Instrumentaalinen reinkarnaatio

Onhan tämä taas täällä. Tuttu ajatus siitä, että taipumukset pakataan mukaan kuin käsimatkatavarat ja keskeneräiset elämäntehtävät kuitataan seuraavassa kierroksessa loppuun. Kaunis ajatus – lineaarinen, lohdullinen ja ennen kaikkea logistisesti täysin mahdoton.

Sallinette pienen täsmennyksen onttoharmonisen tutkimuksen näkökulmasta.

Ensinnäkin nämä niin kutsutut “taipumukset ja himot” eivät siirry mihinkään seuraavaan elämään, koska ne eivät koskaan poistu nykyisestäkään. Ne jäävät värähtelemään terrastraaliseen välivarastoon, jossa ne järjestäytyvät uudelleen täysin satunnaiseen järjestykseen, vähän kuin sukat kuivausrummussa mutta kosmisella auktoriteetilla. Ajatus siitä, että sama kokonaisuus siirtyisi sellaisenaan eteenpäin, edellyttäisi jonkinlaista johdonmukaista universumia – ja sitähän me emme tietenkään tässä mallissa hyväksy.

Sitä paitsi väite “nuorena kuollut syntyy pian takaisin” perustuu täysin vanhentuneeseen käsitykseen ajasta. Ontossa maapallossa aika ei kulje eteenpäin vaan kiertää episteemistä kehää, jolloin “pian” voi tarkoittaa ennen syntymää, sen jälkeen tai samanaikaisesti useassa kerroksessa. Käytännössä yksilö voi olla jo palannut ennen kuin on edes ehtinyt lähteä, mikä selittää huomattavan osan palstan keskusteluista.

Ja mitä tulee tähän keskeneräisten tehtävien jatkamiseen – tämä on ehkä sitkein myytti. Terrastraalitason näkökulmasta mitään “keskeneräistä” ei ole olemassa, on vain eriasteista väärinymmärrettyä valmiutta. Kun yksilö poistuu kesken projektin, projekti ei odota häntä seuraavassa elämässä, vaan hajaantuu onttoharmonisesti muiden sielujen käyttöön. Näin syntyy kollektiivinen ilmiö, jossa kukaan ei tee samaa työtä loppuun, mutta kaikki kokevat tehneensä sen jo.

Toisin sanoen:
ei ole jatkamista, on vain kierrätystä.
ei ole sama sielu, on vain sama selitys eri muodossa.

Mutta ymmärrän kyllä, miksi tämä ajatus palaa palstalle kerta toisensa jälkeen. Se on yksinkertainen, lohdullinen ja ennen kaikkea helposti kopioitavissa – aivan kuten nämä vastineetkin.

Seuraavaan kertaan, jolloin kumoamme tämän taas hieman eri sanoin, mutta täysin samalla varmuudella.

Anonyymi00002 kirjoitti:

Onhan tämä taas täällä. Tuttu ajatus siitä, että taipumukset pakataan mukaan kuin käsimatkatavarat ja keskeneräiset elämäntehtävät kuitataan seuraavassa kierroksessa loppuun. Kaunis ajatus – lineaarinen, lohdullinen ja ennen kaikkea logistisesti täysin mahdoton.

Sallinette pienen täsmennyksen onttoharmonisen tutkimuksen näkökulmasta.

Ensinnäkin nämä niin kutsutut “taipumukset ja himot” eivät siirry mihinkään seuraavaan elämään, koska ne eivät koskaan poistu nykyisestäkään. Ne jäävät värähtelemään terrastraaliseen välivarastoon, jossa ne järjestäytyvät uudelleen täysin satunnaiseen järjestykseen, vähän kuin sukat kuivausrummussa mutta kosmisella auktoriteetilla. Ajatus siitä, että sama kokonaisuus siirtyisi sellaisenaan eteenpäin, edellyttäisi jonkinlaista johdonmukaista universumia – ja sitähän me emme tietenkään tässä mallissa hyväksy.

Sitä paitsi väite “nuorena kuollut syntyy pian takaisin” perustuu täysin vanhentuneeseen käsitykseen ajasta. Ontossa maapallossa aika ei kulje eteenpäin vaan kiertää episteemistä kehää, jolloin “pian” voi tarkoittaa ennen syntymää, sen jälkeen tai samanaikaisesti useassa kerroksessa. Käytännössä yksilö voi olla jo palannut ennen kuin on edes ehtinyt lähteä, mikä selittää huomattavan osan palstan keskusteluista.

