Miksi saksalaiset palauttivat kaapatut ranskalaistankit Barbarossa-operaation aluilla?

Mitä ihmettä, palauttivatko saksalaiset muka kaapatut ranskalaistankit?

Se aina hyödyllinen vastaus on kyllä ja ei.
Kuten olen yrittänyt vihjata aiemmin, asia riippuu siitä kuinka haluat yrittää milloinkin kontekstualisoida sitä kysymystä ;)

///MeAgaln

Voittajina Saksan armeijalla oli nyt valtava tehtävä palauttaa mahdollisimman monta hylättyä tai vaurioitunutta ajoneuvoa. Tämä ei ollut pieni hanke, kun otetaan huomioon laaja alue, joka niiden oli katettava, ja pelkkä mukana olevien ajoneuvojen määrä. Tehokkaan ja perusteellisen palautusprosessin varmistamiseksi neljä Panzerbeutestabia (Eng. Captured Tank Staffs) perustettiin, yksi Loiressa, kaksi lähellä Brysseliä ja yksi Nancyssa.

Kuukauden kestäneen panssariajoneuvojen keräämisen jälkeen, joka oli hajallaan miehitetyillä alueilla, kenraali Wilhelm Ritter von Thoma toimitti raportin Saksan ylimmälle johdolle. Hänen havaintonsa osoittivat, että yhteensä 4,930 erityyppistä panssaroitua ajoneuvoa, mukaan lukien täysin jäljitettyyn alustaan perustuvat ammusalukset, oli otettu talteen. Tämä luku sisälsi myös säiliön runkoja, jotka oli tuhottu, mutta joita pidettiin edelleen arvokkaina pelastettaville varaosille tai materiaaleille. Luettelo kiinniotetuista ranskalaisista ajoneuvoista oli seuraava*:
Ajoneuvon nimi Numero Tallennettu
Renault FT:n 534
Renault R35:n 1,035
Hotchkiss H35:n 398
Hotchkiss H39:n 790
FCM 36:n 90
Renault D2:n 75
FCM 2C:n 6
Somua S35:n 243**
Char B1 ja Char B1 Bis 313
Yhteensä 3.484****

*Lähde J. Vollert Wehrmacht Special – Panzerkampfwagen 35 S – 739 (f)

Mistä englanninkielisestä höpötyksestä aloittaja on kopioinut juttunsa? Dunkirk on suomeksi ja alkuperäiskielellä ranskaksi Dunkerque.

"Miksi saksalaiset palauttivat kaapatut ranskalaistankit"

Jospa ne oli ostettu postimyynnistä, ja oli oikeus palautukseen?

Ranskiksien käyttötarkoitus oli ollut erilainen. Siksi ne olivat suht raskaita, hitaahkoja, iso polttoaineen kulutus, rajallinen toimintasäde.

Hitlerin mielipide ranskalaista panssarivaunuista vaihteli ihailun ja teknisen kritiikin välillä. Vaikka saksalaiset käyttivät niitä laajasti, Hitlerillä oli tarkka käsitys niiden taktisista rajoitteista saksalaiseen sodankäyntidoktriiniin verrattuna.
Keskeiset mielipiteet ja huomiot:
Kunnioitus panssarointia kohtaan: Hitler ja saksalaiset komentajat olivat vaikuttuneita ranskalaisten vaunujen, erityisesti Char B1 bis -mallin, paksusta panssarista ja aseistuksesta. Guderian mainitsi muistelmissaan, kuinka saksalaisten 37 mm tykit olivat voimattomia näitä "teräshirviöitä" vastaan.
Taktinen vanhanaikaisuus: Hitler piti ranskalaisia vaunuja taktisesti rajoittuneina. Suurin epäkohta oli yhden miehen torni, jossa vaununkomentajan piti hoitaa tähystys, lataaminen ja ampuminen yksin. Tämä teki vaunuista saksalaisen näkökulmasta tehottomia liikkuvassa sodankäynnissä.
Hitaus ja lyhyt toimintamatka: Hitler arvosteli ranskalaisten vaunujen hitautta ja suurta polttoaineenkulutusta, mikä teki niistä sopimattomia nopeisiin läpimurtoihin.
Hyödyntäminen "Beutepanzereina": Kriitikasta huolimatta Hitler hyväksyi tuhansien vallattujen vaunujen käytön. Niitä ei kuitenkaan yleensä käytetty etulinjan taisteluvaunuina, vaan ne siirrettiin toissijaisiin tehtäviin, kuten koulutukseen, poliisitoimintaan, partiointiin Balkanilla tai rannikkopuolustukseen.

