Kymmenysorjuus ei kuulu kristillisyyteen!

Siunauksia pastorit lupasivat, mutta eivät ne koskaan toteutuneet vanhempieni eikä minun kohdalla. Köyhiä ja kurjia oltiin vuosikymmenet kymmenyksiä maksellessa.

Kun lopulta päästiin irti, sekä taloudellinen että henkinen hyvinvointi paranivat reilusti. Harmittamaan jäi omakin sinisilmäisyys.

Anonyymi00003 kirjoitti:

Siunauksia pastorit lupasivat, mutta eivät ne koskaan toteutuneet vanhempieni eikä minun kohdalla. Köyhiä ja kurjia oltiin vuosikymmenet kymmenyksiä maksellessa.

Kun lopulta päästiin irti, sekä taloudellinen että henkinen hyvinvointi paranivat reilusti. Harmittamaan jäi omakin sinisilmäisyys.

>>>>>>Siunauksia pastorit lupasivat, mutta eivät ne koskaan toteutuneet vanhempieni eikä minun kohdalla. Köyhiä ja kurjia oltiin vuosikymmenet kymmenyksiä maksellessa<<<<
---------------------
Ei Jumalan kanssa liike toimia tehdä. Hän on JO siunannut jokaista omaansa. Lue enemmän Raamattua luulet vähemmän.
---------------------
”Ylistetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä, joka on siunannut meitä taivaallisissa kaikella hengellisellä siunauksella Kristuksessa,”
‭‭Efesolaiskirje‬ ‭1‬:‭3‬ ‭FB38‬‬

”Armo ja rauha lisääntyköön teille Jumalan ja meidän Herramme Jeesuksen tuntemisen kautta. Koska hänen jumalallinen voimansa on lahjoittanut meille kaiken, mikä elämään ja jumalisuuteen tarvitaan, hänen tuntemisensa kautta, joka on kutsunut meidät kirkkaudellaan ja täydellisyydellään, joiden kautta hän on lahjoittanut meille kalliit ja mitä suurimmat lupaukset, että te niiden kautta tulisitte jumalallisesta luonnosta osallisiksi ja pelastuisitte siitä turmeluksesta, joka maailmassa himojen tähden vallitsee,

niin pyrkikää juuri sentähden kaikella ahkeruudella osoittamaan uskossanne avuja, avuissa ymmärtäväisyyttä, ymmärtäväisyydessä itsenne hillitsemistä, itsenne hillitsemisessä kärsivällisyyttä, kärsivällisyydessä jumalisuutta, jumalisuudessa veljellistä rakkautta, veljellisessä rakkaudessa yhteistä rakkautta. Sillä jos teillä on nämä ja ne yhä enenevät, niin ne eivät salli teidän olla toimettomia eikä hedelmättömiä meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen tuntemisessa.

Jolla sitävastoin ei niitä ole, se on sokea, likinäköinen, on unhottanut puhdistuneensa entisistä synneistänsä. Pyrkikää sentähden, veljet, sitä enemmän tekemään kutsumisenne ja valitsemisenne lujaksi; sillä jos sen teette, ette koskaan lankea; sillä näin teille runsain määrin tarjotaan pääsy meidän Herramme ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen iankaikkiseen valtakuntaan.”
‭‭2. Pietarin kirje‬ ‭1‬:‭2‬-‭11‬ ‭FB38‬‬

