Saarnaaja 12:1-6 FB38
[1] Ja muista Luojaasi nuoruudessasi, ennenkuin pahat päivät tulevat ja joutuvat ne vuodet, joista olet sanova: [2] "Nämä eivät minua miellytä"; ennenkuin pimenee aurinko, päivänvalo, kuu ja tähdet, ja pilvet palajavat sateen jälkeenkin — [3] jolloin huoneen vartijat vapisevat ja voiman miehet käyvät koukkuisiksi ja jauhajanaiset ovat joutilaina, kun ovat menneet vähiin, ja akkunoista-kurkistelijat jäävät pimeään, [4] ja kadulle vievät ovet sulkeutuvat ja myllyn ääni heikkenee ja noustaan linnun lauluun ja kaikki laulun tyttäret hiljentyvät; [5] myös peljätään mäkiä, ja tiellä on kauhuja, ja mantelipuu kukkii, ja heinäsirkka kulkee kankeasti, ja kapriisinnuppu on tehoton; sillä ihminen menee iankaikkiseen majaansa, ja valittajat kiertelevät kaduilla — [6] ennenkuin hopealanka katkeaa ja kultamalja särkyy ja vesiastia rikkoutuu lähteellä ja ammennuspyörä särkyneenä putoaa kaivoon.
https://bible.com/bible/365/ecc.12.1-6.FB38
[1] Ja muista Luojaasi nuoruudessasi, ennenkuin pahat päivät tulevat ja joutuvat ne vuodet, joista olet sanova: [2] "Nämä eivät minua miellytä"; ennenkuin pimenee aurinko, päivänvalo, kuu ja tähdet, ja pilvet palajavat sateen jälkeenkin — [3] jolloin huoneen vartijat vapisevat ja voiman miehet käyvät koukkuisiksi ja jauhajanaiset ovat joutilaina, kun ovat menneet vähiin, ja akkunoista-kurkistelijat jäävät pimeään, [4] ja kadulle vievät ovet sulkeutuvat ja myllyn ääni heikkenee ja noustaan linnun lauluun ja kaikki laulun tyttäret hiljentyvät; [5] myös peljätään mäkiä, ja tiellä on kauhuja, ja mantelipuu kukkii, ja heinäsirkka kulkee kankeasti, ja kapriisinnuppu on tehoton; sillä ihminen menee iankaikkiseen majaansa, ja valittajat kiertelevät kaduilla — [6] ennenkuin hopealanka katkeaa ja kultamalja särkyy ja vesiastia rikkoutuu lähteellä ja ammennuspyörä särkyneenä putoaa kaivoon.
https://bible.com/bible/365/ecc.12.1-6.FB38
Vastaukset 4
Vanhimmat
Tuo Saarnaaja oli kenties murheissaan, kirjoittaessaan tuon luvun.
Ja toki kaikki eivät synny onnellisten tähtien alla, ja usko ei tule rintamaidosta, eikä verenperintönä.
Nyky maailma on mikä on. Mutta ei anneta sen häiritä. Niin se on ollut aina ennenkin. Ja aurinko paistaa, niin hyville, kuin pahoillekin. Muistini perusteella samasta Saarnaajan kirjasta.
Etten heittäytyisi liian huolettomaksi, pöhlön hommaa on nykymaailma.
Ei ole ihmisellä mitään arvoa, tuulten vietävinä ollaan. Milloin pohjoisesta, milloin etelästä. Koska lännestä, koska idästä. Yhtä tyhjää ja tuulentavoittelua, ei mitään virkaa. Ihminen jousen jännittää, ampuu nuolen, hioo miekkansa ja käy lyömään vihalaistaan. Kilvin hän käy suojautumaan vihalaisen tulinuolien sateelta. Ei ole ihmisestä viemään neuvottelijalähettiä vihalaisen kuninkaalle, ei sotajoukon päällikölle. Tyhjää ja tuulentavoittelua yhtä kaikki, ja toivoa vailla.
Eipä luonut jumala pumppua ei.
Kyllä vanhuuden vaivat olivat Kuningas Salomon aikana, siis noin 3000 vuotta sitten ihan samat kuin tänäkin päivänä. Päivän valo, siis näkö heikkenee. Voiman miehet käyvät koukkuisiksi ja pelokkaiksi. Eikä entisistä voimakkaista jauhaja ja laulaja naisista ole enää muuhun kuin ikkunoista kurkistelemaan. Eikä enää kuule myllyn kolkutusta koska kuulo on mennyt, muistin menetyksen vuoksi ovet pidetään suljettuna, herätään varhain linnun laulun aikaan. Eikä makuaistikaan ole enää entisensä, koska kapriisin nuppukaan ei enää maistu kuten ennen.
Siunausta sekin, jos vanhuus tuleekin kaksin, eikä yksin. Paavali kertoo kirjeissään: "ei ihmisen ole hyvä olla yksin."
Sellaisia yksinäisiä on paljon, jotka eivät ole asuneet koskaan kenenkään toisen kanssa.
Sellaisia, jotka eivät ole joutuneet milloinkaan "sumplimaan" arkea lasten tai vaimon/miehen kanssa, ja paimentamaan pientä/suurta jälkikasvuaan. Paitsi jäävät paljosta. Ja hommat keskittyvät vaan omiin menoihin ja tuloihin, sekä kaikenmaailman pikkuasioitten näpräämiseen ja tuskasteluihin, milloin omasta voinnista, milloin mistäkin.
Ja kuulkaa. Eikä saa koskaan olla pappa.
Eikä kuunnella jokapäivä lasten kitinää ja vaatimuksia ja haluamisia, kauhean pelottavaa ja ihan dramaattista.
Kivirekiä ja kitisijöitä sellaiset kaverit. Kaikki aina päin mustaa reikää, ja milloin mitäkin.