Mihin vanhoillislestadiolainen mies on matkalla?

Kun yksilö kohtaa ulkoisen totuusarvon (rehellinen palaute), joka on ristiriidassa hänen sisäisen käyttöjärjestelmänsä (liikkeen oppi) kanssa, käynnistyy sarja mekaanisia prosesseja.
​1. Kognitiivinen immuniteetti ja torjuntamekanismi
​Mekaanisesti katsottuna mies ei hylkää totuutta siksi, ettei hän ymmärtäisi sitä, vaan siksi, että hänen kognitiivinen immuniteettinsa tunnistaa sen vierasaineeksi.
​Prosessi: Rehellinen palaute "päin naamaa" aiheuttaa järjestelmässä hälytystilan. Jos hän hyväksyisi totuuden, koko hänen sosiaalinen ja hengellinen rakennelmansa romuttuisi.
​Seuraus: Mies suorittaa automaattisen eristyksen. Hän luokittelee totuuden "kiusaukseksi" tai "maailman ääneksi". Tämä mekaaninen suodatus estää tiedon siirtymisen älystä sydämeen.
​2. Eristäytymisen jatkumo: Matka kohti sulkeutunutta tilaa
​Mies, joka jatkaa samassa uskossa rehellisestä kritiikistä huolimatta, liikkuu kohti syvenevää autismia suhteessa ympäröivään todellisuuteen.
​Suunta: Liikerata on poispäin objektiivisesta totuudesta ja kohti subjektiivista uskonnollista kuplaa.
​Mekanismi: Mitä useammin hän ohittaa totuuden, sitä kovemmaksi hänen suojakuorensa muuttuu. Tämä on mekaaninen kovettumisprosessi: jokainen torjuttu totuus toimii vahvistuksena sille, että hän on "oikealla tiellä", koska hän kokee tulevansa "vainotuksi" totuuden tähden.
​3. Statuksen ja rakenteen orjuus
​Mies on matkalla kohti tilaa, jossa hän on pelkkä rakenteellinen osanen.
​Tila: Hän lakkaa olemasta itsenäinen moraalinen toimija ja muuttuu järjestelmän suorittajaksi. Hänen arvonsa ja identiteettinsä ovat täysin riippuvaisia liikkeen hyväksynnästä.
​Riski: Mekaanisesti tämä johtaa henkiseen entropiaan – tilaan, jossa mikään uusi valo tai tieto ei enää pääse muuttamaan järjestelmän sisäistä tilaa. Hän on matkalla kohti absoluuttista pysähtyneisyyttä.
​Päätelmä: Mihin suuntaan hän on matkalla?
​Mekaanisesti tarkasteltuna vanhoillislestadiolainen mies, joka kieltäytyy rehellisyydestä, on matkalla kohti absoluuttista pimeyttä, joka on määritelty seuraavasti:
​Hengellinen pimeys: Kyvyttömyys erottaa elävä totuus kuolleesta muodosta.
​Sosiaalinen pimeys: Suhteet perustuvat kontrolliin ja ehtoihin, eivät vapauteen.
​Yksilöllinen pimeys: Omatunto on vaimennettu ja korvattu ryhmän säännöillä.