Lapseni ovat saaneet katolista uskonnonopetusta, joten väistämättä olen joutunut tekemisiin Katekeettisen keskuksen kanssa. Sen ympärillä on viime aikoina kuohunut ja on ollut puhetta mm. johtajavaihdoksesta.
Enemmän minua huolestuttaa se, että Opus Dei on saanut piispa J. Wróbelin kaudella sananvaltaa lasten uskonnonopetuksessa. Kukas muu istuukaan itse Katekeeettisen keskuksen johtoryhmässä kuin Opus Dein pappi Larenz, toisen OD-papin Pradon kuuluessa "katekeettiseen neuvottelukuntaan". Huhuna olen kuullut, että nimenomaan Wróbel ja Larenz olisivat nykyään sanelemassa tarkasti opetuksen sisältöä ja muuttamassa sitä OD-henkisemmäksi.
Sama henki suorastaan hohtaa Fideksen "Kaikuja katekeesista" -palstalta, jota on joskus pitänyt Irene Alvarez. Muiden lasten vanhemmilta olen kuullut, että katekeesissa otteet ovat olleet viime vuosina kovin auktoritatiivisia, mikä sinällään ei yllätä kun J. Wróbelin johtamasta hiippakunnasta on kyse.
Katekeesi on sen verran tärkeä asia, ettei siitä voida vaieta. Wróbelin kaudella hiippakuntamme suurimmaksi ongelmaksi on muodostunut se, ettei meidän anneta olla ihan tavallinen, ekumeeninen, avoin ja keskusteleva hiippakunta (niin kuin ovat hiippakunnat muualla maailmassa), vaan täällä pitäisi kaikkien tanssia yhden kieltä osaamattoman ja kulttuuria tuntemattoman pillipiiparin (= piispan) huilun tahdissa.
Mitä te muut sanotte?
Enemmän minua huolestuttaa se, että Opus Dei on saanut piispa J. Wróbelin kaudella sananvaltaa lasten uskonnonopetuksessa. Kukas muu istuukaan itse Katekeeettisen keskuksen johtoryhmässä kuin Opus Dein pappi Larenz, toisen OD-papin Pradon kuuluessa "katekeettiseen neuvottelukuntaan". Huhuna olen kuullut, että nimenomaan Wróbel ja Larenz olisivat nykyään sanelemassa tarkasti opetuksen sisältöä ja muuttamassa sitä OD-henkisemmäksi.
Sama henki suorastaan hohtaa Fideksen "Kaikuja katekeesista" -palstalta, jota on joskus pitänyt Irene Alvarez. Muiden lasten vanhemmilta olen kuullut, että katekeesissa otteet ovat olleet viime vuosina kovin auktoritatiivisia, mikä sinällään ei yllätä kun J. Wróbelin johtamasta hiippakunnasta on kyse.
Katekeesi on sen verran tärkeä asia, ettei siitä voida vaieta. Wróbelin kaudella hiippakuntamme suurimmaksi ongelmaksi on muodostunut se, ettei meidän anneta olla ihan tavallinen, ekumeeninen, avoin ja keskusteleva hiippakunta (niin kuin ovat hiippakunnat muualla maailmassa), vaan täällä pitäisi kaikkien tanssia yhden kieltä osaamattoman ja kulttuuria tuntemattoman pillipiiparin (= piispan) huilun tahdissa.
Mitä te muut sanotte?
Vastaukset 78
Vanhimmat
Kirjoitit
"Huhuna olen kuullut, että nimenomaan Wróbel ja Larenz olisivat nykyään sanelemassa tarkasti opetuksen sisältöä ja muuttamassa sitä OD-henkisemmäksi." ja itseäni jäi mietityttämään, että mitäköhän tuo tarkoittaa, joten voisitko antaa esim. jotain esimerkkejä opetuksen muuttumisesta ja siitä, mitä tarkoittaa OD-henkisempi opetus?
S.Birgitta
OD-henkisyys tarkoittaa minulle paitsi käskyjen ja määräysten, eritoten moraalin ja erityisesti seksuaalimoraalin jatkuvaa tuputtamista rakkauden, laupeuden ja anteeksiannon sijaan. Siinä se lyhyesti.
Luuletteko, että tällä lapset saadaan kasvamaan innostuneiksi katolilaisiksi?
Halutko kasvattaa lapset innostuneiksi katolisen kirkon jäseniksi vai innostuneiksi katolilaisiksi eli katolista uskoa harjoittaviksi ja sen mukaisesti eläviksi?
Minusta on täysin arvotonta, jos kirkon moraaliopista vaietaan tai sitä vesitetään, jotta saataisiin omia mielitekojaan noudattavat ihmiset innokkaasti osallistumaan kirkon toimintaan. Moraaliopin mukainen elämä nimittäin on rakkauden täyttämää elämää ja moraaliopin hylkäävä "vapaus" taas on rakkauden vastakohta.
Katolinen moraalioppi vaatii ihmiseltä paljon, mutta antaa mahdollisuuden rakkauden täyttämään elämään. Sukupuolimoraalin höltyminen ei ole osoitus kristillisestä rakkaudesta vaan sen puutteesta.
Laitat Seurakuntalaisen viestiin väitteitä, joita siellä ei ole, ja sitten osoitat ne vääriksi. Mitä järkeä? (tai moraalia?)
Ja mitä ihmeen eroa innostuneella katolisen kirkon jäsenellä ja innostuneella katolilaisella jne.? Jos siinä onnistuu näkemään jonkin eron, niin voihan sitten taittaa peistä. Minusta näyttää ilmaan huitomiselta.
