Joskus näen kun menen ostamaan ruokaa

Tuskin se sua arvostelee siellä. Se on ihan ittessäs tuo tunne.

Tunnetko syyllisyyttä?

Ei niille kanna mitään antaa! Niitä tulee vaan lisää jos alat lahjoittaa rahaa!! Ikävää mutta totta!

Ajattelepa hetki tuota asiaa toisella tavalla.

Haluaakohan se olla siellä anelemassa almuja?
Onkohan siitä mukavaa olla siellä kerjäämässä ja kattomassa kuinka kantelet siellä niitä sun ruokakassejasi arvostellen ja inhoten häntä.

Sulla on kaupasta tullessasi kassillinen ruokaa, joiden kanssa menet siitä lämpöiseen kotiisi.

Mitä sillä kerjäläisellä on?
Onko sillä ruokaa?
Entä onkohan sillä lämmin?
Entä kotia, tai ketään ihmistä elämässään?


Entäpäs jos seuraavalla kauppareissulla tuon kerjäläisnaisen ohi kulkiessasi kysyisitkin kelpaisiko hänelle vaikkapa kupponen kahvia tai teetä lämmikkeeksi?
Ei kai sellainen ihan kamalasti maksa.
Ja siihen lisäksi vaikka joku croisantti vois olla ihan kiva.


Olisitko onnettomampi, vaiko onnelisempi
jos voisit auttaa tuota kerjäisnaista jotenkin?

Kaataisiko se sun maailman ja sun talouden,
jos auttaisit vähän tuota kerjäläisnaista?

Pari kolikkoa vähäosaiselle ihmiselle
tuskin kaataa kenenkään taloutta ja elämää.

Ehkä sä kuitenkin olet onnellinen sitten kun KUKAAN EI KYTTÄÄ JA ARVOSTELE SUA,
kun sähän olet vaan hakemassa kaupasta sitä kassillista ruokaa.

Onkohan se kerjäläisnainen onnellinen?

Noh, joku kaunis päivä vielä se sua arvosteleva kerjäläisnainenkin saa olla onnellinen sekä helpottunut kun sä et kulje hänen ohitse enää arvostellen häntä.