Mooseksen lain mukaan kymmenykset maksettiin vain luvatun maan sadosta ja karjasta. Kymmenyksiä ei maksettu palkasta tai sosiaaliavustuksesta tai perinnöstä. Karjasta ja sadosta maksetuilla kymmenyksissä Jumalan huolehti köyhistä ja jumalanpalveluksen säilymisestä. "sillä maa on minun ja te olette muukalaisia ja vieraita minun luonani".
Jeesus itse todisti: Mitä arvelet, Simon? Keiltä maan kuninkaat ottavat tullia tai veroa? Lapsiltaanko vai vierailta?" Uuden Liiton uskovat ovat Jumalan lapsia, eikä lapsilta viedä veroa.
Mooseksen määräysten mukaan kahtena vuotena kymmenysten antaja sai syödä kymmenyksistään: Sinä et saa omien porttiesi sisäpuolella syödä jyviesi, viinisi ja öljysi kymmenyksiä etkä myöskään raavaittesi ja lampaittesi esikoisia etkä mitään lupaamaasi lupausuhria tai vapaaehtoisia uhreja tai kätesi antia,
vaan syö niitä Herran, sinun Jumalasi, edessä siinä paikassa, jonka Herra, sinun Jumalasi, valitsee, sekä sinä että sinun poikasi ja tyttäresi, sinun palvelijasi ja palvelijattaresi ja leeviläinen, joka asuu sinun porttiesi sisäpuolella; ja iloitse näin Herran, sinun Jumalasi, edessä kaikesta, mitä kätesi on hankkinut.
Varo, ettet jätä osattomaksi leeviläistä, niin kauan kuin sinä elät maassasi. Joka kolmas kaikki kymmenykset piti viedä temppeliin: Tuokaa täydet kymmenykset varastohuoneeseen, että minun huoneessani olisi ravintoa, ja siten koetelkaa minua,
Jeesuksen aikaan kymmenysten antaminen oli muuttunut keskinäiseksi juhlinnaksi, johon kutsuttiin omat tuttavat ja sukulaiset. Vaikka kymmenysjuhliin piti lain mukaan olla nimen omaan köyhillä pääsy, niin sairaat ja puutteenalaiset joutuivat halveksunnan kohteeksi. katso, siinä kaupungissa oli nainen, joka eli syntisesti; ja kun hän sai tietää, että Jeesus oli aterialla fariseuksen talossa, toi hän alabasteripullon täynnä hajuvoidetta... Mutta kun fariseus, joka oli hänet kutsunut, sen näki, ajatteli hän mielessään näin: "Jos tämä olisi profeetta, tietäisi hän, mikä ja millainen tuo nainen on, joka häneen koskee: että hän on syntinen."
Jeesus kehotti: Kun laitat päivälliset tai illalliset, älä kutsu ystäviäsi, älä veljiäsi, älä sukulaisiasi äläkä rikkaita naapureita, etteivät hekin vuorostaan kutsuisi sinua, ja ettet sinä siten saisi maksua.
Ne, jotka kuvitelmissaan elävät vanhan liiton aikaa Israelissa, antakoot kymmenykset tilleistä ja kuminoista. Mutta uudessa liitossa antaminen on vapaaehtoista. Jumalan lapset ovat vapaat.

Vanhan liiton, kymmenysten aikaan oli papit ja leeviläiset, jotka hoitivat kansan puolesta jumalapalvelusta. Kansa oli puolestaan velvollisen huolehtimaan pappien elatuksesta maksamalla sadosta kymmenykset papeille.
Kymmenysten vaatimiseen ja maksamiseen sisältyy maksajaa korkeamman pappeuden tunnustaminen, näin ollen kymmenysten maksaminen on nikolaiitain tekoja ja oppia, joka jakaa seurakunnan papistoon ja hengellisesti papistoa alempiin maalikoihin.
Jeesus vihaa nikolaiittain tekoja.

Toteuttavatko varakkaat pastorimme tuota Jeesuksen käskyä, vaikka tohtivat vaatia epäraamatullisia kymmenyksiä myös kristityiltä?

Eikös enää uskovaiset kunnioita avioliittoa vai eläväkö kaikki avoliitossa ?

>>>>>>Ei Jumala mitään avioliittoa siunannut, kun ei ollut valinnan mahdollisuuksia, niin ei siitä mitään liittoa silloin tarvittu.<<<<
--------------
"...3. Avosuhteesta puuttuu avioliitolle ominaisia piirteitä
Avosuhteen yleistyminen on varsin uusi asia yhteiskunnassamme. Historiallisesti katsoen se liittyy muutamaan viime vuosikymmeneen. Erityisesti 1960-luvun lopun hyvin laaja opiskelijaradikalismi kasvatti avosuhteiden määrää. Nykyään avosuhde on hyvin yleinen ilmiö kansamme keskuudessa. Älköön avosuhteen yleisyys kuitenkaan peittäkö silmiämme katsomasta, mistä siinä on kysymys. Siitä todellakin puuttuu monia tärkeitä avioliitolle ominaisia piirteitä.
Ensiksi avosuhteessa ei julkisesti lupauduta elinikäiseen uskollisuuteen. Sen perusteena usein onkin yhdessä asumisen kokeilu ennen sitoutumista.
Toiseksi avosuhteessa on kyse siitä luulosta, että julkisen lupauksen voisi korvata kahdenkeskisellä Iupauksella. Kuten edellä havaitsimme, se ei ole Raamatun avioliitto-opetuksen mukaista. Lupauksesta on vanhempien tiedettävä, ja sillä kuuluu olla oikeudellisia seuraamuksia. Huomionarvoista on myös, että eroaminen ei ole vain kahdenkeskinen asia.
Ajatus, että avosuhde olisi kokeiluvaihe ennen avioliittoa, on varsin yleinen. Tämän ajatuksen todellinen sisältö kuitenkin on eroamisen helppous. Jos yhteiselämässä tulee vaikeuksia, pidetään hyvänä sitä, että voidaan erota nopeasti ja ilman yhteiskunnan säätämiä rajoitteita. Ajatus on verrattavissa sopimukseen, jonka jatkamista tarkistetaan jonkin ajan kuluttua (vrt. urheilijoiden 1+1 vuoden sopimukset. Niissä ensimmäisen vuoden jälkeen päätetään, jatkuuko sopimus vielä toisen vuoden).

