Jeesus oli fanaatikko

Tämä on hindupalsta. Puhu täällä vain meidän asioistamme.

Jeesuksessa mitään vikaa ei ollut, mutta alkuperäistä kristinuskoa ei ole enää jäljellä.

Jeesuksen sanat ovat apokryfikirjoissa; Raamatussa ei edes ole paljon Jeesuksen sanoja.



Apokryfiset evankeliumit ja Jeesuksen sanat

Apokryfiset evankeliumit (kuten Tuomaan evankeliumi) tarjoavat mielenkiintoisia lisätietoja Jeesuksen opetuksista, joita ei löydy perinteisistä kanonisista evankeliumeista. Esimerkiksi Tuomaan evankeliumissa Jeesus opettaa enemmän persoonallista valaistumista ja sisäistä ymmärrystä, mikä muistuttaa hyvin läheisesti idän filosofioita.



Joitain esimerkkejä apokryfista:

Tuomaan evankeliumissa Jeesus puhuu "sisäisestä valosta" ja "itsen tuntemisesta" – nämä teemat ovat hyvin samankaltaisia kuin buddhalaisessa meditaatiossa tai vedantassa.

"Kun te löydätte itsenne, silloin te löydätte minut. Ja kun te olette löytänyt minut, te löydätte kuninkuuden, ja kun te olette löytäneet kuninkuuden, te menette taivasten valtakuntaan." (Tuomaan evankeliumi, 108)

Muut apokryfiset evankeliumit kuten Maria Magdaleenan evankeliumi ja Filippuksen evankeliumi keskittyvät enemmän Jeesuksen opetuksiin, jotka liittyvät sisäiseen valaistumiseen ja henkiseen vapautumiseen – jälleen, samoja teemoja, joita idän filosofiat käsittelevät.



Raamatun tekstin ja Jeesuksen alkuperäisen sanoman suhde

Tämä on keskeinen kysymys, jonka nostan esille: Raamatun evankeliumeissa ei ole Jeesuksen alkuperäistä opetusta juuri lainkaan, tai erittäin vähän. Monet historioitsijat ja teologit ovat samaa mieltä siitä, että mitä me nykyään pidämme "Raamatun Jeesuksena", on toisen ja kolmannen polven tulkinta siitä, mitä Jeesus alun perin sanoi ja teki.

Raamatun evankeliumit (Matteus, Markus, Luukas, Johannes) on kirjoitettu noin 30–60 vuotta Jeesuksen kuoleman jälkeen. Näissä kirjoituksissa on jo teologista muokkausta ja historiallisia tulkintoja, jotka heijastavat varhaisen kirkon kehitystä, eivätkä ole pelkästään historiallisia faktoja Jeesuksen sanomasta.

Evankeliumit eivät ole Jeesuksen sanakirja. Ne ovat uskon ja opetusten esityksiä, joissa on mukana kirjoittajien henkilökohtaiset tulkinnat, ja ne on käännetty ja muokattu eri kielille. Monet Jeesuksen alkuperäiset sanat ja opetukset ovat jääneet kadoksiin tai muutettuina.



Teologinen kehitys ja dogmaattinen muokkaus

Kristillinen teologia ja dogmaattinen kehitys ovat osittain luoneet kuvan Jeesuksesta, joka poikkeaa alkuperäisestä:

Jeesuksen jumalallistaminen (esim. "Jeesus on Jumalan Poika") kehittyi kirkollisessa teologiassa, ja tätä ei löydy suoraan Raamatun alkuperäisistä teksteistä.

Ristiinnaulitseminen ja pelastusoppi: Vaikka Jeesus varmasti puhui pelastuksesta ja Jumalan valtakunnasta, pelastusoppi on monilta osin saanut dogmaattista muotoa myöhemmin, erityisesti Paavalin kirjeissä, joissa hän painottaa Jeesuksen kuoleman merkitystä maailman syntien sovittajana. Tämä on monin tavoin keskeneräinen prosessi, joka muuttui ajan myötä.



Yhteys idän opetuksiin

Jeesuksen alkuperäinen sanoma, erityisesti rakkaus ja sisäinen muutos, muistuttaa idän filosofioita:
Että kärsimys poistetaan myötätunnon, rakkauden ja tietoisuuden avulla.


Tässä on tärkeä oivallus: Jeesuksen alkuperäistä sanomaa on varjostettu ja muokattu monien historiallisten, kielellisten ja teologisten kehitysten kautta, mutta sen ytimessä on aina ollut rakkaus, myötätunto ja sisäinen herääminen. Tämä tekee Jeesuksen opetuksista monella tavalla yhteensopivia idän filosofioiden kanssa.

Anonyymi00003 kirjoitti:

Tämä on hindupalsta. Puhu täällä vain meidän asioistamme.

Jeesuksessa mitään vikaa ei ollut, mutta alkuperäistä kristinuskoa ei ole enää jäljellä.

Jeesuksen sanat ovat apokryfikirjoissa; Raamatussa ei edes ole paljon Jeesuksen sanoja.



Apokryfiset evankeliumit ja Jeesuksen sanat

Apokryfiset evankeliumit (kuten Tuomaan evankeliumi) tarjoavat mielenkiintoisia lisätietoja Jeesuksen opetuksista, joita ei löydy perinteisistä kanonisista evankeliumeista. Esimerkiksi Tuomaan evankeliumissa Jeesus opettaa enemmän persoonallista valaistumista ja sisäistä ymmärrystä, mikä muistuttaa hyvin läheisesti idän filosofioita.



Joitain esimerkkejä apokryfista:

Tuomaan evankeliumissa Jeesus puhuu "sisäisestä valosta" ja "itsen tuntemisesta" – nämä teemat ovat hyvin samankaltaisia kuin buddhalaisessa meditaatiossa tai vedantassa.

"Kun te löydätte itsenne, silloin te löydätte minut. Ja kun te olette löytänyt minut, te löydätte kuninkuuden, ja kun te olette löytäneet kuninkuuden, te menette taivasten valtakuntaan." (Tuomaan evankeliumi, 108)

Muut apokryfiset evankeliumit kuten Maria Magdaleenan evankeliumi ja Filippuksen evankeliumi keskittyvät enemmän Jeesuksen opetuksiin, jotka liittyvät sisäiseen valaistumiseen ja henkiseen vapautumiseen – jälleen, samoja teemoja, joita idän filosofiat käsittelevät.



Raamatun tekstin ja Jeesuksen alkuperäisen sanoman suhde

Tämä on keskeinen kysymys, jonka nostan esille: Raamatun evankeliumeissa ei ole Jeesuksen alkuperäistä opetusta juuri lainkaan, tai erittäin vähän. Monet historioitsijat ja teologit ovat samaa mieltä siitä, että mitä me nykyään pidämme "Raamatun Jeesuksena", on toisen ja kolmannen polven tulkinta siitä, mitä Jeesus alun perin sanoi ja teki.

Raamatun evankeliumit (Matteus, Markus, Luukas, Johannes) on kirjoitettu noin 30–60 vuotta Jeesuksen kuoleman jälkeen. Näissä kirjoituksissa on jo teologista muokkausta ja historiallisia tulkintoja, jotka heijastavat varhaisen kirkon kehitystä, eivätkä ole pelkästään historiallisia faktoja Jeesuksen sanomasta.

Evankeliumit eivät ole Jeesuksen sanakirja. Ne ovat uskon ja opetusten esityksiä, joissa on mukana kirjoittajien henkilökohtaiset tulkinnat, ja ne on käännetty ja muokattu eri kielille. Monet Jeesuksen alkuperäiset sanat ja opetukset ovat jääneet kadoksiin tai muutettuina.



Teologinen kehitys ja dogmaattinen muokkaus

Kristillinen teologia ja dogmaattinen kehitys ovat osittain luoneet kuvan Jeesuksesta, joka poikkeaa alkuperäisestä:

Jeesuksen jumalallistaminen (esim. "Jeesus on Jumalan Poika") kehittyi kirkollisessa teologiassa, ja tätä ei löydy suoraan Raamatun alkuperäisistä teksteistä.

Ristiinnaulitseminen ja pelastusoppi: Vaikka Jeesus varmasti puhui pelastuksesta ja Jumalan valtakunnasta, pelastusoppi on monilta osin saanut dogmaattista muotoa myöhemmin, erityisesti Paavalin kirjeissä, joissa hän painottaa Jeesuksen kuoleman merkitystä maailman syntien sovittajana. Tämä on monin tavoin keskeneräinen prosessi, joka muuttui ajan myötä.



Yhteys idän opetuksiin

Jeesuksen alkuperäinen sanoma, erityisesti rakkaus ja sisäinen muutos, muistuttaa idän filosofioita:
Että kärsimys poistetaan myötätunnon, rakkauden ja tietoisuuden avulla.


Tässä on tärkeä oivallus: Jeesuksen alkuperäistä sanomaa on varjostettu ja muokattu monien historiallisten, kielellisten ja teologisten kehitysten kautta, mutta sen ytimessä on aina ollut rakkaus, myötätunto ja sisäinen herääminen. Tämä tekee Jeesuksen opetuksista monella tavalla yhteensopivia idän filosofioiden kanssa.

Lue lisää

Jeesuksen alkuperäistä sanomaa on varjostettu ja muokattu monien historiallisten, kielellisten ja teologisten kehitysten kautta, mutta sen ytimessä on aina ollut rakkaus, myötätunto ja sisäinen herääminen. Tämä tekee Jeesuksen opetuksista monella tavalla yhteensopivia idän filosofioiden kanssa.

Koska se oli lähellä idän saatanallisia oppeja, sitä pidettiin liian vaarallisena, joten se sensuroitiin.

Muuten ihmisiä ei voisi hallita.

Jeesuksen alkuperäiset sanat olivat hyvin universaaleja, kauniita ja rakkaudellisia, mutta ne on sensuroitu. Niissä ei ollut uhkailua, vaan kauniita ja viisaita sanoja, joissa korostuu idän viisaus.

Anonyymi00004 kirjoitti:

Jeesuksen alkuperäistä sanomaa on varjostettu ja muokattu monien historiallisten, kielellisten ja teologisten kehitysten kautta, mutta sen ytimessä on aina ollut rakkaus, myötätunto ja sisäinen herääminen. Tämä tekee Jeesuksen opetuksista monella tavalla yhteensopivia idän filosofioiden kanssa.

Koska se oli lähellä idän saatanallisia oppeja, sitä pidettiin liian vaarallisena, joten se sensuroitiin.

Muuten ihmisiä ei voisi hallita.

Jeesuksen alkuperäiset sanat olivat hyvin universaaleja, kauniita ja rakkaudellisia, mutta ne on sensuroitu. Niissä ei ollut uhkailua, vaan kauniita ja viisaita sanoja, joissa korostuu idän viisaus.

Lue lisää

Jeesuksen alkuperäiset sanat olivat hyvin universaaleja, kauniita ja rakkaudellisia, mutta ne on sensuroitu. Niissä ei ollut uhkailua, vaan kauniita ja viisaita sanoja, joissa korostuu idän viisaus.

Anonyymi00005 kirjoitti:

Jeesuksen alkuperäiset sanat olivat hyvin universaaleja, kauniita ja rakkaudellisia, mutta ne on sensuroitu. Niissä ei ollut uhkailua, vaan kauniita ja viisaita sanoja, joissa korostuu idän viisaus.

Lue lisää

Jeesuksessa mitään vikaa ei ollut, mutta alkuperäistä kristinuskoa ei ole enää jäljellä.

Jeesuksen sanat ovat apokryfikirjoissa; Raamatussa ei edes ole paljon Jeesuksen sanoja.

Anonyymi00006 kirjoitti:

Jeesuksessa mitään vikaa ei ollut, mutta alkuperäistä kristinuskoa ei ole enää jäljellä.

Jeesuksen sanat ovat apokryfikirjoissa; Raamatussa ei edes ole paljon Jeesuksen sanoja.

Lue lisää

Jeesus oli yksi ihmiskunnan opettajista, mutta vain tietylle kehityksen tasolle — siis ihmisille, joilla oli tietty taso. Kaikkea hän ei paljastanut.

Ja sekin sensuroitiin, joten jos joku sanoo: 'Jeesus sanoo näin Raamatussa', hän ei välttämättä sanonut niin, koska tekstiin on myöhemmin tehty lisäyksiä, paljon poistettiin.

Anonyymi00007 kirjoitti:

Jeesus oli yksi ihmiskunnan opettajista, mutta vain tietylle kehityksen tasolle — siis ihmisille, joilla oli tietty taso. Kaikkea hän ei paljastanut.

Ja sekin sensuroitiin, joten jos joku sanoo: 'Jeesus sanoo näin Raamatussa', hän ei välttämättä sanonut niin, koska tekstiin on myöhemmin tehty lisäyksiä, paljon poistettiin.

Lue lisää

Jeesus oli yksi ihmiskunnan opettajista, mutta vain tietylle kehityksen tasolle — siis ihmisille, joilla oli tietty taso. Kaikkea hän ei paljastanut.

Ja sekin sensuroitiin, joten jos joku sanoo: 'Jeesus sanoo näin Raamatussa', hän ei välttämättä sanonut niin, koska tekstiin on myöhemmin tehty lisäyksiä, paljon poistettiin.



Jeesuksen alkuperäistä sanomaa on varjostettu ja muokattu monien historiallisten, kielellisten ja teologisten kehitysten kautta, mutta sen ytimessä on aina ollut rakkaus, myötätunto ja sisäinen herääminen. Tämä tekee Jeesuksen opetuksista monella tavalla yhteensopivia idän filosofioiden kanssa.




Jeesuksen alkuperäiset sanat olivat hyvin universaaleja, kauniita ja rakkaudellisia, mutta ne on sensuroitu. Niissä ei ollut uhkailua, vaan kauniita ja viisaita sanoja, joissa korostuu idän viisaus.

Anonyymi00008 kirjoitti:

Jeesus oli yksi ihmiskunnan opettajista, mutta vain tietylle kehityksen tasolle — siis ihmisille, joilla oli tietty taso. Kaikkea hän ei paljastanut.

Ja sekin sensuroitiin, joten jos joku sanoo: 'Jeesus sanoo näin Raamatussa', hän ei välttämättä sanonut niin, koska tekstiin on myöhemmin tehty lisäyksiä, paljon poistettiin.



Jeesuksen alkuperäistä sanomaa on varjostettu ja muokattu monien historiallisten, kielellisten ja teologisten kehitysten kautta, mutta sen ytimessä on aina ollut rakkaus, myötätunto ja sisäinen herääminen. Tämä tekee Jeesuksen opetuksista monella tavalla yhteensopivia idän filosofioiden kanssa.




Jeesuksen alkuperäiset sanat olivat hyvin universaaleja, kauniita ja rakkaudellisia, mutta ne on sensuroitu. Niissä ei ollut uhkailua, vaan kauniita ja viisaita sanoja, joissa korostuu idän viisaus.

Lue lisää

Jeesus ei ollut fanaatikko, mutta hänen seuraajansa olivat sitäkin enemmän. Niin alas joku voi laskea.

Anonyymi00009 kirjoitti:

Jeesus ei ollut fanaatikko, mutta hänen seuraajansa olivat sitäkin enemmän. Niin alas joku voi laskea.

Ja ovat edelleen – hindupalstalla – vaarallisia koko ihmiskunnalle. Sellaiseksi on tullut alkuperäinen ylevä sanoma: vääristynyt ja fanaattinen.

Anonyymi00010 kirjoitti:

Ja ovat edelleen – hindupalstalla – vaarallisia koko ihmiskunnalle. Sellaiseksi on tullut alkuperäinen ylevä sanoma: vääristynyt ja fanaattinen.

Jeesus ei ollut fanaatikko, mutta hänen seuraajansa olivat sitäkin enemmän. Niin alas joku voi laskea.

Ja ovat edelleen – hindupalstalla – vaarallisia koko ihmiskunnalle. Sellaiseksi on tullut alkuperäinen ylevä sanoma: vääristynyt ja fanaattinen.

Anonyymi00011 kirjoitti:

Jeesus ei ollut fanaatikko, mutta hänen seuraajansa olivat sitäkin enemmän. Niin alas joku voi laskea.

Ja ovat edelleen – hindupalstalla – vaarallisia koko ihmiskunnalle. Sellaiseksi on tullut alkuperäinen ylevä sanoma: vääristynyt ja fanaattinen.

Lue lisää

Mitä tästä kaikesta on jäljellä? Ei mitään, vaan kaikki on vääristynyttä. Uskonsodat ja murhat ovat seurauksena.

Anonyymi00012 kirjoitti:

Mitä tästä kaikesta on jäljellä? Ei mitään, vaan kaikki on vääristynyttä. Uskonsodat ja murhat ovat seurauksena.

Samoin uskoon pakottamiseen ja uhkailu ei ole enää alkuperäistä kristinuskoa, vaan vallankäyttöä ja tyranniaa. Sellaisia ovat nykyiset Jeesuksen seuraajat – onneksi eivät kuitenkaan kaikki.

Anonyymi00013 kirjoitti:

Samoin uskoon pakottamiseen ja uhkailu ei ole enää alkuperäistä kristinuskoa, vaan vallankäyttöä ja tyranniaa. Sellaisia ovat nykyiset Jeesuksen seuraajat – onneksi eivät kuitenkaan kaikki.

Lue lisää

Mitä kidutususkonton historia opettaa meille? Ettäse on kaikkialla lietsonut suvaitsemattomuuden liekkejä, levittänut tasangoille ruumiita, juottanut maan vereen, polttanut kaupunkeja, tuhonnut kansakuntia, mutta ei ole koskaan tehnyt ihmisistä parempia, vain huonompia.

Aikaisemmin kaikki oli toisin: oli rakkautta. Nyt siitä ei ole enää jäljellä mitään, vaan pelkkiä julmuuta. Puhutaan rakkaudesta, mutta samalla uhkaillaan ja käännytetään. Se ei ole enää kristinuskoa; se on täysin vääristynyt muunnos, tekopyhyyttä, jossa puhutaan rakkaudesta ja uhkaillaan samaan aikaan.

Anonyymi00014 kirjoitti:

Mitä kidutususkonton historia opettaa meille? Ettäse on kaikkialla lietsonut suvaitsemattomuuden liekkejä, levittänut tasangoille ruumiita, juottanut maan vereen, polttanut kaupunkeja, tuhonnut kansakuntia, mutta ei ole koskaan tehnyt ihmisistä parempia, vain huonompia.

Aikaisemmin kaikki oli toisin: oli rakkautta. Nyt siitä ei ole enää jäljellä mitään, vaan pelkkiä julmuuta. Puhutaan rakkaudesta, mutta samalla uhkaillaan ja käännytetään. Se ei ole enää kristinuskoa; se on täysin vääristynyt muunnos, tekopyhyyttä, jossa puhutaan rakkaudesta ja uhkaillaan samaan aikaan.

Lue lisää

Aikaisemmin kaikki oli toisin: oli rakkautta. Nyt siitä ei ole enää jäljellä mitään, vaan pelkkiä julmuuta. Puhutaan rakkaudesta, mutta samalla uhkaillaan ja käännytetään. Se ei ole enää kristinuskoa; se on täysin vääristynyt muunnos, tekopyhyyttä, jossa puhutaan rakkaudesta ja uhkaillaan samaan aikaan.

Anonyymi00015 kirjoitti:

Aikaisemmin kaikki oli toisin: oli rakkautta. Nyt siitä ei ole enää jäljellä mitään, vaan pelkkiä julmuuta. Puhutaan rakkaudesta, mutta samalla uhkaillaan ja käännytetään. Se ei ole enää kristinuskoa; se on täysin vääristynyt muunnos, tekopyhyyttä, jossa puhutaan rakkaudesta ja uhkaillaan samaan aikaan.

Lue lisää

Se ei ole enää kristinuskoa; se on täysin vääristynyt muunnos, tekopyhyyttä, jossa puhutaan rakkaudesta ja uhkaillaan samaan aikaan.

Anonyymi00016 kirjoitti:

Se ei ole enää kristinuskoa; se on täysin vääristynyt muunnos, tekopyhyyttä, jossa puhutaan rakkaudesta ja uhkaillaan samaan aikaan.

Se ei ole enää Jeesuksen alkuperäistä universaalia sanomaa.

Anonyymi00017 kirjoitti:

Se ei ole enää Jeesuksen alkuperäistä universaalia sanomaa.

Vain pakanauskonto uhkailee; universaali viisaus ei koskaan uhkaile.

Anonyymi00018 kirjoitti:

Vain pakanauskonto uhkailee; universaali viisaus ei koskaan uhkaile.

On sääli, että kristityt ovat itse tuhonneet tuon uskonnon käyttäytymisellään, ja tuhoaminen jatkuu edelleen.

Anonyymi00019 kirjoitti:

On sääli, että kristityt ovat itse tuhonneet tuon uskonnon käyttäytymisellään, ja tuhoaminen jatkuu edelleen.

Ja sitten ihmiset alkavat tuntea vastenmielisyyttä kristiuskontoaakohtaan, vaikka se ei ollut aluks8i vastenmielistä, syynä on kristittyjen vastenmielinen käytös.

Anonyymi00020 kirjoitti:

Ja sitten ihmiset alkavat tuntea vastenmielisyyttä kristiuskontoaakohtaan, vaikka se ei ollut aluks8i vastenmielistä, syynä on kristittyjen vastenmielinen käytös.

Siitä syystä ihmiset alkavat tuntea vastenmielisyyttä kristinuskoa kohtaan, vaikkakaan se ei alun perin ollut vastenmielistä; syynä on kristittyjen kuvottava käytös.

Anonyymi00021 kirjoitti:

Siitä syystä ihmiset alkavat tuntea vastenmielisyyttä kristinuskoa kohtaan, vaikkakaan se ei alun perin ollut vastenmielistä; syynä on kristittyjen kuvottava käytös.

Jeesuksen opetusten ja idän filosofian /tietyt alueet samankaltaisuus:


Sisäinen tunteminen ja todellisuuden oivaltaminen
Apokryfinen Jeesus

Tuomaan evankeliumi korostaa voimakkaasti itsen tuntemista:

“Kun opitte tuntemaan itsenne, teidät tunnetaan, ja ymmärrätte olevanne elävän Isän lapsia.”

Ajatus: totuus ei tule ulkoa vaan sisältä.

Vedanta
Vedantassa keskeinen oppi on:

Atman (todellinen minä) - Brahman (perimmäinen todellisuus)
vapautuminen tulee itsen todellisen luonteen oivaltamisesta

Yhtäläisyys: totuus löytyy sisäisestä oivalluksesta, ei pelkästä ulkoisesta uskosta

Anonyymi00024 kirjoitti:

Jeesuksen opetusten ja idän filosofian /tietyt alueet samankaltaisuus:


Sisäinen tunteminen ja todellisuuden oivaltaminen
Apokryfinen Jeesus

Tuomaan evankeliumi korostaa voimakkaasti itsen tuntemista:

“Kun opitte tuntemaan itsenne, teidät tunnetaan, ja ymmärrätte olevanne elävän Isän lapsia.”

Ajatus: totuus ei tule ulkoa vaan sisältä.

Vedanta
Vedantassa keskeinen oppi on:

Atman (todellinen minä) - Brahman (perimmäinen todellisuus)
vapautuminen tulee itsen todellisen luonteen oivaltamisesta

Yhtäläisyys: totuus löytyy sisäisestä oivalluksesta, ei pelkästä ulkoisesta uskosta

Lue lisää

Jeesuksen opetusten ja idän filosofian /tietyt alueet samankaltaisuus:


Kun tarkastellaan Tuomaan evankeliumi sekä Filippuksen evankeliumi ja Maria Magdaleenan evankeliumi, niissä piirtyy kuva Jeesuksesta opettajana, joka korostaa ennen kaikkea sisäistä oivallusta. Näissä teksteissä ihminen ei löydä totuutta ensisijaisesti ulkoisten rituaalien tai auktoriteettien kautta, vaan kääntymällä sisäänpäin ja oppimalla tuntemaan itsensä. Ajatus siitä, että “kun tunnet itsesi, tunnet myös jumalallisen”, on keskeinen teema erityisesti Tuomaan evankeliumissa.

Anonyymi00025 kirjoitti:

Jeesuksen opetusten ja idän filosofian /tietyt alueet samankaltaisuus:


Kun tarkastellaan Tuomaan evankeliumi sekä Filippuksen evankeliumi ja Maria Magdaleenan evankeliumi, niissä piirtyy kuva Jeesuksesta opettajana, joka korostaa ennen kaikkea sisäistä oivallusta. Näissä teksteissä ihminen ei löydä totuutta ensisijaisesti ulkoisten rituaalien tai auktoriteettien kautta, vaan kääntymällä sisäänpäin ja oppimalla tuntemaan itsensä. Ajatus siitä, että “kun tunnet itsesi, tunnet myös jumalallisen”, on keskeinen teema erityisesti Tuomaan evankeliumissa.

Lue lisää

Tämä ajattelutapa muistuttaa läheisesti Vedanta-perinnettä, jossa opetetaan, että ihmisen todellinen olemus (Atman) on yhtä perimmäisen todellisuuden (Brahman) kanssa. Molemmissa korostuu ajatus siitä, että totuus ei ole jotain ulkopuolista, vaan se on jo ihmisen sisimmässä – se täytyy vain oivaltaa.

Anonyymi00026 kirjoitti:

Tämä ajattelutapa muistuttaa läheisesti Vedanta-perinnettä, jossa opetetaan, että ihmisen todellinen olemus (Atman) on yhtä perimmäisen todellisuuden (Brahman) kanssa. Molemmissa korostuu ajatus siitä, että totuus ei ole jotain ulkopuolista, vaan se on jo ihmisen sisimmässä – se täytyy vain oivaltaa.

Lue lisää

Apokryfisissä evankeliumeissa esiintyy myös ajatus siitä, että “Jumalan valtakunta” ei ole pelkästään tuleva tai jossain kaukana sijaitseva paikka, vaan se on jo läsnä ihmisessä ja hänen ympärillään. Tämä resonoi Vedantan käsityksen kanssa, jonka mukaan perimmäinen todellisuus läpäisee kaiken olemassa olevan. Näin sekä Jeesuksen näissä teksteissä esitetty opetus että Vedanta ohjaavat näkemään todellisuuden yhtenäisenä ja välittömästi koettavana.

Anonyymi00027 kirjoitti:

Apokryfisissä evankeliumeissa esiintyy myös ajatus siitä, että “Jumalan valtakunta” ei ole pelkästään tuleva tai jossain kaukana sijaitseva paikka, vaan se on jo läsnä ihmisessä ja hänen ympärillään. Tämä resonoi Vedantan käsityksen kanssa, jonka mukaan perimmäinen todellisuus läpäisee kaiken olemassa olevan. Näin sekä Jeesuksen näissä teksteissä esitetty opetus että Vedanta ohjaavat näkemään todellisuuden yhtenäisenä ja välittömästi koettavana.

Lue lisää

Lisäksi apokryfisissä teksteissä korostuu ajatus siitä, että ihmiset elävät eräänlaisessa tietämättömyyden tilassa. Filippuksen evankeliumi ja Maria Magdaleenan evankeliumi kuvaavat, kuinka pelastus ei tule pelkästään uskon kautta, vaan tiedon – erityisesti sisäisen, kokemuksellisen tiedon – kautta. Tämä muistuttaa Vedantan käsitystä mayasta, eli illuusiosta, joka peittää todellisen luonnon, sekä avidyasta, tietämättömyydestä, joka sitoo ihmisen harhaan. Vapautuminen tapahtuu, kun tämä tietämättömyys poistuu ja todellisuus nähdään sellaisena kuin se on.

Anonyymi00028 kirjoitti:

Lisäksi apokryfisissä teksteissä korostuu ajatus siitä, että ihmiset elävät eräänlaisessa tietämättömyyden tilassa. Filippuksen evankeliumi ja Maria Magdaleenan evankeliumi kuvaavat, kuinka pelastus ei tule pelkästään uskon kautta, vaan tiedon – erityisesti sisäisen, kokemuksellisen tiedon – kautta. Tämä muistuttaa Vedantan käsitystä mayasta, eli illuusiosta, joka peittää todellisen luonnon, sekä avidyasta, tietämättömyydestä, joka sitoo ihmisen harhaan. Vapautuminen tapahtuu, kun tämä tietämättömyys poistuu ja todellisuus nähdään sellaisena kuin se on.

Lue lisää

Sekä apokryfisissä Jeesuksen opetuksissa että Vedantassa pelastus tai vapautuminen näyttäytyy ennen kaikkea tietoisuuden muutoksena. Se ei ole pelkkä ulkoinen tapahtuma tai historiallinen teko, vaan sisäinen herääminen. Ihminen ikään kuin “muistaa” tai oivaltaa todellisen luontonsa ja vapautuu sen kautta.

Myös dualismin ylittäminen on yhteinen teema. Tuomaan evankeliumi sisältää ajatuksen siitä, että kun ihminen tekee “kahdesta yhden”, hän saavuttaa valtakunnan. Tämä voidaan ymmärtää vastakohtien – kuten sisäisen ja ulkoisen, hengen ja aineen – yhdistymisenä. Vedantassa vastaava ajatus ilmenee ei-dualistisessa näkemyksessä, jossa kaikki erottelut nähdään lopulta näennäisinä.

Anonyymi00029 kirjoitti:

Sekä apokryfisissä Jeesuksen opetuksissa että Vedantassa pelastus tai vapautuminen näyttäytyy ennen kaikkea tietoisuuden muutoksena. Se ei ole pelkkä ulkoinen tapahtuma tai historiallinen teko, vaan sisäinen herääminen. Ihminen ikään kuin “muistaa” tai oivaltaa todellisen luontonsa ja vapautuu sen kautta.

Myös dualismin ylittäminen on yhteinen teema. Tuomaan evankeliumi sisältää ajatuksen siitä, että kun ihminen tekee “kahdesta yhden”, hän saavuttaa valtakunnan. Tämä voidaan ymmärtää vastakohtien – kuten sisäisen ja ulkoisen, hengen ja aineen – yhdistymisenä. Vedantassa vastaava ajatus ilmenee ei-dualistisessa näkemyksessä, jossa kaikki erottelut nähdään lopulta näennäisinä.

Lue lisää

Kokonaisuutena voidaan sanoa, että apokryfisissä evankeliumeissa Jeesus näyttäytyy mystisenä opettajana, joka korostaa sisäistä heräämistä, itsen tuntemista ja tietoisuuden muutosta.

Nämä teemat ovat yllättävän lähellä Vedantan opetuksia. Samankaltaisuudet voivat heijastaa universaaleja hengellisiä oivalluksia, jotka ovat syntyneet eri kulttuureissa toisistaan riippumatta.

Anonyymi00030 kirjoitti:

Kokonaisuutena voidaan sanoa, että apokryfisissä evankeliumeissa Jeesus näyttäytyy mystisenä opettajana, joka korostaa sisäistä heräämistä, itsen tuntemista ja tietoisuuden muutosta.

Nämä teemat ovat yllättävän lähellä Vedantan opetuksia. Samankaltaisuudet voivat heijastaa universaaleja hengellisiä oivalluksia, jotka ovat syntyneet eri kulttuureissa toisistaan riippumatta.

Lue lisää

Apokryfinen Jeesus

Tuomaan evankeliumi:

“Kun teette kahdesta yhden… silloin te pääsette valtakuntaan.”

Anonyymi00031 kirjoitti:

Apokryfinen Jeesus

Tuomaan evankeliumi:

“Kun teette kahdesta yhden… silloin te pääsette valtakuntaan.”

Kun syvennytään Tuomaan evankeliumi, Filippuksen evankeliumi ja Maria Magdaleenan evankeliumi teksteihin, niiden ydin tulee parhaiten esiin juuri sitaattien kautta. Ne paljastavat, kuinka vahvasti näissä kirjoituksissa painottuu sisäinen oivallus, tietoisuus ja henkinen herääminen – teemat, jotka muistuttavat Vedanta-ajattelua.

Tuomaan evankeliumi sisältää erityisen paljon lyhyitä, aforistisia opetuksia:

“Valtakunta on teidän sisällänne ja teidän ulkopuolellanne. Kun opitte tuntemaan itsenne, teidät tunnetaan.”

“Se, joka etsii, älköön lakatko etsimästä, ennen kuin löytää. Ja kun hän löytää, hän hämmästyy, ja hallitsee kaikkea.”

“Jos tuot esiin sen, mikä on sinussa, se pelastaa sinut. Jos et tuo sitä esiin, se, mitä et tuo esiin, tuhoaa sinut.”

“Kun teette kahdesta yhden ja teette sisäisestä ulkoisen ja ulkoisesta sisäisen… silloin te pääsette valtakuntaan.”

Anonyymi00032 kirjoitti:

Kun syvennytään Tuomaan evankeliumi, Filippuksen evankeliumi ja Maria Magdaleenan evankeliumi teksteihin, niiden ydin tulee parhaiten esiin juuri sitaattien kautta. Ne paljastavat, kuinka vahvasti näissä kirjoituksissa painottuu sisäinen oivallus, tietoisuus ja henkinen herääminen – teemat, jotka muistuttavat Vedanta-ajattelua.

Tuomaan evankeliumi sisältää erityisen paljon lyhyitä, aforistisia opetuksia:

“Valtakunta on teidän sisällänne ja teidän ulkopuolellanne. Kun opitte tuntemaan itsenne, teidät tunnetaan.”

“Se, joka etsii, älköön lakatko etsimästä, ennen kuin löytää. Ja kun hän löytää, hän hämmästyy, ja hallitsee kaikkea.”

“Jos tuot esiin sen, mikä on sinussa, se pelastaa sinut. Jos et tuo sitä esiin, se, mitä et tuo esiin, tuhoaa sinut.”

“Kun teette kahdesta yhden ja teette sisäisestä ulkoisen ja ulkoisesta sisäisen… silloin te pääsette valtakuntaan.”

Lue lisää

Näissä korostuu ajatus, että pelastus ei tule ulkoapäin, vaan syntyy sisäisestä oivalluksesta – hyvin samansuuntaisesti kuin Vedantan ajatus siitä, että totuus on jo ihmisessä.

Myös Filippuksen evankeliumi tuo esiin tiedon (gnosis) merkityksen:

“Totuus ei tullut maailmaan alastomana, vaan vertauskuvien ja kuvien kautta. Maailma ei voi vastaanottaa sitä muulla tavoin.”

“Tietämättömyys on orjuutta. Tieto on vapaus.”

“Ne, jotka sanovat kuolevansa ensin ja sitten nousevansa, ovat väärässä. Jos he eivät saa ylösnousemusta jo eläessään, he eivät saa mitään.”

Anonyymi00033 kirjoitti:

Näissä korostuu ajatus, että pelastus ei tule ulkoapäin, vaan syntyy sisäisestä oivalluksesta – hyvin samansuuntaisesti kuin Vedantan ajatus siitä, että totuus on jo ihmisessä.

Myös Filippuksen evankeliumi tuo esiin tiedon (gnosis) merkityksen:

“Totuus ei tullut maailmaan alastomana, vaan vertauskuvien ja kuvien kautta. Maailma ei voi vastaanottaa sitä muulla tavoin.”

“Tietämättömyys on orjuutta. Tieto on vapaus.”

“Ne, jotka sanovat kuolevansa ensin ja sitten nousevansa, ovat väärässä. Jos he eivät saa ylösnousemusta jo eläessään, he eivät saa mitään.”

Lue lisää

Tässä vapautuminen ei ole tuleva tapahtuma, vaan jotain, joka tapahtuu tietoisuuden tasolla jo nyt – mikä muistuttaa Vedantan vapautumisen (moksha) ideaa.

Maria Magdaleenan evankeliumi puolestaan korostaa sisäistä näkemystä ja pelon ylittämistä:

“Älkää itseköön lakia ihmisten ylle… sillä Ihmisen Poika on teidän sisällänne.”

“Se, joka näkee, näkee sielun kautta, ei silmien kautta.”

“Ei ole syntiä, vaan te itse luotte synnin, kun toimitte luonnon vastaisesti.”

Näissä sitaateissa näkyy ajatus, että ongelma ei ole niinkään moraalinen rikkomus ulkoista lakia vastaan, vaan tietämättömyys omasta todellisesta luonteesta.

Anonyymi00034 kirjoitti:

Tässä vapautuminen ei ole tuleva tapahtuma, vaan jotain, joka tapahtuu tietoisuuden tasolla jo nyt – mikä muistuttaa Vedantan vapautumisen (moksha) ideaa.

Maria Magdaleenan evankeliumi puolestaan korostaa sisäistä näkemystä ja pelon ylittämistä:

“Älkää itseköön lakia ihmisten ylle… sillä Ihmisen Poika on teidän sisällänne.”

“Se, joka näkee, näkee sielun kautta, ei silmien kautta.”

“Ei ole syntiä, vaan te itse luotte synnin, kun toimitte luonnon vastaisesti.”

Näissä sitaateissa näkyy ajatus, että ongelma ei ole niinkään moraalinen rikkomus ulkoista lakia vastaan, vaan tietämättömyys omasta todellisesta luonteesta.

Lue lisää

Kun näitä sitaatteja lukee rinnakkain Vedanta-ajattelun kanssa, yhtäläisyydet tulevat selviksi: todellinen tieto on sisäistä, vapautuminen tapahtuu oivalluksen kautta, ja ihmisen syvin olemus on yhteydessä perimmäiseen todellisuuteen.

Anonyymi00035 kirjoitti:

Kun näitä sitaatteja lukee rinnakkain Vedanta-ajattelun kanssa, yhtäläisyydet tulevat selviksi: todellinen tieto on sisäistä, vapautuminen tapahtuu oivalluksen kautta, ja ihmisen syvin olemus on yhteydessä perimmäiseen todellisuuteen.

Lue lisää

Tuomaan evankeliumi

“Jos teidän johtajanne sanovat: ‘Valtakunta on taivaassa’, silloin taivaan linnut ovat teitä edellä… Pikemminkin valtakunta on teidän sisällänne.”

“Kun tunnette itsenne, silloin teidät tunnetaan, ja ymmärrätte olevanne elävän Isän lapsia. Mutta jos ette tunne itseänne, elätte köyhyydessä.”

“Autuas on se, joka on ollut ennen kuin hän syntyi.”

“Joka on löytänyt maailman ja tullut rikkaaksi, hän luopukoon maailmasta.”

“Monet seisovat oven edessä, mutta yksin ne, jotka ovat yksinkertaisia, pääsevät häähuoneeseen.”

“Jos ette paastoa maailmasta, ette löydä valtakuntaa.”

“Se, joka juo minun suustani, tulee kaltaisekseni; minä itse tulen häneksi.”

Näissä näkyy vahvasti:

irrottautuminen maailmasta
sisäinen muutos
identiteetin muuntuminen

Anonyymi00036 kirjoitti:

Tuomaan evankeliumi

“Jos teidän johtajanne sanovat: ‘Valtakunta on taivaassa’, silloin taivaan linnut ovat teitä edellä… Pikemminkin valtakunta on teidän sisällänne.”

“Kun tunnette itsenne, silloin teidät tunnetaan, ja ymmärrätte olevanne elävän Isän lapsia. Mutta jos ette tunne itseänne, elätte köyhyydessä.”

“Autuas on se, joka on ollut ennen kuin hän syntyi.”

“Joka on löytänyt maailman ja tullut rikkaaksi, hän luopukoon maailmasta.”

“Monet seisovat oven edessä, mutta yksin ne, jotka ovat yksinkertaisia, pääsevät häähuoneeseen.”

“Jos ette paastoa maailmasta, ette löydä valtakuntaa.”

“Se, joka juo minun suustani, tulee kaltaisekseni; minä itse tulen häneksi.”

