niin auttakaa tervapääskyjä. Ne ovat uhanalaisia ja voivat kuolla sukupuuttoon. Sijoittakaa muutama euro tervapääskyjen pönttöihin niin luonto kiittää.
Tässä maailmassa on todella huonoja auttamisen kohteita joten välttäkää niitä.
Tässä maailmassa on todella huonoja auttamisen kohteita joten välttäkää niitä.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Lapsuuden asuinpaikkani lähellä oli hiekkakuoppa ja sen reunoilla jossa maan pintakerros oli hiekkaa oli myös runsaasti tervapääskyjen koloja.
Jännitti mennä odottelemaan niiden eteen jos singahtavat päin pläsiä mutta olivat ovelia kun tiesivät ihmispedon olevan lähellä vaanimassa eivätkä tulleet ulos.
Ne olivat törmäpääskyjä siellä kuopanreunassa.
Yhden ainoan kerran joka oli 90-luvulla löytänyt sekä yhden tervapääskyn pesän että yhden törmäpääskyn pesän. Olivat jo silloin tosi harvinaisia eikä paikka missä yleisesti edes esiintyi ollut niille yleinen. Haarapääskyjä jonkin verran ja joskus räystäspääskyjäkin näki siellä kesäisin tuolloin.
Tervapääsky oli linnunpöntössä lähes erämaamaisessa paikassa ja törmäpääsky löytyi soramontun seinämässä pesimästä.
Tervapääskyn pöntön rakennusohjeita on netissä samoin kuin muidenkin lintujen pönttöjä.
Pöntöt älkööt vaivautuko.
Tervapääskyt pesii korkeissa tornitaloissa räystään koloissa mutta ne tukitaan koska halutaan tappaa tervapääskyt. Suomen trendi on tuhota ja tappaa sekä kiduttaa ihmisiä mutta kosto tuho tulee taivaasta hyvin pian.
Näin telkkarista kun veivikaulojen aura tuli välimeren yli. Seassa näkyi olevan muutamia puikulapäitä. Saas nähdä löytävätkö tiensä nänne pohjolaan.
Tuottaako Tervapääskyt Tervaa ? vai mitä hyötyä niistä on
Tervapääskyt eivät tule pönttöön ellei lähistöllä ole jonkun sortin karjaa, ainakaan meidän pönttöihin ei ole tulleet.
Just niin!Vielä 1980-luvulla kun Suomen maatalous perustui perheviljelmiin,oli joka kylällä kymmeniä lypsykarjatiloja,joiden lehmät laidunsivat koko kesän.
Lehmän sontakasa pellolla oli sellainen ravinteiden jymypaukku,joka ylläpiti erittäin monimuotoista kuoriais-ja hyönteiskantaa!Siitä riitti pääskyillekin syötävää!
Nykyään kylällä on yksi tai kaksi suurnavettaa,joiden karja ei pääse ollenkaan ulos laiduntamaan.Ne elävät koko elämänsä samojen seinien sisällä!
Kun muistaa miten riemukas oli lehmien ensimmäinen laitumelle pääsy keväällä tulee surku nykyajan nautoja!
Se ei nimestään huolimatta ole sukua pääskyille, vaan kuuluu kiitäjälintujen lahkoon.
Tervapääsky viettää lähes koko elämänsä ilmassa – se syö, nukkuu ja jopa parittelee lentäessään. Se laskeutuu vapaaehtoisesti maahan vain pesimäaikaan.
Jos näet tervapääskyn maassa, se on aina avun tarpeessa, sillä se ei pysty nousemaan lentoon lyhyiden jalkojensa takia. Maassa olevaa tervapääskyä ei saa heittää ilmaan, vaan sen on annettava lähteä itse esimerkiksi kämmeneltä tai toimitettava hoitoon.
Sama kottaraisten osalta, katosivat 90-luvulla kun lähikarjaulkotilat väheni ja nyt monet loppuneet kokonaan.
2-3 km säteellä pöntöstä on tervapääsky pesinyt missä 2 karjatilaa ja vielä osin vanhanajan laidunnusta kesäisin.