Tällainen ajatus on kuitenkin jyrkässä ristiriidassa sen kanssa, mitä Raamattu opettaa aviolupauksen ja uskollisuuden merkityksestä.
Lainsäädännön muuttuminen ei määrää kirkon opetusta avioliitosta. Nykysuuntaus on, että avioero on tehty entistä nopeammaksi ja helpommaksi.

Avosuhteella puolestaan on joitakin taloudellisia vaikutuksia esim. verotukseen ja joidenkin tukien saamiseen. On huomattava, että tällaiset lait eivät vahvista avioliiton kunniassa pitämistä, vaan vaikuttavat aivan toiseen suuntaan. Eroamisen helppoudella avioliittoa muutetaan avosuhteen suuntaan. Jotkin taloudelliset käytännöt voivat tehdä avosuhteen rahallisesti ajatellen kannattavammaksi kuin avioliiton.

On kuitenkin oltava tarkoin selvillä siitä, että avioliittoa turhentavat ja avosuhdetta suosivat päätökset eivät ole oikeita. Kristityt eivät saa mukautua vääriin tapoihin tässä eikä muissa asioissa. On pidettävä mielessä apostolin opetus: "Älkää mukautuko tämän maailmanajan mukaan." (Room. 12:2).."
Jatkuu

Anonyymi00014 kirjoitti:

>>>>>>Ei Jumala mitään avioliittoa siunannut, kun ei ollut valinnan mahdollisuuksia, niin ei siitä mitään liittoa silloin tarvittu.<<<<
--------------
"...3. Avosuhteesta puuttuu avioliitolle ominaisia piirteitä
Avosuhteen yleistyminen on varsin uusi asia yhteiskunnassamme. Historiallisesti katsoen se liittyy muutamaan viime vuosikymmeneen. Erityisesti 1960-luvun lopun hyvin laaja opiskelijaradikalismi kasvatti avosuhteiden määrää. Nykyään avosuhde on hyvin yleinen ilmiö kansamme keskuudessa. Älköön avosuhteen yleisyys kuitenkaan peittäkö silmiämme katsomasta, mistä siinä on kysymys. Siitä todellakin puuttuu monia tärkeitä avioliitolle ominaisia piirteitä.
Ensiksi avosuhteessa ei julkisesti lupauduta elinikäiseen uskollisuuteen. Sen perusteena usein onkin yhdessä asumisen kokeilu ennen sitoutumista.
Toiseksi avosuhteessa on kyse siitä luulosta, että julkisen lupauksen voisi korvata kahdenkeskisellä Iupauksella. Kuten edellä havaitsimme, se ei ole Raamatun avioliitto-opetuksen mukaista. Lupauksesta on vanhempien tiedettävä, ja sillä kuuluu olla oikeudellisia seuraamuksia. Huomionarvoista on myös, että eroaminen ei ole vain kahdenkeskinen asia.
Ajatus, että avosuhde olisi kokeiluvaihe ennen avioliittoa, on varsin yleinen. Tämän ajatuksen todellinen sisältö kuitenkin on eroamisen helppous. Jos yhteiselämässä tulee vaikeuksia, pidetään hyvänä sitä, että voidaan erota nopeasti ja ilman yhteiskunnan säätämiä rajoitteita. Ajatus on verrattavissa sopimukseen, jonka jatkamista tarkistetaan jonkin ajan kuluttua (vrt. urheilijoiden 1+1 vuoden sopimukset. Niissä ensimmäisen vuoden jälkeen päätetään, jatkuuko sopimus vielä toisen vuoden).

Tällainen ajatus on kuitenkin jyrkässä ristiriidassa sen kanssa, mitä Raamattu opettaa aviolupauksen ja uskollisuuden merkityksestä.
Lainsäädännön muuttuminen ei määrää kirkon opetusta avioliitosta. Nykysuuntaus on, että avioero on tehty entistä nopeammaksi ja helpommaksi.

