Heippa..
Olisi ihanaa kun saisi olla nainen. Saisi olla se mitä on aina ollut.. Itselläni on ajatus, että sukupuoli ei ole sukukalleuksista kiinni vaan "sielusta".. Mä oon tavallaan "Naissielu" miehen ruumiissa... Sen voin todistaa itselleni, että tunsi jo hyvin nuorena lapsena olevani tyttö.. Kävin salaa tyttöjen vessassa ja pidin valtavasti kukista ynnä muista tyttöjen jutuista.. Ulkonäösta huolehdin jo pikkupoikana kuin tyttö.. En pitänyt lapsena jalkapallosta vaan viihdyin rauhallisimmissa jutuissa... Voi sitä riumua kun laitoin vehkeeni haarojen väliin ja niin minulla oli pillu.. mmm..=). Havaitsin myös pitäväni pojista niinkuin tyttöjen kuuluu... Enkä pitänyt naisten huomiosta se vähän ärsytti, vaikkakin on tavallista, että transseksuaali tykkää myös naisista, niin itsekkin... Mutta aina tulee ristiriitoja itsensä kanssa.. Niin se vaan on jos yrittää jättää sen "tytön" sisältäin pois niin tulee paha olo.. Katsoo naisen kuvaa lehdestä tai mistä tahansa niin näkee itsensä siinä.. Mutta kun katsoo itseään peilistä, hui kamala sieltä katselee miehenkuvatus... Pukeudun hyvin mielelläni naisten vaatteisiin ja tuntuu ihanalta.. Olen toisaalta onnellinen kun vartaloni on hiukan naismainen kun olen pieniluinen.. "Pilluni" vaan on hiukan omituisen näköinen se on ikävää... Nauttikaa naiset naisena olemisen riemusta, mutta jos tunnette olevanne miehiä niin älkää närkästykö...
Olisi mukavaa jos te naiset ja te "naiset" kertoisitte jotain vastaavia juttuja... Siitä miten kannattaa edetä miehestä naiseksi.. Ei olisi huolia eikä murheita jos olisi nainen...
Villestä Virpiksi
Naisena olemisen riemu...
23
5210
Vastaukset
- Tuore TS
Minulla oli nuoruudesta saakka sama homma! Olin varma että olen tyttö/nainen, olen nyt saanut transtutkimuksista diagnoosin (lääkärit olivat samaa mieltä kanssani) ja olen hoidoissa. Olen elänyt jo jonkin aikaa kokonaan naisena ja tunnen sen omaksi elämäkseni.
Ehkäpä Sinunkin kannattaisi hakeutua tutkimuksiin, jos tunnet olevasi väärässä ruumiissa. - TSkissa
Minulle oli lapsesta asti selvää, ettei minusta koskaan miestä tule. Määrittelin itseni juuri samalla tavalla, eli naisen sielu miespuolisessa ruumiissa. Ahdistavaksihan se alkoi mennä, kun murrosikä eteni. Karvaa kasvoi joka paikkaan, ja mikä pahinta, kasvoihin. Rinta pysyi litteänä eikä ne roikottimetkaan kadonneet jalkovälistä vaikka ne saikin aseteltua piiloon niin että itseään kesti peilistä katsoa. Muistan vielä sen tuskan kun meikit piti pestä pois ja pukeutua miehen valepukuun.
Sitten lopulta totesin, että olin ollut hölmö kun olin langennut itseni ruumiin mukaan luokittelemisen ansaan. Minä olin ja olen todellisuudessa nainen, vaikka vain keskushermosto oli kehittynyt asianmukaisesti. Hakeuduin tutkimuksiin, pääsin hoitoihin, enkä ole katunut hetkeäkään. Nyt minä olen aina minä, joka päivä, joka hetki, en vain niinä harvoina hetkinä kun meikein ja vaattein ja toppauksin kaivoin naisellisuuteni esiin. Minä elän nyt normaalia ihmisen elämää.
Minä suosittelisin, että sinäkin harkitsisit vakavasti tätä vaihtoehtoa. Sinun ei ole pakko esittää muiden mieliksi miestä, jos tiedät olevasi todelliselta olemukseltasi nainen. Minuus on korvien, ei jalkojen välissä. Mene tutkimuksiin ja vapauta itsesi! - vaan
Virpille... :)
Olen aina ihmetellyt tuota haluamista ja aina tietämistä, että on nainen. Ymmärrän sen kyllä. Itse en tajunnt koko juttua enne kuin minulle aivan tuntemattomat ihmiset ihmettelivät, että joko olen käynyt "korjaamassa itseni" ????
Hämmennys oli tietysti suuri. Sittemmin palaset ovat loksahdelleet paikalleen ja nyt sitten olen ihka oikeasti oma itseni.
Ei hassumpaa... :) Muy bueno ....:) - VirpiTS(?)
Hei tytöt...
Olen melko varma, että olen TS. Mulla on aika samanlaisia kokemuksia TSkissalla ja muilla. Lapsesta asti ensimmäisen kerran 5 vuotiaana, sitten murrosiällä hirveä kriisi kun elimistö täyttyi mieshormooneilla.. Armeija-aika ja nyt opiskelu aika on pitänyt naisena olemisen ajatukset poissa.. Eivät kokonaan, mutta olen yrittänyt ja yrittänyt pitää ne pois mielestä... Mutta nyt ihan äskettäin kun kävin mummon luona katselemassa omia lapsuuden kuvia niin tuntemukset pamahti tajuntaani kovalla voimalla.. Kuvissa näytin aina jotenkin huolitellulta, joka kuvassa. Kesäkuvissa minulla oli päässä punainen koristeellinen pipo, se näytti jotenkin niinkuin naisten huivilta.. Kävin lukemassa suomenkieliseltä transseksuaalisuutta käsittävältä sivulta näistä jutuista pitää asia pois mielestä. Käyttäydyn juuri niin kuin transseksuuali siinä tilanteessa. Sitten olen lukenut paljon informaatiota itse aiheesta yleisesti ja olen huomannu yllätykseksi, että minä taidan todellakin olla nainen eli transseksuaali..Löysin internetistä englannin kielisen sivuston, joka käsittelee aihetta ja kaikki näyttää viittaavaan yllämainittuun asiaan...