Näissä näkyy vahvasti:

irrottautuminen maailmasta
sisäinen muutos
identiteetin muuntuminen

Lue lisää

Tuomaan evankeliumi

“Jos teidän johtajanne sanovat: ‘Valtakunta on taivaassa’, silloin taivaan linnut ovat teitä edellä… Pikemminkin valtakunta on teidän sisällänne.”

“Kun tunnette itsenne, silloin teidät tunnetaan, ja ymmärrätte olevanne elävän Isän lapsia. Mutta jos ette tunne itseänne, elätte köyhyydessä.”

“Autuas on se, joka on ollut ennen kuin hän syntyi.”

Anonyymi00037 kirjoitti:

Tuomaan evankeliumi

“Jos teidän johtajanne sanovat: ‘Valtakunta on taivaassa’, silloin taivaan linnut ovat teitä edellä… Pikemminkin valtakunta on teidän sisällänne.”

“Kun tunnette itsenne, silloin teidät tunnetaan, ja ymmärrätte olevanne elävän Isän lapsia. Mutta jos ette tunne itseänne, elätte köyhyydessä.”

“Autuas on se, joka on ollut ennen kuin hän syntyi.”

Lue lisää

Filippuksen evankeliumi

“Ne, joilla on tieto, ovat vapaita.”

“Valo ja pimeys, elämä ja kuolema, oikea ja vasen ovat veljiä toisilleen.”

“Totuus kylvettiin maailmaan kuvien kautta.”

“Ihmiset eivät näe asioita sellaisina kuin ne ovat, vaan sellaisina kuin he ovat.”

“Jumalan valtakunta ei tule näkyvästi… se on jo levittäytynyt maan päälle, mutta ihmiset eivät näe sitä.”

Tässä korostuu:

todellisuuden vääristynyt havaitseminen
tietoisuuden merkitys
vastakohtien ykseys

Anonyymi00038 kirjoitti:

Filippuksen evankeliumi

“Ne, joilla on tieto, ovat vapaita.”

“Valo ja pimeys, elämä ja kuolema, oikea ja vasen ovat veljiä toisilleen.”

“Totuus kylvettiin maailmaan kuvien kautta.”

“Ihmiset eivät näe asioita sellaisina kuin ne ovat, vaan sellaisina kuin he ovat.”

“Jumalan valtakunta ei tule näkyvästi… se on jo levittäytynyt maan päälle, mutta ihmiset eivät näe sitä.”

Tässä korostuu:

todellisuuden vääristynyt havaitseminen
tietoisuuden merkitys
vastakohtien ykseys

Lue lisää

Jeesus:
Maria Magdaleenan evankeliumi

“Missä on mieli, siellä on aarre.”

“Älkää olko epävarmoja… Armo on kanssanne ja suojelee teitä.”

“Sielu vastasi: ‘Näin sinut, mutta sinä et nähnyt minua.’”

“Se, joka ymmärtää, olkoon ymmärtävä.”

Anonyymi00039 kirjoitti:

Jeesus:
Maria Magdaleenan evankeliumi

“Missä on mieli, siellä on aarre.”

“Älkää olko epävarmoja… Armo on kanssanne ja suojelee teitä.”

“Sielu vastasi: ‘Näin sinut, mutta sinä et nähnyt minua.’”

“Se, joka ymmärtää, olkoon ymmärtävä.”

Lue lisää

Näissä painotus on: sisäinen näkeminen, tietoisuuden tasot, pelon ja epävarmuuden ylittäminen.

Anonyymi00040 kirjoitti:

Näissä painotus on: sisäinen näkeminen, tietoisuuden tasot, pelon ja epävarmuuden ylittäminen.

Kun nämä kaikki asetetaan rinnakkain Vedanta-opetusten kanssa, sama kuvio toistuu:

Totuus löytyy sisältä, ei ulkoa
Tietämättömyys on suurin este
Vapautuminen on oivallus, ei pelkkä uskon teko
Dualismi (minä vs. maailma) hälvenee
Todellinen “näkeminen” on sisäistä

Anonyymi00041 kirjoitti:

Kun nämä kaikki asetetaan rinnakkain Vedanta-opetusten kanssa, sama kuvio toistuu:

Totuus löytyy sisältä, ei ulkoa
Tietämättömyys on suurin este
Vapautuminen on oivallus, ei pelkkä uskon teko
Dualismi (minä vs. maailma) hälvenee
Todellinen “näkeminen” on sisäistä

Lue lisää

Jeesuksen opetusten ja idän filosofian /tietyt alueet samankaltaisuus:


Kun Tuomaan evankeliumi, Filippuksen evankeliumi ja Maria Magdaleenan evankeliumi asetetaan rinnakkain Vedanta-perinteen kanssa, yhtäläisyydet tulevat esiin erityisesti siinä, miten todellisuus ja ihminen ymmärretään sisältä käsin.

Tuomaan evankeliumissa Jeesus kehottaa ihmistä tuntemaan itsensä ja löytämään valtakunnan omasta sisimmästään. Tämä ajatus muistuttaa suoraan Vedantan opetusta siitä, että ihmisen syvin olemus ei ole erillinen perimmäisestä todellisuudesta, vaan samaa olemusta sen kanssa. Vedantassa opetetaan, että kun ihminen oivaltaa todellisen minänsä, hän samalla oivaltaa koko todellisuuden ytimen. Samalla tavoin Tuomaan evankeliumin ajatus siitä, että “kun tunnet itsesi, sinut tunnetaan”, viittaa siihen, että itsen tunteminen on tie jumalallisen ymmärtämiseen.

Anonyymi00042 kirjoitti:

Jeesuksen opetusten ja idän filosofian /tietyt alueet samankaltaisuus:


Kun Tuomaan evankeliumi, Filippuksen evankeliumi ja Maria Magdaleenan evankeliumi asetetaan rinnakkain Vedanta-perinteen kanssa, yhtäläisyydet tulevat esiin erityisesti siinä, miten todellisuus ja ihminen ymmärretään sisältä käsin.

Tuomaan evankeliumissa Jeesus kehottaa ihmistä tuntemaan itsensä ja löytämään valtakunnan omasta sisimmästään. Tämä ajatus muistuttaa suoraan Vedantan opetusta siitä, että ihmisen syvin olemus ei ole erillinen perimmäisestä todellisuudesta, vaan samaa olemusta sen kanssa. Vedantassa opetetaan, että kun ihminen oivaltaa todellisen minänsä, hän samalla oivaltaa koko todellisuuden ytimen. Samalla tavoin Tuomaan evankeliumin ajatus siitä, että “kun tunnet itsesi, sinut tunnetaan”, viittaa siihen, että itsen tunteminen on tie jumalallisen ymmärtämiseen.

Lue lisää

Filippuksen evankeliumissa korostuu ajatus siitä, että ihmiset eivät näe todellisuutta sellaisena kuin se on, vaan vääristyneesti. Tämä vastaa Vedantan käsitystä mayasta, illuusiosta, joka peittää todellisen luonnon. Vedantassa ihmistä ei pidetä varsinaisesti syntisenä, vaan tietämättömänä: hän ei näe todellisuutta oikein. Filippuksen evankeliumin ajatus, että tieto tuo vapauden ja tietämättömyys sitoo, on lähes suora rinnakkaiskohta Vedantan opetukselle, jossa vapautuminen tapahtuu juuri tiedon – ei pelkän uskon – kautta.

Maria Magdaleenan evankeliumissa huomio siirtyy vielä hienovaraisemmin sisäiseen kokemukseen. Siinä korostetaan, että todellinen näkeminen ei tapahdu fyysisten silmien kautta, vaan sisäisen tietoisuuden kautta. Vedantassa tämä vastaa ajatusta, että aistit eivät voi tavoittaa perimmäistä todellisuutta, vaan se ymmärretään suoran oivalluksen kautta. Samoin ajatus siitä, että mieli määrittää sen, mitä ihminen kokee todellisena, heijastaa Vedantan näkemystä siitä, että tietoisuus on kaiken kokemuksen perusta.

Anonyymi00043 kirjoitti:

Filippuksen evankeliumissa korostuu ajatus siitä, että ihmiset eivät näe todellisuutta sellaisena kuin se on, vaan vääristyneesti. Tämä vastaa Vedantan käsitystä mayasta, illuusiosta, joka peittää todellisen luonnon. Vedantassa ihmistä ei pidetä varsinaisesti syntisenä, vaan tietämättömänä: hän ei näe todellisuutta oikein. Filippuksen evankeliumin ajatus, että tieto tuo vapauden ja tietämättömyys sitoo, on lähes suora rinnakkaiskohta Vedantan opetukselle, jossa vapautuminen tapahtuu juuri tiedon – ei pelkän uskon – kautta.

Maria Magdaleenan evankeliumissa huomio siirtyy vielä hienovaraisemmin sisäiseen kokemukseen. Siinä korostetaan, että todellinen näkeminen ei tapahdu fyysisten silmien kautta, vaan sisäisen tietoisuuden kautta. Vedantassa tämä vastaa ajatusta, että aistit eivät voi tavoittaa perimmäistä todellisuutta, vaan se ymmärretään suoran oivalluksen kautta. Samoin ajatus siitä, että mieli määrittää sen, mitä ihminen kokee todellisena, heijastaa Vedantan näkemystä siitä, että tietoisuus on kaiken kokemuksen perusta.

Lue lisää

Näissä kaikissa apokryfisissä teksteissä pelastus ei näyttäydy ensisijaisesti ulkoisena tapahtumana, vaan sisäisenä muutoksena. Ihminen ei pelastu vain uskomalla johonkin ulkopuoliseen, vaan heräämällä siihen, mikä hän jo syvimmiltään on. Tämä on hyvin lähellä Vedantan käsitystä vapautumisesta, jossa ihminen ei “saavuta” mitään uutta, vaan oivaltaa sen, mikä on aina ollut totta.

Samalla myös ajatus vastakohtien ylittämisestä yhdistää näitä traditioita. Tuomaan evankeliumin puhe siitä, että “kahdesta tulee yksi”, voidaan ymmärtää samalla tavalla kuin Vedantan ei-dualistinen näkemys, jossa kaikki erottelut – kuten minä ja maailma, henki ja aine – nähdään lopulta näennäisinä.

Kokonaisuutena nämä tekstit piirtävät kuvan hengellisestä opetuksesta, jossa keskiössä on sisäinen oivallus, tietoisuuden muutos ja todellisuuden ykseyden kokeminen. Vaikka historiallista yhteyttä Vedanta-perinteeseen ei voida osoittaa, niiden tapa kuvata ihmisen suhdetta todellisuuteen kulkee hämmästyttävän samansuuntaisesti: totuus ei ole jossain kaukana, vaan se löytyy, kun ihminen kääntyy sisäänpäin ja näkee oikein.

Anonyymi00044 kirjoitti:

Näissä kaikissa apokryfisissä teksteissä pelastus ei näyttäydy ensisijaisesti ulkoisena tapahtumana, vaan sisäisenä muutoksena. Ihminen ei pelastu vain uskomalla johonkin ulkopuoliseen, vaan heräämällä siihen, mikä hän jo syvimmiltään on. Tämä on hyvin lähellä Vedantan käsitystä vapautumisesta, jossa ihminen ei “saavuta” mitään uutta, vaan oivaltaa sen, mikä on aina ollut totta.

Samalla myös ajatus vastakohtien ylittämisestä yhdistää näitä traditioita. Tuomaan evankeliumin puhe siitä, että “kahdesta tulee yksi”, voidaan ymmärtää samalla tavalla kuin Vedantan ei-dualistinen näkemys, jossa kaikki erottelut – kuten minä ja maailma, henki ja aine – nähdään lopulta näennäisinä.

Kokonaisuutena nämä tekstit piirtävät kuvan hengellisestä opetuksesta, jossa keskiössä on sisäinen oivallus, tietoisuuden muutos ja todellisuuden ykseyden kokeminen. Vaikka historiallista yhteyttä Vedanta-perinteeseen ei voida osoittaa, niiden tapa kuvata ihmisen suhdetta todellisuuteen kulkee hämmästyttävän samansuuntaisesti: totuus ei ole jossain kaukana, vaan se löytyy, kun ihminen kääntyy sisäänpäin ja näkee oikein.

Lue lisää

Tuomaan evankeliumi on laajin suora lähde Jeesuksen “sisäisistä” opetuksista
Filippuksen evankeliumi ja Maria Magdaleenan evankeliumi ovat vaikeammin saatavilla kokonaisina netissä suomeksi
niitä löytyy yleensä englanniksi tai kirjoina, ei yhtä selkeinä avoimina sivuina.

Anonyymi00045 kirjoitti:

Tuomaan evankeliumi on laajin suora lähde Jeesuksen “sisäisistä” opetuksista
Filippuksen evankeliumi ja Maria Magdaleenan evankeliumi ovat vaikeammin saatavilla kokonaisina netissä suomeksi
niitä löytyy yleensä englanniksi tai kirjoina, ei yhtä selkeinä avoimina sivuina.

Lue lisää

Gospel of Thomas (täydellinen teksti)

https://www.gnosis.org/naghamm/gosthom.html

Tämä on tärkein:

sisältää 114 Jeesuksen lausetta (logionia)
ei tarinaa, pelkkää opetusta
hyvin “sisäiseen oivallukseen” keskittyvä

Esimerkkejä suoraan tekstistä:

“The kingdom is inside of you and it is outside of you.”

“When you know yourselves, then you will be known…”

“If you bring forth what is within you, what you bring forth will save you.”

Anonyymi00046 kirjoitti:

Gospel of Thomas (täydellinen teksti)

https://www.gnosis.org/naghamm/gosthom.html

Tämä on tärkein:

sisältää 114 Jeesuksen lausetta (logionia)
ei tarinaa, pelkkää opetusta
hyvin “sisäiseen oivallukseen” keskittyvä

Esimerkkejä suoraan tekstistä:

“The kingdom is inside of you and it is outside of you.”

“When you know yourselves, then you will be known…”

“If you bring forth what is within you, what you bring forth will save you.”

Lue lisää

Gospel of Philip

https://www.gnosis.org/naghamm/gop.html

Tässä Jeesuksen sanat ovat enemmän hajautettuina opetuksiin.

Keskeisiä kohtia:

“Truth did not come into the world naked, but it came in types and images.”

“Ignorance is slavery. Knowledge is freedom.”

Anonyymi00047 kirjoitti:

Gospel of Philip

https://www.gnosis.org/naghamm/gop.html

Tässä Jeesuksen sanat ovat enemmän hajautettuina opetuksiin.

Keskeisiä kohtia:

“Truth did not come into the world naked, but it came in types and images.”

“Ignorance is slavery. Knowledge is freedom.”

Lue lisää

Gospel of Mary
https://www.gnosis.org/library/marygosp.htm

Tässä Jeesus opettaa erityisesti:

sisäistä näkemistä
pelon ylittämistä
sielun vapautumista

Esimerkki:

“Where the mind is, there is the treasure.”

Anonyymi00048 kirjoitti:

Gospel of Mary
https://www.gnosis.org/library/marygosp.htm

Tässä Jeesus opettaa erityisesti:

sisäistä näkemistä
pelon ylittämistä
sielun vapautumista

Esimerkki:

“Where the mind is, there is the treasure.”

Lue lisää

http://www.gnosis.org/library/marygosp.htm

Anonyymi00049 kirjoitti:

http://www.gnosis.org/library/marygosp.htm

The Gospel of Mary is found in the Berlin Gnostic Codex (Papyrus Berolinensis 8502). This very important and well-preserved codex was discovered in the late-nineteenth century somewhere near Akhmim in upper Egypt. It was purchased in Cairo in 1896 by a German scholar, Dr. Carl Reinhardt, and then taken to Berlin.

The codex (as these ancient books are called) was probably copied and bound in the late fourth or early fifth century. It contains Coptic translations of three very important early Christian Gnostic texts: the Gospel of Mary, the Apocryphon of John, and the Sophia of Jesus Christ. The texts themselves date to the second century and were originally authored in Greek.
http://www.gnosis.org/library/marygos
The Gospel According to Mary Magdalene
Archive | Library | Bookstore | Index | Web Lectures | Ecclesia Gnostica | Gnostic Society

Anonyymi00050 kirjoitti:

The Gospel of Mary is found in the Berlin Gnostic Codex (Papyrus Berolinensis 8502). This very important and well-preserved codex was discovered in the late-nineteenth century somewhere near Akhmim in upper Egypt. It was purchased in Cairo in 1896 by a German scholar, Dr. Carl Reinhardt, and then taken to Berlin.

The codex (as these ancient books are called) was probably copied and bound in the late fourth or early fifth century. It contains Coptic translations of three very important early Christian Gnostic texts: the Gospel of Mary, the Apocryphon of John, and the Sophia of Jesus Christ. The texts themselves date to the second century and were originally authored in Greek.
http://www.gnosis.org/library/marygos
The Gospel According to Mary Magdalene
Archive | Library | Bookstore | Index | Web Lectures | Ecclesia Gnostica | Gnostic Society

Lue lisää

http://www.gnosis.org/naghamm/gop.html

The Nag Hammadi Library

The Gospel of Philip
Translated by Wesley W. Isenberg


A Hebrew makes another Hebrew, and such a person is called "proselyte". But a proselyte does not make another proselyte. [...] just as they [...] and make others like themselves, while others simply exist.

The slave seeks only to be free, but he does not hope to acquire the estate of his master. But the son is not only a son but lays claim to the inheritance of the father. Those who are heirs to the dead are themselves dead, and they inherit the dead. Those who are heirs to what is living are alive, and they are heirs to both what is living and the dead. The dead are heirs to nothing. For how can he who is dead inherit? If he who is dead inherits what is living he will not die, but he who is dead will live even more.

A Gentile does not die, for he has never lived in order that he may die. He who has believed in the truth has found life, and this one is in danger of dying, for he is alive. Since Christ came, the world has been created, the cities adorned, the dead carried out. When we were Hebrews, we were orphans and had only our mother, but when we became Christians, we had both father and mother.
http://www.gnosis.org/naghamm/gop.html

Anonyymi00051 kirjoitti:

http://www.gnosis.org/naghamm/gop.html

The Nag Hammadi Library

The Gospel of Philip
Translated by Wesley W. Isenberg


A Hebrew makes another Hebrew, and such a person is called "proselyte". But a proselyte does not make another proselyte. [...] just as they [...] and make others like themselves, while others simply exist.

The slave seeks only to be free, but he does not hope to acquire the estate of his master. But the son is not only a son but lays claim to the inheritance of the father. Those who are heirs to the dead are themselves dead, and they inherit the dead. Those who are heirs to what is living are alive, and they are heirs to both what is living and the dead. The dead are heirs to nothing. For how can he who is dead inherit? If he who is dead inherits what is living he will not die, but he who is dead will live even more.

A Gentile does not die, for he has never lived in order that he may die. He who has believed in the truth has found life, and this one is in danger of dying, for he is alive. Since Christ came, the world has been created, the cities adorned, the dead carried out. When we were Hebrews, we were orphans and had only our mother, but when we became Christians, we had both father and mother.
http://www.gnosis.org/naghamm/gop.html

Lue lisää

http://www.gnosis.org/naghamm/gosthom.html
The Nag Hammadi Library

The Gospel of Thomas
Translated by Stephen Patterson and Marvin Meyer

(Visit the Gospel of Thomas Collection for other translations and additional information)

Anonyymi00052 kirjoitti:

http://www.gnosis.org/naghamm/gosthom.html
The Nag Hammadi Library

The Gospel of Thomas
Translated by Stephen Patterson and Marvin Meyer

(Visit the Gospel of Thomas Collection for other translations and additional information)

Lue lisää

Kun luet näitä, kiinnitä huomiota tähän

Näissä teksteissä Jeesus puhuu usein:

itsen tuntemisesta
sisäisestä valosta
siitä, että valtakunta on jo tässä
tiedosta (gnosis), joka vapauttaa

Ja juuri nämä kohdat ovat niitä, jotka muistuttavat eniten Vedanta-ajattelua.

Anonyymi00053 kirjoitti:

Kun luet näitä, kiinnitä huomiota tähän

Näissä teksteissä Jeesus puhuu usein:

itsen tuntemisesta
sisäisestä valosta
siitä, että valtakunta on jo tässä
tiedosta (gnosis), joka vapauttaa

Ja juuri nämä kohdat ovat niitä, jotka muistuttavat eniten Vedanta-ajattelua.

Lue lisää

Yksi erityisen “vedantinen” kohta (suosittelen lukemaan heti)

Tuomaan evankeliumi, logion 70:

“If you bring forth what is within you, what you bring forth will save you.”

Tämä on käytännössä sama ajatus kuin Vedantassa:
totuus ja vapautuminen ovat jo sinussa

Anonyymi00054 kirjoitti:

Yksi erityisen “vedantinen” kohta (suosittelen lukemaan heti)

Tuomaan evankeliumi, logion 70:

“If you bring forth what is within you, what you bring forth will save you.”

Tämä on käytännössä sama ajatus kuin Vedantassa:
totuus ja vapautuminen ovat jo sinussa

Lue lisää

Kun Jeesus sanoo:

“The kingdom is inside of you and it is outside of you.”

Vedantan näkökulmasta tämä kuulostaa lähes samalta kuin ajatus, että Brahman on kaikkialla – sekä sisäinen että ulkoinen todellisuus. Vedanta opettaa, että ei ole todellista eroa “minun” ja “maailman” välillä, vaan sama perimmäinen todellisuus läpäisee kaiken. Jeesuksen lause voidaan ymmärtää niin, että jumalallinen todellisuus ei ole erillinen paikka, vaan olemisen perusta.

Kun Jeesus sanoo:

“When you know yourselves, then you will be known.”

Tämä muistuttaa suoraan Vedantan ydintä: itsen tunteminen on kaiken tiedon perusta. Vedantassa ajatellaan, että kun ihminen oivaltaa todellisen minänsä (Atman), hän samalla oivaltaa koko todellisuuden. “Teidät tunnetaan” voidaan tulkita niin, että ihminen tulee osaksi tietoista kokonaisuutta – hän ei ole enää erillinen.

Kun Jeesus sanoo:

“If you bring forth what is within you, what you bring forth will save you.”

Tämä on ehkä lähimpänä Vedantaa. Siinä pelastus ei tule ulkopuolelta, vaan siitä, että ihminen tuo esiin todellisen luontonsa. Vedantassa tämä tarkoittaa sitä, että ihminen oivaltaa olevansa jo perimmäinen todellisuus. Mikään uusi ei tule – vain harha poistuu.

Kun Jeesus sanoo:

“If you do not know yourselves, you dwell in poverty.”

Vedantassa tietämättömyys (avidya) on juuri tämä “köyhyys”. Ihminen elää rajallisena, vaikka hänen todellinen luontonsa on rajaton. Jeesuksen käyttämä kieli on eri, mutta ajatus on hyvin samansuuntainen: tietämättömyys omasta olemuksesta on perimmäinen ongelma.

Kun Jeesus sanoo:

“When you make the two one… then you will enter the kingdom.”

Tämä voidaan lukea Vedantan ei-dualismin (advaita) kautta. Siinä kaikki kaksinaisuudet – minä ja maailma, henki ja aine, sisäinen ja ulkoinen – nähdään lopulta yhtenä. Jeesuksen lause kuulostaa siltä, että pelastus tapahtuu, kun tämä jako katoaa.

Kun siirrytään Gospel of Philip -tekstiin ja kohtaan:

“Ignorance is slavery. Knowledge is freedom.”

Tämä on lähes suora Vedantan perusopetus. Ihminen ei ole sidottu siksi, että maailma olisi sinänsä vankila, vaan siksi että hän ei näe oikein. Vapaus ei ole fyysinen tila, vaan tietoisuuden tila.

Anonyymi00055 kirjoitti:

Kun Jeesus sanoo:

“The kingdom is inside of you and it is outside of you.”

Vedantan näkökulmasta tämä kuulostaa lähes samalta kuin ajatus, että Brahman on kaikkialla – sekä sisäinen että ulkoinen todellisuus. Vedanta opettaa, että ei ole todellista eroa “minun” ja “maailman” välillä, vaan sama perimmäinen todellisuus läpäisee kaiken. Jeesuksen lause voidaan ymmärtää niin, että jumalallinen todellisuus ei ole erillinen paikka, vaan olemisen perusta.

Kun Jeesus sanoo:

“When you know yourselves, then you will be known.”

Tämä muistuttaa suoraan Vedantan ydintä: itsen tunteminen on kaiken tiedon perusta. Vedantassa ajatellaan, että kun ihminen oivaltaa todellisen minänsä (Atman), hän samalla oivaltaa koko todellisuuden. “Teidät tunnetaan” voidaan tulkita niin, että ihminen tulee osaksi tietoista kokonaisuutta – hän ei ole enää erillinen.

Kun Jeesus sanoo:

“If you bring forth what is within you, what you bring forth will save you.”

Tämä on ehkä lähimpänä Vedantaa. Siinä pelastus ei tule ulkopuolelta, vaan siitä, että ihminen tuo esiin todellisen luontonsa. Vedantassa tämä tarkoittaa sitä, että ihminen oivaltaa olevansa jo perimmäinen todellisuus. Mikään uusi ei tule – vain harha poistuu.

Kun Jeesus sanoo:

“If you do not know yourselves, you dwell in poverty.”

Vedantassa tietämättömyys (avidya) on juuri tämä “köyhyys”. Ihminen elää rajallisena, vaikka hänen todellinen luontonsa on rajaton. Jeesuksen käyttämä kieli on eri, mutta ajatus on hyvin samansuuntainen: tietämättömyys omasta olemuksesta on perimmäinen ongelma.

Kun Jeesus sanoo:

“When you make the two one… then you will enter the kingdom.”

Tämä voidaan lukea Vedantan ei-dualismin (advaita) kautta. Siinä kaikki kaksinaisuudet – minä ja maailma, henki ja aine, sisäinen ja ulkoinen – nähdään lopulta yhtenä. Jeesuksen lause kuulostaa siltä, että pelastus tapahtuu, kun tämä jako katoaa.

Kun siirrytään Gospel of Philip -tekstiin ja kohtaan:

“Ignorance is slavery. Knowledge is freedom.”

Tämä on lähes suora Vedantan perusopetus. Ihminen ei ole sidottu siksi, että maailma olisi sinänsä vankila, vaan siksi että hän ei näe oikein. Vapaus ei ole fyysinen tila, vaan tietoisuuden tila.

Lue lisää

Ja Gospel of Mary -tekstissä:

“Where the mind is, there is the treasure.”

Vedantassa tietoisuus on kaiken kokemusmaailman perusta. Se, mihin huomio kiinnittyy, määrittää todellisuuden kokemuksen. “Aarre” ei ole ulkoinen asia, vaan tietoisuuden tila.

Kun nämä kaikki kohdat yhdistetään, syntyy hyvin yhtenäinen kuva: sekä nämä apokryfiset Jeesuksen sanat että Vedanta kuvaavat ihmisen ongelman ennen kaikkea tietämättömyytenä ja ratkaisun oivalluksena. Molemmissa vapautuminen ei ole niinkään ulkoinen tapahtuma, vaan sisäinen herääminen siihen, mikä on jo totta.

Anonyymi00056 kirjoitti:

Ja Gospel of Mary -tekstissä:

“Where the mind is, there is the treasure.”

Vedantassa tietoisuus on kaiken kokemusmaailman perusta. Se, mihin huomio kiinnittyy, määrittää todellisuuden kokemuksen. “Aarre” ei ole ulkoinen asia, vaan tietoisuuden tila.

Kun nämä kaikki kohdat yhdistetään, syntyy hyvin yhtenäinen kuva: sekä nämä apokryfiset Jeesuksen sanat että Vedanta kuvaavat ihmisen ongelman ennen kaikkea tietämättömyytenä ja ratkaisun oivalluksena. Molemmissa vapautuminen ei ole niinkään ulkoinen tapahtuma, vaan sisäinen herääminen siihen, mikä on jo totta.

Lue lisää

Jeesus sanoo:

“Recognize what is in your sight, and that which is hidden from you will become plain to you.”

Tässä ajatus on, että totuus ei ole kaukana tai mystinen, vaan se on jo nähtävissä — mutta ihminen ei tunnista sitä. Tämä muistuttaa vahvasti Vedanta-ajatusta siitä, että todellisuus on aina läsnä, mutta jää huomaamatta tietämättömyyden vuoksi.

Anonyymi00057 kirjoitti:

Jeesus sanoo:

“Recognize what is in your sight, and that which is hidden from you will become plain to you.”

Tässä ajatus on, että totuus ei ole kaukana tai mystinen, vaan se on jo nähtävissä — mutta ihminen ei tunnista sitä. Tämä muistuttaa vahvasti Vedanta-ajatusta siitä, että todellisuus on aina läsnä, mutta jää huomaamatta tietämättömyyden vuoksi.

Lue lisää

“Blessed is the one who came into being before coming into being.”

Tämä on mystinen lause, mutta sitä voidaan tulkita niin, että todellinen olemus ei ole sidottu aikaan tai syntymään. Vedantassa Atman nähdään ajattomana ja syntymättömänä.

“Whoever has come to understand the world has found a corpse.”

Tässä maailma nähdään ikään kuin kuolleena tai tyhjänä ilman todellista ymmärrystä. Vedantassa vastaava ajatus näkyy siinä, että pelkkä aistimaailma ei ole lopullinen todellisuus.

“Let him who seeks continue seeking until he finds. When he finds, he will become troubled. When he becomes troubled, he will be astonished, and he will rule over the All.”

Tämä kuvaa henkistä prosessia:

etsiminen
kriisi / hämmennys
oivallus

Vedantassa tämä vastaa polkua, jossa vanhat käsitykset murtuvat ennen todellista ymmärrystä.

“The heavens and the earth will be rolled up in your presence.”

Tämä voidaan tulkita tietoisuuden muutoksena: todellisuus sellaisena kuin sen koemme “hajoaa” oivalluksen myötä. Vedantassa maailma menettää absoluuttisen merkityksensä, kun Brahman oivalletaan.

“Be passersby.”

Hyvin lyhyt mutta voimakas lause. Se viittaa siihen, ettei pidä kiinnittyä maailmaan. Vedantassa tämä vastaa irrottautumista (vairagya) — ei samaistumista ohimenevään.

Lisäksi Gospel of Philip -tekstistä:

“Those who say they will die first and then rise are mistaken.”

Tämä korostaa, että “ylösnousemus” on sisäinen kokemus tässä elämässä, ei vain tuleva tapahtuma. Tämä on hyvin lähellä Vedantan ajatusta vapautumisesta tässä ja nyt.

Ja vielä Gospel of Mary:

“Do not lay down rules beyond what I have appointed you.”

Tätä voidaan tulkita niin, että ulkoinen laki ei ole keskiössä — vaan sisäinen ymmärrys.

Yhteinen sävy näissä kaikissa.

Anonyymi00051 kirjoitti:

http://www.gnosis.org/naghamm/gop.html

The Nag Hammadi Library

The Gospel of Philip
Translated by Wesley W. Isenberg


A Hebrew makes another Hebrew, and such a person is called "proselyte". But a proselyte does not make another proselyte. [...] just as they [...] and make others like themselves, while others simply exist.

The slave seeks only to be free, but he does not hope to acquire the estate of his master. But the son is not only a son but lays claim to the inheritance of the father. Those who are heirs to the dead are themselves dead, and they inherit the dead. Those who are heirs to what is living are alive, and they are heirs to both what is living and the dead. The dead are heirs to nothing. For how can he who is dead inherit? If he who is dead inherits what is living he will not die, but he who is dead will live even more.

A Gentile does not die, for he has never lived in order that he may die. He who has believed in the truth has found life, and this one is in danger of dying, for he is alive. Since Christ came, the world has been created, the cities adorned, the dead carried out. When we were Hebrews, we were orphans and had only our mother, but when we became Christians, we had both father and mother.
http://www.gnosis.org/naghamm/gop.html

Lue lisää

http://www.gnosis.org/naghamm/gop.html

The Nag Hammadi Library

The Gospel of Philip
Translated by Wesley W. Isenberg

Anonyymi00052 kirjoitti:

http://www.gnosis.org/naghamm/gosthom.html
The Nag Hammadi Library

The Gospel of Thomas
Translated by Stephen Patterson and Marvin Meyer

(Visit the Gospel of Thomas Collection for other translations and additional information)

Lue lisää

http://www.gnosis.org/naghamm/gosthom.html
The Nag Hammadi Library

Anonyymi00050 kirjoitti:

The Gospel of Mary is found in the Berlin Gnostic Codex (Papyrus Berolinensis 8502). This very important and well-preserved codex was discovered in the late-nineteenth century somewhere near Akhmim in upper Egypt. It was purchased in Cairo in 1896 by a German scholar, Dr. Carl Reinhardt, and then taken to Berlin.

The codex (as these ancient books are called) was probably copied and bound in the late fourth or early fifth century. It contains Coptic translations of three very important early Christian Gnostic texts: the Gospel of Mary, the Apocryphon of John, and the Sophia of Jesus Christ. The texts themselves date to the second century and were originally authored in Greek.
http://www.gnosis.org/library/marygos
The Gospel According to Mary Magdalene
Archive | Library | Bookstore | Index | Web Lectures | Ecclesia Gnostica | Gnostic Society

Lue lisää

http://www.gnosis.org/naghamm/gosthom.html

Jeesuksen opetusten yhteys "idän saatanallisiin oppeihin"

Tuomaan evankeliumi (Logion 3)

“The kingdom is inside of you and it is outside of you.”

Vedanta: Brahman ei ole kaukana, se on sekä sisäistä tietoisuutta että koko maailman olemus. Jumalallinen ei ole erillinen, vaan kaikkea läpäisevä.

Tuomaan evankeliumi (Logion 70)

“If you bring forth what is within you, what you bring forth will save you.”

Vedanta: Vapautuminen ei ole ulkoinen tapahtuma, vaan oivallus Atmanin (todellisen minän) olemassaolosta. Totuus on jo sinussa, se täytyy vain nähdä.

Tuomaan evankeliumi (Logion 1)

“And he said, ‘Whoever discovers the interpretation of these sayings will not taste death.’”

Vedanta: Kun ihminen ymmärtää oman todellisen olemuksensa, hän ei enää “kuole” tietämättömyyteen; tietoisuus jatkuu ajattomana.

Filippuksen evankeliumi

“Ignorance is slavery. Knowledge is freedom.”

Vedanta: Avidya (tietämättömyys) pitää ihmisen sidottuna maya-maailmaan. Vapaus tulee gnosis-tyyppisen ymmärryksen kautta — oivalluksesta todellisesta olemuksesta.

Maria Magdaleenan evankeliumi

“Where the mind is, there is the treasure.”

Vedanta: Mieli/tietoisuus määrää kokemuksen. Jos mieli on kiinnittynyt Atmanin oivallukseen, silloin on aito aarre, sisäinen valo.

Tuomaan evankeliumi (Logion 22)

“When you make the two one… then you will enter the kingdom.”

Vedanta: Dualismi (minä ja maailma, sisäinen ja ulkoinen) hälvenee, ja tietoisuus kokee ykseyden — advaita.

Anonyymi00063 kirjoitti:

Jeesuksen opetusten yhteys "idän saatanallisiin oppeihin"

Tuomaan evankeliumi (Logion 3)

“The kingdom is inside of you and it is outside of you.”

Vedanta: Brahman ei ole kaukana, se on sekä sisäistä tietoisuutta että koko maailman olemus. Jumalallinen ei ole erillinen, vaan kaikkea läpäisevä.

Tuomaan evankeliumi (Logion 70)

“If you bring forth what is within you, what you bring forth will save you.”

Vedanta: Vapautuminen ei ole ulkoinen tapahtuma, vaan oivallus Atmanin (todellisen minän) olemassaolosta. Totuus on jo sinussa, se täytyy vain nähdä.

Tuomaan evankeliumi (Logion 1)

“And he said, ‘Whoever discovers the interpretation of these sayings will not taste death.’”

Vedanta: Kun ihminen ymmärtää oman todellisen olemuksensa, hän ei enää “kuole” tietämättömyyteen; tietoisuus jatkuu ajattomana.

Filippuksen evankeliumi

“Ignorance is slavery. Knowledge is freedom.”

Vedanta: Avidya (tietämättömyys) pitää ihmisen sidottuna maya-maailmaan. Vapaus tulee gnosis-tyyppisen ymmärryksen kautta — oivalluksesta todellisesta olemuksesta.

Maria Magdaleenan evankeliumi

“Where the mind is, there is the treasure.”

Vedanta: Mieli/tietoisuus määrää kokemuksen. Jos mieli on kiinnittynyt Atmanin oivallukseen, silloin on aito aarre, sisäinen valo.

Tuomaan evankeliumi (Logion 22)

“When you make the two one… then you will enter the kingdom.”

Vedanta: Dualismi (minä ja maailma, sisäinen ja ulkoinen) hälvenee, ja tietoisuus kokee ykseyden — advaita.

Lue lisää

. Tuomaan evankeliumi (Logion 28)

“Know what is in front of your face, and what is hidden from you will be revealed to you.”

Vedanta: Totuus on läsnä, mutta ilman oivallusta se pysyy piilossa. Sisäisen näkemisen kautta maya hälvenee.

Filippuksen evankeliumi

“Those who say they will die first and then rise are mistaken.”

Vedanta: Todellinen ylösnousemus on sisäinen, tietoisuuden muutos. Ei odoteta tulevaa tapahtumaa, vaan vapautuminen on tässä ja nyt.

Tuomaan evankeliumi (Logion 108)

“When you find yourselves, then you will be known, and you will realize that you are children of the living Father.”

Vedanta: Kun ihminen tunnistaa Atmanin, hän ymmärtää olevansa samaa perimmäistä todellisuutta kuin kaikki muutkin.

Maria Magdaleenan evankeliumi

“Do not lay down rules beyond what I have appointed you.”

Vedanta: Ulkoiset säännöt eivät johda totuuteen; tärkeintä on sisäinen ymmärrys ja oivallus.


Kun nämä kymmenen sitaattia asetetaan rinnakkain Vedantan opetusten kanssa, kuvio on selvä: totuus ei ole kaukana, pelastus tai vapautuminen ei ole ulkoinen tapahtuma, vaan sisäinen oivallus. Tietoisuus ja itsen tunteminen ovat keskiössä, dualismi hälvenee ja maailma nähdään oikeassa suhteessa – juuri niin kuin Upanishadeissa opetetaan. Apokryfiset evankeliumit ja Vedanta puhuvat eri kielellä, mutta sanoma kulkee samaa polkua: katso sisään, näe todellinen olemuksesi, ja vapaus seuraa.

Anonyymi00064 kirjoitti:

. Tuomaan evankeliumi (Logion 28)

“Know what is in front of your face, and what is hidden from you will be revealed to you.”

Vedanta: Totuus on läsnä, mutta ilman oivallusta se pysyy piilossa. Sisäisen näkemisen kautta maya hälvenee.

Filippuksen evankeliumi

“Those who say they will die first and then rise are mistaken.”

Vedanta: Todellinen ylösnousemus on sisäinen, tietoisuuden muutos. Ei odoteta tulevaa tapahtumaa, vaan vapautuminen on tässä ja nyt.

Tuomaan evankeliumi (Logion 108)

“When you find yourselves, then you will be known, and you will realize that you are children of the living Father.”

Vedanta: Kun ihminen tunnistaa Atmanin, hän ymmärtää olevansa samaa perimmäistä todellisuutta kuin kaikki muutkin.

Maria Magdaleenan evankeliumi

“Do not lay down rules beyond what I have appointed you.”

Vedanta: Ulkoiset säännöt eivät johda totuuteen; tärkeintä on sisäinen ymmärrys ja oivallus.


