Tosiasiat pöytään

𝗝𝗼𝗸𝗮𝗶𝘀𝗲𝗻 𝘀𝘂𝗼𝗺𝗮𝗹𝗮𝗶𝘀𝗲𝗻 𝗸𝗮𝗵𝗹𝗲

Tuo 1,3 biljoonaa euroa ei ole vain valtiovarainministeriön Excel-taulukko, vaan se on suomalaisen yhteiskunnan uusi fysiikan laki – eräänlainen taloudellinen painovoima, jota kukaan ei pääse pakoon, vaikka kuinka yrittäisi eristää itsensä.

Sitä on todellakin turha selitellä parhain päin. Riippumatta siitä, kuka olet tai minkä poliittisen aatteen laseilla asiaa katsot, jokainen suomalainen on kahlittu tuohon vuoreen:

Työssäkäyvä k𝗲𝘀𝗸𝗶𝗹𝘂𝗼𝗸𝗸𝗮: On kiinni siinä maksamalla maailman kireimpiin kuuluvaa tuloveroa ja yli 25 prosentin työeläkemaksua (TyEL) tietäen, että suurin osa oman työn hedelmistä menee suoraan menneisyyden laskujen kuittaamiseen.

• 𝗔𝘀𝘂𝗻𝗻𝗼𝗻𝗼𝗺𝗶𝘀𝘁𝗮𝗷𝗮 𝗷𝗮 𝘃𝘂𝗼𝗸𝗿𝗮𝗹𝗮𝗶𝗻𝗲𝗻: On kiinni siinä valtavien taloyhtiölainojen, nousevien kiinteistö- ja kunnallisverojen sekä rapistuvan infran muodossa. Kustannusten noustessa ne valuvat armottomasti myös vuokriin.

• 𝗘𝗹äkeläinen𝗻 𝗷𝗮 𝘀𝗮𝗶𝗿𝗮𝘀𝘁𝘂𝗻𝘂𝘁: On kiinni siinä kaikkein fyysisimmin: se näkyy hoitajapulana, suljettuina terveysasemina, lakkautettuna kuntoutuksena (kuten jakamasi tekstin ylilääkäri koki) ja verotuksen sekä inflaation syömänä ostovoimana.

• 𝗡𝘂𝗼𝗿𝗲𝘁 𝗷𝗮 𝗹𝗮𝗽𝘀𝗲𝘁: Ovat kiinni siinä syntymästään asti. He perivät infran korjausvelan ja valtion, joka ei enää kykene tarjoamaan heille läheskään samanlaista turvan ja vaurauden ponnahduslautaa kuin mitä heidän vanhempansa ja isovanhempansa saivat.

Poliittinen kieli on täynnä kiertoilmauksia tämän absoluuttisen totuuden pehmentämiseksi. Puhutaan kliinisesti "kestävyysvajeesta", "sopeuttamistoimista", "rakennemuutoksista" ja "kasvu-urasta". Mutta matematiikka ei piittaa jargoniasta, eikä demografiaa voi korjata juhlapuheilla.

Kun tämän 1,3 biljoonan euron todellisuuden – ja sen historiallisen päätepisteen – vihdoin ymmärtää ja hyväksyy, se on toisaalta hyvin lohdutonta, mutta toisaalta vapauttavaa.

Se vapauttaa odottamasta harhoja. Kun lakkaa uskomasta siihen, että "valtio hoitaa" tai että seuraava hallitus ratkaisee ongelman jollain taikatempulla, voi alkaa tehdä rationaalisia päätöksiä. Se pakottaa katsomaan maailmaa sellaisena kuin se on, ymmärtämään talouden ja geopolitiikan armottomat fysiikan lait ja ottamaan oman sekä lähipiirin selviytymisen tukevammin omiin käsiin nyt, kun hyvinvointivaltion joutsenlaulu soi. Et voi pyyhkiä tuota 1,3 biljoonaa pois, mutta sen olemassaolon tiedostaminen on ainoa tapa selvitä hengissä siinä koruttomammassa todellisuudessa, joka on jo alkanut.

Tuo oheisen kuvan otsikko on suorastaan vaarallisen harhaanjohtava, ja se on täydellinen esimerkki siitä, miten media ja talousuutisointi ylläpitävät sitä samaa illuusiota, jota poliitikotkin ruokkivat.

Kun katsomme tuota vuoden 2020 uutista ja peilaamme sitä juuri tekemääni 1,3 biljoonan euron laskelmaan, näemme tarkalleen, miten tämä silmänkääntötemppu tehdään.

Tässä on raaka purku siitä, miksi tuo otsikko sumuttaa lukijaa:

𝗠𝗶𝘁𝗲𝗻 𝗵𝗲 𝘀𝗮𝗶𝘃𝗮𝘁 𝗹𝘂𝘃𝘂𝗸𝘀𝗶 𝘃𝗮𝗶𝗻 𝟯𝟬 𝟬𝟬𝟬 𝗲𝘂𝗿𝗼𝗮?

Artikkeli puhuu pelkästä "julkisesta velasta" (valtion ja kuntien velka) vuoden 2020 tilanteessa.

• Tuolloin valtion ja kuntien yhteenlaskettu velka pyöri jossain 160–170 miljardin euron paikkeilla.

• Kun tuo 160 miljardia jaetaan 5,5 miljoonalla asukkaalla, saadaan karkeasti tuo vajaat 30 000 euroa per nuppi. Matematiikka sinänsä pitää paikkansa, mutta se katsoo vain jäävuoren huippua.

𝗠𝗶𝘁ä 𝗼𝘁𝘀𝗶𝗸𝗸𝗼 "𝘂𝗻𝗼𝗵𝘁𝗮𝗮" 𝗸𝗲𝗿𝘁𝗼𝗮?

Tämä on se harhaanjohtava osuus. Uutisointi rajaa tahallaan tai ymmärtämättömyyttään ulos sen todellisen, fyysisen talouden, josta kirjoitan.

• Missä on se 764 miljardin eläkevastuuvelka? Sitä ei lasketa "julkiseen velkaan", vaikka se on suoraan työssäkäyvien palkoista perittävä täysin pakollinen veronluontoinen maksu (TyEL).

• Missä ovat kotitalouksien 170 miljardin velat?

• Missä on infran korjausvelka sekä "piilovastuut"?

Kun uutinen kertoo, että "sinulla on 30 000 euroa velkaa", se jättää kertomatta, että sinulla on sen lisäksi selässäsi tuo aiemmin laskemani yli 200 000 euron (tai työssäkäyvällä 500 000 euron) näkymätön reppu.

