Kun päästiin keskiajalle, kuolemanjälkeinen elämä ei ollut enää pelkkä kohtalo. Se oli prosessi. Ja kuten kaikissa kunnon prosesseissa, siihen ilmestyi väliportaita, maksujärjestelmiä ja… sanotaanko suoraan: hieman luovia ratkaisuja.
Tervetuloa aikaan, jolloin kuoleman jälkeenkin saattoi vielä “säätää lopputulosta”.
●Kiirastuli: ei helvetti, mutta ei lomakokemuskaan●
Ajatus oli yksinkertainen ja nerokas:
- Kaikki eivät ole tarpeeksi hyviä taivaaseen
- Mutta eivät myöskään tarpeeksi huonoja helvettiin
Ratkaisu? Välietappi.
Kiirastuli oli paikka, jossa:
- sielu “puhdistettiin”
- kärsittiin… mutta ei loputtomasti
- ja lopulta päästiin jatkoon
Se oli kuin kosminen jonotusjärjestelmä, jossa samalla vähän kärvistellään.
●katolinen kirkko ja innovaatio nimeltä anekauppa●
Nyt homma muuttuu mielenkiintoiseksi.
Jos kuolemanjälkeinen tila on:
- muokattavissa
- ja siihen voidaan vaikuttaa
…niin joku keksii pian, että sitä voi myös optimoida.
Tervetuloa anekaupan maailmaan.
Ajatus:
- maksamalla kirkolle
- tekemällä tiettyjä tekoja
- tai hankkimalla erityisiä “hyvityksiä”
…voit lyhentää aikaa kiirastulessa.
Kyllä.
Kuoleman jälkeinen kärsimys sai hintalapun.
Jos tämä kuulostaa vähän siltä kuin maksullinen pikakaista lentokentällä, et ole yksin.
“Perusjono: useita vuosisatoja kärsimystä”
“Premium: nopeampi käsittely, kiitos lahjoituksestasi”
●Miksi tämä toimi?●
Koska ihmiset pelkäsivät.
Ja koska järjestelmä oli:
- näkymätön
- todentamaton
- mutta emotionaalisesti erittäin todellinen
Se yhdisti kolme tehokasta asiaa:
1. pelon kuolemasta
2. toivon paremmasta lopusta
3. konkreettisen tavan “tehdä jotain”
Ihmiselle tämä on vastustamaton yhdistelmä.
●Vastareaktio: reformaatio●
Kaikki eivät kuitenkaan ostaneet ideaa (kirjaimellisesti).
1500-luvulla osa ajattelijoista totesi:
“Hetkinen… voiko tämä oikeasti toimia näin?”
Ja siitä syntyi reformaatio.
Keskeinen kritiikki:
- pelastusta ei voi ostaa
- kuolemanjälkeinen kohtalo ei ole kaupallinen palvelu
- järjestelmä oli… vähintäänkin epäilyttävä
Tämä oli iso käänne:
kuolemanjälkeinen elämä alkoi siirtyä takaisin enemmän uskon kuin maksukyvyn alueelle.
Tässä vaiheessa aivot tekevät jälleen tuttua temppuaan:
Kun ihminen kohtaa epävarmuuden (mitä kuoleman jälkeen tapahtuu), hän:
- etsii kontrollia
- haluaa vaikuttaa lopputulokseen
- tarttuu mihin tahansa keinoon, joka lupaa helpotusta
Vaikka se keino olisi… noh, hieman kyseenalainen.
●Mitä opimme tästä vaiheesta?●
Keskiajalla kuolemanjälkeinen elämä:
- monimutkaistui
- kaupallistui
- ja herätti ensimmäiset laajemmat kriittiset liikkeet
Toisin sanoen:
ihmiset eivät enää vain uskoneet – he alkoivat myös kyseenalaistaa.
Ja tämä on tärkeää, koska seuraavassa osassa tapahtuu jotain radikaalia.
Seuraavaksi siirrytään aikaan, jolloin ihmiset alkavat katsoa vähemmän taivaaseen ja enemmän… mikroskooppiin.
Tervetuloa valistuksen aikakauteen, jossa kuolemanjälkeinen elämä joutuu ensimmäistä kertaa kunnolla kilpailuun tieteen kanssa.
