Mikä on tämä Luther-fanitus

Martti Luther on suuri uskonpuhdistaja johon kaikki Lutherin jälkeiset tukeutuivat.

Uskonpuhdistuksen alkuaikoina kaikki jo Raamatusta löydetty tieto käytettiin hyväksi.

John Wycliffe n. 1328 Esiuskonpuhdistaja
Jan Hus n. 1372 Tšekkiläinen uudistaja
Erasmus 1466 Humanisti, tekstikriitikko
Zwingli 1484 Sveitsin reformaattori
Luther 1483 Reformaation käynnistäjä
Melanchthon 1497 Luterilainen teologi
Calvin 1509 Reformoidun teologian johtaja

Amerikassa oli useita pieniä uskonpuhdistuksen synnyttämiä eri nimisiä seurakuntia joista on kasvanut globaaleja uskontokuntia.

Uskonpuhdistajat eivät kukaan yksin saaneet uskonpuhdistuksen vaatimaa työtä loppuun asti tehdyksi.

Minulla on Martti Lutherin Kirkkopostillat I-III hyllyssäni. Tukevampaa Raamatun opetusta on hankalaa mistään löytää. On vanhaa tekstiä enkä ole kuin osia lukenut.
Luther on kirjoittanut yli 1000 teosta.
Historialliset lähteet ja Luther-tutkimus arvioivat, että Luther kirjoitti;
Saarnoja, Raamatun selityksiä, kirjeitä, virsiä, katekismuksia, poleemisia kirjoituksia, teologisia tutkielmia.

Ellen White kirjoitti elämänsä aikana yli 100 kirjaa sekä tuhansia artikkeleita ja kirjeitä. Hänen teoksensa perustuvat usein hänen kertomiinsa profeetallisiin näkyihin, joita hänellä oli noin 2000. White sai profetian lahjan kautta lisävaloja Raamatun kirjoituksien ymmärtämmiseen.
Suuri taistelu on moniosainen teos. White kirjoitti paljon muutakin.

Koko kakku on näin iso jos pitäisi verrata Lutheria ja Whitea keskenään kirjoituksien sisältöjä. Kumpikaan ei ollut hölmöjä Raamatun asioissa. Valtavan isoja opettajia molemmat.

Ellen White antoi tunnustuksen jokaiselle uskonpuhdistajalle.

Yksin Raamattu, yksin Kristus, yksin usko. Näillä uskonpuhdistajilla oli omat aikansa ja omat alueensa. Olivat pelottomia Jumalan sanan puolesta puhujia.

Pikkuisen oli tahrainen uskonpuhdistus jos samaan aikaan oli noitavainot ja myöhemmin vähän karsaasti katsottiin juutalaisia.

Joskaan eihän asiat ole tänäkään päivänä kovin sen paremmin. Enää vain ei tarvitse vaivautua rovion tekemiseen, vaan riittää kun laittaa ohjuksen tyttökouluun. Hoituu sama asia, että vääräuskoiset saa tuta.

Suuri taistelu kirjassa kerrotaan mitenkä Amerikassa aletaan pikku hiljaa korostamaan sunnuntain pyhyttä. Jos osaat englantia niin you tubesta voit katsoa videoita joissa korostetaan sunnuntain pyhyyttä, saa niihin kyllä suomalaisen tekstin automaatti käänös. Politiiko Charlie Kirk oli yksi joka alkoi pyhittämään sapattia löytyy You tubesta.

White halusi tuoda uskonpuhdistajien myönteiset puolet esille.

Näissä keskusteluissa pyritään sen sijaan etsimään virheitä?

Tänä vuonna pitäisi Texasin osalaltioon tulla 10 käskyt kouluihin.

Mikä suunta Amerikassa ajaa sunnuntain viettämistä ?

Raamattu on kaikkea muuta kuin totta!

Jeesus on totuus.

Joku voi fanittaa vaikka sotaa.

Toisten mustamaalaamista käytetään oman paremmuuden korostamiseen.

Luther oli valmis kuolemaan uskonsa tähden. Se on paljon kunnioitettavampaa kuin täällä tuntemattomana toisten pilkkaaminen.

Hän oli löytänyt yhden totuuden: Ihminen pelastuu uskon kautta, ei hyvien tekojensa kautta.