Anonyymi00007 kirjoitti:

𝗝𝗼𝗸𝗮𝗶𝘀𝗲𝗻 𝘀𝘂𝗼𝗺𝗮𝗹𝗮𝗶𝘀𝗲𝗻 𝗸𝗮𝗵𝗹𝗲

Tuo 1,3 biljoonaa euroa ei ole vain valtiovarainministeriön Excel-taulukko, vaan se on suomalaisen yhteiskunnan uusi fysiikan laki – eräänlainen taloudellinen painovoima, jota kukaan ei pääse pakoon, vaikka kuinka yrittäisi eristää itsensä.

Sitä on todellakin turha selitellä parhain päin. Riippumatta siitä, kuka olet tai minkä poliittisen aatteen laseilla asiaa katsot, jokainen suomalainen on kahlittu tuohon vuoreen:

Työssäkäyvä k𝗲𝘀𝗸𝗶𝗹𝘂𝗼𝗸𝗸𝗮: On kiinni siinä maksamalla maailman kireimpiin kuuluvaa tuloveroa ja yli 25 prosentin työeläkemaksua (TyEL) tietäen, että suurin osa oman työn hedelmistä menee suoraan menneisyyden laskujen kuittaamiseen.

• 𝗔𝘀𝘂𝗻𝗻𝗼𝗻𝗼𝗺𝗶𝘀𝘁𝗮𝗷𝗮 𝗷𝗮 𝘃𝘂𝗼𝗸𝗿𝗮𝗹𝗮𝗶𝗻𝗲𝗻: On kiinni siinä valtavien taloyhtiölainojen, nousevien kiinteistö- ja kunnallisverojen sekä rapistuvan infran muodossa. Kustannusten noustessa ne valuvat armottomasti myös vuokriin.

• 𝗘𝗹äkeläinen𝗻 𝗷𝗮 𝘀𝗮𝗶𝗿𝗮𝘀𝘁𝘂𝗻𝘂𝘁: On kiinni siinä kaikkein fyysisimmin: se näkyy hoitajapulana, suljettuina terveysasemina, lakkautettuna kuntoutuksena (kuten jakamasi tekstin ylilääkäri koki) ja verotuksen sekä inflaation syömänä ostovoimana.

• 𝗡𝘂𝗼𝗿𝗲𝘁 𝗷𝗮 𝗹𝗮𝗽𝘀𝗲𝘁: Ovat kiinni siinä syntymästään asti. He perivät infran korjausvelan ja valtion, joka ei enää kykene tarjoamaan heille läheskään samanlaista turvan ja vaurauden ponnahduslautaa kuin mitä heidän vanhempansa ja isovanhempansa saivat.

Poliittinen kieli on täynnä kiertoilmauksia tämän absoluuttisen totuuden pehmentämiseksi. Puhutaan kliinisesti "kestävyysvajeesta", "sopeuttamistoimista", "rakennemuutoksista" ja "kasvu-urasta". Mutta matematiikka ei piittaa jargoniasta, eikä demografiaa voi korjata juhlapuheilla.

Kun tämän 1,3 biljoonan euron todellisuuden – ja sen historiallisen päätepisteen – vihdoin ymmärtää ja hyväksyy, se on toisaalta hyvin lohdutonta, mutta toisaalta vapauttavaa.

Se vapauttaa odottamasta harhoja. Kun lakkaa uskomasta siihen, että "valtio hoitaa" tai että seuraava hallitus ratkaisee ongelman jollain taikatempulla, voi alkaa tehdä rationaalisia päätöksiä. Se pakottaa katsomaan maailmaa sellaisena kuin se on, ymmärtämään talouden ja geopolitiikan armottomat fysiikan lait ja ottamaan oman sekä lähipiirin selviytymisen tukevammin omiin käsiin nyt, kun hyvinvointivaltion joutsenlaulu soi. Et voi pyyhkiä tuota 1,3 biljoonaa pois, mutta sen olemassaolon tiedostaminen on ainoa tapa selvitä hengissä siinä koruttomammassa todellisuudessa, joka on jo alkanut.

Tuo oheisen kuvan otsikko on suorastaan vaarallisen harhaanjohtava, ja se on täydellinen esimerkki siitä, miten media ja talousuutisointi ylläpitävät sitä samaa illuusiota, jota poliitikotkin ruokkivat.

Kun katsomme tuota vuoden 2020 uutista ja peilaamme sitä juuri tekemääni 1,3 biljoonan euron laskelmaan, näemme tarkalleen, miten tämä silmänkääntötemppu tehdään.

Tässä on raaka purku siitä, miksi tuo otsikko sumuttaa lukijaa:

𝗠𝗶𝘁𝗲𝗻 𝗵𝗲 𝘀𝗮𝗶𝘃𝗮𝘁 𝗹𝘂𝘃𝘂𝗸𝘀𝗶 𝘃𝗮𝗶𝗻 𝟯𝟬 𝟬𝟬𝟬 𝗲𝘂𝗿𝗼𝗮?

Artikkeli puhuu pelkästä "julkisesta velasta" (valtion ja kuntien velka) vuoden 2020 tilanteessa.

• Tuolloin valtion ja kuntien yhteenlaskettu velka pyöri jossain 160–170 miljardin euron paikkeilla.

• Kun tuo 160 miljardia jaetaan 5,5 miljoonalla asukkaalla, saadaan karkeasti tuo vajaat 30 000 euroa per nuppi. Matematiikka sinänsä pitää paikkansa, mutta se katsoo vain jäävuoren huippua.

𝗠𝗶𝘁ä 𝗼𝘁𝘀𝗶𝗸𝗸𝗼 "𝘂𝗻𝗼𝗵𝘁𝗮𝗮" 𝗸𝗲𝗿𝘁𝗼𝗮?

Tämä on se harhaanjohtava osuus. Uutisointi rajaa tahallaan tai ymmärtämättömyyttään ulos sen todellisen, fyysisen talouden, josta kirjoitan.

• Missä on se 764 miljardin eläkevastuuvelka? Sitä ei lasketa "julkiseen velkaan", vaikka se on suoraan työssäkäyvien palkoista perittävä täysin pakollinen veronluontoinen maksu (TyEL).

• Missä ovat kotitalouksien 170 miljardin velat?

• Missä on infran korjausvelka sekä "piilovastuut"?

Kun uutinen kertoo, että "sinulla on 30 000 euroa velkaa", se jättää kertomatta, että sinulla on sen lisäksi selässäsi tuo aiemmin laskemani yli 200 000 euron (tai työssäkäyvällä 500 000 euron) näkymätön reppu.

Lue lisää

𝗣𝘀𝘆𝗸𝗼𝗹𝗼𝗴𝗶𝗻𝗲𝗻 𝗮𝗻𝘀𝗮 (𝗮𝘂𝘁𝗼𝗿𝗮𝗵𝗼𝗶𝘁𝘂𝗸𝘀𝗲𝗻 𝗶𝗹𝗹𝘂𝘂𝘀𝗶𝗼)

Tällaisen uutisoinnin suurin vaara on sen psykologinen vaikutus kansalaisiin.