http://transsexual.org/index.html
Sivusto on tosi hyvä. Sieltä löytyy eräänlaisia testejä transseksuaalisuudesta. Cogiati(transseksuaalisuustesti) tästä sain pisteitä 315 (probaply transseksual). Englannin kielen taitoni on ihan ok, mutta jotkut kysymykset tuotti vaikeutta ymmärtää.. Sivulta löytyi testi, jolla määritettiin aivojen sukupuolisuus. Siinä sain tulokseksi Feminine Male ja pisteita muistaakseni 80.. Jos olisi miehen aivot niin pitäisi jäädä alle 60.. Tein Seta:n sivuilla sukupuolen määritystestin ja sain tulokseksi, että olen nainen. Naiseus pisteita 16 ja mieheys pisteitä
-6.
Muutenkin yllämainitun englannin kielisen sivuston "kriteerit" täytän 100%:sti. Siinä Cogiati testissä kysyttiin muun muassa lapsuuden harrastuksista. Leikkitottumuksista: Minulla oli leikkiukoilla oma personaalisuutensa, pidin jotain eläiten kokousta pehmoleluilla, leikin poneilla.. Kerhossa pojat pelasi pallopelejä ja itse jäin niistä pois, kun se ei kiinnostanut minua.. Tytötkään ei minua leikkeihin halunnu kun olin poika.. Kymmenen vuotiaana pidin erilaisista lautapeleistä. Luin lapsena paljon kirjoja, pidin kirjoittamisesta, runoudesta ja olin todella ylpeä niistä.. Kirjoitin kolmannella tai neljännellä luokalla todella pitkiä tarinoita..
Täytyy vielä pohtia kannattaako sitä mennä tutkimuksiin.. Se on aika kova "pommi" perheelle.. Mutta heillekin se voisi olla helpotus, kun enää kävele "sumussa".. Tiedän nyt, että transseksuaalisuus tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että esimerkiksi poikalapsi saa syntymässään tyttölapsen aivot.. Kyse on mutaatiosta, niinkuin esimerkiksi jos lapselle kasvaa ylimääräisiä sormia.. Näihin internet testeihin kyllä suhtaudun kriittisesti ennenkuin olen täysin varma siitä, että olen transseksuaali.
Kiitos ihanista kommenteista.
VirpiTS(?)- Natalia
Mä muistan tehneeni COGIATIn ensimmäistä kertaa kolme vuotta sitten. Pisteitä oli muistaakseni 560. Mielestäni testi voi kertoa ainoastaan sen minkä itse jo tietää todeksi.
Yks hullunhassu sukupuolitesti on spark.comilla. Se oli jollain sivulla suomeksikin.
Natalia - Baixa
>
Erinomainen tai vähintään hyvä englannin kielen taitoo lienee olennainen testin kannalta. Tein testin itsekin ja mieleen tuli, että jossain kysymyksissä varmaan testattiin englannin kielestä löytyviä miesten ja naisten puheelle ominaisia sävyeroja. Koska vastausvaihtoehdot tarkoittivat samaa, mutta tapa millä ne oli ilmaistu oli eri. Onhan suomen kielessäkin aivan eri asia sanoa ihana kuin vaikuttava, vaikka lauseyhteydessä ne merkitsisivät samaa.
Testi sinällään oli jännä. Testi tuntui sanovan, että miehet ja naiset ovat erilaisia ja miesten ja naisten tapa reagoida asioihin on erilainen. Jos tykkäät naisten asioista ja reagoit naisen tavalla ja vielä kärsit jonkinlaisesta sukupuoliristiriidasta, olet transseksuaali. - VirpiTS(?)
Baixa kirjoitti:
>
Erinomainen tai vähintään hyvä englannin kielen taitoo lienee olennainen testin kannalta. Tein testin itsekin ja mieleen tuli, että jossain kysymyksissä varmaan testattiin englannin kielestä löytyviä miesten ja naisten puheelle ominaisia sävyeroja. Koska vastausvaihtoehdot tarkoittivat samaa, mutta tapa millä ne oli ilmaistu oli eri. Onhan suomen kielessäkin aivan eri asia sanoa ihana kuin vaikuttava, vaikka lauseyhteydessä ne merkitsisivät samaa.
Testi sinällään oli jännä. Testi tuntui sanovan, että miehet ja naiset ovat erilaisia ja miesten ja naisten tapa reagoida asioihin on erilainen. Jos tykkäät naisten asioista ja reagoit naisen tavalla ja vielä kärsit jonkinlaisesta sukupuoliristiriidasta, olet transseksuaali.Hei,
Tein sen testin uudelleen siten, että ko. sivulta löytyi pisteet kysymysten mukana. Tutkin sillä tavalla testiä uudelleen ja aloin ymmärtämään kysymyksiä hieman paremmin ja sain vielä "pahemman" tuloksen. Sen mukaan olisin transseksuaali. Toisin minun ehkäpä kannattaa ko testi tehdä uudelleen jonkin viikkojen tai kuukausien jälkeen, että olisisin varmempi.
