Vancen valinta

Vancen valinta on AK

Oletko sinäkin ihmetellyt tuota?


MAAILMASSA ON MONIA AATEVIRTAUKSIA, KUTEN LIBERAALIDEMOKRATIA KONTRA NS. FARISEALAISUUS.


Kautta koko ihmiskunnan historian ihmiset ovat pyrkineet löytämään rauhan sisimpäänsä, koherentin, eheän maailmankuvan, totuuskäsityksen, ihmiskäsityksen, yhteiskuntakäsityksen, oikeuskäsityksen jne. Omaa valittua tai sellaista ajatusmaailmaa, joka on ns. tullut omaksuttua vanhemmilta, omien pyyteiden ja himojen perusteella, valta-attraktio-kommunikaatio -verkottumisissa, ideaaleissaan ja niissä malleissa, joiden kautta ihmisen inhimillinen luonto on kokenut samanmielisyyttä toisten samoin ajattelevien ja samoin kokeneiden kanssa. Turmeltunut ja korruptoitunut ihmismieli on revirisoitunut niin mentaalisesti kuin resurssiivisesti niihin valta- ja kunnia- ja rahavalta -verkostoihin, jotka palvelevat henkilöiden omia pyyteitä, tavoitteita ja merkityssuhteita, omiin arvoihin nähden mieltä palkitsevalla tavalla.


Liberaalidemokratia kanavoi usein ateistista ja sekulaariorientoitunutta kulttuuria. Ani harvoin liberaalidemokratia ohjautuu tekemisissään ja omissa arvoissaan kristillisistä arvolähtökohdista käsin tulkiten myöskään totuutta ja oikeutta. Poliittinen tarkoituksenmukaisuus nähdään usein liberaalidemokratiassa enemmistövallan ja rationalismin kautta. Realismi liberaalidemokratiassa tulkitaan materialismin silmälasien kautta asioita ja ilmiöitä nähden ja tulkiten.



Kahden edellä kuvatun aatevirtauksen, kuten liberaalidemokratia kontra ns. farisealaisuus.
Lakeja sovellettaessa totuus otetaan usein kritiikittömästi annettuna ja mutu-versiot ohittavat objektiviteetin ja tiedon objektiivisuuden ja näyttöjen vaatimukset. Arvoliberaalit ja farisealaiset arvioivat totuutta etupäässä: ”Tieto on tosi, jos se on tehokas toiminnan väline.” (James / pragmatismi) Valta ja intressisyydet määrittävät kummassakin em. inhimillisessä pyrkimyksessä ja aatevirtauksessa sen, miten muita ihmisiä kohdellaan.


Arvoliberaalit pyrkivät lanseeraamaan vapautta lain sallimissa rajoissa. Eettiset ja uskonnolliset säännöt ja rajoitteet tulkitaan farisealaisuudeksi ja perusteettomiksi valtapyrkimyksiksi kahlita ihmisen hedonistisia ja inhimillisiä tarpeita ja niiden tarpeiden mukaisia tapoja ja toimia. Toisaalta arvoliberaalit ovat ns. systeemiorientoitumisensa kautta helposti ajautumassa ja ajautuneet ns. hierarkisiin valtajärjestelmiin, jossa, ellei mikään sitä rajoita, valta, hyvinvointi ja varallisuus kanavoituvat yksille ja huono-osaisuus toisille. Ateistisissa malleissa, jollainen kommunismikin esimerkiksi Neuvostoliitossa oli, oli tehty pakottavia alistamis-, sanktioimis- ja sortotoimia… Arvoliberaalit kun alkavat esiintyä hyväntekijöinä, on aina syytä epäillä ja puolustautua jo ennakolta. Ihmisen pahuus kun usein tulee juuri materialismin ja intressisyyksien yhdistymisessä valta- ja resurssienjakomenetelmissä ja hallinnon toimissa ihmisten mielivaltaisissa hallinto- ja oikeusmenettelyissä. Usein aatevirtaukset sekoittuvat sellaiseksi yhteiskuntamalliksi, jossa ihmisen pahuus on leimaava ja ihmisen tahtoa ja toimia ohjaava vaikutin.

Farisealaisuus on usein ylpeää, korskeaa, itseriittoista, näennäisesti nöyristelevää, juonikasta, ylimielistä, itsehyväistä, kopeaa jne. ”Kiitän, että en ole kuin tuo syntinen publikaani…” jne. Ylpeys käy farisealaisessa ajattelussa ns. lankeemuksen edellä, kuten psalmissa sanotaan. Fariseukselle valtapositio maistuu makealta ja omahyväisyys nostaa helposti nokkaa muiden kanssakulkijoiden yläpuolelle. Farisealaisuus näkyy usein johtopaikoille päässeissä muita kohtaan äkkinäisesti ja tunteettomasti tulkitsemisena ja toimimisena, esim. fasismina. Kuningas Herodes, Keisari Nero ja Galigula, keskiaikainen roomalaiskatolilainen inkvisitio noitavainoineen olivat historian esimerkkejä farisealaisuuden narsistisesta ja sadistisesta luonteesta. Navalnyjn kohtalo, vain yhden mainitakseni on farisealaisen uskonto- ja yhteiskuntamallin ilmentymä. Teeskennellään muka olevansa hyvä, mutta ihmiset ovat alistetut pelolla, pakottavalla ja itsehyväisen tiedostavalla mielivallalla ja väkivallalla…