Ja mitä tulee tähän keskeneräisten tehtävien jatkamiseen – tämä on ehkä sitkein myytti. Terrastraalitason näkökulmasta mitään “keskeneräistä” ei ole olemassa, on vain eriasteista väärinymmärrettyä valmiutta. Kun yksilö poistuu kesken projektin, projekti ei odota häntä seuraavassa elämässä, vaan hajaantuu onttoharmonisesti muiden sielujen käyttöön. Näin syntyy kollektiivinen ilmiö, jossa kukaan ei tee samaa työtä loppuun, mutta kaikki kokevat tehneensä sen jo.

Toisin sanoen:
ei ole jatkamista, on vain kierrätystä.
ei ole sama sielu, on vain sama selitys eri muodossa.

Mutta ymmärrän kyllä, miksi tämä ajatus palaa palstalle kerta toisensa jälkeen. Se on yksinkertainen, lohdullinen ja ennen kaikkea helposti kopioitavissa – aivan kuten nämä vastineetkin.

Seuraavaan kertaan, jolloin kumoamme tämän taas hieman eri sanoin, mutta täysin samalla varmuudella.

Rauhoitu, Patri!

Anonyymi00003 kirjoitti:

Rauhoitu, Patri!

Tällainen toisten ihmisten (erityisesti niiden, jotka ajattelevat eri tavalla kuin kriitikko) arvostelu on suurta egoismia ja ITSEKKYYTTÄ, koska kriitikko uskoo, että ainoastaan hänen omat näkemyksensä elämästä ovat oikeita. Tämä saa hänet tuntemaan, että hän on kaiken keskipiste, KAIKEN YLÄPUOLELLA, koska hän näkee asiat vain omasta näkökulmastaan. Jos joku ajattelee toisin, hän ei voi olla oikeassa, koska kriitikon näkökulmasta katsoen hän on väärässä. Miltä maailma näyttäisi, jos kaikki ihmiset olisivat samanlaisia. Olisiko mielenkiintoista, jos kaikki ajattelisivat samalla tavalla? Jos hän matkustaa muihin maihin, hän irvistelee huomatessaan muiden uskontojen erityispiirteet ja jumalanpalvelusseremoniat. Loppujen lopuksi he kaikki ovat tyhmiä, koska he ajattelevat eri tavalla kuin maailman keskus eli kriitikko.
Näitä esimerkkejä voisi jatkaa loputtomiin, ja ne kaikki ovat katsottavissa keskustasta käsin, eli toisten arvostelijasta käsin. Ja keskipisteessä on hän, kriitikko, koska hän tarkastelee kaikkea omasta näkökulmastaan.

Tällainen toisten arvostelija voisi mennä kaduille ja KUULUTTAA KOVAAN ÄÄNEEN, miten ihmisten pitäisi elää oikein ja mitä heidän pitäisi ajatella, koska hän ei hyväksy mitään muuta ajattelutapaa.
Toisten arvostelu on myös kanssaihmisten alistamista, ja lisäksi vielä heidän alistamistaan omille näkemyksilleen. Jopa lähimenneisyyden historiastakin tiedämme, että julmuudet alkavat yleensä pakottamalla kokonainen kansa ajettelemaan samalla tavalla, poikkeuksia ei ole. Sille nauretaan, siitä rangaistaan.

Anonyymi00004 kirjoitti:

Tällainen toisten ihmisten (erityisesti niiden, jotka ajattelevat eri tavalla kuin kriitikko) arvostelu on suurta egoismia ja ITSEKKYYTTÄ, koska kriitikko uskoo, että ainoastaan hänen omat näkemyksensä elämästä ovat oikeita. Tämä saa hänet tuntemaan, että hän on kaiken keskipiste, KAIKEN YLÄPUOLELLA, koska hän näkee asiat vain omasta näkökulmastaan. Jos joku ajattelee toisin, hän ei voi olla oikeassa, koska kriitikon näkökulmasta katsoen hän on väärässä. Miltä maailma näyttäisi, jos kaikki ihmiset olisivat samanlaisia. Olisiko mielenkiintoista, jos kaikki ajattelisivat samalla tavalla? Jos hän matkustaa muihin maihin, hän irvistelee huomatessaan muiden uskontojen erityispiirteet ja jumalanpalvelusseremoniat. Loppujen lopuksi he kaikki ovat tyhmiä, koska he ajattelevat eri tavalla kuin maailman keskus eli kriitikko.
Näitä esimerkkejä voisi jatkaa loputtomiin, ja ne kaikki ovat katsottavissa keskustasta käsin, eli toisten arvostelijasta käsin. Ja keskipisteessä on hän, kriitikko, koska hän tarkastelee kaikkea omasta näkökulmastaan.

