Pakkomielle röökiin

Miten sähkötupakka, eikö mitenkään nikotiinillakaan toimi? Mun aikana ei noita ollutkaan, sain jotenkuten lopetettua tupakoinnin (16 vuoden tupakoinnin jälkeen, 1-2 askia oli mennyt aina päivässä punaista Norttia, Colttia, Camelia tai punaista Marlboroa, aina pehmyt aski, nykyään varmaan eri nimet kaikella). Tapa tuossa ratkaisee mun mielestä, ei vain nikotiiniriippuvuus, koska sen viimeisen onnistuneen lopettamisen jälkeen jatkoin helposti nikotiinipurkalla, ja nikotiinimäärät triplasivat purkkaa vedellessä, vetelinkin niitä seitsemän vuotta järjettömät määrät, maksoi kivasti, mutta niistä nikotiinipurkista lopulta eroon pääsy oli yllättävän helppoa, vaihdoin vain tavalliseen purkkaan, kun oma suosikkimaku nikotiinipurkissa lopetettiin (toista vielä oli, mutta tuon Nicotinell Chilin lopettaminen ratkaisi kaiken, eikä tullut edes vieroitusoireita nikotiinin suhteen, tätä ihmettelin pitkään).

Edelleen olen kyllä ksylitolpurkan orja, menee monta isoa pussia viikossa ja jos joku lähellä polttaa tupakkaa, mielellään vieressä imppaan hajua, mutta keuhkot ovat kiittäneet jo monta vuotta lopettamisesta, keuhkoahtauman riskin ja astman vuoksi lopetin rakkaan tupakan yli 20 vuotta sitten. Eli hetken tai vuosia kidut jollain keinotekoisella avulla, kyllä se about 10 vuoden kuluttua helpottaa (edelleen näen unia tupakasta ja polttamisesta, ehkä sinäkin, mutta tahdonvoima pysyä erossa kasvaa pikkuhiljaa isommaksi).

Eli tsemppiä yritykseen lopettaa!

Silloin ei vain tahtotila riitä, jos ei pysty lopettamaan. Motivaatiota ei löydy.
Tiedän tuon itsekin, vaikka olen kyllä polttanut "hieman" kauemmin kuin 16 vuotta.
Itsellänikin on jonkinlaista persoonallisuushäiriötä, mutta se ei ole riippuvainen tupakasta, tai miten päin nyt sanoisikaan.
Jos jostain oikeasti haluaisi eroon, se kyllä onnistuisi, mutta ei se itseään pakottamalla onnistu, täytyy olla tahtoa, motivaatiota ja voimaa tehdäkseen sen.
Itseään on oikeastaan turhaa syyllistää tupakoinnista, jos siihen on jäänyt koukkuun, minkäs sille voi, jos ei eroonkaan pääse. Taloudellinen haittahan se nykyään on, perhanan kallista touhua.
Joskus voi päästä eroon, jos tarpeeksi monta kertaa yrittää. Joku niistä kerroista voi ollakin se, että onnistuu.

Mulla myös epävakaa persoonallisuushäiriö, dominoivana tosin ahdistus ja suru ja tunteiden yleinen sahaus eestaas useita kertoja päivässä.. lisänä ADHD ja C-PTSD, mutta nämä siis ovat kaikki enemmän tai vähemmän liitoksissa keskenään.
Röökiä en onneksi enää vedä(vedin myös jatkuvasti), mutta yhtä pahana riippuvuutena on nikotiinipastillit joita imen pahimmillaan niin, että limakalvot menevät rikki. Asiaa ei helpota se, että olen laulaja jolla astma, ja noi nomparellithan käy äänen päälle. Nikotiini myös tuhoaa verenkiertoelimistöä, mutta siis että niin; millä helv….llä pääsee eroon?! Mitään muuta ei kulu, ei tärpättiä, humehia eikä edes kahvia, mutta nää niksapastillit - ei tiedä mitä tehdä enää ja tosiaan jotain suusyöpää pelkään myös. Ja äänen menetystä.
Sinun asiaasi kantaaottaakseni, kun on vaikea lopettaa niin kuten edellä, olisiko se vapetus sulle parempi? Olisi tosiaan vähemmän ainakin karsinogeeneja vaikka täysin riskitön vaihtoehtohan se(-kään) ei ole.
Kovasti tsemppiä sinulle!