USA ja Israel ovat päättäneet omalta osaltaan ratkaista noita kysymyksiä sodan keinoin. Mutta voiko pahalla voittaa, kun pyritään hyvään? Vai pyritäänkö sittenkin pahaan? Kuka ja mikä sanoo ja määrittelee nykymaailmassa sen, mikä on hyvää ja mikä pahaa. Onko hyvä ja paha ihmisissä niin juurtunutta, että kukaan ei nykyään enää tiedä, eikä ymmärrä, eikä osaa määritellä mikä on hyvää, mikä pahaa. Kaikilla aatesuunnilla on peiliin katsomisen tarvetta. Vai ”onko yhtään, joka hyvää tekee? Vai ovatko kaikki pois poikenneet ja kelvottomiksi tulleet.?” (Lue Bibliasta)


Raamattu korostaa uskon, toivon ja rakkauden merkitystä. Ovatko ne vain ”kuin kulkusten helinää ja symbaalien kilinää” ja ihmisten pahuus yhdessä suurimman väkivallan mahdin kanssa synnyttää sotia ja ristiriitoja, joissa kaikki konfliktien osapuolet ovat väärässä, eikä kukaan ole oikealla, oikeudenmukaisuutta ja oikeamielisyyttä ajavalla ja toteuttavalla tiellä.

Mutta reijittivät ne osmannit ukrainalaisia omasta mielestään hyvyyttään jo keskiajalla? Kävin turistina siellä yhdessä keskiaikaisessa linnassa. Turisteille esiteltiin sen ajan monipuolisia riippumattomia oikeuskäytäntöjä venytyspenkeistä metallipiikkikaappeihin, joihin kansalaiset venytettiin ja reijitettiin hallintokoneiston hyvyyttään, oikeutta jakaen, että kansalaisten ei itse tarvinnut itseään venyttää ja reijittää ruostuneisiin naulakaappeihin.


Näen asian niin, että maailmassa on nykyisin ”yksi kylässä ja kaksi kaupungissa” ihmisiä, jotka ovat löytäneet oikean tien. Se ennakoi sitä, että kun pahuudet ja itsekeskeisyydet, niiden hedelmät tulevat täyteen kokoonsa, tulee kolmas maailmansota ja kaikki se, mitä siitä seuraa.


Repe, alias el Morisco
Kevätsilakkasilta 007 Haukilahti
00700 Merinäkymä
Finland

Vancella on ollut huono viikko.
Ensin kävi nolaamassa itsensä Trumpin puolesta Unkarissa.

Sitten johti epäonnistuneet rauhanneuvottelut Pakistanissa.

Nyt sitten kääntyy Paavia vastaan.

Vance sanoo olevansa ylpeä siitä, ettei USA enää lähetä aseita Ukrainalle

Yhdysvaltain varapresidentti J. D. Vance sanoo olevansa ylpeä siitä, että Yhdysvallat on lopettanut Ukrainan sotilaallisen tukemisen Venäjän hyökkäyssodassa.

Vance kertoi asiasta tiistaina 14. huhtikuuta Turning Point USA -tapahtumassa Georgian osavaltiossa. Hänen kommenteistaan on uutisoinut muun muassa ukrainalainen Kyiv Independent.

Tapahtumassa Vance muisteli kritiikkiä, jota hän sai kampanjoidessaan senaattiin. Vance valittiin senaattin vuonna 2022.

Hän kertoo tavanneensa vaalitapahtumassa ukrainalais-amerikkalaisen henkilön, joka kritisoi Vancea siitä, että tämä vastusti Ukrainan tukemista hyökkäyssodassa.

– Ja uskon siihen edelleen, tietenkin. Yksi asioista, joista olen ylpein tämän hallinnon aikana, on se, että ilmoitimme Euroopalle: jos haluatte ostaa aseita, voitte tehdä niin. Mutta Yhdysvallat ei enää osta aseita eikä lähetä niitä Ukrainaan. Olemme lopettaneet tuon toiminnan. Se on erittäin hyvä asia, Vance sanoi.

Presidentti Donald Trumpin hallinto on lopettanut tukensa Ukrainalle. Kyiv Independentin mukaan Ukrainan eurooppalaiset liittolaiset maksoivat valtaosan Ukrainalle annetusta sotilaallisesta avusta vuonna 2025.

Useat Euroopan maat, mukaan lukien Suomi, ovat ostaneet Ukrainalle sotatarvikkeita Yhdysvalloilta Naton johtaman PURL-ohjelman kautta.

Trump ja ulkoministeri Marco Rubio ovat aiemmin sanoneet, ettei sota Ukrainassa kuulu Yhdysvalloille.

Päättäkää jo vasut oletteko uskonnollisten vaiko maallisten johtajien puolella.

USA kääntyy Ukrainan Natseja vastaan!

Loppu Ukrainalle!