Pääseekö sielu jälleensyntymisen pakosta?
Missä ollaan sitten kun vapaus koittaa,?
Minkälainen neuvosto on Valkoinen veljeskunta, viisauden mestarit? Jälleensyntymisen pakosta päässeitä sieluja/entiteettejä? Mikä heidän tehtävä on?
Missä ollaan sitten kun vapaus koittaa,?
Minkälainen neuvosto on Valkoinen veljeskunta, viisauden mestarit? Jälleensyntymisen pakosta päässeitä sieluja/entiteettejä? Mikä heidän tehtävä on?
Vastaukset 78
Vanhimmat
Kun on elänyt siivolla, ei enää tarvitse inkarnoitua.
Mitä "siivompi". Sitä harvemmin joutuu inkarnoitumaan.
Karma kysymys ei oikeastaan ole siitä, että “huono karma loppuu” ja sitten automaattisesti vapautuu. Ajatus menee syvemmälle. Karma — hyvä tai huono — on molemmat osa samaa sidettä, joka pitää sielun kiinni jälleensyntymän kierrossa (saṁsāra). Vaikka huono karma kuluisi pois, hyvä karma voi silti sitoa, koska sekin tuottaa uusia seurauksia ja uusia syntymiä.
Todellinen vapautuminen (mokṣa) ei siis synny pelkästään karmatilin “nollaamisesta”.
Mutta vapautuminen ei tarkoita tyhjyyttä tai sulautumista johonkin persoonattomaan. Filosofinen ydin on Achintya Bheda Abheda, opettaa että sielu säilyttää yksilöllisyytensä. Vapautumisen jälkeen sielu siirtyy henkisennetodellisuuteen.
Siellä oleminen ei ole staattista olemista, vaan elävää suhdetta.
Eli “pääseekö sielu jälleensyntymisen pakosta?” — kyllä, mutta ei vain siksi että karma loppuu, vaan siksi että side karmaan katkeaa .
Kun vapaus koittaa, ei “olla jossain tyhjyydessä”, vaan ollaan suhteessa.
Mitä tulee “Valkoiseen veljeskuntaan” tai “viisauden mestareihin”, nämä käsitteet eivät kuulu filosofiamme omaan opetukseen.
Ne ovat peräisin enemmän teosofisista ja esoteerisista liikkeistä, kuten Theosophy. Filosofiamme ei opeta, että olisi jokin erillinen joukko vapautuneita mestareita, jotka hallinnoivat maailmaa kulissien takaa.
Sen sijaan se tunnistaa kyllä pyhiä henkilöitä — guruja ja puhtaita bhaktoja — mutta heitä ei nähdä kosmisena “neuvostona". Heidän tehtävänsä ei ole ohjata maailmaa mystisenä eliittinä.
Ajatus ei ole, että vapautuneet sielut jäisivät “välitilaan” auttamaan maailmaa hallinnollisesti,.
Jos he auttavat muita, se tapahtuu myötätunnosta, ei osana mitään salaista järjestelmää.
Lyhyesti: huonon karman loppuminen ei vielä riitä.
Vapautunut sielu ei katoa eikä jää tänne hallitsemaan.
Ajatus “huono karma pois - vapaus” kuulostaa loogiselta, mutta se jää puolitiehen. Ongelma ei ole vain “huono saldo”, vaan koko järjestelmä, jossa teko - seuraus - uusi teko jatkuu loputtomana ketjuna. Tätä ketjua kutsutaan Samsaraksi.
Karma toimii vähän kuin siemenpankki. Jokainen teko — hyvä tai huono — jättää jäljen tietoisuuteen (saṁskāra), ja nämä jäljet synnyttävät uusia haluja. Halut taas johtavat uusiin tekoihin. Tässä kohtaa tulee ratkaiseva oivallus: ei ole olemassa “neutraalia” karmaa, joka vapauttaisi.
Huono karma - kärsimystä
Hyvä karma - nautintoa
Mutta molemmat - uusi syntymä
Hyvä karma voi jopa sitoa hienovaraisemmin. Se voi antaa:
mukavan elämän
älyllisiä tai hengellisiä kykyjä
korkeamman syntymän
Mutta jos näihin kiintyy, syntyy uusi identiteetti: “minä olen tämä, minä haluan lisää tätä”. Ja niin ketju jatkuu.
