Nyt sen viimein oivalsin. Jeesus sanoo jossakin päin UT:ia että "ei jokainen joka sanoo Herra, Herra, pääse taivasten valtakuntaan". (Joku varmaan löytää oikean kohdan ja sanat.)
Eikö tämä Herran huutaminen nimenomaan tarkoita sitä että ylvästelee omalla uskomisellaan? Mitä se usko auttaa, jos sydän on läpimätä ja ihminen täynnä kovasydämistä ylpeyttä ja ylenkatsetta lähimmäisiään kohtaan?
Jeesushan jatkaa vielä että pitää rakastaa lähimmäistään KUIN ITSEÄÄN ja Jumalaa yli kaiken. Kyllä se minulle sopii, vaikken olekaan kristitty! Jokainen olento on minulle osa sitä jota henkilönä kutsutaan Jumalaksi, ja miten voisi jotakuta/jotakin olla rakastamatta jos kunnioittaa ja rakastaa "Jumalaa"??? Tai siis paremminkin: mikäli et rakasta jotakuta, et voi väittää olevasi Jumalan asialla!
Ja silti uskovaisten keskuudessa on aina vaan niitä jotka ovat kärkkäästi tuomitsemassa (vaikka tuomio on Jumalan), pelottelemassa Saatanalla ja helvetillä jne. jne. Miksi on niin paljon helpompi syytää vihaa ja raivoa ympärilleen? Jollakin toisella osastolla joku kehtasi jopa väittää että valo, rakkaus ja ilo ovat Saatanan salajuonia, tai jotain sinnepäin.
Ettekö te näe että saatanallisuutta on se viha ja kylmyys mitä tunnette toisia olentoja kohtaan? Ei Raamatussakaan sanota missään kohtaa UT:ia että vihaa sitä joka ei ajattele kuten sinä (tai sitä jota pelkäät)!!!
Minun puolestani voitte uskoa että teidän uskonne teidät pelastaa, mutta sanonpahan vain että sydämen kyllyydestä suu puhuu. Mikäli sydämessäsi et rakasta (joka on suurempi kuin usko tai toivo), pidä suusi kiinni.
Eikö tämä Herran huutaminen nimenomaan tarkoita sitä että ylvästelee omalla uskomisellaan? Mitä se usko auttaa, jos sydän on läpimätä ja ihminen täynnä kovasydämistä ylpeyttä ja ylenkatsetta lähimmäisiään kohtaan?
Jeesushan jatkaa vielä että pitää rakastaa lähimmäistään KUIN ITSEÄÄN ja Jumalaa yli kaiken. Kyllä se minulle sopii, vaikken olekaan kristitty! Jokainen olento on minulle osa sitä jota henkilönä kutsutaan Jumalaksi, ja miten voisi jotakuta/jotakin olla rakastamatta jos kunnioittaa ja rakastaa "Jumalaa"??? Tai siis paremminkin: mikäli et rakasta jotakuta, et voi väittää olevasi Jumalan asialla!
Ja silti uskovaisten keskuudessa on aina vaan niitä jotka ovat kärkkäästi tuomitsemassa (vaikka tuomio on Jumalan), pelottelemassa Saatanalla ja helvetillä jne. jne. Miksi on niin paljon helpompi syytää vihaa ja raivoa ympärilleen? Jollakin toisella osastolla joku kehtasi jopa väittää että valo, rakkaus ja ilo ovat Saatanan salajuonia, tai jotain sinnepäin.
Ettekö te näe että saatanallisuutta on se viha ja kylmyys mitä tunnette toisia olentoja kohtaan? Ei Raamatussakaan sanota missään kohtaa UT:ia että vihaa sitä joka ei ajattele kuten sinä (tai sitä jota pelkäät)!!!
Minun puolestani voitte uskoa että teidän uskonne teidät pelastaa, mutta sanonpahan vain että sydämen kyllyydestä suu puhuu. Mikäli sydämessäsi et rakasta (joka on suurempi kuin usko tai toivo), pidä suusi kiinni.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Sinulla on paljon hyviä oivalluksia.
Harmi vain,ettet kuulu samaan puolueeseen...;)
Niin, rakkaushan ei ole sidottu mihinkään järjestelmään esim. uskonnot ja parisuhteet, vaan ihminen voi rakastaa hyvin monenlaisia asioita. Rakastaa voi myös "pahoja" asioita; rikoksia, moraalittomuutta, rahaa jne. Ihmissuhteissa rakkaus hyvin yleisesti sekoitetaan sukupuoliseen haluun. Eräskin kirjoittelija mietti parisuhde keskustelujen yhteydessä voiko mies rakastaa miestä. Tottakai voi, kuin veli veljeä ja naiset kuin sisarukset toisiaan. Rakkaus ei myöskään tarkoita pahuuden hyväksymistä. Rakkaudellahan me lapsemmekin kasvatamme ja monta kertaa joudumme puuttumaan hyvinkin tiukasti lapsen käytökseen kitkeäksemme hänestä pois vääriä ja pahoja tapoja. On myös pyrittävä itsensä tuntemiseen ja sitä kautta terveeseen "itserakkauteen" eli itsensä hyväksymiseen. Rakkaus ei koskaan katoa.
kohta..
Matteus 7:21 Ei jokainen, joka sanoo minulle: 'Herra, Herra!', pääse taivasten valtakuntaan, vaan se, joka tekee minun taivaallisen Isäni tahdon.
lisäksi..
Jaakob 2:26 Sillä niinkuin ruumis ilman henkeä on kuollut, niin myös usko ilman tekoja on kuollut.
Ei pelkkä usko tosiaan riitä..
ei koostu jokaisesta olennosta.
Onko "hän" niin rajallinen, että osa olennoista tippuu yli vai??? Mitään ei ole olemassa "Jumalan" ulkopuolella.
kukaan ei tipu yli, kukaan ei kuulu Jumalaan. emme ole osa Jumalaa, emmekä muodosta Jumalaa.
Jumala on hallitseva elementti, maanpäällä on Jumalan sanansaattajia. hekään eivät ole osa Jumalaa.
Kukaanhan meistä ihmisistä ei voi todella päättää omasta päästämme miten tämä asia on...
Itse olen panteisti ja se sopii minulle. Se on minun kokemukseni jumaluudesta kaikessa.