"Laitat Seurakuntalaisen viestiin väitteitä, joita siellä ei ole, ja sitten osoitat ne vääriksi."
Miten niin? Mitä väitteitä olen laittanut Seurakuntalaisen viestiin? Mielestäni hän aika selvin sanoin asettaa vastakkain kirkon moraaliopin ja varsinkin sukupuolimoraalin opettamisen ja rakkauden ja laupeuden. Halusin sanoa, että en usko, että ilman moraalioppia ja sen noudattamista todellinen rakkaus olisi mahdollinen. Moraalioppi on nimenomaan rakkauden tukija ja edellytys, siksi sen opettaminen on todellinen rakkaudenteko, armeliasta ja hellää.
Mutta sitten tämä kysymys katolisen ja katolisen kirkon jäsenen mahdollisesta erosta. Asia ei koske mielestäni vain katolilaisia, vaan kaikkia kirkkoja ja kaikkia uskontoja. Olen sitä mieltä, että ihminen voi olla vaikkapa islamilaisen seurakunnan jäsen ja puhua vahvastikin islamin nimissä, mutta jos hän noudattaa omia oppejaan eikä kunnioita islamin opetusta ja pyri sen mukaiseen elämään, hän ei ole islaminuskoinen, vaikka toimisikin aktiivisesti seurakunnassaan. Sama koskee myös katolista kirkkoa. Seurakunnan jäsenyys ei mielestäni merkitse, että ihminen todella pohjimmiltaan on katolilainen. Se edellyttää, että ihminen hyväksyy kirkon auktoriteetin ja opetuksen, myös moraaliopetuksen ja haluaa opettaa sen myös lapsilleen.
Miksi ihmisen pitäisi edes kuulua katoliseen kirkkoon, jos hän ei halua noudattaa tai opettaa lapsilleen katolisen kirkon opetusta - myös sukupuoliasioista? Onhan niitä muunkinlaisia oppeja, jos tämä meidän kirkkomme oppi ei miellytä.
joka on kasteen tai vahvistuksen sakramentin kautta kerran otettu katolisen kirkon jäseneksi. Siinä se. Katolinen kirkko ei jaa eikä tunnusta Majlisin itse keksimää katolilaisuuden määritelmää.
se kuinka Opus Dei tietää aina kaiken kaikkia muita paremmin.
Itse asiassa samaa ihmetteli pari päivää sitten eräs saksalainen pappistuttuni, joka myös ihmetteli Helsingin hiippakunnan tilannetta yleensä.
Eli ihan vain tiedoksi, että kyllä Helsingin hiippakunassa tapahtuvia asioita seurataan myös hiippakunnan ulkopuolella huuli pyöreänä.
Led Zeppelin lauloi joskus, että
...
And it’s whispered that soon
If we all call the tune
Then the piper will lead us to reason.
And a new day will dawn
For those who stand long
And the forests will echo with laughter.
...
Kyllä seurataan joo! Suomen katolilaisten huono tilanne on ollut lehdissä Italiaa myöten! Ei siis kannata tuudittautua siihen valheelliseen harhaan, että piispa voisi toikkaroida miten tahansa- kyllä se noutaja joskus tulee, kun lehdistö maailmalla jaksaa vaan raportoida. Hyvä, että meillä on kontakteja ulkomaisiin toimittajiin, jota kautta painostusta wrobelia kohtaan voidaaan myöskin lisätä.
...sekä nauretaan että surkutellaan. Minun mielestäni tilanteemme olisi koominen, ellei se olisi niin traaginen. Mutta: Elämähän on tragikomiikkaa!? Kehotankin katolilaisia yhä vain käyttämään omia aivojaan arvioidessaan oikean ja väärän suhdetta. Kyllä te itsessänne tiedätte, mikä on oikein ja mikä väärin.
Meistä jokainen vastaa itse teoistaan. Siinä ei auta yhdenkään niin kutsutun kirkollisen auktoriteetin määräykset. Niihin taipuvat sellaiset, jotka eivät uskalla tai osaa muodostaa omaa mielipidettä.
Nimimerkki Lumottu sanoi tilannettamme seurattavan huuli pyöreänä. Ilmaisu on liian lempeä. Vanhat katoliset maat, kenties rauta- ym. esirippujen takana elänyttä Puolaa lukuunottamatta, suhtautuvat katolisen kirkon lahkoihin (neokatekumenaalit, Opus Dei yms.) erittäin vakavasti. Nuo lahkot ovat jo tuottaneet kirkollemme paljon hallaa rakentamalla eripuraa tarjotessaan autoritatiivista oikeassa olemisen väkivaltaa.
Siellä on maailmalla isotkin joukot, joilla riittää vapaa-aikaa nauraa ja surkutella muutaman hörhön nurinoita täällä pohjolassa? No jopas on.
Jeesus ei opetanut, "älkää tehkö niin kuin minä opetan, vaan tehkää mikä teistä itsestänne tuntuu oikealta".
Sen sijaan Hän opetti: "Joka kuulee teitä, se kuulee minua ja joka hylkää teidät, hylkää minut; mutta joka minut hylkää, hylkää hänet, joka on minut lähettänyt"
Siinä olet oikeassa, että jokainen meistä vastaa itse teoistaan.
miten hyvin ja laajalti ympäri Eurooppaa vanhat katolilaiset ovat verkostoituneet sekä ystävien, sääntökuntalaiskollegoiden että sukulaisten ja perheenjäsenten kautta. Nuorempi polvihan vain lukee fundamentalistien nettisivuja, mutta vanhoilla katolilaisilla on ystäviä kautta Euroopan. Kyllä piispallista toikkarointia tosiaan seurataan huolestuneena eri puolilla Eurooppaa.
