kotimaisuutta tarvitaan, että oma minuus pääsee esille

Vieraassa ympäristössä oleskelu pitkän ajan aiheuttaa velttoutta, kykenemättömyyttä, identiteetin katoa, vääristymistä...

Ihminen ei kykene toteuttaa itseään ja alusta ohjelmoitua itsensä, koska ei ole sopivia liitoksia olemassa ja elää pitäisi aloittaa kaiken alusta.

Ihmisen kapasiteetti sillä tavoin on käyttämättä.
Kapasiteetti ehkä käännetään jollakin tavoin, jotta sitä pystytään käyttää.
Muuten vaara on, että kapasiteetti jää käyttämättä.

Paluu kotimaiseen paikkaan näyttää kuinka kuollut henkilö herää henkiin
Unohdetut asiat alkavat elää ja patoutuma purkautuu
Siten kotimainen kokemus on ihme.

Kuinka kuulua joukkoon, maahan, synnyinpaikkaan? - kysyy hän, joka on ollut pitkään poissa.
Ei tarvitse todistaa itsensä kun olemassaolo itsessään on riittävä.

Maahanmuutossa on aina sopimaton, väärä, tunkeutuja.
Aina hyväksyy olevansa tunkeilija, vaikka yrittäisi olla kuten muutkin, mutta ei ole koska biologia, fysiikka ei ole sitä.
Toisten kotimaa on tuhansia, tuhansia vuosia vanha.
He ovat kuninkaita tietyllä maa-alueella.

Valitaan kerjäläisen välillä ja maan kuninkaan.
Amerikka ylistää kerjäläisyyttä osana Amerikkaa.
Kerjäläisyys on elänyt historiassa muuallakin, ehkäpä juuri osana maahanmuuttoa.
Mistä on ylpeä kotimainen kuningas sen sijaan, josta voi kertoa muille, jos pitää kertoa?

Ihminen lentää kuuhun ja millä tavoin hänestä tulee
1 - avuton uudella tavoin avaruudessa
2 - ylivoimainen saaden uusia avaruudellisia ylivoimia
?