Avosuhteella puolestaan on joitakin taloudellisia vaikutuksia esim. verotukseen ja joidenkin tukien saamiseen. On huomattava, että tällaiset lait eivät vahvista avioliiton kunniassa pitämistä, vaan vaikuttavat aivan toiseen suuntaan. Eroamisen helppoudella avioliittoa muutetaan avosuhteen suuntaan. Jotkin taloudelliset käytännöt voivat tehdä avosuhteen rahallisesti ajatellen kannattavammaksi kuin avioliiton.

On kuitenkin oltava tarkoin selvillä siitä, että avioliittoa turhentavat ja avosuhdetta suosivat päätökset eivät ole oikeita. Kristityt eivät saa mukautua vääriin tapoihin tässä eikä muissa asioissa. On pidettävä mielessä apostolin opetus: "Älkää mukautuko tämän maailmanajan mukaan." (Room. 12:2).."
Jatkuu

>>>>>>On pidettävä mielessä apostolin opetus: "Älkää mukautuko tämän maailmanajan mukaan." (Room. 12:2).."
Jatkuu<<<<<
--------------
Jatkuu
"...On huomattava, että monet lainsäätäjät ymmärtävät avioliiton ja avosuhteen eron ja haluavat tukea avioliittoa. Runsaat viisi vuotta sitten Aamulehden pääkirjoituspalstalla oli tätä osoittava kirjoitus: "Oikeusministeri Kari Häkämies on lyhyehkön ministeriuransa aikana joutunut paneutumaan erilaisiin liittoihin. Ensiksi hän tyrmäsi homojen ja lesbojen toiveet liittojensa rekisteröimisestä ja nyt hän on kehottanut pysyvästi yhdessä asuvia pareja muuttamaan avoliittonsa avioliitoksi. Kehotus on järkevä.

Vanha kunnon avioliitto on turvallisempi parisuhteen muoto kuin avoliitto varsinkin, jos parille tulee ero tai toinen kuolee. Laki ja verottaja toki tuntee 'avioliiton-omaisessa suhteessa elävät', mutta määritelmä ei ulotu esimerkiksi perimiseen. Itse asiassa avoliitto-sanan jälkimmäinen osa on harhaanjohtava. Avoliitto-sana johdettiin näppärästi avioliitosta, mutta todenmukaisempi sana suhdetta kuvaamaan olisi ruotsin kaltainen yhdessäasuminen. ... Mikä on vialla vanhassa kunnon avioliitossa?" (Aamulehti 10.11.1996)
Näin siis Aamulehti vielä tuolloin oikeusministerin kannanottojen johdosta. Toivon mukaan tällaiset kannanotot saavat jatkoa ja enteilevät avioliiton lisääntyvää kunnioitusta...."
Lähde:
https://www.luterilainen.com/fi/lue/artikkeleita/avioliiton-ja-avosuhteen-ero-raamatun-valossa

Anonyymi00014 kirjoitti:

>>>>>>Ei Jumala mitään avioliittoa siunannut, kun ei ollut valinnan mahdollisuuksia, niin ei siitä mitään liittoa silloin tarvittu.<<<<
--------------
"...3. Avosuhteesta puuttuu avioliitolle ominaisia piirteitä
Avosuhteen yleistyminen on varsin uusi asia yhteiskunnassamme. Historiallisesti katsoen se liittyy muutamaan viime vuosikymmeneen. Erityisesti 1960-luvun lopun hyvin laaja opiskelijaradikalismi kasvatti avosuhteiden määrää. Nykyään avosuhde on hyvin yleinen ilmiö kansamme keskuudessa. Älköön avosuhteen yleisyys kuitenkaan peittäkö silmiämme katsomasta, mistä siinä on kysymys. Siitä todellakin puuttuu monia tärkeitä avioliitolle ominaisia piirteitä.
Ensiksi avosuhteessa ei julkisesti lupauduta elinikäiseen uskollisuuteen. Sen perusteena usein onkin yhdessä asumisen kokeilu ennen sitoutumista.
Toiseksi avosuhteessa on kyse siitä luulosta, että julkisen lupauksen voisi korvata kahdenkeskisellä Iupauksella. Kuten edellä havaitsimme, se ei ole Raamatun avioliitto-opetuksen mukaista. Lupauksesta on vanhempien tiedettävä, ja sillä kuuluu olla oikeudellisia seuraamuksia. Huomionarvoista on myös, että eroaminen ei ole vain kahdenkeskinen asia.
Ajatus, että avosuhde olisi kokeiluvaihe ennen avioliittoa, on varsin yleinen. Tämän ajatuksen todellinen sisältö kuitenkin on eroamisen helppous. Jos yhteiselämässä tulee vaikeuksia, pidetään hyvänä sitä, että voidaan erota nopeasti ja ilman yhteiskunnan säätämiä rajoitteita. Ajatus on verrattavissa sopimukseen, jonka jatkamista tarkistetaan jonkin ajan kuluttua (vrt. urheilijoiden 1+1 vuoden sopimukset. Niissä ensimmäisen vuoden jälkeen päätetään, jatkuuko sopimus vielä toisen vuoden).