Spoileri: tiede ei tuo mukanaan kiirastulta – mutta se tuo jotain paljon epämukavampaa.
Tervetuloa aikaan, jolloin kuoleman jälkeenkin saattoi vielä “säätää lopputulosta”.
●Kiirastuli: ei helvetti, mutta ei lomakokemuskaan●
Ajatus oli yksinkertainen ja nerokas:
- Kaikki eivät ole tarpeeksi hyviä taivaaseen
- Mutta eivät myöskään tarpeeksi huonoja helvettiin
Ratkaisu? Välietappi.
Kiirastuli oli paikka, jossa:
- sielu “puhdistettiin”
- kärsittiin… mutta ei loputtomasti
- ja lopulta päästiin jatkoon
Se oli kuin kosminen jonotusjärjestelmä, jossa samalla vähän kärvistellään.
●katolinen kirkko ja innovaatio nimeltä anekauppa●
Nyt homma muuttuu mielenkiintoiseksi.
Jos kuolemanjälkeinen tila on:
- muokattavissa
- ja siihen voidaan vaikuttaa
…niin joku keksii pian, että sitä voi myös optimoida.
Tervetuloa anekaupan maailmaan.
Ajatus:
- maksamalla kirkolle
- tekemällä tiettyjä tekoja
- tai hankkimalla erityisiä “hyvityksiä”
…voit lyhentää aikaa kiirastulessa.
Kyllä.
Kuoleman jälkeinen kärsimys sai hintalapun.
Jos tämä kuulostaa vähän siltä kuin maksullinen pikakaista lentokentällä, et ole yksin.
“Perusjono: useita vuosisatoja kärsimystä”
“Premium: nopeampi käsittely, kiitos lahjoituksestasi”
●Miksi tämä toimi?●
Koska ihmiset pelkäsivät.
Ja koska järjestelmä oli:
- näkymätön
- todentamaton
- mutta emotionaalisesti erittäin todellinen
Se yhdisti kolme tehokasta asiaa:
1. pelon kuolemasta
2. toivon paremmasta lopusta
3. konkreettisen tavan “tehdä jotain”
Ihmiselle tämä on vastustamaton yhdistelmä.
●Vastareaktio: reformaatio●
Kaikki eivät kuitenkaan ostaneet ideaa (kirjaimellisesti).
1500-luvulla osa ajattelijoista totesi:
“Hetkinen… voiko tämä oikeasti toimia näin?”
Ja siitä syntyi reformaatio.
Keskeinen kritiikki:
- pelastusta ei voi ostaa
- kuolemanjälkeinen kohtalo ei ole kaupallinen palvelu
- järjestelmä oli… vähintäänkin epäilyttävä
Tämä oli iso käänne:
kuolemanjälkeinen elämä alkoi siirtyä takaisin enemmän uskon kuin maksukyvyn alueelle.
Tässä vaiheessa aivot tekevät jälleen tuttua temppuaan:
Kun ihminen kohtaa epävarmuuden (mitä kuoleman jälkeen tapahtuu), hän:
- etsii kontrollia
- haluaa vaikuttaa lopputulokseen
- tarttuu mihin tahansa keinoon, joka lupaa helpotusta
Vaikka se keino olisi… noh, hieman kyseenalainen.
●Mitä opimme tästä vaiheesta?●
Keskiajalla kuolemanjälkeinen elämä:
- monimutkaistui
- kaupallistui
- ja herätti ensimmäiset laajemmat kriittiset liikkeet
Toisin sanoen:
ihmiset eivät enää vain uskoneet – he alkoivat myös kyseenalaistaa.
Ja tämä on tärkeää, koska seuraavassa osassa tapahtuu jotain radikaalia.
Seuraavaksi siirrytään aikaan, jolloin ihmiset alkavat katsoa vähemmän taivaaseen ja enemmän… mikroskooppiin.
Tervetuloa valistuksen aikakauteen, jossa kuolemanjälkeinen elämä joutuu ensimmäistä kertaa kunnolla kilpailuun tieteen kanssa.
Spoileri: tiede ei tuo mukanaan kiirastulta – mutta se tuo jotain paljon epämukavampaa.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.