Muutosta pelkään kaikkein eniten, miten se vaikuttaa muihin ihmisiin, elämääni. Se on äärimmäisen vaikea asia minulle tällähetkellä. Monilla sivuilla kerrotaan, että sukupuolen korjaus on viimeinen vaihtoehto, kun ei ole muuta tietä enää nähtävissä.
Olen kyllä aika vakuuttunut, että taidan olla transseksuaali.
"
Jos tykkäät naisten asioista ja reagoit naisen tavalla ja vielä kärsit jonkinlaisesta sukupuoliristiriidasta, olet transseksuaali
"
Tykkään kyllä naisten asioista, mutta yritän kieltää sitä itseltäni. Niinkuin vastasin Katalle, reagointikokemuksia on. Juuri kun noita tapahtuu, niin ajattelen, että voi ei. Silloin tällöin tuntuu, että olisin tavallaan väärässä ruumiissa. - VirpiTS(?)
Natalia kirjoitti:
Mä muistan tehneeni COGIATIn ensimmäistä kertaa kolme vuotta sitten. Pisteitä oli muistaakseni 560. Mielestäni testi voi kertoa ainoastaan sen minkä itse jo tietää todeksi.
Yks hullunhassu sukupuolitesti on spark.comilla. Se oli jollain sivulla suomeksikin.
NataliaKiitti, täytyy kokeilla. Sen sivujen ylläpitäjä on transseksuaali. Hän sai muistaakseni samanlaisen tuloksen kuin minä.
VirpiTS(?)
ps. Taidan kohta uskaltaa ottaa ton kysymysmerkin pois.
- Kata
'Ei olisi huolia eikä murheita jos olisi nainen...'
Taidat kuule elää jossain haavemaailmassa! Kirjoituksesi taitaa olla aika reipasta fantasiaa.- TSkissa
Ei oikein voi syyttää ihmistä haavemaailmoissa elämisestä, jos on joutunut pitkälle aikuisikään elämään väärän sukupuolen roolissa. Kyllä se todellisuus viimeistään tosielämänkokeessa aukenee. Helpottaahan korjaus elämää aika merkittävästi, vaikka ei normaaleja arkisia ongelmia ratkaisekaan, ja tuo vielä kasan uusia mukanaan.
- Tuore TS
TSkissa kirjoitti:
Ei oikein voi syyttää ihmistä haavemaailmoissa elämisestä, jos on joutunut pitkälle aikuisikään elämään väärän sukupuolen roolissa. Kyllä se todellisuus viimeistään tosielämänkokeessa aukenee. Helpottaahan korjaus elämää aika merkittävästi, vaikka ei normaaleja arkisia ongelmia ratkaisekaan, ja tuo vielä kasan uusia mukanaan.
Minulla ainakin entinen elämä oli roolin vetämistä. Yllättäen siitä vanhasta ei ole jäänyt kovin paljon muistojakaan. Nyt kun elän todellista elämääni, uuden sukupuolen mukaisesti, olo on helpottunut valtavasti. Harmittaa vain, miksi odotin niin kauan, ennen kuin lähdin tutkimuksiin.
- VirpiTS(?)
Hei vaan Kata.
Siinä on haavemaailma kaukana, kun eteeni tulee tilanteita jossa pitäisi käyttäytyä kuin mies. Mutta siinä tilanteessa käyttäytyy täysin päinvastoin kuin miehen pitäisi. Silloin tuntuu todellakin, että olisi parempi olla nainen.
Olen ollut kerran rautakaupassa töissä pienenä. Yritin opetella trukin ajoa, mutta siitä ei meinannut tulla mitään. Alkuaikoina tuli siellä töpeksittyä todella pahasti. Kaikkiin miehisiin töihin suhtauduin erittäin varovaisesti ja haparoiden. Siinä oli lähtö ensimmäisenä viikkona lähellä. Kuulin vanhempieni kautta kun kauppias oli pitänyt minua lähes naisena, ei yhtään miehenä. Hän sai kuulla vanhempieni kautta kovat kritiikit ja niin sain jäädä sinne. Yritin olla hyvin paljon mieliksi ja tein kokoajan jotakin. Myöhemmin minusta alettiin pitämään. Eräs naisasiakas oli kommentoinut, että osaan käsitellä asiakkaita oiken. Mitään hirveän miehisiä hommia en siellä enään tehnyt.
Ompa minua murrosiässä naiset pitänyt homona vaikken sitä ole. Oon kuullu hihitystä selkäni takana. Tällasia asioita on tapahtunut ja tapahtuu koko ajan vaikka kuinka yritän olla mies ja käyttäytyä kuin mies. Yksikin kaveri ihmetteli kerran, että minun kanssa pystyy puhumaan sellasia asioita mitä muiden miesten kanssa ei.
Hämmästyksekseni olen kuitenkin huomannut, että ympäristö kuitenkin hyväksyy minut miltei naisena eli niillä ominaisuuksilla joita pidän sisälläni.
Toisinaan suomalaisena miehenä on helppo elää, koska suomalainen mies ei puhu eikä pussaa.
Seksin harrastaminen naisten kanssa on myös tuonut mukanaan aikamoista kritiikkiä. "Eihän mies sano noin". Ja ylipäätänsä muutenkin ns. keskustelu tilanteissa. Kerran yksi nainen sanoi, että "hih, mitä sä oikein piipität".
Mulla on esimerkkejä elävästä elämästä ja paljon.
Ehkäpä saatan tietää naisten asioita paremmin kuin monet naiset yhteensä. Kuukautista minulla ei ole käytännön kokemusta. Mutta olen lukenut Marilyn Monroen elämän kertaa, jossa niistä kerrotaan. Se on aika hirveä tuska pikkutytöllä kun ne alkaa tulemaan.