Tällainen ajatus on kuitenkin jyrkässä ristiriidassa sen kanssa, mitä Raamattu opettaa aviolupauksen ja uskollisuuden merkityksestä.
Lainsäädännön muuttuminen ei määrää kirkon opetusta avioliitosta. Nykysuuntaus on, että avioero on tehty entistä nopeammaksi ja helpommaksi.

Avosuhteella puolestaan on joitakin taloudellisia vaikutuksia esim. verotukseen ja joidenkin tukien saamiseen. On huomattava, että tällaiset lait eivät vahvista avioliiton kunniassa pitämistä, vaan vaikuttavat aivan toiseen suuntaan. Eroamisen helppoudella avioliittoa muutetaan avosuhteen suuntaan. Jotkin taloudelliset käytännöt voivat tehdä avosuhteen rahallisesti ajatellen kannattavammaksi kuin avioliiton.

On kuitenkin oltava tarkoin selvillä siitä, että avioliittoa turhentavat ja avosuhdetta suosivat päätökset eivät ole oikeita. Kristityt eivät saa mukautua vääriin tapoihin tässä eikä muissa asioissa. On pidettävä mielessä apostolin opetus: "Älkää mukautuko tämän maailmanajan mukaan." (Room. 12:2).."
Jatkuu

>>>>>>On pidettävä mielessä apostolin opetus: "Älkää mukautuko tämän maailmanajan mukaan." (Room. 12:2).."
Jatkuu<<<<<
--------------
Jatkuu
"...On huomattava, että monet lainsäätäjät ymmärtävät avioliiton ja avosuhteen eron ja haluavat tukea avioliittoa. Runsaat viisi vuotta sitten Aamulehden pääkirjoituspalstalla oli tätä osoittava kirjoitus: "Oikeusministeri Kari Häkämies on lyhyehkön ministeriuransa aikana joutunut paneutumaan erilaisiin liittoihin. Ensiksi hän tyrmäsi homojen ja lesbojen toiveet liittojensa rekisteröimisestä ja nyt hän on kehottanut pysyvästi yhdessä asuvia pareja muuttamaan avoliittonsa avioliitoksi. Kehotus on järkevä.

Vanha kunnon avioliitto on turvallisempi parisuhteen muoto kuin avoliitto varsinkin, jos parille tulee ero tai toinen kuolee. Laki ja verottaja toki tuntee 'avioliiton-omaisessa suhteessa elävät', mutta määritelmä ei ulotu esimerkiksi perimiseen. Itse asiassa avoliitto-sanan jälkimmäinen osa on harhaanjohtava. Avoliitto-sana johdettiin näppärästi avioliitosta, mutta todenmukaisempi sana suhdetta kuvaamaan olisi ruotsin kaltainen yhdessäasuminen. ... Mikä on vialla vanhassa kunnon avioliitossa?" (Aamulehti 10.11.1996)
Näin siis Aamulehti vielä tuolloin oikeusministerin kannanottojen johdosta. Toivon mukaan tällaiset kannanotot saavat jatkoa ja enteilevät avioliiton lisääntyvää kunnioitusta...."
Lähde:
https://www.luterilainen.com/fi/lue/artikkeleita/avioliiton-ja-avosuhteen-ero-raamatun-valossa

>>>>>>>Ei Jumala mitään avioliittoa siunannut, kun ei ollut valinnan mahdollisuuksia, niin ei siitä mitään liittoa silloin tarvittu.<<<<<<
------------------

".... Avioliiton säätäminen ja tarkoitus Raamatussa
Avioliitto on Jumalan järjestys, joka jo luomisessa on säädetty yhteiskunnan perustaksi. Kun Jumala oli luonut ihmisen mieheksi ja naiseksi, hän sääsi avioliiton suvun jatkumisen ja säilymisen tavaksi, 1 Moos. 1 :27-28: "Jumala loi ihmisen omaksi kuvaksen, ja, Jumalan kuvaksi hän hänet loi; mieheksi ja naiseksi hän loi heidät. Ja Jumala siunasi heidät, ja Jumala sanoi heille: "Olkaa hedelmälliset ja lisääntykää ja täyttäkää maa ja tehkää se itsellenne alamaiseksi. ", 1 Moos 2:24: "Sentähden mies luopukoon isästänsä ja äidistänsä ja liittyköön vaimoonsa, ja he tulevat yhdeksi lihaksi."