Achintya Bheda Abheda- tämä sidonnaisuus ei johdu pelkästään teoista, vaan syvemmästä harhasta: siitä, että sielu samaistaa itsensä aineelliseen maailmaan
Siksi vapautuminen ei ole tekninen prosessi (“poltetaan pois huono karma”), vaan ontologinen muutos — identiteetin muutos. Kun tietoisuus siirtyy pois itsekeskeisyydestä, karmaketju alkaa purkautua juuritasolla, karma on kuin köysi, joka sitoo, bhakti on kuin tuli, joka polttaa köyden juurineen
Bhakti ei vain “poista karmoja”, vaan tekee koko karmalogiikan toissijaiseksi. Kun toiminta ei enää perustu oman hyödyn tavoitteluun (edes “hyvän karman” keräämiseen), se ei synnytä uutta sidosta.
Myös hyvä karma sitoo.
Se voi kuulostaa oudolta, koska hyvä karma tuo miellyttäviä seurauksia. Mutta sidonnaisuus ei tarkoita vain kärsimystä, vaan sitä, että pysyy kiinni syntymän ja kuoleman kierrossa eli Samsarassa.
Vapautuminen tarkoittaa eri asioita, vaikka kaikki puhuvat kärsimyksestä irtautumisesta.
Buddhalainen näkemys: nirvana
Nirvanassa päämäärä on sammuminen — kirjaimellisesti halun, kärsimyksen ja minuuden harhan sammuminen.
Vaiṣṇavismi: persoonallinen vapautuminen
Gaudiya-traditiossa vapautuminen (mokṣa) ei ole “sammumista”, vaan suhteen palautumista.
jne.
Vapautuminen ei ole yksi ainoa, tasainen tila, vaan siinä nähdään syvyyseroja — ikään kuin eri tapoja kohdata todellisuus sen jälkeen, kun sielu ei enää ole sidottu Samsaran kiertoon.
Yksi mahdollisuus on niin sanottu Brahman-vapautuminen. Siinä yksilö kokee sulautuvansa äärettömään, persoonattomaan todellisuuteen. Kaikki kärsimys ja erillisyys katoavat, ja jäljelle jää syvä rauha. Mutta filosofiassamme tätä ei nähdä täydellisenä.
On ainakin viisi eri vapautumisen lajia.
Kun tätä verrataan buddhalaisuuden Nirvana-käsitteeseen, ero tulee näkyväksi. Nirvanassa keskeistä on halun ja minuuden sammuminen; se on kuin liekki, joka hiljenee ja lopulta katoaa.
Mutta filosofiassamme vapautuminen ei kuitenkaan ole liekin sammumista, vaan sen muuttumista. Halut eivät katoa, vaan puhdistuvat — ne eivät enää pyöri itsen ympärillä.
Siksi voisi sanoa, että siinä missä nirvana muistuttaa liekin sammumista, meillevapautuminen on kuin liekki, joka muuttuu: se ei enää polta itsekkäästi, vaan valaisee rakkaudella.
Se, mikä voi hämätä, on että buddhalaisuudessa ei puhuta “ikuisesta paikasta” tai persoonallisesta jatkumosta samalla tavalla kuin joissakin traditioissa. Siksi se voi kuulostaa siltä kuin “ei olisi mitään” tai että tila olisi väliaikainen — mutta buddhalaisessa filosofiassa kyse ei ole paluusta, vaan siitä että koko jälleensyntymän mekanismi lakkaa.
Filosofiassamme tämä tulkitaan eri tavalla. Siellä ajatellaan, että koska sielu on ikuinen yksilö, pelkkä “sammuminen” ei voi olla lopullinen tai täydellinen tila — ja siksi korostetaan pysyvää, tietoista suhdetta.
Pelkkä Brahman-realisaatio (eli sulautuminen henkiseen valoon, brahmajyotiin) ei ole lopullinen päämäärä. Tätä “valoa” kutsutaan usein nimellä brahmajyoti.
Meillä sanotaan, että sieltä voi palata takaisin aineelliseen maailmaan. Miksi? Ei siksi, että joku pakottaisi, vaan siksi että tila jää jollain tavalla “epätäydelliseksi”.
"Jälleensyntymisen pakosta päässeitä sieluja/entiteettejä? Mikä heidän tehtävä on?"