Tietysti sanotaan, että eletään miesten maailmassa ja naisena oleminen siellä voi olla vaikeaa. Se on kyllä aika kulunu fraasi kun ajattelee missä yhteiskunnassa nykyisin elämme. Voidaan aika hyvin ajatella, että elämme naisten vallankumousta.
Niinkuin yllä sanoin esimerkkejä löytyy.
VirpiTS(?) - ---
VirpiTS(?) kirjoitti:
Hei vaan Kata.
Siinä on haavemaailma kaukana, kun eteeni tulee tilanteita jossa pitäisi käyttäytyä kuin mies. Mutta siinä tilanteessa käyttäytyy täysin päinvastoin kuin miehen pitäisi. Silloin tuntuu todellakin, että olisi parempi olla nainen.
Olen ollut kerran rautakaupassa töissä pienenä. Yritin opetella trukin ajoa, mutta siitä ei meinannut tulla mitään. Alkuaikoina tuli siellä töpeksittyä todella pahasti. Kaikkiin miehisiin töihin suhtauduin erittäin varovaisesti ja haparoiden. Siinä oli lähtö ensimmäisenä viikkona lähellä. Kuulin vanhempieni kautta kun kauppias oli pitänyt minua lähes naisena, ei yhtään miehenä. Hän sai kuulla vanhempieni kautta kovat kritiikit ja niin sain jäädä sinne. Yritin olla hyvin paljon mieliksi ja tein kokoajan jotakin. Myöhemmin minusta alettiin pitämään. Eräs naisasiakas oli kommentoinut, että osaan käsitellä asiakkaita oiken. Mitään hirveän miehisiä hommia en siellä enään tehnyt.
Ompa minua murrosiässä naiset pitänyt homona vaikken sitä ole. Oon kuullu hihitystä selkäni takana. Tällasia asioita on tapahtunut ja tapahtuu koko ajan vaikka kuinka yritän olla mies ja käyttäytyä kuin mies. Yksikin kaveri ihmetteli kerran, että minun kanssa pystyy puhumaan sellasia asioita mitä muiden miesten kanssa ei.
Hämmästyksekseni olen kuitenkin huomannut, että ympäristö kuitenkin hyväksyy minut miltei naisena eli niillä ominaisuuksilla joita pidän sisälläni.
Toisinaan suomalaisena miehenä on helppo elää, koska suomalainen mies ei puhu eikä pussaa.
Seksin harrastaminen naisten kanssa on myös tuonut mukanaan aikamoista kritiikkiä. "Eihän mies sano noin". Ja ylipäätänsä muutenkin ns. keskustelu tilanteissa. Kerran yksi nainen sanoi, että "hih, mitä sä oikein piipität".
Mulla on esimerkkejä elävästä elämästä ja paljon.
Ehkäpä saatan tietää naisten asioita paremmin kuin monet naiset yhteensä. Kuukautista minulla ei ole käytännön kokemusta. Mutta olen lukenut Marilyn Monroen elämän kertaa, jossa niistä kerrotaan. Se on aika hirveä tuska pikkutytöllä kun ne alkaa tulemaan.
Tietysti sanotaan, että eletään miesten maailmassa ja naisena oleminen siellä voi olla vaikeaa. Se on kyllä aika kulunu fraasi kun ajattelee missä yhteiskunnassa nykyisin elämme. Voidaan aika hyvin ajatella, että elämme naisten vallankumousta.
Niinkuin yllä sanoin esimerkkejä löytyy.
VirpiTS(?)Virpi-TS? - voinko kysäistä, oletko vielä nuori tai siis minkä ikäinen suunnilleen?
- Virpi-TS(?)
--- kirjoitti:
Virpi-TS? - voinko kysäistä, oletko vielä nuori tai siis minkä ikäinen suunnilleen?
" Virpi-TS? - voinko kysäistä, oletko vielä nuori tai siis minkä ikäinen suunnilleen? "
Sanotaan ympäripyöreästi, kun kysyjä tuntuu "arvailla", jotain tuttavaa lähipiiristään. Näin uskoisin. Vastaan: "Olen siinä kolmenkympin paremmalla puolella." =)
Suomessa on 5,000,000 miljoonaa ihmistä eli sinä voit pitää lähipiirisi ihmistä miestä 1:2,500,000 todennäkoisyydellää, että kyseessä on sama tuntemasi kaveri.
Muutenkin on hyvin epäkorrektia alkaa lähipiirisi ihmistä arvailemaan. Transseksuaalisuus on erittäin arka asia ja voi haavoittaa toista ihmistä, jos kysyt.
hih, =)
Virpi-TS - Kata
VirpiTS(?) kirjoitti:
Hei vaan Kata.
Siinä on haavemaailma kaukana, kun eteeni tulee tilanteita jossa pitäisi käyttäytyä kuin mies. Mutta siinä tilanteessa käyttäytyy täysin päinvastoin kuin miehen pitäisi. Silloin tuntuu todellakin, että olisi parempi olla nainen.
Olen ollut kerran rautakaupassa töissä pienenä. Yritin opetella trukin ajoa, mutta siitä ei meinannut tulla mitään. Alkuaikoina tuli siellä töpeksittyä todella pahasti. Kaikkiin miehisiin töihin suhtauduin erittäin varovaisesti ja haparoiden. Siinä oli lähtö ensimmäisenä viikkona lähellä. Kuulin vanhempieni kautta kun kauppias oli pitänyt minua lähes naisena, ei yhtään miehenä. Hän sai kuulla vanhempieni kautta kovat kritiikit ja niin sain jäädä sinne. Yritin olla hyvin paljon mieliksi ja tein kokoajan jotakin. Myöhemmin minusta alettiin pitämään. Eräs naisasiakas oli kommentoinut, että osaan käsitellä asiakkaita oiken. Mitään hirveän miehisiä hommia en siellä enään tehnyt.
