VERONMAKSAJAT ON PETETTY SYYLLISET ISTUVAT HALLITUKSESSA VIELÄ
Fortumin Uniper-kaupat ovat yksi Suomen taloushistorian kalleimmista virheistä. Niiden seurauksena veronmaksajat menettivät miljardeja, ja vastuu kuuluu niille poliittisille päättäjille, jotka istuivat vallassa päätösten aikaan – ennen kaikkea pääministeri Sanna Marinille ja omistajaohjausministeri Tytti Tuppuraiselle.
Vuonna 2019 Fortum alkoi kasvattaa omistustaan saksalaisessa energiayhtiö Uniperissa. Vuonna 2020 omistusosuus nousi yli 73 prosenttiin, ja sijoitusten kokonaisarvo kohosi noin 6,5 miljardiin euroon. Tämä tapahtui aikana, jolloin Marin ja Tuppurainen olivat vastuussa valtion omistajaohjauksesta. He vakuuttelivat, että kyse oli vakaasta ja tuottavasta sijoituksesta. Todellisuus oli päinvastainen
Kun energiakriisi iski, Uniper ajautui ongelmiin, ja Fortum joutui myymään koko Uniperin osuuden Saksan valtiolle. Kauppahinta oli surkuhupaisa: vain noin 500 miljoonaa euroa. Veronmaksajille syntyi näin 5–6 miljardin euron tappio. Tämä on summa, jolla olisi voitu rakentaa kouluja, sairaaloita ja teitä ympäri Suomen – mutta se katosi virheellisten poliittisten päätösten takia.
Ironian huipuksi Uniperin markkina-arvo on tänään noin 14,7 miljardia euroa. Eli se, minkä Fortum ja suomalaiset veronmaksajat myivät lähes ilmaiseksi, on noussut moninkertaiseen arvoon. Näin valtava epäonnistuminen ei voi jäädä ilman poliittisia seurauksia.
Marin ja Tuppurainen eivät ole koskaan kantaneet vastuuta tästä fiaskosta. He eivät pyytäneet anteeksi, eivät myöntäneet virhearvioita, eivätkä selittäneet avoimesti, miksi päätöksiä tehtiin niin heppoisin perustein. Tämä on demokratian irvikuva.
Suomessa on totuttu siihen, että pienistäkin mokista ministerit eroavat. Nyt, kun kyse on miljardien eurojen tappiosta, vastuulliset vaikenevat ja media antaa heidän jatkaa kuin mitään ei olisi tapahtunut. On korkea aika sanoa ääneen: suomalaiset veronmaksajat on petetty, ja syylliset istuvat entisessä hallituksessa.
Fortumin Uniper-kaupat ovat yksi Suomen taloushistorian kalleimmista virheistä. Niiden seurauksena veronmaksajat menettivät miljardeja, ja vastuu kuuluu niille poliittisille päättäjille, jotka istuivat vallassa päätösten aikaan – ennen kaikkea pääministeri Sanna Marinille ja omistajaohjausministeri Tytti Tuppuraiselle.
Vuonna 2019 Fortum alkoi kasvattaa omistustaan saksalaisessa energiayhtiö Uniperissa. Vuonna 2020 omistusosuus nousi yli 73 prosenttiin, ja sijoitusten kokonaisarvo kohosi noin 6,5 miljardiin euroon. Tämä tapahtui aikana, jolloin Marin ja Tuppurainen olivat vastuussa valtion omistajaohjauksesta. He vakuuttelivat, että kyse oli vakaasta ja tuottavasta sijoituksesta. Todellisuus oli päinvastainen
Kun energiakriisi iski, Uniper ajautui ongelmiin, ja Fortum joutui myymään koko Uniperin osuuden Saksan valtiolle. Kauppahinta oli surkuhupaisa: vain noin 500 miljoonaa euroa. Veronmaksajille syntyi näin 5–6 miljardin euron tappio. Tämä on summa, jolla olisi voitu rakentaa kouluja, sairaaloita ja teitä ympäri Suomen – mutta se katosi virheellisten poliittisten päätösten takia.
Ironian huipuksi Uniperin markkina-arvo on tänään noin 14,7 miljardia euroa. Eli se, minkä Fortum ja suomalaiset veronmaksajat myivät lähes ilmaiseksi, on noussut moninkertaiseen arvoon. Näin valtava epäonnistuminen ei voi jäädä ilman poliittisia seurauksia.
Marin ja Tuppurainen eivät ole koskaan kantaneet vastuuta tästä fiaskosta. He eivät pyytäneet anteeksi, eivät myöntäneet virhearvioita, eivätkä selittäneet avoimesti, miksi päätöksiä tehtiin niin heppoisin perustein. Tämä on demokratian irvikuva.