Hiippakuntaamme vaivaa tradition hylkääminen. Traditio on sitä, mikä siirtyy sukupolvelta toiselle ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa. Edellyttää nöyryyttä, avoimuutta, toinen toisensa kunnioittamista.
"Vanhat" aina muistuttavat, että pitäisi tutkia enemmän omia syntejään kuin toisten. Ei oo kivaa.
Kyllä tätä menoa seurataan ja puolestamme sekä toimitaan että rukoillaan "meren saaria" myöten.
Emme ole yksin.
Nuorten into ja vanhojen kokemus, kaiken pitäisi saada vaikuttaa kaikkien parhaksi, vai mitä?
Kirkossa ei siis kuuluisi toimia asenteella "alas lyökää koko vanha maailma, ja valta meidän silloin on!"
ihmetytti se kuinka tarkkaan katoliset tuttuni, mukaanlukien pappistuttuni, Suomen tilannetta seuraavat ja piispan toimintaa ääneen ihmettelevät.
Erityisesti he ihmettelivät Opus-Dein suurta roolia pienessä hiippakunnassa ja sitä kuinka piispalla ei tosiaankaan ole ollenkaan pastoraalista otetta.
Oletko jostain asiasta erityisen huolestunut, tai onko jotain jo tapahtunut lasten kertomuksista tai jostain muusta päätellen?
Täyttä populismia. "Seurakuntalainen" yrittää käyttää jokaisen kuvittelemansa "aseen" piispan mustamaalaamiseksi.
Jokainen ajatteleva ihminen tajuaa, kun seuraa palstan kirjoituksia jonkin aikaa.
Olisin onnellinen mies, jos voisin vaihteeksi kirjoittaa jotakin myönteistä nykypiispamme J. Wróbelin toimista. Siihen ei valitettavasti ole ollut aihetta.
Piispa vastaa katekeesista, joten tässäkään keskustelussa ei häntä voida sivuuttaa. Monien muiden lasten vanhempien tavoin olen huolissani siitä, että katekeesi ON SAANUT toisenlaisia painotuksia ja korostuksia J. Wróbelin tultua tänne meitä kaitsemaan.
On aivan kauheaa, että Kristillisessä kirkossa painotetaan Kristillisiä arvoja !
Itse en muuten ole vielä katolilainen, mutta juuri Piispan ja Opus Dein kaltaisten, suoraselkäisten Jumalan ihmisten takia - aion Kirkoon liittyä !
Eikö muuten katolisen kirkon väkimäärä lisääntynyt Suomessa 3-4% viime vuonnakin ?
Ev.lut. kirkon rappiotila tulee lisäämään katolilaisuuteen palaavien määrää Suomessa tulevina vuosikymmeninä. Aikaisempina vuosikymmeninä katolilaisuus on ollut Suomessa niin tuntematon asia, ettei ihme, jos useimmat eivät tiedä Kirkosta muuta kuin mitä koulun historiantunneilla on puolueellisesti kerrottu.
Aivan viime aikoina on Katolinen Kirkko ja paavi saaneet huomattavaa julkisuutta verrattuna entiseen, ja se julkisuus on pääsääntöisesti ollut katolilaisuuden kannalta myönteistä samaan aikaan, kun ev.lut. kirkko saa yhä enemmän ja enemmän arvostelua osakseen Suomessa.
Hyvä sisko,
Voisitko kertoa, minkälaisia toisenlaisia painotuksia ja korostuksia katekeesi on saanut?
Yhden toisen lapsen vanhempi kertoi, että ennen lasten ripittäytymistä lapsilta oli kyselty onko heillä ollut "epäpuhtaita" ajatuksia... Lapsia on syyllistetty mm. siitä etteivät heidän perheensä (useimmiten ainakin toisen vanhemman osalta ei-katolisia) käy messussa... Rakkauden käskyä ei oteta vakavasti, vaan lapsien tulee päntätä ulkoa kymmenen käskyä (mukaanluettuna erityisesti "älä tee huorin")... Katekeesissa ei oteta huomioon sitä, että olemme täällä vain pieni vähemmistö, mikä taas edellyttäisi paljon ekumeenisempaa katekeesia... Opus Dein ideat mm. työnteon pyhittävästä vaikutuksesta on otettu opinto-ohjelmaan mukaan...
Omat lapseni eivät ole enää katekeesissa, tämä on muiden minulle kertomaa.
"Rakkauden käskyä ei oteta vakavasti, vaan lapsien tulee päntätä ulkoa kymmenen käskyä..."
Mielenkiintoinen lause! Rakkauden käskyn vakavasti ottaminen poissulkee kymmenen käskyn opettelemisen ulkoa? Mihinkähän tuon väität perustuvan? Etkö ymmärrä, miten koko ajan teet itsestäsi nimimerkkiä, johon ei voi suhtautua vakavasti?
