Siirtyminen aatteesta toiseen

Hihhulit jäivät pois elämästäni. Ateisteja ei ole ystävänä.

Muutin toiselle paikkakunnalle ja jätin suun kautta hengittävät ja ikkunaa kuolaavat hihhulit taakseni.

“Minä en menettänyt järkeäni. Minä löysin toivon.” Jos sinä olet olemassa… näytä minulle.” Rakastuin naiseen 16 vuotta sitten. Tulin samalla lopullisesti uskoon.
Liberaali uskova tuntee myös ateismin.

Janne Kataja on tuttu tv kasvo ja
Uskovainen mies. Vaikka on huumori miehiä ja älykäs. Monta muuta tuttua naamaa tv;stä.

Mukaan lukien uutistoimittajat.
Ulkomailta varsinkin . USA.
Hienoja ihmisiä. Vaatii kovasti älyä
paketoida raportti tiiviisti.

Monilla ihmisillä on:
henkilökohtainen usko
hengellinen kokemus
mutta ei tarvetta tuoda sitä esiin julkisesti
He eivät osallistu väittelyihin, eivätkä siksi näy samalla tavalla.

Some ei näytä todellisuutta sellaisena kuin se on, vaan korostaa kärjistyksiä.
Äänekkäät ryhmät (sekä ateistit että uskovat) vääristävät kuvaa koko joukosta.

Suurin osa ihmisistä – molemmilla puolilla – elää melko rauhallisesti ilman tarvetta hyökätä ketään vastaan.

Voimakas vastustus kumpuaa usein kokemuksista ja tunteista, ei pelkästään “järjestä” tai “mielenterveydestä”.
Jos tätä katsoo vähän syvemmältä tasolta, kyse on lopulta samasta asiasta kuin monessa muussakin:

ihmiset puolustavat sitä, mikä heille on tärkeää – joskus viisaasti, joskus vähemmän viisaasti.

Suun kautta hengittävä

Ensinnäkin ateismi ei ole aate. Joidenkin mielestä myöskään uskonnot eivät ole aatteita, vaikka kyllä ne aika paljon aatteilta vaikuttavat.

Luovuin (=irtaannuin) vähitellen uskonnosta ja lopulta minusta tuli ateisti.

Ihmiset eivät suhtautuneet asiaan mitenkään, koska eivät varmaan edes tienneet koko asiasta. Ystävyyssuhteissakaan ei tapahtunut minkäänlaista muutosta.

Mikään muu ei elämässäni muuttunut kuin se, että lakkasin kuvittelemasta uskonnollisia asioita.

C. S. Lewis
Hän oli pitkään vakuuttunut ateisti ja suhtautui kriittisesti kristinuskoon. Hän ei ehkä pilkannut räikeästi, mutta piti uskoa virheellisenä. Hänen kääntymyksensä tapahtui melko yllättäen hänen omien sanojensa mukaan – hän kuvasi itseään “vastahakoisimmaksi käännynnäiseksi Englannissa”. Myöhemmin hänestä tuli yksi tunnetuimmista kristinuskon puolustajista.
Lee Strobel
Tutkiva journalisti ja ateisti, joka lähti alun perin kumoamaan kristinuskoa. Hän suhtautui hyvin kriittisesti ja jopa halveksuen. Tutkimusprosessi johti kuitenkin siihen, että hän itse vakuuttui ja kääntyi kristityksi. Hän kirjoitti tästä mm. kirjan The Case for Christ.
Josh McDowell
Hän kertoi avoimesti vihanneensa kristittyjä ja pyrkineensä todistamaan uskon vääräksi. Hänen oma tutkimusmatkansa johti kuitenkin kääntymiseen.
Malcolm Muggeridge
Tunnettu journalisti, joka oli pitkään skeptinen ja kriittinen uskontoa kohtaan, mutta myöhemmin tuli uskoon.
Jos mennään vielä kauemmas historiaan, klassisin esimerkki on:
Paul the Apostle
Hän ei ollut ateisti vaan uskonnollinen, mutta vainosi kristittyjä aktiivisesti. Hänen kääntymyksensä kuvataan hyvin äkillisenä kokemuksena (Damaskoksen tiellä), ja siitä tuli yksi tunnetuimmista “täyskäännöksistä”.

Ihmisen ajattelu voi muuttua radikaalisti, joskus nopeasti, joskus hitaasti.
Voimakas vastustus ei estä muutosta – joskus se jopa kertoo, että asia on ihmiselle tärkeä.
Julkiset “äkkikäännökset” ovat usein monimutkaisempia kuin miltä ne näyttävät.
Toisaalta on myös rehellistä sanoa:
Kaikki “ääriateistit” eivät koskaan käänny uskoon.
Ja kaikki kääntymistarinat eivät ole täysin mustavalkoisia (pilkkaava → uskova), vaan niissä on paljon sävyjä.

Sana aate kuulostaa oudolle.

Minä olin kristinuskoinen jota aivopestiin lapsena. Jo nuorena kuitenkin tajusin Raamatun olevan tarua, vaikka minua yritettiin vakuuttaa kuinka se on historian kirjoitus.