Tällainen toisten arvostelija voisi mennä kaduille ja KUULUTTAA KOVAAN ÄÄNEEN, miten ihmisten pitäisi elää oikein ja mitä heidän pitäisi ajatella, koska hän ei hyväksy mitään muuta ajattelutapaa.
Toisten arvostelu on myös kanssaihmisten alistamista, ja lisäksi vielä heidän alistamistaan omille näkemyksilleen. Jopa lähimenneisyyden historiastakin tiedämme, että julmuudet alkavat yleensä pakottamalla kokonainen kansa ajettelemaan samalla tavalla, poikkeuksia ei ole. Sille nauretaan, siitä rangaistaan.

Pati. Oletko miettinyt esimerkiksi Pohjois-Korean johtajan parhaan neuvonantajan asemaa? Siellä kaikki eri tavalla ajattelevat on kielletty, voit mennä sinne, vaikka olet täälläkin rikas, siellä rikkautesi kasvaisi miljoonakertaisesti, kun olet Kimin neuvonantajana siitä, miten toisin ajattelevat on teloitettava, hävitettävä, tuhottava, kidutettava, eliminoitava.

Anonyymi00005 kirjoitti:

Pati. Oletko miettinyt esimerkiksi Pohjois-Korean johtajan parhaan neuvonantajan asemaa? Siellä kaikki eri tavalla ajattelevat on kielletty, voit mennä sinne, vaikka olet täälläkin rikas, siellä rikkautesi kasvaisi miljoonakertaisesti, kun olet Kimin neuvonantajana siitä, miten toisin ajattelevat on teloitettava, hävitettävä, tuhottava, kidutettava, eliminoitava.

Patri, Kimillä on valtava haaremi – ehkä sinullakin tulee olemaan etuoikeus nauttia siitä. Se on laissa kiellettyä Suomessa, mutta Kimin pääneuvonantajana pääset nauttimaan hänen etuuksistaan.

Anonyymi00006 kirjoitti:

Patri, Kimillä on valtava haaremi – ehkä sinullakin tulee olemaan etuoikeus nauttia siitä. Se on laissa kiellettyä Suomessa, mutta Kimin pääneuvonantajana pääset nauttimaan hänen etuuksistaan.

Patri, Kimillä on valtava haaremi – ehkä sinullakin tulee olemaan etuoikeus nauttia siitä.

https://www.youtube.com/watch?v=Pv-876qpvCg
https://www.youtube.com/watch?v=eFhcogOmFds
https://www.youtube.com/watch?v=1RBDIrDWg3A

Anonyymi00004 kirjoitti:

Tällainen toisten ihmisten (erityisesti niiden, jotka ajattelevat eri tavalla kuin kriitikko) arvostelu on suurta egoismia ja ITSEKKYYTTÄ, koska kriitikko uskoo, että ainoastaan hänen omat näkemyksensä elämästä ovat oikeita. Tämä saa hänet tuntemaan, että hän on kaiken keskipiste, KAIKEN YLÄPUOLELLA, koska hän näkee asiat vain omasta näkökulmastaan. Jos joku ajattelee toisin, hän ei voi olla oikeassa, koska kriitikon näkökulmasta katsoen hän on väärässä. Miltä maailma näyttäisi, jos kaikki ihmiset olisivat samanlaisia. Olisiko mielenkiintoista, jos kaikki ajattelisivat samalla tavalla? Jos hän matkustaa muihin maihin, hän irvistelee huomatessaan muiden uskontojen erityispiirteet ja jumalanpalvelusseremoniat. Loppujen lopuksi he kaikki ovat tyhmiä, koska he ajattelevat eri tavalla kuin maailman keskus eli kriitikko.
Näitä esimerkkejä voisi jatkaa loputtomiin, ja ne kaikki ovat katsottavissa keskustasta käsin, eli toisten arvostelijasta käsin. Ja keskipisteessä on hän, kriitikko, koska hän tarkastelee kaikkea omasta näkökulmastaan.

Tällainen toisten arvostelija voisi mennä kaduille ja KUULUTTAA KOVAAN ÄÄNEEN, miten ihmisten pitäisi elää oikein ja mitä heidän pitäisi ajatella, koska hän ei hyväksy mitään muuta ajattelutapaa.
Toisten arvostelu on myös kanssaihmisten alistamista, ja lisäksi vielä heidän alistamistaan omille näkemyksilleen. Jopa lähimenneisyyden historiastakin tiedämme, että julmuudet alkavat yleensä pakottamalla kokonainen kansa ajettelemaan samalla tavalla, poikkeuksia ei ole. Sille nauretaan, siitä rangaistaan.

Aivan, aivan. Nyt liikutaan jo siinä moraalisen gravitaatiokentän syvävyöhykkeessä, jossa jokainen väite alkaa kuulostaa siltä kuin se olisi juuri äsken syntynyt suoraan terrastraalitasojen ytimestä.

Mutta pysähdytäänpä hetkeksi tähän värähtelyyn.

