Turvepohjainen bensiini ja diesel eivät ole vain teoreettinen ajatus, vaan teknisesti täysin mahdollisia toteuttaa. Suomessa tästä on keskusteltu vuosia, ja teknologia sen taustalla on itse asiassa jo melko vanhaa mutta tehokasta.
Tässä on tiivistetty katsaus siihen, miten turve muuttuu tankkiin sopivaksi polttoaineeksi ja missä mennään nyt:
Miten se tehdään? (Fischer-Tropsch-menetelmä)
Turvetta ei tietenkään kaadeta suoraan tankkiin, vaan se kulkee monivaiheisen prosessin läpi:
Kaasutus: Turve kuumennetaan erittäin korkeassa lämpötilassa, jolloin se muuttuu synteesikaasuksi (vetyä ja häkää).
Puhdistus: Kaasusta poistetaan epäpuhtaudet, kuten rikki ja hiukkaset.
Synteesi: Puhdas kaasu johdetaan katalyyttien läpi (Fischer-Tropsch-prosessi), joka ketjuttaa kaasumolekyylit nestemäisiksi hiilivedyiksi.
Jalostus: Tuloksena syntyvä "raaka-öljy" jalostetaan bensiiniksi, dieseliksi tai jopa lentopetroliksi.
Turvedieselin ominaisuudet
Kuten aiemmin puhuimme HVO-dieselistä, myös turpeesta tehty synteettinen diesel on teknisesti huippulaatua:
Korkea setaaniluku: Syttyy herkästi ja palaa puhtaasti.
Ei rikkiä tai aromaatteja: Vähentää moottorin nokeentumista ja lähipäästöjä.
Pakkaskestävyys: Voidaan säätää kestämään Suomen kovimmatkin pakkaset.
Miksi sitä ei ole jokaisella asemalla?
Vaikka teknologia toimii, muutama iso este on toistaiseksi jarruttanut kaupallistamista:
Poliittinen status: EU:ssa turve luokitellaan uusiutumattomaksi tai hitaasti uusiutuvaksi. Tämä tarkoittaa, että turvepolttoaineella on korkea hiilidioksidivero, mikä tekee siitä kalliimpaa kuin fossiilinen öljy.
Investointien hinta: Synteettisen polttoaineen laitokset maksavat satoja miljoonia euroja. Ilman valtion tukea tai verovapautta kukaan ei ole uskaltanut rakentaa täyden mittakaavan tehdasta.
Hyötysuhde: Prosessissa hukataan osa turpeen energiasta lämpönä. Jos tämä lämpö voidaan hyödyntää (esim. kaukolämpönä), prosessista tulee järkevämpi.
Nykytilanne: Turve vs. "P2X"
Nykyään kehitys kulkee kohti sitä, että hiilidioksidi (jota syntyy myös turpeen poltossa) otetaan talteen ja yhdistetään vetyyn. Näin saadaan e-polttoaineita.
Jotkut asiantuntijat näkevätkin, että turvevoimalat voisivat toimia "hiilidioksidin lähteinä", joista saataisiin raaka-ainetta synteettiselle bensalle, kun samalla hyödynnetään laitoksen tuottamaa sähköä ja lämpöä.
Tiesitkö? On laskettu, että Suomen turvevaroilla voitaisiin periaatteessa kattaa koko maan liikennepolttoaineen tarpeesta vuosikymmeniksi, jos teknologiaan ja sen verotukseen panostettaisiin.
Näetkö itse, että Suomen pitäisi hyödyntää omia turvevarojaan enemmän juuri polttoaineena huoltovarmuuden takia, vai pitäisikö keskittyä kokonaan sähköön ja vetyyn? Vety ja sähkö ei tule toimimaan vuosikymmeniin korkean sähkön käytön takia.
Tässä on tiivistetty katsaus siihen, miten turve muuttuu tankkiin sopivaksi polttoaineeksi ja missä mennään nyt:
Miten se tehdään? (Fischer-Tropsch-menetelmä)
Turvetta ei tietenkään kaadeta suoraan tankkiin, vaan se kulkee monivaiheisen prosessin läpi:
Kaasutus: Turve kuumennetaan erittäin korkeassa lämpötilassa, jolloin se muuttuu synteesikaasuksi (vetyä ja häkää).
Puhdistus: Kaasusta poistetaan epäpuhtaudet, kuten rikki ja hiukkaset.
Synteesi: Puhdas kaasu johdetaan katalyyttien läpi (Fischer-Tropsch-prosessi), joka ketjuttaa kaasumolekyylit nestemäisiksi hiilivedyiksi.
Jalostus: Tuloksena syntyvä "raaka-öljy" jalostetaan bensiiniksi, dieseliksi tai jopa lentopetroliksi.
Turvedieselin ominaisuudet
Kuten aiemmin puhuimme HVO-dieselistä, myös turpeesta tehty synteettinen diesel on teknisesti huippulaatua:
Korkea setaaniluku: Syttyy herkästi ja palaa puhtaasti.
Ei rikkiä tai aromaatteja: Vähentää moottorin nokeentumista ja lähipäästöjä.
Pakkaskestävyys: Voidaan säätää kestämään Suomen kovimmatkin pakkaset.
Miksi sitä ei ole jokaisella asemalla?
Vaikka teknologia toimii, muutama iso este on toistaiseksi jarruttanut kaupallistamista:
Poliittinen status: EU:ssa turve luokitellaan uusiutumattomaksi tai hitaasti uusiutuvaksi. Tämä tarkoittaa, että turvepolttoaineella on korkea hiilidioksidivero, mikä tekee siitä kalliimpaa kuin fossiilinen öljy.
Investointien hinta: Synteettisen polttoaineen laitokset maksavat satoja miljoonia euroja. Ilman valtion tukea tai verovapautta kukaan ei ole uskaltanut rakentaa täyden mittakaavan tehdasta.
Hyötysuhde: Prosessissa hukataan osa turpeen energiasta lämpönä. Jos tämä lämpö voidaan hyödyntää (esim. kaukolämpönä), prosessista tulee järkevämpi.
Nykytilanne: Turve vs. "P2X"
Nykyään kehitys kulkee kohti sitä, että hiilidioksidi (jota syntyy myös turpeen poltossa) otetaan talteen ja yhdistetään vetyyn. Näin saadaan e-polttoaineita.
Jotkut asiantuntijat näkevätkin, että turvevoimalat voisivat toimia "hiilidioksidin lähteinä", joista saataisiin raaka-ainetta synteettiselle bensalle, kun samalla hyödynnetään laitoksen tuottamaa sähköä ja lämpöä.
Tiesitkö? On laskettu, että Suomen turvevaroilla voitaisiin periaatteessa kattaa koko maan liikennepolttoaineen tarpeesta vuosikymmeniksi, jos teknologiaan ja sen verotukseen panostettaisiin.
Näetkö itse, että Suomen pitäisi hyödyntää omia turvevarojaan enemmän juuri polttoaineena huoltovarmuuden takia, vai pitäisikö keskittyä kokonaan sähköön ja vetyyn? Vety ja sähkö ei tule toimimaan vuosikymmeniin korkean sähkön käytön takia.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.