Suomessa on totuttu siihen, että pienistäkin mokista ministerit eroavat. Nyt, kun kyse on miljardien eurojen tappiosta, vastuulliset vaikenevat ja media antaa heidän jatkaa kuin mitään ei olisi tapahtunut. On korkea aika sanoa ääneen: suomalaiset veronmaksajat on petetty, ja syylliset istuvat entisessä hallituksessa.
Vastaukset 4
Vanhimmat
tytti ero ota se tulosvastuu vai valehtelekkos taass räkyttäjä
sdp tytti eroa tulosvauussa olit sinä eroa valehtelija punikki. suomen syöpä.
Suomen on päästävä eroon kaikista kansainvälisistä organisaatioista, mitkä maatamme tosiasiallisesti ohjaa! EU,NATO, EURO, WHO,WEF, muutamia mainitakseni!
Minkä vuoksi Suomen maanjohtajat tekevät vuodesta toiseen samat virheet, eikä kenelläkään heistä ole aikomustakaan paneutua niihin oikeisiin, todellisiin juurisyihin minkä vuoksi maamme talous on niin pohjamudissa! Vastaus kaikkiin ongelmiimme on lähempänä kuin osaamme ehkä miettiäkään! Ero kaikista meitä ohjailevista organisaatioista, ja päätöksenteon prioriteetti 1 pitää olla kansamme etu ja hyvinvointi, niinkuin Kekkonen sanoi!
Miten on mahdollista, että vuodesta toiseen puhutaan samoista ongelmista, velasta, työllisyydestä, talouskasvusta, mutta mitään oikeasti ratkaisevaa ei tunnu tapahtuvan? Eikö muka maamme johdolta löydy osaamista Suomiveneen luotsaamiseen, vai eikö heiltä löydy yksinkertaisesti tahtoa tehdä asioita mistä kansamme talouden tila hyötyisi ?
Kyse ei taida olla niinkään kyvyttömyydestä vaan ennemminkin kansalaisten rahapussista katsottuna ala-arvoisista valinnoista! Kun alkaa vähän raaputtaa pintaa syvemmältä, huomaa aika nopeasti, että meidän päättäjillä on suoria ja epäsuoria sidoksia kansainvälisiin rakenteisiin ja verkostoihin.
Ei tarvitse puhua mistään salaliitoista, vaan ihan avoimista kytköksistä, yhteistyöelimistä, järjestöistä, isoista taloudellisista intresseistä. Ja silloin herää väistämättä kysymys, kenen etua maamme johto oikeasti ajaa? Ei ainakaan kansalaisten. Koska ratkaisu meidän ongelmiin on kaikilla tiedossa!
Jos Suomi lähtisi tekemään päätöksiä, jotka aidosti nostaisivat kansan ostovoimaa, tukisivat kotimaista tuotantoa ja loisivat vahvan nousukauden, se tarkoittaisi väistämättä muutoksia nykyisiin rakenteisiin. Ja muutokset taas tarkoittavat sitä, että joku häviää.
Kun kansa voisi paremmin, raha jakautuisi tasaisemmin. Se ei enää valuisi samalla tavalla ylös ja ulos eliitin pankkitileille, vaan se jäisi kiertämään Suomemme rajojen sisälle, mikä ruokkisi maamme taloutta ja sen ostovoimaa. Ja juuri se voi olla ongelma niille, joilla on sidoksia isompaan, kansainväliseen bisnekseen.
Onko siis niin, että oikeasti tehokkaita ratkaisuja ei löydy, koska niiden toteuttaminen söisi maamme päättäjien etuja ja tulovirtoja!
Tämä ei tarkoita, että kaikki päättäjät olisivat pahantahtoisia tai juonittelisivat jotain suurta. Mutta järjestelmä itsessään voi ohjata siihen suuntaan, että turvallisinta on olla tekemättä liian radikaaleja liikkeitä. Pysytään linjassa, pelataan sääntöjen mukaan, vaikka lopputulos olisi se, että oma kansa polkee paikallaan.
Ja samaan aikaan meille kerrotaan, että tilanne on monimutkainen, ratkaisuja etsitään ja nousukausi on ihan nurkan takana! Nyt ei enää mene läpi nämä valtiovaltamme meriselitykset!
Koska jos oikeasti haluttaisiin, kyllä niitä ratkaisuja löytyisi. Historia on täynnä esimerkkejä maista, jotka ovat tehneet rohkeita päätöksiä ja kääntäneet suunnan. Se vaatii vain sen, että uskalletaan ajatella omaa kansaa ensin.
Mutta ehkä juuri se on se vaikein asia. Ainakin Tytti Tuppuraiselle.
Ehkä ongelma ei ole se, etteikö tiedettäisi mitä pitäisi tehdä, vaan se, ettei haluta tehdä sitä, koska se saattaisi sattua aika näkyvästi eliitin lompakkoon! Ja sitähän maamme päättäjät ei voi sallia!
fgfg