Eiköhän normaali lapsi opi kymmenen käskyä ulkoa sen verran helposti, ettei opetteluun mene kohtuutonta aikaa ja vaivaa? Sinäkö et ikinä oppinut ulkoa kymmentä käskyä?
ymmärtää, että sokea ulkoaoppiminen ja asian ymmärtäminen ja sisäistäminen ovat kaksi eri asiaa. Kun kymmenen käskyä opetellaan mekaanisesti eikä niitä selitetä lasten kehitystasolle soveltuvalla tavalla, seurauksena on sokeaa, typerää tuomiohenkisyyttä joka kuitenkin kuvittelee itsensä kristillisyydeksi. Todellisuudessa kymmenen käskyn pohtimisen, sisäistämisen ja eri tasoilla ymmärtämisen prosessiin meiltä menee koko elämänikä. Se on kristittynä elämistä ja tuollaiseen aidosti kristilliseen ymmärtämiseen lapsia ei nyt katekeesissa selvästikään ohjata.
Olen sen verran tyhmä, etten ymmärrä.
siitä, millä tavoin kymmenen käskyn jatkuva oppiminen ja ymmärtäminen on keskeistä kristittynä elämiselle. Jos et tuosta ymmärtänyt sanaakaan, niin silloin on tosiaan jossakin jotain vikaa. Rakkauden kaksoiskäskystä en viestissäni kirjoittanut mitään, mutta eiköhän kristityn kuulu aina tulkita kymmentä käskyäkin rakkauden kaksoiskäskyn valossa. Tämä on kristinuskon peruskäsityksiä eikä minua lainkaan yllätä, että tämä on Bacchukselle aivan uutta tietoa.
että nämä Katolilaisen mainitsemat kristinuskon perusasiat (muista puhumattakaan) tulevat kuin outoina uutuuksina Bacchukselle. Se siis opetuksen nykytilasta, q.e.d.
Vastaat usein kysymyksen vierestä, ja sitten alat syytellä, vaikka vika on itsessäsi.
Minähän ihmettelin aivan muuta asiaa kuin mihin vastasit. SINÄ kirjoitit rakkauden käskystä joka poissulkee kymmenen käskyn opettelemisen. Muistisi kertaamiseksi copypastean;
"Rakkauden käskyä ei oteta vakavasti, vaan lapsien tulee päntätä ulkoa kymmenen käskyä..."
Jättäisit vastaamatta kokonaan, mikäli et osaa vastata juuri siihen mistä on kysymys.
kirjoittanut tavalla jota kuvailit, joko sekoitat eri kirjoittajat keskenään tai et ymmärrä lukemaasi. Haukut väärää puuta.
Seurakuntalainen ja Katolilainen menivät kyllä sekaisin. Onneksi kuulutte molemmat samaan poppooseen, joten virhe ei ollut niin kovin suurin. Palstalla keskustelua vaivaa se, että osa kirjoittajista kirjoittaa nimimerkkiään jatkuvasti vaihtaen. Ilmeisesti siitä johtuen en huomannut ketjussa nimimerkin vaihdosta.
Bacchus on räyhätessään sekoittanut keskenään Seurakuntalaisen ja Katolilaisen viestit. Huutaa selvästi niin pää punaisena, että luetun ymmärtämisen taito kärsii.
että muut vaihtaisivat koko ajan nimimerkkiäsi. teit virheen ja et voi myöntää edes sitä repimättä heti taas kehiin asiattomia ja järjettömiä syyttelyitäsi!
korjaan samoin tein: ei siis pitänyt olla muut vaihtaisivat nimimerkkiäsi vaan tietenkin vaihtavat nimimerkkiään. Tuonhan kertoo jo logiikkakin!
kauniisti, lyhyesti ja selkeästi esitetty, kristillistä opetusta vastaava henkilökohtainen näkemys ja perusteltu vastaus kysymykseen. Millä muulla kuin ilkeydellä ja pahantahtoisuudella selittyy se, että Bacchus kuittaa tuon hienon kirjoituksen sanalla "vuodatus"? Tuo juuri on sitä loukkaavaa leimaamista, jonka jatkuvasta harjoittamisesta Bacchukselle on täällä huomautettu.
Mitä vikaa on siinä, että messussa käyntiin opetetaan? Eikö ole hyvä, että lasten uskonnonopetuksessa kerrotaan messusta ja siitä miten hyvä siellä on käydä - vaikka vanhemmat eivät syystä tai toisesta tätä messuvelvoitetta pitäisikään.
Toisaalta, myös hyvä että opetetaan työnteon kunnioittamista ja pyhittämistä. Sen pitäisi lähteä rehellisen suomalaisen selkärangastakin ilman eri opetusta ja saati että sitä vielä kritisoitaisiin.
ja pelottelu ei ole opettamista vaan henkistä ja hengellistä väkivaltaa.
on siis syyllistävä tapa, jolla kaikki nykyisin lapsille esim. katekeesissa opetetaan: pelottun, syyllistämisen, ulkoa opittavien (mutta ei omakohtaiseen ymmärrykseen perustuvien) ehdottomien käskyjen ja kieltojen järjestelmänä. Se ei ole kristinuskoa eikä sellainen edistä henkistä hyvinvointia ja terveen hengellisyyden rakentumista. Malli on lähinnä pakkoneuroottinen ja kertoo samanlaisesta suhteesta uskontoon.
Vai pitäisi olla ekumeenisempaa katekeesia? Silloin kun m.elisabetta vielä oli luterilainen lapsi luterilaisessa uskonnonopetuksessa, kyllä meidänkin oli opeteltava kymmenen käskyä ulkoa. Enkä usko, että se on ketään meistä vahingoittanut. Eiköhän rakkauden käsky sisällä senkin (tai nimenomaan sen), että opetetaan, mitä lähmmäisen rakastaminen tarkoittaa (eli sitä mitä kymmenessä käskyssä sanotaan).