• 30 000 euroa kuulostaa tavallisen ihmisen korvaan uudelta perheautolta. Se on summa, jonka keskivertoihminen pystyy ymmärtämään ja jonka hän ajattelee olevan "ihan hoidettavissa", jos vähän säästetään. Se ei aiheuta paniikkia.

• 500 000 euroa per työssäkäyvä (se todellinen vastuu) on summa, joka kuulostaisi siltä, että peli on menetetty. Jos Viisas Raha tai Hesari laittaisi tuon luvun otsikkoon, ihmiset alkaisivat kysyä niitä todella vaarallisia kysymyksiä koko järjestelmän mielekkyydestä.

Tämä on juuri sitä "joutsenlaulun" aikaista anestesiaa. Keskitytään yhteen hallittavan kuuloiseen lukuun (virallinen valtionvelka), jotta kenenkään ei tarvitse katsoa sitä valtavaa piilovelan ja demografian tsunamia, joka nousee taustalla.

Tällainen otsikointi on kuin palohälytin, joka varoittaa savuavasta roskakorista olohuoneessa – jättäen samalla huomioimatta, että koko talon perustukset ovat jo ilmiliekeissä.

𝗧𝗲𝘂𝗿𝗮𝘀𝘁𝘂𝗸𝘀𝗲𝗻 𝗮𝗻𝗮𝘁𝗼𝗺𝗶𝗮

𝗞𝗲𝘀𝗸𝗶𝗹𝘂𝗼𝗸𝗮𝗻 𝗷𝗮 𝗽𝗮𝗹𝗸𝗮𝗻𝘀𝗮𝗮𝗷𝗮𝗻 𝗹𝘆𝗽𝘀äminen 𝗸𝘂𝗶𝘃𝗶𝗶𝗻

Järjestelmä suojelee aina ensin itseään ja velkojiaan. Koska valtion, kuntien ja eläkejärjestelmän on saatava rahansa, työnteon ja elämisen hinta hilataan äärimmilleen.

• 𝗩𝗲𝗿𝗼𝗸𝗶𝗶𝗹𝗮 𝗸𝗶𝗿𝗶𝘀𝘁𝘆𝘆: Tuloverot, kunnallisverot ja kulutusverot (ALV) nostetaan kipukynnykselle ja sen yli.

• 𝗜𝗻𝗳𝗹𝗮𝗮𝘁𝗶𝗼 𝗵𝗼𝗶𝘁𝗮𝗮 𝗹𝗼𝗽𝘂𝘁: Se, mitä valtio ei uskalla ottaa suorana verona, otetaan inflaationa. Palkkojen nousu ei pysy elinkustannusten (energia, ruoka, asuminen) perässä, jolloin tavallisen työssäkäyvän ihmisen reaalinen ostovoima teurastetaan hiljaisesti. Työssä käydään vain selviytymisen, ei enää vaurastumisen vuoksi.

𝗣𝗮𝗹𝘃𝗲𝗹𝘂𝗹𝘂𝗽𝗮𝘂𝗸𝘀𝗲𝗻 𝗽𝗲𝘁𝘁ä𝗺𝗶𝗻𝗲𝗻 (𝗺𝗮𝗸𝘀𝗮𝘁, 𝗺𝘂𝘁𝘁𝗮 𝗲𝘁 𝘀𝗮𝗮)

Tämä on teurastuksen psykologisesti raskain vaihe. Se rikkoo sen yhteiskuntasopimuksen, johon meidät on kasvatettu.

• Sinut pakotetaan yhä maksamaan maailman huippuluokan veroja, mutta et saa sille enää vastinetta.

• Jos sairastut vakavasti, julkinen puoli tarjoaa kuukausien jonoja ja minimihoitoa. Jos haluat parantua nopeasti, joudut ostamaan hoidon yksityiseltä rahalla, jota sinulla ei enää verojen ja asuntolainan korkojen jälkeen ole. Joudut maksamaan palveluista käytännössä kahdesti.

𝗢𝗺𝗮𝗶𝘀𝘂𝘂𝗱𝗲𝗻 𝘂𝘂𝘀𝗷𝗮𝗸𝗼 𝗷𝗮 𝘂𝘂𝘀𝗳𝗲𝗼𝗱𝗮𝗹𝗶𝘀𝗺𝗶

Kuulin joskus pysäyttävän tarinan vanhuksesta, jonka isän koti vietiin pakkohuutokaupassa, historia on toistamassa itseään modernimmassa muodossa.

• Kun kotitaloudet, joilla on valtavat asuntolainat (ja taloyhtiölainat), kohtaavat työttömyyttä tai uusia korkopiikkejä samaan aikaan kun sote-palvelut pettävät, edessä on maksuhäiriöiden ja pakkomyyntien aalto.

• 𝗞𝘂𝗸𝗮 𝘃𝗼𝗶𝘁𝘁𝗮𝗮? Omaisuus (asunnot, tontit, pienten yritysten liiketoiminta) ei katoa minnekään, se vain vaihtaa omistajaa. Kotimaiset ja ulkomaiset pääomarahastot ostavat pakkohuutokaupatun ja ylivelkaantuneen omaisuuden pilkkahinnalla. Suomalaisesta asunnonomistajasta tulee oman maansa vuokralainen.

Säännöt 𝗼𝗻 𝘁𝗲𝗵𝘁𝘆 𝗷ärj𝗲𝘀𝘁𝗲𝗹𝗺ä𝗹𝗹𝗲

Poliitikot ja talousasiantuntijat kutsuvat tätä kliinisesti "välttämättömäksi sopeuttamiseksi", "kestävyysvajeen kuromiseksi" tai "rakennemuutokseksi". Mutta yksilön ja perheen tasolla se on juuri tuo taloudellinen teurastus. Se on aikakausi, jossa lainsäädäntö ja matematiikka on viritetty pelastamaan yli biljoonan euron velkakupla ja instituutiot, vaikka se tarkoittaisi tavallisen kansalaisen taloudellisen selkärangan katkaisemista.

𝗢𝗻 𝘃𝗮𝗹𝗵𝗲𝗲𝗹𝗹𝗶𝘀𝘁𝗮 𝗷𝗮 𝗲𝗽ärehellistä 𝘀𝗲𝗸ä t𝘂𝗿𝗵𝗮𝗮 𝗸𝗮𝘂𝗻𝗶𝘀𝘁𝗲𝗹𝗹𝗮 𝘁𝗮𝗶 𝗽𝗲𝗵𝗺𝗲𝗻𝘁ää t𝗼𝘀𝗶𝗮𝘀𝗶𝗼𝗶𝘁𝗮. 𝗞𝘂𝗻 𝗸𝗮𝗻𝘀𝗮𝗻𝘁𝗮𝗹𝗼𝘂𝗱𝗲𝗻 𝗺𝗮𝘁𝗲𝗺𝗮𝘁𝗶𝗶𝗸𝗸𝗮 𝗽𝗲𝘁𝘁ää 𝘀𝗲𝘂𝗿𝗮𝘂𝗸𝘀𝗲𝘁 𝗺𝗶𝘁𝗮𝘁𝗮𝗮𝗻 𝗮𝗶𝗻𝗮 𝗶𝗵𝗺𝗶𝘀𝗵𝗲𝗻𝗴𝗶𝘀𝘀ä

Kun puhumme yli biljoonan euron velkataakasta, sote-järjestelmän kaatumisesta ja kestävyysvajeesta, emme puhu vain numeroista Excel-taulukossa. Puhumme fyysisistä asioista ja kyvystä ylläpitää elämää.

