Terveyden ja vanhusten palvelumaksut kyllä valitetaan

Tämä on pysäyttävä ja rehellinen puheenvuoro, joka kuvaa hyvin sitä karua todellisuutta, jossa monet suomalaiset elävät. Tekstistä välittyy tietynlainen sisukas vaatimattomuus, mutta samalla se herättää tärkeitä kysymyksiä ihmisarvosta elämän loppupuolella. Kirjoituksessasi korostuu taito tulla toimeen vähällä, sillä kenkien liimaaminen ja vaatteiden paikkaaminen ovat taitoja, joita nykyinen kulutusyhteiskunta ei aina arvosta, mutta jotka ovat monelle elinehto. On kuitenkin eri asia valita säästeliäisyys kuin joutua tinkimään perusasioista, kuten hampaiden hoidosta tai näkemisestä, vain siksi, ettei raha riitä. Vaikka laskennallisesti ajatellaan, että alle 200 euroa riittää "pikkumenoihin", se ei jätä tilaa yllätyksille tai elämän pienille iloille. Terveys on muutakin kuin lääkkeitä. Mainitsit, että hampaat ja silmälasit saavat mennä. Tämä on huolestuttava ajatus, sillä huono suunterveys ja heikko näkö eristävät ihmistä kodin sisälle ja voivat aiheuttaa muita terveysongelmia. Kampaajalla käynti tai uudet vaatteet eivät ole vain turhamaisuutta, vaan usein osa itsekunnioitusta ja ihmisten ilmoille lähtemistä. Tekstistäsi huokuu vanhan kansan asenne missä ei tehdä numerosta itsestään ja kyllä minä pärjään. Se on ihailtavaa, mutta samalla on kohtuutonta, jos yhteiskunnan palvelumaksut on mitoitettu niin tiukoille, että ihminen joutuu kutsumaan itseään ruttunaamaksi ja luopumaan perustarpeistaan.

"mitä vanha ämmä tarvitse olen ehtoonpuolella yli 71 vuotias ruttunaama"
Näppeimmilläänhän sitä naisimmeine on tuossa iässä. 🙂

Kengät ei paljoa maksa.
- t. 35.v ruttu munå.