Kristillisestä näkökulmasta maahanmuuttaja ei ole vihollinen tai uhka

Lähimmäinen ei tarkoita lähintä ystävää tai muuta laajaa vaatimusta sinulle. Se vaatii jaetun ihmisyyden ymmärtämistä, sitä ettei lähde lisäämään kuormaa tilanteessa jossa kuormaa jo on, vaan autetaan mahdollisuuden tullessa ihmistä kohti parempia ratkaisuja.

Jos omat inhon tunteesi ovat vaikeita käsitellä ja sinulle on vaikeaa suhtautua muunlaisiin ihmisiin ihmisinä, voit jättää sen meidän muiden hommiksi - mutta pyytäisin olemaan hankaloittamatta työtä ja jatkossa jättämään omaksi tiedoksesi hylkäävän asenteesi.

Anonyymi00002 kirjoitti:

Lähimmäinen ei tarkoita lähintä ystävää tai muuta laajaa vaatimusta sinulle. Se vaatii jaetun ihmisyyden ymmärtämistä, sitä ettei lähde lisäämään kuormaa tilanteessa jossa kuormaa jo on, vaan autetaan mahdollisuuden tullessa ihmistä kohti parempia ratkaisuja.

Jos omat inhon tunteesi ovat vaikeita käsitellä ja sinulle on vaikeaa suhtautua muunlaisiin ihmisiin ihmisinä, voit jättää sen meidän muiden hommiksi - mutta pyytäisin olemaan hankaloittamatta työtä ja jatkossa jättämään omaksi tiedoksesi hylkäävän asenteesi.

Asennoidut itse lähimmäiseesi siten, että se on sinun holhoamisprojekti. Lähestyt heitä kuin entisaikojen lähetyssaarnaajat, ohjaisit kohti parempia ratkaisuja (että heistä voisi tulla jotakin tässä suurenmoisessa ympäristössä mihin ovat ajautuneet).

Nykypäivinä suuntaus on ollut toisensuuntainen (ainankin euroopassa), osoittavat miten pitävät itseään ylempänä ja oikeutetuimpina. Eivätkä epäröi sitä näyttää.

Realistisuutta tässäkin asiassa kaivataan, tuskin kukaan tarvitsee paapomisasennetta, vaikka osa sitä tietenkin hyödyntää ja asemoituvat siihen asemaan, osalle se muodostuu esteeksi, osan osalta se estää näkemästä todellisia ristiriitoja ja oikeaa suhtautumistarvetta ympäröivän yhteiskunnan kanssa.

Kristillisen lähimmäisenrakkausperiaatteella ei varsinaisesti yhteiskunnallisia asioita ajeta, ne ovat enempi järjestö-ja naapurustokentän tason asioita, ensin pitää ajatella kokonaisrakennetta ennen naapurustokentän tason asioita. Sillä muuten ne ongelmat painottuvat vain naapurustokentän tasolle ja vaikeuttavat siinä kaikkien olemista.

Anonyymi00003 kirjoitti:

Asennoidut itse lähimmäiseesi siten, että se on sinun holhoamisprojekti. Lähestyt heitä kuin entisaikojen lähetyssaarnaajat, ohjaisit kohti parempia ratkaisuja (että heistä voisi tulla jotakin tässä suurenmoisessa ympäristössä mihin ovat ajautuneet).

Nykypäivinä suuntaus on ollut toisensuuntainen (ainankin euroopassa), osoittavat miten pitävät itseään ylempänä ja oikeutetuimpina. Eivätkä epäröi sitä näyttää.

Realistisuutta tässäkin asiassa kaivataan, tuskin kukaan tarvitsee paapomisasennetta, vaikka osa sitä tietenkin hyödyntää ja asemoituvat siihen asemaan, osalle se muodostuu esteeksi, osan osalta se estää näkemästä todellisia ristiriitoja ja oikeaa suhtautumistarvetta ympäröivän yhteiskunnan kanssa.

Kristillisen lähimmäisenrakkausperiaatteella ei varsinaisesti yhteiskunnallisia asioita ajeta, ne ovat enempi järjestö-ja naapurustokentän tason asioita, ensin pitää ajatella kokonaisrakennetta ennen naapurustokentän tason asioita. Sillä muuten ne ongelmat painottuvat vain naapurustokentän tasolle ja vaikeuttavat siinä kaikkien olemista.

Niinkuin afrikassakaan lähetyssaarnaajat eivät saaneet ihmisiä muuttumaan enempi ns kaltaisikseen. Eivät tule sitä missään euroopan maassakaan saamaan, jollei ko.ihmisillä ole itsellään halua muuttua länsimaalaiseksi.

Monillahan sanotaan nyt laittomasti eurooppaan tulleilla on ollut vapaus (miespuolisilla) yhteisöissään, missä muiden vapauksia on rajoitettu tiukoilla säännöillä, jotta heille on tullut oletus yhteisöissä tietyn aseman saavuttaminen pelkästään sillä että on ollut sääntöjen ns paremmalla puolella niistä hyötymässä, mukautumalla joukkoon, nauttien laumaeduista.

Sitä samaa laumaetujen ajajia ovat myös euroopassa, missä uskottelevat että heidän vanhat kulttuurisäännöt voisivat päteä, eikä heillä ole eikä kukaan ole kysynyt/varmistanut, että ovatko halukkaita länsimaalaistumaan, mikä pitäisi olla edellytys eurooppaan asettautuessa. Henkilökohtaista uskomusjärjestelmää ei saisi sekoittaa yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen ja siihen oletukseen, että sen avulla voisi vahvistaa/tuoda kulttuurisääntöpiirteitään mukanaan.

Länsimaissa, nämä eri maiden vahvat uskomusjärjestelmät, kuten kotimaissakin, pitäisi vain ymmärtää olevan olemassa, missä kukin hlökohtaisella tasolla ne elää todeksi, mikään ryhmittymisoikeutus taso se ei länsimaissa enää pidä olla, mihin voisi vedota ja saavuttaa sääntöetuja sen pohjalta.

Nyt näkee selvästi, miten monellakaan ei pysy esim. todelliset ihmisoikeusasiat järjestyksessä, kun huomaa miten yhä vähäpätöisesti suhtaudutaan, sanotaan nyt naisten asemaan näiden muuttoliikeiden myötä länsimaisissa yhteiskunnissa, missä on pyritty tekemään töitä jokaisen ihmisarvon ja yhteiskunnallisen aseman eteen.

Huomaa siis, miten vähäpätöiseksi tyttöjen/naisten asema yhä luokitellaan, kun tarkastellaan syntyneitä ilmiöitä, niitä ei luokitella miksikään, niiden yhteiskunnallista vaikutuksia ei tarkastella, pyritä rajoittamaan, saamaan käsitystä, mitä niiden vaimentamiseksi pitäisi tehdä jne.

Huomaa selkeästi, miten ovat ajautuneet, antaneet periksi, ja jatkavat sitä iänkuista vanhoillista kulttuuripotaskaa, missä naispuoliset automaattisesti vähätellään yhteiskunnallisella tasolla, heidän vaikutusarvonsa mitätöidään, jätetään käsittelemättä, kun vastassa on yhä vanhoilliset käsitteet, mille mieluummin alistuvat.