(ja kirjoitat "..mukaanluettuna erityisesti "älä tee huorin"... niinkuin se olisi joku katekeettojen keksimä lisäys! Kyllä se vaan sekin on yksi kymmenestä käskystä. Vaikka ei muodinmukainen olekaan.)
siitä, miten opetetaan: opetetaanko lapset jyrisemään ulkoa oppimiaan tuomion sanoja kuin papukaijat vai onko opetus sitä, että opetellaan yhdessä ymmärtämään kristittynä elämistä - johon siis kuuluvat myös rakkauden kaksoiskäsky ja kymmenen käskyä. Ekumenia on kristinuskon ytimessä ja Suomessa elämme ekumeenisessa yhteydessä muihin kirkkoihin. Siksi triumfalismi ja vastaavat nuorten katolilaistens suosimat painotukset ovat todella väärässä paikassa juuri Suomessa. Olen murehtien pannut merkille antiekumeenisen asennevaivan leviämisen nykyisen piispan alaisuudessa. Puhuimme siis siitä, miten opetetaan sitä, miten elää kristittynä. Oletan, että ymmärsit tahallasi väärin?
Onko sinusta siis oikein syyllistää pieniä lapsia siitä, etteivät heidän vanhempansa käy messussa? Oletko tullut ajatelleeksi seuraavia tosiasioita:
- useimpien lasten vanhemmista toinen ei ole katolilainen
- joissakin perheissä ei-katolinen vanhempi ei välttämättä suhtaudu kirkkoon myönteisesti
- sunnuntai voi olla perheen ainut yhteissäolon päivä
- monet asuvat kaukana kirkosta
- monilla ei ole varaa käydä kirkossa joka sunnuntai, koska bussimatkat jne. maksavat
- avioliitoissa voi olla muutenkin vaikeaa
jne. jne.
voi myös olla, että perheessä se katolinen vanhempi syystä ja oikeutetustikin voi suhtautua lähinnä kauhulla "omaan kirkkoonsa" eikä halua lastensa joutuvan kärsimään samoista pelotteluista ja loukkauksista, joita on itse joutunut kokemaan.
Samoin voilla että perheessä ei ole nullifikatiota, jolloin messussa käyminen on joka kerta loukkaavaa ja haavoittavaa. Entäpä sitten tosiaan perheet, joista osa on luterilaisia ja heidät suljetaan kylmästi pois ehtoolliselta! Pohtikoot syyllistäjät kerrankin kunnolla, miten perheiden tuossa tapauksessakin tulisi hengellisestä elämästään vastata.
nii-in, kyllä mä vähän tahallanikin ymmärsin väärin, mutta en malttanut olla laittamatta. "Kymmenen käskyn ulkoa pänttääminen" kuitenkin OLI yksi "seurakuntalaisen" mainitsemista vääryyksistä... :) Mutta minulle kyllä tuli se vaikutelma (koko tästä ketjusta), että kun oikeasti ei ole esittää mitään konkreettisia uskonnonopetuksen epäkohtia, tai osoittaa, miten se olisi muuttunut opusdeiläiseksi/antiekumeeniseksi jne.; niin sitten toimitaan kuten sinä Katolilainen.. eli maalaillaan tyyliin "lapset opetetaan jyrisemään ulkoa oppimiaan tuomion sanoja..." Enkä usko, että katolinen uskonnonopetus sellaista olisi.
Ekumenian nimissä ei myöskään tarvinne opettaa lapsille mitään "anteeksi että olen katolilainen"-asennetta. Kun luterilaisessa uskonnonopetuksessa ei minun tietääkseni nykyäänkään niin kovin paljon kerrota esim. katolisesta kirkosta, niin kyllä minusta katolinen opetus saa keskittyä erityisesti katolisen kirkon tuntemukseen, että katoliset lapset tietäisivät, mitä heidän oma kirkkonsa opettaa, ja olisivat siitä ylpeitä. Niin kuin luterilaisetkin omastaan.
Yksi: olet ymmärtänyt täydellisen väärin ekumenian merkityksen.
Kaksi: minusta on väärin panna lapset pänttäämään ulkoa heille käsittämättömällä tavalla ilmaistuja käskyjä, kun olennaista on puhua kristinuskon perusasioista, joihin kuuluvat 10 käskyäkin, heille tavalla jonka he ymmärtävät ja kykenevät pohtimaan ja ymmärtämään oman elämänsä kontekstissa.
Tässä ketjussa on puhetta myös konkreettisista epäkohdista ja painopisteen muutoksista katekeesissa, nämä osaltaan ovat siitä esimerkkejä. Perheelliset ovat monet nyt lomilla, mutta kertovat varmasti palattuaan lisää. Heillähän tietoa ja kokemusta on erityisen runsaasti. Fakta on että katekeesiin ollaan yleisesti erittäin tyytymättömiä, katekeesin ympärillä kouhuu. Muun väittäminen on itsepetosta.
Hyvä Bacchus,
kirjoitat hyvin omituisesti evankelis-luterilaisesta kirkosta, tavalla, joka ei mitenkään ole sopusoinnussa Kirkkomme ekumeenisen hengen kanssa. En ymmärrä, mistä ammennat moista ylimielisyyttä. Luterilainen kirkko elää täällä hyvin monivivahteista elämäänsä ja meidän on kai tarkoitus antaa yhdessä esimerkkiä kristillisestä lähimmäisenrakkaudesta ja toinen toisensa kunnioittamisesta. Olen miettinyt, oliko kenties jokin suruviesti ekumenian tilasta Suomessa se viimeinen pettymys, joka mursi paavi Johannes Paavali II:n sydämen? (Mutta toivon, että hänet on säästetty pahimmalta.)
