Nainen, voisin sinulle kirjoittaa kivan tarinan

Kerro joku kiva iltasatu.

joo niin näitä sikojen satuja ei loppuun asti kykene järjissänsä lukemaan keitä vaikka nuudeliä tai keksi muuta tekemistä PELLE

Uskaltaisitko lähteä mukaan,
uuteen josta tiedä ei kukaan?
kuin taikametsä mystinen,
monenlaiset on hedelmät sen.

Uskallatko maistaa?

:/

Ehkäpä en sitä maistaisi.
Se loppuviimein minut pettäisi.
Sydämeni särkyisi.
Jäisin valheen vangiksi.
Ikuisesti sinua odottaisin ainiaan.
Etkä tien mutkasta koskaan tullutkaan.

LS

Siellä me olimme, keskellä autiomaata.
Hiekkaa ja kuivaa kasvillisuutta silmänkantamattomiin ja aurinko tuntui kuumalta.
Pian tulisi kuitenkin ilta ja pitäisi kerätä hieman puita ja sytyttää nuotio, sillä yöllä olisi viileää.
Lämpötilanvaihtelu oli armoton, mutta me selviäisimme päivän kuumuudesta ja yön kylmyydestäkin kunhan olisimme tiukasti lähekkäin.
Nämä äärimmäiset olosuhteet pakottivat ja ajoivat meitä yhä lähemmäs toisiamme.
Jouduimme kietoutumaan toisiimme hyvin lähekkäin ja se lähensi meitä entisestään.
Mikä onni olikaan, että olimme keskellä ei mitään ja ymmärsimme kuinka tarvitsimme toinen toisemme lämpöä selvitäksemme yön kylmyydestä, pelkkä nuotio ei riittäisi.
Läheisyys lämmitti meitä tehokkaasti, oli vain aikaa ja vain me kaksi lämpesimme toisillemme ja tunnelma nousi kuumaksi.
Vaatteita piti vähentää, ihan kaikki, sillä niin kuumana jo kävit.
Yön armoton kylmyys oli saanut kuumaa tulta vastapainokseen ja hetken päästä olimme kumpikin hiestä kosteita.
Jotain maagista siinä hetkessämme oli, kun me kaksi yhdessä saimme yön kylmyydessä enemmän lämpöä aikaan kuin aurinko koko päivänä.
Armoton erämaakin oli meille kuin luksus king size vesisänky, jonka päällä me rakastelimme ja aikakin tuntui pysähtyvän vuoteemme aallot hiekaksi muuttaen.
Me olimme kuin kaksi liekkiä jotka toisiinsa kietoutuneina roihusivat tähtitaivaan alla niin kuumasti, että sen lämmöstä jäi pysyvät jäljet.

:/

Ei se mitään. Jos se olitkin sinä. Ymmärrän kyllä.

Nyt on aika jäähyväisten.
Mach's gut!

LS