Ompa minua murrosiässä naiset pitänyt homona vaikken sitä ole. Oon kuullu hihitystä selkäni takana. Tällasia asioita on tapahtunut ja tapahtuu koko ajan vaikka kuinka yritän olla mies ja käyttäytyä kuin mies. Yksikin kaveri ihmetteli kerran, että minun kanssa pystyy puhumaan sellasia asioita mitä muiden miesten kanssa ei.
Hämmästyksekseni olen kuitenkin huomannut, että ympäristö kuitenkin hyväksyy minut miltei naisena eli niillä ominaisuuksilla joita pidän sisälläni.
Toisinaan suomalaisena miehenä on helppo elää, koska suomalainen mies ei puhu eikä pussaa.
Seksin harrastaminen naisten kanssa on myös tuonut mukanaan aikamoista kritiikkiä. "Eihän mies sano noin". Ja ylipäätänsä muutenkin ns. keskustelu tilanteissa. Kerran yksi nainen sanoi, että "hih, mitä sä oikein piipität".
Mulla on esimerkkejä elävästä elämästä ja paljon.
Ehkäpä saatan tietää naisten asioita paremmin kuin monet naiset yhteensä. Kuukautista minulla ei ole käytännön kokemusta. Mutta olen lukenut Marilyn Monroen elämän kertaa, jossa niistä kerrotaan. Se on aika hirveä tuska pikkutytöllä kun ne alkaa tulemaan.
Tietysti sanotaan, että eletään miesten maailmassa ja naisena oleminen siellä voi olla vaikeaa. Se on kyllä aika kulunu fraasi kun ajattelee missä yhteiskunnassa nykyisin elämme. Voidaan aika hyvin ajatella, että elämme naisten vallankumousta.
Niinkuin yllä sanoin esimerkkejä löytyy.
VirpiTS(?)Anteeksi kommenttini, mutta minusta Virpin jutuista ei saa oikein tolkkua!
Jos et osaa ajaa trukkia...niin sillä perusteella aika moni mies voisi saada naisen paperit. Ja mistä ihmeestä ne Marilyn Monroen kuukautiset nyt tulivat kuvaan?
Ehkä Virpin pitäis saada tukea esim. terapeutilta, jonka kanssa saisi jäsennellä tunteita syvemmin.
Nyt Virpin kirjoitukset tänne palstalle ovat hieman sekavia...ja minusta syyt, joiden takia Virpi haluaisi olla nainen ovat aika pinnallisia. - eräsvaan
VirpiTS(?) kirjoitti:
Hei vaan Kata.
Siinä on haavemaailma kaukana, kun eteeni tulee tilanteita jossa pitäisi käyttäytyä kuin mies. Mutta siinä tilanteessa käyttäytyy täysin päinvastoin kuin miehen pitäisi. Silloin tuntuu todellakin, että olisi parempi olla nainen.
Olen ollut kerran rautakaupassa töissä pienenä. Yritin opetella trukin ajoa, mutta siitä ei meinannut tulla mitään. Alkuaikoina tuli siellä töpeksittyä todella pahasti. Kaikkiin miehisiin töihin suhtauduin erittäin varovaisesti ja haparoiden. Siinä oli lähtö ensimmäisenä viikkona lähellä. Kuulin vanhempieni kautta kun kauppias oli pitänyt minua lähes naisena, ei yhtään miehenä. Hän sai kuulla vanhempieni kautta kovat kritiikit ja niin sain jäädä sinne. Yritin olla hyvin paljon mieliksi ja tein kokoajan jotakin. Myöhemmin minusta alettiin pitämään. Eräs naisasiakas oli kommentoinut, että osaan käsitellä asiakkaita oiken. Mitään hirveän miehisiä hommia en siellä enään tehnyt.
Ompa minua murrosiässä naiset pitänyt homona vaikken sitä ole. Oon kuullu hihitystä selkäni takana. Tällasia asioita on tapahtunut ja tapahtuu koko ajan vaikka kuinka yritän olla mies ja käyttäytyä kuin mies. Yksikin kaveri ihmetteli kerran, että minun kanssa pystyy puhumaan sellasia asioita mitä muiden miesten kanssa ei.
Hämmästyksekseni olen kuitenkin huomannut, että ympäristö kuitenkin hyväksyy minut miltei naisena eli niillä ominaisuuksilla joita pidän sisälläni.
Toisinaan suomalaisena miehenä on helppo elää, koska suomalainen mies ei puhu eikä pussaa.
Seksin harrastaminen naisten kanssa on myös tuonut mukanaan aikamoista kritiikkiä. "Eihän mies sano noin". Ja ylipäätänsä muutenkin ns. keskustelu tilanteissa. Kerran yksi nainen sanoi, että "hih, mitä sä oikein piipität".
Mulla on esimerkkejä elävästä elämästä ja paljon.
Ehkäpä saatan tietää naisten asioita paremmin kuin monet naiset yhteensä. Kuukautista minulla ei ole käytännön kokemusta. Mutta olen lukenut Marilyn Monroen elämän kertaa, jossa niistä kerrotaan. Se on aika hirveä tuska pikkutytöllä kun ne alkaa tulemaan.
Tietysti sanotaan, että eletään miesten maailmassa ja naisena oleminen siellä voi olla vaikeaa. Se on kyllä aika kulunu fraasi kun ajattelee missä yhteiskunnassa nykyisin elämme. Voidaan aika hyvin ajatella, että elämme naisten vallankumousta.
Niinkuin yllä sanoin esimerkkejä löytyy.