Tervapääsky on kova ja sitkeä lentämään pitkiäkin matkoja kerralla.
Itse rakensin pönttöjä räystäspääskyille.
Ei ole kelvanneet ja jo kaksi kesää ollut, ajattelin raivata pois jos tänä kesänä ei tule asukkaita.
En tiedä onko liian avoin paikka, jäljittelin kattoa ihan huopakatosta lähtien ja pesät ovat räystäillä.
Räystäspääskylle riittää 80-luvun kanttinen ränni tai räystään alle laitat laudanpalan minkä päälle tekee pesän.
Joo ei ne pönttöihin mene, ja savea pitäisi saada myös läheltä siis ranta tai puro/joki.
Maankäyttö ja ihmisten elintavat muokkaavat ympäristöä. Jos sulla on joku suo, suojele sitä. Jos metsää, suojele sitä. En tiedä mitä voidaan tehdä muuta noille uhanalaisille lajeille.
Suomessa uhanalaisia lintu- ja kasvilajeja on runsaasti, ja noin joka yhdeksäs laji (11,9 %) on arvioitu uhanalaiseksi. Erityisesti metsien ja kosteikkojen lajisto on kärsinyt. Monet lintulajit, kuten kiljuhanhi ja punasotka, ovat vaarassa, kun taas kasveista monet lajit ovat harvinaistuneet elinympäristöjen muuttuessa.
Uhanalaisia lintulajeja Suomessa:
Kiljuhanhi: Suomen harvinaisin pesimälintu.
Punasotka: Yleistynyt, mutta luokiteltu erittäin uhanalaiseksi.
Niittysuohaukka: Harvinainen pesimälintu.
Tukkasotka: Aikaisemmin yleinen, nykyään uhanalainen.
Lapinkirvinen: Tunturialueiden laji.
Uhanalaisia kasvilajeja Suomessa:
Uhanalaisuus koskee erityisesti niittyjen, lettosoiden ja vanhojen metsien lajeja
Eri kämmekkälajit: Esim. suoneidonvaippa.
Siroleinikki: Eteläsuomalainen niittykasvi.
Lettorikko: Pohjoisten soiden laji.
Kylmänkukka: Harvinaistunut paahderinteiden kasvi.
Entäs sitten varpunen?
Varpunen (Passer domesticus) on kokenut dramaattisen muutoksen Suomessa: aiemmin jokapaikan linnusta on tullut erittäin uhanalainen laji.
Varpunen on luokiteltu Suomessa erittäin uhanalaiseksi. Varpusten määrä on romahtanut Suomessa noin 70 prosenttia viimeisen 40 vuoden aikana.
Vähenemisen tarkkoja syitä ei täysin tunneta, mutta taustalla uskotaan olevan maatalousympäristön muutokset, pesäpaikkojen väheneminen liian siistityissä pihapiireissä (pensasaitojen puute) sekä ravinnon saatavuuden heikkeneminen.
Pikkuvarpunen on joillakin alueilla sivuuttanut varpusen, ja lajien välistä kilpailua on epäilty yhdeksi syyksi varpusen ahdinkoon. Varpunen on vahvasti sidoksissa ihmisasutukseen (kulttuuriseuralainen). Se viihtyy pihoilla, puutarhoissa, maatiloilla ja taajamissa. Varpuset esiintyvät parvissa ja ovat paikkalintuja, eli ne viipyvät samalla alueella ympäri vuoden.
Varpunen pesii mielellään räystäiden alle, koloihin tai tiheisiin pensaisiin.
Ravinto koostuu siemenistä, jätteistä ja pesimäaikaan hyönteisistä.
Vaikka varpunen on uhanalainen, se on yhä rauhoitettu laji. Sen väheneminen on merkki yleisempienkin lajien ahdingosta suomalaisessa luonnossa.
Niinkuin jäniksen ja oravankin.
Lintujen suurin tappaja on lasiarkkitehtuuri ja toiseksi suurin tappaja on tuulimyllyt. Tämä on tieto.
Mamut pistää pikkulinnut ja rotat pitsoihinsa. Ei vitosen pitsoja muulla voi selittää.