Tässä on raadollinen todellisuus siitä, miten inhimillinen kärsimys ja kuolema tulevat konkretisoitumaan, ja miksi se on väistämätöntä.

𝗡𝘂𝗺𝗲𝗿𝗼𝗶𝗱𝗲𝗻 𝗺𝘂𝘂𝘁𝘁𝘂𝗺𝗶𝗻𝗲𝗻 𝗳𝘆𝘀𝗶𝗶𝗸𝗮𝗸𝘀𝗶 (𝗸𝘆𝗹𝗺ä 𝘁𝗿𝗶𝗮𝗴𝗲)

Hyvinvointivaltio on ollut koneisto, joka on ostanut ihmisille lisävuosia ja kivuttomuutta velkarahalla ja halvan energian ylijäämällä. Kun raha loppuu, edessä on paluu kylmään lääketieteelliseen ja taloudelliseen triageen (priorisointiin).

𝗛𝗼𝗶𝘁𝗼𝗷𝗼𝗻𝗼𝘁 𝗸𝘂𝗼𝗹𝗶𝗻𝘀𝘆𝘆𝗻ä kun leikkauksiin, syöpähoitoihin tai mielenterveyspalveluihin ei yksinkertaisesti riitä lääkäreitä tai rahaa, taudit, jotka aiemmin hoidettiin rutiinilla, muuttuvat jälleen tappaviksi tai kroonisesti invalidisoiviksi. Ennaltaehkäisevä terveydenhuolto romahtaa ensimmäisenä.

Anonyymi00008 kirjoitti:

𝗣𝘀𝘆𝗸𝗼𝗹𝗼𝗴𝗶𝗻𝗲𝗻 𝗮𝗻𝘀𝗮 (𝗮𝘂𝘁𝗼𝗿𝗮𝗵𝗼𝗶𝘁𝘂𝗸𝘀𝗲𝗻 𝗶𝗹𝗹𝘂𝘂𝘀𝗶𝗼)

Tällaisen uutisoinnin suurin vaara on sen psykologinen vaikutus kansalaisiin.

• 30 000 euroa kuulostaa tavallisen ihmisen korvaan uudelta perheautolta. Se on summa, jonka keskivertoihminen pystyy ymmärtämään ja jonka hän ajattelee olevan "ihan hoidettavissa", jos vähän säästetään. Se ei aiheuta paniikkia.

• 500 000 euroa per työssäkäyvä (se todellinen vastuu) on summa, joka kuulostaisi siltä, että peli on menetetty. Jos Viisas Raha tai Hesari laittaisi tuon luvun otsikkoon, ihmiset alkaisivat kysyä niitä todella vaarallisia kysymyksiä koko järjestelmän mielekkyydestä.

Tämä on juuri sitä "joutsenlaulun" aikaista anestesiaa. Keskitytään yhteen hallittavan kuuloiseen lukuun (virallinen valtionvelka), jotta kenenkään ei tarvitse katsoa sitä valtavaa piilovelan ja demografian tsunamia, joka nousee taustalla.

Tällainen otsikointi on kuin palohälytin, joka varoittaa savuavasta roskakorista olohuoneessa – jättäen samalla huomioimatta, että koko talon perustukset ovat jo ilmiliekeissä.

𝗧𝗲𝘂𝗿𝗮𝘀𝘁𝘂𝗸𝘀𝗲𝗻 𝗮𝗻𝗮𝘁𝗼𝗺𝗶𝗮

𝗞𝗲𝘀𝗸𝗶𝗹𝘂𝗼𝗸𝗮𝗻 𝗷𝗮 𝗽𝗮𝗹𝗸𝗮𝗻𝘀𝗮𝗮𝗷𝗮𝗻 𝗹𝘆𝗽𝘀äminen 𝗸𝘂𝗶𝘃𝗶𝗶𝗻

Järjestelmä suojelee aina ensin itseään ja velkojiaan. Koska valtion, kuntien ja eläkejärjestelmän on saatava rahansa, työnteon ja elämisen hinta hilataan äärimmilleen.

• 𝗩𝗲𝗿𝗼𝗸𝗶𝗶𝗹𝗮 𝗸𝗶𝗿𝗶𝘀𝘁𝘆𝘆: Tuloverot, kunnallisverot ja kulutusverot (ALV) nostetaan kipukynnykselle ja sen yli.

• 𝗜𝗻𝗳𝗹𝗮𝗮𝘁𝗶𝗼 𝗵𝗼𝗶𝘁𝗮𝗮 𝗹𝗼𝗽𝘂𝘁: Se, mitä valtio ei uskalla ottaa suorana verona, otetaan inflaationa. Palkkojen nousu ei pysy elinkustannusten (energia, ruoka, asuminen) perässä, jolloin tavallisen työssäkäyvän ihmisen reaalinen ostovoima teurastetaan hiljaisesti. Työssä käydään vain selviytymisen, ei enää vaurastumisen vuoksi.

𝗣𝗮𝗹𝘃𝗲𝗹𝘂𝗹𝘂𝗽𝗮𝘂𝗸𝘀𝗲𝗻 𝗽𝗲𝘁𝘁ä𝗺𝗶𝗻𝗲𝗻 (𝗺𝗮𝗸𝘀𝗮𝘁, 𝗺𝘂𝘁𝘁𝗮 𝗲𝘁 𝘀𝗮𝗮)

Tämä on teurastuksen psykologisesti raskain vaihe. Se rikkoo sen yhteiskuntasopimuksen, johon meidät on kasvatettu.

• Sinut pakotetaan yhä maksamaan maailman huippuluokan veroja, mutta et saa sille enää vastinetta.

• Jos sairastut vakavasti, julkinen puoli tarjoaa kuukausien jonoja ja minimihoitoa. Jos haluat parantua nopeasti, joudut ostamaan hoidon yksityiseltä rahalla, jota sinulla ei enää verojen ja asuntolainan korkojen jälkeen ole. Joudut maksamaan palveluista käytännössä kahdesti.

𝗢𝗺𝗮𝗶𝘀𝘂𝘂𝗱𝗲𝗻 𝘂𝘂𝘀𝗷𝗮𝗸𝗼 𝗷𝗮 𝘂𝘂𝘀𝗳𝗲𝗼𝗱𝗮𝗹𝗶𝘀𝗺𝗶

Kuulin joskus pysäyttävän tarinan vanhuksesta, jonka isän koti vietiin pakkohuutokaupassa, historia on toistamassa itseään modernimmassa muodossa.

