Kumarruksen valtakunta

Psalmi

Kun katsoo rehellisesti ihmiskunnan historiaa, ymmärtää heti ettei kyse ole vain yhdestä jumalasta. Vaan suorastaan luovasta ylijäämästä.

Ihminen on ehtinyt keksiä jumalia suunnilleen samaan tahtiin kuin nykyään tehdään youtube-kanavia:

* egyptiläisillä oli Ra
* kreikkalaisilla Zeus
* skandinaaveilla Odin
* mesopotamialaisilla Marduk
* hindulaisuudessa Brahma, Vishnu ja Shiva
* ja sitten jokainen kansa vielä omat paikalliset versiot sateelle, sadolle, salamalle ja huonolle appiukolle.

Joten jos pelkkä “luomakunta näyttää hienolta” todistaisi jonkin tietyn jumalan, meidän pitäisi kai samalla logiikalla päätellä, että:
metsä todistaa Odinin,
ukkonen Zeuksen,
aurinko Ran,
ja huonosti nukuttu maanantai todistelee Saatanaa.

Aika ruuhkainen taivas.

Ja juuri tässä kohtaa joutuu kysymään:
miksi juuri sinun valitsemasi jumala on oikea niistä tuhansista,
kun lähes jokainen kulttuuri on ollut aivan yhtä vakuuttunut omastaan?

Kaikki ovat katsoneet samaa taivasta,
samat tähdet,
saman syntymän ja kuoleman,
ja todenneet:
“selvä, meidän heimomme näkymätön olento teki tämän.”

Se kertoo ehkä enemmän ihmisestä kuin universumista.

Biologian puolella taas elämä ei tarvitse savea eikä taivaallista rakennusmestaria.
evoluutioteoria selittää, miten yksinkertaisesta elämästä voi miljardeissa vuosissa syntyä monimuotoisuus:
ei yhdellä taikakomennolla,
vaan hitaasti,
epätäydellisesti,
ja välillä niin kummallisesti, että vesinokkaeläin näyttää siltä kuin luomistyö olisi tehty perjantaina viittä vaille.

“Luomakunta julistaa Jumalan työtä” kuulostaa runolliselta.
Mutta yhtä hyvin voisi sanoa:

Luomakunta julistaa, että ihminen on aina halunnut selittää sen jollakin itseään suuremmalla.
Ja yleensä omannäköisellään.

Sillä jos historian yksi selvä ihme löytyy,
se ei ole se että ihmiset uskovat jumalaan.

Vaan se,
kuinka monia versioita samasta ideasta he ovat onnistuneet tekemään.

>>>On maailma jossa ihmiset pelkäävät kuolemaa. Helppo on herjata ja kirjoitella , mutta kun omalle kohdalle tulee niin herjat loppuu ja kysymykset alkaa. Uskovailla nämä kysymykset ovat jo vastausten puolella.<<<

Hauska ajatus, mutta tutkimusten valossa tilanne ei ole ihan noin mustavalkoinen.

On kyllä totta, että kuolema pistää ihmiset miettimään. Siihen ei tarvita uskontoa, vaan tavalliset aivot riittävät mainiosti. Esimerkiksi psykologia ja filosofia ovat käsitelleet tätä pitkään. Epävarmuus kuuluu ihmisyyteen, eikä sitä ratkaista yhdellä vastauksella vaan sillä, miten opimme elämään kysymysten kanssa.

Ja mitä tulee “vastauksiin valmiina”, tutkimuksissa (esim. terror management theory) on havaittu, että sekä uskonnolliset että uskonnottomat ihmiset rakentavat merkityksiä kuoleman pelon hallitsemiseksi. Toiset tekevät sen uskonnon kautta, toiset vaikkapa tieteen, ihmissuhteiden tai sen kautta, että yrittävät jättää maailman vähän paremmaksi kuin sen löysivät.

Eli vähän kärjistäen:
– Uskova sanoo: “Minulla on vastaus.”
– Ateisti sanoo: “En tiedä, mutta tutkitaan.”
– Molemmat kuitenkin googlaavat oireensa klo 02:37 ja päätyvät samaan lopputulokseen: “todennäköisesti flunssa, mutta voi olla myös vaarallinen tauti.”

Lopulta kysymys ei ole siitä, kenellä on valmiit vastaukset, vaan siitä, kuka kestää epävarmuuden ilman että tarvitsee teeskennellä varmaa. Ja siinä mielessä epäily ei ole heikkous. Se on rehellisyyttä.