VirpiTS(?)"Ehkäpä saatan tietää naisten asioita paremmin kuin monet naiset yhteensä. Kuukautista minulla ei ole käytännön kokemusta. Mutta olen lukenut Marilyn Monroen elämän kertaa, jossa niistä kerrotaan. Se on aika hirveä tuska pikkutytöllä kun ne alkaa tulemaan."
Jospa ei yleistetä tätäkään asiaa yhden julkkiksen elämäkerran perusteella :) Yleensä kuukautiset eivät ala "pikkutytöillä", eikä niiden tarvitse olla tuskalliset. Yksilöllisiä eroja on niin paljon. Itselläni ei ole koskaan ollut mitään psyykkisiä tai fyysisiä ongelmia kuukautisten kanssa.
Ja aika villi heitto tuokin että tiedät naisten asioista "paremmin kuin monet naiset yhteensä"...eipä oikein siltä vaikuta :)
yst. terv.
"bio-nainen" (gg) - Virpi
Kata kirjoitti:
Anteeksi kommenttini, mutta minusta Virpin jutuista ei saa oikein tolkkua!
Jos et osaa ajaa trukkia...niin sillä perusteella aika moni mies voisi saada naisen paperit. Ja mistä ihmeestä ne Marilyn Monroen kuukautiset nyt tulivat kuvaan?
Ehkä Virpin pitäis saada tukea esim. terapeutilta, jonka kanssa saisi jäsennellä tunteita syvemmin.
Nyt Virpin kirjoitukset tänne palstalle ovat hieman sekavia...ja minusta syyt, joiden takia Virpi haluaisi olla nainen ovat aika pinnallisia.No no.
Jos jäsennellään asioita ilman terapeuttia. Läpäsin armeijan pällikokeen ilman, että sain hullun papereita. Muistaakseni yritin välttää naisellisuuten viittaavia kysymyksiä. Hameiden käytöstä ja tyttönä ajatelun kielsin. Seuraaviin pällikokeen kysymyksiin, jotka olen itse tämän hetkisen tiedon nojalla analysoinnut itseäni viittaen mahdolliseen transseksuaalisuuteeni on esimerkiksi seuraavat: Haluatko olla kirjaston hoitaja (kyllä), pidätkö runoudesta (kyllä). Kirjaston hoitajan työ ainakin näin korpipsykologin perusteella tarkoittaa mahdollisimman rentoa ja rauhallista ympäristöä, jossa viihdyn. Runoudesta pitäminen taas viittaa Gogiati testin perusteella hyvin naiselliseen käyttäytymiseen.
Probably transsexual (mahdollisesti transseksuaali) on tulos, jonka sain Gogiati testistä ei nyt ihan kuitenkaan tarkoita välttämättä sitä, että olisin nainen henkisesti. Antaa ainakin avaimia itseni tutkimiselle.
Olen pitänyt itseäni hyvin taiteellisina ja kaunosieluisena haaveilija tyyppinä koko ikäni. Pystyn kyllä "naisena olemis"-ajatukset pitämään pään täyttävällä opiskelulla, tupakalla ja alkoholilla hyvin poissa. Katkelma SETA:n sivulta voi selvittää ristiriitaasi "olenko minä se vai enkö ole.."
"
Transsukupuolisuudessa on kyse sukupuolen kokemisesta. Transsukupuolisuudessa ihminen ei koe kuuluvansa siihen sukupuoleen, johon hänet on syntymän hetkellä määritelty ja lapsena kasvatettu. Biologinen sukupuoli ei tunnu omalta.
Tunne on hyvin vieraannuttava. Transsukupuolinen ihminen ei ole kotona kehossaan, vaan kokee oman ruumiinsa vieraaksi ja vääränlaiseksi. Kehon sukupuolipiirteet voivat aiheuttaa voimakastakin ahdistusta ja itseinhoa. Hän voi kokea myös yksinäisyyttä ja joukkoon kuulumattomuutta, jopa kosmista yksinäisyyttä - hän saattaa tuntea olevansa ainoa itsensä kaltainen ihminen koko maailmassa. Hän voi pelätä tulevansa hulluksi tai että hän on jo tullut hulluksi. Useimmiten hän häpeää "outouttaan" ja pyrkii salaamaan lähipiiriltään trans-kokemuksensa.
Transsukupuolisuuden kokeminen on monesti niin vaikeaa, että ihminen tarvitsee usein rankkojakin selviytymiskeinoja kestääkseen oman sukupuoliristiriidan kokemuksensa. Yleistä on omien tunteiden tukahduttaminen sekä pakeneminen fantasiamaailmaan. Työnarkomania, päihteiden käyttö tai muut riippuvuudet tai etääntyminen omista tunteista syvässä masennuksessa voivat olla joillekin tapa selviytyä. Intensiivinen eläminen omassa kuvitteellisessa maailmassa, jossa voi fantasioissaan viettää aikaa omaksi kokemansa sukupuolen jäsenenä on joillekin tärkeä selviytymiskeino. Arjen täyttäminen työllä, puuhailulla ja perhe-elämällä niin tiiviiksi, ettei ole aikaa ja tilaa kohdata omia tunteitaan on myös tavallista niillä, jotka lähtevät käsittelemään transkokemuksiaan vasta aikuisiässä.
"
lähde: http://www.seta.fi/fi/setafi45.htm
Opiskeluni alkaa kohta taas ja ihanaa ei tarvitse kohdata omia tunteita, vaan viettää "koneen" elämää. ;)
Moni ihminen ei tajua missä ahdingossa transseksuaali elää vaan haluaa kyseen alaistaa toisen henkilön "järkevyyden". Transseksuaalia pidetään, jotkut asioista mitään tietämättömät mieleltään epävakaina. Kyse on biologiasta ei psyykkeestä! Mutta toisinaan monille ihmisille on helpompi ummistaa silmänsä vieraille asioille. Ei ole halua ottaa asoista selvää vaan pidättäytyä omissa "periaatteissaan". Nämä "periaatteet" sotivat vastaan lääketieteellisiä faktoja.