Käyttö ja muunnokset:
Saksalaiset muokkasivat ranskalaista kalustoa vastaamaan paremmin omia tarpeitaan:
Panssarintorjunta: Monia vaunuja, kuten Renault R35 ja Hotchkiss, muutettiin panssarintuhonvaunuiksi tai itsekulkevaksi tykistöksi (esim. Marder I).
Erikoistehtävät: Osa Char B1 -vaunuista muutettiin liekinheitinvaunuiksi (Flammpanzer), joita Hitler piti hyödyllisinä murtamaan vahvoja puolustusasemia.
Viestintä: Saksalaiset asensivat vaunuihin omat radiolaitteistonsa, sillä ranskalaisten vaunujen suurin puute Hitlerin mielestä oli radion puuttuminen useimmista vaunuista, mikä esti tehokkaan koordinoinnin.

Saksalaiset käyttivät laajasti sotasaaliiksi saatuja ranskalaisia panssarivaunuja (saks. Beutepanzer) operaatio Barbarossan aikana vuonna 1941. Vaikka ranskalaisten vaunujen tekninen suorituskyky oli monesti heikompi kuin uusimpien neuvostoliittolaisten vaunujen, ne olivat saksalaisille välttämättömiä täydentämään oman teollisuuden tuotantovajetta.
War History Online
War History Online
+1
Keskeisimmät vaunutyypit ja roolit Barbarossassa
Saksalaiset nimesivät ranskalaistyypit uudelleen ja tekivät niihin muutoksia, kuten saksalaisten radioiden ja uudenlaisten kupolien asentamista.
Reddit
Reddit
+1
Panhard 178 (Panzerspähwagen 204(f)): Tämä oli kenties yksi menestyneimmistä saalisajoneuvoista. Noin 190 tällaista panssariautoa osallistui Barbarossan alkuvaiheeseen tiedustelutehtävissä, joissa ne osoittautuivat hiljaisiksi ja liikekykyisiksi.
Somua S35 (Panzerkampfwagen 35S 739(f)): Pidetään yhtenä parhaista ranskalaisvaunuista. Sitä käytettiin muun muassa 22. panssaridivisioonan riveissä ja myöhemmin toissijaisilla rintamilla, kuten Suomessa ja Krimillä.
Hotchkiss H35/H39 (Panzerkampfwagen 38H 735(f)): Käytettiin runsaasti itärintamalla. Esimerkiksi Panzer-Abteilung 211 operoi näillä vaunuilla Suomen rintamalla (Murmanskin suunnalla) kesästä 1941 alkaen.
Char B1 bis (Panzerkampfwagen B2 740(f)): Raskaita vaunuja käytettiin Barbarossassa ensisijaisesti liekinheitinpanssareina (saks. Flammpanzer). Ainakin 24 vaunua lähetettiin Ukrainaan ja Krimille tukemaan jalkaväen hyökkäyksiä linnoitteita vastaan.
Renault R35 (Panzerkampfwagen 35R 731(f)): Käytettiin pääasiassa miehitystehtäviin, turvallisuusyksiköissä ja partisaanien vastaiseen toimintaan rintaman takana.
Reddit
Reddit
+4
Käytön haasteet ja muutokset
Logistiikka: Erilaiset varaosat ja polttoainejärjestelmät (ranskalaiset vaunut käyttivät usein bensiiniä) aiheuttivat saksalaisille huomattavia huolto-ongelmia, minkä vuoksi vaunuja hylättiin usein pientenkin vaurioiden vuoksi.
Tekninen vanhentuminen: Kun saksalaiset kohtasivat neuvostoliittolaiset T-34- ja KV-1-vaunut, ranskalaiset vaunut jäivät nopeasti vanhanaikaisiksi heikon panssaroinnin ja alitehoisten tykkien vuoksi.
Konversiot: Monet vaunualustat muutettiin myöhemmin itseziittyväksi tykistöksi (kuten Marder I), tykinvetäjiksi tai huoltoajoneuvoiksi