Mieletöntä ajatella onnellisuutta ylimalkaan

Eiköhän tuo lie ennemminkin ole onnellinen, että on itse selvinnyt tai läheiset onnellisia eikä se tarkoita, että olisi huonosti ajateltu tai mitenkään vähemmän niitä, jotka eivät selvinneet. Kaverini isä oli sodassa. Silloin kun meillä oli se naapurimme kanssa joo. Näki metrin päästä vierestä lähtevän "veljiä" ja siitä seurasi monen kymmenen vuoden eli lopun elämää painajaisia. Ei mielellään edes puhunut niistä ajoista tantereella. Oli onnellinen, että itse selvisi.

Hengissä selvinneiden kokema syyllisyys on todellinen asia ja oikea ongelma. Jos on kuunnellut sotaveteraanien tarinoita, niin se on hyvin tavallinen tunne tuon kokeneiden keskuudessa.

Syyllisyys johtuu kun juoksuhaudassa on kokeneita sotilaita ja muutama nuori tulee osastoon ja ne on energiaa täynnä js vipeltävät maastossa ja tekevät uskomattomia temppuja ja se parantaa ryhmän yhdessä oloa ja saa porukan hyvälle tuulelle
Sitten tuo nuori haavoittuu ja on ehkä kuollut kuka tietää.Mutta sodassa on myös ilon hetkiä mutta pitää muistaa että kaiken ilon ja menetyksen kokemuksen lisäksi vihollinen on siellä jossain eikä se ole poistunut mihinkään vaan on kuin näkymätön voima joka aina silloin tällöin osoittaa tunteettomuutta kun omia kavereita kuolee, haavoittuu tai yht äkkiä alkaa tulitus joka on niin voimakasta että tuntuu että nyt tuli lähtö
Tällaiset kokemukset ovat hirveitä ja fataalisia nuoren miehen psyykkeelle.Ehkä siitä parantuu tai ei