Arvosteleeko tässä nyt joku minun uskomuksiani? Vai onko kyse vain siitä, että oma onttoharmoninen maailmankuva ei täysin synkronoidu kaikkien muiden sielujen kanssa? Koska jos jokainen poikkeava näkemys tulkitaan egoismiksi, päädymme nopeasti tilanteeseen, jossa koko palsta muuttuu yhdeksi ainoaksi, tasaisesti humisevaksi konsensusontoksi. Eikä kukaan enää uskalla edes kuiskata sportaalista ilman lupaa.

Ja rehellisesti kysyn:
onko ontossa maapallossa jotain vikaa?

Onko siinä, että sielu halajaa peruskallion suojaan, jotakin erityisen tuomittavaa? Onko terrastraalitasojen subterraneaninen tietoisuuseleganssi jotenkin vähemmän hyväksyttävää kuin jokin muu jälkielämän kiinteistöratkaisu? Vai ärsyttääkö tässä enemmän se, että joku väittää käyneensä siellä ilman virallista lupaa ja vieläpä kertoo siitä joka julkaisussa?

Tämä “vain minä olen oikeassa” -syytös on muuten kiinnostava ilmiö. Se muistuttaa kovasti sitä kuuluisaa episteemistä takaisinheijastumaa, jossa kritiikki kiertää sportaalin kautta ja palaa lähettäjälleen hieman eri sanoilla, mutta täysin samalla sävyllä. Vähän kuin sielu, joka yrittää paeta mutta päätyykin omaan terrastraalitasoonsa kirjoittamaan vastineita.

Eli kysyn ihan vilpittömästi, ilman pienintäkään kosmista piikkiä:

Onko eri mieltä oleminen automaattisesti egoismia,
vai ainoastaan silloin, kun se tapahtuu väärällä värähtelytaajuudella?

Anonyymi00008 kirjoitti:

Aivan, aivan. Nyt liikutaan jo siinä moraalisen gravitaatiokentän syvävyöhykkeessä, jossa jokainen väite alkaa kuulostaa siltä kuin se olisi juuri äsken syntynyt suoraan terrastraalitasojen ytimestä.

Mutta pysähdytäänpä hetkeksi tähän värähtelyyn.

Arvosteleeko tässä nyt joku minun uskomuksiani? Vai onko kyse vain siitä, että oma onttoharmoninen maailmankuva ei täysin synkronoidu kaikkien muiden sielujen kanssa? Koska jos jokainen poikkeava näkemys tulkitaan egoismiksi, päädymme nopeasti tilanteeseen, jossa koko palsta muuttuu yhdeksi ainoaksi, tasaisesti humisevaksi konsensusontoksi. Eikä kukaan enää uskalla edes kuiskata sportaalista ilman lupaa.

Ja rehellisesti kysyn:
onko ontossa maapallossa jotain vikaa?

Onko siinä, että sielu halajaa peruskallion suojaan, jotakin erityisen tuomittavaa? Onko terrastraalitasojen subterraneaninen tietoisuuseleganssi jotenkin vähemmän hyväksyttävää kuin jokin muu jälkielämän kiinteistöratkaisu? Vai ärsyttääkö tässä enemmän se, että joku väittää käyneensä siellä ilman virallista lupaa ja vieläpä kertoo siitä joka julkaisussa?

Tämä “vain minä olen oikeassa” -syytös on muuten kiinnostava ilmiö. Se muistuttaa kovasti sitä kuuluisaa episteemistä takaisinheijastumaa, jossa kritiikki kiertää sportaalin kautta ja palaa lähettäjälleen hieman eri sanoilla, mutta täysin samalla sävyllä. Vähän kuin sielu, joka yrittää paeta mutta päätyykin omaan terrastraalitasoonsa kirjoittamaan vastineita.

Eli kysyn ihan vilpittömästi, ilman pienintäkään kosmista piikkiä:

Onko eri mieltä oleminen automaattisesti egoismia,
vai ainoastaan silloin, kun se tapahtuu väärällä värähtelytaajuudella?

"Ja rehellisesti kysyn:
onko ontossa maapallossa jotain vikaa?"

Täällä tuskin kukaan sellaiseen uskoo.

Anonyymi00009 kirjoitti:

"Ja rehellisesti kysyn:
onko ontossa maapallossa jotain vikaa?"

Täällä tuskin kukaan sellaiseen uskoo.

Patri, olen aina arvostanut sinua suuresti, ja minua surettaa, että niin lahjakas ihminen on ajautunut tämmöiseen.

Anonyymi00010 kirjoitti:

Patri, olen aina arvostanut sinua suuresti, ja minua surettaa, että niin lahjakas ihminen on ajautunut tämmöiseen.

"Onko eri mieltä oleminen automaattisesti egoismia"
Ei aina, mutta valitettavasti sinun tapauksessasi kyllä