Vanhemmista eroaminen ja puolisoon liittyminen merkitsevät aviopuolisoiden aseman muuttumista. He muodostavat itsenäisen perheen ja vastaavat yhdessä sen asioista. Puolisot ovat toisilleen läheisimpiä ihmisiä. Läheisyyttä korostaa se, että Jumala liittää puolisot toisiinsa. Raamattu sanoo: "Eivät he enää ole kaksi, vaan yksi liha. Minkä siis Jumala on yhdistänyt, sitä älköön ihminen erottako. " (Matt. 19:6)

Läheisyydelle ja yhteiselle vastuulle rakentuu monia aviopuolisoiden tärkeitä tehtäviä. Perustava asia on puolisoiden läheinen elämä uskollisuudessa ja rakkaudessa. He jakavat elämänsä, sen ilot ja surut, toistensa kanssa. Osa puolisoiden yhteistä tehtävää on mahdollisten lasten saaminen ja heistä huolen pitäminen. Kilvoittelu toisen parhaaksi ja koko perheen hyväksi luo elämään Jumalan tarkoittamaa turvallisuutta ja ryhtiä

Rakkauden toteutumiseksi on otettava huomioon järjestys, jonka Jumala on asettanut. Miehelle annettu erityinen tehtävä on kokonaisvastuun kantaminen perheestä ja uhrautuva rakkaus vaimoa kohtaan: "Mies on vaimon pää, niin kuin myös Kristus on seurakunnan pää, hän. ruumiin Vapahtaja ... Miehet, rakastakaa vaimoanne, niin kuin Kristuskin rakasti seurakuntaa ja antoi itsensä alttiiksi sen edestä. " (Ef. 5:23,25) Vaimolle puolestaan kuuluu vastuu kodin- ja lastenhoidosta sekä alamaisuus miehelle: "Minä tahdon sentähden, että nuoret lesket menevät naimisiin. synnyttävät lapsia. hoitavat kotiansa eivätkä anna vastustajalle mitään aihetta solvaamiseen. " (1 Tim. 5:14), "Vaimot, olkaa omille miehillenne alamaiset niinkuin HerralIe. " (Ef. 5:22) Näissä raamatunkohdissa ilmi tuleva järjestys osoittaa Jumalan tahdon rakkauden toteuttamiseksi. Kyseessä ei siis ole oikeus toisen alistamiseen tai valtataisteluun johtava asetelma, vaan Jumala on säätänyt puolisoille erilaiset toisiaan täydentävät tehtävät.

Jumala sääti avioliiton elinikäiseksi. Juutalaiset kysyivät Kristukselta, saako mies hylätä vaimonsa. Kysymys perustui Mooseksen lain säädökseen: "Jos joku ottaa vaimon ja nai hänet ja vaimo ei häntä enää miellytä. sentähden että mies on tavannut hänessä jotakin häpeällistä, ja hän kirjoittaa hänelle erokirjan ja antaa sen hänen käteensä ja lähettää hänet pois talostaan... " (5. Moos. 24: I)

Kristus osoitti, että Mooseksen säädös ei perustunut luomiseen, vaan ihmisten pahuuteen: "Teidän sydämenne kovuuden tähden Mooses salli teidän hyljätä vaimonne, mutta alusta ei niin ollut. (Matt. 19:8) Valkka Mooseksen säädös ei perustunut luomlseen, ei se myöskään kumoa luomisen tarkoitusta ja avioliiton pysyvyyttä. Sen sijaan Mooseksen antama säädös osoittaa, että avioliitolla on oikeudellisia vaikutuksIa. Kristuksen vastaus osoittaa, että avioliitto on tarkoitettu elinikäiseksi. Mikään muu kuin aviorikos ei anna oikeutta hylätä puolisoa.
Jatkuu...