Vapautuminen (samsaran eli jälleensyntymän kierron päättyminen) ei ole lopullinen tavoite.
Eli kun sielu vapautuu: se ei “sammu” tai katoa, eikä jää passiiviseen tilaan.
"Jälleensyntymisen pakosta päässeitä sieluja/entiteettejä? Mikä heidän tehtävä on?"
Ei tehtävää – vaan olemus. Materialistisessa maailmassa toimimme velvollisuuden, karmavelan ja pakon vuoksi.
Vapautuneessa tilassa toiminta on: sielun alkuperäisen luonteen ilmentymä.
"Jälleensyntymisen pakosta päässeitä sieluja/entiteettejä? Mikä heidän tehtävä on?"
Meillä käytetään käsitettä svarūpa (sielun oma, alkuperäinen olemus). Kun sielu vapautuu ja saavuttaa puhtaan bhaktin, tämä svarūpa “avautuu” tai paljastuu.
Sielu ei muutu joksikin toiseksi, vaan sen todellinen identiteetti tulee esiin, tämä identiteetti on ikuinen, yksilöllinen ja tietoinen
Joten sielu on jo nyt “todellinen entiteetti”, mutta materiallinen peite (māyā) estää sen täydellisen ilmenemisen.
"Jälleensyntymisen pakosta päässeitä sieluja/entiteettejä? Mikä heidän tehtävä on?"
Vapautumisessa sielun svarūpa eli sen ikuinen, alkuperäinen olemus paljastuu. Sielu ei muutu toiseksi, vaan sen todellinen identiteetti tulee täysin esiin, ja se toimii tämän mukaisesti.
Sielu (jīva) - entiteetti (se on olemassa aina). Identiteetti - “kuka olet”.
Sielu on aina entiteetti. Vapautumisessa sen identiteetti (svarūpa) paljastuu
Eli ei ole niin, että siitä “tulee entiteetti”, vaan: se on jo entiteetti, mutta sen todellinen identiteetti tulee esiin.
"Jälleensyntymisen pakosta päässeitä sieluja/entiteettejä? Mikä heidän tehtävä on?"
Sielu on alusta asti todellinen, itsenäinen olemassa oleva olento eli entiteetti.
Se ei synny eikä lakkaa olemasta, vaan sen olemassaolo on ikuinen. Materiallisessa maailmassa sielun todellinen luonne on kuitenkin peittynyt harhan (māyān) vaikutuksesta, minkä vuoksi se samaistaa itsensä kehoon ja mieleen eikä tunnista omaa todellista olemustaan.
Vapautumisessa ei siis tapahdu sitä, että sielusta tulisi ensimmäistä kertaa todellinen tai että se muuttuisi joksikin uudeksi entiteetiksi.
Sen sijaan vapautuminen tarkoittaa sitä, että sielun alkuperäinen identiteetti eli svarūpa paljastuu. Tämä identiteetti on sielun ikuinen, yksilöllinen olemus.
Kun tämä svarūpa tulee täysin esiin, sielu alkaa toimia oman todellisen luontonsa mukaisesti. Se ei enää toimi harhan ohjaamana, vaan luonnollisesti.
Näin ollen ero on siinä, että sielu on aina entiteetti, mutta vapautumisessa sen todellinen identiteetti ei enää ole peittynyt, vaan ilmenee täydellisesti.
Identiteetti kuuluu aina jollekin entiteetille. Ei voi olla identiteettiä ilman, että on joku joka “omistaa” sen.
Entiteetti ja identiteetti liittyvät toisiinsa, mutta eivät ole sama asia. Entiteetti tarkoittaa olemassaoloa, kun taas identiteetti tarkoittaa sitä, mikä ja millainen tämä olemassa oleva on.
Entiteetti tarkoittaa todellista olemassa olevaa kokonaisuutta, mutta käsitettä ymmärretään henkisessä viitekehyksessä tarkemmin kuin yleisessä filosofiassa. Kaikki, mikä on olemassa, voidaan nähdä entiteettinä, mutta filosofiamme korostaa, että entiteeteillä on keskinäinen järjestys ja erilainen luonne.
kaikki yksilölliset sielut eli jīvat, jotka nekin ovat entiteettejä, koska ne ovat tietoisia, yksilöllisiä ja todella olemassa. Ne eivät kuitenkaan ole täysin itsenäisiä, vaan niiden olemassaolo ja toiminta ovat riippuvaisia Jumalasta. Lisäksi on materia, joka sekin on entiteetti siinä mielessä, että se on olemassa oleva todellisuus, mutta se on tiedoton, muuttuva ja alemmalla tasolla kuin tietoisuutta omaavat sielut.
