Rukoilin Jumalaa

Harmi kun Jumala sanassaan kyllä lupaa antaa viisautta sille joka sitä vilpittömästi anoo. Ainut ehto on ettei pidä anoa kelvottomasti, vain voidakseen himoita, vaan täytyy uskoa että Jumala todella antaa viisautta kun Jaakobin kirja lupaa, niin ei silloin kyllä pitäisi jäädä tyhmyyteen makaamaan.

Sääli jos niin käy.

Ei Jumala ole luvannut parantaa täällä. Vasta Taivaassa olemme terveitä. Jos joku paranee on se poikkeuksellista ja suvereenistakin. Yleensä ei siis paranna, täällä kuollaan kaiken ikäisinä ja armosta olemme saaneet lääkärit yms.

Eihän Paavaliakaan parannettu.

Gal. 6:17 Älköön tästedes kukaan minulle vaivoja tuottako; sillä minä kannan Jeesuksen arvet ruumiissani.

2. Kor. 12:7 Ja etten niin erinomaisten ilmestysten tähden ylpeilisi, on minulle annettu lihaani pistin, saatanan enkeli, rusikoimaan minua, etten ylpeilisi.
8 Tämän tähden olen kolmesti rukoillut Herraa, että se erkanisi minusta.

Mutta viisautta on luvattu auliisti antaa Jaakovin kirjeessä. Ja kun kerran luvattu on, niin se pitää.

Hieman vain on annettu ehtoja että täytyy anoa sitä viisautta uskossa, ollenkaan epäilemättä.

Raamatun kohdat tulee säilyttää siinä konekstissa, missä ne on sanottu, kuka puhuu, kenelle, missä tarkoituksessa.

Ei Raamattu ole mikään loitsukirja.

Minä sairastuin neliraaja halvaukseen n. 20 vuotta sitten. Jumala näytti yliluonnollisesti sairastumiseni jo kaksikuukautta aikaisemmin. Muistini alueelle tuli muistikuvia tapahtumista sairaalassa olosta, Näin pieniäkin yksityiskohtia, kuten pukeutumisessa, nimiä kun he esittäytyivät, siirroista muihin huoneisiin. Tarkkailin tapahtumia vuoteestaani. Kun sairastuin pahasti, tiesin, etten kuolisi, koska näin tapahtumia myös kuntoutuksista. Minulle jäi paha liikunta vamma. Pyysin Jeesukselta parantumista. Jostain tuli mieleeni "odota". Alkoi hyvin hidas paraneminen, Uskomaton siunaus seurasi minua. Talous järjestyi. Sairaalan väki oli kuin enkeleitä. Rukoilin täydellistä parannusta, mutta sitä ei tullut. Rukoilin, että kykenisin edes keppien varassa kävelyyn, se toteutui. Pyysin kokonaan parannusta, Sain sanat, "Minun armossani on sinulle kyllin, minun armoni tulee täydelliseksi heikkoudessasi". Silloin tajusin tuon sanoman viisauden. En parantunut, mutta Herrani antoi minulle mieluisan armon lahjan, josta iloitsen. Lähes joka ilta, saan riemuiten kammiossani ylistää Jumalaani. Hän erotti minut työtoverikseen, jotta minäkin saan palvella tälläisena maailmankaikkeuden suurinta hyvyyttä.

Ei Raamatussa kukaan paranna itseään rukoilemalla. Ja varsinkin kuolleen kohdalla se olisi mahdotonta. Aina parantumiseen liittyy se, että toinen ihminen sen tekee, toisen pyhyys luo paranemisen. Toisen ihmisen toimiessa välikappaleen.

Viisautta kuitenkin voi itselleen rukoilla ja sitä luvataan Raamatussa antaa auliisti ihmiselle jos uskossa sitä anoo yhtään epäilemättä.

Jumala on tässä vain käytännöllinen että fysisissä jutuissa tarvitaan välikappale ettei jokainen ala itse itseään korjailee, vaan tarvitaan sekä oma usko ja että toisen rukoilijan usko.

Viisuden rukoileminn toiselle varsinkin julkisesti olisi vähän noloa, jos rukoiltaisiin koko seurakunnan edessä, että anna tälle torvelle vähän viisautta että sen jutut olisivat ihmisten kuultavia ja sitten rukouksen jälkeen koko seuakunta tuijottaisi että onko se tuo tahvo nyt sitten yhtään viisaampi.