Laskeneiden äänestysprosenttien vanhoissa demokratioissa, missä hyvinvoinnin perusteita ei joka parlamenttivaaleissa panna uusiksi huolestutaan virallisesti ja tieteellisestikin kansanedustuslaitosten kannatuksesta, niiden laskeneesta markkinaosuudesta yhteiskunnallisessa kokonaispäätöksenteossa.
Kerran tai kaksi vuosikymmenessä huolestutaan asianhoidolle tutun ja turvallisen taustakohinan tarjoavan aatteellisen keskustelun rehevöittämisestä, mitä lannoitetaan kehoituksilla keskusteluun.
Aktivoinnin epäonnistumisesta seuraa kuitenkin vääriä tuloksia, ei pelkästään neuvoa-antavissa kansanäänestyksissä, vaan aktiivisuus voi vaikuttaa heikentävästi myös yhteiskunnallisesti vastuullisten voimien parlamenttivaalien tuloksiin.
Sanomalehtityössä väärät vaalitulokset nähdään seurauksena äänestäjän tietämättömyydestä, siitä, ettei vaaleja edeltänyt valistaminen ollut määrällisesti riittävää eikä laadullisesti kaikkiin kohderyhmiin iskevää. Mikäli äänestäjät osoittautuvat kaikesta huolimatta valistuneiksi, on syytä epäillä matalamielisyydestä, kaikkea ja ennen kaikkea hyvää hallitusta vastaan äänestävästä nihilismistä.
Loppuvuodesta 2002 julistettu pääministerivaali vaikuttaa edelleen ennakkotapauksena. Presidentinvaalin ensimmäisestä kierroksesta on tullut sitä seuraavien eduskuntavaalien esivaali, missä "Voittaja saa (melkein) kaiken" -ajattelu kuormittaa päätöksentekoa siihen liittymättömällä julkistetulla keskustelulla johtoajatuksista ja suurista asioista, mitä toki on EU:n itälaajenemisen vaikutuksesta pohjoiseen ulottuvuuteen ja ulkomaankaupan näkymiin työllisyyden parantamiseksi.
Elleivät päätöksenteon ammattilaiset näe ja pidä esillä kokonaisuuksia gallupeilta ja julkisen sanan ammattilaiset johtoajatuksia irtonumeromyynniltä, on äänestäjämoraalin löyhäksi epäily jätettävä omaan arvoonsa.
Pelkän kustantamisen näkökulmastahan mikä tahansa kohu on pääomatuloksi, yritystuloksi ja arvonlisäveroksi muutettavaa tulosvastuullista ja omistaja-arvoista toimintaa.
Kerran tai kaksi vuosikymmenessä huolestutaan asianhoidolle tutun ja turvallisen taustakohinan tarjoavan aatteellisen keskustelun rehevöittämisestä, mitä lannoitetaan kehoituksilla keskusteluun.
Aktivoinnin epäonnistumisesta seuraa kuitenkin vääriä tuloksia, ei pelkästään neuvoa-antavissa kansanäänestyksissä, vaan aktiivisuus voi vaikuttaa heikentävästi myös yhteiskunnallisesti vastuullisten voimien parlamenttivaalien tuloksiin.
Sanomalehtityössä väärät vaalitulokset nähdään seurauksena äänestäjän tietämättömyydestä, siitä, ettei vaaleja edeltänyt valistaminen ollut määrällisesti riittävää eikä laadullisesti kaikkiin kohderyhmiin iskevää. Mikäli äänestäjät osoittautuvat kaikesta huolimatta valistuneiksi, on syytä epäillä matalamielisyydestä, kaikkea ja ennen kaikkea hyvää hallitusta vastaan äänestävästä nihilismistä.
Loppuvuodesta 2002 julistettu pääministerivaali vaikuttaa edelleen ennakkotapauksena. Presidentinvaalin ensimmäisestä kierroksesta on tullut sitä seuraavien eduskuntavaalien esivaali, missä "Voittaja saa (melkein) kaiken" -ajattelu kuormittaa päätöksentekoa siihen liittymättömällä julkistetulla keskustelulla johtoajatuksista ja suurista asioista, mitä toki on EU:n itälaajenemisen vaikutuksesta pohjoiseen ulottuvuuteen ja ulkomaankaupan näkymiin työllisyyden parantamiseksi.
Elleivät päätöksenteon ammattilaiset näe ja pidä esillä kokonaisuuksia gallupeilta ja julkisen sanan ammattilaiset johtoajatuksia irtonumeromyynniltä, on äänestäjämoraalin löyhäksi epäily jätettävä omaan arvoonsa.
Pelkän kustantamisen näkökulmastahan mikä tahansa kohu on pääomatuloksi, yritystuloksi ja arvonlisäveroksi muutettavaa tulosvastuullista ja omistaja-arvoista toimintaa.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.