Sielu on aina entiteetti, eli se on ikuinen ja todellinen olemassa oleva olento. Vapautumisessa sielusta ei tule entiteettiä, vaan sen todellinen identiteetti eli svarūpa paljastuu. Tämä tarkoittaa, että sielun alkuperäinen, ikuinen olemus jne. tulevat täysin esiin, kun taas materiaalinen harha ei enää peitä sitä.
"Jälleensyntymisen pakosta päässeitä sieluja/entiteettejä? Mikä heidän tehtävä on?"
Sekä vapautuneet että ei-vapautuneet ovat entiteettejä.
"Jälleensyntymisen pakosta päässeitä sieluja/entiteettejä? Mikä heidän tehtävä on?"
Sekä vapautuneet että ei-vapautuneet ovat entiteettejä.
Syy on se, että “entiteetti” tarkoittaa yksinkertaisesti olemassa olevaa sielua (jīvaa). Sielun olemassaolo ei riipu siitä, onko se vapautunut vai ei. Se on aina:
Sielun olemassaolo ei riipu siitä, onko se vapautunut vai ei. Se on aina: ikuinen, yksilöllinen
tietoinen.Ero ei siis ole siinä, ovatko ne entiteettejä, vaan siinä missä tilassa ne ovat.
Sekä vapautunut että ei-vapautunut sielu ovat entiteettejä, eli todellisia olemassa olevia olentoja.
Ei-vapautunut sielu on siis edelleen entiteetti, mutta se elää materiaalisen harhan, māyān, peittämänä eikä siksi tunnista omaa todellista identiteettiään. Se samaistaa itsensä kehoon ja mieleen eikä näe omaa ikuista luontoaan.
Vapautunut sielu on myös entiteetti, mutta sen kohdalla tämä harha on poistunut. Tällöin sielun todellinen identiteetti eli svarūpa on täysin paljastunut. Se elää tämän suhteen mukaisesti ilman harhan rajoituksia.
Näin ollen kaikki sielut ovat entiteettejä, mutta vain vapautunut sielu tuntee ja elää oman todellisen identiteettinsä mukaisesti. Ero ei siis ole itse olemassaolossa, vaan siinä, millaisessa tietoisuuden tilassa sielu on.
Onko valkoinen veljeskunta olemassa ?
Miten siihen tullaan jäseneksi?
Teosofinen Seura ja Blavatsky puhuivat “valkoisesta veljeskunnasta”, mutta ei ilmeisesti oikeana yhteisönä.
Sitä, mitä ei ole olemassa, siihen ei voi liittyä.
Teosofian mukaan tämä “veljeskunta” ei ole fyysinen ryhmä, vaan joukko henkisesti hyvin kehittyneitä olentoja tai opettajia, jotka ovat saavuttaneet korkean tietoisuuden tason.— mutta eivät näkyvästi tai virallisen järjestön kautta.
Pelkkä sanan “valo” käyttö ei automaattisesti tarkoita, että joku yrittää huijata. Sana esiintyy monissa yhteyksissä — uskonnossa, filosofiassa ja arkipuheessa — ja usein sillä viitataan esimerkiksi tietoon, hyvyyteen tai ymmärrykseen.
Sen sijaan kannattaa kiinnittää huomiota siihen, miten sanaa käytetään. Hälytysmerkkejä voivat olla esimerkiksi: jos joku väittää omaavansa “erityistä valoa” tai salaista tietoa, jota muilla ei ole, jos sinua yritetään houkutella mukaan ryhmään lupaamalla henkistä “valaistumista”, jos mukana on painostusta, rahapyyntöjä tai ajatus, että vain heidän kauttaan voit “kehittyä”, tai vaikka että "vain meillä on oikea uskonto" - kristinusko.
Jos joku väittää kuuluvansa vaikkapa “valon veljiin” ja yrittää rekrytoida sinua, siihen kannattaa suhtautua varauksella ja käyttää omaa harkintaa.
Minä luulen että ne kokoontuu Himalajalla.