Kun nämä kymmenen sitaattia asetetaan rinnakkain Vedantan opetusten kanssa, kuvio on selvä: totuus ei ole kaukana, pelastus tai vapautuminen ei ole ulkoinen tapahtuma, vaan sisäinen oivallus. Tietoisuus ja itsen tunteminen ovat keskiössä, dualismi hälvenee ja maailma nähdään oikeassa suhteessa – juuri niin kuin Upanishadeissa opetetaan. Apokryfiset evankeliumit ja Vedanta puhuvat eri kielellä, mutta sanoma kulkee samaa polkua: katso sisään, näe todellinen olemuksesi, ja vapaus seuraa.

Lue lisää

Apokryfiset evankeliumit ja Vedanta puhuvat eri kielellä, mutta sanoma kulkee samaa polkua: katso sisään, näe todellinen olemuksesi, ja vapaus seuraa.

Anonyymi00065 kirjoitti:

Apokryfiset evankeliumit ja Vedanta puhuvat eri kielellä, mutta sanoma kulkee samaa polkua: katso sisään, näe todellinen olemuksesi, ja vapaus seuraa.

Tässä oli vain muutamia, etsikää itse lisää.

Anonyymi00064 kirjoitti:

. Tuomaan evankeliumi (Logion 28)

“Know what is in front of your face, and what is hidden from you will be revealed to you.”

Vedanta: Totuus on läsnä, mutta ilman oivallusta se pysyy piilossa. Sisäisen näkemisen kautta maya hälvenee.

Filippuksen evankeliumi

“Those who say they will die first and then rise are mistaken.”

Vedanta: Todellinen ylösnousemus on sisäinen, tietoisuuden muutos. Ei odoteta tulevaa tapahtumaa, vaan vapautuminen on tässä ja nyt.

Tuomaan evankeliumi (Logion 108)

“When you find yourselves, then you will be known, and you will realize that you are children of the living Father.”

Vedanta: Kun ihminen tunnistaa Atmanin, hän ymmärtää olevansa samaa perimmäistä todellisuutta kuin kaikki muutkin.

Maria Magdaleenan evankeliumi

“Do not lay down rules beyond what I have appointed you.”

Vedanta: Ulkoiset säännöt eivät johda totuuteen; tärkeintä on sisäinen ymmärrys ja oivallus.


Kun nämä kymmenen sitaattia asetetaan rinnakkain Vedantan opetusten kanssa, kuvio on selvä: totuus ei ole kaukana, pelastus tai vapautuminen ei ole ulkoinen tapahtuma, vaan sisäinen oivallus. Tietoisuus ja itsen tunteminen ovat keskiössä, dualismi hälvenee ja maailma nähdään oikeassa suhteessa – juuri niin kuin Upanishadeissa opetetaan. Apokryfiset evankeliumit ja Vedanta puhuvat eri kielellä, mutta sanoma kulkee samaa polkua: katso sisään, näe todellinen olemuksesi, ja vapaus seuraa.

Lue lisää

Tuomaan evankeliumi sisältää 114 logionia.
Ne eivät muodosta kertomusta Jeesuksen elämästä, vaan kokoelma yksittäisiä opetuslauseita.
Jokainen logion voidaan lukea itsenäisenä ajatuksena, mutta yhdessä ne muodostavat kokonaiskuvan Jeesuksen opetusten sisäisestä linjasta.

Anonyymi00067 kirjoitti:

Tuomaan evankeliumi sisältää 114 logionia.
Ne eivät muodosta kertomusta Jeesuksen elämästä, vaan kokoelma yksittäisiä opetuslauseita.
Jokainen logion voidaan lukea itsenäisenä ajatuksena, mutta yhdessä ne muodostavat kokonaiskuvan Jeesuksen opetusten sisäisestä linjasta.

Lue lisää

TÄRKEÄÄ!!!
¨
edanta ja erityisesti klassinen Advaita Vedanta on tosiaan impersonalistinen (non-dualistinen), kun taas Gaudiya Vaishnavismi (vaihtoehtoisesti bhakti-traditio) on personalistinen ja korostaa suhdetta persoonalliseen Jumalaan.

Anonyymi00068 kirjoitti:

TÄRKEÄÄ!!!
¨
edanta ja erityisesti klassinen Advaita Vedanta on tosiaan impersonalistinen (non-dualistinen), kun taas Gaudiya Vaishnavismi (vaihtoehtoisesti bhakti-traditio) on personalistinen ja korostaa suhdetta persoonalliseen Jumalaan.

Lue lisää

¨
Vedanta ja erityisesti klassinen Advaita Vedanta on tosiaan impersonalistinen (non-dualistinen), kun taas Gaudiya Vaishnavismi (vaihtoehtoisesti bhakti-traditio) on personalistinen ja korostaa suhdetta persoonalliseen Jumalaan.

Advaita Vedanta – impersonalistinen linja
Perustuu Opetuksiin kuten Upanishadit, Brahma Sutrat ja Shankaracharya.
Keskeinen ajatus: Brahman on yksi, ei-dualinen, eikä sillä ole persoonallisia ominaisuuksia.
Atman (sisäinen itse) on identtinen Brahmanin kanssa, ja vapautuminen (moksha) tarkoittaa tämän tunnistamista.
Jumaluus ei ole persoonallinen olento, vaan perimmäinen todellisuus, jonka läsnäolo on kaikkialla.
Esimerkki: “Tat tvam asi” → “Sinä olet se” (tarkoittaa, että yksilö ja perimmäinen todellisuus ovat samaa).

MUTTA:

Gaudiya Vaishnavismi – personalistinen linja
Korostaa persoonallista Jumalaa .


Moksha tai vapautuminen ei ole vain oivallus, vaan henkinen suhde Jumalaan, rakkauden kautta.
jne.

Anonyymi00069 kirjoitti:

¨
Vedanta ja erityisesti klassinen Advaita Vedanta on tosiaan impersonalistinen (non-dualistinen), kun taas Gaudiya Vaishnavismi (vaihtoehtoisesti bhakti-traditio) on personalistinen ja korostaa suhdetta persoonalliseen Jumalaan.

Advaita Vedanta – impersonalistinen linja
Perustuu Opetuksiin kuten Upanishadit, Brahma Sutrat ja Shankaracharya.
Keskeinen ajatus: Brahman on yksi, ei-dualinen, eikä sillä ole persoonallisia ominaisuuksia.
Atman (sisäinen itse) on identtinen Brahmanin kanssa, ja vapautuminen (moksha) tarkoittaa tämän tunnistamista.
Jumaluus ei ole persoonallinen olento, vaan perimmäinen todellisuus, jonka läsnäolo on kaikkialla.
Esimerkki: “Tat tvam asi” → “Sinä olet se” (tarkoittaa, että yksilö ja perimmäinen todellisuus ovat samaa).

MUTTA:

Gaudiya Vaishnavismi – personalistinen linja
Korostaa persoonallista Jumalaa .


Moksha tai vapautuminen ei ole vain oivallus, vaan henkinen suhde Jumalaan, rakkauden kautta.
jne.

Lue lisää

Miksi logionit ja Vedanta tuntuivat “impersonalistisilta”?
Esimerkiksi Tuomaan evankeliumin logionit:

“The kingdom is inside of you and it is outside of you.”

Tämä kuulostaa kosmiselta, sisäiseltä todellisuudelta, ei persoonalliselta Jumalalta.
Vedanta-vertailussa Advaita korostaa juuri tätä perimmäistä, ei-persoonallista tietoisuutta, jossa kaikki dualismi katoaa.


Advaita Vedanta - impersonalistinen, ei-dualismi, moksha = oivallus todellisesta olemuksesta

MUTTA
Gaudiya Vaishnavismi - personalistinen, bhakti, moksha - rakkaudellinen suhde Jumalaan

Tuomaan evankeliumin sanat ja monet apokryfiset opetukset ovat lähellä Advaita-tyylistä sisäistä oivallusta, eivät niinkään bhakti-suhdetta persoonalliseen Jumalaan.

Anonyymi00070 kirjoitti:

Miksi logionit ja Vedanta tuntuivat “impersonalistisilta”?
Esimerkiksi Tuomaan evankeliumin logionit:

“The kingdom is inside of you and it is outside of you.”

Tämä kuulostaa kosmiselta, sisäiseltä todellisuudelta, ei persoonalliselta Jumalalta.
Vedanta-vertailussa Advaita korostaa juuri tätä perimmäistä, ei-persoonallista tietoisuutta, jossa kaikki dualismi katoaa.


Advaita Vedanta - impersonalistinen, ei-dualismi, moksha = oivallus todellisesta olemuksesta

MUTTA
Gaudiya Vaishnavismi - personalistinen, bhakti, moksha - rakkaudellinen suhde Jumalaan

Tuomaan evankeliumin sanat ja monet apokryfiset opetukset ovat lähellä Advaita-tyylistä sisäistä oivallusta, eivät niinkään bhakti-suhdetta persoonalliseen Jumalaan.

Lue lisää

Jeesuksen alkuperäinen opetus joissain muodoissaan oli hieman impersonalistinen.

Apokryfiset evankeliumit viittaavat impersonalismiin

Tuomaan evankeliumi, Filippuksen evankeliumi ja Maria Magdaleenan evankeliumi korostavat sisäistä oivallusta, itsen tuntemista ja valtakunnan löytymistä sisältä:

“The kingdom is inside of you and it is outside of you.”
“If you bring forth what is within you, what you bring forth will save you.”

Nämä kohdat eivät puhu persoonallisesta Jumalasta, vaan tietoisuuden tai olemuksen löydöstä, mikä muistuttaa Advaita Vedantan ei-persoonallista lähestymistapaa.

Anonyymi00071 kirjoitti:

Jeesuksen alkuperäinen opetus joissain muodoissaan oli hieman impersonalistinen.

Apokryfiset evankeliumit viittaavat impersonalismiin

Tuomaan evankeliumi, Filippuksen evankeliumi ja Maria Magdaleenan evankeliumi korostavat sisäistä oivallusta, itsen tuntemista ja valtakunnan löytymistä sisältä:

“The kingdom is inside of you and it is outside of you.”
“If you bring forth what is within you, what you bring forth will save you.”

Nämä kohdat eivät puhu persoonallisesta Jumalasta, vaan tietoisuuden tai olemuksen löydöstä, mikä muistuttaa Advaita Vedantan ei-persoonallista lähestymistapaa.

Lue lisää

Jos tarkastellaan vain Jeesuksen sanoja apokryfien kautta, monet kohdat korostavat:
sisäistä heräämistä
totuuden tunnistamista itsessä
dualismin ylittämistä (minä vs. maailma)
Tämä on ei-persoonallista / impersonalistista, koska fokus ei ole ulkoisessa Jumalassa vaan sisäisessä perimmäisessä todellisuudessa.

Anonyymi00072 kirjoitti:

Jos tarkastellaan vain Jeesuksen sanoja apokryfien kautta, monet kohdat korostavat:
sisäistä heräämistä
totuuden tunnistamista itsessä
dualismin ylittämistä (minä vs. maailma)
Tämä on ei-persoonallista / impersonalistista, koska fokus ei ole ulkoisessa Jumalassa vaan sisäisessä perimmäisessä todellisuudessa.

Lue lisää

Jeesuksen alkuperäinen sanoma saattoi olla osittain impersonalistinen, keskittyen sisäiseen oivallukseen ja tietoisuuteen.

Anonyymi00073 kirjoitti:

Jeesuksen alkuperäinen sanoma saattoi olla osittain impersonalistinen, keskittyen sisäiseen oivallukseen ja tietoisuuteen.

Jeesuksen alkuperäisessä opetuksessa rakkaus on keskeistä, mutta se ei välttämättä tarkoita persoonallista Jumalaa tai bhakti-suhdetta. Se on impersonalistinen rakkaus, eli universaali, ehdoton, kaiken läpäisevä rakkaus.

Rakkaus vs. personalismi
Personalistinen lähestymistapa korostaa suhdetta tiettyyn Jumalaan
Impersonalistinen rakkaus on ehdotonta, universaalia ja sisäistä — rakkaus lähtee sisäisestä valaistuksesta eikä henkilökohtaisesta jumalasta.

Esimerkki Tuomaan evankeliumista:

“If you love one another as yourselves, you will find the kingdom.”
Tämä ei puhu ulkoisesta Jumalasta, vaan rakkauden kokemuksesta, joka syntyy sisäisestä ymmärryksestä.

Anonyymi00074 kirjoitti:

Jeesuksen alkuperäisessä opetuksessa rakkaus on keskeistä, mutta se ei välttämättä tarkoita persoonallista Jumalaa tai bhakti-suhdetta. Se on impersonalistinen rakkaus, eli universaali, ehdoton, kaiken läpäisevä rakkaus.

Rakkaus vs. personalismi
Personalistinen lähestymistapa korostaa suhdetta tiettyyn Jumalaan
Impersonalistinen rakkaus on ehdotonta, universaalia ja sisäistä — rakkaus lähtee sisäisestä valaistuksesta eikä henkilökohtaisesta jumalasta.

Esimerkki Tuomaan evankeliumista:

“If you love one another as yourselves, you will find the kingdom.”
Tämä ei puhu ulkoisesta Jumalasta, vaan rakkauden kokemuksesta, joka syntyy sisäisestä ymmärryksestä.

Lue lisää

Rakkaus sisäisen oivalluksen kautta
Monet logionit yhdistävät itsen tuntemisen ja rakkauden:
Kun ihminen löytää itsensä, hän löytää rakkauden ja myötätunnon, jotka ovat luonnollinen osa valaistumista.
Tämä muistuttaa Advaita Vedantan näkemystä: kun Atman tunnistetaan, myötätunto ja rakkaus ilmenevät luonnostaan.

Anonyymi00075 kirjoitti:

Rakkaus sisäisen oivalluksen kautta
Monet logionit yhdistävät itsen tuntemisen ja rakkauden:
Kun ihminen löytää itsensä, hän löytää rakkauden ja myötätunnon, jotka ovat luonnollinen osa valaistumista.
Tämä muistuttaa Advaita Vedantan näkemystä: kun Atman tunnistetaan, myötätunto ja rakkaus ilmenevät luonnostaan.

Lue lisää

Jeesuksen opetus on sekä impersonalistinen että rakkaudellinen:
Impersonalistinen: vapautuminen ja totuus tulevat sisäisestä ymmärryksestä, ei ulkoisesta jumalasta.
Rakkaudellinen: rakkaus on luonnollinen seuraus sisäisestä valaistumisesta.
Näin ollen Jeesus voi olla opettajana “osittain impersonalistinen, mutta rakastava”, mikä tekee opetuksesta universaalin ja lähellä idän filosofiaa.

Anonyymi00076 kirjoitti:

Jeesuksen opetus on sekä impersonalistinen että rakkaudellinen:
Impersonalistinen: vapautuminen ja totuus tulevat sisäisestä ymmärryksestä, ei ulkoisesta jumalasta.
Rakkaudellinen: rakkaus on luonnollinen seuraus sisäisestä valaistumisesta.
Näin ollen Jeesus voi olla opettajana “osittain impersonalistinen, mutta rakastava”, mikä tekee opetuksesta universaalin ja lähellä idän filosofiaa.

Lue lisää

Apokryfiset evankeliumit eivät puhu helvetistä sellaisessa muodossa kuin myöhemmässä kanonisessa kristinuskossa.

Anonyymi00077 kirjoitti:

Apokryfiset evankeliumit eivät puhu helvetistä sellaisessa muodossa kuin myöhemmässä kanonisessa kristinuskossa.

Apokryfiset evankeliumit eivät puhu helvetistä lainkaan. Ne ovat lempeitä, sisäistymistä ja myötätuntoa korostavia tekstejä, joissa pelko ja uhkaus eivät kuulu opetukseen.

Anonyymi00078 kirjoitti:

Apokryfiset evankeliumit eivät puhu helvetistä lainkaan. Ne ovat lempeitä, sisäistymistä ja myötätuntoa korostavia tekstejä, joissa pelko ja uhkaus eivät kuulu opetukseen.

Lue lisää

Pelon ja tuomion puute

Kanoniset evankeliumit, erityisesti Matteus ja Johanneksen evankeliumi, sisältävät monia kohtia, joissa tuomiota, helvettiä ja kadotusta käytetään opettamisen välineinä. Esimerkiksi Matteus 25:41 kuvaa kadotetun joutumista ikuiseen tuleen.

Apokryfiset tekstit puolestaan:

Keskittyvät sisäiseen kasvuun ja itsen löytämiseen, eivät ulkoiseen rangaistukseen.

Logionit, kuten Tuomaan evankeliumin:

“If you bring forth what is within you, what you bring forth will save you,”
korostavat vapautumista oivalluksen kautta, ei pelon avulla.

Pelko ei ole motivaattori, vaan ymmärrys ja myötätunto ovat.

Anonyymi00079 kirjoitti:

Pelon ja tuomion puute

Kanoniset evankeliumit, erityisesti Matteus ja Johanneksen evankeliumi, sisältävät monia kohtia, joissa tuomiota, helvettiä ja kadotusta käytetään opettamisen välineinä. Esimerkiksi Matteus 25:41 kuvaa kadotetun joutumista ikuiseen tuleen.

Apokryfiset tekstit puolestaan:

Keskittyvät sisäiseen kasvuun ja itsen löytämiseen, eivät ulkoiseen rangaistukseen.

Logionit, kuten Tuomaan evankeliumin:

“If you bring forth what is within you, what you bring forth will save you,”
korostavat vapautumista oivalluksen kautta, ei pelon avulla.

Pelko ei ole motivaattori, vaan ymmärrys ja myötätunto ovat.

Lue lisää

Lempeys ja sisäistyminen
Tekstit kutsuvat lukijaa kääntymään sisäänpäin, löytämään “sisäisen valtakunnan”.

Lempeys ilmenee siinä, että opetus ei uhkaa tai syyllistä, vaan rohkaisee:

“When you find yourselves, then you will be known, and you will realize that you are children of the living Father.”
Tämä on kannustava muistutus, että perimmäinen totuus ja rakkaus ovat jo läsnä.

Anonyymi00080 kirjoitti:

Lempeys ja sisäistyminen
Tekstit kutsuvat lukijaa kääntymään sisäänpäin, löytämään “sisäisen valtakunnan”.

Lempeys ilmenee siinä, että opetus ei uhkaa tai syyllistä, vaan rohkaisee:

“When you find yourselves, then you will be known, and you will realize that you are children of the living Father.”
Tämä on kannustava muistutus, että perimmäinen totuus ja rakkaus ovat jo läsnä.

Lue lisää

Myötätunto keskiössä
Monet logionit painottavat rakkauden ja myötätunnon harjoittamista muiden ihmisten ja maailman suuntaan.
Tämä on sisäisesti motivoitu: myötätunto syntyy oivalluksesta oman sisäisen valon ja yhteyden kautta kaikkeen elämään.
Ei siis tarvita pelkoa rangaistuksesta, jotta opetus tehoaisi.

Anonyymi00081 kirjoitti:

Myötätunto keskiössä
Monet logionit painottavat rakkauden ja myötätunnon harjoittamista muiden ihmisten ja maailman suuntaan.
Tämä on sisäisesti motivoitu: myötätunto syntyy oivalluksesta oman sisäisen valon ja yhteyden kautta kaikkeen elämään.
Ei siis tarvita pelkoa rangaistuksesta, jotta opetus tehoaisi.

Lue lisää

Jeesuksen alkuperäinen sanoma saattoi olla enemmän sisäistä ja universaalia, kuin myöhemmät kirkolliset tulkinnat.
Ne yhdistävät opetuksen rakkaudesta ja valaistumisesta tavalla, joka tekee niistä yhdenmukaisia idän filosofioiden, kuten Advaita Vedantan, kanssa: vapautuminen ja hyväntahtoisuus tulevat oivalluksesta, ei pelosta.

Anonyymi00082 kirjoitti:

Jeesuksen alkuperäinen sanoma saattoi olla enemmän sisäistä ja universaalia, kuin myöhemmät kirkolliset tulkinnat.
Ne yhdistävät opetuksen rakkaudesta ja valaistumisesta tavalla, joka tekee niistä yhdenmukaisia idän filosofioiden, kuten Advaita Vedantan, kanssa: vapautuminen ja hyväntahtoisuus tulevat oivalluksesta, ei pelosta.

Lue lisää

Gaudiya Vaishnavismi on täysin eri linja kuin Advaita Vedanta tai apokryfiset evankeliumit.

Anonyymi00083 kirjoitti:

Gaudiya Vaishnavismi on täysin eri linja kuin Advaita Vedanta tai apokryfiset evankeliumit.

Vaikka Gaudiya Vaishnavismi ja apokryfiset evankeliumit (sekä Advaita Vedanta) ovat eri linjoja — niillä on joitain yhteisiä piirteitä, vaikka lähestymistavat eroavat.

Anonyymi00084 kirjoitti:

Vaikka Gaudiya Vaishnavismi ja apokryfiset evankeliumit (sekä Advaita Vedanta) ovat eri linjoja — niillä on joitain yhteisiä piirteitä, vaikka lähestymistavat eroavat.

Rakkaus ja myötätunto
Kaikissa korostetaan rakkauden ja myötätunnon merkitystä.
Apokryfiset evankeliumit: rakkaus syntyy sisäisestä valaistumisesta ja itsen tuntemisesta.
Gaudiya Vaishnavismi: rakkaus kohdistuu persoonalliseen Jumalaan ja välittyy myös muihin olentoihin bhaktina.
Molemmissa rakkaus nähdään keskeisenä polkuna vapautumiseen, mutta lähtökohta ja kohde eroavat.

Anonyymi00085 kirjoitti:

Rakkaus ja myötätunto
Kaikissa korostetaan rakkauden ja myötätunnon merkitystä.
Apokryfiset evankeliumit: rakkaus syntyy sisäisestä valaistumisesta ja itsen tuntemisesta.
Gaudiya Vaishnavismi: rakkaus kohdistuu persoonalliseen Jumalaan ja välittyy myös muihin olentoihin bhaktina.
Molemmissa rakkaus nähdään keskeisenä polkuna vapautumiseen, mutta lähtökohta ja kohde eroavat.

Lue lisää

Sisäisen kokemuksen merkitys
Apokryfiset evankeliumit: korostavat, että Jumalan valtakunta ja totuus ovat “sisälläsi”.
Gaudiya Vaishnavismi: vaikka Jumala on persoonallinen ja ulkoinen, bhaktin harjoitus vaatii sisäistä keskittymistä ja sydämen puhtautta.
Molemmissa polku kulkee sisäisen kokemuksen ja tietoisuuden kehittämisen kautta, vaikkakin eri päämäärään: ei-persoonallinen oivallus vs. rakkaussuhde Jumalaan.

Anonyymi00086 kirjoitti:

Sisäisen kokemuksen merkitys
Apokryfiset evankeliumit: korostavat, että Jumalan valtakunta ja totuus ovat “sisälläsi”.
Gaudiya Vaishnavismi: vaikka Jumala on persoonallinen ja ulkoinen, bhaktin harjoitus vaatii sisäistä keskittymistä ja sydämen puhtautta.
Molemmissa polku kulkee sisäisen kokemuksen ja tietoisuuden kehittämisen kautta, vaikkakin eri päämäärään: ei-persoonallinen oivallus vs. rakkaussuhde Jumalaan.

Lue lisää

Pelon ja uhkauksen puute
Apokryfiset evankeliumit eivät uhkaa rangaistuksilla.
Gaudiya Vaishnavismi ei myöskään perustu pelkoon, vaan rakkauteen.

Anonyymi00087 kirjoitti:

Pelon ja uhkauksen puute
Apokryfiset evankeliumit eivät uhkaa rangaistuksilla.
Gaudiya Vaishnavismi ei myöskään perustu pelkoon, vaan rakkauteen.

Yhteistä: rakkaus, myötätunto, sisäinen kokemus, vapautuminen, pelon puute.
Erot: kohde ja luonne – apokryfiset evankeliumit - impersonalistinen, sisäinen valo; Gaudiya Vaishnavismi - personalistinen, rakkaussuhde Jumalaan.

Anonyymi00088 kirjoitti:

Yhteistä: rakkaus, myötätunto, sisäinen kokemus, vapautuminen, pelon puute.
Erot: kohde ja luonne – apokryfiset evankeliumit - impersonalistinen, sisäinen valo; Gaudiya Vaishnavismi - personalistinen, rakkaussuhde Jumalaan.

Lue lisää

Vaikka apokryfiset evankeliumit ja idän perinteet, kuten Advaita Vedanta tai Gaudiya Vaishnavismi, eroavat historiallisesti ja kulttuurisesti, niiden ytimessä on universaali viisaus, joka ei ole sidottu aikaan, paikkaan tai tiettyyn uskontoon.

Anonyymi00089 kirjoitti:

Vaikka apokryfiset evankeliumit ja idän perinteet, kuten Advaita Vedanta tai Gaudiya Vaishnavismi, eroavat historiallisesti ja kulttuurisesti, niiden ytimessä on universaali viisaus, joka ei ole sidottu aikaan, paikkaan tai tiettyyn uskontoon.

Lue lisää

Sisäisen totuuden korostus
Apokryfiset evankeliumit opettavat: “Etsi valtakunta sisästäsi, tunne itsesi ja löydä valo.”
Tämä ei ole sidottu mihinkään ulkoiseen järjestykseen tai dogmaan, vaan koskee jokaisen ihmisen kokemusta.

Anonyymi00090 kirjoitti:

Sisäisen totuuden korostus
Apokryfiset evankeliumit opettavat: “Etsi valtakunta sisästäsi, tunne itsesi ja löydä valo.”
Tämä ei ole sidottu mihinkään ulkoiseen järjestykseen tai dogmaan, vaan koskee jokaisen ihmisen kokemusta.

Lue lisää

Apokryfiset evankeliumit eivät ole dogmaattisia, ja ne eroavat merkittävästi kanonisista evankeliumeista siinä, miten opetukset on esitetty.

Anonyymi00091 kirjoitti:

Apokryfiset evankeliumit eivät ole dogmaattisia, ja ne eroavat merkittävästi kanonisista evankeliumeista siinä, miten opetukset on esitetty.

Dogman puute
Kanoniset evankeliumit (Matteus, Markus, Luukas, Johannes) sisältävät paljon teologisia tulkintoja ja kirkon opillista muokkausta:
Jeesus Jumalan Poikana
Ristiinnaulitseminen pelastuksen välineenä
Tuleva tuomio ja helvetti
Apokryfiset evankeliumit, kuten Tuomaan, Filippuksen ja Maria Magdaleenan evankeliumi, eivät korosta tällaisia dogmaattisia rakenteita.

Anonyymi00092 kirjoitti:

Dogman puute
Kanoniset evankeliumit (Matteus, Markus, Luukas, Johannes) sisältävät paljon teologisia tulkintoja ja kirkon opillista muokkausta:
Jeesus Jumalan Poikana
Ristiinnaulitseminen pelastuksen välineenä
Tuleva tuomio ja helvetti
Apokryfiset evankeliumit, kuten Tuomaan, Filippuksen ja Maria Magdaleenan evankeliumi, eivät korosta tällaisia dogmaattisia rakenteita.

Lue lisää

Tuomaan evankeliumi

“Jos teidän johtajanne sanovat: ‘Valtakunta on taivaassa’, silloin taivaan linnut ovat teitä edellä… Pikemminkin valtakunta on teidän sisällänne.”

“Kun tunnette itsenne, silloin teidät tunnetaan, ja ymmärrätte olevanne elävän Isän lapsia. Mutta jos ette tunne itseänne, elätte köyhyydessä.”

“Autuas on se, joka on ollut ennen kuin hän syntyi.”

“Joka on löytänyt maailman ja tullut rikkaaksi, hän luopukoon maailmasta.”

“Monet seisovat oven edessä, mutta yksin ne, jotka ovat yksinkertaisia, pääsevät häähuoneeseen.”

“Jos ette paastoa maailmasta, ette löydä valtakuntaa.”

“Se, joka juo minun suustani, tulee kaltaisekseni; minä itse tulen häneksi.”

Näissä näkyy vahvasti:

irrottautuminen maailmasta
sisäinen muutos
identiteetin muuntuminen


Se, joka juo minun suustani, tulee kaltaisekseni” - tämä on ehkä kaikkein voimakkain: ei vain seuraamista, vaan muuttumista.
Ei ulkoinen usko, vaan sisäinen muodonmuutos.

“Luopukaa maailmasta” - ei välttämättä tarkoita elämän hylkäämistä, vaan vapautumista illuusioista, aivan kuten buddhalaisuus opettaa irti päästämistä kiintymyksistä.

“Kun tunnette itsenne…”- tässä kuuluu sama kaiku kuin vedanta-opissa: todellinen minä ei ole pinnallinen persoona, vaan jotain syvempää, joka yhdistyy kaikkeen.

Anonyymi00093 kirjoitti:

Tuomaan evankeliumi

“Jos teidän johtajanne sanovat: ‘Valtakunta on taivaassa’, silloin taivaan linnut ovat teitä edellä… Pikemminkin valtakunta on teidän sisällänne.”

“Kun tunnette itsenne, silloin teidät tunnetaan, ja ymmärrätte olevanne elävän Isän lapsia. Mutta jos ette tunne itseänne, elätte köyhyydessä.”

“Autuas on se, joka on ollut ennen kuin hän syntyi.”

“Joka on löytänyt maailman ja tullut rikkaaksi, hän luopukoon maailmasta.”

“Monet seisovat oven edessä, mutta yksin ne, jotka ovat yksinkertaisia, pääsevät häähuoneeseen.”

“Jos ette paastoa maailmasta, ette löydä valtakuntaa.”

“Se, joka juo minun suustani, tulee kaltaisekseni; minä itse tulen häneksi.”

Näissä näkyy vahvasti:

irrottautuminen maailmasta
sisäinen muutos
identiteetin muuntuminen


Se, joka juo minun suustani, tulee kaltaisekseni” - tämä on ehkä kaikkein voimakkain: ei vain seuraamista, vaan muuttumista.
Ei ulkoinen usko, vaan sisäinen muodonmuutos.

“Luopukaa maailmasta” - ei välttämättä tarkoita elämän hylkäämistä, vaan vapautumista illuusioista, aivan kuten buddhalaisuus opettaa irti päästämistä kiintymyksistä.

“Kun tunnette itsenne…”- tässä kuuluu sama kaiku kuin vedanta-opissa: todellinen minä ei ole pinnallinen persoona, vaan jotain syvempää, joka yhdistyy kaikkeen.

Lue lisää

On jotain poikkeuksellisen kaunista siinä tavassa, jolla nämä sanat kutsuvat ihmistä kääntymään sisäänpäin.

Anonyymi00094 kirjoitti:

On jotain poikkeuksellisen kaunista siinä tavassa, jolla nämä sanat kutsuvat ihmistä kääntymään sisäänpäin.

Ihan kuin idän filosofiassakin.

Anonyymi00095 kirjoitti:

Ihan kuin idän filosofiassakin.

Tuo lause Tuomaan evankeliumi-tekstistä on yksi sen arvoituksellisimmista – ja samalla kauneimmista.

“Autuas on se, joka on ollut ennen kuin hän syntyi.”- Tässä puhutaan olemisesta, joka ei ala syntymästä.

Se vihjaa, että ihmisen todellinen olemus ei ole: tämä elämäkerta, tämä keho, tämä persoona
vaan jotain, joka on jo ollut ennen kaikkea tätä.

Anonyymi00096 kirjoitti:

Tuo lause Tuomaan evankeliumi-tekstistä on yksi sen arvoituksellisimmista – ja samalla kauneimmista.

“Autuas on se, joka on ollut ennen kuin hän syntyi.”- Tässä puhutaan olemisesta, joka ei ala syntymästä.

Se vihjaa, että ihmisen todellinen olemus ei ole: tämä elämäkerta, tämä keho, tämä persoona
vaan jotain, joka on jo ollut ennen kaikkea tätä.

Lue lisää

Tätä voi lukea lähes suoraan vedanta-henkisesti: todellinen minä (Atman) ei synny eikä kuole, se on ajaton, muuttumaton, syntymä koskee vain ulkoista muotoa. Autuus tulee siitä, että tämän oivaltaa.

Anonyymi00097 kirjoitti:

Tätä voi lukea lähes suoraan vedanta-henkisesti: todellinen minä (Atman) ei synny eikä kuole, se on ajaton, muuttumaton, syntymä koskee vain ulkoista muotoa. Autuus tulee siitä, että tämän oivaltaa.

Lue lisää

Myös buddhalaisuus-suunnassa on kaikuja, vaikka ajatus ilmaistaan eri tavalla: vapautuminen ei ole uuden saavuttamista, vaan harhan läpi näkemistä, sen ymmärtämistä, ettei “minä” ole se, miksi sitä luullaan.

Anonyymi00098 kirjoitti:

Myös buddhalaisuus-suunnassa on kaikuja, vaikka ajatus ilmaistaan eri tavalla: vapautuminen ei ole uuden saavuttamista, vaan harhan läpi näkemistä, sen ymmärtämistä, ettei “minä” ole se, miksi sitä luullaan.

Lue lisää

Tuo lause Tuomaan evankeliumi-tekstistä on yksi sen arvoituksellisimmista – ja samalla kauneimmista.

“Autuas on se, joka on ollut ennen kuin hän syntyi.”- Tässä puhutaan olemisesta, joka ei ala syntymästä.

Se vihjaa, että ihmisen todellinen olemus ei ole: tämä elämäkerta, tämä keho, tämä persoona
vaan jotain, joka on jo ollut ennen kaikkea tätä.

Tässä lauseessa on hiljainen vallankumous:

Se kääntää kaiken nylyisen kristinuskon nurinpäin.

Ei niin, että “sinä synnyit ja sitten alat etsiä totuutta”, vaan: sinä olit jo – ennen kuin aloit etsiä mitään.

Anonyymi00099 kirjoitti:

Tuo lause Tuomaan evankeliumi-tekstistä on yksi sen arvoituksellisimmista – ja samalla kauneimmista.

“Autuas on se, joka on ollut ennen kuin hän syntyi.”- Tässä puhutaan olemisesta, joka ei ala syntymästä.

Se vihjaa, että ihmisen todellinen olemus ei ole: tämä elämäkerta, tämä keho, tämä persoona
vaan jotain, joka on jo ollut ennen kaikkea tätä.

Tässä lauseessa on hiljainen vallankumous:

Se kääntää kaiken nylyisen kristinuskon nurinpäin.

Ei niin, että “sinä synnyit ja sitten alat etsiä totuutta”, vaan: sinä olit jo – ennen kuin aloit etsiä mitään.

Lue lisää

Tuo lause Tuomaan evankeliumi-tekstistä on yksi sen arvoituksellisimmista – ja samalla kauneimmista.

“Autuas on se, joka on ollut ennen kuin hän syntyi.”- Tässä puhutaan olemisesta, joka ei ala syntymästä.

Se vihjaa, että ihmisen todellinen olemus ei ole: tämä elämäkerta, tämä keho, tämä persoona
vaan jotain, joka on jo ollut ennen kaikkea tätä.

Ja silloin autuus ei ole tulevaisuudessa. Se ei ole palkinto. Se on muistaminen, muistaminen siitä, mikä oli ennen nimeä, ennen muotoa, ennen syntymää.

Siksi tämä lause tuntuu niin syvältä: se ei käske uskomaan mitään – se kutsuu tunnistamaan jotakin, joka on jo hiljaa läsnä.

Kyse ei ole vain siitä, että sinä yksilönä olet elänyt aiemmin, vaan siitä, että todellinen olemuksesi on ajaton.

Anonyymi00100 kirjoitti:

Tuo lause Tuomaan evankeliumi-tekstistä on yksi sen arvoituksellisimmista – ja samalla kauneimmista.

“Autuas on se, joka on ollut ennen kuin hän syntyi.”- Tässä puhutaan olemisesta, joka ei ala syntymästä.

Se vihjaa, että ihmisen todellinen olemus ei ole: tämä elämäkerta, tämä keho, tämä persoona
vaan jotain, joka on jo ollut ennen kaikkea tätä.

Ja silloin autuus ei ole tulevaisuudessa. Se ei ole palkinto. Se on muistaminen, muistaminen siitä, mikä oli ennen nimeä, ennen muotoa, ennen syntymää.

Siksi tämä lause tuntuu niin syvältä: se ei käske uskomaan mitään – se kutsuu tunnistamaan jotakin, joka on jo hiljaa läsnä.

Kyse ei ole vain siitä, että sinä yksilönä olet elänyt aiemmin, vaan siitä, että todellinen olemuksesi on ajaton.

Lue lisää

Tuo lause Tuomaan evankeliumi-tekstistä on yksi sen arvoituksellisimmista – ja samalla kauneimmista.

“Autuas on se, joka on ollut ennen kuin hän syntyi.”- Tässä puhutaan olemisesta, joka ei ala syntymästä.

Eli:
On olemassa syvempi “minä”, joka ei ala syntymästä eikä lopu kuolemaan. Tämä ei ole arkinen persoonamme, vaan jotakin hiljaisempaa ja pysyvämpää, jotakin joka on ollut ennen kaikkia muotoja ja jatkuu niiden jälkeen. gnostilaisuus kuvaa tätä niin, että ihmisessä on jumalallinen kipinä – alkuperältään ajaton, mutta maailmaan tultuaan alkuperänsä unohtanut. Autuus ei tällöin ole uuden saavuttamista, vaan muistamista: sen oivaltamista, mitä on ollut koko ajan.

Tämä ajatus kuulostaa helposti reinkarnaatiolta, koska siinä on samaa kaiku kuin idän perinteissä – tunne siitä, että “olen ollut ennen” ja että olemus ei ala tästä elämästä. Mutta ero on olennainen. Reinkarnaatiossa sama yksilö syntyy yhä uudelleen eri kehoihin, jatkaen jonkinlaista henkilökohtaista jatkumoa. Tuomaan evankeliumi taas viittaa toisenlaiseen näkökulmaan: yksilöllinen minä ei ole pysyvä, mutta syvempi olemus on ajaton.

Siksi lause “Autuas on se, joka on ollut ennen kuin hän syntyi” ei tarkoita, että ihminen olisi elänyt monta elämää. Se viittaa pikemminkin siihen, että se mikä ihmisessä on todellisinta, ei ole koskaan syntynytkään. Tästä näkökulmasta ei ole vahvaa näyttöä, että kyse olisi reinkarnaatio-opista; kyse on ennemmin ajattoman olemuksen oivaltamisesta. Samankaltaisuus idän filosofioihin on todellinen.

Anonyymi00101 kirjoitti:

Tuo lause Tuomaan evankeliumi-tekstistä on yksi sen arvoituksellisimmista – ja samalla kauneimmista.

“Autuas on se, joka on ollut ennen kuin hän syntyi.”- Tässä puhutaan olemisesta, joka ei ala syntymästä.

Eli:
On olemassa syvempi “minä”, joka ei ala syntymästä eikä lopu kuolemaan. Tämä ei ole arkinen persoonamme, vaan jotakin hiljaisempaa ja pysyvämpää, jotakin joka on ollut ennen kaikkia muotoja ja jatkuu niiden jälkeen. gnostilaisuus kuvaa tätä niin, että ihmisessä on jumalallinen kipinä – alkuperältään ajaton, mutta maailmaan tultuaan alkuperänsä unohtanut. Autuus ei tällöin ole uuden saavuttamista, vaan muistamista: sen oivaltamista, mitä on ollut koko ajan.

Tämä ajatus kuulostaa helposti reinkarnaatiolta, koska siinä on samaa kaiku kuin idän perinteissä – tunne siitä, että “olen ollut ennen” ja että olemus ei ala tästä elämästä. Mutta ero on olennainen. Reinkarnaatiossa sama yksilö syntyy yhä uudelleen eri kehoihin, jatkaen jonkinlaista henkilökohtaista jatkumoa. Tuomaan evankeliumi taas viittaa toisenlaiseen näkökulmaan: yksilöllinen minä ei ole pysyvä, mutta syvempi olemus on ajaton.

