Missä ovat todisteet?

Esitämme todisteita siitä, että noin vuonna 1650 eaa. (noin 3600 vuotta sitten) kosminen ilmapurkaus tuhosi Tall el-Hammamin, keskipronssikauden kaupungin eteläisessä Jordanin laaksossa Kuolleenmeren koillispuolella. Oletettu ilmapurkaus oli suurempi kuin vuoden 1908 räjähdys Tunguskan yllä Venäjällä, jossa noin 50 metriä leveä bolidi räjähti noin 1000 kertaa suuremmalla energialla kuin Hiroshiman atomipommi. Kaupungin laajuinen noin 1,5 metriä paksu hiili- ja tuhkapitoinen tuhokerros sisältää huippupitoisuuksina shokkikvartsia (noin 5–10 GPa); sulaa keramiikkaa ja savitiiliä; timantin kaltaista hiiltä; nokea; Fe- ja Si-rikkaita sferuleja; sulasta kipsistä peräisin olevia CaCO3-sferuleja; sekä sulaa platinaa, iridiumia, nikkeliä, kultaa, hopeaa, zirkonia, kromiittia ja kvartsia. Lämmityskokeet osoittavat lämpötilojen ylittäneen 2000 °C. Kaupungin puolella tapahtuneen tuhon keskellä ilmapurkaus tuhosi yli 12 metriä 4–5-kerroksisesta palatsikompleksista ja massiivisen 4 metriä paksun savitiilivallin, aiheuttaen samalla äärimmäistä nivelten hajoamista ja luuston hajoamista lähellä oleville ihmisille. Ilmapurkaukseen liittyvä suolan virtaus (~4 painoprosenttia) aiheutti hypersuolaisuutta, esti maatalouden ja aiheutti noin 120 alueellisen siirtokunnan hylkäämisen, joka kesti 300–600 vuotta. Korkea el-Hammam saattaa olla toiseksi vanhin kosmisen ilmapurkauksen/törmäyksen tuhoama kaupunki Abu Hureyran jälkeen Syyriassa, ja mahdollisesti varhaisin paikka, josta on kirjoitettu suullinen perimätieto (1. Mooseksen kirja). Tunguskan mittakaavan ilmapurkaukset voivat tuhota kokonaisia ​​kaupunkeja/alueita ja siten aiheuttaa vakavan nykypäivän vaaran.

Tapahtuiko Raamatun tulvia neoliittisella kaudella?

1. Mooseksen kirjan kuudennessa luvussa mies nimeltä Nooa saa jumalallisen käskyn: hänen on rakennettava jättimäinen arkki, joka kykenisi suojaamaan perhettään ja eläinlajipareja selviytyäkseen rankkasateiden aiheuttamasta katastrofaalisesta tulvasta. Tästä tarinasta – joka esiintyy myös Koraanissa – on tullut yksi uskonnollisen historian ikonisimmista kertomuksista. Ajan myötä se on myös päässyt osaksi populaarikulttuuria ja inspiroinut kirjoja, elokuvia ja televisiosarjoja.

Silti historioitsijat ja tiedemiehet jatkavat keskustelua siitä, mistä tarina on saattanut saada alkunsa. Vanhan testamentin varhaisimpien käsikirjoitusten uskotaan olevan peräisin 8. vuosisadalta eaa., vaikka ne kertovatkin tapahtumista, joiden uskotaan olevan paljon vanhempia, joskus peräisin sukupolvelta toiselle siirtyvistä suullisista perinteistä.

Raamatussa kuvattujen tulvien osalta tutkijat tarjoavat erilaisia ​​tulkintoja. Jotkut uskovat, että tarina on voinut olla inspiroitunut todellisista luonnonkatastrofeista, joita alueella tapahtui tuhansia vuosia sitten.

Useat tutkijat ehdottavat, että laajamittaiset tulvat alueella neoliittisella kaudella ovat uskottavia. Monet tiedemiehet uskovat kuitenkin, että Raamatun kertomusta tulisi lukea myös symbolisena tai allegorisena. Geologit huomauttavat, että maapallolla ei ole tarpeeksi vettä peittämään kaikkia planeetan vuoria, kuten raamatullisessa tekstissä kuvaillaan.

Yhden tieteellisen teorian mukaan noin 7 000 vuotta sitten Välimeren vedet ovat saattaneet nousta Mustanmeren altaaseen. Tällainen tapahtuma on voinut laukaista massiivisia alueellisia tulvia. Paikalliset asukkaat, jotka ovat todistaneet tällaista katastrofia, ovat saattaneet säilyttää muiston siitä tarinoissa – mikä lopulta inspiroi kertomusta Nooasta ja hänen arkistaan.

Jumala on salattu myös itseltään. Aamen.