"Heillä on runsaasti hyvää karmaa jäljellä ja se velvoittaa heitä ihmiskunnan puolesta työskentelyyn"
Ihmiskunnan puolesta työskentelevät ja jopa uhrautuvat henkimaailman sanansaattajat, joita on maapallolla. He ovat ikuisesti vapautuneita sieluja, nitya-siddhejä, jotka laskeutuvat henkimaailmasta juuri kehittämään ja valaistamaan ihmiskuntaa.
Heillä ei ole hyvää eikä huonoa karmaa, ja kun he kärsivät, he ottavat kaiken kärsimyksen vapaaehtoisesti.
"Heillä on runsaasti hyvää karmaa jäljellä ja se velvoittaa heitä ihmiskunnan puolesta työskentelyyn"
Ihmiskunnan puolesta työskentelevät ja jopa uhrautuvat henkimaailman sanansaattajat, joita on maapallolla. He ovat ikuisesti vapautuneita sieluja, nitya-siddhejä, jotka laskeutuvat henkimaailmasta juuri kehittämään ja valaistamaan ihmiskuntaa.
Heillä ei ole hyvää eikä huonoa karmaa, ja kun he kärsivät, he ottavat kaiken kärsimyksen vapaaehtoisesti.
Nitya-siddha tarkoittaa sielua, joka on ikuisesti vapautunut ja elää Krishna-tietoisuus-tilassa. Tällaiset sielut eivät ole koskaan olleet aineellisen maailman (maya) sitomia, toisin kuin tavalliset elävät olennot (nitya-baddha).
Miksi he tulevat maailmaan?
Tällaiset vapautuneet olennot voivat ilmestyä maailmaan kahdella tavalla:
He seuraavat Krishnan tahtoa ja tehtävää
He tulevat levittämään bhaktia, rakkautta.
Tämä liittyy käsitteeseen lila (jumalallinen leikki): heidän ilmestymisensä ei ole pakon sanelemaa, vaan osa jumalallista suunnitelmaa.
Nitya-siddha tarkoittaa sielua, joka on ikuisesti vapautunut ja elää Krishna-tietoisuus-tilassa. Tällaiset sielut eivät ole koskaan olleet aineellisen maailman (maya) sitomia, toisin kuin tavalliset elävät olennot (nitya-baddha).
Miksi he tulevat maailmaan?
Tällaiset vapautuneet olennot voivat ilmestyä maailmaan kahdella tavalla:
He seuraavat Krishnan tahtoa ja tehtävää
He tulevat levittämään bhaktia, rakkautta.
Tämä liittyy käsitteeseen lila (jumalallinen leikki): heidän ilmestymisensä ei ole pakon sanelemaa, vaan osa jumalallista suunnitelmaa.
"Heillä on runsaasti hyvää karmaa jäljellä ja se velvoittaa heitä ihmiskunnan puolesta työskentelyyn"
Nitya-siddhat eivät ole karman alaisia
Heillä ei ole “hyvää” eikä “huonoa” karmaa, koska he eivät toimi itsekkäästä motiivista.
Jos he näyttävät kärsivän, sitä ei pidetä karmisena seurauksena.
Se nähdään tietoisena osallistumisena maailmaan – eräänlaisena opetuksena tai esimerkkinä.
Hherättävät tietoisuutta, opettavat rakkauttta ja auttavat muita vapautumaan karmasta oman henkisen kehityksen kautta.
Ovatko he “ihmiskunnan puolesta uhrautuvia sanansaattajia”? Tämä ilmaisu toimii osittain, mutta on hieman kristillistyyppinen tulkinta.
Silti meillä painotus on enemmän tässä: He ovat Krishnan palvelijoita, eivät ensisijaisesti “ihmiskunnan pelastajia”, vaan:
Heidän myötätuntonsa (kripa) on todellinen, mutta se virtaa heidän suhteestaan Krishnaan
He eivät “pelasta” muita yksinään, vaan ohjaavat yhteyteen Jumalan kanssa.
On olemassa ikuisesti vapautuneita sieluja (nitya-siddha).He voivat ilmestyä maailmaan opettamaan bhaktia. He eivät ole karman alaisia. Heidän “kärsimyksensä” ei ole pakkoa, vaan osa jumalallista tehtävää. He eivät kanna muiden karmaa pois, vaan auttavat muita vapautumaan siitä.