Siksi lause “Autuas on se, joka on ollut ennen kuin hän syntyi” ei tarkoita, että ihminen olisi elänyt monta elämää. Se viittaa pikemminkin siihen, että se mikä ihmisessä on todellisinta, ei ole koskaan syntynytkään. Tästä näkökulmasta ei ole vahvaa näyttöä, että kyse olisi reinkarnaatio-opista; kyse on ennemmin ajattoman olemuksen oivaltamisesta. Samankaltaisuus idän filosofioihin on todellinen.

Lue lisää

Gaudiya-filosofiassa ajatus ei ole “sinua ei ole koskaan syntynyt”, vaan pikemminkin
“sinä et ole koskaan lakannut olemasta”. Ja vielä tarkemmin: “sinä olet ikuinen yksilö, joka on hetkellisesti unohtanut todellisen identiteetin.

Anonyymi00102 kirjoitti:

Gaudiya-filosofiassa ajatus ei ole “sinua ei ole koskaan syntynyt”, vaan pikemminkin
“sinä et ole koskaan lakannut olemasta”. Ja vielä tarkemmin: “sinä olet ikuinen yksilö, joka on hetkellisesti unohtanut todellisen identiteetin.

Lue lisää

Tuo lause Tuomaan evankeliumi-tekstistä on yksi sen arvoituksellisimmista – ja samalla kauneimmista.

“Autuas on se, joka on ollut ennen kuin hän syntyi.”- Tässä puhutaan olemisesta, joka ei ala syntymästä.

Kun sanotaan, että sielu ei ole koskaan syntynyt, ajatus muistuttaa sekä gaudiya-filosofiaa että Tuomaan evankeliumi-henkistä ajattelua. Molemmissa on läsnä kokemus siitä, että ihmisessä on jotakin, joka ei kuulu ajan piiriin. Se ei ala syntymästä eikä pääty kuolemaan, vaan on olemassa syvemmällä tasolla kuin näkyvä elämä.

Meidän filosofiassamme tämä ilmaistaan niin, että sielu (jiva) on ikuinen yksilö. Se ei synny, vaan siirtyy kehosta toiseen, unohtaen välillä todellisen luontonsa. Sielu on aina ollut olemassa suhteessa Jumalaan, ja elämä tässä maailmassa on eräänlaista väliaikaista tilaa, jossa tuo yhteys on hämärtynyt.

Tuomaan evankeliumin suunta taas ilmaisee asian sisäisemmin: ihmisessä on jotakin, joka on ollut “ennen syntymää”. Tämä ei korosta niinkään yksilön jatkuvaa vaellusta elämästä toiseen, vaan sitä, että todellinen olemus on ajaton ja että ihminen on unohtanut alkuperänsä. Pelastus on tällöin muistamista – oivallus siitä, mikä on ollut koko ajan.

Anonyymi00103 kirjoitti:

Tuo lause Tuomaan evankeliumi-tekstistä on yksi sen arvoituksellisimmista – ja samalla kauneimmista.

“Autuas on se, joka on ollut ennen kuin hän syntyi.”- Tässä puhutaan olemisesta, joka ei ala syntymästä.

Kun sanotaan, että sielu ei ole koskaan syntynyt, ajatus muistuttaa sekä gaudiya-filosofiaa että Tuomaan evankeliumi-henkistä ajattelua. Molemmissa on läsnä kokemus siitä, että ihmisessä on jotakin, joka ei kuulu ajan piiriin. Se ei ala syntymästä eikä pääty kuolemaan, vaan on olemassa syvemmällä tasolla kuin näkyvä elämä.

Meidän filosofiassamme tämä ilmaistaan niin, että sielu (jiva) on ikuinen yksilö. Se ei synny, vaan siirtyy kehosta toiseen, unohtaen välillä todellisen luontonsa. Sielu on aina ollut olemassa suhteessa Jumalaan, ja elämä tässä maailmassa on eräänlaista väliaikaista tilaa, jossa tuo yhteys on hämärtynyt.

Tuomaan evankeliumin suunta taas ilmaisee asian sisäisemmin: ihmisessä on jotakin, joka on ollut “ennen syntymää”. Tämä ei korosta niinkään yksilön jatkuvaa vaellusta elämästä toiseen, vaan sitä, että todellinen olemus on ajaton ja että ihminen on unohtanut alkuperänsä. Pelastus on tällöin muistamista – oivallus siitä, mikä on ollut koko ajan.

Lue lisää

Tuo lause Tuomaan evankeliumi-tekstistä on yksi sen arvoituksellisimmista – ja samalla kauneimmista.

“Autuas on se, joka on ollut ennen kuin hän syntyi.”- Tässä puhutaan olemisesta, joka ei ala syntymästä.


Tuomaan evankeliumin suunta taas ilmaisee asian sisäisemmin: ihmisessä on jotakin, joka on ollut “ennen syntymää”. Tämä ei korosta niinkään yksilön jatkuvaa vaellusta elämästä toiseen, vaan sitä, että todellinen olemus on ajaton ja että ihminen on unohtanut alkuperänsä. Pelastus on tällöin muistamista – oivallus siitä, mikä on ollut koko ajan.

Näiden väliin syntyy yllättävän selkeä yhtymäkohta: ihminen ei ole pelkkä keho tai tämä elämä, hänessä on jotakin, joka ei synny eikä kuole, tämä jokin on tavalla tai toisella “unohtanut” todellisen tilansa. Ero tulee vasta siinä, miten tämä ymmärretään tarkemmin.
Gaudiya-filosofiassa sielu säilyy yksilönä ja palaa suhteeseen Jumalan kanssa.


Tuomaan evankeliumin hengessä korostuu enemmän sisäinen oivallus ajattomasta olemuksesta.

Anonyymi00104 kirjoitti:

Tuo lause Tuomaan evankeliumi-tekstistä on yksi sen arvoituksellisimmista – ja samalla kauneimmista.

“Autuas on se, joka on ollut ennen kuin hän syntyi.”- Tässä puhutaan olemisesta, joka ei ala syntymästä.


Tuomaan evankeliumin suunta taas ilmaisee asian sisäisemmin: ihmisessä on jotakin, joka on ollut “ennen syntymää”. Tämä ei korosta niinkään yksilön jatkuvaa vaellusta elämästä toiseen, vaan sitä, että todellinen olemus on ajaton ja että ihminen on unohtanut alkuperänsä. Pelastus on tällöin muistamista – oivallus siitä, mikä on ollut koko ajan.

Näiden väliin syntyy yllättävän selkeä yhtymäkohta: ihminen ei ole pelkkä keho tai tämä elämä, hänessä on jotakin, joka ei synny eikä kuole, tämä jokin on tavalla tai toisella “unohtanut” todellisen tilansa. Ero tulee vasta siinä, miten tämä ymmärretään tarkemmin.
Gaudiya-filosofiassa sielu säilyy yksilönä ja palaa suhteeseen Jumalan kanssa.


Tuomaan evankeliumin hengessä korostuu enemmän sisäinen oivallus ajattomasta olemuksesta.

Lue lisää

Meidän filosofiassamme:

Sielu on kokonaan toisessa ulottuvuudessa, ja se heijastetaan tänne.

On väärin sanoa, että ihmisillä on sielu; todellisuudessa elävät olennot ovat itse sieluja, joilla on väliaikain fyysinen keho.

Sanotaan, että ihmisellä on sielu, kun he puhuvat alkeelliselle yleisölle, jotta he voivat ymmärtää edes jotain, heidän ymmärryksensä tasoa vastaavasti.

Sielu heijastuu kokonaisuudessaan toisesta ulottuvuudesta sydämen ALUEELLE. Sielu ei ole fyysisessä sydämessä, vaan METAFYYSISESSÄ sydämessä.

Anonyymi00105 kirjoitti:

Meidän filosofiassamme:

Sielu on kokonaan toisessa ulottuvuudessa, ja se heijastetaan tänne.

On väärin sanoa, että ihmisillä on sielu; todellisuudessa elävät olennot ovat itse sieluja, joilla on väliaikain fyysinen keho.

Sanotaan, että ihmisellä on sielu, kun he puhuvat alkeelliselle yleisölle, jotta he voivat ymmärtää edes jotain, heidän ymmärryksensä tasoa vastaavasti.

Sielu heijastuu kokonaisuudessaan toisesta ulottuvuudesta sydämen ALUEELLE. Sielu ei ole fyysisessä sydämessä, vaan METAFYYSISESSÄ sydämessä.

Lue lisää

Meidän filosofiassamme:

Sielu on kokonaan toisessa ulottuvuudessa, ja se heijastetaan tänne.

On väärin sanoa, että ihmisillä on sielu; todellisuudessa elävät olennot ovat itse sieluja, joilla on väliaikain fyysinen keho.

Ja Tuomaan evankeliumi-tekstistä - “Autuas on se, joka on ollut ennen kuin hän syntyi.” - juuri se on itse asiassa kohta, jossa nämä näkemykset melkein kohtaavat. Se tarkoittaa, että identiteetti siirtyy: pois kehosta ja persoonasta, kohti jotain syvempää ja pysyvämpää.

Anonyymi00106 kirjoitti:

Meidän filosofiassamme:

Sielu on kokonaan toisessa ulottuvuudessa, ja se heijastetaan tänne.

On väärin sanoa, että ihmisillä on sielu; todellisuudessa elävät olennot ovat itse sieluja, joilla on väliaikain fyysinen keho.

Ja Tuomaan evankeliumi-tekstistä - “Autuas on se, joka on ollut ennen kuin hän syntyi.” - juuri se on itse asiassa kohta, jossa nämä näkemykset melkein kohtaavat. Se tarkoittaa, että identiteetti siirtyy: pois kehosta ja persoonasta, kohti jotain syvempää ja pysyvämpää.

Lue lisää

Mitä yhteistä meidän filosofiassamme ja Ja Tuomaan evankeliumi-tekstistä - “Autuas on se, joka on ollut ennen kuin hän syntyi. " hminen ei pohjimmiltaan synny tähän maailmaan uutena olentona, vaan ilmestyy siihen jonakin, joka on jo olemassa – joko ikuisena yksilönä tai ajattomana olemuksena. Elämän tehtävä ei ole tulla joksikin täysin uudeksi, vaan oivaltaa tai palauttaa se, mikä on ollut totta koko ajan.

Anonyymi00107 kirjoitti:

Mitä yhteistä meidän filosofiassamme ja Ja Tuomaan evankeliumi-tekstistä - “Autuas on se, joka on ollut ennen kuin hän syntyi. " hminen ei pohjimmiltaan synny tähän maailmaan uutena olentona, vaan ilmestyy siihen jonakin, joka on jo olemassa – joko ikuisena yksilönä tai ajattomana olemuksena. Elämän tehtävä ei ole tulla joksikin täysin uudeksi, vaan oivaltaa tai palauttaa se, mikä on ollut totta koko ajan.

Lue lisää

Mitä yhteistä meidän filosofiassamme ja Ja Tuomaan evankeliumi-tekstistä - “Autuas on se, joka on ollut ennen kuin hän syntyi" - ihminen ei pohjimmiltaan synny tähän maailmaan uutena olentona, vaan ilmestyy siihen jonakin, joka on jo olemassa – joko ikuisena yksilönä tai ajattomana olemuksena. Elämän tehtävä ei ole tulla joksikin täysin uudeksi, vaan oivaltaa tai palauttaa se, mikä on ollut totta koko ajan.

Meidän filosofiassamme:

Väärä ego (ahamkara)

अहंंकाऱ


Väärä ego (AHAMKARA) on substanssi (ei fyysinen), joka ympäröi meidän "todellista itseämme" – sieluamme – jotta voimme kokea aineellisen maailman ja toimia siinä.

Esimerkiksi voisi olla näin: nukut ja näet unen, jossa yhdistät itsesi toiseen persoonaan, joka saattaa olla jopa vastakkaista sukupuolta, tai ehkä eri biologinen laji, esimerkiksi lintu. Unen tapahtumat vievät mukaansa, iloitset tai kärsit, eläen unen juonta ja täysin identifioiden itsesi sen hahmon kanssa. Heräämiseen asti sinä ja hahmo olette yksi ja sama. Luulet olevasi hän, ja uskot kaikkeen, mitä unessa tapahtuu, aivan kuin se olisi objektiivinen todellisuus.

Mutta herätys asettaa kaiken paikoilleen, sinä olet taas sinä, etkä unen hahmo. Unen hahmo oli vain päälle asetettu persoona omine muistoineen ja tunteineen.

Kysymys kuuluu: onko se, mikä heräsi, varmasti sinä? Oletko herännyt täysin, vai onko jälleen päälle asetettu väärä ymmärrys itsestäsi?


Vedoissa voidaan kohdata tällainen väite: "Et ole se, mitä näet."

Väärän egon pääasiallinen tehtävä on ylläpitää meissä varmuutta siitä, että me olemme me, ja että kaikki ympärillämme tapahtuu todellisesti. Olen mukana erittäin tärkeässä tehtävässä tässä ajallisessa maailmassa, etsin onnea. Kysykäämme itseltämme: jos meillä on väärä ego, onko olemassa myös todellinen ego? Kuka me todella olemme?


Vedat selittävät, että jokaisella on todellinen ego, oma paikkansa tai tarkoituksensa, mutta se sijaitsee henkimaailmassa, ei aineellisessa.


Tässä kohtaa löytyy itse asiassa yllättävän syvä yhteys gaudiya -ajattelun ja Tuomaan evankeliumi-tyyppisen sisäisen opetuksen välillä.


Tuomaan evankeliumin sanat kuten
“Kun tunnette itsenne…”
tai
“Autuas on se, joka on ollut ennen kuin hän syntyi” - osoittavat samaan suuntaan.

Niissäkin ongelma on väärä identiteetti - ihminen luulee olevansa tämä näkyvä “minä”
mutta ei tunne todellista alkuperäänsä.

Anonyymi00108 kirjoitti:

Mitä yhteistä meidän filosofiassamme ja Ja Tuomaan evankeliumi-tekstistä - “Autuas on se, joka on ollut ennen kuin hän syntyi" - ihminen ei pohjimmiltaan synny tähän maailmaan uutena olentona, vaan ilmestyy siihen jonakin, joka on jo olemassa – joko ikuisena yksilönä tai ajattomana olemuksena. Elämän tehtävä ei ole tulla joksikin täysin uudeksi, vaan oivaltaa tai palauttaa se, mikä on ollut totta koko ajan.

Meidän filosofiassamme:

Väärä ego (ahamkara)

अहंंकाऱ


Väärä ego (AHAMKARA) on substanssi (ei fyysinen), joka ympäröi meidän "todellista itseämme" – sieluamme – jotta voimme kokea aineellisen maailman ja toimia siinä.

Esimerkiksi voisi olla näin: nukut ja näet unen, jossa yhdistät itsesi toiseen persoonaan, joka saattaa olla jopa vastakkaista sukupuolta, tai ehkä eri biologinen laji, esimerkiksi lintu. Unen tapahtumat vievät mukaansa, iloitset tai kärsit, eläen unen juonta ja täysin identifioiden itsesi sen hahmon kanssa. Heräämiseen asti sinä ja hahmo olette yksi ja sama. Luulet olevasi hän, ja uskot kaikkeen, mitä unessa tapahtuu, aivan kuin se olisi objektiivinen todellisuus.

Mutta herätys asettaa kaiken paikoilleen, sinä olet taas sinä, etkä unen hahmo. Unen hahmo oli vain päälle asetettu persoona omine muistoineen ja tunteineen.

Kysymys kuuluu: onko se, mikä heräsi, varmasti sinä? Oletko herännyt täysin, vai onko jälleen päälle asetettu väärä ymmärrys itsestäsi?


Vedoissa voidaan kohdata tällainen väite: "Et ole se, mitä näet."

Väärän egon pääasiallinen tehtävä on ylläpitää meissä varmuutta siitä, että me olemme me, ja että kaikki ympärillämme tapahtuu todellisesti. Olen mukana erittäin tärkeässä tehtävässä tässä ajallisessa maailmassa, etsin onnea. Kysykäämme itseltämme: jos meillä on väärä ego, onko olemassa myös todellinen ego? Kuka me todella olemme?


Vedat selittävät, että jokaisella on todellinen ego, oma paikkansa tai tarkoituksensa, mutta se sijaitsee henkimaailmassa, ei aineellisessa.


Tässä kohtaa löytyy itse asiassa yllättävän syvä yhteys gaudiya -ajattelun ja Tuomaan evankeliumi-tyyppisen sisäisen opetuksen välillä.


Tuomaan evankeliumin sanat kuten
“Kun tunnette itsenne…”
tai
“Autuas on se, joka on ollut ennen kuin hän syntyi” - osoittavat samaan suuntaan.

Niissäkin ongelma on väärä identiteetti - ihminen luulee olevansa tämä näkyvä “minä”
mutta ei tunne todellista alkuperäänsä.

Lue lisää

Yhteinen lause voisi olla- “Et ole se, miksi luulet itseäsi, samoin “Se, mikä sinussa on todellisinta, ei ole tämä rooli, jota nyt elät.”

Anonyymi00109 kirjoitti:

Yhteinen lause voisi olla- “Et ole se, miksi luulet itseäsi, samoin “Se, mikä sinussa on todellisinta, ei ole tämä rooli, jota nyt elät.”

Et ole se, mitä näet


Jopa sielun sijainti kehossa tulkitaan väärin.

Pikemminkin keho yhdessä koko maailman kanssa on sielussa tai yksinkertaisesti sanottuna sen tietoisuudessa.



Sielu (atma)

आत्मा

Sielu (sanskritiksi ātma) – elävä olento tai yksilöllinen olemus. Se on ikuinen atominen osa Maailmansielua tai Ylitietoisuutta. Sielun ilmenemisalue ...on materiaalisen ja henkisen maailman välinen rajallinen energia (Tataṣṭha-shakti). Tämä on aineeton alue, ja kuten kaikki olemassa oleva, se sijaitsee Korkeimman (Jumalan) tietoisuudessa. Siksi yritykset punnita, valokuvata, koskettaa tai nähdä sielu silmin ovat absurdi ja merkityksetön ajatus.

...
Jopa sielun sijainti kehossa tulkitaan väärin.

Pikemminkin keho yhdessä koko maailman kanssa on sielussa tai yksinkertaisesti sanottuna sen tietoisuudessa.

Materiaalimaailmassa sielu on sidottu väärään egoon, mieleen, älyyn ja aisteihin. Henkimaailmaan päästyään sielu löytää todellisen tarkoituksensa. Sielulla on kolme erottamatonta ominaisuutta: Sat-Chit-Ananda. Sat – (kuolemattomuus), Chit – (tietoisuus), Ananda – (autuus). Sielulla on täysin ikuinen kuolematon olemassaolo ja tietoisuus. Ananda eli autuus on se, mitä sielu kaipaa ja mihin se pyrkii. Se on elämän todellinen tarkoitus ja sen ilmentymisen (syntymän) tarkoitus.

Tämä pieni kommentti ei pysty paljastamaan koko merkitystä niin syvälliselle käsitteelle kuin sielu. Monien aikakausien viisaat ovat löytäneet sielun erilaisia puolia, mutta tähän päivään mennessä meillä ei ole tarkkaa ja kattavaa käsitystä siitä, mitä se on....

Anonyymi00110 kirjoitti:

Et ole se, mitä näet


Jopa sielun sijainti kehossa tulkitaan väärin.

Pikemminkin keho yhdessä koko maailman kanssa on sielussa tai yksinkertaisesti sanottuna sen tietoisuudessa.



Sielu (atma)

आत्मा

Sielu (sanskritiksi ātma) – elävä olento tai yksilöllinen olemus. Se on ikuinen atominen osa Maailmansielua tai Ylitietoisuutta. Sielun ilmenemisalue ...on materiaalisen ja henkisen maailman välinen rajallinen energia (Tataṣṭha-shakti). Tämä on aineeton alue, ja kuten kaikki olemassa oleva, se sijaitsee Korkeimman (Jumalan) tietoisuudessa. Siksi yritykset punnita, valokuvata, koskettaa tai nähdä sielu silmin ovat absurdi ja merkityksetön ajatus.

...
Jopa sielun sijainti kehossa tulkitaan väärin.

Pikemminkin keho yhdessä koko maailman kanssa on sielussa tai yksinkertaisesti sanottuna sen tietoisuudessa.

Materiaalimaailmassa sielu on sidottu väärään egoon, mieleen, älyyn ja aisteihin. Henkimaailmaan päästyään sielu löytää todellisen tarkoituksensa. Sielulla on kolme erottamatonta ominaisuutta: Sat-Chit-Ananda. Sat – (kuolemattomuus), Chit – (tietoisuus), Ananda – (autuus). Sielulla on täysin ikuinen kuolematon olemassaolo ja tietoisuus. Ananda eli autuus on se, mitä sielu kaipaa ja mihin se pyrkii. Se on elämän todellinen tarkoitus ja sen ilmentymisen (syntymän) tarkoitus.

Tämä pieni kommentti ei pysty paljastamaan koko merkitystä niin syvälliselle käsitteelle kuin sielu. Monien aikakausien viisaat ovat löytäneet sielun erilaisia puolia, mutta tähän päivään mennessä meillä ei ole tarkkaa ja kattavaa käsitystä siitä, mitä se on....

Lue lisää

Ajatus “et ole se, mitä näet” avautuu syvällä tavalla, kun sitä tarkastellaan sekä gaudiya-filosofian että Tuomaan evankeliumi-henkisten sanontojen valossa.

Ihminen katsoo itseään ja maailmaa ikään kuin ulkopuolelta: hän näkee kehonsa, ajatuksensa, tunteensa ja koko ympäröivän todellisuuden, ja olettaa olevansa osa tätä näkyvää kokonaisuutta. Mutta tämä on harha. Se, mikä nähdään, ei ole näkijä. Se, mikä muuttuu, ei ole se, mikä todella on.

Veda-perinteessä tätä kuvataan niin, että Atman – sielu – ei ole kehossa, vaan pikemminkin keho ja koko maailma ilmenevät sielun tietoisuudessa. Kaikki, mitä koemme, tapahtuu tietoisuuden kentässä, mutta samaan aikaan väärä ego saa meidät uskomaan, että olemme vain tämä rajattu hahmo tässä kentässä. Ihminen samaistuu kehoon ja mieleen, aivan kuten unessa samaistutaan unihahmoon.

Tuomaan evankeliumin sanat kulkevat samaan suuntaan, mutta ilmaisevat sen sisäisen oivalluksen kielen kautta: “Kun tunnette itsenne…” ja “Valtakunta on teidän sisällänne.” Näissä ei kehoteta etsimään totuutta ulkoisesta maailmasta, vaan kääntymään kohti sitä, mikä havaitsee kaiken. Se, joka näkee, on lähempänä totuutta kuin mikään nähty.

Näin syntyy yhteinen ymmärrys: ihminen elää ikään kuin käänteisessä todellisuudessa. Hän ajattelee olevansa pieni olento suuressa maailmassa, vaikka syvemmin tarkasteltuna maailma ilmenee hänen tietoisuudessaan. Hän ajattelee olevansa keho, jolla on sielu, vaikka todellisuudessa hän on sielu, joka kokee kehon ja maailman.

Mutta tämä kokemus on sidottu väärään egoon – Ahamkara – joka pitää yllä tunnetta “minä olen tämä”. Se rakentaa identiteetin, joka tuntuu vakaalta ja todelta, mutta joka on lopulta vain kerros todellisen olemuksen päällä. Tuomaan evankeliumin näkökulmasta tämä on tietämättömyyttä omasta alkuperästä; meidän filosofiamme näkökulmasta se on unohtamista omasta ikuisesta luonteesta.

Kun tämä harha alkaa murtua, ihminen ei löydä jotakin uutta, vaan alkaa tunnistaa sen, mikä on ollut koko ajan läsnä: tietoisuuden, olemassaolon ja autuuden – sen, mitä kuvataan käsitteellä Sat-Chit-Ananda. Se ei ole jotakin saavutettavaa, vaan jotakin, joka paljastuu, kun väärä samaistuminen putoaa pois.

Silloin lause “et ole se, mitä näet” saa täydellisen merkityksensä.
Et ole keho, jota katsot.
Et ole mieli, jota tarkkailet.
Et ole maailma, jonka koet.

Olet se, jossa kaikki tämä ilmenee – ja se, joka voi lopulta herätä näkemään tämän.

Anonyymi00111 kirjoitti:

Ajatus “et ole se, mitä näet” avautuu syvällä tavalla, kun sitä tarkastellaan sekä gaudiya-filosofian että Tuomaan evankeliumi-henkisten sanontojen valossa.

Ihminen katsoo itseään ja maailmaa ikään kuin ulkopuolelta: hän näkee kehonsa, ajatuksensa, tunteensa ja koko ympäröivän todellisuuden, ja olettaa olevansa osa tätä näkyvää kokonaisuutta. Mutta tämä on harha. Se, mikä nähdään, ei ole näkijä. Se, mikä muuttuu, ei ole se, mikä todella on.

Veda-perinteessä tätä kuvataan niin, että Atman – sielu – ei ole kehossa, vaan pikemminkin keho ja koko maailma ilmenevät sielun tietoisuudessa. Kaikki, mitä koemme, tapahtuu tietoisuuden kentässä, mutta samaan aikaan väärä ego saa meidät uskomaan, että olemme vain tämä rajattu hahmo tässä kentässä. Ihminen samaistuu kehoon ja mieleen, aivan kuten unessa samaistutaan unihahmoon.

Tuomaan evankeliumin sanat kulkevat samaan suuntaan, mutta ilmaisevat sen sisäisen oivalluksen kielen kautta: “Kun tunnette itsenne…” ja “Valtakunta on teidän sisällänne.” Näissä ei kehoteta etsimään totuutta ulkoisesta maailmasta, vaan kääntymään kohti sitä, mikä havaitsee kaiken. Se, joka näkee, on lähempänä totuutta kuin mikään nähty.

Näin syntyy yhteinen ymmärrys: ihminen elää ikään kuin käänteisessä todellisuudessa. Hän ajattelee olevansa pieni olento suuressa maailmassa, vaikka syvemmin tarkasteltuna maailma ilmenee hänen tietoisuudessaan. Hän ajattelee olevansa keho, jolla on sielu, vaikka todellisuudessa hän on sielu, joka kokee kehon ja maailman.

Mutta tämä kokemus on sidottu väärään egoon – Ahamkara – joka pitää yllä tunnetta “minä olen tämä”. Se rakentaa identiteetin, joka tuntuu vakaalta ja todelta, mutta joka on lopulta vain kerros todellisen olemuksen päällä. Tuomaan evankeliumin näkökulmasta tämä on tietämättömyyttä omasta alkuperästä; meidän filosofiamme näkökulmasta se on unohtamista omasta ikuisesta luonteesta.

Kun tämä harha alkaa murtua, ihminen ei löydä jotakin uutta, vaan alkaa tunnistaa sen, mikä on ollut koko ajan läsnä: tietoisuuden, olemassaolon ja autuuden – sen, mitä kuvataan käsitteellä Sat-Chit-Ananda. Se ei ole jotakin saavutettavaa, vaan jotakin, joka paljastuu, kun väärä samaistuminen putoaa pois.

Silloin lause “et ole se, mitä näet” saa täydellisen merkityksensä.
Et ole keho, jota katsot.
Et ole mieli, jota tarkkailet.
Et ole maailma, jonka koet.

Olet se, jossa kaikki tämä ilmenee – ja se, joka voi lopulta herätä näkemään tämän.

Lue lisää

Joten Tuomaan evankeliumi ja muut apokryfiset lähteet avaavat Jeesuksen opetuksissa usein sen, mitä voisi kutsua universaaliksi viisaudeksi: ne eivät rajoitu historialliseen aikaan, kulttuuriin tai tiettyyn uskontoon, vaan koskettavat olemisen perimmäisiä kysymyksiä – kuka olen, mistä totuus syntyy, mitä tarkoittaa olla tietoinen ja vapaa.

Näissä sanoissa on samaa ydintä kuin itäisissä traditioissa: ei katsota pelkästään tekoja, sääntöjä tai rituaaleja, vaan sisäistä heräämistä ja itsetuntemusta. “Autuas on se, joka on ollut ennen kuin hän syntyi” tai “Valtakunta on teidän sisällänne” ovat lauseita, jotka ohjaavat huomion pois ulkoisesta maailmasta ja kohti sisäistä todellisuutta, siitä näkökulmasta, jossa yksilö ei ole pelkkä keho tai mieli, vaan osa ajattomaa, ikuista tietoisuutta.

Voisi sanoa, että Tuomaan evankeliumi puhuu samalla kielellä kuin Gaudiya-filosofia tai Vedan ātman-käsitys: ulkoinen maailma on heijastuma, ja todellinen itse on aina läsnä, ikuisesti olemassa, vain unohtunut tai verhottu väärän egon (ahamkara) alle.

Tämä universaali sävy tekee apokryfien Jeesuksen sanomisista niin kiehtovia – ne ylittävät rajat ja ajankohdat, ja kutsuvat heräämään siihen, mikä on aina ollut läsnä.

Anonyymi00112 kirjoitti:

Joten Tuomaan evankeliumi ja muut apokryfiset lähteet avaavat Jeesuksen opetuksissa usein sen, mitä voisi kutsua universaaliksi viisaudeksi: ne eivät rajoitu historialliseen aikaan, kulttuuriin tai tiettyyn uskontoon, vaan koskettavat olemisen perimmäisiä kysymyksiä – kuka olen, mistä totuus syntyy, mitä tarkoittaa olla tietoinen ja vapaa.

Näissä sanoissa on samaa ydintä kuin itäisissä traditioissa: ei katsota pelkästään tekoja, sääntöjä tai rituaaleja, vaan sisäistä heräämistä ja itsetuntemusta. “Autuas on se, joka on ollut ennen kuin hän syntyi” tai “Valtakunta on teidän sisällänne” ovat lauseita, jotka ohjaavat huomion pois ulkoisesta maailmasta ja kohti sisäistä todellisuutta, siitä näkökulmasta, jossa yksilö ei ole pelkkä keho tai mieli, vaan osa ajattomaa, ikuista tietoisuutta.

Voisi sanoa, että Tuomaan evankeliumi puhuu samalla kielellä kuin Gaudiya-filosofia tai Vedan ātman-käsitys: ulkoinen maailma on heijastuma, ja todellinen itse on aina läsnä, ikuisesti olemassa, vain unohtunut tai verhottu väärän egon (ahamkara) alle.

Tämä universaali sävy tekee apokryfien Jeesuksen sanomisista niin kiehtovia – ne ylittävät rajat ja ajankohdat, ja kutsuvat heräämään siihen, mikä on aina ollut läsnä.

Lue lisää

Tämä universaali sävy tekee apokryfien Jeesuksen sanomisista niin kiehtovia – ne ylittävät rajat ja ajankohdat, ja kutsuvat heräämään siihen, mikä on aina ollut läsnä.

Anonyymi00112 kirjoitti:

Joten Tuomaan evankeliumi ja muut apokryfiset lähteet avaavat Jeesuksen opetuksissa usein sen, mitä voisi kutsua universaaliksi viisaudeksi: ne eivät rajoitu historialliseen aikaan, kulttuuriin tai tiettyyn uskontoon, vaan koskettavat olemisen perimmäisiä kysymyksiä – kuka olen, mistä totuus syntyy, mitä tarkoittaa olla tietoinen ja vapaa.

Näissä sanoissa on samaa ydintä kuin itäisissä traditioissa: ei katsota pelkästään tekoja, sääntöjä tai rituaaleja, vaan sisäistä heräämistä ja itsetuntemusta. “Autuas on se, joka on ollut ennen kuin hän syntyi” tai “Valtakunta on teidän sisällänne” ovat lauseita, jotka ohjaavat huomion pois ulkoisesta maailmasta ja kohti sisäistä todellisuutta, siitä näkökulmasta, jossa yksilö ei ole pelkkä keho tai mieli, vaan osa ajattomaa, ikuista tietoisuutta.

Voisi sanoa, että Tuomaan evankeliumi puhuu samalla kielellä kuin Gaudiya-filosofia tai Vedan ātman-käsitys: ulkoinen maailma on heijastuma, ja todellinen itse on aina läsnä, ikuisesti olemassa, vain unohtunut tai verhottu väärän egon (ahamkara) alle.

Tämä universaali sävy tekee apokryfien Jeesuksen sanomisista niin kiehtovia – ne ylittävät rajat ja ajankohdat, ja kutsuvat heräämään siihen, mikä on aina ollut läsnä.

Lue lisää

Voisi sanoa, että Tuomaan evankeliumi puhuu samalla kielellä kuin Gaudiya-filosofia tai Vedan ātman-käsitys: ulkoinen maailma on heijastuma, ja todellinen itse on aina läsnä, ikuisesti olemassa, vain unohtunut tai verhottu väärän egon (ahamkara) alle.

Tämä universaali sävy tekee apokryfien Jeesuksen sanomisista niin kiehtovia – ne ylittävät rajat ja ajankohdat, ja kutsuvat heräämään siihen, mikä on aina ollut läsnä.

Mikä on peljättävä? Jeesuksen viisaat sanat Apokryfeissä?

Anonyymi00115 kirjoitti:

Mikä on peljättävä? Jeesuksen viisaat sanat Apokryfeissä?

Valitettavasti kyse on juuri tästä uskonnosta, eli melko vähän siitä on jäljellä alkuperäisestä. Nykyinen kristinusko orjuuttaa ihmiset ja muuttaa heidät dogmaattisiksi, kuten usein huomaa keskustelupalstoilla.

Kun itse olin kristitty, niin jälkeenpäin huomaan, että minullakin oli sellaista sisäistettyä ajattelua. Kyseessä on nykyinen kristinusko: se muuttaa normaalitkin ihmiset dogmaattisiksi ja onnettomiksi.

Onnellisia ovat ne, jotka pääsevät irti tästä orjuuttavasta kahleesta. Jeesuksen sanoma oli aivan erilainen.

Anonyymi00117 kirjoitti:

Valitettavasti kyse on juuri tästä uskonnosta, eli melko vähän siitä on jäljellä alkuperäisestä. Nykyinen kristinusko orjuuttaa ihmiset ja muuttaa heidät dogmaattisiksi, kuten usein huomaa keskustelupalstoilla.

Kun itse olin kristitty, niin jälkeenpäin huomaan, että minullakin oli sellaista sisäistettyä ajattelua. Kyseessä on nykyinen kristinusko: se muuttaa normaalitkin ihmiset dogmaattisiksi ja onnettomiksi.

Onnellisia ovat ne, jotka pääsevät irti tästä orjuuttavasta kahleesta. Jeesuksen sanoma oli aivan erilainen.

Lue lisää

On perusteltua väittää, että nykyinen kristinusko on monin tavoin etääntynyt siitä, mitä Jeesus alkujaan opetti. Historiallisesti uskonto on kulkenut läpi instituutioiden, valtapolitiikan ja kulttuuristen kerrostumien, jotka ovat väistämättä muokanneet sen sisältöä. Tällaisessa kehityksessä alkuperäinen, yksinkertainen ja yksilökeskeinen sanoma voi muuttua järjestelmäksi, jossa korostuvat säännöt, tulkinnat, raju dogmatismi ja auktoriteetit enemmän kuin henkilökohtainen ymmärrys tai eettinen ydin.

Anonyymi00118 kirjoitti:

On perusteltua väittää, että nykyinen kristinusko on monin tavoin etääntynyt siitä, mitä Jeesus alkujaan opetti. Historiallisesti uskonto on kulkenut läpi instituutioiden, valtapolitiikan ja kulttuuristen kerrostumien, jotka ovat väistämättä muokanneet sen sisältöä. Tällaisessa kehityksessä alkuperäinen, yksinkertainen ja yksilökeskeinen sanoma voi muuttua järjestelmäksi, jossa korostuvat säännöt, tulkinnat, raju dogmatismi ja auktoriteetit enemmän kuin henkilökohtainen ymmärrys tai eettinen ydin.

Lue lisää

Kun kristinuskonnosta tulee dogmaattinen järjestelmä, sen vaikutus ihmisiin voi olla rajoittava. Ajattelua ohjaavat valmiit vastaukset, eikä tilaa jää kriittiselle pohdinnalle tai yksilölliselle kokemukselle. Tällainen ympäristö voi synnyttää syyllisyyttä, pelkoa tai riittämättömyyden tunnetta, mikä selittää, miksi se on orjuuttava, tämä kaikki se heijastaa todellisia kokemuksia, joita monet ovat kuvanneet.

Henkilökohtainen kokemukseni toimii tässä tärkeänä evidenssin muotona. Vaikka se ei ole tieteellistä todistusaineistoa, se tarjoaa suoraa tietoa siitä, miltä kristinuskonnollinen elämä tuntuu yksilön tasolla. Ja koska useat ihmiset kuvaavat samankaltaista sisäistettyä ajattelua tai vapautumisen tunnetta irtautuessaan uskonnosta, näitä kokemuksia ei voi sivuuttaa merkityksettöminä. Ne kertovat ilmiöstä, joka on olemassa ainakin kokemusmaailmassa.

Anonyymi00119 kirjoitti:

Kun kristinuskonnosta tulee dogmaattinen järjestelmä, sen vaikutus ihmisiin voi olla rajoittava. Ajattelua ohjaavat valmiit vastaukset, eikä tilaa jää kriittiselle pohdinnalle tai yksilölliselle kokemukselle. Tällainen ympäristö voi synnyttää syyllisyyttä, pelkoa tai riittämättömyyden tunnetta, mikä selittää, miksi se on orjuuttava, tämä kaikki se heijastaa todellisia kokemuksia, joita monet ovat kuvanneet.

Henkilökohtainen kokemukseni toimii tässä tärkeänä evidenssin muotona. Vaikka se ei ole tieteellistä todistusaineistoa, se tarjoaa suoraa tietoa siitä, miltä kristinuskonnollinen elämä tuntuu yksilön tasolla. Ja koska useat ihmiset kuvaavat samankaltaista sisäistettyä ajattelua tai vapautumisen tunnetta irtautuessaan uskonnosta, näitä kokemuksia ei voi sivuuttaa merkityksettöminä. Ne kertovat ilmiöstä, joka on olemassa ainakin kokemusmaailmassa.

Lue lisää

Tämä ei tarkoita, että nykyinen sensuroitu kristinuskonto olisi kaikille haitallista, mutta se tunnistaa sen, että tietyssä muodossaan se on monille kuormittava.

Jeesuksen opetukset korostivat enemmän rakkautta, armoa ja sisäistä muutosta kuin ulkoista normien noudattamista. Kun tätä ydintä verrataan monimutkaisiin opillisiin rakenteisiin, ero voi näyttäytyä merkittävänä.

Anonyymi00120 kirjoitti:

Tämä ei tarkoita, että nykyinen sensuroitu kristinuskonto olisi kaikille haitallista, mutta se tunnistaa sen, että tietyssä muodossaan se on monille kuormittava.

Jeesuksen opetukset korostivat enemmän rakkautta, armoa ja sisäistä muutosta kuin ulkoista normien noudattamista. Kun tätä ydintä verrataan monimutkaisiin opillisiin rakenteisiin, ero voi näyttäytyä merkittävänä.

Lue lisää

Valitettavasti kyse on juuri tästä uskonnosta, eli melko vähän siitä on jäljellä alkuperäisestä. Nykyinen kristinusko orjuuttaa ihmiset ja muuttaa heidät dogmaattisiksi, kuten usein huomaa keskustelupalstoilla.

