EI VISSIIN KOSKE K-KAUPPAA SDP.PAM LIITTO VAIKENEE MIKKEL NÄKKÄLÄJÄRVI

Syitä lapsityövoiman käyttöön on monia, ja ne liittyvät läheisesti toisiinsa. Lasten käyttöön työvoimana vaikuttavat maan väestön köyhyys, väestönkasvu, naisten asema, koulunkäyntimahdollisuudet ja talouden kehitys. Monilla kehitysmaiden perheillä ei ole muita vaihtoehtoja kuin laittaa lapsi töihin, josta perhe saa tuloja.

Työnantajan kannalta lapsityö on houkuttelevaa. Vaikka lasten työnteko on useimmissa maissa lailla kiellettyä, he ovat silti haluttuja työntekijöitä. Lapset ovat halpoja ja sopeutuvaisia. Lasten kanssa ei yleensä tehdä minkäänlaista työsopimusta, joten heidät voi erottaa koska tahansa. Kun työsuojelulakien valvonta on lisäksi useissa maissa puutteellista ja rangaistukset rikkomuksista olemattomia, ei ole ihme, että lapsityövoimaa käytetään.

Myös lasten fyysiset tai muut erityisominaisuudet, kuten pieni koko tai sormien näppäryys, vaikuttavat siihen, että heitä palkataan tiettyihin tehtäviin.

Lapsityön ongelmia
Työnteko aiheuttaa lapsille fyysisiä ja henkisiä haittoja. Keskenkasvuinen vartalo ei kestä yhtä suurta rasitusta kuin aikuisten, joten lapsi altistuu helpommin vakaville vaurioille.

Henkiset vammat ovat myös yleisiä. Kevyeltä näyttävä työ voi olla hyvin raskasta. Maataloudessa lapset tekevät joskus työtä aamusta iltaan polttavassa auringossa tai kaatosateessa. Lisäksi työntekijät kärsivät muun muassa torjunta-aineiden tuomista terveyshaitoista.

Työnteko, joka estää lapsen koulunkäynnin, haittaa hänen koko tulevaisuuttaan. Sen lisäksi, että hän menettää oman lapsuutensa, on todennäköistä, ettei hän ilman koulutusta saa aikuisenakaan kunnollista työtä.

Lapsityövoiman käyttö on haitallista pitkällä aikavälillä myös yksittäisille maille. Monista lapsityöntekijöistä tulee huonokuntoisia ja kouluttamattomia aikuistyöntekijöitä, mikä ei edistä maan taloudellista kilpailukykyä. Koulutus on tärkein keino vähentää ja ennaltaehkäistä lasten työntekoa. Lisäksi koulun ja koulutarvikkeiden tulee olla ilmaisia.

Lapsityön rajoitusten ongelmia
ILOn apulaisasiantuntija Tuomo Poutiainen kertoo Maailman Kuvalehdessä, että boikotointi ei tietenkään parantaisi kehitysmaiden ihmisten asemaa, mutta kehitysapuun voi sisällyttää kyläkohtaisia ehtoja lapsille turvallisemmista töistä, lopulta koulustakin. Kun yhdysvaltalaisuhkauksen vuoksi Bangladeshissa otettiin lapsia pois vaateteollisuudesta, heillä ei ollut paikkaa, vaan moni päätyi prostituutioon tai muihin vaarallisempiin töihin.[10]

Nälkiintyminen ja katuammatit
Jos hikipajojen työllistämismahdollisuuksia rajoitetaan, tuloksena voi olla nälkiintyminen. Kun Yhdysvalloissa esiteltiin Child Labour Deterrence Act, arviolta 50 000 lasta erotettiin töistään vaatetusteollisuudesta, ja moni heistä joutui turvautumaan töihin kuten ”kivenmurskaus, katuammatit ja prostituutio”. UNICEFin tutkimus Maailman lasten tila vuonna 1997 totesi nämä vaihtoehtoiset työt ”vaarallisemmiksi ja riistävämmiksi kuin vaatetusteollisuuden”.[11]

Lapsiprostituution lisääntyminen
1990-luvulla on dokumentoitu tapauksia, joissa hikipajoja vastustavat aktivistit ovat tahattomasti lisänneet lapsiprostituutiota köyhissä maissa:[12]

Bangladeshissa suljettiin monia saksalaisyrityksen hikipajoja, minkä seurauksena tuhannet bangladeshilaiset lapset menettivät työnsä ja ajautuivat prostituoiduiksi, rikollisuuteen tai nälkäkuolemiin.
Pakistanissa Niken, Reebokin ja muiden yritysten hikipajoja suljettiin, ja nämä pakistanilaislapset ajautuivat prostituutioon.
Nepalissa mattotehdas sulki monia hikipajoja, jolloin tuhannet nepalilaistytöt ajautuivat prostituutioon.
Lapsityö on pienin paha?
Ennen teollista vallankumousta lähes kaikki lapset työskentelivät maataloudessa. Sitten moni siirtyi näistä töistä tehdastöihin. Tästä vähitellen seuranneen palkkatason nousun ansiosta vanhemmilla oli myöhemmin varaa lähettää lapsensa kouluun töiden sijaan. Tämä vähensi lapsityötä sekä ennen että jälkeen lapsityön vastaisten lakien säätämisen.[13]

Taloustieteilijä Murray Rothbardin mukaan sekä ennen että jälkeen teollisen vallankumouksen Britannian ja Yhdysvaltain lapset, joille ei ollut tarjolla tehdastyöpaikkoja, olivat paljon huonommissa oloissa kuin ne, joille oli.[14]

Lawrence Reedin mukaan pahimmat työolot teollisen vallankumouksen alussa olivat niillä ”oppipojilla”, jotka pakotettiin työhön ja joita valtion/kuntien omistamat köyhäintalot jopa myivät kuin orjia, mikä teki heidän asemansa erilaiseksi kuin nykyisten kehitysmaiden palkkatyössä olevien lasten. Vaikka tuolloin palkkatyössäkin olevien lasten asema oli kaukana ihanteellisesta, pahimpien olojen kuvaukset kuten vaikutusvaltainen ”Sadlerin raportti”, ovat huomattavasti liioiteltuja, minkä jopa sosialisti Friedrich Engels myönsi kirjassaan.[15]