Suomi on käännekohdassa - eikä tämäkään ongelma ratkea pelkällä lisärahalla.
Opetusalan Ammattijärjestö varoittaa, että Suomi on matkalla kohti Serbian ja Romanian tasoa koulutuksessa. Ratkaisuksi tähän tarjotaan taas kerran sitä tuttua ja turvallista, eli pitää saada lisää rahaa.
Tässä kohtaa Suomi ja suomalaiset valehtelevat asiassa kuin asiassa itselleen, eikä niistä oikeista syistä haluta puhua ääneen.
Suomi ei ole epäonnistunut tässäkään asiassa siksi, että siihen olisi käytetty rahaa liian vähän. Suomi on yksi Euroopan kärkimaita kotouttamispolitiikassa. Meillä on järjestelmä, joka tarjoaa enemmän tukea, palveluita ja mahdollisuuksia kuin valtaosassa maista.
Silti tulokset heikkenevät.
Samaan aikaan tiedetään ongelmien syistä asioita, joista ei haluta puhua ääneen. OAJ itsekin myöntää, että kielitaito on keskeinen ongelma. Jos opetuskieltä ei osata, oppiminen ei toimi. Tämä asia on itsestäänselvyys. Samasta syystä myös sopeutuminen suomalaiseen yhteiskuntaan on haasteellista - työllistymisestä puhumattakaan.
Juuri tuli tutkimus, jonka mukaan esimerkiksi Somaliasta muuttaneen henkilön julkistaloudellinen nettovaikutus voi olla elinkaaren aikana noin -950 000 euroa ja perheellisissä tapauksissa yli -1,3 miljoonaa euroa. Eli kustannus tästä tuontiosaamisesta on suomalaiselle yhteiskunnalle noin miljoona euroa.
Sosialisti-Suomessa kaikessa keskustelussa sivuutetaan perinteisesti yksi keskeinen tekijä: mikään järjestelmä ei toimi ilman yksilön omaa panosta. Tämä pätee myös kotoutumiseen. Kieltä ei opi ilman aktiivista käyttöä, koulutus ei tuota tuloksia ilman yksilön sitoutumista omaan koulutukseensa, eikä työmarkkinoille päästä ilman omaa panostusta. Kansainväliset tutkimukset osoittavat, että erot syntyvät pitkälti juuri tässä - osallistumisessa, kielitaidon kehittymisessä ja koulutuksesta.
Kysymys ei ole vain resursseista ja siitä mitä annetaan, vaan siitä millaisen viestin järjestelmä antaa: odotetaanko aktiivista osallistumista vai riittääkö passiivinen läsnäolo? Jos vaatimustaso on luokkaa nykysuomi ja velvoitteita ei ole, näemme jo sen tulokset. Eikä ne rahaa lisäämällä korjaannu.
Myöskään kodin roolia ei voi sivuuttaa. Koulutusjärjestelmä toimii parhaiten silloin, kun perhe tukee oppimista, arvostaa kieltä ja kannustaa lapsia etenemään. Jos tämä puuttuu, koulun ja suomalaisen yhteiskunnan mahdollisuudet paikata tilannetta ovat hyvin rajalliset.
Lopulta kyse on yksinkertaisesta asiasta: ilman omaa motivaatiota ja selkeitä odotuksia mikään kotoutumismalli ei toimi - riippumatta siitä, kuinka paljon siihen käytetään rahaa.
Ja kun tältä suljetaan silmät - kuten meillä ja ympäri Eurooppaa on tehty - ongelma ei jää ensimmäiseen sukupolveen.
Euroopasta on jo vuosien ajan saatu samansuuntaisia tuloksia, kun monissa maissa maahanmuuttajataustaisten nuorten oppimistulokset ja työllisyys jäävät keskimäärin kantaväestöä heikommiksi myös toisessa sukupolvessa. OECD:n ja useiden eurooppalaisten tutkimusten mukaan kuilu ei katoa automaattisesti, vaan voi säilyä tai jopa kasvaa, jos keskeiset tekijät, eli erityisesti kielitaito, kouluttautuminen ja työllistyminen eivät suju.
Eli ongelma ei ole poistumassa itsestään ajan kanssa.