Kun itse olin kristitty, niin jälkeenpäin huomaan, että minullakin oli sellaista sisäistettyä ajattelua. Kyseessä on nykyinen kristinusko: se muuttaa normaalitkin ihmiset dogmaattisiksi ja onnettomiksi.

Onnellisia ovat ne, jotka pääsevät irti tästä orjuuttavasta kahleesta. Jeesuksen sanoma oli aivan erilainen.

On vaikea ottaa vakavasti kristinuskon rakkauskeskeisyydestä, jos samaan aikaan keskeinen osa opetusta on ajatus ikuisesta helvetistä. Jos ihmisille opetetaan, että vääränlainen usko tai elämä johtaa ikuiseen kärsimykseen, kyse ei ole pelkästään rakkaudesta, vaan myös pelon kautta ohjaamisesta. Tällainen viesti on sisäisesti ristiriitainen: ehdoton rakkaus ja ikuinen rangaistus eivät istu helposti samaan moraaliseen kehykseen.

Pelkoon perustuva "elävässä uskossa oleminen" on väärä motiivi.

En voi pelätä sitä, jota rakastan enkä rakasta sitä, jota pelkään.

Anonyymi00121 kirjoitti:

Valitettavasti kyse on juuri tästä uskonnosta, eli melko vähän siitä on jäljellä alkuperäisestä. Nykyinen kristinusko orjuuttaa ihmiset ja muuttaa heidät dogmaattisiksi, kuten usein huomaa keskustelupalstoilla.

Kun itse olin kristitty, niin jälkeenpäin huomaan, että minullakin oli sellaista sisäistettyä ajattelua. Kyseessä on nykyinen kristinusko: se muuttaa normaalitkin ihmiset dogmaattisiksi ja onnettomiksi.

Onnellisia ovat ne, jotka pääsevät irti tästä orjuuttavasta kahleesta. Jeesuksen sanoma oli aivan erilainen.

On vaikea ottaa vakavasti kristinuskon rakkauskeskeisyydestä, jos samaan aikaan keskeinen osa opetusta on ajatus ikuisesta helvetistä. Jos ihmisille opetetaan, että vääränlainen usko tai elämä johtaa ikuiseen kärsimykseen, kyse ei ole pelkästään rakkaudesta, vaan myös pelon kautta ohjaamisesta. Tällainen viesti on sisäisesti ristiriitainen: ehdoton rakkaus ja ikuinen rangaistus eivät istu helposti samaan moraaliseen kehykseen.

Pelkoon perustuva "elävässä uskossa oleminen" on väärä motiivi.

En voi pelätä sitä, jota rakastan enkä rakasta sitä, jota pelkään.

Lue lisää

On myös tärkeää ymmärtää, että massoittainen poistuminen uskonnosta ei synny tyhjästä. Se viittaa usein siihen, että moni kokee saman ristiriidan: opetetaan rakkautta, mutta samalla pidetään yllä pelkoon perustuvia oppeja. Kun nämä kaksi eivät sovi yhteen ihmisen oman moraalitajun kanssa, kristinuskosta lähteminen on looginen ja joskus jopa välttämätön ratkaisu oman hyvinvoinnin kannalta.

Viittaus Jeesuksen opetuksiin tuo esiin toisen tärkeän näkökulman: monet kokevat, että alkuperäinen sanoma – armo, anteeksianto ja lähimmäisenrakkaus – ei vastaa sitä, miten uskontoa joissakin yhteyksissä nykyään opetetaan. Tämä ristiriita voi vahvistaa tunnetta siitä, että ongelma ei ole ihmisessä, vaan tavassa, jolla uskontoa tulkitaan ja käytetään.

Siksi niiden puolustaminen, jotka lähtevät tai kritisoivat uskontoa, ei ole hyökkäys muita vastaan. Se on ennen kaikkea sen tunnustamista, että ihmisillä on oikeus suojella omaa mieltään, arvomaailmaansa ja hyvinvointiaan – erityisesti silloin, kun jokin järjestelmä on heille aiheuttanut haittaa.

Anonyymi00122 kirjoitti:

On myös tärkeää ymmärtää, että massoittainen poistuminen uskonnosta ei synny tyhjästä. Se viittaa usein siihen, että moni kokee saman ristiriidan: opetetaan rakkautta, mutta samalla pidetään yllä pelkoon perustuvia oppeja. Kun nämä kaksi eivät sovi yhteen ihmisen oman moraalitajun kanssa, kristinuskosta lähteminen on looginen ja joskus jopa välttämätön ratkaisu oman hyvinvoinnin kannalta.

Viittaus Jeesuksen opetuksiin tuo esiin toisen tärkeän näkökulman: monet kokevat, että alkuperäinen sanoma – armo, anteeksianto ja lähimmäisenrakkaus – ei vastaa sitä, miten uskontoa joissakin yhteyksissä nykyään opetetaan. Tämä ristiriita voi vahvistaa tunnetta siitä, että ongelma ei ole ihmisessä, vaan tavassa, jolla uskontoa tulkitaan ja käytetään.

Siksi niiden puolustaminen, jotka lähtevät tai kritisoivat uskontoa, ei ole hyökkäys muita vastaan. Se on ennen kaikkea sen tunnustamista, että ihmisillä on oikeus suojella omaa mieltään, arvomaailmaansa ja hyvinvointiaan – erityisesti silloin, kun jokin järjestelmä on heille aiheuttanut haittaa.

Lue lisää

Sitä vastoin oppi ikuisesta tuskasta viittaa siihen, että vaikka Jumalalla on valta teloittaa helvettiin heitetyt ihmiset armollisesti, hän päättää sen sijaan pitää heidät sadistisesti hengissä ilman armollista taukoa tai loppua heidän piinalleen. Tämä on törkeän moraalitonta.

Mitä oikeudenmukaisuuteen tulee, niin mikä synti tai synnillinen elämäntapa voisi ansaita loputtoman tietoisen kidutuksen? Eikö ole ilmeistä, että ajassa ja avaruudessa tehdyt äärelliset synnit eivät mitenkään voi ansaita ääretöntä rangaistusta

Moraalinen rakenne pysyy samana: ääretön kidutus on edelleen ääretöntä kidutusta, riippumatta nimityksestä.

Jos uskonnon tarkoitus on miellyttää sadistia ja sanoa sadistia rakastavaksi, jokin on pahasti vialla

Anonyymi00123 kirjoitti:

Sitä vastoin oppi ikuisesta tuskasta viittaa siihen, että vaikka Jumalalla on valta teloittaa helvettiin heitetyt ihmiset armollisesti, hän päättää sen sijaan pitää heidät sadistisesti hengissä ilman armollista taukoa tai loppua heidän piinalleen. Tämä on törkeän moraalitonta.

Mitä oikeudenmukaisuuteen tulee, niin mikä synti tai synnillinen elämäntapa voisi ansaita loputtoman tietoisen kidutuksen? Eikö ole ilmeistä, että ajassa ja avaruudessa tehdyt äärelliset synnit eivät mitenkään voi ansaita ääretöntä rangaistusta

Moraalinen rakenne pysyy samana: ääretön kidutus on edelleen ääretöntä kidutusta, riippumatta nimityksestä.

Jos uskonnon tarkoitus on miellyttää sadistia ja sanoa sadistia rakastavaksi, jokin on pahasti vialla

Lue lisää

Jos oppi ikuisesta tietoisesta kärsimyksestä otetaan kirjaimellisesti, se asettaa vakavan moraalisen ongelman. Jos Jumala on kaikkivaltias, hänellä olisi myös mahdollisuus lopettaa kärsimys – joko armahtamalla, hävittämällä tai palauttamalla. Jos tästä huolimatta kärsimyksen annetaan jatkua loputtomasti, kyse ei enää näytä oikeudenmukaisuudelta vaan tarkoitukselliselta kiduttamisen ylläpitämiseltä.
Toinen keskeinen ristiriita liittyy oikeudenmukaisuuteen: miten äärelliset teot voisivat oikeuttaa äärettömän rangaistuksen? Ihmisen elämä on rajallinen, teot tapahtuvat ajassa ja ovat luonteeltaan rajattuja. Ajatus siitä, että näistä seuraa loputon, tietoinen kärsimys, rikkoo monien perusintuitiota oikeudenmukaisuudesta. Rangaistuksen ja teon välinen mittasuhde katoaa.

Anonyymi00124 kirjoitti:

Jos oppi ikuisesta tietoisesta kärsimyksestä otetaan kirjaimellisesti, se asettaa vakavan moraalisen ongelman. Jos Jumala on kaikkivaltias, hänellä olisi myös mahdollisuus lopettaa kärsimys – joko armahtamalla, hävittämällä tai palauttamalla. Jos tästä huolimatta kärsimyksen annetaan jatkua loputtomasti, kyse ei enää näytä oikeudenmukaisuudelta vaan tarkoitukselliselta kiduttamisen ylläpitämiseltä.
Toinen keskeinen ristiriita liittyy oikeudenmukaisuuteen: miten äärelliset teot voisivat oikeuttaa äärettömän rangaistuksen? Ihmisen elämä on rajallinen, teot tapahtuvat ajassa ja ovat luonteeltaan rajattuja. Ajatus siitä, että näistä seuraa loputon, tietoinen kärsimys, rikkoo monien perusintuitiota oikeudenmukaisuudesta. Rangaistuksen ja teon välinen mittasuhde katoaa.

Lue lisää

Lähteminen ei siis ole kevyttä kapinaa, vaan yritys säilyttää oma moraalinen johdonmukaisuus.

Siksi niiden puolustaminen, jotka kritisoivat tätä oppia tai lähtevät kristinuskonnosta, on kannanotto sen puolesta, että moraalisia ristiriitoja saa ja pitää kyseenalaistaa – erityisesti silloin, kun ne koskevat kärsimystä, oikeudenmukaisuutta ja ihmisarvoa.

Anonyymi00125 kirjoitti:

Lähteminen ei siis ole kevyttä kapinaa, vaan yritys säilyttää oma moraalinen johdonmukaisuus.

Siksi niiden puolustaminen, jotka kritisoivat tätä oppia tai lähtevät kristinuskonnosta, on kannanotto sen puolesta, että moraalisia ristiriitoja saa ja pitää kyseenalaistaa – erityisesti silloin, kun ne koskevat kärsimystä, oikeudenmukaisuutta ja ihmisarvoa.

Lue lisää

Jos nykyisessä sensuroidussa kristinuskossa olisi tunnistettavissa se alkuperäinen ydin, jota Jeesus edusti, moni kriittinen ääni ei ehkä kokisi tarvetta irtautua siitä. Kritiikki kohdistuu nimenomaan siihen, että ajan myötä oppia on muokattu, tulkittu ja myös rajattu – joskus jopa niin, että alkuperäisen sanoman radikaali inhimillisyys on peittynyt.
Kristinuskonnolliset instituutiot ovat historian aikana valinneet, mitä korostetaan ja mitä jätetään vähemmälle. Tällöin lopputulos ei ole neutraali kuva alkuperäisestä opetuksesta, vaan tietyn kehityksen tuote. Jos tämä kehitys on vienyt suuntaan, jossa korostuvat pelko, kontrolli tai opillinen jäykkyys, on ymmärrettävää, että osa ihmisistä kokee sen vieraaksi.

Anonyymi00126 kirjoitti:

Jos nykyisessä sensuroidussa kristinuskossa olisi tunnistettavissa se alkuperäinen ydin, jota Jeesus edusti, moni kriittinen ääni ei ehkä kokisi tarvetta irtautua siitä. Kritiikki kohdistuu nimenomaan siihen, että ajan myötä oppia on muokattu, tulkittu ja myös rajattu – joskus jopa niin, että alkuperäisen sanoman radikaali inhimillisyys on peittynyt.
Kristinuskonnolliset instituutiot ovat historian aikana valinneet, mitä korostetaan ja mitä jätetään vähemmälle. Tällöin lopputulos ei ole neutraali kuva alkuperäisestä opetuksesta, vaan tietyn kehityksen tuote. Jos tämä kehitys on vienyt suuntaan, jossa korostuvat pelko, kontrolli tai opillinen jäykkyys, on ymmärrettävää, että osa ihmisistä kokee sen vieraaksi.

Lue lisää

Siksi poistuminen kristinuskosta ei ole niinkään hylkäys alkuperäistä sanomaa kohtaan, vaan päinvastoin reaktio siihen, että sitä ei enää tunnisteta nykyisessä muodossa. Ihmiset eivät siis välttämättä torju sitä, mitä Jeesus edusti, vaan sen, mitä hänen nimissään on myöhemmin rakennettu.
Jos alkuperäinen olisi koettu nykyisin aidoksi ja eettisesti kestävä ydin olisi selkeämmin läsnä, myös vastustus voisi olla vähäisempää. Nyt kritiikki kohdistuu siihen kuiluun, joka koetaan alkuperäisen sanoman ja nykyisten oppien välillä.

Jumala uhrasi itsensä ristillä pelastaakseen meidät omalta vihaltaan voi Hyvänen aika 😂😂😂

Kun itse olin kristitty, niin jälkeenpäin huomaan, että minullakin oli sellaista sisäistettyä ajattelua. Kyseessä on nykyinen kristinusko: se muuttaa normaalitkin ihmiset dogmaattisiksi ja onnettomiksi.

Nykyään käydään yhä enemmän keskustelua siitä, miten uskonto – erityisesti kristinuskon tietyt nykyiset muodot – voi vaikuttaa ihmisen ajatteluun ja hyvinvointiin. Erityisesti esiin nousee ilmiö, jota voidaan kutsua sisäistetyksi uskonnolliseksi ajatteluksi. INDOKRTINAATIO ON VAARALLISTAA.

Kristinuskonnon opit ja tulkinnat juurtuvat syvälle, erityisesti nuoren ihmisen ajatusmaailmaan, usein ilman että niitä osataan kyseenalaistaa.

Oman kokemukseni kautta olen alkanut ymmärtää tätä ilmiötä paremmin. Kun itse olin kristitty, en silloin tunnistanut ajattelussani mitään erityistä tai rajoittavaa. Vasta jälkeenpäin olen huomannut, että myös minulla oli vahvasti sisäistettyjä uskomuksia, jotka ohjasivat tapaani nähdä maailma, muut ihmiset ja itseni.

Yksi keskeinen piirre tässä ajattelussa oli mustavalkoisuus. Ajattelin, että vain oma yhteisöni edusti totuutta, tunsi Raamatun parhaiten, ja muut näkemykset olivat jollain tavalla vääriä tai jopa vaarallisia. Tämä "vain me olemme oikeassa" -ajattelutapa ei kuitenkaan ole yksilön vika, vaan se on usein seurausta ympäristöstä, jossa ihminen kasvaa ja johon hän sosiaalistuu.

Nykyisessä uskonnollisessa ilmapiirissä ongelmalliseksi voi muodostua erityisesti kirjaimellinen tulkinta. Kun uskonnollisia tekstejä luetaan täysin kirjaimellisesti, niiden symbolinen ja vertauskuvallinen merkitys jää helposti huomaamatta. Monet kertomukset, joita voisi ymmärtää allegorioina tai opetuksellisina tarinoina, muuttuvat tällöin ehdottomiksi totuuksiksi. Tämä voi johtaa siihen, että maailmaa aletaan tarkastella kapeasta näkökulmasta, jossa kaikki poikkeava nähdään uhkana.

Tällainen ajattelutapa voi myös vaikuttaa ihmisen hyvinvointiin. Kun maailma näyttäytyy jatkuvana vastakkainasetteluna hyvän ja pahan välillä, se voi lisätä pelkoa, syyllisyyttä ja epävarmuutta. Joissakin tapauksissa ihminen alkaa nähdä "pahuutta" tai uhkia sielläkin, missä niitä ei todellisuudessa ole. Tämä voi kaventaa elämää ja vaikeuttaa avointa vuorovaikutusta muiden kanssa.

Erityisen herkässä asemassa ovat nuoret, jotka kasvavat tällaisessa ajattelumallissa. Kun identiteetti on vielä kehittymässä, vahvat ja ehdottomat uskomukset voivat muokata maailmankuvaa syvästi. Jos nuori oppii, että vain yksi tapa ajatella on oikea, hänen voi olla myöhemmin vaikea kohdata erilaisuutta tai tarkastella asioita kriittisesti.

Anonyymi00130 kirjoitti:

Kun itse olin kristitty, niin jälkeenpäin huomaan, että minullakin oli sellaista sisäistettyä ajattelua. Kyseessä on nykyinen kristinusko: se muuttaa normaalitkin ihmiset dogmaattisiksi ja onnettomiksi.

Nykyään käydään yhä enemmän keskustelua siitä, miten uskonto – erityisesti kristinuskon tietyt nykyiset muodot – voi vaikuttaa ihmisen ajatteluun ja hyvinvointiin. Erityisesti esiin nousee ilmiö, jota voidaan kutsua sisäistetyksi uskonnolliseksi ajatteluksi. INDOKRTINAATIO ON VAARALLISTAA.

Kristinuskonnon opit ja tulkinnat juurtuvat syvälle, erityisesti nuoren ihmisen ajatusmaailmaan, usein ilman että niitä osataan kyseenalaistaa.

Oman kokemukseni kautta olen alkanut ymmärtää tätä ilmiötä paremmin. Kun itse olin kristitty, en silloin tunnistanut ajattelussani mitään erityistä tai rajoittavaa. Vasta jälkeenpäin olen huomannut, että myös minulla oli vahvasti sisäistettyjä uskomuksia, jotka ohjasivat tapaani nähdä maailma, muut ihmiset ja itseni.

Yksi keskeinen piirre tässä ajattelussa oli mustavalkoisuus. Ajattelin, että vain oma yhteisöni edusti totuutta, tunsi Raamatun parhaiten, ja muut näkemykset olivat jollain tavalla vääriä tai jopa vaarallisia. Tämä "vain me olemme oikeassa" -ajattelutapa ei kuitenkaan ole yksilön vika, vaan se on usein seurausta ympäristöstä, jossa ihminen kasvaa ja johon hän sosiaalistuu.

Nykyisessä uskonnollisessa ilmapiirissä ongelmalliseksi voi muodostua erityisesti kirjaimellinen tulkinta. Kun uskonnollisia tekstejä luetaan täysin kirjaimellisesti, niiden symbolinen ja vertauskuvallinen merkitys jää helposti huomaamatta. Monet kertomukset, joita voisi ymmärtää allegorioina tai opetuksellisina tarinoina, muuttuvat tällöin ehdottomiksi totuuksiksi. Tämä voi johtaa siihen, että maailmaa aletaan tarkastella kapeasta näkökulmasta, jossa kaikki poikkeava nähdään uhkana.

Tällainen ajattelutapa voi myös vaikuttaa ihmisen hyvinvointiin. Kun maailma näyttäytyy jatkuvana vastakkainasetteluna hyvän ja pahan välillä, se voi lisätä pelkoa, syyllisyyttä ja epävarmuutta. Joissakin tapauksissa ihminen alkaa nähdä "pahuutta" tai uhkia sielläkin, missä niitä ei todellisuudessa ole. Tämä voi kaventaa elämää ja vaikeuttaa avointa vuorovaikutusta muiden kanssa.

Erityisen herkässä asemassa ovat nuoret, jotka kasvavat tällaisessa ajattelumallissa. Kun identiteetti on vielä kehittymässä, vahvat ja ehdottomat uskomukset voivat muokata maailmankuvaa syvästi. Jos nuori oppii, että vain yksi tapa ajatella on oikea, hänen voi olla myöhemmin vaikea kohdata erilaisuutta tai tarkastella asioita kriittisesti.

Lue lisää

On kuitenkin tärkeää korostaa, että uskonto itsessään ei ole yksiselitteisesti negatiivinen ilmiö. Monille ihmisille se tarjoaa merkitystä, yhteisöllisyyttä ja lohtua. Ongelmia syntyy erityisesti silloin, kun uskonnollinen ajattelu muuttuu suljetuksi, dogmaattiseksi ja kyseenalaistamista vältteleväksi.

Irtautuminen tällaisesta ajattelutavasta voi olla pitkä prosessi. Se vaatii rohkeutta tarkastella omia uskomuksia kriittisesti ja hyväksyä se, että maailmassa voi olla monia erilaisia tapoja ymmärtää todellisuutta. Monelle vapauttava oivallus on se, että uskonnollisia tekstejä ja perinteitä voi tulkita monin eri tavoin – eikä kaikkia tarvitse ottaa kirjaimellisesti.

Lopulta kyse on ajattelun avartumisesta. Kun ymmärtää, ettei ole vain yhtä oikeaa tietä, tilalle voi tulla uteliaisuus, empatia ja halu oppia muilta. Tämä ei tarkoita kaiken hylkäämistä, vaan pikemminkin mahdollisuutta rakentaa oma maailmankuva tietoisemmin ja vapaammin.

Anonyymi00131 kirjoitti:

On kuitenkin tärkeää korostaa, että uskonto itsessään ei ole yksiselitteisesti negatiivinen ilmiö. Monille ihmisille se tarjoaa merkitystä, yhteisöllisyyttä ja lohtua. Ongelmia syntyy erityisesti silloin, kun uskonnollinen ajattelu muuttuu suljetuksi, dogmaattiseksi ja kyseenalaistamista vältteleväksi.

Irtautuminen tällaisesta ajattelutavasta voi olla pitkä prosessi. Se vaatii rohkeutta tarkastella omia uskomuksia kriittisesti ja hyväksyä se, että maailmassa voi olla monia erilaisia tapoja ymmärtää todellisuutta. Monelle vapauttava oivallus on se, että uskonnollisia tekstejä ja perinteitä voi tulkita monin eri tavoin – eikä kaikkia tarvitse ottaa kirjaimellisesti.

Lopulta kyse on ajattelun avartumisesta. Kun ymmärtää, ettei ole vain yhtä oikeaa tietä, tilalle voi tulla uteliaisuus, empatia ja halu oppia muilta. Tämä ei tarkoita kaiken hylkäämistä, vaan pikemminkin mahdollisuutta rakentaa oma maailmankuva tietoisemmin ja vapaammin.

Lue lisää

On helpottavaa huomata, että vaihtoehtoja on monia – ja että jokaisella ihmisellä on oikeus etsiä oma tapansa ymmärtää elämää.

Anonyymi00132 kirjoitti:

On helpottavaa huomata, että vaihtoehtoja on monia – ja että jokaisella ihmisellä on oikeus etsiä oma tapansa ymmärtää elämää.

Kyseenalaistamisen alku ja ajattelun avartuminen, Myöhemmin minussa alkoi tapahtua muutos. Huomasin, että aina kun joku sanoi, että “vain me olemme oikeassa”, mieleeni alkoi nousta epäilys. En enää pystynyt hyväksymään väitettä sellaisenaan, vaan aloin pohtia sitä tarkemmin.

Aloin kysyä itseltäni: entä jos muissakin kristinuskon lahkoissa on jotain hyvää, ihmeitä jne. Entä jos myös muissa uskonnoissa on viisautta, oivalluksia ja totuuden palasia? Tämä ajatus oli aluksi hämmentävä, koska se rikkoi sen aiemman mustavalkoisen maailmankuvan, johon olin tottunut.

Kyseenalaistaminen ei kuitenkaan tullut yhdessä hetkessä, vaan se oli prosessi. Se alkoi pienistä ajatuksista ja kysymyksistä, jotka vähitellen kasvoivat suuremmiksi pohdinnoiksi n-ONKO TÄTÄ MUUALLAKIN, TAI VAIN MEILLÄ?

Aloin etsiä tietoa, vertailla ja yrittää ymmärtää asioita laajemmin kuin ennen.

Tämä etsiminen oli samalla sekä vapauttavaa että epävarmaa. Kun vanhat varmat vastaukset alkoivat murentua, tilalle ei heti tullut uusia. Mutta vähitellen opin hyväksymään sen, ettei kaikkeen tarvitse olla yhtä ainoaa oikeaa vastausta.

Prosessin myötä aloin nähdä, että eri ihmiset ja eri uskonnot voivat lähestyä samoja kysymyksiä eri tavoin. Se, mikä ennen tuntui uhkaavalta, alkoi näyttäytyä rikkautena. Ymmärsin, että totuutta ei välttämättä omista yksi ryhmä, vaan sitä voidaan etsiä monista suunnista.

Tämä oivallus muutti tapaani suhtautua muihin ihmisiin. Sen sijaan, että olisin nähnyt heidät “väärässä olevina”, aloin nähdä heidät ihmisinä, joilla on omat kokemuksensa, näkemyksensä ja tapansa ymmärtää maailmaa.

Kyseenalaistaminen ei vienyt minulta kaikkea – päinvastoin, se antoi mahdollisuuden rakentaa oma ajattelu uudelleen, avoimemmin ja tietoisemmin. Ja ehkä tärkeimpänä oivalluksena jäi se, että vaihtoehtoja on monia, eikä yhden ainoan näkemyksen tarvitse määrittää koko todellisuutta.

Anonyymi00133 kirjoitti:

Kyseenalaistamisen alku ja ajattelun avartuminen, Myöhemmin minussa alkoi tapahtua muutos. Huomasin, että aina kun joku sanoi, että “vain me olemme oikeassa”, mieleeni alkoi nousta epäilys. En enää pystynyt hyväksymään väitettä sellaisenaan, vaan aloin pohtia sitä tarkemmin.

Aloin kysyä itseltäni: entä jos muissakin kristinuskon lahkoissa on jotain hyvää, ihmeitä jne. Entä jos myös muissa uskonnoissa on viisautta, oivalluksia ja totuuden palasia? Tämä ajatus oli aluksi hämmentävä, koska se rikkoi sen aiemman mustavalkoisen maailmankuvan, johon olin tottunut.

Kyseenalaistaminen ei kuitenkaan tullut yhdessä hetkessä, vaan se oli prosessi. Se alkoi pienistä ajatuksista ja kysymyksistä, jotka vähitellen kasvoivat suuremmiksi pohdinnoiksi n-ONKO TÄTÄ MUUALLAKIN, TAI VAIN MEILLÄ?

Aloin etsiä tietoa, vertailla ja yrittää ymmärtää asioita laajemmin kuin ennen.

Tämä etsiminen oli samalla sekä vapauttavaa että epävarmaa. Kun vanhat varmat vastaukset alkoivat murentua, tilalle ei heti tullut uusia. Mutta vähitellen opin hyväksymään sen, ettei kaikkeen tarvitse olla yhtä ainoaa oikeaa vastausta.

Prosessin myötä aloin nähdä, että eri ihmiset ja eri uskonnot voivat lähestyä samoja kysymyksiä eri tavoin. Se, mikä ennen tuntui uhkaavalta, alkoi näyttäytyä rikkautena. Ymmärsin, että totuutta ei välttämättä omista yksi ryhmä, vaan sitä voidaan etsiä monista suunnista.

Tämä oivallus muutti tapaani suhtautua muihin ihmisiin. Sen sijaan, että olisin nähnyt heidät “väärässä olevina”, aloin nähdä heidät ihmisinä, joilla on omat kokemuksensa, näkemyksensä ja tapansa ymmärtää maailmaa.

Kyseenalaistaminen ei vienyt minulta kaikkea – päinvastoin, se antoi mahdollisuuden rakentaa oma ajattelu uudelleen, avoimemmin ja tietoisemmin. Ja ehkä tärkeimpänä oivalluksena jäi se, että vaihtoehtoja on monia, eikä yhden ainoan näkemyksen tarvitse määrittää koko todellisuutta.

Lue lisää

ERÄS IHMINEN SYNTYI TYRMÄSSÄ, JA JOKU TULI TYRMÄÄN JA EHDOTTI HÄNELLE:

- TULE KATSOMAAN AURINKOA.


SITTEN VANKI OTTAA LYHDYN JA SANOO.

- KYLLÄÄ, SINÄ NÄYTÄT MINULL AURINGON.

- KYLLÄ. TULE MUKÄÄNI, JÄTÄ LYHTYSI, ET TARVITSE SITÄ NÄHDÄKSESI AURINGON.

- Kyllä. Tule mukaani. Jätä lyhtysi. Et tarvitse lyhtyä nähdäksesi auringon.

- Yritätkö huijata minua? Et näe mitään ilman lyhtyä!

Sitten ystävä tarttuu vankiin ja vie hänet valoon:

- Näetkö sinä auringon?

Vanki vastaa:

ONKO SE AURINKO?

ONKO AURINKO TODELLA SELLAINEN, VOIKO SEN TODELLA NÄHDÄ ILMAN LYHTYÄ?

Anonyymi00134 kirjoitti:

ERÄS IHMINEN SYNTYI TYRMÄSSÄ, JA JOKU TULI TYRMÄÄN JA EHDOTTI HÄNELLE:

- TULE KATSOMAAN AURINKOA.


SITTEN VANKI OTTAA LYHDYN JA SANOO.

- KYLLÄÄ, SINÄ NÄYTÄT MINULL AURINGON.

- KYLLÄ. TULE MUKÄÄNI, JÄTÄ LYHTYSI, ET TARVITSE SITÄ NÄHDÄKSESI AURINGON.

- Kyllä. Tule mukaani. Jätä lyhtysi. Et tarvitse lyhtyä nähdäksesi auringon.

- Yritätkö huijata minua? Et näe mitään ilman lyhtyä!

Sitten ystävä tarttuu vankiin ja vie hänet valoon:

- Näetkö sinä auringon?

Vanki vastaa:

ONKO SE AURINKO?

ONKO AURINKO TODELLA SELLAINEN, VOIKO SEN TODELLA NÄHDÄ ILMAN LYHTYÄ?

Lue lisää

Sammakko vietti koko elämänsä kaivon pohjalla. Hän näki taivaan vain kaivon reiän läpi ja ajatteli aina: ”Kuinka pieni taivas onkaan!” Hän ei nähnyt mitään.

Kaivon ohi kulki merikilpikonna. Se katsoi kaivoon ja löysi sieltä sammakon.

Sammakko löysi kuulijan ja alkoi kertoa:

”Elämäni kaivossa on todellista onnea! Kun hyppään vedestä, kiipeän sivuseinää pitkin. Kun palaan takaisin, lepäilen kaivon sisällä olevassa halkeamassa.”

”Kun uin, kaivon vesi peittää minut ja pääni lepää veden päällä. Huvitellessani mudassa hautaan tassuni siihen. Kuinka kaunista tällainen elämä onkaan! Tule sisään ja maista sitä itse.”

Hänen tarinansa oli niin kiehtova, että kilpikonna halusi käydä sammakon luona. Mutta ennen kuin se pystyi liikuttamaan vasenta jalkaansa, kaivon aita esti sen oikean jalan. Kilpikonna astui takaisin kaivon reunalle ja alkoi kertoa sammakolle merestä.

Kuultuaan tarinan merestä sammakko oli tyrmistynyt ja tunsi elämänsä surkeuden kaivossa.


Tämä kiinalainen vertaus sammakosta, joka istuu kaivon pohjalla, opettaa ihmisille, että vain laajentamalla näköalojaan ja hankkiutumalla eroon ennakkokäsityksistä voi vapauttaa älynsä ymmärtämään ja hyväksymään korkeampia periaatteita.

”sammakko kaivon pohjalla”, on on uskonnollien zombifanattikko, ahdasmielinen.

Sitä käytetään viittaamaan henkilöön, jolla on ahdasmielisyyttä tai pinnallista tietoa, henkilöön, joka näkee vain pienen siivun taivaasta kaivon aukon läpi.

EIHÄN KUKAAN HALUA OLLA SAMMAKKO KAIVON POHJALLA?

Anonyymi00135 kirjoitti:

Sammakko vietti koko elämänsä kaivon pohjalla. Hän näki taivaan vain kaivon reiän läpi ja ajatteli aina: ”Kuinka pieni taivas onkaan!” Hän ei nähnyt mitään.

Kaivon ohi kulki merikilpikonna. Se katsoi kaivoon ja löysi sieltä sammakon.

Sammakko löysi kuulijan ja alkoi kertoa:

”Elämäni kaivossa on todellista onnea! Kun hyppään vedestä, kiipeän sivuseinää pitkin. Kun palaan takaisin, lepäilen kaivon sisällä olevassa halkeamassa.”

”Kun uin, kaivon vesi peittää minut ja pääni lepää veden päällä. Huvitellessani mudassa hautaan tassuni siihen. Kuinka kaunista tällainen elämä onkaan! Tule sisään ja maista sitä itse.”

Hänen tarinansa oli niin kiehtova, että kilpikonna halusi käydä sammakon luona. Mutta ennen kuin se pystyi liikuttamaan vasenta jalkaansa, kaivon aita esti sen oikean jalan. Kilpikonna astui takaisin kaivon reunalle ja alkoi kertoa sammakolle merestä.

Kuultuaan tarinan merestä sammakko oli tyrmistynyt ja tunsi elämänsä surkeuden kaivossa.


Tämä kiinalainen vertaus sammakosta, joka istuu kaivon pohjalla, opettaa ihmisille, että vain laajentamalla näköalojaan ja hankkiutumalla eroon ennakkokäsityksistä voi vapauttaa älynsä ymmärtämään ja hyväksymään korkeampia periaatteita.

”sammakko kaivon pohjalla”, on on uskonnollien zombifanattikko, ahdasmielinen.

Sitä käytetään viittaamaan henkilöön, jolla on ahdasmielisyyttä tai pinnallista tietoa, henkilöön, joka näkee vain pienen siivun taivaasta kaivon aukon läpi.

EIHÄN KUKAAN HALUA OLLA SAMMAKKO KAIVON POHJALLA?

Lue lisää

Nämä kaksi tunnettua kertomusta toimii hyvin syvänä vertauskuvana ihmisen tietoisuuden tilasta ja henkisestä heräämisestä. Meidän filsofiamme korostaa erityisesti sitä, että ihminen elää aluksi rajoittuneessa ymmärryksessä ja tarvitsee ohjausta päästäkseen todelliseen näkemiseen. Kysele! Kyseenalaista! Esitä kysymyksiä!

Tyrmässä syntynyt vanki kuvaa sielua (jīva), joka on syntymästään asti sidottu aineelliseen maailmaan ja sen rajoitteisiin. Meillä tätä tilaa kutsutaan tietämättömyydeksi (avidyā): tässä tapauksessa vain yksi kristinuskon lahko. Ihminen ei tiedä, mitä todellinen todellisuus on, koska hän ei ole koskaan nähnyt sitä. Hän pitää omaa rajallista kokemusmaailmaansa koko totuutena. Lyhty, johon vanki luottaa, symboloi ihmisen omaa rajallista tietoa, älyä ja opittuja käsityksiä – mukaan lukien dogmaattiset uskomukset. Mutta pelkkä ulkoinen uskonnollisuus ei riitä näkemään korkeinta totuutta. Lyhty antaa hieman valoa pimeässä, mutta se ei ole aurinko. Se voi jopa estää näkemästä suurempaa valoa, jos siihen takertuu liikaa.

Ystävä, joka tulee tyrmään, edustaa guru-periaatetta – opettajaa jne., joka kutsuu ihmistä ulos rajoittuneesta todellisuudesta. Filosofiassamme juuri tämä armo on keskeistä: ihminen ei yksin kykene murtautumaan tietämättömyydestä, vaan tarvitsee ohjausta. T

Vangin epäluulo – “et näe mitään ilman lyhtyä” – kuvastaa kiinnittymistä vanhoihin käsityksiin. Meillä tämä on anartha, ei-toivottu piirre: väärät käsitykset, ego ja pelko estävät ihmistä vastaanottamasta korkeampaa totuutta. Ihminen voi jopa puolustaa omaa rajoittuneisuuttaan, koska se tuntuu turvalliselta.

Kun vanki lopulta viedään valoon ja näkee auringon, kyse on oivalluksesta – suorasta kokemuksesta. Filosofiassamme tämä vastaa oivallusta. Tärkeää on, että totuus ei ole enää uskon tai päättelyn varassa, vaan se koetaan suoraan. Silloin vanhat välineet – kuten lyhty – käyvät tarpeettomiksi.

Vangin hämmästys (“voiko sen todella nähdä ilman lyhtyä?”) on keskeinen kohta. Se kuvastaa sitä, miten radikaalisti todellinen kokemus voi ylittää kaikki ennakkokäsitykset. Meillä sanotaan, että kyseessä on acintya – käsittämätön.

Toinen vertaus, sammakko kaivon pohjalla, täydentää tätä teemaa. Se kuvaa samaa rajoittunutta tietoisuutta eri kulmasta. Tätä kutsutaan usein kapeaksi näkemykseksi, jossa ihminen luulee oman pienen kokemuksensa olevan koko todellisuus. Merikilpikonna taas edustaa laajempaa ymmärrystä – henkilöä, joka on nähnyt enemmän ja yrittää kertoa siitä.

Yhdessä nämä kertomukset muodostavat selkeän opetuksen: ihminen voi helposti jäädä kiinni omaan “kaivoonsa” tai “tyrmäänsä”, olipa kyse uskonnosta, ideologiasta tai omista uskomuksista. Vapautuminen ei tapahdu pelkästään ajattelemalla enemmän, vaan uskaltamalla päästää irti vanhasta ja vastaanottaa jotain suurempaa.


Missä määrin minä itse pidän kiinni omasta lyhdystäni, ja olenko valmis astumaan ulos valoon, vaikka se rikkoisi kaiken aiemmin tutun?

Anonyymi00136 kirjoitti:

Nämä kaksi tunnettua kertomusta toimii hyvin syvänä vertauskuvana ihmisen tietoisuuden tilasta ja henkisestä heräämisestä. Meidän filsofiamme korostaa erityisesti sitä, että ihminen elää aluksi rajoittuneessa ymmärryksessä ja tarvitsee ohjausta päästäkseen todelliseen näkemiseen. Kysele! Kyseenalaista! Esitä kysymyksiä!

Tyrmässä syntynyt vanki kuvaa sielua (jīva), joka on syntymästään asti sidottu aineelliseen maailmaan ja sen rajoitteisiin. Meillä tätä tilaa kutsutaan tietämättömyydeksi (avidyā): tässä tapauksessa vain yksi kristinuskon lahko. Ihminen ei tiedä, mitä todellinen todellisuus on, koska hän ei ole koskaan nähnyt sitä. Hän pitää omaa rajallista kokemusmaailmaansa koko totuutena. Lyhty, johon vanki luottaa, symboloi ihmisen omaa rajallista tietoa, älyä ja opittuja käsityksiä – mukaan lukien dogmaattiset uskomukset. Mutta pelkkä ulkoinen uskonnollisuus ei riitä näkemään korkeinta totuutta. Lyhty antaa hieman valoa pimeässä, mutta se ei ole aurinko. Se voi jopa estää näkemästä suurempaa valoa, jos siihen takertuu liikaa.

Ystävä, joka tulee tyrmään, edustaa guru-periaatetta – opettajaa jne., joka kutsuu ihmistä ulos rajoittuneesta todellisuudesta. Filosofiassamme juuri tämä armo on keskeistä: ihminen ei yksin kykene murtautumaan tietämättömyydestä, vaan tarvitsee ohjausta. T

Vangin epäluulo – “et näe mitään ilman lyhtyä” – kuvastaa kiinnittymistä vanhoihin käsityksiin. Meillä tämä on anartha, ei-toivottu piirre: väärät käsitykset, ego ja pelko estävät ihmistä vastaanottamasta korkeampaa totuutta. Ihminen voi jopa puolustaa omaa rajoittuneisuuttaan, koska se tuntuu turvalliselta.

Kun vanki lopulta viedään valoon ja näkee auringon, kyse on oivalluksesta – suorasta kokemuksesta. Filosofiassamme tämä vastaa oivallusta. Tärkeää on, että totuus ei ole enää uskon tai päättelyn varassa, vaan se koetaan suoraan. Silloin vanhat välineet – kuten lyhty – käyvät tarpeettomiksi.

