Kirkosta eroamista ei helpotettu 1968

Ylikoskella on mainio pieni kirjoitus FB-ryhmässä. Otan vapauden kopioida sen tähän, julkinen ryhmä kun on.

Vuonna 1968, jota sanottiin myös Euroopan hulluksi vuodeksi, on Suomen eduskunnassa vasemmistoenemmistö. Rafael Paasion ja Mauno Koiviston hallitukset perustuivat vasemmiston ja keskustan yhteistyöhön.

Uskonnonvapauslain uudistuksessa nousi esiin kirkosta eroamisen helpottaminen. Kirkosta eroaminenhan edellytti yhä henkilökohtaista vierailua kirkkoherran puheilla! Nyt hallitus esitti tammikuussa 1968, että eroilmoituksen voisi jättää myös väestörekisterin pitäjälle henkilökohtaisesti.

Vapaa-ajattelijain liitto vaati, että kirkosta eroamisen voisi hoitaa myös kirjallisella ilmoituksella. Liitto oli asiaa edistääkseen jo syksyllä 1966 tiedustellut kansanedustajilta, ”oletteko sitä mieltä, että meilläkin olisi järjestettävä mahdollisuus kirjallisuus kirkosta eroamiseen”. Kysymykseen vastasi 156 kansanedustajaa, joista 110 vastasi myöntävästi.

Valmisteluvaiheessa lakiesitys meni valtioneuvostoon asti muodossa. joka olisi mahdollistanut kirjallisen kirkosta eroamisen. Kuitenkin laajennetun piispainkokouksen kirkkovaltiosuhteita koskenut kannanotto johti hallituksen käsittelyssä kirjallisen eroamisen mahdollisuuden poistamiseen lakiesityksestä.
Kun asiasta eduskuntakäsittelyssä äänestettiin, kirjallisen eroamismahdollisuuden puolesta äänesti vain 42 kansanedustajaa, yhtä lukuun ottamatta kaikki SKDL:n edustajat, kaikki TPSL:n edustajat ja kolme SDP:n kansanedustajaa.

Vastaan äänestäminen ei siten ollut ”hallituskysymys”. Päähallituspuolueen enemmistön varovaisuus on aika kaukana puolueen vuonna 1903 hyväksymästä Forssan ohjelmasta. Ilmeisesti piispainkokouksen kannan edessä matelemisen takana oli ”se kauhea, hirveä kirkkokansan pelko” (- ja ”kauhea, hirveä kommunismin pelko”). Se ei kuitenkaan estänyt vaalitappiota vuoden 1970 vaaleissa.

Tapahtumat lisäsivät kirkosta eroamista, ja lain voimaan tulon jälkeen väestörekisteritoimistoihin tuli paikoin jonoja, kun työpaikoilta kävi väkeä ruokatunnilla eroamassa kirkosta. Virastohan oli auki vain työläisten ja toimihenkilöiden työaikana.

”Radikaali” 1960-luvun loppu ei kaikissa asioissa ollut kovin radikaali.