Se mitä kirjoitat katolisen kirkon imagosta Suomessa, on täyttä fantasiaa. Ennen Kirkkomme nautti paljon enemmän arvostusta, nykyään taas siitä voi kirjoittaa ihan mitä tahansa.
Jos Kirkon jäsenmäärä lisääntyy, se tarkoittaa myös, hyvä Bacchus, että sinun täytyy opetella entistä enemmän suvaitsemaan erilaisuutta! Aloita nyt heti, vaikkapa ns. vanhoista katolilaisista.
Ja tuo asia, mitä itsevarmasti julistat, on viime kädessä yksin ja ainoastaan Pyhän Hengen työtä.
vaikkapa viime vuoden kalenteri ("Logos"), joka esittelee katolista kirkkoa, piispa Wróbel mainitaan ihan asiallisesti, lisäksi kerrotaan pyhimyksistä, esitellään katolista maalaustaidetta, vanhoja kirkkoja (Naantalin luostarin kirkko esim.), ignatiaanisia harjoituksia, Angelus-rukous... arvannet jo, miksi menin hankkimaan kirjan, em. kirkon "rappiotilasta" huolimatta. Ehkä sinä pidät juuri tuota kaikkea todisteena em. kirkon näivettymisestä? Minusta se kertoo, että ekumenian työ kantaa hedelmää (mistä kiitos erityisesti piispa Paul Verschurenille SCJ, katolisen kirkon puolelta katsottuna).
Tämä viesti kysymyksineen on Bacchukselle.
vaan uskollisuus Kristukselle, joka on Kirkon pää.
Näyttää siltä, että tähän aiheeseen on todella palattava lomien jälkeen. Vanhempien täytyy saada kertoa huolen aiheensa, niin että ne kuuluvat piispan talolle asti. Katekeettisen keskuksen johtajan tulisi katsoa, onko tarvetta yhteiseen kokoontumiseen. Ymmärrän kyllä, että opetuksen organisointi ei ole helppoa, mutta sitä suuremmalla syyllä pitäisi vanhempia kuunnella/informoida. Yleisen opetuksen suuntaviivat ovat yksi asia, ekumeenisuus toinen tärkeä näkökohta, ja kolmantena hengellisen väkivallan ja painostuksen ennaltaehkäisy meidän kirkkomme piirissä.
Mikä pakko on kuulua katoliseen kirkkoon, jos ei tunnusta edes sen ehtoolliskäsitystä oikeaksi, vaan haluaa toisin uskovat samalle aterialle? Olkaa hyvä ja hakeutukaa kirkkoon, joka ei välitä pätkääkään siitä, mihin ehtoolliselle osallistuvat uskovat!
Katoliseen kirkkoon ei ole pakko kuulua, jos ei pidä sen opetuksesta ja hierarkiasta. Maailmassa on muitakin kristillisiä kirkkoja. Ovi on auki, älkää kiusatko itseänne, jos on niin paha olla, eikä opetuskaan (vaikkapa avioliiton purkamattomuudesta) tunnu oikealta.
Tämä "kapinajoukko" tuo mieleeni Muumi-sarjan Haisulin. Haisulihan on kaveri, joka haluaisi kuulua joukkoon, mutta ei osaa elää joukossa niin, että kenelläkään olisi hyvä olla hänen seurassaan.
sanella, kenen tulee kuulua mihinkin kirkkoon. Katolilaisia ovat myös ne katolilaiset, jotka ajattelevat toisin kuin Majlis. Sinun käsityksesi asioista eivät ole mikään mittapuu sille, kuka tai ketkä ovat oikealla tavalla katolilaisia. Monet katolilaiset ovat esimerkiksi ekumeenisia, toisin kuin Majlis. Sinä et voi sanella, mihin kirkkoon kukakin kuuluu ja kokee kuuluvansa. Katolisuus ei ole samaa kuin sokea kuuliaisuus ja fundamentalististen painotusten kritiikitön hyväksyminen. Meitä on moneksi.
tuo Haisuli-kuvaus on kuin yksi yhteen Bacchuksen kanssa!
... vei Haisulille mehua tämän aiheutettua hämminkiä ja häiriötä muumitalossa. (Kuopuksemme, silloin 5 v., ihmetteli parikymmentä vuotta sitten, miten oli mahdollista, että Haisuli voi saada niin nopeasti anteeksi.)
Muumimamman mallia voisi olla ihan hyvä pyrkiä noudattamaan, pidettiinpä Haisulina ketä hyvänsä...
En ymmärrä miksi messussa käyminen voisi jonkun ihmisen mielestä tuntua nöyryyttävältä tms. Enkä myöskään ymmärrä, miksi pitää ehdottomasti olla katolinen, jos kokee NIIIN suurena murheena sen, ettei aviopuoliso voi käydä samalla eukaristialla.
Muistatko, kuinka edesmennyt paavimme kantoi murhetta juuri tästä samasta asiasta?