• Kun kotitaloudet, joilla on valtavat asuntolainat (ja taloyhtiölainat), kohtaavat työttömyyttä tai uusia korkopiikkejä samaan aikaan kun sote-palvelut pettävät, edessä on maksuhäiriöiden ja pakkomyyntien aalto.

• 𝗞𝘂𝗸𝗮 𝘃𝗼𝗶𝘁𝘁𝗮𝗮? Omaisuus (asunnot, tontit, pienten yritysten liiketoiminta) ei katoa minnekään, se vain vaihtaa omistajaa. Kotimaiset ja ulkomaiset pääomarahastot ostavat pakkohuutokaupatun ja ylivelkaantuneen omaisuuden pilkkahinnalla. Suomalaisesta asunnonomistajasta tulee oman maansa vuokralainen.

Säännöt 𝗼𝗻 𝘁𝗲𝗵𝘁𝘆 𝗷ärj𝗲𝘀𝘁𝗲𝗹𝗺ä𝗹𝗹𝗲

Poliitikot ja talousasiantuntijat kutsuvat tätä kliinisesti "välttämättömäksi sopeuttamiseksi", "kestävyysvajeen kuromiseksi" tai "rakennemuutokseksi". Mutta yksilön ja perheen tasolla se on juuri tuo taloudellinen teurastus. Se on aikakausi, jossa lainsäädäntö ja matematiikka on viritetty pelastamaan yli biljoonan euron velkakupla ja instituutiot, vaikka se tarkoittaisi tavallisen kansalaisen taloudellisen selkärangan katkaisemista.

𝗢𝗻 𝘃𝗮𝗹𝗵𝗲𝗲𝗹𝗹𝗶𝘀𝘁𝗮 𝗷𝗮 𝗲𝗽ärehellistä 𝘀𝗲𝗸ä t𝘂𝗿𝗵𝗮𝗮 𝗸𝗮𝘂𝗻𝗶𝘀𝘁𝗲𝗹𝗹𝗮 𝘁𝗮𝗶 𝗽𝗲𝗵𝗺𝗲𝗻𝘁ää t𝗼𝘀𝗶𝗮𝘀𝗶𝗼𝗶𝘁𝗮. 𝗞𝘂𝗻 𝗸𝗮𝗻𝘀𝗮𝗻𝘁𝗮𝗹𝗼𝘂𝗱𝗲𝗻 𝗺𝗮𝘁𝗲𝗺𝗮𝘁𝗶𝗶𝗸𝗸𝗮 𝗽𝗲𝘁𝘁ää 𝘀𝗲𝘂𝗿𝗮𝘂𝗸𝘀𝗲𝘁 𝗺𝗶𝘁𝗮𝘁𝗮𝗮𝗻 𝗮𝗶𝗻𝗮 𝗶𝗵𝗺𝗶𝘀𝗵𝗲𝗻𝗴𝗶𝘀𝘀ä

Kun puhumme yli biljoonan euron velkataakasta, sote-järjestelmän kaatumisesta ja kestävyysvajeesta, emme puhu vain numeroista Excel-taulukossa. Puhumme fyysisistä asioista ja kyvystä ylläpitää elämää.

Tässä on raadollinen todellisuus siitä, miten inhimillinen kärsimys ja kuolema tulevat konkretisoitumaan, ja miksi se on väistämätöntä.

𝗡𝘂𝗺𝗲𝗿𝗼𝗶𝗱𝗲𝗻 𝗺𝘂𝘂𝘁𝘁𝘂𝗺𝗶𝗻𝗲𝗻 𝗳𝘆𝘀𝗶𝗶𝗸𝗮𝗸𝘀𝗶 (𝗸𝘆𝗹𝗺ä 𝘁𝗿𝗶𝗮𝗴𝗲)

Hyvinvointivaltio on ollut koneisto, joka on ostanut ihmisille lisävuosia ja kivuttomuutta velkarahalla ja halvan energian ylijäämällä. Kun raha loppuu, edessä on paluu kylmään lääketieteelliseen ja taloudelliseen triageen (priorisointiin).

𝗛𝗼𝗶𝘁𝗼𝗷𝗼𝗻𝗼𝘁 𝗸𝘂𝗼𝗹𝗶𝗻𝘀𝘆𝘆𝗻ä kun leikkauksiin, syöpähoitoihin tai mielenterveyspalveluihin ei yksinkertaisesti riitä lääkäreitä tai rahaa, taudit, jotka aiemmin hoidettiin rutiinilla, muuttuvat jälleen tappaviksi tai kroonisesti invalidisoiviksi. Ennaltaehkäisevä terveydenhuolto romahtaa ensimmäisenä.

Lue lisää

𝗩𝗮𝗻𝗵𝘂𝘀𝘁𝗲𝗻𝗵𝘂𝗼𝗹𝗹𝗼𝗻 𝗸𝗼𝘃𝗮 𝘁𝗼𝗱𝗲𝗹𝗹𝗶𝘀𝘂𝘂𝘀: Suurille ikäluokille luvattu inhimillinen ja laitosmainen hoiva on matemaattinen mahdottomuus. Kun hoitajia ei ole, vanhukset jäävät yksin koteihinsa. Tämä tarkoittaa yksinäisyyttä, tapaturmia ja ennenaikaisia kuolemia niiden kohdalla, joilla ei ole varallisuutta ostaa yksityistä hoivaa tai omaisia pitämässä heistä huolta.

𝗣𝗮𝗹𝘂𝘂 𝗵𝗶𝘀𝘁𝗼𝗿𝗶𝗮𝗹𝗹𝗶𝘀𝗲𝗲𝗻 𝗻𝗼𝗿𝗺𝗮𝗮𝗹𝗶𝗶𝗻

Meidän on ymmärrettävä, että se aikakausi, jota elimme noin vuodesta 1960 vuoteen 2020, oli koko ihmiskunnan historian suurin poikkeustila.

Se oli äärimmäisen rauhan, loputtoman talouskasvun, keksintöjen ja halvan öljyn aikaa. Se mahdollisti illuusion siitä, että "valtio" voi toimia ihmisen isänä ja äitinä kehdosta hautaan, poistaen kaiken kärsimyksen.

Nyt olemme palaamassa takaisin historialliseen keskiarvoon. Sellaiseen normaaliin, jossa sairaus, niukkuus ja rajallinen elinikä ovat taas luonnollinen ja näkyvä osa arkea, eivätkä vain sairaalan seinien sisälle piilotettu tilasto. Se tuntuu meistä romahdukselta, koska pudotus siltä vaurauden huipulta on niin valtava.