Anonyymi00020 kirjoitti:

>>>>>>>Ei Jumala mitään avioliittoa siunannut, kun ei ollut valinnan mahdollisuuksia, niin ei siitä mitään liittoa silloin tarvittu.<<<<<<
------------------

".... Avioliiton säätäminen ja tarkoitus Raamatussa
Avioliitto on Jumalan järjestys, joka jo luomisessa on säädetty yhteiskunnan perustaksi. Kun Jumala oli luonut ihmisen mieheksi ja naiseksi, hän sääsi avioliiton suvun jatkumisen ja säilymisen tavaksi, 1 Moos. 1 :27-28: "Jumala loi ihmisen omaksi kuvaksen, ja, Jumalan kuvaksi hän hänet loi; mieheksi ja naiseksi hän loi heidät. Ja Jumala siunasi heidät, ja Jumala sanoi heille: "Olkaa hedelmälliset ja lisääntykää ja täyttäkää maa ja tehkää se itsellenne alamaiseksi. ", 1 Moos 2:24: "Sentähden mies luopukoon isästänsä ja äidistänsä ja liittyköön vaimoonsa, ja he tulevat yhdeksi lihaksi."

Vanhemmista eroaminen ja puolisoon liittyminen merkitsevät aviopuolisoiden aseman muuttumista. He muodostavat itsenäisen perheen ja vastaavat yhdessä sen asioista. Puolisot ovat toisilleen läheisimpiä ihmisiä. Läheisyyttä korostaa se, että Jumala liittää puolisot toisiinsa. Raamattu sanoo: "Eivät he enää ole kaksi, vaan yksi liha. Minkä siis Jumala on yhdistänyt, sitä älköön ihminen erottako. " (Matt. 19:6)

Läheisyydelle ja yhteiselle vastuulle rakentuu monia aviopuolisoiden tärkeitä tehtäviä. Perustava asia on puolisoiden läheinen elämä uskollisuudessa ja rakkaudessa. He jakavat elämänsä, sen ilot ja surut, toistensa kanssa. Osa puolisoiden yhteistä tehtävää on mahdollisten lasten saaminen ja heistä huolen pitäminen. Kilvoittelu toisen parhaaksi ja koko perheen hyväksi luo elämään Jumalan tarkoittamaa turvallisuutta ja ryhtiä

Rakkauden toteutumiseksi on otettava huomioon järjestys, jonka Jumala on asettanut. Miehelle annettu erityinen tehtävä on kokonaisvastuun kantaminen perheestä ja uhrautuva rakkaus vaimoa kohtaan: "Mies on vaimon pää, niin kuin myös Kristus on seurakunnan pää, hän. ruumiin Vapahtaja ... Miehet, rakastakaa vaimoanne, niin kuin Kristuskin rakasti seurakuntaa ja antoi itsensä alttiiksi sen edestä. " (Ef. 5:23,25) Vaimolle puolestaan kuuluu vastuu kodin- ja lastenhoidosta sekä alamaisuus miehelle: "Minä tahdon sentähden, että nuoret lesket menevät naimisiin. synnyttävät lapsia. hoitavat kotiansa eivätkä anna vastustajalle mitään aihetta solvaamiseen. " (1 Tim. 5:14), "Vaimot, olkaa omille miehillenne alamaiset niinkuin HerralIe. " (Ef. 5:22) Näissä raamatunkohdissa ilmi tuleva järjestys osoittaa Jumalan tahdon rakkauden toteuttamiseksi. Kyseessä ei siis ole oikeus toisen alistamiseen tai valtataisteluun johtava asetelma, vaan Jumala on säätänyt puolisoille erilaiset toisiaan täydentävät tehtävät.

Jumala sääti avioliiton elinikäiseksi. Juutalaiset kysyivät Kristukselta, saako mies hylätä vaimonsa. Kysymys perustui Mooseksen lain säädökseen: "Jos joku ottaa vaimon ja nai hänet ja vaimo ei häntä enää miellytä. sentähden että mies on tavannut hänessä jotakin häpeällistä, ja hän kirjoittaa hänelle erokirjan ja antaa sen hänen käteensä ja lähettää hänet pois talostaan... " (5. Moos. 24: I)

Kristus osoitti, että Mooseksen säädös ei perustunut luomiseen, vaan ihmisten pahuuteen: "Teidän sydämenne kovuuden tähden Mooses salli teidän hyljätä vaimonne, mutta alusta ei niin ollut. (Matt. 19:8) Valkka Mooseksen säädös ei perustunut luomlseen, ei se myöskään kumoa luomisen tarkoitusta ja avioliiton pysyvyyttä. Sen sijaan Mooseksen antama säädös osoittaa, että avioliitolla on oikeudellisia vaikutuksIa. Kristuksen vastaus osoittaa, että avioliitto on tarkoitettu elinikäiseksi. Mikään muu kuin aviorikos ei anna oikeutta hylätä puolisoa.
Jatkuu...