Näkyvä ykseys on perimmäinen päämäärämme. Matkalla meidän pitäisi kuitenkin koko ajan katsoa sitä yhteistä mitä meillä on, eikä vain sitä mikä vielä erottaa. Loppujen lopuksi emme tiedä miten Pyhä Henki käytännössä johdattaa: olisi tärkeää rukoilla, että aina näkisimme oikein edes seuraavan askeleen. Minusta ekumeniassa on otettu sekä harha-askelia että iloisia tanssiaskelia. Yksi sellainen iloinen oli katolinen piispanvihkimys luterilaisessa kirkossa. Eipä arvattu seuraavia askelia.
Minusta lähentymistä ei helpota, vaan vaikeuttaa, kaikki omavaltaiset tempaukset. Huomio kiintyy niihin, eikä välitetä muista mahdollisuuksista millä ihan kaikessa rauhassa ja ketään loukkaamatta voisi edistää ekumeniaa.
Toisaalta yhtä surullisena koen oman kirkkomme nykyisen eristäytymisen. Se ei todellakaan ole katolisen hengen mukaista.
tuohon sävyyn.
Emmekö voisi mieluummin pyytää Marialta, joka on Viisauden istuin, esirukouksia itsellemme ja toisillemme, että ymmärtäisimme paremmmin Jumalan tahtoa ja Kirkon opetusta?
pitäisi olla oikeus olla katolilainen ja millä perusteilla, kun pidät noin vähäarvoisena jonkun toisen katolista vakaumusta ja katoliseen kirkkoon kasvamista? Ulos vaan kaikki, jotka eivät ajattele niin kuin sinä ja piispa, niinkö?
Myös sinun kanssasi eri tavalla ajattelevat ovat katolilaisia ja heillä on aivan yhtä suuri uskoonsa, kirkkoon ja katolisuuteen kuin sinullakin.
Miten sitten sinun mukaasi tulisi "seka-avioliitossa" elävän perheen menetellä? Tuleehan ei-katolisella puolisollakin olla oikeus nauttia Herran ruumis ja veri. Mikä on vastauksesi?
lapsipahanen, annan sinulle typeryytesi anteeksi. Mutta jos taas passisi antaa sinulle ikää enemmän kuin 16 kesää, kehotan että menet itseesi ja kysyt itseltäsi mikä on kristityn elämän mukaista kirjoittelua tälläkin palstalla. On uskomatonta että kukaan jaksaa käyttää aikaansa ja energiaansa toisten haukkumiseen, VAATIEN rakkautta osakseen mutta samalla aikaa olevan täysin vailla sen alkeellisintakaan muotoa.
Jos alkaisit VAATIA vähemmän, ehkä ymmärtäisit että Kirkon sakramentit ovat lahja, eivät vaatimusten kohde. Sitä röyhkeyden määrää joka tarvitaan sinun tekstiesi kirjoittelemiseen ei voi yksinkertainen sielu helposti edes ymmärtää.
Rukoile ja tee työtä! Ja jospa jättäisit uskonopin vaikkapa kesäksi teologien käsiin!
perättiin "seka-avioliitto"-tilanteeseen vastausta katoliselta tytöltä ja muistutettiin, että katoliseen kirkkoon kuuluu oikeutetusti monella tavalla ajattelevia ihmisiä. Se on kristillisyyttä, ei vielä mitään huipputason teologiaa. Listat ovat keskustelua varten.
haukkumista ja henkilökohtaisuuksiin menemistä varten. olisi paljon parempi jos jokainen lukisi viestinsa kaksi, kolme kertaa läpi ennen lähettämistä, miettien saako sisältö vastaanottajan hyvälle vai huonolle tuulelle. jos asiaa on, sen voi sanoa ilman haukkimistakin. kaikki muu on lapsellisuutta, ja poistamisen arvoista.
Joku on joskus sanonut: Just jetsulleen jees!Näin on. Olen samaa mieltä Katolilaisen kanssa. Kiitos Sinulle ja Seurakuntalaiselle. Minä tiedän kokemuksesta ilmaukset tosiksi. Lapsille opetetaan lakia, ei lain henkeä.
ovat olleet suomalaisten tiedossa jo ennen mainitun lahkon tänne tunkeutumista.
Vanhemmat käyvät aikaisempaa harvemmin korkeamessussa, koska liian monissa saarnoissa aliarvioidaan aikuisen ihmisen omaa arvostelukykyä ja tuputetaan yhteiskuntaamme tuntemattoman papin valmiiksi pureskelemia ratkaisuja, tekopyhiä asenteita ja - enpä viitsi enempää, ettei tulisi ilkeyksiä.
menet nyt rippi-isäsi luo ja kerrot, kuinka olet kehottanut vanhoja katolilaisia eroamaan kirkostaan? Noudata sitten rippi-isäsi neuvoa.
Onko keskusteluun osallistunut nyt ketään, jolla on tällä hetkellä lapsi seurakunnan uskonnonopetuksessa?
Sikäli kun katsoin tätä ketjua läpi, opetusta kritisoitiin kuulopuheiden ja mutu-tuntuman perusteella.
Minulla on iloinen ja tasapainoinen lapsi katolisessa uskonnonopetuksessa. Ainakaan häntä ei ole millään tavalla painostettu tai syyllistetty, enkä ole keneltäkään tällaisesta kuullut. Lapsi on ylpeä katolilaisuudestaan.
Tämä opetuksen arvostelu on piispaa ja Opus Deitä vihaavien juonenpunontaa, jolla ei ole siteeksikään todellisuuspohjaa.
ainoatakaan keinoa "todistaakseen" hiippakunnan tilan huonoksi. Heillä tarkoitus pyhittää keinot, ja heidän omatuntonsa sallii jopa väärän todistuksen antamisen, mikäli he sillä kuvittelevat saavansa aikaan vahinkoa hiippakunnalle.
