lestadius puhuu kukista ja mehiläisistä

raattamaa istui penkissä hänen iso mahansa hytkyi ja hän maiskutteli suutaan priiskoiteettu armon veri hän toisteli ja hiki valui paidan alla oli kuuma hiki valui valtoimenaan ja hän muisti kuinka getsemanessa oli kylmä paita kastui ja kainalot olivat kosteat hän otti rätin taskusta ja pyyhki otsaansa huhhuh on kuuma mummo keinui edes takaisin penkissä ja toisteli epä selvästi jeesusta raattamaa röhnötti tyytyväisenä ja katseli mummoa hän tunsi mieli hyvää kuinka hänen saarna vuoronsa oli kohta varovaisia katseilta näkyi sieltä täältä ja se kohti hänen itse tuntojaan tämä oli se jonka vuoksi hän oli tullut hän sai paimentaa laumaa taskusta pilkotti viina pullo hän otti siitä ryypyn ja kansa yhtyi lauluun jonka aikana raatta maa käveli varmoin ottein saarna tuoliin herramme jeesuksen priiskoiteettu veri aina päällänne hän sanoi ja pyyhki kankaalla päätään nyt kuului helpottuneita huokauksia sieltä täältä ja onnen tunne olin käsin kosketeltava