Ei meidän tule seurata Lutheria kaikessa, meidän tulee valita se mikä on hyvää hänen opetuksessaan.

Ellen korosti uskonpuhdistajien hyviä puolia, näissä keskusteluissa tehdään päin vastoin.

Luther pysyi ahdistuneen aggressiivisena ja ristiriitaisena miehenä elämänsä loppuun asti. Vaikka hänen ei tiedetä itse suoraan osallistuneen mihinkään väkivaltaisuuteen, hän lietsoi vihaa ja väkivaltaa sumeilemattoman rasististen puheidensa ja kaikkia vihollisia avoimesti demonisoivien tekstiensä kautta
Luther kumppaneineen luopuivat näennäisestäkään pidättyväisyydestä väkivallan suhteen.
Luther käski paitsi teloittaa ja joskus jopa kiduttaa ja hakata kappaleiksi anabaptisteja, katolisia kellokkaita talonpoikaiskapinallisia, juutalaisia, turkkilaisia jne.
Lutherilla oli suunnilleen yhtä mutkaton ja pragmaattinen suhtautuminen väkivaltaan kuin katolisella kirkolla, jota vastaan itse kapinoi. Väkivalta itsessään ei kuulunut reformaation olennaisiin kiistakysymyksiin. Luther ei juuri problematisoinut väkivaltaa, kunhan sille löytyi myös esivallan kannalta järkevät syyt. Jumala oli monestakin syystä hirvittävän vihainen ja maalliset ruhtinaat olivat Korkeimman vihan palvelijoita, ”Jumalan hirttomiehiä”. Heidän pyhä velvollisuutensa oli käyttää miekkaa Jumalan puolesta. Siksi aseiden siunaaminen on luterilaisessa perinteessä yleensä ollut niin itsestään selvä ja eettisesti ongelmaton asia.
Maailmallisen miekan ja esivallan tulee tappaa avioliiton rikkoja. Sillä, joka rikkoo avioliittonsa, hän on jo itse erottanut itsensä ja on pidettävä kuolleena miehenä.[
aikka Luther oli ainakin epäsuorasti itse vastuussa talonpoikaiskapinasta, hän valitsi pysyä itseään suojelevien ruhtinaitten rinnalla, ja vaati heitä vastaan kapinoivan köyhälistön väkivaltaista kukistamista.
Myös kapinallinen ihminen, josta sellaista voidaan todistaa, on jo Jumalan ja keisarin pannassa, niin että se tekee oikein ja hyvin, joka ensimmäisenä sellaisen tappaa. Sillä itse kukin ihminen on sekä ylituomari että pyöveli, kun on kysymyksessä julkinen kapinannostaja,.. Sen tähden on nyt iskettävä, kuristettava ja pistettävä kuoliaaksi – salaa ja julkisesti – kuka vain osaa, ja ajateltava, että ei voi olla toista sen myrkyllisempää, vahingollisempaa, saatanallisempaa kuin kapinallinen ihminen; niin kuin lyödään kuoliaaksi hullu koira: ellet sinä tapa (häntä), niin hän tappaa sinut ja koko maan sinun kanssasi.[4]
Talonpoikaiskapinan jälkiselvittelyissä tapettiin noin 100 000 kapinallista. Väestömäärään suhteutettuna se vetää vertoja viime vuosisadan kauheimpiin kansanmurhiin.
Luther ei luultavasti voinut edes kuvitella elämää ilman pyhitettyä väkivaltaa. Siinä mielessä hän oli täysin aikansa lapsi ja ikivanhan saatanallisen kaaos) voitetaan vain järjestystä palauttavalla hyvällä väkivallalla:

Liian pienestä piposta se johtuu, ja isiltä peritystä aivopesusta.

Luther ja monet muut olivat ihmisiä virheineen.

Jos heidän virheitään halutaan korostaa, se on samalla oman itsensä korostamista, koska "minä en olisi tehnyt tuonlaisia virheitä".

Eller korosti uskonpuhdistajien hyviä puolia, jättäen mainitsematta kaikkia heidän virheitään.

Se on juuri niin kuin sellainen henkilö kirjoittaa, joka ei halua korostaa omaa paremmuuttaan.