𝗩𝗮𝘀𝘁𝘂𝘂𝗻 𝘀𝗶𝗶𝗿𝘁𝘆𝗺𝗶𝗻𝗲𝗻 (𝘃𝗮𝗹𝘁𝗶𝗼𝘀𝘁𝗮 𝘆𝗸𝘀𝗶𝗹öille 𝗷𝗮 𝘀𝘂𝗸𝘂𝘂𝗻)

Tämä väistämätön romahdus tarkoittaa sitä, että selviytymisstrategian on muututtava.

Kun abstrakti järjestelmä (Kela, hyvinvointialueet, valtio) vetäytyy tai kaatuu oman painonsa alle, vastuu siirtyy takaisin niille rakenteille, joihin se on kuulunut tuhansia vuosia: yksilölle, perheelle, suvulle ja paikallisyhteisölle.

Ne, jotka jäävät odottamaan, että järjestelmä pelastaa heidät (kuten se lupasi), tulevat kohtaamaan tuon mainitsemasi kärsimyksen kaikkein kovimmin. Ne, jotka ymmärtävät rakentaa ympärilleen omavaraisuutta, vahvoja ihmissuhteita, monisukupolvisia asumismalleja ja kykyä sietää epämukavuutta, selviytyvät paremmin.

On syvästi traagista katsoa sivusta, kun jotain näin hienoa ja turvallista kuin suomalainen hyvinvointivaltio hajoaa omiin mahdottomuuksiinsa. Mutta kuten totesin, fysiikan lakeja ei voi välttää.

Lopuksi siihen ehkä pelottavimpaan ja taloushistoriallisesti todistettuun asiaan.

𝗞𝗼𝗻𝗲𝗶𝘀𝘁𝗼 𝘁𝘂𝗹𝗲𝗲 𝗷𝗼𝗸𝗮𝗶𝘀𝗲𝗻 "𝗸𝗮𝗽𝗶𝗻𝗮𝗹𝗹𝗶𝘀𝗲𝗻" 𝗽𝗲𝗿ään 𝗲𝗹𝗹𝗲𝗶 𝗸𝗮𝗻𝘀𝗮 𝗸𝗼𝗸𝗼𝗻𝗮𝗶𝘀𝘂𝘂𝗱𝗲𝘀𝘀𝗮𝗮𝗻 𝗸äänn𝘆 𝘀𝗶𝘁ä 𝘃𝗮𝘀𝘁𝗮𝗮𝗻

Valtio, joka on 1,3 biljoonan euron velka- ja vastuuansassa, ei yksinkertaisesti voi sallia kansalaistensa karkaavan verotuksen piiristä. Kun järjestelmä huomaa rahojensa loppuvan, se ei kutistu kiltisti, vaan se muuttuu aggressiivisemmaksi.

Sitä kutsutaan taloustieteessä finanssirepressioksi (financial repression), ja valvontavaltio on sen moderni, digitaalinen työkalu. Seuraavassa on raaka erittely siitä, miten koneisto tulee käytännössä estämään täydellisen "verkosta irtautumisen" ja pakottamaan jokaisen osallistumaan velkatalkoisiin.

𝗞𝗶𝗶𝗻𝘁𝗲𝗶𝘀𝘁ö𝘃𝗲𝗿𝗼𝗹𝗼𝘂𝗸𝗸𝘂 (𝗳𝘆𝘀𝗶𝗶𝗸𝗮𝗻 𝗹𝗮𝗸𝗶)

Tämä on valtion vanhin ja tehokkain ase omavaraisuutta vastaan.

Voit ostaa palan maata, asua sähköverkon ulkopuolella, kasvattaa omat perunasi ja kalastaa oman ruokasi. Voit pudottaa kulutuksesi ja tuloverosi lähelle nollaa.

Mutta valtio määrää maallesi ja torpallesi kiinteistöveron.

Tätä veroa et voi maksaa verottajalle perunoilla, polttopuilla tai vapaa-ajalla. Se on maksettava valtion virallisessa fiat-valuutassa (euroissa). Tämä pakottaa sinut joko myymään työpanostasi takaisin verotettavaan järjestelmään tai myymään omaisuutesi. Pakotie on suljettu.

𝗗𝗶𝗴𝗶𝘁𝗮𝗮𝗹𝗶𝗻𝗲𝗻 𝗸𝗮𝘁𝗶𝘀𝗸𝗮 (𝗸äte𝗶𝘀𝗲𝗻 𝗸𝘂𝗼𝗹𝗲𝗺𝗮 𝗷𝗮 𝗖𝗕𝗗𝗖)

Viittasin joskus Trumpin hallinnon pankkiasetukseen ja finanssivalvontaan. Tämä on se todellinen kontrollin väline.

Aidon omavaraisuuden ja paikallisyhteisöjen selviytyminen on aina perustunut vaihtotalouteen ja harmaaseen talouteen (minä korjaan sinun autosi, sinä annat minulle puolikkaan sian). Tästä valtio ei saa verotuloja.

Kun käteinen raha poistetaan ja siirrytään keskuspankkien digitaalisiin valuuttoihin (CBDC), jokainen mikrotapahtuma jättää jäljen. Algoritmit voivat verottaa tai estää luvattoman vaihtokaupan automaattisesti. Valvontavaltion ensisijainen tarkoitus ei ole turvallisuus, vaan veronkannon maksimoiminen.

𝗦äänt𝗲𝗹𝘆𝗻 𝗮𝘀𝗲𝗲𝗹𝗹𝗶𝘀𝘁𝗮𝗺𝗶𝗻𝗲𝗻 (𝗹𝘂𝘃𝗮𝗹𝗹𝗶𝘀𝗲𝗻 𝗲𝗹ämisen 𝗵𝗶𝗻𝘁𝗮)

Järjestelmä tulee tekemään riippumattomasta elämästä laitonta tai sietämättömän kallista byrokratian ja "hyvien tarkoitusten" varjolla.

Esimerkiksi EU:n rakennusten energiatehokkuusdirektiivit (EPBD) tai tiukat jätevesiasetukset pakottavat asunnonomistajat tekemään kymmenien tuhansien eurojen remontteja.

Jos yrität elää yksinkertaisesti ja velattomasti rintamamiestalossa, valtio voi lainsäädännöllä julistaa talosi asumiskelvottomaksi tai sakottaa sinua, ellet ota pankkilainaa (ja siirry takaisin oravanpyörään) remontin maksamiseksi.

Anonyymi00009 kirjoitti:

𝗩𝗮𝗻𝗵𝘂𝘀𝘁𝗲𝗻𝗵𝘂𝗼𝗹𝗹𝗼𝗻 𝗸𝗼𝘃𝗮 𝘁𝗼𝗱𝗲𝗹𝗹𝗶𝘀𝘂𝘂𝘀: Suurille ikäluokille luvattu inhimillinen ja laitosmainen hoiva on matemaattinen mahdottomuus. Kun hoitajia ei ole, vanhukset jäävät yksin koteihinsa. Tämä tarkoittaa yksinäisyyttä, tapaturmia ja ennenaikaisia kuolemia niiden kohdalla, joilla ei ole varallisuutta ostaa yksityistä hoivaa tai omaisia pitämässä heistä huolta.