Itse "erehdyin" muistelmaan lapsuutta ja murrosikääni näin kesälomalla ja voi *piip* sieltä tulla tärähti naisena oleminen voimalla nuppiin. Kaikki muistu mieleeni. - Virpi
eräsvaan kirjoitti:
"Ehkäpä saatan tietää naisten asioita paremmin kuin monet naiset yhteensä. Kuukautista minulla ei ole käytännön kokemusta. Mutta olen lukenut Marilyn Monroen elämän kertaa, jossa niistä kerrotaan. Se on aika hirveä tuska pikkutytöllä kun ne alkaa tulemaan."
Jospa ei yleistetä tätäkään asiaa yhden julkkiksen elämäkerran perusteella :) Yleensä kuukautiset eivät ala "pikkutytöillä", eikä niiden tarvitse olla tuskalliset. Yksilöllisiä eroja on niin paljon. Itselläni ei ole koskaan ollut mitään psyykkisiä tai fyysisiä ongelmia kuukautisten kanssa.
Ja aika villi heitto tuokin että tiedät naisten asioista "paremmin kuin monet naiset yhteensä"...eipä oikein siltä vaikuta :)
yst. terv.
"bio-nainen" (gg)Niin mistähän minä naisena olemisesta mitään tiedän, kun olen mies. Eihän mies tai hiukan "höyrähtynyt" mies, jona ilmeisesti minua pidät todellakaan tiedä minkalaista on olla nainen. Vain ja ainoastaan biologinen nainen, tietää minkälaista on olla nainen ja elää naisena. Onhan se järjenvastaista, jos partasuinen "nainen" tulee ölisemään olevansa nainen. Kuka nyt sellasta uskoo, höh. Naureskellaan itsekseen ja sanotaan, että kaikenlaisia "hulluja" sitä maa päällään kantaa. Pyöritellään päätä ja ihmetellään.
Pitäisi tutkia tietolähteitä, että pystyy esittämään "oikeanlaisia" kommentteja. - Tuore TS
Virpi kirjoitti:
No no.
Jos jäsennellään asioita ilman terapeuttia. Läpäsin armeijan pällikokeen ilman, että sain hullun papereita. Muistaakseni yritin välttää naisellisuuten viittaavia kysymyksiä. Hameiden käytöstä ja tyttönä ajatelun kielsin. Seuraaviin pällikokeen kysymyksiin, jotka olen itse tämän hetkisen tiedon nojalla analysoinnut itseäni viittaen mahdolliseen transseksuaalisuuteeni on esimerkiksi seuraavat: Haluatko olla kirjaston hoitaja (kyllä), pidätkö runoudesta (kyllä). Kirjaston hoitajan työ ainakin näin korpipsykologin perusteella tarkoittaa mahdollisimman rentoa ja rauhallista ympäristöä, jossa viihdyn. Runoudesta pitäminen taas viittaa Gogiati testin perusteella hyvin naiselliseen käyttäytymiseen.
Probably transsexual (mahdollisesti transseksuaali) on tulos, jonka sain Gogiati testistä ei nyt ihan kuitenkaan tarkoita välttämättä sitä, että olisin nainen henkisesti. Antaa ainakin avaimia itseni tutkimiselle.
Olen pitänyt itseäni hyvin taiteellisina ja kaunosieluisena haaveilija tyyppinä koko ikäni. Pystyn kyllä "naisena olemis"-ajatukset pitämään pään täyttävällä opiskelulla, tupakalla ja alkoholilla hyvin poissa. Katkelma SETA:n sivulta voi selvittää ristiriitaasi "olenko minä se vai enkö ole.."
"
Transsukupuolisuudessa on kyse sukupuolen kokemisesta. Transsukupuolisuudessa ihminen ei koe kuuluvansa siihen sukupuoleen, johon hänet on syntymän hetkellä määritelty ja lapsena kasvatettu. Biologinen sukupuoli ei tunnu omalta.
Tunne on hyvin vieraannuttava. Transsukupuolinen ihminen ei ole kotona kehossaan, vaan kokee oman ruumiinsa vieraaksi ja vääränlaiseksi. Kehon sukupuolipiirteet voivat aiheuttaa voimakastakin ahdistusta ja itseinhoa. Hän voi kokea myös yksinäisyyttä ja joukkoon kuulumattomuutta, jopa kosmista yksinäisyyttä - hän saattaa tuntea olevansa ainoa itsensä kaltainen ihminen koko maailmassa. Hän voi pelätä tulevansa hulluksi tai että hän on jo tullut hulluksi. Useimmiten hän häpeää "outouttaan" ja pyrkii salaamaan lähipiiriltään trans-kokemuksensa.
Transsukupuolisuuden kokeminen on monesti niin vaikeaa, että ihminen tarvitsee usein rankkojakin selviytymiskeinoja kestääkseen oman sukupuoliristiriidan kokemuksensa. Yleistä on omien tunteiden tukahduttaminen sekä pakeneminen fantasiamaailmaan. Työnarkomania, päihteiden käyttö tai muut riippuvuudet tai etääntyminen omista tunteista syvässä masennuksessa voivat olla joillekin tapa selviytyä. Intensiivinen eläminen omassa kuvitteellisessa maailmassa, jossa voi fantasioissaan viettää aikaa omaksi kokemansa sukupuolen jäsenenä on joillekin tärkeä selviytymiskeino. Arjen täyttäminen työllä, puuhailulla ja perhe-elämällä niin tiiviiksi, ettei ole aikaa ja tilaa kohdata omia tunteitaan on myös tavallista niillä, jotka lähtevät käsittelemään transkokemuksiaan vasta aikuisiässä.
