ajatella jotakuta melko ohimennen tavattua näin pitkään ilman mitää yhteyttä. Ja jos ikävöiviä olisikin kaksi, onko hulluus sitten kaksinkertaista vai pahempaa? Siihen kuvittelemaansa ihmiseen lataa varmasti kaikenlaisia aivan perusteettomia odotuksia, ilman että sitä kaikkea edes itse tiedostaa, eikä siinä voi kuin pettyä. Mitä jos jompikumpi ei pysty hyväksymään pettymystä ? Mitä jos odottaa saavansa vielä jotain hyvityksiä pitkästä odotusajasta?
Eihän tämä ole normaalia
Anonyymi-ap
10422
1Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Elämä on parhaat puolensa jo antanut. Lisää tulossa.
Luulin aika pitkään, että olen ainoastaan tullut hulluksi.
https://keskustelu.suomi24.fi/t/19234938/en-tainutkaan-olla-ihan-hulleroinen-kas
Nyt kai mietin välillä, että ehkä en vain ymmärrä todellisuuden oikeaa luonnetta.
I’m licking your brain…. Jos noin lahjakas on verbaalisesti, mitä luin tuolta linkin takaa, niin huoh…
Miksi aina pitää pettyä toiseen? Entä jos yllättyykin iloisesti yli odotusten?
Samaa miettinyt. Tulisipa tilaisuus edes jutella, olla hetkessä ilman odotuksia mistään.
s
Ei minulla ainakaan mitään odotuksia ole, jos saisin erään kanssa ihan vaan jutella yleisesti asioista, ehkä hän voisi kertoa minulle jotain sellaista jota en tiedä ja ehkä minullakin olisi hänelle jotain sanottavaa. Niinkuin joku tuossa jo totesikin, ei aina ole kyse siitä, että pitäisi pettyä, vaan todellakin voi yllättyä iloisesti. Ja ei pitkästä odotusajasta mitään hyvityksiä vaadita tai ihan miten vaan, koska mitäpä minä mistään tietäisin ;) :D
Ehkäpä pitkä odotus lopulta palkitsee ja toisen iloinen ilme kertoo enemmän kuin tuhat sanaa!
Resilienssi kasvaa. Sellaista elämä on alusta loppuun. Opi siitä.
Ihastukset uppoavat tajuntaan kaikki yksilöllisellä voimalla. Olen minäkin ihastunut viiden metrin päässä kerrostaloni ulko-ovesta. Yleensä olen erittäin hidas ihastuja.
Olet koukussa jännityksen tunteeseen häneen liittyen.