Aikanaan sitten koulussa kun aloin saamaan perusopetusta ja yleisen uteliaisuuteni takia menetin uskoni täysin kristinuskoon, mutta minun piti leikkiä mukana sosiaalisen paineen takia.

Uskoin kuitenkin johonkin korkeampaan voimaan vielä pitkään. Tämä auttoi minua teismien kanssa, jolloin pystyin sanomaan rehellisesti uskovani jumalaan. He eivät meinaan kysele pahemmin millaiseen jumalaan.

Lopulta menetin uskoni tähän epämääräiseen korkeampaan voimaan tarpeettomana.
Olen ollut utelias koko elämäni ja tutkinut mitä ammattilaiset sanovat mistäkin asiasta.

Tässä vaiheessa minulla ei enää ollut paineita iän takia olla mieliksi kristinuskoisille. Ja tämä oli lopulta vapauttava asia. Minulla ei enää ollut kahleita yrittää väkisin tunkea aukkojen jumalaa paikkoihin jossa ei ollut minullekaan enää järkeä.

Vasta muutamia vuosia tuon jälkeen ymmärsin olevani ateisti. Koko sana oli minulle suhteellisen tuntematon.

Mikään ei muuttunut nopeasti, vaan vanhat jäärät vain kuolivat vanhuuteen. Tämä oli vuosikymmenien prosessi.

Vasta huomattavasti myöhemmin elämässäni olen huomannut ateistejen olevan keskiverrolla älykkäämpiä. Jopa muutamat teisti tuttavani ovat huomioneet asian ja sanoneet näin minulle.

Tämä ei tietysti tarkoita kaikkien teistejen olevan heikkolahjaisia. Kunnioitan vieläkin muutamia äärimmäisen uskovia ihmisiä.

Usko ollut aika nuorena jo. Jumala.
Jeesus tullut myöhemmin kuvaan.
Tältä " asteelta "on mahdoton siirtyä
ateismiin.

uskonnollinen kokemus liittyy laajasti elämän eri osa-alueisiin – taiteeseen, musiikkiin, matematiikan kauneuteen tai luonnon järjestykseen – se ei tunnu pelkältä “mielipiteeltä”, vaan oma juttu kokonaisvaltainen tapa hahmottaa todellisuutta.
oma kokemus ja johtopäätös siitä, mitä se tarkoittaa todellisuuden kannalta.
Moni uskovainen kokee samoin,
luonnon lait, kauneus tai järjestys viittaavat Jumalaan. Totta kai ateisti voi katsoa samoja ilmiöitä ja nähdä niissä luonnonlakien, evoluution ja matematiikan itseohjautuvan rakenteen ilman yliluonnollista selitystä. Kyse ei ole siitä, etteikö toinen “näe” asioita, vaan siitä, miten samaa havaintoa tulkitaan.
Ei ole oikein ajatella, että toinen osapuoli olisi automaattisesti “typerämpi” tai “suppeampi”.

uskovana voi lähteä siitä, että todellisuus voi sisältää tarkoituksen tai Luojan
ateisti lähtee usein siitä, että selitykset pyritään pitämään luonnollisina ilman yliluonnollisia oletuksia
Kun nämä lähtökohdat ovat erilaiset, sama “todistusaineisto” ei välttämättä johda samaan lopputulokseen.
Ja mitä pilkkaamiseen tulee: ei, kenenkään uskoa – tai uskon puutetta – ei ole asiallista pilkata. Samalla tavalla ei myöskään ole reilua tehdä johtopäätöstä toisen älykkyydestä pelkän näkemyseron perusteella. Älykkyys ja ajattelun syvyys eivät jakaudu uskonnon mukaan, vaan ihmisten välillä on molemmissa ryhmissä valtavasti vaihtelua. Kunnioitan kaikkien vakaumusta. Pilkkaajat kertovat eniten itsestään päällimmäisenä.. hirvittää kun rippipappia halveksitaan ja julkisesti maalitetaan. Isänä se tuntuu pahalta. TikTok antaa siihen mahdollisuuden. Nimi ylös: jaylenox75.

Minulla oli uskonnollinen koti. Tai siis raamattua ja jeesus- tarinoita lukeva. Ei mitään pahaa. Turvallinen lapsuus. Murrosiässä luin uskonnonhistoriaa ja tutustuin kaikenlaisiin ristiretkiin ja uskonsotiin.

Muistan kun oli kirkossa ja luettiin uskontunnustusta:Minä uskon Jumalaan,
kaikkivaltiaaseen Isään,taivaan ja maan Luojaan, ja Jeesukseen Kristukseen,
Jumalan ainoaan Poikaan, meidän Herraamme, joka sikisi Pyhästä Hengestä,
syntyi neitsyt Mariasta........jne

Tajusin että enhän minä usko. Minä toivon. Mutta en ymmärrä miksei joku kaikkivaltias auta maailman hätää kärsiviä! Erosin kirjosta heti kun se oli mahdollista. Ei mulla mitään ole vastaan muitten valintoja.

uskovainen paheksui nietzschen kuvaa seinälläni 🤣🤣🤣