Niin. Onhan se kamalaa kun lapsille opetetaan uskontoa eikä sekulaaria propagandaa, jossa kirkko nähdään vain pahana ja pitää saada naiset paaveiksi. Hyvä, että edes lapsistamme huolehditaan, vaikka aikuiset valitsisivatkin valheen tien.
Tämä on varmasti asia, jota laajassa diasporahiippakunnassa on vaikea mennä yleistämään. Lisäksi on tullut lainmuutos tähän samaan aikaan, "tunnustukseton" uskonnonopetus. Olen kuullut joitakin valituksia sekä muilta vanhemmilta että opettajalta tilanteen vaikeutumisesta. Joka tapauksessa on niin, että 1) päävastuu lapsen kasvatuksesta on edelleen vanhemmilla ja 2) myös lasten etu vaatii yleisen ilmapiirin tervehtymistä.
Onko kirkon johdon ja Opus Dein tunaroinnin arvosteleminen jo vihaamista?
J. Wróbelin valtakaudella Suomen katolisesta kirkosta on toden teolla tukahdutettu kaikki keskustelu niin totaalisesti, etteivät ihmiset näköjään enää edes OSAA keskustella!
lienevät nyt lomilla ja muualla kuin nettikoneiden äärellä. Kyllä katekeesin kuohut ovat muutkin tavoittaneet. Ehkä sinulla on eri käsitys painostamisesta ja syyllistämisestä kuin monilla muilla?
Kaikella täällä esitetyllä kritiikillä on vahva pohja kirkon surullisessa todellisuudessa.
Aloitin tämän katekeesi-keskustelun nimenomaan siltä pohjalta, joka minulla on LUKUISTEN muiden katolisten, perheellisten ystävieni kokemusten valossa. Surullinen todellisuus osataan näköjään kieltää ja "selittää pois" muuallakin kuin Neuvostoliitossa!
Allekirjoitttanut perheellinen lähtee huomenna ansaitulle lomalle. Toivottavasti ASIALLINEN keskustelu (eikä toisten syytteleminen) siitä huolimatta jatkuu!
-- se joka vielä jaksaa/kehtaa uskotella piispalle, että kaikki on hyvin (mitä nyt joku kourallinen jotain "rettelöitsijöitä" mekastaa).
Tyranniaan mieltyneiden kannattaisi muistaa, että lopussa ei käy hyvin, ei lähimmille suosikeillekaan, kun epäluulo ja mielivalta saavat vapaasti rehottaa. Historia opettaa tätä läksyä yhä uudestaan. Tai ehkä se meni sittenkin niin päin, että Saksan kansa petti Johtajansa? "Ei kyyneltäkään."
joitakin esimerkkejä noista vääristä todistuksista.
Lue tämän ketjun avausteksti!
tunne seurakuntalaista, mutta en näe miten hän siinä antaa väärän todistuksen.
Eikö isä Larenz sitten kuulu Katekeettisen keskuksen johtoryhmään? Vai onko sinusta niin, että uskonnonnopetuksen ympärillä ei ole kuohunnut niin kuin seurakuntalainen väittää?
Minäkään en löydä sitä Seurakuntalaisen viestistä.
Toiseksi ihmettelen, pidätkö sinä Seurakuntalaista "anarkistina"? Missä mielessä? Tuo sana kuuluu sitä paitsi poliittiseen kielenkäyttöön (ja silläkin kentällä Seurakuntalainen sijoittunee varsin kauas Bakuninin aatemaailmasta?). Millä perusteella sinä kuvittelet, että Seurakuntalainen edes haluaisi "saada aikaan vahinkoa hiippakunnalle". Eikö hänen huolenaiheensa ole juuri päinvastainen? Mutta olettaen, että olisit oikeassa - mitä en usko - niin mikä ihme voisi olla syynä sellaiseen pahantahtoisuuteen? Mitä hyötyä Seurakuntalaiselle olisi oman hiippakunnan vahingoittamisesta? Jos sallit vielä yhden kysymyksen: millä perusteella sinä esität väitteitä Seurakuntalaisen omastatunnosta???
Onpa hauskaa kuulla kypsällä iällä olevansa anarkisti!!! :) Olisin punkkarikin, mutta kun en osaa pukeutumisella leimautumista.
On turha käyttää vanhaa ja kärttyistä mainelausetta "tarkoitus pyhittää keinot". Sen käyttämiseenhän syyllistyivät ne, jotka halusivat lyödä matalaksi kirkkomme yksiin parhaimpiin opettajiin kuuluvan veljeskunnan eli jesuiittojen työn. Jospa jesuiitat olisivatkin lastemme opettajia, niin todellista lähimmäisistä välittämistä opetettaisiin nykyisessä(kin) katekeesissa.
Montako lasta Sinulla on uskonnonopetuksen piirissä?
olleet hyviä opettajia.
Onko teidän mielestänne muuten hyvä, että koulussa on jokaiselle uskonsuunnalle oma uskonnonopetus? Olisiko parempi, että ainakin yläasteella ja lukiossa olisi kaikille yhteinen uskonnonopetus, jossa opittaisiin tuntemaan eri tavalla uskovia ja keskusteltaisiin?
yhteisestä ekumeenisesta opetuksesta on hyvä. Sukulaisteni lapset ovat aina osallistuneet elämänkatsomustiedon opetukseen, kaikki ovat erittäin tyytyväisiä.