Kristinuskossa idea menee näin: Jeesus Kristus kärsii ihmisten puolesta ja maksaa heidän syntinsä. Hänen kuolemansa ristillä (Ristiinnaulitseminen) nähdään oikeasti velan maksuna. Eli sinä et itse maksa — joku muu maksoi.
Meillä homma ei toimi näin. Siellä kukaan ei voi ottaa sinun karmaa pois. Karma ei ole mikään lasku, jonka toinen voi kuitata. Se on enemmänkin seurausta tietoisuudesta ja teoista.
Vaikka joku olisi nitya-siddha (eli täysin vapautunut sielu), hän ei tule tänne “kärsimään sun puolesta” siinä mielessä. Jos hän näyttää kärsivän, se ei ole pakkoa eikä karmasta johtuvaa — se on enemmän rooli tai osa jumalallista leikkiä.
Kristinusko: joku muu kärsii - sinä "pelastut"
Mutta todellisuudessa: sinä muutut - ja sinä vapaudut sen seurauksena
"Minä luulen että ne kokoontuu Himalajalla."
Himalajasta on kolme eri tasoa. Ihmiset pystyvät näkemään vain alimman tason.
Himalajalla elää myös yleviä, pyhiä, mutta toisissa ulottuvuuksissa, kun tavallinen ihminen sinne menee, näkee vain lunta.
Vyasadeva (Vyasa, Vedavyasa) on Jumalan kirjallinen (kirjallisuuden) inkarnaatio (avatar).
Vyasa on titteli, joka tarkoittaa "sitä, joka jakaa" tai "sitä, joka selittää yksityiskohtaisesti". Vedat kirjanneen Vyasadevan koko nimi on Krishna Dwajpayana Vyasa.... Vyasadeva asuu edelleen Badarikashramissa, Himalajalla, mutta ei näyttäydy, koska hän on todellisuuden toisessa ulottuvuudessa. Yksi hänen tittelistään on Śāśvata, "kuolematon".
Vyasadeva asuu edelleen Badarikashramissa, Himalajalla, mutta ei näyttäydy, koska hän on todellisuuden toisessa ulottuvuudessa. Yksi hänen tittelistään on Śāśvata, "kuolematon".
Himalajalla on nykyisinkin eläviä olentoja hienojakoisissa kehoissaan, ja kun Kali yugan aikakausi päättyy 427 000 vuoden kuluttua, ne antavat alkun uudelle aikakaudelle, Satya Yugalle.
https://vrindavanactnow.org/wp-content/uploads/Srila-Vyasadeva.jpg
Mikä on karma. Puhutaan, että karma kostaa, jos teet jollekin väärin, niin sinuakin kohdellaan sen jälkeen väärin.
Karma taitaa toimia juuri noin.
Jos teet hyvää toiselle, niin ei karma silloin ole toiminut.
Olen antanut rahaa serkulle lainaksi, enkä ole rahaa takaisin pyytänyt eli raha on annettu, eikä kyse ole mistään pienestä summasta.
Mitään hyvää ei ole kohdallani kuitenkaan sattunut, tulottomana olen ollut kohta 20 vuotta eli ei karma toimi.
"Karma taitaa toimia juuri noin.
Jos teet hyvää toiselle, niin ei karma silloin ole toiminut.
Olen antanut rahaa serkulle lainaksi, enkä ole rahaa takaisin pyytänyt eli raha on annettu, eikä kyse ole mistään pienestä summasta.
Mitään hyvää ei ole kohdallani kuitenkaan sattunut, tulottomana olen ollut kohta 20 vuotta eli ei karma toimi."
Miksi karma ei useimmiten anna tuloksia heti, vaan usein vasta myöhemmissä elämissä?
Karma ei ole pelkästään yksinkertainen syy–seuraus -ketju tässä yhdessä elämässä. Se liittyy saṁsāra -kiertoon, jossa jīva (yksilöllinen sielu) siirtyy kehosta toiseen.
Jokainen teko (karma) jättää jäljen tietoisuuteen (citta).
Nämä jäljet kypsyvät eri aikaan – osa heti, osa myöhemmin.
Siksi kaikki seuraukset eivät ilmene samassa elämässä.