>>>>>> Kristuksen vastaus osoittaa, että avioliitto on tarkoitettu elinikäiseksi.<<<<<
---------------------
Jatkuu...
"..2. Avioliittoon vihkiminen
Raamattu esittää avioliittoon vihkimisen myönteisenä ja tärkeänä asiana. Tämä käy ilmi esim. Hebr. 13:4:ssä "Avioliitto pidettäköön kunniassa kaikkien kesken, ja aviovuode saastuttamatonna; sillä haureelliset ja avionrikkojat Jumala tuomitsee." Alkukielessä sanaa avioliitto vastaa gamos, joka merkitsee myös häitä. Tämä kohta osoittaa siis myös avioliittoon vihkimisen tarpeellisuutta.
Kristuksen läsnäolo ja ihmeteko Kaanaan häissä (Joh. 2) osoittaa myös myönteisyyttä avioliittoon vihkimistä kohtaan.

Vihkimisen merkitys ilmenee myös käänteisesti. Ilman vihkimistä ei ole lupa asua yhdessä. Marian ja Joosefin elämä osoittaa tämän. He olivat kihloissa, eli he olivat lupautuneet toisilleen loppuelämäksi. Tästä huolimatta asuivat erillään ja odottivat vihkimistä. Maria sanoi ihmeellisestä raskaudestaan: "Kuinka tämä voi tapahtua, kun minä en miehestä mitään tiedä? " (Luuk.1:34)

Vihkimisen merkitykseen viittaa myös avioliiton tärkeys. Raamattu käyttää siitä hyvin painavia ilmaisuja. SananI. 2:17:ssä puhutaan irstaasta naisesta, joka "on hyljännyt nuoruutensa ystävän ja unhottanut Jumalansa liiton." Mal. 2:14:ssä Jumala sanoo uskottomuuden syyksi sille, että hän ei auta kansaansa: "Sentähden, että Herra on todistaja sinun ja sinun nuoruutesi vaimon välillä, jolle sinä olet ollut uskoton, vaikka hän on sinun puolisosi, sinun aviovaimosi. "

Nämä kohdat osoittavat, että avioliittoon kuuluu julkinen uskollisuuden lupaus, johon voidaan vedota ja jonka rikkomista sanotaan uskottomuudeksi. Uskollisuuden julkinen lupaus on niin olennainen osa avioliittoon vihkimistä, että ilman sitä ei pätevää avioliittoa ole. Toisaalta julkinen lupaus yhteiskunnassa säädetyllä tavalla merkitsee avioliittoa, jos sille ei ole laillista estettä.

Julkisen ja sitovan lupauksen pohjalta on ymmärrettävä Raamatun kehotukset naimisiin menemisestä. Paavali kirjoittaa: "Naimattomille ja leskille minä taas sanon: heille on hyvä, jos pysyvät sellaisina kuin minäkin; mutta jos eivät voi itseään hillitä, niin menkööt naimisiin; sillä parempi on naida kuin palaa. " (1.Kor. 7:8,9) ja "Mutta jos joku arvelee tekevänsä väärin tytärtänsä kohtaan, joka on täydessä naimaiässä, ja jos kerran sen pitää tapahtua, niin tehköön, niinkuin tahtoo; ei hän syntiä tee: menkööt naimisiin. " (I Kor. 7:36)

Naimisiin meneminen sisältää ilman muuta vihkimisen avioliittoon. Jälkimmäinen raamatunkohta myös osoittaa, että avioliitto ei perustu vain kahden ihmisen sopimukseen. Se sanotaan isälle, jonka tytär haluaa mennä naimisiin. Isä siis tietää asiasta, eikä hänen pidä estää tyttärensä avioliittoa.
Kristinopissamme vihkimisen merkitys selitetään oikein sanoilla: "Se (avioliitto) solmitaan lupauksen muodossa kihlauduttaessa, mutta vasta avioliittoon vihittäessä Jumala antaa puolisot toisilleen."
Lähde:
https://www.luterilainen.com/fi/lue/artikkeleita/avioliiton-ja-avosuhteen-ero-raamatun-valossa

Kukin antaa sen mukaan kun on varoja. Persaukinen on saamapuolella.