Hanttavirus humppa ja hakaristi

Jälleen toistuu kaikki samoin kuin koronasekoilun aikaankin - jälleen on "rokote" tulossa apuun ja ihmiskunta pelastuu. Ainoa, joka oikeasti pelastuu, ovat lääkeyhtiöiden taseet, ja yhtiöiden omistajien pankkitilit paisuvat entisestään.

Alus nimeltä MV HONDIUS. Kuinka moni teistä tietää että aluksen käyttäjäryhmiä ovat mm.
tutkimusryhmät, biologit sekä tiedemiehet. Lisäksi alus on vuokrattu usein, dokumenttihankkeisiin, ympäristöhavainnointiin ja joskus myös yliopistoyhteistyöhankkeisiin.

Herättääkö tämä fakta ainoastaan salaliittoteoreetikoissa kysymysmerkkejä?

Nykymaailmassa on sellainen merkillinen piirre, että tavallinen ihminen ei saisi enää oikein ihmetellä ja kyseenalaistaa mitään. Jos jokin asia näyttää oudolta, siitä pitäisi olla hiljaa. Jos jokin yhteensattuma tuntuu liian sopivalta, sitä ei saisi sanoa ääneen. Jos jokin virallinen selitys jättää aukkoja, kansalaisen pitäisi vain nyökätä ja jatkaa matkaa.
Eikö juuri terve yhteiskunta perustu siihen, että asioita saa kysyä? Kun maailmalla liikkuu tutkimusryhmiä, biologeja, tiedemiehiä ja erilaisia retkikuntia, eikö ole ihan luonnollista kysyä, mitä kaikkea tällaisilla matkoilla tutkitaan? Eikö ole luonnollista kysyä, millaisia näytteitä kerätään, missä niitä käsitellään, kuka niistä vastaa ja miten tarkkaa valvonta on?

Ja aivan yleisellä tasolla, onko täysin mahdotonta, että jokin tauti, virus tai muu taudinaiheuttaja voisi joskus päästä vahingossa leviämään tutkimusympäristöstä? Niinkuin nyt tässä hantavirus aluksen tapauksessa, alus on yleensä usein käytössä tutkijoilla, tiedemiehillä ja lääketeollisuuden parissa työskentelevillä henkilöillä. Ei kai kukaan vakavasti ajattele, että tiede, laboratoriot tai tutkimusmatkat ovat täysin virheettömiä maailmoja, joissa ihminen ei koskaan erehdy? Ja joskus joitain asioita voidaan tehdä myös tahallaan.

Ihminen tekee virheitä tehtaissa, sairaaloissa, lentokoneissa, ydinvoimaloissa ja hallinnossa. Miksi tutkimusmaailma olisi ainoa paikka, jossa virheitä ei voisi tapahtua? Tämä ei välttämättä tarkoita, että mitään tiettyä tapausta pitäisi heti julistaa salaliitoksi. Eikä se myöskään välttämättä tarkoita, että jokin tauti olisi varmasti karannut jostain. Mutta ainakin itselläni aina välillä väkisinkin kytee takaraivossa ajatus että entäpä jos tämäkin on tahallaan aiheutettu, samoin kuin oli korona.

Ja kun tarkemmin miettii, ei voi sulkea pois kysymystä että, haluaako joku että valtiot ostavat taas lääketeollisuuden jättitoimijoilta muutamilla kymmenillä miljardeilla injektioita pelkällä tekstiviestitilauksella. Oletteko miettineet että pitäisikö euroopan Ursulalta ottaa nyt jo viimeistään kännykkä takavarikkoon? Viimeksi tuli nimittäin aika kalliiksi!

No mutta takaisin aiheeseen.

Koronavuosien jälkeen monella ihmisellä luottamus on siis koetuksella. Ei siksi, että ihan kaikki päättäjät olisivat hulluja tai pahantahtoisia, vaan siksi että liian moni koki, ettei asioista saanut keskustella avoimesti. Eikä näitä asioita suostuta avaamaan vieläkään eikä nostamaan kättä pystyyn virheen merkiksi. Itseasiassa lainsäädäntöä ollaan muuttamassa vielä hullumpaan suuntaan. Jos et ota piikkejä niin häkki heiluu tulevaisuudessa!

Tällainen ei todellakaan rakenna luottamusta. Se rikkoo sitä. Kun kansalaiselle sanotaan vuodesta toiseen, että älä kysy, älä epäile, älä ajattele itse, vaan luota vain viralliseen linjaan, niin jossain vaiheessa moni alkaa kysyä, miksi minun pitäisi luottaa sokeasti?

Koska, luottamus ei synny käskemällä. Se syntyy avoimuudesta, rehellisyydestä ja siitä, että myös vaikeisiin kysymyksiin vastataan ilman pilkkaa ja leimaamista. Jos viranomaiset, tutkijat, lääkeyhtiöt, poliitikot ja kansainväliset organisaatiot haluavat ihmisten luottavan heihin, niiden pitää kestää myös epämukavat kysymykset.

Ei todellakaan riitä, että sanotaan, asiantuntijat ovat lausuneet. Ketä ovat nämä "asiantuntijat"? Yleensä ihmisiä, ministereitä joilla ei ole miyään käytännön tietoa näistä asioista. Ainoastaan jonkun toisen kannanotto, mistä milloinkin! Nimittäin, kansalaisella on todellakin oikeus kysyä, Kuka tutkii? Kuka rahoittaa? Ketkä hyötyy? Kuka valvoo? Kuka kantaa vastuun, jos jokin menee pieleen?
Ja ennen kaikkea, miksi näistä kysymyksistä hermostutaan niin helposti?

Minun mielestäni omaa järkeä ei pidä koskaan ulkoistaa kokonaan kenellekään. Ei poliitikolle. Ei lääkärille. Ei medialle. Ei kansainväliselle järjestöille. Ei lääkeyhtiölle.
Asiantuntijoita saa kuunnella, mutta kansalaisen ei tarvitse muuttua käskyjä tottelevaksi koneeksi.
Tiede ei ole uskonto ja viranomainen ei ole jumala. Ei edes Vaalan ex kunnanjohtaja @miiraraiskila (kokoomus). Lääkeyhtiö ei ole hyväntekeväisyysjärjestö. Ja poliitikko ei ole erehtymätön paimen, jota kansan pitää seurata silmät kiinni. Ei edes sdp Krista Kiuru.

Silti lopulta meille usein kerrotaan, että kaikki on hallinnassa. Että ei tarvitse huolestua. Että meistä pidetään huolta. Että kun seuraava ohje tulee, sitä noudatetaan. Jos sanotaan, että haetaan tehoste, niin haetaan tehoste. Jos sanotaan, että haetaan toinen, kolmas tai vaikka kymmenes, niin haetaan. Ei kysytä liikaa. Ei ajatella liikaa. Ei häiritä järjestelmää.
Koska meidän parhaaksemmehan se kaikki tietenkin tehdään.