Puhutaan kolmesta karmatyypistä:
sañcita-karma – kertyneet karmavarastot monista elämistä
prārabdha-karma – se osa karmasta, joka on jo alkanut tuottaa tuloksia tässä elämässä
āgāmi-karma – karma, jota luodaan nyt ja joka vaikuttaa tulevaisuudessa
Tämä selittää, miksi joskus näyttää siltä, että teot eivät tuota välitöntä seurausta: suurin osa karmasta on vielä “odottamassa”.
Tärkeä lisä on, että karma ei ole korkein laki. Sen yläpuolella on Jumala, joka voi muuttaa karmisen kohtalon.
Karma ei ole yleensä välitön, koska se toimii monien elämien yli.
Nykyinen elämä on vain pieni osa kokonaisuutta.
Kaikki teot tallentuvat ja kypsyvät oikealla hetkellä.
Maailma on järjestelmä, rakenne, jossa kaikki on loogista ja järkevää. Maailma on toisiinsa kytkeytynyt: kun vedät yhdestä narusta, kokonaiset osajärjestelmät lähtevät liikkeelle.
Tätä kuvaa hyvin "perhosvaikutus", joka on luonnontieteiden termi, jolla viitataan joidenkin kaoottisten järjestelmien ominaisuuteen: järjestelmään kohdistuvalla vähäisellä vaikutuksella voi olla laajoja ja ennalta arvaamattomia seurauksia, myös täysin eri paikassa.
Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com
Joskus karma on välitöntä, mutta useammin järjestelmä jättää bumerangin vaikutuksen myöhempään ajankohtaan tai (useimmiten) venyttää vaikutuksen ajan kuluessa, mutta energiaa vapautuu tasaisesti koko ajan.
Kaikki, mitä käsittelemme, mahtuu viiteen luokkaan, ja kaikki on niiden yhteen kietoutumista:
Kāla - aika, se, joka panee kaiken liikkeelle. Voima, joka horjuttaa aineellisen luonnon gunat tasapainosta.
karma - kohtalo, toiminta, se mitä varten olemme täällä. Kohtalo, jonka avulla saamme sen, mitä haluamme, sekä tulokset, joita emme halua.
svabhava - geenit, ihmisluonto, menneen karman tulokset.
jiva - sielu, substraatti, jiva kantaa karmaa ja svabhavaa, ja kaikki tämä kehittyy ajassa.
Kshetra - kenttä, keho.
Karma - kehon kylvämät siemenet.
Bija - siemen.
karman tulosten nopeus riippuu karman luonteesta, sen voimakkuudesta jne.
Joskus karma on välitöntä, mutta useammin järjestelmä jättää "bumerangin" vaikutuksen myöhempään ajankohtaan tai (useimmiten) venyttää vaikutuksen ajan kuluessa, jolloin energiaa vapautuu vähitellen.
Tämä liittyy siihen, että karma toimii saṁsāra -kierron sisällä. Kaikki teot eivät kanna hedelmää heti, koska ne jakautuvat eri tasoihin:
sañcita-karma – aiemmista elämistä kertynyt varasto
prārabdha-karma – se osa, joka tuottaa tulosta tässä elämässä (kehossa, deha)
āgāmi-karma – nyt syntyvä karma, joka vaikuttaa tulevaisuudessa
Tämän vuoksi näyttää siltä, että syy ja seuraus eivät aina kohtaa heti, vaikka ne ovat silti yhteydessä toisiinsa hienovaraisella tavalla (sūkṣma).
Jos karman laki toimisi näin alkeellisella tavalla, teko - näkyvä reaktio -periaatteen mukaisesti, kaikki ihmiset tekisivät oikein, mutta eivät rakkaudesta, eivät omasta tahdostaan, vaan välittömän rangaistuksen pelosta tai palkkion vuoksi. Siksi karman laki luo ensin tekojen seuraukset mentaalisella tasolla, jotta ihmisellä olisi aikaa miettiä, katua ja muuttaa elämäänsä.
Perusajatus: moraali ilman vapautta ei ole rakkautta
Ihminen ei ole robotti, vaan oppija.
Karma ei pakota hyvään – se ohjaa kohti oivallusta.
Todellinen moraali syntyy vapaasta tahdosta, ei pelosta
Karman laki ei ole vain syy–seuraus-mekanismi, vaan tietoisuutta kehittävä prosessi.
Jos ihminen toimii oikein vain siksi, että pelkää rangaistusta tai tavoittelee palkkiota, hänen toimintansa ei ole rakkautta vaan vaihtokauppaa, kaupankäyntiä.