Vangin hämmästys (“voiko sen todella nähdä ilman lyhtyä?”) on keskeinen kohta. Se kuvastaa sitä, miten radikaalisti todellinen kokemus voi ylittää kaikki ennakkokäsitykset. Meillä sanotaan, että kyseessä on acintya – käsittämätön.

Toinen vertaus, sammakko kaivon pohjalla, täydentää tätä teemaa. Se kuvaa samaa rajoittunutta tietoisuutta eri kulmasta. Tätä kutsutaan usein kapeaksi näkemykseksi, jossa ihminen luulee oman pienen kokemuksensa olevan koko todellisuus. Merikilpikonna taas edustaa laajempaa ymmärrystä – henkilöä, joka on nähnyt enemmän ja yrittää kertoa siitä.

Yhdessä nämä kertomukset muodostavat selkeän opetuksen: ihminen voi helposti jäädä kiinni omaan “kaivoonsa” tai “tyrmäänsä”, olipa kyse uskonnosta, ideologiasta tai omista uskomuksista. Vapautuminen ei tapahdu pelkästään ajattelemalla enemmän, vaan uskaltamalla päästää irti vanhasta ja vastaanottaa jotain suurempaa.


Missä määrin minä itse pidän kiinni omasta lyhdystäni, ja olenko valmis astumaan ulos valoon, vaikka se rikkoisi kaiken aiemmin tutun?

Lue lisää

Siksi haluan sanoa sinulle, kuka ikinä oletkaan – sinulle, joka ehkä vielä epäröit: uskalla kyseenalaistaa. Uskalla kysyä, vaikka se tuntuisi vaikealta. Uskalla katsoa oman “kaivosi” reunojen yli.

Kaivon pohjalta nouseminen ei tarkoita kaiken menettämistä. Päinvastoin – se voi olla alku jollekin uudelle. Hetkelle, jolloin näet ensimmäistä kertaa, kuinka laaja taivas todella on.

Ja ehkä silloin ymmärrät: maailma ei ollutkaan niin pieni kuin sinulle kerrottiin.

Anonyymi00137 kirjoitti:

Siksi haluan sanoa sinulle, kuka ikinä oletkaan – sinulle, joka ehkä vielä epäröit: uskalla kyseenalaistaa. Uskalla kysyä, vaikka se tuntuisi vaikealta. Uskalla katsoa oman “kaivosi” reunojen yli.

Kaivon pohjalta nouseminen ei tarkoita kaiken menettämistä. Päinvastoin – se voi olla alku jollekin uudelle. Hetkelle, jolloin näet ensimmäistä kertaa, kuinka laaja taivas todella on.

Ja ehkä silloin ymmärrät: maailma ei ollutkaan niin pieni kuin sinulle kerrottiin.

Lue lisää

Kyseenalaistaminen ei tarkoita kaiken hylkäämistä, vaan halua ymmärtää syvemmin. Se tarkoittaa rohkeutta kysyä: mikä on totta, mikä on tulkintaa, ja mikä on ehkä ihmisten rakentamaa?

Lopulta jokaisen on itse pohdittava, mihin uskoo – ja miksi. Mutta ainakaan pelon ei pitäisi olla se voima, joka ohjaa ihmistä.

Anonyymi00138 kirjoitti:

Kyseenalaistaminen ei tarkoita kaiken hylkäämistä, vaan halua ymmärtää syvemmin. Se tarkoittaa rohkeutta kysyä: mikä on totta, mikä on tulkintaa, ja mikä on ehkä ihmisten rakentamaa?

Lopulta jokaisen on itse pohdittava, mihin uskoo – ja miksi. Mutta ainakaan pelon ei pitäisi olla se voima, joka ohjaa ihmistä.

Lue lisää

Myös kristinuskoon pakottaminen on asia, jota pitäisi tarkastella kriittisesti. Kun ihmistä painostetaan uskomaan, kyse ei enää ole vapaasta valinnasta, vaan pakosta. Ja silloin koko uskon perusta muuttuu.

Monet uskonnolliset perinteet korostavat rakkautta, vapautta ja omaa sisäistä oivallusta. Siksi on ristiriitaista, jos samaan aikaan käytetään pelkoa, syyllisyyttä tai painostusta keinona saada ihmiset uskomaan. Tällainen toiminta voi alkaa muistuttaa juuri niitä ilmiöitä, joita vastaan uskonnon alun perin pitäisi asettua: vallankäyttöä, kontrollia ja ihmisen alistamista.

Jos usko syntyy pelosta tai pakosta, voiko sitä pitää aitona uskona? Aito vakaumus syntyy yleensä ymmärryksestä, kokemuksesta ja vapaasta tahdosta – ei siitä, että ihminen kokee olevansa pakotettu ajattelemaan tietyllä tavalla.

Tässä on myös tietty paradoksi: joskus ihmiset voivat huomaamattaan toimia vastoin niitä arvoja, joita he itse uskovat puolustavansa. Jos korostetaan rakkautta, mutta toimitaan pelon kautta, syntyy ristiriita, jota ei aina itse nähdä.

Siksi kyseenalaistaminen on tärkeää myös tässä. Ei siksi, että kaikki pitäisi hylätä, vaan siksi, että voidaan erottaa toisistaan aito, vapaaehtoinen usko ja sellainen ajattelu, joka perustuu pakkoon tai pelkoon.

Lopulta kysymys ei ole vain uskonnosta, vaan ihmisen vapaudesta ajatella, valita ja ymmärtää itse.

Anonyymi00139 kirjoitti:

Myös kristinuskoon pakottaminen on asia, jota pitäisi tarkastella kriittisesti. Kun ihmistä painostetaan uskomaan, kyse ei enää ole vapaasta valinnasta, vaan pakosta. Ja silloin koko uskon perusta muuttuu.

Monet uskonnolliset perinteet korostavat rakkautta, vapautta ja omaa sisäistä oivallusta. Siksi on ristiriitaista, jos samaan aikaan käytetään pelkoa, syyllisyyttä tai painostusta keinona saada ihmiset uskomaan. Tällainen toiminta voi alkaa muistuttaa juuri niitä ilmiöitä, joita vastaan uskonnon alun perin pitäisi asettua: vallankäyttöä, kontrollia ja ihmisen alistamista.

Jos usko syntyy pelosta tai pakosta, voiko sitä pitää aitona uskona? Aito vakaumus syntyy yleensä ymmärryksestä, kokemuksesta ja vapaasta tahdosta – ei siitä, että ihminen kokee olevansa pakotettu ajattelemaan tietyllä tavalla.

Tässä on myös tietty paradoksi: joskus ihmiset voivat huomaamattaan toimia vastoin niitä arvoja, joita he itse uskovat puolustavansa. Jos korostetaan rakkautta, mutta toimitaan pelon kautta, syntyy ristiriita, jota ei aina itse nähdä.

Siksi kyseenalaistaminen on tärkeää myös tässä. Ei siksi, että kaikki pitäisi hylätä, vaan siksi, että voidaan erottaa toisistaan aito, vapaaehtoinen usko ja sellainen ajattelu, joka perustuu pakkoon tai pelkoon.

Lopulta kysymys ei ole vain uskonnosta, vaan ihmisen vapaudesta ajatella, valita ja ymmärtää itse.

Lue lisää

"Idän saatanallisissa opeissa" ketään ei kiinnosta mihin muut uskovat.

Anonyymi00140 kirjoitti:

"Idän saatanallisissa opeissa" ketään ei kiinnosta mihin muut uskovat.

MEILLÄ EI OLE KÄSITETTÄ JIHADISTA, PYHISTÄ SODISTA, RISTIRETKISTÄ TAI MARTTYYRIKUOLEMASTA SEN PUOLESTA.

Toisin kuin muissa uskonnoissa, joilla on ovat yleensä ÄÄRILIIKKEITÄ TAI POIKKEUKSELLISEN DOGMAATTISIA näkemyksissään, meillä ei ole marttyyrinä olemiseen liittyviä käsitteitä, kuten kristinuskossa tai islamilaisessa jihadissa. Nämä ajatukset eivät ole hinduille kovin järkeviä. Miksi? Koska heille henkisessä elämässä ei ole kyse siitä, että taistellaan toisia vastaan yhden uskonnon YLIVALLASTA TOISEEN NÄHDEN.

Uskonnon ja minkä tahansa henkisen prosessin tarkoituksena on auttaa yksilöä ymmärtämään paremmin, kuka hän on ja mikä on hänen suhteensa Jumalaan ja mikä on hänen tarkoituksensa maailmankaikkeudessa. Jos ihminen todella yrittää edistyä tällä tavalla, mitä järkeä on osallistua pyhään sotaan tai kuolla marttyyriksi jonkin toisen uskonnon puolesta TAISTELLEN TOISTA USKONTO VASTAAN? Tämä ei ole minkään henkisen polun tarkoitus. Tämän vuoksi meillä ole niin sanottuja "VÄÄRIÄ JUMALIA" vastaan käydä kampanjaa, kuten jäykemmissä tai DOGMAATTISISSA USKONNOISSA.

Anonyymi00141 kirjoitti:

MEILLÄ EI OLE KÄSITETTÄ JIHADISTA, PYHISTÄ SODISTA, RISTIRETKISTÄ TAI MARTTYYRIKUOLEMASTA SEN PUOLESTA.

Toisin kuin muissa uskonnoissa, joilla on ovat yleensä ÄÄRILIIKKEITÄ TAI POIKKEUKSELLISEN DOGMAATTISIA näkemyksissään, meillä ei ole marttyyrinä olemiseen liittyviä käsitteitä, kuten kristinuskossa tai islamilaisessa jihadissa. Nämä ajatukset eivät ole hinduille kovin järkeviä. Miksi? Koska heille henkisessä elämässä ei ole kyse siitä, että taistellaan toisia vastaan yhden uskonnon YLIVALLASTA TOISEEN NÄHDEN.

Uskonnon ja minkä tahansa henkisen prosessin tarkoituksena on auttaa yksilöä ymmärtämään paremmin, kuka hän on ja mikä on hänen suhteensa Jumalaan ja mikä on hänen tarkoituksensa maailmankaikkeudessa. Jos ihminen todella yrittää edistyä tällä tavalla, mitä järkeä on osallistua pyhään sotaan tai kuolla marttyyriksi jonkin toisen uskonnon puolesta TAISTELLEN TOISTA USKONTO VASTAAN? Tämä ei ole minkään henkisen polun tarkoitus. Tämän vuoksi meillä ole niin sanottuja "VÄÄRIÄ JUMALIA" vastaan käydä kampanjaa, kuten jäykemmissä tai DOGMAATTISISSA USKONNOISSA.

Lue lisää

Syynä on se, että se kulttuuri antaa kenelle tahansa VAPAUDEN käydä läpi kaiken sen, mikä on tarpeen hänen oman henkisen kehityksensä ja erityisten oivallustensa kannalta, jos sitä tutkitaan sen syvimpiin syvyyksiin asti, tarjoaa kaiken, mitä ihminen tarvitsee ymmärtääkseen henkisen totuuden korkeimmat tasot, kulttuuri ANTAA HÄNELLE MAHDOLLISUUDEN tehdä niin, vaikka hän saattaa ottaa riskin siitä, että hän joutuu käymään läpi hitaan prosessin kohti korkeimpia henkisten oivallusten tasoja. Tämä on JOKAISEN HENKILÖKOHTAINEN VALINTA.

Siksi PAKKOKÄÄNNYTYKSISSÄ JA TYRANNIMAISESSA USKONNOLLISESSA HALLINNASSA tai uskontojen välisessä kilpailussa ei ole mitään järkeä. Se, mikä on järkevää, on jokaisen yksilön vapaus saavuttaa arvostus siitä, että kaikki ovat henkisiä olentoja, jotka kaikki palaavat takaisin Jumalan luo, mutta OMASSA TAHDISSAAN. Näin ihmisiä ohjataan, toisin kuin väkisin tapahtuvien käännytysten tai DOGMAATTISEN MÄÄRÄYSTEN AVULLA.

Uskonnot, JOTAK PITÄVÄT MUITA HENKISIÄ POLKUJA KILPAILIJOINA, eivät koskaan ymmärrä toista polkua, joka on avoimempi. Ne pitävät kiinni VAIN PELOSTAAN, joka saa heidät ajattelemaan, ETTÄ VAIN HEIDÄN TIENSÄ ON OIKEA TIE JA ETTÄ KAIKKI MUUT POLUT JOHTAVAT HELVETTIIN, ikään kuin he tarvitsisivat jonkinlaista vakuutusta siitä, että he ovat oikeassa.

Meillä ei ole tällaista pelkoa väärässä olemisesta.

Aineellisen maailman kehityshistoriaa voi kuvata vain se, joka on sen ulkopuolella ja tarkkailee sitä ulkopuolelta. TOTUUS PALJASTUU eläville olennoille SIINÄ MÄÄRIN, KUIN NE VOIVAT HAVAITA SEN PAIKAN, AJAN JA OLOSUHTEIDEN MUKAAN. Se ILMENEE ERIASTEISESTI Raamatussa, Koraanissa, Vedoissa ja muissa kirjoituksissa. Eri ihmisillä on erilainen ajattelutapa, joten vaikuttaa siltä, että tietty ihmisryhmä voi omaksua sen. Vaikka jumalallisesti ilmoitettu Totuus ON SAMA KAIKILLE, SE SAA MUODON, joka sopii parhaiten niille, joille se on tarkoitettu.

Yksi ilmoitettu Totuus esitetään ERI VERSIOINA, jotka toisinaan vaikuttavat ristiriitaisilta. ... Täydellinen Totuus esitetään joskus tietämättömien ihmisten hyväksi tavallisen uskonnon muodossa, joka SALLII KOMPROMISSIN maallisten pyrkimysten kanssa.

Srila Bhakti Rakshak Sridhar Dev-Goswami Maharaj

***********************

Teksti


Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com

*****************

Käännösvirheet suomen kielellä.

Srila Bhakti Rakshak Sridhar Dev-Goswami Maharaj

Katkelma kirjasta "Tietoisuuden subjektiivinen evoluutio"

Anonyymi00144 kirjoitti:

Aineellisen maailman kehityshistoriaa voi kuvata vain se, joka on sen ulkopuolella ja tarkkailee sitä ulkopuolelta. TOTUUS PALJASTUU eläville olennoille SIINÄ MÄÄRIN, KUIN NE VOIVAT HAVAITA SEN PAIKAN, AJAN JA OLOSUHTEIDEN MUKAAN. Se ILMENEE ERIASTEISESTI Raamatussa, Koraanissa, Vedoissa ja muissa kirjoituksissa. Eri ihmisillä on erilainen ajattelutapa, joten vaikuttaa siltä, että tietty ihmisryhmä voi omaksua sen. Vaikka jumalallisesti ilmoitettu Totuus ON SAMA KAIKILLE, SE SAA MUODON, joka sopii parhaiten niille, joille se on tarkoitettu.

Yksi ilmoitettu Totuus esitetään ERI VERSIOINA, jotka toisinaan vaikuttavat ristiriitaisilta. ... Täydellinen Totuus esitetään joskus tietämättömien ihmisten hyväksi tavallisen uskonnon muodossa, joka SALLII KOMPROMISSIN maallisten pyrkimysten kanssa.

Srila Bhakti Rakshak Sridhar Dev-Goswami Maharaj

***********************

Teksti


Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com

*****************

Käännösvirheet suomen kielellä.

Srila Bhakti Rakshak Sridhar Dev-Goswami Maharaj

Katkelma kirjasta "Tietoisuuden subjektiivinen evoluutio"

Lue lisää

Kysymys:
Mikä on uskonnollisten ääriliikkeiden, radikalismin ja terrorismin syy?

Prabhu vastaa. Muutamia katkelmia hänen vastauksestaan, suomenkielisessä käännöksessä on paljon käänösvirheitä

Mutta kuten kaikki tässä maailmassa, myös usko voi olla eri gunoissa.

Toisin sanoen tietämättömyyden energia vaikuttaa ihmiseen. Tällaisessa tilassa olevat ihmiset eivät kykene ymmärtämään muita, he eivät kykene arvostamaan jumalallista monimuotoisuutta, he eivät kykene ymmärtämään, että Jumala on kuin kallisarvoinen timantti, Hänellä on monia eri puolia. Ja Hän paljastaa Itsensä eri ihmisille eri tavalla.

Se ei ole heitä varten. Eli nämä uskonnolliset fanaatikot, fundamentalistit, he päättelevät hyvin yksinkertaisesti: ”Joka ei ole meidän kanssamme, on meitä vastaan. Kaiken pitäisi olla näin, näin, näin. Eikä millään muulla tavalla.”

Kuten armeijassa. ...Samalla tavalla, oletetaan, että henkilö, joka on osoittanut jonkinlaista uskonnollista,...vapaa-ajattelua tai vapaata tahtoa, se siitä, hän on jo, sanotaanko, sirpale, hänet pitäisi tuhota jne.

Eli tällä ilmiöllä on yksi yhteinen alusta - tietämättömyys. Ja tietämättömyys liittyy aina tuhoamisen ajatukseen.

Siksi tämä suvaitsemattomuus, tämä hyvyyden puute, tämä kyvyttömyys sietää toisia, tämä kyvyttömyys ymmärtää toisia, että ihmiset kokevat saman Jumalan eri tavoin riippuen heidän tietoisuutensa asteesta, tämä on tämän radikalismin perusta.

Vedoissa annetaan esimerkki, että, sanotaan vaikka taivas, se on hyvin laaja, mutta jokainen lintu lentää eri korkeudella riippuen sen kyvystä lentää tähän tai tuohon korkeuteen. Sanotaan, että kana voi lentää viisi metriä, siellä jossain metrin tai kahden korkeudessa, se ei voi lentää enempää. Jotkut kyyhkyset, varpuset lentävät korkeammalla. Kotkat vielä korkeammalla. Vaikka taivas on sama. Ja vastaavasti niillä on täysin erilainen kuva, joka avautuu niille, riippuen niiden lentokorkeudesta.

Samalla tavoin henkinen elämä voi olla eritasoista. Kuten valo voi olla eri kirkkaustasoilla. Hehkulamppu on 20 watin, 40 watin, 60 watin, 150 watin jnw. Samoin on olemassa eriasteisia jumalallisia ilmestyksiä ja erilaisia ihmisiä. Jokaisella on jonkinlainen usko.

Mutta riippuen siitä, minkälainen guna on ehdollistanut heitä, heidän uskoonsa liittyy enemmän tai vähemmän tietoa.

Ja mitä enemmän tietoa, sitä enemmän suvaitsevaisuutta. Mitä vähemmän tietoa, sitä vähemmän suvaitsevaisuutta. Siksi kaikilla näillä kielteisillä ilmiöillä on vain yksi juuri - tietämättömyyden guna.

Ei ole väliä, mitä kauniita uskonnollisia postulaatteja, ei ole väliä, miten se on kätketty.

.... vitsaileva laulu: ”Lopeta puhuminen, valttikorttimme on terrori”. Se on tavallaan vitsi. Valitettavasti siitä on tullut todellisuutta. Monille ihmisille terrori on valttikortti. ...

Tämä on tietysti kauhea ilmiö, joka syntyy täysin tästä tietämättömyydestä. Ja tähän ei ole muuta keinoa kuin valaistuminen.

Eli vain tietoisuuden lisäämisen kautta on mahdollista auttaa ihmisiä olemaan joutumatta tällaisten taipumusten vaikutuksen alaisiksi.
...
No, ne, jotka ovat tällaisten ajatusten kantajia, he ovat varmasti niin sanotusti tuhon alaisia, koska nämä ihmiset, jotka ovat jo niin sanotusti imeneet kaikki nämä asiat, he eivät ole niin sanotusti enää täysin järjissään.

Eli tietämättömyyden guna, se on näin.
...
Nämä ihmiset, jotka ovat uskonnollisia fanaatikkoja, saattavat ajatella, että heille on taattu paratiisi, että he ovat tehneet kaiken tämän Jumalan vuoksi. Mutta onneksi asia ei ole näin. Ja ne ihmiset, jotka käyttäytyvät näin, Jumalan nimissä järjestävät tällaisia kauheita asioita, heidän määränpäänsä ei tietenkään ole huipulla vaan pohjalla.

Sanoit, että aiot lopettaa. Lupasit jättää kaikki uskonnot. Taas se alkaa. Olemme jo puhuneet tästä paljon. Sinulle ei sovi uskonto, erityisesti abrahamilaiset.

Vanhassa testamentissa:

5. Mooseksen kirja 20:16–17
käsky tuhota kokonaisia kansoja sodassa
1. Samuelin kirja 15:3
“tapa miehet, naiset, lapset ja imeväiset...” (Amalekilaisia vastaan)

Trump kai on tästä oppinut.

Anonyymi00149 kirjoitti:

Vanhassa testamentissa:

5. Mooseksen kirja 20:16–17
käsky tuhota kokonaisia kansoja sodassa
1. Samuelin kirja 15:3
“tapa miehet, naiset, lapset ja imeväiset...” (Amalekilaisia vastaan)

Trump kai on tästä oppinut.

Lue lisää

Tai Hitler, olihan hän aito kristitty, elävässä uskossa.

Anonyymi00148 kirjoitti:

Sanoit, että aiot lopettaa. Lupasit jättää kaikki uskonnot. Taas se alkaa. Olemme jo puhuneet tästä paljon. Sinulle ei sovi uskonto, erityisesti abrahamilaiset.

En käänny En varmasti. En palvele tuollaisia jumalia. Onneksi en ottanut sahadaa. Islamin Jumala vihaa kaikkia jotka ei usko islamiin. Olen tutkinut sen läpi täynnä vihaa eli ei kuulu minun arvoihin Islamin opit.

Anonyymi00151 kirjoitti:

En käänny En varmasti. En palvele tuollaisia jumalia. Onneksi en ottanut sahadaa. Islamin Jumala vihaa kaikkia jotka ei usko islamiin. Olen tutkinut sen läpi täynnä vihaa eli ei kuulu minun arvoihin Islamin opit.

Lue lisää

Miksi sitten edes luet niitä enää, vie antikvariaattiin.

Anonyymi00151 kirjoitti:

En käänny En varmasti. En palvele tuollaisia jumalia. Onneksi en ottanut sahadaa. Islamin Jumala vihaa kaikkia jotka ei usko islamiin. Olen tutkinut sen läpi täynnä vihaa eli ei kuulu minun arvoihin Islamin opit.

Lue lisää

Se on myös väkivalta uskonto aivan kauhea kirja tuo Koraani ja hadith. Täynnä vihaa ja väkivaltaa ja muiden uskovien vainoa jotka eivät usko islamiin. I am done!!

Anonyymi00153 kirjoitti:

Se on myös väkivalta uskonto aivan kauhea kirja tuo Koraani ja hadith. Täynnä vihaa ja väkivaltaa ja muiden uskovien vainoa jotka eivät usko islamiin. I am done!!

Miksi edes mietit tätä, jos haluat parantua?

Anonyymi00152 kirjoitti:

Miksi sitten edes luet niitä enää, vie antikvariaattiin.

Nettiversiona ne on mulla mutta tutkin sen läpi kun olin lähellä kääntyä mutta luin sitä enemmän ja enemmän niin se Alko muuttua aivan kauheaksi siellä ei ole muuta kuin uskottomien ja muiden uskontojen seuraajien vainoa ja kehotuksia murhata heidät ja kehoytaa vainoamaan heitä ja täynnä vihaa ja heidän pilkkaamista. Tuollaiset jutut ei kuulu minun arvoihin aivan kauhea kirja! Islamiin en käänny ikinä meinasin mutta onneksi kävi toisin

Anonyymi00154 kirjoitti:

Miksi edes mietit tätä, jos haluat parantua?

Koska olin vähällä kääntyä islamiin.

Anonyymi00155 kirjoitti:

Nettiversiona ne on mulla mutta tutkin sen läpi kun olin lähellä kääntyä mutta luin sitä enemmän ja enemmän niin se Alko muuttua aivan kauheaksi siellä ei ole muuta kuin uskottomien ja muiden uskontojen seuraajien vainoa ja kehotuksia murhata heidät ja kehoytaa vainoamaan heitä ja täynnä vihaa ja heidän pilkkaamista. Tuollaiset jutut ei kuulu minun arvoihin aivan kauhea kirja! Islamiin en käänny ikinä meinasin mutta onneksi kävi toisin

Lue lisää

Piti lukea se jotta sain tehtyä päätöksen koska olin silloin kääntymässä mutta en kääntynytkäön sen jälkeen kun luin ne kirjat mitä kamalia ne oli. Oikeasti hindut tuo on kristinuskoakin pahempi

Anonyymi00157 kirjoitti:

Piti lukea se jotta sain tehtyä päätöksen koska olin silloin kääntymässä mutta en kääntynytkäön sen jälkeen kun luin ne kirjat mitä kamalia ne oli. Oikeasti hindut tuo on kristinuskoakin pahempi

Lue lisää

No kiva, että edes joku asia on pahempi kuin kristinusko.

Anonyymi00158 kirjoitti:

No kiva, että edes joku asia on pahempi kuin kristinusko.

Kristinusko ja islam ovat väkivaltaisimmat uskonnot mitä on olemassa. Katso islamin helvettiä on vielä pahempi kuin Kristinuskossa. Tässä muutama jae islamin helvetistä eli jahannam otettu suoraan Koraanista

Heille annetaan juotavaa kiehuvasta lähteestä.

Heille ei ole muuta ruokaa kuin myrkyllinen, piikkinen kasvi

He kulkevat sen ja kiehuvan veden välissä, kuumentuneina [äärimmäiseen pisteeseen asti].

Allah sanoo]: "Heittäkää helvettiin jokainen itsepäinen uskoton,

Onko Paratiisin kuvaus, joka on luvattu vanhurskaille – jossa on muuttumattomia vesivirtoja, maidon virtoja, joiden maku ei koskaan muutu, viinivirtoja, jotka ovat herkullisia juojille, ja puhdistetun hunajan virtoja, joissa he saavat nauttia kaikenlaisista hedelmistä ja anteeksiannosta Herraltaan – samanlainen kuin niiden, jotka pysyvät ikuisesti Tulessa ja saavat juoda kiehuvaa vettä, joka katkaisee heidän sisuksensa?

Totisesti, ne, jotka eivät usko merkkiimme, Me ajamme Tuleen. Joka kerta, kun heidän nahkansa on palanut läpikotaisin, Me korvaamme heidät toisella nahalla, jotta he maistaisivat rangaistusta. Totisesti, Allah on mahtava ja viisas.

Anonyymi00159 kirjoitti:

Kristinusko ja islam ovat väkivaltaisimmat uskonnot mitä on olemassa. Katso islamin helvettiä on vielä pahempi kuin Kristinuskossa. Tässä muutama jae islamin helvetistä eli jahannam otettu suoraan Koraanista

Heille annetaan juotavaa kiehuvasta lähteestä.

Heille ei ole muuta ruokaa kuin myrkyllinen, piikkinen kasvi

He kulkevat sen ja kiehuvan veden välissä, kuumentuneina [äärimmäiseen pisteeseen asti].

Allah sanoo]: "Heittäkää helvettiin jokainen itsepäinen uskoton,

Onko Paratiisin kuvaus, joka on luvattu vanhurskaille – jossa on muuttumattomia vesivirtoja, maidon virtoja, joiden maku ei koskaan muutu, viinivirtoja, jotka ovat herkullisia juojille, ja puhdistetun hunajan virtoja, joissa he saavat nauttia kaikenlaisista hedelmistä ja anteeksiannosta Herraltaan – samanlainen kuin niiden, jotka pysyvät ikuisesti Tulessa ja saavat juoda kiehuvaa vettä, joka katkaisee heidän sisuksensa?

Totisesti, ne, jotka eivät usko merkkiimme, Me ajamme Tuleen. Joka kerta, kun heidän nahkansa on palanut läpikotaisin, Me korvaamme heidät toisella nahalla, jotta he maistaisivat rangaistusta. Totisesti, Allah on mahtava ja viisas.

Lue lisää

Islamin helvetissä joutuu kiehuvaan veteen ja tuleen nahka kasvaa takaisin kun se on palanut loppuun. Aivan kauhea samanlainen ikuinen kidutus luin Kristinuskossa mutta pahempi. On myös paljon mutakun mutta tuossa vain muutama jae

Anonyymi00160 kirjoitti:

Islamin helvetissä joutuu kiehuvaan veteen ja tuleen nahka kasvaa takaisin kun se on palanut loppuun. Aivan kauhea samanlainen ikuinen kidutus luin Kristinuskossa mutta pahempi. On myös paljon mutakun mutta tuossa vain muutama jae

Lue lisää

Kyse ei ole helvetistä, vaan siitä, että se on ikuista.

Tällaiset ihmiset eivät palvo Jumalaa, vaan Saatanaa.
Se, joka julistaa oppia, että armollinen Jumala kiduttaisi luomuksiaan ikuisesti, eli jokainen, joka julistaa oppia ikuisesta helvetistä, on selvästi jumalanpilkkaaja – tai pikemminkin sadisti, evankelista saatana.

Missä on rakkautta, ei ole pelkoa. En voi rakastaa sitä, jota pelkään enkä pelätä sitä jota rakastan.



Sitä vastoin oppi ikuisesta tuskasta viittaa siihen, että vaikka Jumalalla on valta teloittaa helvettiin heitetyt ihmiset armollisesti, hän päättää sen sijaan pitää heidät sadistisesti hengissä ilman armollista taukoa tai loppua heidän piinalleen. Tämä on törkeän moraalitonta.

Mitä oikeudenmukaisuuteen tulee, niin mikä synti tai synnillinen elämäntapa voisi ansaita loputtoman tietoisen kidutuksen? Eikö ole ilmeistä, että ajassa ja avaruudessa tehdyt äärelliset synnit eivät mitenkään voi ansaita ääretöntä rangaistusta

Moraalinen rakenne pysyy samana: ääretön kidutus on edelleen ääretöntä kidutusta, riippumatta nimityksestä.

Jos uskonnon tarkoitus on miellyttää sadistia ja sanoa sadistia rakastavaksi, jokin on pahasti vialla.

Anonyymi00161 kirjoitti:

Kyse ei ole helvetistä, vaan siitä, että se on ikuista.

Tällaiset ihmiset eivät palvo Jumalaa, vaan Saatanaa.
Se, joka julistaa oppia, että armollinen Jumala kiduttaisi luomuksiaan ikuisesti, eli jokainen, joka julistaa oppia ikuisesta helvetistä, on selvästi jumalanpilkkaaja – tai pikemminkin sadisti, evankelista saatana.

Missä on rakkautta, ei ole pelkoa. En voi rakastaa sitä, jota pelkään enkä pelätä sitä jota rakastan.



Sitä vastoin oppi ikuisesta tuskasta viittaa siihen, että vaikka Jumalalla on valta teloittaa helvettiin heitetyt ihmiset armollisesti, hän päättää sen sijaan pitää heidät sadistisesti hengissä ilman armollista taukoa tai loppua heidän piinalleen. Tämä on törkeän moraalitonta.

Mitä oikeudenmukaisuuteen tulee, niin mikä synti tai synnillinen elämäntapa voisi ansaita loputtoman tietoisen kidutuksen? Eikö ole ilmeistä, että ajassa ja avaruudessa tehdyt äärelliset synnit eivät mitenkään voi ansaita ääretöntä rangaistusta

Moraalinen rakenne pysyy samana: ääretön kidutus on edelleen ääretöntä kidutusta, riippumatta nimityksestä.

Jos uskonnon tarkoitus on miellyttää sadistia ja sanoa sadistia rakastavaksi, jokin on pahasti vialla.

Lue lisää

Nimittämällä kiduttaminen pyhäksi ei ratkaise moraalisia ristiriitoja

IKUISEN KIDUTTAMISEN YLISTÄMINEN JA PUOLUSTAMINEN nimittämällä se pyhäksi ei ratkaise moraalisia ristiriitoja, se vain peittää ne sanoilla.
Kristinuskon perinteissä on historian saatossa esiintynyt myös manipuloivaa opetusta: pelottamalla ihmisiä helvetillä on ohjattu ja kontrolloitu yhteisöjä. Tämä korostaa sitä, että oppi ei ole vain teologinen kysymys, vaan myös moraalinen ja sosiaalinen ongelma: jos Jumala on rakkaus ja kaikkivaltias, miksi hän sallisi näin epäoikeudenmukaisen, loputtoman rangaistuksen?

Anonyymi00162 kirjoitti:

Nimittämällä kiduttaminen pyhäksi ei ratkaise moraalisia ristiriitoja

IKUISEN KIDUTTAMISEN YLISTÄMINEN JA PUOLUSTAMINEN nimittämällä se pyhäksi ei ratkaise moraalisia ristiriitoja, se vain peittää ne sanoilla.
Kristinuskon perinteissä on historian saatossa esiintynyt myös manipuloivaa opetusta: pelottamalla ihmisiä helvetillä on ohjattu ja kontrolloitu yhteisöjä. Tämä korostaa sitä, että oppi ei ole vain teologinen kysymys, vaan myös moraalinen ja sosiaalinen ongelma: jos Jumala on rakkaus ja kaikkivaltias, miksi hän sallisi näin epäoikeudenmukaisen, loputtoman rangaistuksen?

Lue lisää

Epätoivoinen yritys pelastaa ihmiset Jumalalta.
Joten jopa älykkäät kristityt ymmärtävät sen. He ovat ihmisiä.
https://www.kirkkojakaupunki.fi/-/toimittajalta-kristinusko-on-joko-jumalallinen-rakkaustarina-tai-kosminen-painajainen

Anonyymi00163 kirjoitti:

Epätoivoinen yritys pelastaa ihmiset Jumalalta.
Joten jopa älykkäät kristityt ymmärtävät sen. He ovat ihmisiä.
https://www.kirkkojakaupunki.fi/-/toimittajalta-kristinusko-on-joko-jumalallinen-rakkaustarina-tai-kosminen-painajainen

Lue lisää

IKUISEN HELVETIN YLISTÄJÄ ON EVANKELISTA SAATANA JA SAMALLA SAATANAPNALVOJA. IRONISESTI HE EIVÄT YMMÄRRÄ, ETTÄ JOS KUTSUU SAATANAA JUMALAKSI, SE EI TEE SAATANASTA JUMALAA.

Jos evankelista Saatana kutsuu sadismia rakkaudeksi ja pahuutta pyhäksi, se ei muuta sitä tosiasiaa, että hän palvoo Saatanaa.

Anonyymi00164 kirjoitti:

IKUISEN HELVETIN YLISTÄJÄ ON EVANKELISTA SAATANA JA SAMALLA SAATANAPNALVOJA. IRONISESTI HE EIVÄT YMMÄRRÄ, ETTÄ JOS KUTSUU SAATANAA JUMALAKSI, SE EI TEE SAATANASTA JUMALAA.

Jos evankelista Saatana kutsuu sadismia rakkaudeksi ja pahuutta pyhäksi, se ei muuta sitä tosiasiaa, että hän palvoo Saatanaa.

Lue lisää

https://keskustelu.suomi24.fi/t/18670069/miksi-sadistista-hirviota-palotaan-pelostako

Anonyymi00165 kirjoitti:

https://keskustelu.suomi24.fi/t/18670069/miksi-sadistista-hirviota-palotaan-pelostako

Lue lisää

https://keskustelu.suomi24.fi/t/18670069/miksi-sadistista-hirviota-palotaan-pelostako

Raamatun Jumala on sadistinen hirviö, joka ei piittaa ihmisten kärssimyksistä. Miksi siis kristyt palvovat tällaiseksi uskomaansa Jumalaa? Onko kyse pelosta ja opportunistisesta uskosta, jonka mukaan mielistelemällä tätä hirviötä hän ei kohdista rangaistusta mielistelijään?

Miksi ette ole keksinyt moraalisesti korkeatasoista tai edes siedettävää jumalaa palvontanne kohteeksi, vaan tuollaisen moraalisesti kelvottoman hirviön?

Anonyymi00166 kirjoitti:

https://keskustelu.suomi24.fi/t/18670069/miksi-sadistista-hirviota-palotaan-pelostako

Raamatun Jumala on sadistinen hirviö, joka ei piittaa ihmisten kärssimyksistä. Miksi siis kristyt palvovat tällaiseksi uskomaansa Jumalaa? Onko kyse pelosta ja opportunistisesta uskosta, jonka mukaan mielistelemällä tätä hirviötä hän ei kohdista rangaistusta mielistelijään?

Miksi ette ole keksinyt moraalisesti korkeatasoista tai edes siedettävää jumalaa palvontanne kohteeksi, vaan tuollaisen moraalisesti kelvottoman hirviön?

Lue lisää

Miksi ette ole keksinyt moraalisesti korkeatasoista tai edes siedettävää jumalaa palvontanne kohteeksi, vaan tuollaisen moraalisesti kelvottoman hirviön?

https://keskustelu.suomi24.fi/t/18670069/miksi-sadistista-hirviota-palotaan-pelostako

Anonyymi00167 kirjoitti:

Miksi ette ole keksinyt moraalisesti korkeatasoista tai edes siedettävää jumalaa palvontanne kohteeksi, vaan tuollaisen moraalisesti kelvottoman hirviön?

https://keskustelu.suomi24.fi/t/18670069/miksi-sadistista-hirviota-palotaan-pelostako

Lue lisää

Kaikkein oudompi onm että sadistista sanotaan: "Hyvä Taivaan Isukki".

Anonyymi00168 kirjoitti:

Kaikkein oudompi onm että sadistista sanotaan: "Hyvä Taivaan Isukki".

Kaikkein oudompi onm että sadistista sanotaan: "Hyvä Taivaan Isukki".

”Etkö ymmärrä, ettei mikään epäpyhä voi päästä taivaaseen?”

Vaikka "Jumalalla" on valta teloittaa helvettiin heitetyt ihmiset armollisesti, hän päättää sen sijaan pitää heidät sadistisesti hengissä ilman armollista taukoa tai loppua heidän piinalleen. Tämä on törkeän moraalitonta.

Vaikka "Jumalalla" on valta teloittaa helvettiin heitetyt ihmiset armollisesti, hän päättää sen sijaan pitää heidät sadistisesti hengissä, koska hän "rakastaa" ihmisiä ja on Hyvä Taivaan Isukki.

Anonyymi00169 kirjoitti:

Kaikkein oudompi onm että sadistista sanotaan: "Hyvä Taivaan Isukki".

”Etkö ymmärrä, ettei mikään epäpyhä voi päästä taivaaseen?”

Vaikka "Jumalalla" on valta teloittaa helvettiin heitetyt ihmiset armollisesti, hän päättää sen sijaan pitää heidät sadistisesti hengissä ilman armollista taukoa tai loppua heidän piinalleen. Tämä on törkeän moraalitonta.

Vaikka "Jumalalla" on valta teloittaa helvettiin heitetyt ihmiset armollisesti, hän päättää sen sijaan pitää heidät sadistisesti hengissä, koska hän "rakastaa" ihmisiä ja on Hyvä Taivaan Isukki.

Lue lisää

https://www.abc.net.au/religion/david-bentley-hart-obscenity-of-belief-in-eternal-hell/13356388

...on emotionaalisesti mahdotonta rakastaa täysin Jumalaa, joka kykenee lähettämään minkä tahansa luodun ikuiseen kärsimykseen (vaikka itse asiassa ajattelen näin). Sanon sen pikemminkin siksi, että ehdoton lähimmäisenrakkaus ja täysin vakuuttunut usko helvettiin ovat periaatteessa toistensa vastakohtia ja että kaikki kristillinen rakkauden kieli on tyhjää juuri siinä määrin kuin todella uskomme ikuiseen kadotukseen.

