Osa 10: Ei jatko-osaa - ja siksi kaikki on arvokasta

Tähän me päädyimme.

Luolien varjoista, jumalten hallintovirastoista, kiirastulen jonotusnumeroista ja spiritualismin koputuksista siihen kohtaan, jossa neurotiede katsoo dataa ja toteaa kuivasti:

tietoisuus alkaa – ja loppuu – aivojen mukana.

Ei draamaa. Ei kosmista oikeussalia. Ei viimeistä juonenkäännettä.

Ja silti – tai juuri siksi – tämä on ehkä koko tarinan tärkein kohta.

● Mitä jää, kun kuolemanjälkeinen elämä poistetaan?

Ensireaktio on usein:

“no sittenhän mikään ei merkitse mitään”

Mutta se ei oikein pidä.

Jos mietit asiaa hetken (ja nyt saa käyttää aivoja ihan luvan kanssa), tapahtuu käännös:

Jos:

* tämä on ainoa elämä
* tämä on ainoa tietoisuus, jonka koet
* tämä on ainoa “sinä”

…niin panokset eivät pienene.

Ne kasvavat.

● Merkitys ei tule ulkopuolelta

Aiemmissa malleissa merkitys tuli:

* jumalalta
* tuomiolta
* palkinnolta kuoleman jälkeen

Mutta kun nämä poistetaan, jäljelle jää jotain radikaalia:

merkitys on meidän itsensä tekemää.

Ei annettua. Ei määrättyä.
Rakennettua.

● Hymyilyttävä välihuomio

Ihminen on käyttänyt tuhansia vuosia varmistaakseen, että elämä olisi “vain välivaihe”.

Ja nyt käy ilmi, että:

tämä oli se pääohjelma koko ajan.

Ei beta. Ei demo. Ei esilämmittely.

● Miksi tämä on itse asiassa vapauttavaa?

Koska:

* ei ole kosmista kirjanpitoa jokaisesta virheestä
* ei ole ikuista rangaistusta
* ei ole ennalta määrättyä roolia

On:

* rajallinen aika
* rajallinen kokemus
* rajallinen mahdollisuus vaikuttaa

Ja juuri rajallisuus tekee asioista arvokkaita.

● Neurotieten näkökulma

Aivot:

* rakentavat merkityksen
* kokevat arvon
* luovat tarinan elämästä

Kun ne lakkaavat toimimasta:

tarina päättyy

Mutta niin kauan kuin ne toimivat:

tarina on käynnissä

Ja siihen voi vaikuttaa.

● Entä pelko?

Pelko kuolemasta ei katoa tällä tiedolla.
Eikä tarvitsekaan.

Se on:

* biologinen mekanismi
* joka pitää meidät hengissä

Mutta se ei kerro mitään siitä, mitä kuoleman jälkeen tapahtuu.

Se kertoo vain, että aivot haluavat jatkaa.

● Viimeinen käänne

Koko tämän sarjan ehkä ironisin havainto on tämä:

Ihmiskunta keksi kuolemanjälkeisen elämän, koska:

se ei kestänyt ajatusta lopusta

Mutta kun katsomme asiaa ilman sitä, käy ilmi:

loppu tekee elämästä merkityksellisen.

Ilman loppua:

* mikään ei olisi kiireellistä
* mikään ei olisi ainutkertaista
* mikään ei oikeasti painaisi mitään

● Lopullinen vastaus

Mitä tapahtuu kuoleman jälkeen?

Tieteen, historian ja neurotieteen yhteinen vastaus:

ei mitään.

Mutta mitä tapahtuu ennen sitä?

kaikki.

● Ja siihen tämä päättyy

Ei jatko-osaa.
Ei salaista lukua.
Ei post-credits -kohtausta.

Vain tämä hetki, tämä elämä ja tämä tietoisuus.

Kannattaa käyttää ne hyvin.