Karma ei ole rangaistusjärjestelmä vaan:
tietoisuutta kehittävä prosessi.
Jos jokainen väärä teko johtaisi heti kärsimykseen ja jokainen hyvä teko välittömään palkintoon:
ihminen toimisi oikein pelosta tai hyödyn toivosta,
ei ymmärryksestä, myötätunnosta tai rakkaudesta,
eikä todellista moraalista valintaa enää olisi.
Tällöin ihminen ei olisi tietoinen moraalinen toimija, vaan reaktiokone.
Jos jokainen väärä teko johtaisi heti kärsimykseen ja jokainen hyvä teko välittömään palkintoon, ihminen toimisi oikein pelosta tai hyödyn toivosta (bhaya ja phala-āśā), ei ymmärryksestä, myötätunnosta tai rakkaudesta (prema).
Tällöin todellista moraalista valintaa ei olisi, vaan toiminta olisi mekaanista – pelkkää reaktiota ärsykkeisiin. Ihminen ei silloin toimisi tietoisuudesta (caitanya), vaan olisi kuin ohjelmoitu järjestelmä.
Karman vaikutukset eivät useimmiten ole välittömiä.
Karma ei ole vain phala (tekojen hedelmä), vaan ennen kaikkea saṁskāra.
Karma ei tarkoita pelkästään ulkoisia seurauksia, vaan sitä, miten teot muokkaavat sisäistä todellisuutta:
ne muokkaavat mieltä (manas)
luovat taipumuksia (saṁskāra)
vahvistavat identiteettiä (ahaṅkāra)
Siksi karman ensisijainen vaikutus tapahtuu sūkṣma-śarīrassa (hienojakoisessa kehossa), ei heti fyysisellä tasolla.
Jos seuraus olisi aina välitön ja näkyvä:
teko ei jättäisi sisäistä jälkeä
luonne ei kehittyisi
tietoisuus (caitanya) ei syvenisi
Näin ollen karman “viive” ei ole puute, vaan olennainen osa sitä, että jīva voi kehittyä, oppia.
Karma jakautuu eri tasoihin:
prārabdha-karma – se osa, joka jo tuottaa tuloksia tässä elämässä
sañcita-karma – kertynyt varasto menneistä elämistä
āgāmi-karma – nyt syntyvä karma, jonka hedelmät tulevat myöhemmin
Siksi hyvät teot (puṇya-karma) eivät aina näy heti, koska:
1. Kaikki siemenet eivät idä heti
Karma toimii kuin siemen (bīja). Jotkut itävät nopeasti, toiset vasta pitkän ajan kuluttua – joskus vasta seuraavassa elämässä saṁsāra -kierron aikana.
2. Nykyinen elämä on jo “käynnissä oleva ohjelma”
Tämä elämä määräytyy pitkälti prārabdha-karman mukaan. Uudet hyvät teot eivät aina voi heti “ylikirjoittaa” sitä.
3. Vaikutus on usein sisäinen, ei ulkoinen
Hyvä teko ei ehkä heti tuo rahaa, menestystä tai mukavuutta, mutta se:
puhdistaa mieltä (manas)
luo hyviä taipumuksia (saṁskāra)
heikentää egoa (ahaṅkāra)
Eli vaikutus tapahtuu ensin sūkṣma-śarīrassa (hienojakoisessa kehossa).
4. Kaikki ei ole mekaanista
Hyvät teot kyllä vaikuttavat tässä elämässä, mutta usein näkymättömällä tasolla ensin. Ulkoiset tulokset voivat tulla myöhemmin – joskus vasta seuraavassa elämässä.
Hyvä teko ei ehkä heti tuo rahaa, menestystä tai mukavuutta, mutta se:
puhdistaa mieltä (manas)
luo hyviä taipumuksia (saṁskāra)
heikentää egoa (ahaṅkāra)
Eli vaikutus tapahtuu ensin sūkṣma-śarīrassa (hienojakoisessa kehossa).
Hyvät teot kyllä vaikuttavat tässä elämässä, mutta usein näkymättömällä tasolla ensin. Ulkoiset tulokset voivat tulla myöhemmin – joskus vasta seuraavassa elämässä tai jopa monissa seuraavissa elämissä.
HYLLY.