Anonyymi00170 kirjoitti:

https://www.abc.net.au/religion/david-bentley-hart-obscenity-of-belief-in-eternal-hell/13356388

...on emotionaalisesti mahdotonta rakastaa täysin Jumalaa, joka kykenee lähettämään minkä tahansa luodun ikuiseen kärsimykseen (vaikka itse asiassa ajattelen näin). Sanon sen pikemminkin siksi, että ehdoton lähimmäisenrakkaus ja täysin vakuuttunut usko helvettiin ovat periaatteessa toistensa vastakohtia ja että kaikki kristillinen rakkauden kieli on tyhjää juuri siinä määrin kuin todella uskomme ikuiseen kadotukseen.

Lue lisää

https://www.abc.net.au/religion/david-bentley-hart-obscenity-of-belief-in-eternal-hell/13356388

...on emotionaalisesti mahdotonta rakastaa täysin Jumalaa, joka kykenee lähettämään minkä tahansa luodun ikuiseen kärsimykseen (vaikka itse asiassa ajattelen näin). Sanon sen pikemminkin siksi, että ehdoton lähimmäisenrakkaus ja täysin vakuuttunut usko helvettiin ovat periaatteessa toistensa vastakohtia ja että kaikki kristillinen rakkauden kieli on tyhjää juuri siinä määrin kuin todella uskomme ikuiseen kadotukseen.
Rakastan lähimmäistäni niin paljon kuin voin, mutta jos uskon, että helvetti on todellinen ja myös ikuinen, en voi rakastaa häntä niin kuin itseäni. Vakaumukseni siitä, että on olemassa sellainen helvetti, johon toinen meistä voi joutua, kun toinen pääsee Jumalan valtakuntaan, tarkoittaa, että minun on oltava valmis hylkäämään hänet - ja todellakin hylkäämään kaikki - täydelliseen kurjuuteen, mutta samalla oletan edelleen, että näin tehtyäni voin nauttia täydellisestä ikuisesta autuudesta. Minun on jo ennakoivasti, ilman pienintäkään epäröintiä tai katumusta, luovutettava hänet loputtomaan tuskaan. Minun on - minun on - säilytettävä sydämessäni paikka, ja se on syvin ja pysyvin osa, jossa olen jo kääntynyt pois hänestä tunteettomalla itsekkyydellä, joka on niin valtava, että sitä ei voi erottaa täydellisestä pahansuopaisuudesta.

Anonyymi00171 kirjoitti:

https://www.abc.net.au/religion/david-bentley-hart-obscenity-of-belief-in-eternal-hell/13356388

...on emotionaalisesti mahdotonta rakastaa täysin Jumalaa, joka kykenee lähettämään minkä tahansa luodun ikuiseen kärsimykseen (vaikka itse asiassa ajattelen näin). Sanon sen pikemminkin siksi, että ehdoton lähimmäisenrakkaus ja täysin vakuuttunut usko helvettiin ovat periaatteessa toistensa vastakohtia ja että kaikki kristillinen rakkauden kieli on tyhjää juuri siinä määrin kuin todella uskomme ikuiseen kadotukseen.
Rakastan lähimmäistäni niin paljon kuin voin, mutta jos uskon, että helvetti on todellinen ja myös ikuinen, en voi rakastaa häntä niin kuin itseäni. Vakaumukseni siitä, että on olemassa sellainen helvetti, johon toinen meistä voi joutua, kun toinen pääsee Jumalan valtakuntaan, tarkoittaa, että minun on oltava valmis hylkäämään hänet - ja todellakin hylkäämään kaikki - täydelliseen kurjuuteen, mutta samalla oletan edelleen, että näin tehtyäni voin nauttia täydellisestä ikuisesta autuudesta. Minun on jo ennakoivasti, ilman pienintäkään epäröintiä tai katumusta, luovutettava hänet loputtomaan tuskaan. Minun on - minun on - säilytettävä sydämessäni paikka, ja se on syvin ja pysyvin osa, jossa olen jo kääntynyt pois hänestä tunteettomalla itsekkyydellä, joka on niin valtava, että sitä ei voi erottaa täydellisestä pahansuopaisuudesta.

Lue lisää

https://www.abc.net.au/religion/david-bentley-hart-obscenity-of-belief-in-eternal-hell/13356388

Jo pelkkä ajatus saa joskus miettimään, oliko Friedrich Nietzsche oikeassa ja onko kaikki kristinuskon puheet hyväntekeväisyydestä, epäitsekkäästä rakkaudesta ja myötätunnosta enimmäkseen pelkkää pikkumaista teeskentelyä, joka peittää alleen syvän ja pysyvän kostonhimon.

Anonyymi00172 kirjoitti:

https://www.abc.net.au/religion/david-bentley-hart-obscenity-of-belief-in-eternal-hell/13356388

Jo pelkkä ajatus saa joskus miettimään, oliko Friedrich Nietzsche oikeassa ja onko kaikki kristinuskon puheet hyväntekeväisyydestä, epäitsekkäästä rakkaudesta ja myötätunnosta enimmäkseen pelkkää pikkumaista teeskentelyä, joka peittää alleen syvän ja pysyvän kostonhimon.

Lue lisää

Jos uskonnon tarkoitus on miellyttää sadistia ja sanoa sadistia rakastavaksi, jokin on pahasti vialla

Mutta entä jos hän jonain päivänä lähettää myös "pelastuneet" ikuiseen kidutukseen? Koska miten voitte luottaa sellaisen sanaan, joka käyttäytyy niin? Kristityn elämä on siis jatkuvaa pelkoa, jopa "taivaassa".

Hän voi tehdä saman myös "pelastetuille", jos se joka sanoo olevansa jumala, on jonain päivänä huonolla tuulella.

Anonyymi00173 kirjoitti:

Jos uskonnon tarkoitus on miellyttää sadistia ja sanoa sadistia rakastavaksi, jokin on pahasti vialla

Mutta entä jos hän jonain päivänä lähettää myös "pelastuneet" ikuiseen kidutukseen? Koska miten voitte luottaa sellaisen sanaan, joka käyttäytyy niin? Kristityn elämä on siis jatkuvaa pelkoa, jopa "taivaassa".

Hän voi tehdä saman myös "pelastetuille", jos se joka sanoo olevansa jumala, on jonain päivänä huonolla tuulella.

Lue lisää

Pitäa siis ihan varmuuden vuosi miellyttää sadistia puntit pelosta tutisten.

Mutta entä jos hän jonain päivänä lähettää myös "pelastuneet" ikuiseen kidutukseen? Koska miten voitte luottaa sellaisen sanaan, joka käyttäytyy niin?

Anonyymi00174 kirjoitti:

Pitäa siis ihan varmuuden vuosi miellyttää sadistia puntit pelosta tutisten.

Mutta entä jos hän jonain päivänä lähettää myös "pelastuneet" ikuiseen kidutukseen? Koska miten voitte luottaa sellaisen sanaan, joka käyttäytyy niin?

Lue lisää

Missä on pelkoa, rakkautta ei ole.

Pelosta syntyvä kuuliaisuus muuttaa ihmiset bioroboteiksi. Jos sinun on valittava kahden vaihtoehdon välillä: rahat tai henki, aseella uhaten -tyylillä, ei ole lainkaan vapaata valintaa. Vain vapaa valinta tekee ihmisestä ihmisen.

Anonyymi00175 kirjoitti:

Missä on pelkoa, rakkautta ei ole.

Pelosta syntyvä kuuliaisuus muuttaa ihmiset bioroboteiksi. Jos sinun on valittava kahden vaihtoehdon välillä: rahat tai henki, aseella uhaten -tyylillä, ei ole lainkaan vapaata valintaa. Vain vapaa valinta tekee ihmisestä ihmisen.

Lue lisää

Vielä järjettömämpää on, että he kutsuvat sitä hyvyydeksi, "HYVÄ TAIVAAN ISUKKI".

Anonyymi00176 kirjoitti:

Vielä järjettömämpää on, että he kutsuvat sitä hyvyydeksi, "HYVÄ TAIVAAN ISUKKI".

Jumala ei ole sadisti; jos kuvittelet Jumalan olevan sadisti, olet satanisti ja jumalanpilkkaaja.

Anonyymi00175 kirjoitti:

Missä on pelkoa, rakkautta ei ole.

Pelosta syntyvä kuuliaisuus muuttaa ihmiset bioroboteiksi. Jos sinun on valittava kahden vaihtoehdon välillä: rahat tai henki, aseella uhaten -tyylillä, ei ole lainkaan vapaata valintaa. Vain vapaa valinta tekee ihmisestä ihmisen.

Lue lisää

Pelko kaventaa tietoisuutta: se ohjaa selviytymiseen, tottelemiseen ja riskien välttämiseen. Rakkaus taas laajentaa – siihen liittyy luottamus, avoimuus ja halu toimia toisen hyväksi ilman pakkoa. Näin katsottuna pelkoon perustuva uskonnollinen tai moraalinen järjestelmä ei synnytä sisäistä eettisyyttä, vaan ulkoista käyttäytymisen kontrollia.

Anonyymi00178 kirjoitti:

Pelko kaventaa tietoisuutta: se ohjaa selviytymiseen, tottelemiseen ja riskien välttämiseen. Rakkaus taas laajentaa – siihen liittyy luottamus, avoimuus ja halu toimia toisen hyväksi ilman pakkoa. Näin katsottuna pelkoon perustuva uskonnollinen tai moraalinen järjestelmä ei synnytä sisäistä eettisyyttä, vaan ulkoista käyttäytymisen kontrollia.

Lue lisää

Jos ihmistä ohjataan toimimaan oikein rangaistuksen pelosta, hänen motiivinsa ei ole moraalinen vaan instrumentaalinen. Hän ei valitse hyvää siksi, että se on hyvää, vaan siksi, että pelkää seuraamuksia. Pelosta syntyvä kuuliaisuus muuttaa ihmiset bioroboteiksi.

Anonyymi00179 kirjoitti:

Jos ihmistä ohjataan toimimaan oikein rangaistuksen pelosta, hänen motiivinsa ei ole moraalinen vaan instrumentaalinen. Hän ei valitse hyvää siksi, että se on hyvää, vaan siksi, että pelkää seuraamuksia. Pelosta syntyvä kuuliaisuus muuttaa ihmiset bioroboteiksi.

Lue lisää

Jos vaihtoehdot ovat “rahat tai henki”, valinta ei ole moraalisesti vapaa. Se on pakotettu. Filosofiassa tätä käsitellään usein erona negatiivisen vapauden (pakon puuttuminen) ja positiivisen vapauden (kyky toimia oman järjen ja arvojen mukaan) välillä. Ilman ensimmäistä jälkimmäinen ei toteudu.

Anonyymi00180 kirjoitti:

Jos vaihtoehdot ovat “rahat tai henki”, valinta ei ole moraalisesti vapaa. Se on pakotettu. Filosofiassa tätä käsitellään usein erona negatiivisen vapauden (pakon puuttuminen) ja positiivisen vapauden (kyky toimia oman järjen ja arvojen mukaan) välillä. Ilman ensimmäistä jälkimmäinen ei toteudu.

Lue lisää

Voiko pelolla olla mitään rakentavaa roolia (esim. rajojen asettamisessa), vai onko se aina ihmisyyttä kaventava voima?

Anonyymi00181 kirjoitti:

Voiko pelolla olla mitään rakentavaa roolia (esim. rajojen asettamisessa), vai onko se aina ihmisyyttä kaventava voima?

Moraalinen kuva Jumalasta. Jos Jumala tietoisesti ylläpitää loputonta kärsimystä, hän näyttää enemmän sadistiselta vallankäyttäjältä kuin rakkauden lähteeltä.
Eli ongelma ei ole vain oppi, vaan se, millaisen olennon se implikoi.

Anonyymi00182 kirjoitti:

Moraalinen kuva Jumalasta. Jos Jumala tietoisesti ylläpitää loputonta kärsimystä, hän näyttää enemmän sadistiselta vallankäyttäjältä kuin rakkauden lähteeltä.
Eli ongelma ei ole vain oppi, vaan se, millaisen olennon se implikoi.

Lue lisää

Jos Jumala on rakkaus, mitä se käytännössä tarkoittaa – rangaistuksen, oikeudenmukaisuuden ja vapauden näkökulmasta?

Anonyymi00183 kirjoitti:

Jos Jumala on rakkaus, mitä se käytännössä tarkoittaa – rangaistuksen, oikeudenmukaisuuden ja vapauden näkökulmasta?

Sitä vastoin oppi ikuisesta tuskasta viittaa siihen, että vaikka Jumalalla on valta teloittaa helvettiin heitetyt ihmiset armollisesti, hän päättää sen sijaan pitää heidät sadistisesti hengissä ilman armollista taukoa tai loppua heidän piinalleen. Tämä on törkeän moraalitonta.

Miten ajassa rajalliset teot voisivat oikeuttaa ajattoman, äärettömän rangaistuksen. Useimmissa moraalijärjestelmissä rangaistuksen oletetaan olevan jollakin tavalla suhteessa tekoon, ja juuri tämä suhteellisuus tekee rangaistuksesta ymmärrettävän. Kun rangaistus muuttuu rajattomaksi mutta teko pysyy rajallisena, syntyy selvä epäsuhta, joka horjuttaa koko oikeudenmukaisuuden ideaa. Klassinen teologinen vastaus, jota esimerkiksi Tuomas Akvinolainen edusti, yrittää kiertää tämän väittämällä, että synti ei ole vain ajallinen teko vaan loukkaus ääretöntä Jumalaa vastaan, ja siksi sillä olisi ääretön vakavuus. Kuitenkin tämä ajatus kohtaa vakavan ongelman: loukkauksen kohde ei automaattisesti tee teosta ääretöntä. Muuten mikä tahansa, pieninkin rikkomus ääretöntä olentoa vastaan oikeuttaisi äärettömän rangaistuksen, mikä tekee koko periaatteesta vaikeasti puolustettavan rationaalisesti.

Anonyymi00184 kirjoitti:

Sitä vastoin oppi ikuisesta tuskasta viittaa siihen, että vaikka Jumalalla on valta teloittaa helvettiin heitetyt ihmiset armollisesti, hän päättää sen sijaan pitää heidät sadistisesti hengissä ilman armollista taukoa tai loppua heidän piinalleen. Tämä on törkeän moraalitonta.

Miten ajassa rajalliset teot voisivat oikeuttaa ajattoman, äärettömän rangaistuksen. Useimmissa moraalijärjestelmissä rangaistuksen oletetaan olevan jollakin tavalla suhteessa tekoon, ja juuri tämä suhteellisuus tekee rangaistuksesta ymmärrettävän. Kun rangaistus muuttuu rajattomaksi mutta teko pysyy rajallisena, syntyy selvä epäsuhta, joka horjuttaa koko oikeudenmukaisuuden ideaa. Klassinen teologinen vastaus, jota esimerkiksi Tuomas Akvinolainen edusti, yrittää kiertää tämän väittämällä, että synti ei ole vain ajallinen teko vaan loukkaus ääretöntä Jumalaa vastaan, ja siksi sillä olisi ääretön vakavuus. Kuitenkin tämä ajatus kohtaa vakavan ongelman: loukkauksen kohde ei automaattisesti tee teosta ääretöntä. Muuten mikä tahansa, pieninkin rikkomus ääretöntä olentoa vastaan oikeuttaisi äärettömän rangaistuksen, mikä tekee koko periaatteesta vaikeasti puolustettavan rationaalisesti.

Lue lisää

Keskeinen kysymys liittyy siihen, miksi kärsimystä ylipäätään ylläpidettäisiin.

Rangaistuksella on yleensä jokin tarkoitus: sen pitäisi korjata, ehkäistä tai tasapainottaa.

Korjaava rangaistus pyrkii muuttamaan tekijää, ehkäisevä estää tulevaa pahaa ja oikeuttava palauttaa moraalisen tasapainon.

Ikuinen kärsimys ei kuitenkaan näytä täyttävän mitään näistä tehtävistä. Se ei korjaa, koska sillä ei ole loppua eikä siten mahdollisuutta muutokseen. Se ei ehkäise, koska kohde on jo tuomittu eikä mikään enää muutu. Se ei myöskään palauta mitään menetettyä. Näin se alkaa näyttää kärsimyksen ylläpitämiseltä pelkän sadismin vuoksi.

Tämä johtaa syvempään ristiriitaan rakkauden ja pelon välillä. Rakkaus edellyttää vapautta ja luottamusta, kun taas ääretön uhka synnyttää eksistentiaalisen pakon. Jos vaihtoehto on “rakasta tai kärsi loputtomasti”, suhde ei ole vapaa vaan rakenteellisesti pakotettu. Tällaisessa tilanteessa kuuliaisuus ei enää nouse rakkaudesta vaan pelosta. Tässä kohtaa monet ajattelijat, kuten David Bentley Hart, ovat väittäneet, että täydellinen lähimmäisenrakkaus ja vakaumus ikuisesta helvetistä ovat keskenään ristiriidassa: jos todella uskoo, että toinen voi päätyä loputtomaan kärsimykseen, rakkaus häntä kohtaan ei voi säilyä muuttumattomana.

Jos tällainen järjestelmä on totta, kyse on moraalisesti kelvottomasta olennosta.

Tämä seuraa, jos hyväksyy kolme väitettä: että ääretön kidutus on aina moraalisesti väärin, että Jumala sallii tai ylläpitää sitä, ja että Jumalan pitäisi olla hyvä. Ne, jotka eivät hyväksy tätä johtopäätöstä, joutuvat luopumaan jostakin näistä: he voivat kiistää, että kyse on kidutuksesta, kiistää että se on ikuista, tai kyseenalaistaa ihmisen moraalisen intuition luotettavuuden.

Anonyymi00185 kirjoitti:

Keskeinen kysymys liittyy siihen, miksi kärsimystä ylipäätään ylläpidettäisiin.

Rangaistuksella on yleensä jokin tarkoitus: sen pitäisi korjata, ehkäistä tai tasapainottaa.

Korjaava rangaistus pyrkii muuttamaan tekijää, ehkäisevä estää tulevaa pahaa ja oikeuttava palauttaa moraalisen tasapainon.

Ikuinen kärsimys ei kuitenkaan näytä täyttävän mitään näistä tehtävistä. Se ei korjaa, koska sillä ei ole loppua eikä siten mahdollisuutta muutokseen. Se ei ehkäise, koska kohde on jo tuomittu eikä mikään enää muutu. Se ei myöskään palauta mitään menetettyä. Näin se alkaa näyttää kärsimyksen ylläpitämiseltä pelkän sadismin vuoksi.

Tämä johtaa syvempään ristiriitaan rakkauden ja pelon välillä. Rakkaus edellyttää vapautta ja luottamusta, kun taas ääretön uhka synnyttää eksistentiaalisen pakon. Jos vaihtoehto on “rakasta tai kärsi loputtomasti”, suhde ei ole vapaa vaan rakenteellisesti pakotettu. Tällaisessa tilanteessa kuuliaisuus ei enää nouse rakkaudesta vaan pelosta. Tässä kohtaa monet ajattelijat, kuten David Bentley Hart, ovat väittäneet, että täydellinen lähimmäisenrakkaus ja vakaumus ikuisesta helvetistä ovat keskenään ristiriidassa: jos todella uskoo, että toinen voi päätyä loputtomaan kärsimykseen, rakkaus häntä kohtaan ei voi säilyä muuttumattomana.

Jos tällainen järjestelmä on totta, kyse on moraalisesti kelvottomasta olennosta.

Tämä seuraa, jos hyväksyy kolme väitettä: että ääretön kidutus on aina moraalisesti väärin, että Jumala sallii tai ylläpitää sitä, ja että Jumalan pitäisi olla hyvä. Ne, jotka eivät hyväksy tätä johtopäätöstä, joutuvat luopumaan jostakin näistä: he voivat kiistää, että kyse on kidutuksesta, kiistää että se on ikuista, tai kyseenalaistaa ihmisen moraalisen intuition luotettavuuden.

Lue lisää

Jos oikeudenmukaisuus menettää suhteellisuutensa ja rakkaus vapautensa, koko järjestelmä alkaa näyttää sisäisesti ristiriitaiselta. Tämä ei yksin ratkaise, mikä on totta, mutta se pakottaa kohtaamaan kysymyksen, jota ei voi väistää: jos Jumala on rakkaus, voiko todellisuus lopulta sisältää mitään, mikä muistuttaa ikuista, tarkoituksetonta kärsimystä.

Anonyymi00186 kirjoitti:

Jos oikeudenmukaisuus menettää suhteellisuutensa ja rakkaus vapautensa, koko järjestelmä alkaa näyttää sisäisesti ristiriitaiselta. Tämä ei yksin ratkaise, mikä on totta, mutta se pakottaa kohtaamaan kysymyksen, jota ei voi väistää: jos Jumala on rakkaus, voiko todellisuus lopulta sisältää mitään, mikä muistuttaa ikuista, tarkoituksetonta kärsimystä.

Lue lisää

Täydellinen pyhyys ei automaattisesti edellytä loputonta kidutusta. Se voi edellyttää pahan poistamista, mutta poistaminen ei ole sama asia kuin ääretön tuska. Pahan neutralointi, parantaminen tai olemassaolon päättäminen olisivat loogisesti mahdollisia ratkaisuja
Kristityt sanovat usein, että helvetti on alun perin “valmistettu Saatanalle ja hänen enkeleilleen” ja että taivaaseen ei voi päästä mitään epäpyhää. Ajatus on, että Jumalan täydellinen pyhyys ei voi sallia pienintäkään pahuutta läsnäoloonsa.

Mutta tässä syntyy useita vakavia ongelmia.

Ensinnäkin: jos helvetti on tarkoitettu Saatanalle, miksi rajalliset, erehtyvät ihmiset joutuisivat samaan loputtomaan kohtaloon kuin kosminen pahuuden ruumiillistuma? Ihminen ei ole kaikkitietävä, ei täysin vapaa biologisista ja kulttuurisista rajoitteista, eikä metafyysisesti Jumalan vastavoima. Silti seuraamus olisi samaa luokkaa – ikuinen tietoisen kärsimyksen tila.

JA LISÄKSI - KYLLÄ SE ALLEGORISEN SAATANANKIN KIDUTUS JOSSAIN VAIHEESSA ON LOPUTTAVAA.

Anonyymi00187 kirjoitti:

Täydellinen pyhyys ei automaattisesti edellytä loputonta kidutusta. Se voi edellyttää pahan poistamista, mutta poistaminen ei ole sama asia kuin ääretön tuska. Pahan neutralointi, parantaminen tai olemassaolon päättäminen olisivat loogisesti mahdollisia ratkaisuja
Kristityt sanovat usein, että helvetti on alun perin “valmistettu Saatanalle ja hänen enkeleilleen” ja että taivaaseen ei voi päästä mitään epäpyhää. Ajatus on, että Jumalan täydellinen pyhyys ei voi sallia pienintäkään pahuutta läsnäoloonsa.

Mutta tässä syntyy useita vakavia ongelmia.

Ensinnäkin: jos helvetti on tarkoitettu Saatanalle, miksi rajalliset, erehtyvät ihmiset joutuisivat samaan loputtomaan kohtaloon kuin kosminen pahuuden ruumiillistuma? Ihminen ei ole kaikkitietävä, ei täysin vapaa biologisista ja kulttuurisista rajoitteista, eikä metafyysisesti Jumalan vastavoima. Silti seuraamus olisi samaa luokkaa – ikuinen tietoisen kärsimyksen tila.

JA LISÄKSI - KYLLÄ SE ALLEGORISEN SAATANANKIN KIDUTUS JOSSAIN VAIHEESSA ON LOPUTTAVAA.

Lue lisää

Jos jokin teko on luonteeltaan julma, sen nimeäminen “pyhäksi” tai “rak

Miten moraalisia käsitteitä ylipäätään käytetään: jos “rakkaus” alkaa tarkoittaa jotakin, mikä sisältää loputonta tietoista kärsimystä, koko käsite menettää merkityksensä.


Jos järjestelmässä pienet ja suuret teot johtavat samaan loputtomaan lopputulokseen, oikeudenmukaisuuden perusperiaate – suhteellisuus – katoaa. Tällöin rangaistus ei enää heijasta tekoa, vaan muuttuu joksikin täysin irralliseksi siitä. Ja jos tähän lisätään ajatus, että kärsimys jatkuu ilman loppua, ilman mahdollisuutta muutokseen tai sovitukseen, koko järjestelmä alkaa näyttää siltä, ettei sen tarkoitus ole oikeus vaan pelkkä kärsimyksen ylläpito.

Anonyymi00188 kirjoitti:

Jos jokin teko on luonteeltaan julma, sen nimeäminen “pyhäksi” tai “rak

Miten moraalisia käsitteitä ylipäätään käytetään: jos “rakkaus” alkaa tarkoittaa jotakin, mikä sisältää loputonta tietoista kärsimystä, koko käsite menettää merkityksensä.


Jos järjestelmässä pienet ja suuret teot johtavat samaan loputtomaan lopputulokseen, oikeudenmukaisuuden perusperiaate – suhteellisuus – katoaa. Tällöin rangaistus ei enää heijasta tekoa, vaan muuttuu joksikin täysin irralliseksi siitä. Ja jos tähän lisätään ajatus, että kärsimys jatkuu ilman loppua, ilman mahdollisuutta muutokseen tai sovitukseen, koko järjestelmä alkaa näyttää siltä, ettei sen tarkoitus ole oikeus vaan pelkkä kärsimyksen ylläpito.

Lue lisää

Jos jokin teko on luonteeltaan julma, sen nimeäminen “pyhäksi” tai “rakastavaksi” ei muuta sen sisältöä. Sanat voivat peittää, mutta eivät muuttaa itse rakennetta.

Anonyymi00189 kirjoitti:

Jos jokin teko on luonteeltaan julma, sen nimeäminen “pyhäksi” tai “rakastavaksi” ei muuta sen sisältöä. Sanat voivat peittää, mutta eivät muuttaa itse rakennetta.

Jos uskonnon tarkoitus on miellyttää sadistia ja sanoa sadistia rakastavaksi, jokin on pahasti vialla

Hyvän ja pahan käsitteitä ei saa venyttää niin pitkälle, että ne menettävät merkityksensä.

Jos “rakkaus” alkaa tarkoittaa jotakin, joka sisältää loputonta tietoista kärsimystä, sana lakkaa kuvaamasta sitä, mitä ihmiset normaalisti pitävät rakkautena: huolenpitoa, hyvän tahtomista, kärsimyksen vähentämistä. Silloin ei ole enää kyse vain vaikeasta opista, vaan käsitteellisestä käänteestä, jossa sanat irtoavat kokemuksellisesta ja moraalisesta sisällöstään.

Vaikka tarkoitus olisi puolustaa oikeutta tai pyhyyttä, lopputulos näyttää silti siltä, että ääretön kärsimys normalisoidaan ja oikeutetaan. Ja silloin kysymys kuuluu, voiko mikään tulkinta tehdä siitä aidosti moraalisesti hyväksyttävää – vai onko ongelma niin syvä, että itse oppi on ristiriidassa niiden arvojen kanssa, joita sen väitetään edustavan.

Nos uskonto puhuu rakkaudesta ja hyvyydestä, sen täytyy myös kestää samat moraaliset mittapuut kuin kaikki muukin. Jos se ei kestä, silloin jokin on todella vialla – joko tulkinnassa tai itse opissa.

Anonyymi00190 kirjoitti:

Jos uskonnon tarkoitus on miellyttää sadistia ja sanoa sadistia rakastavaksi, jokin on pahasti vialla

Hyvän ja pahan käsitteitä ei saa venyttää niin pitkälle, että ne menettävät merkityksensä.

Jos “rakkaus” alkaa tarkoittaa jotakin, joka sisältää loputonta tietoista kärsimystä, sana lakkaa kuvaamasta sitä, mitä ihmiset normaalisti pitävät rakkautena: huolenpitoa, hyvän tahtomista, kärsimyksen vähentämistä. Silloin ei ole enää kyse vain vaikeasta opista, vaan käsitteellisestä käänteestä, jossa sanat irtoavat kokemuksellisesta ja moraalisesta sisällöstään.

Vaikka tarkoitus olisi puolustaa oikeutta tai pyhyyttä, lopputulos näyttää silti siltä, että ääretön kärsimys normalisoidaan ja oikeutetaan. Ja silloin kysymys kuuluu, voiko mikään tulkinta tehdä siitä aidosti moraalisesti hyväksyttävää – vai onko ongelma niin syvä, että itse oppi on ristiriidassa niiden arvojen kanssa, joita sen väitetään edustavan.

Nos uskonto puhuu rakkaudesta ja hyvyydestä, sen täytyy myös kestää samat moraaliset mittapuut kuin kaikki muukin. Jos se ei kestä, silloin jokin on todella vialla – joko tulkinnassa tai itse opissa.

Lue lisää

Jos uskonto puhuu rakkaudesta ja hyvyydestä, sen täytyy myös kestää samat moraaliset mittapuut kuin kaikki muukin. Jos se ei kestä, silloin jokin on todella vialla – joko tulkinnassa tai itse opissa.


Voiko ihminen todella rakastaa ehdoitta, jos hänen maailmankuvansa sisältää mahdollisuuden, että suuri osa koskaan eläneestä ihmiskunnasta kautta aikojen kärsii ikuisesti – eikä sitä voi koskaan korjata?

Tuo ei ole pelkkä teologinen ongelma, vaan eksistentiaalinen. Se koskee sitä, millainen ihminen voi olla sisäisesti ehjä.

Ja siksi tämä keskustelu ei oikeastaan enää pyöri vain helvettiopin ympärillä, vaan sen ympärillä,
millaista todellisuutta pidämme mahdollisena, jos haluamme säilyttää rakkauden merkityksen aitona.

Anonyymi00191 kirjoitti:

Jos uskonto puhuu rakkaudesta ja hyvyydestä, sen täytyy myös kestää samat moraaliset mittapuut kuin kaikki muukin. Jos se ei kestä, silloin jokin on todella vialla – joko tulkinnassa tai itse opissa.


Voiko ihminen todella rakastaa ehdoitta, jos hänen maailmankuvansa sisältää mahdollisuuden, että suuri osa koskaan eläneestä ihmiskunnasta kautta aikojen kärsii ikuisesti – eikä sitä voi koskaan korjata?

Tuo ei ole pelkkä teologinen ongelma, vaan eksistentiaalinen. Se koskee sitä, millainen ihminen voi olla sisäisesti ehjä.

Ja siksi tämä keskustelu ei oikeastaan enää pyöri vain helvettiopin ympärillä, vaan sen ympärillä,
millaista todellisuutta pidämme mahdollisena, jos haluamme säilyttää rakkauden merkityksen aitona.

Lue lisää

Jo yksikin olento – vaikka lintu tai hyttynen – joka kärsisi tietoisesti ikuisesti, tekisi todellisuudesta moraalisesti ongelmallisen. Kun sen laajentaa miljardeihin ihmisiin, ongelma ei vain kasva määrällisesti, vaan muuttuu vielä syvemmäksi periaatteelliseksi ristiriidaksi.

Tässä on tärkeä oivallus: kyse ei oikeastaan ole määrästä vaan laadusta.
Jos kärsimys on: tietoista, pakotettua ja loputonta - niin jo yksi tapaus riittää kyseenalaistamaan koko järjestelmän moraalisen perustan. Miljardit eivät tee siitä “pahempaa” samalla tavalla kuin tavallinen paha kasvaa – ne vain korostavat sitä, että kyse ei ole poikkeuksesta vaan rakenteesta.

Jos edes yksi olento kärsii ikuisesti, rakkauden ja hyvyyden käsitteet joutuvat kriisiin.

Tämä on hyvin vahva moraalinen intuitio, ja monet filosofit jakavat sen. Se muistuttaa ajatusta, että todellisuus ei voi olla lopulta hyvä, jos siihen sisältyy mitään, mitä ei voi koskaan lunastaa, korjata tai päättää.

Sitä ei voi ratkaista pienentämällä määrää eikä muuttamalla sanoja, koska ongelma on itse ikuisuudessa


Jos kärsimyksellä ei ole loppua, se ei ole enää osa oikeutta tai järjestystä, se on sadismin palvonta.

Ja silloin kysymys ei ole enää vain uskonnosta, vaan siitä, voiko todellisuus olla hyvä, jos siinä on jotain, mikä on loputtomasti pahaa ilman mahdollisuutta loppuun.

Anonyymi00192 kirjoitti:

Jo yksikin olento – vaikka lintu tai hyttynen – joka kärsisi tietoisesti ikuisesti, tekisi todellisuudesta moraalisesti ongelmallisen. Kun sen laajentaa miljardeihin ihmisiin, ongelma ei vain kasva määrällisesti, vaan muuttuu vielä syvemmäksi periaatteelliseksi ristiriidaksi.

Tässä on tärkeä oivallus: kyse ei oikeastaan ole määrästä vaan laadusta.
Jos kärsimys on: tietoista, pakotettua ja loputonta - niin jo yksi tapaus riittää kyseenalaistamaan koko järjestelmän moraalisen perustan. Miljardit eivät tee siitä “pahempaa” samalla tavalla kuin tavallinen paha kasvaa – ne vain korostavat sitä, että kyse ei ole poikkeuksesta vaan rakenteesta.

Jos edes yksi olento kärsii ikuisesti, rakkauden ja hyvyyden käsitteet joutuvat kriisiin.

Tämä on hyvin vahva moraalinen intuitio, ja monet filosofit jakavat sen. Se muistuttaa ajatusta, että todellisuus ei voi olla lopulta hyvä, jos siihen sisältyy mitään, mitä ei voi koskaan lunastaa, korjata tai päättää.

Sitä ei voi ratkaista pienentämällä määrää eikä muuttamalla sanoja, koska ongelma on itse ikuisuudessa


Jos kärsimyksellä ei ole loppua, se ei ole enää osa oikeutta tai järjestystä, se on sadismin palvonta.

Ja silloin kysymys ei ole enää vain uskonnosta, vaan siitä, voiko todellisuus olla hyvä, jos siinä on jotain, mikä on loputtomasti pahaa ilman mahdollisuutta loppuun.

Lue lisää

Jo yksikin olento – vaikka lintu tai hyttynen – joka kärsisi tietoisesti ikuisesti, tekisi todellisuudesta moraalisesti ongelmallisen. Kun sen laajentaa miljardeihin ihmisiin, ongelma ei vain kasva määrällisesti, vaan muuttuu vielä syvemmäksi periaatteelliseksi ristiriidaksi.

Anonyymi00193 kirjoitti:

Jo yksikin olento – vaikka lintu tai hyttynen – joka kärsisi tietoisesti ikuisesti, tekisi todellisuudesta moraalisesti ongelmallisen. Kun sen laajentaa miljardeihin ihmisiin, ongelma ei vain kasva määrällisesti, vaan muuttuu vielä syvemmäksi periaatteelliseksi ristiriidaksi.

Lue lisää

Ongelma ei ole määrä, vaan itse ikuisuuden laatu. Tässä mielessä myös David Bentley Hart vie argumentin samaan suuntaan: hänen mukaansa ei ole edes teoriassa mahdollista, että ääretöntä kärsimystä ylläpitävä Jumala olisi hyvä.

Anonyymi00194 kirjoitti:

Ongelma ei ole määrä, vaan itse ikuisuuden laatu. Tässä mielessä myös David Bentley Hart vie argumentin samaan suuntaan: hänen mukaansa ei ole edes teoriassa mahdollista, että ääretöntä kärsimystä ylläpitävä Jumala olisi hyvä.

Lue lisää

Ai rakkaus on ehdotonta? Tietysti, kunhan se noudattaa meidän sääntöjämme, muuten liekit odottavat kahvikupillisen kanssa. Kuinka romanttista! Tämä on kuin kihlajaislahja, jonka mukana tulee ikuinen kuumuus ja tuska — ihana yhdistelmä rakkauden ja kauhun festivaalia.

Aivosi narikkaan — tämä on kristillisen satumaailman slogan. Jätä ajattelusi ulkopuolelle ja hymyile. Liika ajattelu on synti, liian vähän pelkoa on vielä vaarallisempaa. Tässä logiikassa kysymys on tulipallo, ja sinä olet vain rekvisiittaa — “näyttelijä” helvetin teatterissa. Kaikki ajatus, epäily ja uteliaisuus on vaarallista, koska ne saattavat “sotkea reitin”.

Mutta sarkasmi alkaa todellisuudessa kirkastua, kun huomaa koko konseptin: ihminen, joka haluaisi kysyä, oppia tai epäillä, leimataan heti syntiseksi, ja hänen sielunsa on valmiina kulutettavaksi ikuiseen kipuun. Jumala, joka on rakkaus, osoittaa rakkauttaan polttamalla sieluja — hieno esimerkki ehdollisesta rakkaudesta, todella loogista. Tämä on rakkaus pelon varjossa, epäilyksen kriminalisointia ja ajattelun teatteria.

Anonyymi00196 kirjoitti:

Ai rakkaus on ehdotonta? Tietysti, kunhan se noudattaa meidän sääntöjämme, muuten liekit odottavat kahvikupillisen kanssa. Kuinka romanttista! Tämä on kuin kihlajaislahja, jonka mukana tulee ikuinen kuumuus ja tuska — ihana yhdistelmä rakkauden ja kauhun festivaalia.

Aivosi narikkaan — tämä on kristillisen satumaailman slogan. Jätä ajattelusi ulkopuolelle ja hymyile. Liika ajattelu on synti, liian vähän pelkoa on vielä vaarallisempaa. Tässä logiikassa kysymys on tulipallo, ja sinä olet vain rekvisiittaa — “näyttelijä” helvetin teatterissa. Kaikki ajatus, epäily ja uteliaisuus on vaarallista, koska ne saattavat “sotkea reitin”.

Mutta sarkasmi alkaa todellisuudessa kirkastua, kun huomaa koko konseptin: ihminen, joka haluaisi kysyä, oppia tai epäillä, leimataan heti syntiseksi, ja hänen sielunsa on valmiina kulutettavaksi ikuiseen kipuun. Jumala, joka on rakkaus, osoittaa rakkauttaan polttamalla sieluja — hieno esimerkki ehdollisesta rakkaudesta, todella loogista. Tämä on rakkaus pelon varjossa, epäilyksen kriminalisointia ja ajattelun teatteria.

Lue lisää

Miten absurdeja ne väitteet ovat, joissa ehdoton rakkaus ja ikuinen kidutus kulkevat käsi kädessä, ja miten usko muuttuu aivosi narikassa rekvisiitaksi, jota pitää hymyillen katsella. Kysymysten kieltäminen on tietysti äärimmäisen loogista, koska ajattelun salliminen saattaisi pilata koko helvetin teatterin.

Sarkastisesti sanottuna: tervetuloa siis paikkaan, jossa kysyminen johtaa automaattisesti tulisessa loungessa, hymyileminen on pakollista ja järki on vain koristelista. Rakkaus on ehdotonta, kunhan muistat tarkistaa ehdot ensin — muuten liekit odottavat.

FUNDAMENTALISTISET ÄÄRILIIKKEET JA DOGMAATTISET FANAATTISET JULMAT KRISTITYT SAARNAAVAT TIETÄMÄTTÄÄN SAATANAN EVANKELIUMIA, eivätkä Kristuksen evankeliumia.

He kertovat sinulle, että jos hylkäät JEESUKSEN, päädyt kidutuskammioon, josta ei ole ulospääsyä ja jota odottaa koko helvetti. Eikö tämä ole kiristystä?

Ihmiset muuttuvat sen kaltaisiksi, jota he palvovat.

Jos kristityt uskovat vakaasti, että heidän Jumalansa alistaa ihmisvihollisensa julmasti armottomaan loputtomaan kidutukseen, he alkavat muuttua tällaiseksi hirvittävän sydämettömyyden kuvaksi.

