Tänä posiitiivisen ajattelun, menestysteologian ja nauruherätyksen uutena aikana tuli mieleen kysymys -
KUINKA USEIN JEESUS NAUROI ?
PS. Vakavamielinen, siveellinen, konservatiivinen, pidättäytyväinen, syvällinen, jalomielinen, hartaudellinen, hyvä käytöksinen, asiallinen, kunniallinen, miehuullinen jne jne jne ovat termeinä ruvenneet jäämään unholaan , kun katselee vaikka täällä Hkissa ihmisten ihanteita ja käytöstapoja ynm.
"Ennen vahoista akoista tulee miehiä, kuin tyhjän naurajista"
KUINKA USEIN JEESUS NAUROI ?
PS. Vakavamielinen, siveellinen, konservatiivinen, pidättäytyväinen, syvällinen, jalomielinen, hartaudellinen, hyvä käytöksinen, asiallinen, kunniallinen, miehuullinen jne jne jne ovat termeinä ruvenneet jäämään unholaan , kun katselee vaikka täällä Hkissa ihmisten ihanteita ja käytöstapoja ynm.
"Ennen vahoista akoista tulee miehiä, kuin tyhjän naurajista"
Vastaukset 11
Vanhimmat
Olen myöskin huomannut, että uskovaiset (varsinkin vanhukset) eivät ole mitään iloista porukkaa. Vaikka taivaspaikka on pedattu koko elämän kestäneellä uskolla ja paratiisi odottaa, niin kuljetaan naama kurtussa ja valitetaan miten elämä potkii päähän.
Eikö uskovaisen elämä ole iloista ja hyvää? Eikö silloin pitäisi olla koko-ajan iloinen, jos tietää, että Jumala odottaa ja suojelee?
En myöskään ymmärrä, miksi uskovaiset itkevät hautajaisissa. Eikö pitäisi olla iloinen, että rakas ystävä/sukulainen on vihdoin päässyt paratiisiin Jumalan luo?
Uskonto ja Jumalanpalvelukset yms. ovat todella alakuloista touhua. Virret veisataan mollissa - sanomaltaan iloisetkin - ja jos hymyilet kirkossa, niin syyllistyt hirveään syntiin ja saat osaksesi tuimia katseita. - Jumalaa ennenkaikkea pelätään, ja vasta toisella sijalla rakastetaan.
Varmasti yksi syy ihmisten kirkosta eroamiseen ja uskonnonvastaisuuteen on suomen uskonnollisuuden surumielisyys ja jäykkyys. Ei uskalleta olla iloisia ja onnellisia, vaan kuljetaan katse alasluotuna ja naama surullisena peläten koko-ajan, että Jumalan lähettämä salama iskee maahan jos osoitat olevasi onnellinen ja tyytyväinen.
uskovaisethan ovat usein todellisia humoristeja. Esim hiljattain edesmennyt isä Robert de Caluwe oli kova nauramaan ja kertomaan jatkuvasti vitsejä.
Ortodoksisesta kirkosta suuri humoristi ja samalla vakava ja sydämellinen ihminen on esim isä Mitro ja luterilaisillakin on omat humoristinsa esim Jaakko Heinimäki. Luther oli itsekin humoristi. Ja tuskin Jeesuskaan sentään kaikkia juttujaan aivan vakavalla naamalla kertoi
Mitä tulee hautajaisissa itkemiseen se on inhimillistä. Jeesuskin itki ystävänsä Lasaruksen haudalla. Ei pidä olla epäinhimillinen, vaikka olisikin uskovainen.
"Julkkikset" kenties ovat erilaisia, mutta ne kurjat jotka istuvat syntejään katuen kirkonpenkissä eivät paljon hymyile.
"Jeesuskin itki ystävänsä Lasaruksen haudalla"
Ei ilmeisesti Lasarus päässyt paratiisiin siis.
Älkää ruokkiko trollia.
Vaikka olisikin trolli, niin hän puhuu totta.
kävi sunnuntaisin katselemassa kirkosta tulevien ihmisten ilmeitä ja nauroi, että mahtaa olla melkoinen kidutuslaitos, kun on noin synkät ilmeet ihmisillä.
Paavalikin kehoitti kristittyjä iloitsemaan alati.
filosofi Friedrich Nietzscheä kenties?
Näsäviisas.
sanoisin kirjoittajan ilmaisseen yleissivistystä ja kykyä kirjoittaa saksalaista nimistöä korrektisti.
kyllä tarkoitan. Pahoittelen väärinkirjoitusta.
Nauru on vain YKSI sadoista tunnesävyistä! Tunnesävyjä on siis enemmän kuin kaksi - uskokaa pois. Sen takia laitoin jo "idiooteille, anteeksi" heti alkuun lonkalta näitä muita paljon "kunnioitettavampia" tunnetiloja esimerkiksi: ihminen voi olla mm. vakavamielinen, syvällinen, kunniallinen tai asiallinen - eli ei surullinen, eikä hilpeä veikko...
Kuinka usein Jeesus siis nauroi ?
Minkälaisiisn ihmisiin muuten tuo englannin kielen termi "iloinen veikko" on viitannut vuosisadat...vinkki: ei ainakaan kristittyihin ?