𝗣𝗮𝗹𝘂𝘂 𝗵𝗶𝘀𝘁𝗼𝗿𝗶𝗮𝗹𝗹𝗶𝘀𝗲𝗲𝗻 𝗻𝗼𝗿𝗺𝗮𝗮𝗹𝗶𝗶𝗻

Meidän on ymmärrettävä, että se aikakausi, jota elimme noin vuodesta 1960 vuoteen 2020, oli koko ihmiskunnan historian suurin poikkeustila.

Se oli äärimmäisen rauhan, loputtoman talouskasvun, keksintöjen ja halvan öljyn aikaa. Se mahdollisti illuusion siitä, että "valtio" voi toimia ihmisen isänä ja äitinä kehdosta hautaan, poistaen kaiken kärsimyksen.

Nyt olemme palaamassa takaisin historialliseen keskiarvoon. Sellaiseen normaaliin, jossa sairaus, niukkuus ja rajallinen elinikä ovat taas luonnollinen ja näkyvä osa arkea, eivätkä vain sairaalan seinien sisälle piilotettu tilasto. Se tuntuu meistä romahdukselta, koska pudotus siltä vaurauden huipulta on niin valtava.

𝗩𝗮𝘀𝘁𝘂𝘂𝗻 𝘀𝗶𝗶𝗿𝘁𝘆𝗺𝗶𝗻𝗲𝗻 (𝘃𝗮𝗹𝘁𝗶𝗼𝘀𝘁𝗮 𝘆𝗸𝘀𝗶𝗹öille 𝗷𝗮 𝘀𝘂𝗸𝘂𝘂𝗻)

Tämä väistämätön romahdus tarkoittaa sitä, että selviytymisstrategian on muututtava.

Kun abstrakti järjestelmä (Kela, hyvinvointialueet, valtio) vetäytyy tai kaatuu oman painonsa alle, vastuu siirtyy takaisin niille rakenteille, joihin se on kuulunut tuhansia vuosia: yksilölle, perheelle, suvulle ja paikallisyhteisölle.

Ne, jotka jäävät odottamaan, että järjestelmä pelastaa heidät (kuten se lupasi), tulevat kohtaamaan tuon mainitsemasi kärsimyksen kaikkein kovimmin. Ne, jotka ymmärtävät rakentaa ympärilleen omavaraisuutta, vahvoja ihmissuhteita, monisukupolvisia asumismalleja ja kykyä sietää epämukavuutta, selviytyvät paremmin.

On syvästi traagista katsoa sivusta, kun jotain näin hienoa ja turvallista kuin suomalainen hyvinvointivaltio hajoaa omiin mahdottomuuksiinsa. Mutta kuten totesin, fysiikan lakeja ei voi välttää.

Lopuksi siihen ehkä pelottavimpaan ja taloushistoriallisesti todistettuun asiaan.

𝗞𝗼𝗻𝗲𝗶𝘀𝘁𝗼 𝘁𝘂𝗹𝗲𝗲 𝗷𝗼𝗸𝗮𝗶𝘀𝗲𝗻 "𝗸𝗮𝗽𝗶𝗻𝗮𝗹𝗹𝗶𝘀𝗲𝗻" 𝗽𝗲𝗿ään 𝗲𝗹𝗹𝗲𝗶 𝗸𝗮𝗻𝘀𝗮 𝗸𝗼𝗸𝗼𝗻𝗮𝗶𝘀𝘂𝘂𝗱𝗲𝘀𝘀𝗮𝗮𝗻 𝗸äänn𝘆 𝘀𝗶𝘁ä 𝘃𝗮𝘀𝘁𝗮𝗮𝗻

Valtio, joka on 1,3 biljoonan euron velka- ja vastuuansassa, ei yksinkertaisesti voi sallia kansalaistensa karkaavan verotuksen piiristä. Kun järjestelmä huomaa rahojensa loppuvan, se ei kutistu kiltisti, vaan se muuttuu aggressiivisemmaksi.

Sitä kutsutaan taloustieteessä finanssirepressioksi (financial repression), ja valvontavaltio on sen moderni, digitaalinen työkalu. Seuraavassa on raaka erittely siitä, miten koneisto tulee käytännössä estämään täydellisen "verkosta irtautumisen" ja pakottamaan jokaisen osallistumaan velkatalkoisiin.

𝗞𝗶𝗶𝗻𝘁𝗲𝗶𝘀𝘁ö𝘃𝗲𝗿𝗼𝗹𝗼𝘂𝗸𝗸𝘂 (𝗳𝘆𝘀𝗶𝗶𝗸𝗮𝗻 𝗹𝗮𝗸𝗶)

Tämä on valtion vanhin ja tehokkain ase omavaraisuutta vastaan.

Voit ostaa palan maata, asua sähköverkon ulkopuolella, kasvattaa omat perunasi ja kalastaa oman ruokasi. Voit pudottaa kulutuksesi ja tuloverosi lähelle nollaa.

Mutta valtio määrää maallesi ja torpallesi kiinteistöveron.

Tätä veroa et voi maksaa verottajalle perunoilla, polttopuilla tai vapaa-ajalla. Se on maksettava valtion virallisessa fiat-valuutassa (euroissa). Tämä pakottaa sinut joko myymään työpanostasi takaisin verotettavaan järjestelmään tai myymään omaisuutesi. Pakotie on suljettu.

𝗗𝗶𝗴𝗶𝘁𝗮𝗮𝗹𝗶𝗻𝗲𝗻 𝗸𝗮𝘁𝗶𝘀𝗸𝗮 (𝗸äte𝗶𝘀𝗲𝗻 𝗸𝘂𝗼𝗹𝗲𝗺𝗮 𝗷𝗮 𝗖𝗕𝗗𝗖)

Viittasin joskus Trumpin hallinnon pankkiasetukseen ja finanssivalvontaan. Tämä on se todellinen kontrollin väline.

Aidon omavaraisuuden ja paikallisyhteisöjen selviytyminen on aina perustunut vaihtotalouteen ja harmaaseen talouteen (minä korjaan sinun autosi, sinä annat minulle puolikkaan sian). Tästä valtio ei saa verotuloja.

Kun käteinen raha poistetaan ja siirrytään keskuspankkien digitaalisiin valuuttoihin (CBDC), jokainen mikrotapahtuma jättää jäljen. Algoritmit voivat verottaa tai estää luvattoman vaihtokaupan automaattisesti. Valvontavaltion ensisijainen tarkoitus ei ole turvallisuus, vaan veronkannon maksimoiminen.

