JEESUKSEN SEURAAJAT HITLERIN JALANJÄLJISSÄ

Sosiaalidarvistinen maailman- ja ihmiskuva selittää ihmisten pahuutta, sillä se oikeuttaa kansojen sekä yksilöiden itsekkyyden ja kaikenlaisen pahuuden.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Sosiaalidarvinismi
"Sosiaalidarvinismi on kumottu näennäistieteellinen 1800-luvulla noussut yhteiskunnallinen näkemys, jonka mukaan Charles Darwinin (1809–1882) evoluutioteorian mukainen lajien välinen kamppailu ja luonnonvalinta eläin- ja kasvikunnassa koskisivat myös kulttuureita ja yhteiskuntia.[1] Tällöin ihmisyhteisö ymmärretään taistelukenttänä ”olemassaolosta”, jossa vahvin alistaa luonnon lakien mukaisesti heikomman.[2] Herbert Spencer (1820–1903) oli sosiaalidarvinismin isä.[3] Spencer kannatti liberalismia ja suhtautui epäilevästi yhteiskunnan ohjailuun.[4]

Jouko Jokisalon mukaan sisäpolitiikassa sosiaalidarvinismi merkitsee tasa-arvon hylkäämistä ja yhteiskunnan autoritaaristen, ei-demokraattisten, rakenteiden oikeuttamista ”luonnonlakina”. Sosiaalidarvinismi suhtautuu erityisen suvaitsemattomasti yhteiskunnan vähäosaisiin kuten köyhiin, sairaisiin, työttömiin, vammautuneisiin ja vähävaraisiin. Sosiaalidarvinistinen ajattelu valmisti tietä Adolf Hitlerin valtaannousulle. Se myös loi aatteelliset perustelut rotuhygieniapolitiikalle natsi-Saksassa, johon kuului elinkelvottomina pidettyjen yksilöiden ja roturyhmien tuhoaminen.[2] Ruotsalainen tutkija Sven Lindqvist toteaa: ”Darwinin jälkeen oli muodikasta todeta kansanmurhien olevan tulosta luonnollisesta valinnasta ja evoluutiosta.”[5]"

Kun ihmiset ihmettelevät, miten poliitikot voivat ajaa niin häikäilemättä omia etujaan ja sortaa vähäosaisia ilman minkäänlaisia omantunnon tuskia, eivät he tajua, että näiden poliitikkojen ajattelu perustuu tällaiseen maailman- ja ihmiskuvaan, jossa he itse edustavat näitä "elinkelpoisia" yksilöitä ja köyhät, työttömät, vähäosaiset, vammaiset, väärän väriset ym heikossa asemassa olevat ovat niitä "elinkelvottomia", jolloin on vain "luonnonlaki", että heitä käytetään hyväksi, tuhotaan tai tuhoutuvat olemassaolon taistelussa.

Tietenkään he eivät näe (tai ole näkevinään), että heidän omalla itsekkyydellään ja ahneudellaan olisi mitään osaa tässä, että nämä heikot joutuvat huonoon asemaansa ja heistä tulee "elinkelvottomia". Heikot ovat itse syypäitä maan heikkouteensa.

Kristinusko on vastoin tällaista ajattelua, mutta poliittisessa olemassaolon taistelussa Jeesuksenkin opetukset unohtuvat, sillä "empatia ei kuulu politiikkaan", kuten eräs meidänkin johtava persupoliitikkomme totesi. Ei edes kristittyjen Jeesuksen seuraajien politiikkaan, jotka taistelevat kovien äärioikeistolaisten poliitikkojen rinnalla tuntematta vähäisintäkään empatiaa edes kärsiviä lapsia kohtaan.

Eivät hekään toki tunteettomia ole, mutta heidän empatiansa kohdistuu esim suunnatonta vääryyttä kokeneeseen hyväosaiseen kristittyyn poliitikkoon, jonka homojen leimaamisia yhteiskunta on alkanut rajoittamaan. Tämä on tietenkin suuri uhka kristittyjen koko olemassaololle, joten tällaista vääryyttä vastaan on taisteltava kaikin mahdollisin keinoin.