KRISTITYISTÄ ON SIIS TULOSSA YHÄ SADISTISEMPIA.

Anonyymi00205 kirjoitti:

FUNDAMENTALISTISET ÄÄRILIIKKEET JA DOGMAATTISET FANAATTISET JULMAT KRISTITYT SAARNAAVAT TIETÄMÄTTÄÄN SAATANAN EVANKELIUMIA, eivätkä Kristuksen evankeliumia.

He kertovat sinulle, että jos hylkäät JEESUKSEN, päädyt kidutuskammioon, josta ei ole ulospääsyä ja jota odottaa koko helvetti. Eikö tämä ole kiristystä?

Ihmiset muuttuvat sen kaltaisiksi, jota he palvovat.

Jos kristityt uskovat vakaasti, että heidän Jumalansa alistaa ihmisvihollisensa julmasti armottomaan loputtomaan kidutukseen, he alkavat muuttua tällaiseksi hirvittävän sydämettömyyden kuvaksi.

KRISTITYISTÄ ON SIIS TULOSSA YHÄ SADISTISEMPIA.

Lue lisää

Tilastotieteilijät kertovat, että viimeisten 6 000 vuoden aikana maapallolla on elänyt noin 160 miljardia ihmistä.

”Ikuisen rangaistuksen” oppi julistaa, että kaikki ne, jotka eivät usko Jeesukseen Kristukseen viettävät ikuisuuden väistämättömässä, loputtomassa helvetissä.

Jos muutama prosenttia koko maapallon ihmisistä uskoi Jeesukseen Kristukseen, loput 144 miljardia ihmistä joutuvat viettämään ikuisuuden rangaistuna.

Tämä tarkoittaisi, että Jumalan luomistarkoitus oli iankaikkinen rangaistus
noin 144 miljardille ihmiselle!

Ilman tietoa Jumalan armosta ja laupeudesta voisimme tuskin sanoa, että tämä kuvastaa oikeudenmukaisuuden Jumalaa.

Kun meillä on korkeampi ilmoitus Jumalan ”agape”-rakkaudesta, voimmeko nyt hyväksyä tämän opin olevan sopusoinnussa rakkauden Jumalan kanssa?

Tämä tarkoittaisi, että Jumalan luomistarkoitus oli iankaikkinen rangaistus
noin 144 miljardille ihmiselle – 6000 vuoden aikana, koska KRISTITYT SANOVAT, ETTÄ MAAPALLO ON 6000 VUOTTA VANHA, MUTTA TODELLISUUDESSA SE ON MILJARDEJA VUOSIA VANHEMPI.

144 miljardille - SAMA LUKU MILJARDIEN JA MILJARDIEN KERTAISENA.

LUKU TULEE OLEMAAN TÄHTITIETEELLISEN ISO.

Anonyymi00206 kirjoitti:

Tilastotieteilijät kertovat, että viimeisten 6 000 vuoden aikana maapallolla on elänyt noin 160 miljardia ihmistä.

”Ikuisen rangaistuksen” oppi julistaa, että kaikki ne, jotka eivät usko Jeesukseen Kristukseen viettävät ikuisuuden väistämättömässä, loputtomassa helvetissä.

Jos muutama prosenttia koko maapallon ihmisistä uskoi Jeesukseen Kristukseen, loput 144 miljardia ihmistä joutuvat viettämään ikuisuuden rangaistuna.

Tämä tarkoittaisi, että Jumalan luomistarkoitus oli iankaikkinen rangaistus
noin 144 miljardille ihmiselle!

Ilman tietoa Jumalan armosta ja laupeudesta voisimme tuskin sanoa, että tämä kuvastaa oikeudenmukaisuuden Jumalaa.

Kun meillä on korkeampi ilmoitus Jumalan ”agape”-rakkaudesta, voimmeko nyt hyväksyä tämän opin olevan sopusoinnussa rakkauden Jumalan kanssa?

Tämä tarkoittaisi, että Jumalan luomistarkoitus oli iankaikkinen rangaistus
noin 144 miljardille ihmiselle – 6000 vuoden aikana, koska KRISTITYT SANOVAT, ETTÄ MAAPALLO ON 6000 VUOTTA VANHA, MUTTA TODELLISUUDESSA SE ON MILJARDEJA VUOSIA VANHEMPI.

144 miljardille - SAMA LUKU MILJARDIEN JA MILJARDIEN KERTAISENA.

LUKU TULEE OLEMAAN TÄHTITIETEELLISEN ISO.

Lue lisää

Kristityt propagoivat absurdista oppia ikuisesta helvetistä, sanomalla, ettei mikään epäpyhä voi päästä paratiisiin/taivaaseen”.

Kuka ihmeessä haluaa mennä ”paratiisiin/taivaaseen”, edes lomalle, ja toisekseen, miksi rangaistuksen pitäisi kestää ikuisesti.

Jopa ”saatana”, vaikka hän kärsisi tuhansia tai jopa miljoonia vuosia helvetissä, sen ei pitäisi kestää ei ikuisesti.

Jumala, jos hän on jumala, niin hänellä on valta lopettaa kokonaan ”pelastumattomien” olemassaolo, mutta ei.

Ikuista helvettiä ei ole olemassa, vaikka se olisikin olemassa väliaikaisena.

Ikuinen helvetti on olemassa vain fanaattisen kristttyjen dogmaattisessa, kyseenalaistamattomassa, absurdissa mielessä.

Kristityt ovat tehneet jumalastaan hirviön huomaamattaan. tämä on jumalanpilkkaa.

Jos helvetti olisi ikuinen, olisi lähinnä makuasia, palvotaanko jumalaa tai saatanaa.

Anonyymi00207 kirjoitti:

Kristityt propagoivat absurdista oppia ikuisesta helvetistä, sanomalla, ettei mikään epäpyhä voi päästä paratiisiin/taivaaseen”.

Kuka ihmeessä haluaa mennä ”paratiisiin/taivaaseen”, edes lomalle, ja toisekseen, miksi rangaistuksen pitäisi kestää ikuisesti.

Jopa ”saatana”, vaikka hän kärsisi tuhansia tai jopa miljoonia vuosia helvetissä, sen ei pitäisi kestää ei ikuisesti.

Jumala, jos hän on jumala, niin hänellä on valta lopettaa kokonaan ”pelastumattomien” olemassaolo, mutta ei.

Ikuista helvettiä ei ole olemassa, vaikka se olisikin olemassa väliaikaisena.

Ikuinen helvetti on olemassa vain fanaattisen kristttyjen dogmaattisessa, kyseenalaistamattomassa, absurdissa mielessä.

Kristityt ovat tehneet jumalastaan hirviön huomaamattaan. tämä on jumalanpilkkaa.

Jos helvetti olisi ikuinen, olisi lähinnä makuasia, palvotaanko jumalaa tai saatanaa.

Lue lisää

Kristityt ovat tehneet jumalastaan hirviön huomaamattaan. tämä on jumalanpilkkaa.

Jos helvetti olisi ikuinen, olisi lähinnä makuasia, palvotaanko jumalaa tai saatanaa.

Anonyymi00208 kirjoitti:

Kristityt ovat tehneet jumalastaan hirviön huomaamattaan. tämä on jumalanpilkkaa.

Jos helvetti olisi ikuinen, olisi lähinnä makuasia, palvotaanko jumalaa tai saatanaa.

Lue lisää

Vika ei ole Jeesuksessa, vaan Raamatun väärintulkinnassa ja alkuperäiskielen virheellisessä kääntämisessä. Jopa kaikkein räikein väärintulkinta, jolla ihmisiä kontrolloidaan pelon avulla, JULMAA. Vika ei siis ole kristinuskossa, vaan kristityissä, jotka ovat muuttaneet oppinsa sisältöä, se on selvää tietämättömyyttä, mutta ne, jotka uskovat tähän ikuiseen helvettiin, ja jopa levittävät tätä julmaa oppia, koska heillä on "lähetyskäsky", ovat myös tulleet sadistisiksi, samoin kuin tämän ikuisen helvetin sanoma. Se on ihmisen vapaan valinnan riistämistä ja koko rakkauden sanoman väärinkäyttöä, joka on johtanut siihen, että kristinuskosta on tullut rakkauden irvikuva, ja syy tähän on monien kristittyjen käyttäytyminen. Kaikki eivät ole tällaisia, mutta yksikin pisara myrkkyä muuttaa kaiken maidon myrkyksi.

Anonyymi00207 kirjoitti:

Kristityt propagoivat absurdista oppia ikuisesta helvetistä, sanomalla, ettei mikään epäpyhä voi päästä paratiisiin/taivaaseen”.

Kuka ihmeessä haluaa mennä ”paratiisiin/taivaaseen”, edes lomalle, ja toisekseen, miksi rangaistuksen pitäisi kestää ikuisesti.

Jopa ”saatana”, vaikka hän kärsisi tuhansia tai jopa miljoonia vuosia helvetissä, sen ei pitäisi kestää ei ikuisesti.

Jumala, jos hän on jumala, niin hänellä on valta lopettaa kokonaan ”pelastumattomien” olemassaolo, mutta ei.

Ikuista helvettiä ei ole olemassa, vaikka se olisikin olemassa väliaikaisena.

Ikuinen helvetti on olemassa vain fanaattisen kristttyjen dogmaattisessa, kyseenalaistamattomassa, absurdissa mielessä.

Kristityt ovat tehneet jumalastaan hirviön huomaamattaan. tämä on jumalanpilkkaa.

Jos helvetti olisi ikuinen, olisi lähinnä makuasia, palvotaanko jumalaa tai saatanaa.

Lue lisää

Jo yksikin olento – vaikka lintu tai hyttynen – joka kärsisi tietoisesti ikuisesti, tekisi todellisuudesta moraalisesti ongelmallisen. Kun sen laajentaa miljardeihin ihmisiin, ongelma ei vain kasva määrällisesti, vaan muuttuu vielä syvemmäksi periaatteelliseksi ristiriidaksi.


Tämä tarkoittaisi, että Jumalan luomistarkoitus oli iankaikkinen rangaistus
noin 144 miljardille ihmiselle – 6000 vuoden aikana, koska KRISTITYT SANOVAT, ETTÄ MAAPALLO ON 6000 VUOTTA VANHA, MUTTA TODELLISUUDESSA SE ON MILJARDEJA VUOSIA VANHEMPI.

144 miljardille - SAMA LUKU MILJARDIEN JA MILJARDIEN KERTAISENA.

LUKU TULEE OLEMAAN TÄHTITIETEELLISEN ISO.

Anonyymi00161 kirjoitti:

Kyse ei ole helvetistä, vaan siitä, että se on ikuista.

Tällaiset ihmiset eivät palvo Jumalaa, vaan Saatanaa.
Se, joka julistaa oppia, että armollinen Jumala kiduttaisi luomuksiaan ikuisesti, eli jokainen, joka julistaa oppia ikuisesta helvetistä, on selvästi jumalanpilkkaaja – tai pikemminkin sadisti, evankelista saatana.

Missä on rakkautta, ei ole pelkoa. En voi rakastaa sitä, jota pelkään enkä pelätä sitä jota rakastan.



Sitä vastoin oppi ikuisesta tuskasta viittaa siihen, että vaikka Jumalalla on valta teloittaa helvettiin heitetyt ihmiset armollisesti, hän päättää sen sijaan pitää heidät sadistisesti hengissä ilman armollista taukoa tai loppua heidän piinalleen. Tämä on törkeän moraalitonta.

Mitä oikeudenmukaisuuteen tulee, niin mikä synti tai synnillinen elämäntapa voisi ansaita loputtoman tietoisen kidutuksen? Eikö ole ilmeistä, että ajassa ja avaruudessa tehdyt äärelliset synnit eivät mitenkään voi ansaita ääretöntä rangaistusta

Moraalinen rakenne pysyy samana: ääretön kidutus on edelleen ääretöntä kidutusta, riippumatta nimityksestä.

Jos uskonnon tarkoitus on miellyttää sadistia ja sanoa sadistia rakastavaksi, jokin on pahasti vialla.

Lue lisää

Siksi kristinuskon ja islamin jumalan on paholaisesta olet täysin oikeassa. Sadisti noissa kummassakin. Olen samaa mieltä kanssasi.

Anonyymi00161 kirjoitti:

Kyse ei ole helvetistä, vaan siitä, että se on ikuista.

Tällaiset ihmiset eivät palvo Jumalaa, vaan Saatanaa.
Se, joka julistaa oppia, että armollinen Jumala kiduttaisi luomuksiaan ikuisesti, eli jokainen, joka julistaa oppia ikuisesta helvetistä, on selvästi jumalanpilkkaaja – tai pikemminkin sadisti, evankelista saatana.

Missä on rakkautta, ei ole pelkoa. En voi rakastaa sitä, jota pelkään enkä pelätä sitä jota rakastan.



Sitä vastoin oppi ikuisesta tuskasta viittaa siihen, että vaikka Jumalalla on valta teloittaa helvettiin heitetyt ihmiset armollisesti, hän päättää sen sijaan pitää heidät sadistisesti hengissä ilman armollista taukoa tai loppua heidän piinalleen. Tämä on törkeän moraalitonta.

Mitä oikeudenmukaisuuteen tulee, niin mikä synti tai synnillinen elämäntapa voisi ansaita loputtoman tietoisen kidutuksen? Eikö ole ilmeistä, että ajassa ja avaruudessa tehdyt äärelliset synnit eivät mitenkään voi ansaita ääretöntä rangaistusta

Moraalinen rakenne pysyy samana: ääretön kidutus on edelleen ääretöntä kidutusta, riippumatta nimityksestä.

Jos uskonnon tarkoitus on miellyttää sadistia ja sanoa sadistia rakastavaksi, jokin on pahasti vialla.

Lue lisää

Olet oikeassa islamin ja kristinuskon jumala on itse saatana sadisti. En ikinä Palvo tuollaisia.

Hindu jumala on hyvä. T ex adventisti

Anonyymi00161 kirjoitti:

Kyse ei ole helvetistä, vaan siitä, että se on ikuista.

Tällaiset ihmiset eivät palvo Jumalaa, vaan Saatanaa.
Se, joka julistaa oppia, että armollinen Jumala kiduttaisi luomuksiaan ikuisesti, eli jokainen, joka julistaa oppia ikuisesta helvetistä, on selvästi jumalanpilkkaaja – tai pikemminkin sadisti, evankelista saatana.

Missä on rakkautta, ei ole pelkoa. En voi rakastaa sitä, jota pelkään enkä pelätä sitä jota rakastan.



Sitä vastoin oppi ikuisesta tuskasta viittaa siihen, että vaikka Jumalalla on valta teloittaa helvettiin heitetyt ihmiset armollisesti, hän päättää sen sijaan pitää heidät sadistisesti hengissä ilman armollista taukoa tai loppua heidän piinalleen. Tämä on törkeän moraalitonta.

Mitä oikeudenmukaisuuteen tulee, niin mikä synti tai synnillinen elämäntapa voisi ansaita loputtoman tietoisen kidutuksen? Eikö ole ilmeistä, että ajassa ja avaruudessa tehdyt äärelliset synnit eivät mitenkään voi ansaita ääretöntä rangaistusta

Moraalinen rakenne pysyy samana: ääretön kidutus on edelleen ääretöntä kidutusta, riippumatta nimityksestä.

Jos uskonnon tarkoitus on miellyttää sadistia ja sanoa sadistia rakastavaksi, jokin on pahasti vialla.

Lue lisää

Hindut roastaa kristityt ja muslimit. Miten ihmeessä hindut osaa tuhota muut uskonnot niin hyvin. Hindut on hauskoja hahaha 😂😂😂😂

Ei mahtunu pitempää kirjoitusta tyttärelläni siitä huono tuuri isän kaltaista on todella haastavaa edes vahingossa kohdata onneksi on toisinaan hyvääkin tuuria ei olis voinu edes etsimällä löytää itselleen parempaa miestä nuoresta iästään johtuen oli alkuun ehkä hieman liian arka mutta mitä tytön puheista ymmärsin ei alkuun ollu varma itsekään muusta kuin että halusi lapsen kyseisen miehen kanssa

Luottamus itseensä ja toisiin on harvinaista, ihmissuhteet voivat olla raakoja, ja terve itsetunto on harvinainen lahja. Mutta ehkä juuri sen takia kannattaisi keskittyä siihen, mitä voi rakentaa eikä siihen, mitä voi menettää tai miten toiset toimivat.

Anonyymi00199 kirjoitti:

Luottamus itseensä ja toisiin on harvinaista, ihmissuhteet voivat olla raakoja, ja terve itsetunto on harvinainen lahja. Mutta ehkä juuri sen takia kannattaisi keskittyä siihen, mitä voi rakentaa eikä siihen, mitä voi menettää tai miten toiset toimivat.

Lue lisää

Eikö pitäisi rakentaa omaa elämää, ilman pelkoa tai ikuisen kidutususkonnon kahleita?

"Mihinkä sitä ihminen muuhunkaan uskoisi kuin maailman tunnetuimpaan satuun kun ei pysty osaa kykene uskomaan itseensä mitä mitenkä nykyisen kaltaisessa maailmassa kukaan..."

Vaikea lukea, kun ei ole pilkkuja ja pisteitä.

Anonyymi00198 kirjoitti:

Ei mahtunu pitempää kirjoitusta tyttärelläni siitä huono tuuri isän kaltaista on todella haastavaa edes vahingossa kohdata onneksi on toisinaan hyvääkin tuuria ei olis voinu edes etsimällä löytää itselleen parempaa miestä nuoresta iästään johtuen oli alkuun ehkä hieman liian arka mutta mitä tytön puheista ymmärsin ei alkuun ollu varma itsekään muusta kuin että halusi lapsen kyseisen miehen kanssa

Lue lisää

Älkää olko tekemisissä ihmisten kanssa tai suhteissa, jotka aiheuttavat stressiä. Lapsena et voi vaikuttaa, mutta aikuisena, jos sinulla on edes jonkin verran taloudellista ja muuta riippumattomuutta, vältä stressaavia suhteita.

Apokryfeistä löydät hänet! Et raamatusta!

Anonyymi00211 kirjoitti:

Apokryfeistä löydät hänet! Et raamatusta!

"Joka ei ole minun kanssani, se on minua vastaan..."

OLEMME VASTAAN.

Anonyymi00212 kirjoitti:

"Joka ei ole minun kanssani, se on minua vastaan..."

OLEMME VASTAAN.

Jeesuksen sanat on jätetty pois Raamatusta, ne ovat Tuomaan evankeliumissa ja muissa pois jätetyissä evankeliumeissa.

Tuomaan evankeliumi on lähellä ”idän saatanallisia oppeja”

Myös vuorisaarna on sepitetty, sitä ei ole edes koskaan ollut.

Jeesuksen sanat raamatussa eivät suinkaan ole Jeesuksen sanoja, riittää kun tutustuu Mäkipellon kirjaan.
Ne on lisätty paljon myöhemmin, jotta ne sopisivat kristillisen hallituksen manipulointiin.

Jeesuksen sanat ovat aivan toisenlaisia, ne löytyvät kirjoista, jotka on jätetty pois Raamatusta. Apokryfikirjat.

Anonyymi00213 kirjoitti:

Jeesuksen sanat on jätetty pois Raamatusta, ne ovat Tuomaan evankeliumissa ja muissa pois jätetyissä evankeliumeissa.

Tuomaan evankeliumi on lähellä ”idän saatanallisia oppeja”

Myös vuorisaarna on sepitetty, sitä ei ole edes koskaan ollut.

Jeesuksen sanat raamatussa eivät suinkaan ole Jeesuksen sanoja, riittää kun tutustuu Mäkipellon kirjaan.
Ne on lisätty paljon myöhemmin, jotta ne sopisivat kristillisen hallituksen manipulointiin.

Jeesuksen sanat ovat aivan toisenlaisia, ne löytyvät kirjoista, jotka on jätetty pois Raamatusta. Apokryfikirjat.

Lue lisää

Myös vuorisaarna on sepitetty, sitä ei ole edes koskaan ollut.

Anonyymi00214 kirjoitti:

Myös vuorisaarna on sepitetty, sitä ei ole edes koskaan ollut.

https://tjnk.fi/fi/ajankohtaista/alkuperainen-raamattu-romanttinen-ajatus
https://danielbwallace.com/2012/10/08/fifteen-myths-about-bible-translation/

https://mixontotta.wordpress.com/juuret/
https://vapaa-ajattelijat.fi/blog/lehti/raamattua-ei-ole-olemassa/

Anonyymi00215 kirjoitti:

https://tjnk.fi/fi/ajankohtaista/alkuperainen-raamattu-romanttinen-ajatus
https://danielbwallace.com/2012/10/08/fifteen-myths-about-bible-translation/

https://mixontotta.wordpress.com/juuret/
https://vapaa-ajattelijat.fi/blog/lehti/raamattua-ei-ole-olemassa/

Lue lisää

https://tjnk.fi/fi/ajankohtaista/alkuperainen-raamattu-romanttinen-ajatus
Alkuperäinen Raamattu on romanttinen ajatus

"Raamattuun voi luottaa."

Miksei Koraaniin?

Luota sitten, kunha jätät muut rauhaan, On se kyllä kummallista, että niin pakotetaan. Hinduja ei voisi vähempää kiinnostaa, mihin muut ihmiset uskovat.

https://vapaa-ajattelijat.fi/blog/lehti/raamattua-ei-ole-olemassa/
RAAMATTUA EI OLE OLEMASSA

https://mixontotta.wordpress.com/juuret/

Kristinuskoa on hyvä verrata keittoon, sanoo Suomen Akatemian vanhempi tutkija, TT, Martti Nissinen ja jatkaa: ”Kun keitto on kerran valmistettu, sen aineksia ei voi enää palauttaa alkuperäiseen muotoonsa. Eikä koko keittoa synny ilman kokkia, jonka luova panos on ratkaiseva koko valmistusprosessin ja lopputuloksen kannalta ja joka erottaa juuri tämän keiton kaikista muista.

https://www.britannica.com/topic/Christianity/Satan-and-the-origin-of-evil
Saatanan alkuperä

https://www.sol.com.au/kor/22_01.htm
Pyhän hengen alkuperä


https://wol.jw.org/en/wol/d/r1/lp-e/1989721

Helvetin alkuperä

“Helvetti”, selittää New Catholic Encyclopedia, on sana, jota “käytetään tarkoittamaan kadotettujen paikkaa”. Protestanttinen tietosanakirja määrittelee helvetin “tulevan rangaistuksen paikaksi jumalattomille”. Mutta usko tällaiseen kuolemanjälkeiseen rangaistuspaikkaan ei rajoitu kristikunnan pääkirkkoihin. Se sai alkunsa jo vuosisatoja ennen kuin kristikunta syntyi.

Mesopotamian helvetti

Noin 2000 vuotta ennen Jesus Christin syntymää sumerilaiset ja babylonialaiset uskoivat manalaan, jota he kutsuivat Palautumattomaksi maaksi. Tämä muinainen uskomus näkyy sumerilaisissa ja akkadilaisissa runoissa, jotka tunnetaan nimillä Epic of Gilgamesh ja Descent of Ishtar to the Underworld. Niissä kuolleiden asuinsija kuvataan pimeyden taloksi, “taloksi, josta kukaan sisään mennyt ei lähde”.

https://wol.jw.org/en/wol/d/r1/lp-e/1989721
Kreikkalaiset, etruskit ja roomalaiset helvetit

https://wol.jw.org/en/wol/d/r1/lp-e/1989721

Kristikunnan oppi helvetin rangaistuksesta sai alkunsa varhaisilta babylonialaisilta.

https://wol.jw.org/en/wol/d/r1/lp-e/1989721


https://mixontotta.wordpress.com/juuret/

Missä ovat kristinuskon juuret?

Uskontoa ei ole mahdollista puhdistaa vieraista aineksista, sillä jäljelle jäisi tuskin mitään. Toisaalta kokonaisuus on enemmän kuin osiensa summa. (Kuitunen 2001)

Vaikka historiallinen raamatuntutkimus ei koskaan tuotakaan varmoja vastauksia tai lopullisia totuuksia, Raamatun tekstien kirjallisten ja historiallisten ongelmien sivuuttaminen on mielestäni älyllisesti epärehellistä. (Myllykoski 2005)

https://mixontotta.wordpress.com/juuret/

Ehtoollisen peiliteksti löytyy vanhasta Assyriasta

Assyrialaisen liittoteologian kanssa yhteneviä ajatuksia esiintyy jopa Uuden testamentin ehtoollisperikoopeissa, kuten vasallikuninkaille lausutusta Istarin profetiasta hyvin ilmenee: ”Aina kun te juotte tätä vettä, te muistatte minut ja pidätte liiton, jonka minä olen Asarhaddonin puolesta tehnyt.” (SAA 9 3.4:12-15.) Versus: ”… tehkää se minun muistokseni” (Lk 22:19 ym. ja nykyiset ehtoollisen asetussanat). Tässä tuskin on kyse suorasta riippuvuussuhteesta, mutta kylläkin yhteisestä’ pitkän keston symbolijärjestelmästä. (Hakola Raimo ja Merenlahti Petri (toimitt.), Raamatuntutkimuksen uudet tuulet, Yliopistopaino Helsinki University Press, Helsinki 1997)

Anonyymi00216 kirjoitti:

https://tjnk.fi/fi/ajankohtaista/alkuperainen-raamattu-romanttinen-ajatus
Alkuperäinen Raamattu on romanttinen ajatus

"Raamattuun voi luottaa."

Miksei Koraaniin?

Luota sitten, kunha jätät muut rauhaan, On se kyllä kummallista, että niin pakotetaan. Hinduja ei voisi vähempää kiinnostaa, mihin muut ihmiset uskovat.

https://vapaa-ajattelijat.fi/blog/lehti/raamattua-ei-ole-olemassa/
RAAMATTUA EI OLE OLEMASSA

https://mixontotta.wordpress.com/juuret/

Kristinuskoa on hyvä verrata keittoon, sanoo Suomen Akatemian vanhempi tutkija, TT, Martti Nissinen ja jatkaa: ”Kun keitto on kerran valmistettu, sen aineksia ei voi enää palauttaa alkuperäiseen muotoonsa. Eikä koko keittoa synny ilman kokkia, jonka luova panos on ratkaiseva koko valmistusprosessin ja lopputuloksen kannalta ja joka erottaa juuri tämän keiton kaikista muista.

https://www.britannica.com/topic/Christianity/Satan-and-the-origin-of-evil
Saatanan alkuperä

https://www.sol.com.au/kor/22_01.htm
Pyhän hengen alkuperä


https://wol.jw.org/en/wol/d/r1/lp-e/1989721

Helvetin alkuperä

“Helvetti”, selittää New Catholic Encyclopedia, on sana, jota “käytetään tarkoittamaan kadotettujen paikkaa”. Protestanttinen tietosanakirja määrittelee helvetin “tulevan rangaistuksen paikaksi jumalattomille”. Mutta usko tällaiseen kuolemanjälkeiseen rangaistuspaikkaan ei rajoitu kristikunnan pääkirkkoihin. Se sai alkunsa jo vuosisatoja ennen kuin kristikunta syntyi.

Mesopotamian helvetti

Noin 2000 vuotta ennen Jesus Christin syntymää sumerilaiset ja babylonialaiset uskoivat manalaan, jota he kutsuivat Palautumattomaksi maaksi. Tämä muinainen uskomus näkyy sumerilaisissa ja akkadilaisissa runoissa, jotka tunnetaan nimillä Epic of Gilgamesh ja Descent of Ishtar to the Underworld. Niissä kuolleiden asuinsija kuvataan pimeyden taloksi, “taloksi, josta kukaan sisään mennyt ei lähde”.

https://wol.jw.org/en/wol/d/r1/lp-e/1989721
Kreikkalaiset, etruskit ja roomalaiset helvetit

https://wol.jw.org/en/wol/d/r1/lp-e/1989721

Kristikunnan oppi helvetin rangaistuksesta sai alkunsa varhaisilta babylonialaisilta.

https://wol.jw.org/en/wol/d/r1/lp-e/1989721


https://mixontotta.wordpress.com/juuret/

Missä ovat kristinuskon juuret?

Uskontoa ei ole mahdollista puhdistaa vieraista aineksista, sillä jäljelle jäisi tuskin mitään. Toisaalta kokonaisuus on enemmän kuin osiensa summa. (Kuitunen 2001)

Vaikka historiallinen raamatuntutkimus ei koskaan tuotakaan varmoja vastauksia tai lopullisia totuuksia, Raamatun tekstien kirjallisten ja historiallisten ongelmien sivuuttaminen on mielestäni älyllisesti epärehellistä. (Myllykoski 2005)

https://mixontotta.wordpress.com/juuret/

Ehtoollisen peiliteksti löytyy vanhasta Assyriasta

Assyrialaisen liittoteologian kanssa yhteneviä ajatuksia esiintyy jopa Uuden testamentin ehtoollisperikoopeissa, kuten vasallikuninkaille lausutusta Istarin profetiasta hyvin ilmenee: ”Aina kun te juotte tätä vettä, te muistatte minut ja pidätte liiton, jonka minä olen Asarhaddonin puolesta tehnyt.” (SAA 9 3.4:12-15.) Versus: ”… tehkää se minun muistokseni” (Lk 22:19 ym. ja nykyiset ehtoollisen asetussanat). Tässä tuskin on kyse suorasta riippuvuussuhteesta, mutta kylläkin yhteisestä’ pitkän keston symbolijärjestelmästä. (Hakola Raimo ja Merenlahti Petri (toimitt.), Raamatuntutkimuksen uudet tuulet, Yliopistopaino Helsinki University Press, Helsinki 1997)

Lue lisää

https://www.britannica.com/topic/Christianity/Satan-and-the-origin-of-evil
Saatanan alkuperä

https://www.sol.com.au/kor/22_01.htm
Pyhän hengen alkuperä


https://wol.jw.org/en/wol/d/r1/lp-e/1989721

Helvetin alkuperä

“Helvetti”, selittää New Catholic Encyclopedia, on sana, jota “käytetään tarkoittamaan kadotettujen paikkaa”. Protestanttinen tietosanakirja määrittelee helvetin “tulevan rangaistuksen paikaksi jumalattomille”. Mutta usko tällaiseen kuolemanjälkeiseen rangaistuspaikkaan ei rajoitu kristikunnan pääkirkkoihin. Se sai alkunsa jo vuosisatoja ennen kuin kristikunta syntyi.

Mesopotamian helvetti

Anonyymi00217 kirjoitti:

https://www.britannica.com/topic/Christianity/Satan-and-the-origin-of-evil
Saatanan alkuperä

https://www.sol.com.au/kor/22_01.htm
Pyhän hengen alkuperä


https://wol.jw.org/en/wol/d/r1/lp-e/1989721

Helvetin alkuperä

“Helvetti”, selittää New Catholic Encyclopedia, on sana, jota “käytetään tarkoittamaan kadotettujen paikkaa”. Protestanttinen tietosanakirja määrittelee helvetin “tulevan rangaistuksen paikaksi jumalattomille”. Mutta usko tällaiseen kuolemanjälkeiseen rangaistuspaikkaan ei rajoitu kristikunnan pääkirkkoihin. Se sai alkunsa jo vuosisatoja ennen kuin kristikunta syntyi.

Mesopotamian helvetti

Lue lisää

Oletetaan nyt, ettei ikuinen kidutus olisi olemassa. Jos ikuinen kidutus olisi todellista ja "hyvät" kristityt varoittaisivat ihmiiä siitä jatkuvasti. Jos ikuinen kidutus olisi olemassa, silloin siitä varoittava henkilö olisi ikään kuin saatanan puolella, koska ikuinen kidutus ei olisi Jumalasta, vaan jotakin hirviömäistä.

Anonyymi00218 kirjoitti:

Oletetaan nyt, ettei ikuinen kidutus olisi olemassa. Jos ikuinen kidutus olisi todellista ja "hyvät" kristityt varoittaisivat ihmiiä siitä jatkuvasti. Jos ikuinen kidutus olisi olemassa, silloin siitä varoittava henkilö olisi ikään kuin saatanan puolella, koska ikuinen kidutus ei olisi Jumalasta, vaan jotakin hirviömäistä.

Lue lisää

IKUISEN KIDUTTAMISEN YLISTÄMINEN JA PUOLUSTAMINEN nimittämällä se pyhäksi ei ratkaise moraalisia ristiriitoja, se vain peittää ne sanoilla. Jos ikuinen kidutus olisi olemassa, silloin siitä varoittava henkilö olisi ikään kuin saatanan puolella, koska ikuinen kidutus ei olisi Jumalasta, vaan jotakin hirviömäistä.

Täydellinen pyhyys ei automaattisesti edellytä loputonta kidutusta. Se voi edellyttää pahan poistamista, mutta poistaminen ei ole sama asia kuin ääretön tuska. Pahan neutralointi, parantaminen tai olemassaolon päättäminen olisivat loogisesti mahdollisia ratkaisuja
Kristityt sanovat usein, että helvetti on alun perin “valmistettu Saatanalle ja hänen enkeleilleen” ja että taivaaseen ei voi päästä mitään epäpyhää. Ajatus on, että Jumalan täydellinen pyhyys ei voi sallia pienintäkään pahuutta läsnäoloonsa.

Mutta tässä syntyy useita vakavia ongelmia.

Ensinnäkin: jos helvetti on tarkoitettu Saatanalle, miksi rajalliset, erehtyvät ihmiset joutuisivat samaan loputtomaan kohtaloon kuin kosminen pahuuden ruumiillistuma? Ihminen ei ole kaikkitietävä, ei täysin vapaa biologisista ja kulttuurisista rajoitteista, eikä metafyysisesti Jumalan vastavoima. Silti seuraamus olisi samaa luokkaa – ikuinen tietoisen kärsimyksen tila.

JA LISÄKSI - KYLLÄ SE ALLEGORISEN SAATANANKIN KIDUTUS JOSSAIN VAIHEESSA ON LOPUTTAVAA.

Jo yksikin olento – vaikka lintu tai hyttynen – joka kärsisi tietoisesti ikuisesti, tekisi todellisuudesta moraalisesti ongelmallisen. Kun sen laajentaa miljardeihin ihmisiin, ongelma ei vain kasva määrällisesti, vaan muuttuu vielä syvemmäksi periaatteelliseksi ristiriidaksi.

Tässä on tärkeä oivallus: kyse ei oikeastaan ole määrästä vaan laadusta.
Jos kärsimys on: tietoista, pakotettua ja loputonta - niin jo yksi tapaus riittää kyseenalaistamaan koko järjestelmän moraalisen perustan. Miljardit eivät tee siitä “pahempaa” samalla tavalla kuin tavallinen paha kasvaa – ne vain korostavat sitä, että kyse ei ole poikkeuksesta vaan rakenteesta.

Vaikka Jumalalla" on valta teloittaa helvettiin heitetyt ihmiset armollisesti, hän päättää sen sijaan pitää heidät sadistisesti hengissä ilman armollista taukoa tai loppua heidän piinalleen. Tämä on törkeän moraalitonta.

Kutsutte saatanaa jumalaksi.

Jos joku määrittelee rakkaudeksi teon, joka koostuu päättymättömästä tietoisesta kidutuksesta, hän ei ole muuttanut teon moraalista luonnetta – hän on vain vaihtanut sanan merkitystä.
Jos evankelista Saatana kutsuu sadismia rakkaudeksi ja pahuutta pyhäksi, se ei muuta sitä tosiasiaa, että hän palvoo Saatanaa.

Anonyymi00219 kirjoitti:

IKUISEN KIDUTTAMISEN YLISTÄMINEN JA PUOLUSTAMINEN nimittämällä se pyhäksi ei ratkaise moraalisia ristiriitoja, se vain peittää ne sanoilla. Jos ikuinen kidutus olisi olemassa, silloin siitä varoittava henkilö olisi ikään kuin saatanan puolella, koska ikuinen kidutus ei olisi Jumalasta, vaan jotakin hirviömäistä.

Täydellinen pyhyys ei automaattisesti edellytä loputonta kidutusta. Se voi edellyttää pahan poistamista, mutta poistaminen ei ole sama asia kuin ääretön tuska. Pahan neutralointi, parantaminen tai olemassaolon päättäminen olisivat loogisesti mahdollisia ratkaisuja
Kristityt sanovat usein, että helvetti on alun perin “valmistettu Saatanalle ja hänen enkeleilleen” ja että taivaaseen ei voi päästä mitään epäpyhää. Ajatus on, että Jumalan täydellinen pyhyys ei voi sallia pienintäkään pahuutta läsnäoloonsa.

Mutta tässä syntyy useita vakavia ongelmia.

Ensinnäkin: jos helvetti on tarkoitettu Saatanalle, miksi rajalliset, erehtyvät ihmiset joutuisivat samaan loputtomaan kohtaloon kuin kosminen pahuuden ruumiillistuma? Ihminen ei ole kaikkitietävä, ei täysin vapaa biologisista ja kulttuurisista rajoitteista, eikä metafyysisesti Jumalan vastavoima. Silti seuraamus olisi samaa luokkaa – ikuinen tietoisen kärsimyksen tila.

JA LISÄKSI - KYLLÄ SE ALLEGORISEN SAATANANKIN KIDUTUS JOSSAIN VAIHEESSA ON LOPUTTAVAA.

Jo yksikin olento – vaikka lintu tai hyttynen – joka kärsisi tietoisesti ikuisesti, tekisi todellisuudesta moraalisesti ongelmallisen. Kun sen laajentaa miljardeihin ihmisiin, ongelma ei vain kasva määrällisesti, vaan muuttuu vielä syvemmäksi periaatteelliseksi ristiriidaksi.

Tässä on tärkeä oivallus: kyse ei oikeastaan ole määrästä vaan laadusta.
Jos kärsimys on: tietoista, pakotettua ja loputonta - niin jo yksi tapaus riittää kyseenalaistamaan koko järjestelmän moraalisen perustan. Miljardit eivät tee siitä “pahempaa” samalla tavalla kuin tavallinen paha kasvaa – ne vain korostavat sitä, että kyse ei ole poikkeuksesta vaan rakenteesta.

Vaikka Jumalalla" on valta teloittaa helvettiin heitetyt ihmiset armollisesti, hän päättää sen sijaan pitää heidät sadistisesti hengissä ilman armollista taukoa tai loppua heidän piinalleen. Tämä on törkeän moraalitonta.

Kutsutte saatanaa jumalaksi.

Jos joku määrittelee rakkaudeksi teon, joka koostuu päättymättömästä tietoisesta kidutuksesta, hän ei ole muuttanut teon moraalista luonnetta – hän on vain vaihtanut sanan merkitystä.
Jos evankelista Saatana kutsuu sadismia rakkaudeksi ja pahuutta pyhäksi, se ei muuta sitä tosiasiaa, että hän palvoo Saatanaa.

Lue lisää

"Hindu jumala on hyvä. T ex adventisti"

Hei, ex adventisti!

Ei ole olemassa egyptiläisiä, hindulaisia jne. jumalia.


Jumala on yksi kaikille, ja puolijumalat ovat myös kaikille yhteisiä.


Mutta eri kansojen käsitys niistä voi olla erilainen.


Tämä erityinen käsitys ei kuitenkaan tarkoita, että jokaisella kansalla olisi omat jumalansa.


Nimet voivat vaihdella ja ymmärryksen syvyys voi vaihdella, mutta eivät itse jumalat

Se on ikään kuin kysymys siitä, miten tekstejä on käännetty, tulkittu ja sensuroitu, millaisia lisäyksiä on tehty ja mitä on poistettu. Yleensä uskonnoissa ei edes palvota Jumalaa, vaan puolijumalia.