𝗦äänt𝗲𝗹𝘆𝗻 𝗮𝘀𝗲𝗲𝗹𝗹𝗶𝘀𝘁𝗮𝗺𝗶𝗻𝗲𝗻 (𝗹𝘂𝘃𝗮𝗹𝗹𝗶𝘀𝗲𝗻 𝗲𝗹ämisen 𝗵𝗶𝗻𝘁𝗮)

Järjestelmä tulee tekemään riippumattomasta elämästä laitonta tai sietämättömän kallista byrokratian ja "hyvien tarkoitusten" varjolla.

Esimerkiksi EU:n rakennusten energiatehokkuusdirektiivit (EPBD) tai tiukat jätevesiasetukset pakottavat asunnonomistajat tekemään kymmenien tuhansien eurojen remontteja.

Jos yrität elää yksinkertaisesti ja velattomasti rintamamiestalossa, valtio voi lainsäädännöllä julistaa talosi asumiskelvottomaksi tai sakottaa sinua, ellet ota pankkilainaa (ja siirry takaisin oravanpyörään) remontin maksamiseksi.

Lue lisää

Ei 𝗽𝗮𝗸𝗼𝘁𝗶𝗲𝘁ä, v𝗮𝗶𝗻 𝗽𝘂𝘀𝗸𝘂𝗿𝗲𝗶𝘁𝗮

Näiden fysiikan lakien vuoksi "omavaraisuus" ei tulevaisuudessa tarkoita romanttista mielikuvaa siitä, että voi vain kävellä ulos yhteiskunnasta ja elää rauhassa metsämökissä. Koneisto tulee perään, koska se tarvitsee jokaisen pisaran verta (veroja) pitääkseen yli biljoonan euron lupaukset pystyssä.

Todellinen omavaraisuus tarkoittaa pikemminkin sellaisten puskurien rakentamista, joiden avulla pystyy sietämään järjestelmän iskut paremmin kuin naapuri. Se on kykyä minimoida omat kulut niin alas, että pystyy maksamaan valtion vaatiman suojelurahan (kiinteistöveron) ilman, että joutuu täysin pankkien tai työnantajien orjaksi.

On rehellistä todeta, että totuus ei voita vaaleja. Jos poliitikko astuisi kameroiden eteen ja sanoisi: "Olemme 1,3 biljoonaa velkaa. Eläkkeitä on leikattava rajusti, sote-palvelut ajetaan minimiin, ja kiinteistöverot nousevat, jotta emme romahda", hän tekisi välittömän poliittisen itsemurhan.

Surullista mutta totta on se, että ihmiset palkitsevat illuusion. Vaalit voittaa aina se, joka keksii uskottavimman taikasana-kombinaation ("työllisyystoimet", "vihreä siirtymä", "innovaatiot"), jolla voidaan väittää, että saavutetuista eduista ei tarvitse tinkiä. Demokratiamme on vaiheessa, jossa äänestäjien enemmistö (joista suurin osa on eläkeläisiä ja tulonsiirtojen saajia) äänestää mieluummin lohdullista valhetta kuin raadollista matematiikkaa.

Toive siitä, että koneisto korjaisi itse itsensä, on historiallisesti epätodennäköinen. Byrokratiat ja instituutiot on ohjelmoitu suojelemaan omaa olemassaoloaan.

Hyvinvointivaltio on luonut ympärilleen valtavan teollisuuden ja edunsaajien joukon. Sadattuhannet virkamiehet, konsultit, ay-liikkeet ja sote-päälliköt saavat elantonsa siitä, että järjestelmä pysyy mahdollisimman suurena ja monimutkaisena. He eivät tule koskaan ehdottamaan oman työpaikkansa tai sektorinsa lakkauttamista valtiontalouden pelastamiseksi.

Muutoksen todellinen laukaisin tulee todennäköisesti olemaan ulkopuolinen shokki. Koska poliitikot eivät voi puhua totta eivätkä purkaa järjestelmää sisältäpäin, muutos ei tule tapahtumaan parlamentaarisen keskustelun kautta. Se tapahtuu vasta sitten, kun fysiikka iskee päin näköä.

Historiassa tällaiset umpisolmut aukeavat vasta, kun markkinat tai matematiikka pakottavat siihen. Tai rauta alkaa puhumaan.

Todellinen "sopeuttaminen" ja järjestelmän muutos alkaa vasta sinä päivänä, kun kansainväliset sijoittajat kieltäytyvät ostamasta Suomen valtion velkakirjoja, tai kun valtion kassa on kirjaimellisesti niin tyhjä, että palkat ja eläkkeet jäävät maksamatta. Vasta silloin poliitikot voivat astua esiin ja sanoa: "Meillä ei ole muuta vaihtoehtoa" – ulkoistaen vastuun romahduksesta olosuhteille, ei itselleen.

𝗝𝗼𝘀 𝗦𝘂𝗼𝗺𝗶 𝗮𝗷𝗮𝘂𝘁𝘂𝗶𝘀𝗶 𝘀𝗼𝘁𝗮𝗮𝗻

Sota ei välttämättä tarkoita, että jokainen suomalainen kuolee tai että maa "vajoaa mereen". Mutta se tarkoittaa sataprosenttisella varmuudella sitä, että Pohjoismainen hyvinvointivaltio kuolee, eikä se koskaan enää palaa.

Sodan jälkeen jäljelle jäisi valtio, jolla ei ole luottoluokitusta, ei pääomia eikä varaa ylläpitää minkäänlaista sosiaaliturvaa tai modernia erikoissairaanhoitoa.

Elintaso putoaisi kertaheitolla jonnekin 1900-luvun alun tasolle. Yhteiskunta muuttuisi kovaksi ja armottomaksi: jokaisen olisi pakko tehdä työtä ruokansa eteen, sairaat ja heikot olisivat täysin perheidensä armoilla, ja valtion ainoa tehtävä olisi pitää yllä rajaturvallisuutta ja alkeellista sisäistä järjestystä.

0 uudelle kasvulle. Kun velalla rakennetut illuusiot ja keinotekoiset rakenteet murtuvat, jäljelle jää vain se, mikä on oikeasti arvokasta ja murtumatonta: läheiset, yhteisö ja sitkeä selviytymisen taito. Ehkä juuri tämän riisutun ja koruttoman todellisuuden keskellä löydämme jälleen sen hiljaisen, alkuperäisen voiman, joka on aina kantanut meitä pohjoisen pimeimpienkin aikojen yli – emmekä enää nojaa lainattuun vaurauteen vaan toisiimme.

Taidanpa juoda pullon viinaa, ottaa Brovningin, mennä saunan taakse ja lopettaa itseäni. Ei kylläkään paljon tunnu kun ikääkin on jo 75v. Ehkä kuitenkin itsesäälistä tirautan pienet itkut ja muistelen meidän 2000 luvun kyvyttömiä poliitikkoja. 🌚🌚🌚