"
lähde: http://www.seta.fi/fi/setafi45.htm
Opiskeluni alkaa kohta taas ja ihanaa ei tarvitse kohdata omia tunteita, vaan viettää "koneen" elämää. ;)
Moni ihminen ei tajua missä ahdingossa transseksuaali elää vaan haluaa kyseen alaistaa toisen henkilön "järkevyyden". Transseksuaalia pidetään, jotkut asioista mitään tietämättömät mieleltään epävakaina. Kyse on biologiasta ei psyykkeestä! Mutta toisinaan monille ihmisille on helpompi ummistaa silmänsä vieraille asioille. Ei ole halua ottaa asoista selvää vaan pidättäytyä omissa "periaatteissaan". Nämä "periaatteet" sotivat vastaan lääketieteellisiä faktoja.
Itse "erehdyin" muistelmaan lapsuutta ja murrosikääni näin kesälomalla ja voi *piip* sieltä tulla tärähti naisena oleminen voimalla nuppiin. Kaikki muistu mieleeni.Minulla oli perhesyyt ratkaisevana, että lähdin prosessiin vasta myöhemmällä iällä. Kun perhesyyt eivät olleet enää esteenä, sieltä se nuoruuden aikainen transsukupuolisuus nousi vahvana esiin ja totesin että miksi minun pitäisi elää väärässä "roolissa", kun voisin elää oikeaakin elämää.
Minulla ainakin tämä on antanut uuden täyden elämäntavan ja vanhat henkiset taakat ovat kadonneet.
- Anonyymi
Olis mielenkiintoista tietää miten ap:lle kävi. Aika konservatiivinen maailmankuva hänellä kieltämättä oli, esim.tuo, että ihastui poikiin kuten tytön kuuluu ym.
- Anonyymi
Naisilla on huolia ja murheita ehkä miehiä enemmän,naisena eläminen ei ole mitään satumaista ruusuilla tanssimista.
Ongelmiasi et pääse pakoon ryhtymällä esittämään naista.
Sukupuoli on biologiaa ja ihmisruumiit nyt ovat joko mies tai naispuolisia, molemmissa omat kommervenkkinsä.
Olemme sitä millaisen kehon syntyessämme saimme, mielestäni sitä ei voi muuttaa.- Anonyymi
Ruusuilla tanssimista ei kummankaan elämä ole, todellakaan. Mutta miksi sinä luet tätä palstaa ja koet tarpeelliseksi kommentoida asiaa, josta et tiedä mitään? Itse olen transmies ja nuorena minua ahdisti hirveästi ajatus keski-ikäisenä naisena olemisesta, siitä, että allit roikkuisi ja takamus leviäisi. Mulle sanottiin, että ihan samoin se ikä iskee miehiin ja pahemminkin, ikääntymistä ei sukupuolta vaihtamalla voi paeta.
Olen nyt keski-ikäinen mies, jonka hiukset harvenevat ja jonka iso maha roikkuu. Ei ahdista ollenkaan, koska miestyypilliset muutokset kuuluvat kehonkuvaani, olenhan sisimmässäni mies, kuten olen aina ollutkin.
Vastasit muuten aloittajalle, joka oli kirjoittanut aloituksensa 15 vuotta sitten. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ruusuilla tanssimista ei kummankaan elämä ole, todellakaan. Mutta miksi sinä luet tätä palstaa ja koet tarpeelliseksi kommentoida asiaa, josta et tiedä mitään? Itse olen transmies ja nuorena minua ahdisti hirveästi ajatus keski-ikäisenä naisena olemisesta, siitä, että allit roikkuisi ja takamus leviäisi. Mulle sanottiin, että ihan samoin se ikä iskee miehiin ja pahemminkin, ikääntymistä ei sukupuolta vaihtamalla voi paeta.
Olen nyt keski-ikäinen mies, jonka hiukset harvenevat ja jonka iso maha roikkuu. Ei ahdista ollenkaan, koska miestyypilliset muutokset kuuluvat kehonkuvaani, olenhan sisimmässäni mies, kuten olen aina ollutkin.
Vastasit muuten aloittajalle, joka oli kirjoittanut aloituksensa 15 vuotta sitten.Siis sori, 17 vuotta sitten.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Rukoilimme Länsimuurilla 2000 vuoden jälkeen, Jumalamme oli antanut meille kaiken takaisin
Western Wall, In our Hands. 55th Para. https://www.youtube.com/watch?v=u4BJAppyCSo https://en.wikipedia.org/wiki/55th_232413Kerro kaivattusi
Jokin tapa/piirre mikä sinua viehättää ja mistä hän voisi myös tunnistaa itsensä.521640- 251952
Vakkuri puhuu että Suomi joutuu sotaan.
Hänen mukaansa asiantuntijat ovat yhtä mieltä että Suomi joutuu sotaan Venäjän kanssa. En tiedä kuinka lähellä se on, mu276931Saako kantaa asetta
Voiko olla koskaan kotelossa lonkalla ase.. Siis ei mikään luvaton ase. Johon on luvat. Esim luottamustoimessa, tai kaup11907- 146893
- 56814
Mies mitä ajattelet naisista?
Kerro mitä ajatuksia nousee. Mitä naiset sinulle merkitsee? Sana on vapaa.110739- 46725
Mitä laitatte karjalanpiirakan päälle?
Voita tietenkin, mutta mitä muuta? Itse yleensä juustoa, jotain leikkelemakkaraa ja tuorekurkkua8698