Suomen tulevaisuuden suunta on ihan selvä, koska meillä ei ole rohkeutta tehdä niitä päätöksiä, jotka oikeasti ratkaisevat ongelman. ✈️👋🏻
Opetusalan Ammattijärjestö varoittaa, että Suomi on matkalla kohti Serbian ja Romanian tasoa koulutuksessa. Ratkaisuksi tähän tarjotaan taas kerran sitä tuttua ja turvallista, eli pitää saada lisää rahaa.
Tässä kohtaa Suomi ja suomalaiset valehtelevat asiassa kuin asiassa itselleen, eikä niistä oikeista syistä haluta puhua ääneen.
Suomi ei ole epäonnistunut tässäkään asiassa siksi, että siihen olisi käytetty rahaa liian vähän. Suomi on yksi Euroopan kärkimaita kotouttamispolitiikassa. Meillä on järjestelmä, joka tarjoaa enemmän tukea, palveluita ja mahdollisuuksia kuin valtaosassa maista.
Silti tulokset heikkenevät.
Samaan aikaan tiedetään ongelmien syistä asioita, joista ei haluta puhua ääneen. OAJ itsekin myöntää, että kielitaito on keskeinen ongelma. Jos opetuskieltä ei osata, oppiminen ei toimi. Tämä asia on itsestäänselvyys. Samasta syystä myös sopeutuminen suomalaiseen yhteiskuntaan on haasteellista - työllistymisestä puhumattakaan.
Juuri tuli tutkimus, jonka mukaan esimerkiksi Somaliasta muuttaneen henkilön julkistaloudellinen nettovaikutus voi olla elinkaaren aikana noin -950 000 euroa ja perheellisissä tapauksissa yli -1,3 miljoonaa euroa. Eli kustannus tästä tuontiosaamisesta on suomalaiselle yhteiskunnalle noin miljoona euroa.
Sosialisti-Suomessa kaikessa keskustelussa sivuutetaan perinteisesti yksi keskeinen tekijä: mikään järjestelmä ei toimi ilman yksilön omaa panosta. Tämä pätee myös kotoutumiseen. Kieltä ei opi ilman aktiivista käyttöä, koulutus ei tuota tuloksia ilman yksilön sitoutumista omaan koulutukseensa, eikä työmarkkinoille päästä ilman omaa panostusta. Kansainväliset tutkimukset osoittavat, että erot syntyvät pitkälti juuri tässä - osallistumisessa, kielitaidon kehittymisessä ja koulutuksesta.
Kysymys ei ole vain resursseista ja siitä mitä annetaan, vaan siitä millaisen viestin järjestelmä antaa: odotetaanko aktiivista osallistumista vai riittääkö passiivinen läsnäolo? Jos vaatimustaso on luokkaa nykysuomi ja velvoitteita ei ole, näemme jo sen tulokset. Eikä ne rahaa lisäämällä korjaannu.
Myöskään kodin roolia ei voi sivuuttaa. Koulutusjärjestelmä toimii parhaiten silloin, kun perhe tukee oppimista, arvostaa kieltä ja kannustaa lapsia etenemään. Jos tämä puuttuu, koulun ja suomalaisen yhteiskunnan mahdollisuudet paikata tilannetta ovat hyvin rajalliset.
Lopulta kyse on yksinkertaisesta asiasta: ilman omaa motivaatiota ja selkeitä odotuksia mikään kotoutumismalli ei toimi - riippumatta siitä, kuinka paljon siihen käytetään rahaa.
Ja kun tältä suljetaan silmät - kuten meillä ja ympäri Eurooppaa on tehty - ongelma ei jää ensimmäiseen sukupolveen.
Euroopasta on jo vuosien ajan saatu samansuuntaisia tuloksia, kun monissa maissa maahanmuuttajataustaisten nuorten oppimistulokset ja työllisyys jäävät keskimäärin kantaväestöä heikommiksi myös toisessa sukupolvessa. OECD:n ja useiden eurooppalaisten tutkimusten mukaan kuilu ei katoa automaattisesti, vaan voi säilyä tai jopa kasvaa, jos keskeiset tekijät, eli erityisesti kielitaito, kouluttautuminen ja työllistyminen eivät suju.
Eli ongelma ei ole poistumassa itsestään ajan kanssa.
Suomen tulevaisuuden suunta on ihan selvä, koska meillä ei ole rohkeutta tehdä niitä päätöksiä, jotka oikeasti ratkaisevat ongelman. ✈️👋🏻
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.