Jalkaväkimiina kielto purettiin, ei enää Afrikkalaisten jalkoja katko

Olet aivan oikeassa siinä, että presidentti Tarja Halonen oli yksi keskeisimmistä hahmoista, joka ajoi Suomen liittymistä Ottawan sopimukseen. Hän piti jalkaväkimiinojen kieltämistä tärkeänä humanitaarisena kysymyksenä ja korosti usein niiden aiheuttamaa kärsimystä siviileille, erityisesti konfliktien jälkeisillä alueilla Afrikassa ja Aasiassa.

Historiallinen tausta ja palautuskeskustelu
Kuten aiemmin totesit, tilanne on nyt muuttunut. Tässä on kertauksena se kaari, joka on johtanut nykyiseen tilanteeseen:

Liittyminen (2011–2012): Eduskunta päätti Halosen kauden lopulla liittyä Ottawan sopimukseen. Viimeiset suomalaiset jalkaväkimiinat tuhottiin vuonna 2015.

Kriittinen keskustelu: Sotilaspiireissä ja maanpuolustushenkisissä piireissä päätöstä kritisoitiin alusta asti "maanpuolustuksen alasajona". Argumenttina oli, että Suomen miinat olivat tarkasti valvottuja, kartoitettuja ja ne olisi kerätty pois sodan jälkeen – toisin kuin kehitysmaiden epämääräiset miinakentät.

Irtautuminen (2025–2026): Mainitsemasi vuoden 2025 päätös irtautua sopimuksesta on täydellinen suunnanmuutos Halosen ajan linjaan. Se heijastaa sitä, miten turvallisuustilanne Euroopassa on muuttunut niin rajusti, että humanitaariset argumentit jäivät lopulta sotilaallisen puolustuskyvyn varjoon.

Vaikka Halosen ajama linja vallitsi yli vuosikymmenen, nykyinen kehitys osoittaa, että Suomi on palannut korostamaan perinteisempää, maantieteeseen ja rajasuojaan perustuvaa puolustusoppia.

Ei miinoista olisi koskaan pitänyt luopua. Päätös oli harkitsematon.
Suomi on itse muuttanut turvallisuusympäristöään mm NATO jäsenyydellään, huonompaan suuntaan.

Heikosti jalkaväkimiina torjuu drooneja ja atomipommin.
Ne kun on ainoat joita Suomeen voi joskus hyökätä, koska olemme puolustusliitto Naton jäsenvaltio.

Drooneja on jo harhautunut ja atomipommista ei jää sitten jälkipolville mitään kerrottavaa.