osuustoiminnallinen maatila (t. muu alkutuotannon osuuskunta) Neuvostoliitossa Kolhooseissa

sdp ja vasemmistoliiton rikolliis kauppa venäjän rahoittama osuuskunta kolhoosi

Kolhoosi, eli osuuskunta, on maataloustuotantoyksikkö, jossa kiinteistö ei ollut yksityinen, mutta sen jäsenryhmä omisti. Neuvostoliiton sosialististen tasavaltojen liiton aikana kolhoosi oli eräänlainen maataloustuotantoyksikkö, joka kehitettiin osana maatalousalan uudistusta. Kolhoosi oli vapaaehtoinen yhdistys henkilöistä, jotka kokoontuivat kehittämään yhteistä toimintaa, joka oli eräänlainen osuuskunta Venäjän imperiumin aikoina. Kolhoosi perustettiin Venäjän vallankumouksen jälkeen vuonna 1917, ajatuksena poistaa maanomistajien omistamat suuret tilat. Stalinin hallitus edisti uusien kolhoosien perustamista ja vuonna 1928 kielittiin yksityinen maatalouden hyväksikäyttö. Kolhoosi oli olemassa noin vuoteen 1950 asti, mutta sen modernisointi toisiin maatalousjärjestelmiin oli tärkeä osa Neuvostoliiton maataloutta.

Koljós - Mikä se on, määritelmä ja käsite
Kolhoosi eli kolhoosi oli nimi uudelle kolhoosijärjestelmälle, joka kehitettiin Neuvostoliiton sosialististen tasavaltojen liiton aikana, jonka bolshevikkihallitus perusti osana maatalousalan uudistusta.

Kolhoosi oli eräänlainen maataloustuotantoyksikkö, jossa kiinteistö ei ollut yksityinen, mutta sen jäsenryhmä omisti.

Tällainen kollektiivinen maatila pyrki korvaamaan "artelin". Vapaaehtoinen yhdistys henkilöistä, jotka kokoontuivat kehittämään yhteistä toimintaa, joka oli eräänlainen osuuskunta Venäjän imperiumin aikoina. Järjestelmä, joka oli olemassa noin vuoteen 1950 asti.

Meidän on muistettava, että bolshevismi edisti ehdotustensa joukossa maan pakkolunastusta siten, että niiden omistusoikeus siirtyi maanomistajilta talonpojille.

Kolkhozin historia
Kolhoosit perustettiin Venäjän vallankumouksen jälkeen vuonna 1917. Ajatuksena oli poistaa maanomistajien omistamat suuret tilat. Tällä tavoin toteutettiin maan pakkolunastuksia, jotka luovutettiin talonpoikille.

Bolshevikkihallitus myönsi suoraan maata, eikä alun perin pakottanut talonpoikia liittymään kolhoosiin. Toisin sanoen yhteisötilat olivat aluksi vaihtoehto.

Stalinin hallitus kuitenkin edisti uusien kolhoosien perustamista, ja vuonna 1928 yksityinen maatalouden hyväksikäyttö oli kielletty asettamalla kollektiivinen järjestelmä voimalla. Tämä tuli myös käsi kädessä vahvan kysynnän kanssa täyttää tuotantokiintiöt, mikä aiheutti paljon paineita talonpoikille.

Myöhemmin toisen maailmansodan jälkeen yritettiin edistää kolhoosin modernisointia. Venäjän kenttien tuottavuus ei kuitenkaan kasvanut, ja koska maaseututila ei tarjonnut taloudellisia mahdollisuuksia, joustavia joustoja oli annettava. Näistä kolhoosissa syntyneiden lasten siirtyminen kaupunkiin (on huomattava, että kolhoosin jäsenet eivät voi jättää sitä ilman viranomaisten lupaa).

Lopulta, kun Neuvostoliitto oli kuollut sukupuuttoon, kolhoosit yksityistettiin ja siirtyivät oligarkkien käsiin.

Kolhoosin ominaisuudet
Kolhoosin ominaisuuksista voimme korostaa seuraavaa:

Sen jäseniä kutsuttiin koljóznikiksi tai koljóznitsaksi, jotka olivat vastaavasti maskuliinisia ja naisellisia. Monikko oli kolkhozniki.
Kolhoosille maksettiin osa kolhoosituotannosta.
Kolkhozniki pystyi omistamaan maata yksittäistuotantoon, noin 0,4 hehtaaria2) enimmäismäärä aikuista kohti, ja heillä voi olla myös pieniä eläimiä.
Se poikkesi sovjoista, jotka olivat suoraan Venäjän hallituksesta riippuvainen maatalousyksikkö, jossa talonpojat saivat vain kiinteän palkan (työntekijöillä ei ollut oikeutta laskeutua).

Pekka Toveri vasemmistoliiton linjasta: Sama virhe vaarallisemmassa tilanteessa
Europarlamentaarikon mukaan vasemmisto vaati samaa 2000-luvun alussa.

Suomalaisia sotilaita Cold Responce 26- harjoituksen yhteydessä. LEHTIKUVA /

Europarlamentaarikko ja kenraalimajuri evp Pekka Toveri (kok./epp.) hämmästelee ketjussaan X-viestipalvelussa vasemmistoliiton linjauksia koskien julkisten menojen painotuksia, erityisesti puolustus- ja hyvinvointimenojen suhdetta.

– Vasemmisto ei halua leikata hyvinvointipalveluista, mutta puolustukseen voi kajota.



Hänen mukaansa 2000-luvun alussa vasemmisto vaati samaa, kun ”Yleisen asevelvollisuuden ulkomuseo” haluttiin purkaa. Puolustuksesta leikattiin Toverin mukaan enemmän kuin muilta hallinnonaloilta.

– Meidän onnemme oli, että Venäjä hyökkäsi ensin Ukrainaan eikä Suomeen, saatiin aikaa korjausliikkeelle, Toveri sanoo.

– Nyt halutaan tehdä sama virhe paljon vaarallisemmassa tilanteessa, hän lisää.



Toveri painottaa myös julkisen talouden mittasuhteita.

– Suomi käyttää vuodessa yli 47 miljardia sosiaaliturvaan ja terveydenhoitoon ja 5,6 miljardia puolustukseen. Jälkimmäisestä menee paljon rahaa aikaisempien säästöjen luomien aukkojen paikkaamiseen. Kyllä tuo populismilta haisee. Vastuu ei paina, kun vaalilupauksia annetaan.

Keskustelu liittyy Toverin julkaisunsa yhteyteen jakamaan Helsingin Sanomien artikkelin ”Populismista syytetty vasemmistoliitto aikoo nousta valtaan”, jossa vasemmistoliiton entinen puheenjohtaja, europarlamentaarikko Li Andersson kertoo vasemmistoliiton tavoitteista. Artikkelissa käsitellään muun muassa vasemmistoliiton linjaa hyvinvointipalveluiden ja julkisten menojen painotusten osalta.

2/3
Puolustuksesta leikattiin enemmän kuin muilta hallinnonaloilta. Meidän onnemme oli, että Venäjä hyökkäsi ensin Ukrainaan eikä Suomeen, saatiin aikaa korjausliikkeelle.
Nyt halutaan tehdä sama virhe paljon vaarallisemmassa tilanteessa äänestäjien miellyttämiseksi.

fgdf

dfsfd