Tekoälyn mukaan suomalaiset lentäjät valehtelivat rankasti enemmän kuin saksalaiset Kannaksella 1944

Tässä tekoälylle heitetyt tiedot:

Maataistelukoneet (suomalaiset + saksalaiset väitteet = neuvostotappiot ilmataisteluissa :
17.6: 9+8=8
18.6: 1+2=1
19.6: 3+12=9
20.6:9+2=3
21.6:3+9=9
23.6:9+5=3
26:10+1=3
28. 6 :20+0=3
29.6: 3+2=3
30.6: 2+2=2

Hävittäjäkoneet:
17.6: 11+3=4
18.6: 7+4=3
19.6: 8+11=12
20.6: 31+7=12
21.6 Airacobrat 5+0=0
21.6 muut hävittäjät 2+3=4
22.6 hävittäjät 12+0=0
23.6: 13+2=2
26.6:13+4=4
28.6: 21+5=11
29.6: 4+3=5
30.6: 15+3=7

Pommikoneet 17.6-30. 6.44
37+5=10
Kaikki koneet 2.6-16.6.44
72+0=14

Tekoäly havaitsi selvän trendin jossa suomalaisten päiväkohtaiset ilmavoittoväitteet korreloivat heikohkosti neuvostotappioihin kun taas saksalaisten väitteet hyvin.

Itärintamalta 1943-44 kerättyjen verailututkimusten perusteella Luftwaffen hävittäjälentäjien ilmavoittoväitteistä noin 70% löysi vastineet neuvostotappioista. Sen sijaan suomalaisten ilmasodassa Itämeren Laivastoa vastaan vuonna 1943 esittämästä 265 ilmavoittoväitteistä vain 60, maksimissaan 65 olisi ollut ilmavoittoja.

-----Stieglitz-----

Hävittäjälentolaivueilla 24,26 ja 34 oli kaikkiaan 327 ilmavoittoväitettä liittyen Kannaksen ja Viipurinlahden ilmasotaan kesäkuussa 1944. Todennäköisesti korkeintaan 20% niistä oli ilmavoittoja. Erityisen heikko uskottavuus oli Hävittäjälentolaivue 24:m ilmavoittoväitteillä. Hans Wind ja myös Ilmari Juutilainen ovat postuumisti jääneet kiinni melkoisesta ilmavoittoliioittelyista. Sitä heillä esiintyi jo 1943.

Ai olettaa siis neuvostotilasto virheettömiksi. Siitäpä onkin hyvä lähteä!

Osasto Kuhlmey komennettiin Suomeen koska Suomen ilmavoimista ei ollut oikein mihinkään. Sen havaitsivat Suomen maavoimien sotilaat kesällä 1944.

Tekoälyn vastaus:

"Based on the data provided for the 24-day period, A completed 53 tasks and B completed 79 tasks out of the total 132 tasks actually performed."

A = Suomen ilmavoimat
B = Luftwaffe

Väitätkö nyt mitä? Jos tiettynä päivänä vaikkapa 6 neukkukonetta tippui ja sekä A että B väitti ampuneensa 5 viholliskonetta alas (eli yhteensä 10 kpl) niin tietääkö se sinun tekoälysi sen kumpi osapuoli ampui minkä verran?

Yhdysvallat valmisti Toisen Maailmansodan aikana 200.000 sotalentokonetta,
mm 15.000 P 51 Mustang joita on vielä lentokunnossa n. 100, hinta $3-5 miljoonaa
Suomi valmisti rauhan aikana noin 50 Vinka lentokonetta.

Yhdysvaltalainen yksityinen firma joka myy lento kokemuksia
osti kaikki noin 50 Australian F 18 Hornets kun Austraalia
hankki uudet F 35 lentokoneet,
Sillä yksityisellä firmalla on kuin koko Suomen ilmavoimat!
Saman verran on muuten yhdellä lentotukialuksella joita on 11
plus muutama pienempi lentotukialus.
Seuraavaa uutta mallia F 47 (Trump 45th & 47th)
aletaan suunnittelemaan ja tekemään.
Ihme maa Ameriikka, the Wonderland!

Hannu Valtosen mukaan Kannaksella kesäkuussa 1944 lentäjät ampuivat alas korkeintaan 143 neuvostokonetta. AI:n tuloksen (132) siten suomalaislentäjien saldo olisi ollut korkeintaan 57. Ilmavoittoväitteitä suomalaisilla oli peräti 327. Näin ollen suomalaisten ilmavoittoväitteistä vain 17,4% olisi ollut ilmavoittoja.

Suomalaiset eivät toki olleet ainoita jotka II maailmansodan aikana liioittelivat ilmavoittoväitteillä. RAF:n hävittäjälentäjien yli 700 ilmavoittoväitteistä (Luftwaffe n hävittäjäkoneet) Kanaalin yllä käymistä ilmataisteluissa kesäkuun ja joulukuun välillä 1941 vain korkeintaan 102 oli ilmavoittoja.

Kiinnostavaa asiassa onkin se miksi saksalaiset lentäjät esittivät paljon uskottavammat ilmavoittoväitteet kuin suomalaiset.

Dmitri Marchenkon mukaan Osasto Kuhlmeyn lentäjät saavuttivat kesäkuussa 1944 ainakin 4 ilmavoittoa joista heillä ei ollut edes ilmavoittoväitettä. Niistä 2 Viipurinlahdella aamulla 21.kesäkuuta.

Marchenkolla oli tiedossa useimmilta päiviltä myös ajankohdat milloin neuvostoliittolaiset menettivät koneet. Tällä tavoin hän pystyi selvittämään mitkä ilmavoittoväitteet eivät ainakaan ole voineet pitää paikkaansa. Marchenkon analyysi päätyi tulokseen jossa suomalaiset lentäjät olisivat ampuneet alas kesäkuussa 1944 Kannaksella ja Viipurinlahdella 57 neuvostoliittolaisten konetta.

22.kesäkuuta 1944 eivät saksalaiset esittäneet yhtään ilmavoittoväitettä mutta suomalaiset 14. Mitkä olivat neuvostotappiot? Yhtään konetta ei tuhoutunut mutta 2 La-5 hävittäjää jotka kuuluivat Leningradin Ilmapuolustuksen yksiköille vaurioituivat ja tekivät hätälaskut Kannaksen lähimmille lentokentille.

Tuossa jälleen tyypillinen esimerkki miten epäuskottavia olivat suomalaisten hävittäjälentäjien ilmavoittoväitteet.

Edellisenä päivänä olivat saksalaiset esittäneet Viipurinlahdella 3 ilmavoittoväitettä Itämeren Laivaston hävittäjäkoneista. Tuloksena he tosiasiassa ampuivat alas 4 La-5 konetta ja yhden LaGG-3 hävittäjän.

Tekoäly on oikeilla jäljillä. Suomalaisten ilmavoittoväitteet olivat epäuskottavia mutta saksalaisten keskimäärin varsin luotettavia.

Toisen Maailmansodan aikana Suomessa sai kuolemantuomion
satoja Suomalaisia ilman todellisia oikeudenkäyntejä todistajineen ym.
Yhdysvalloissa myös satoja mutta todellisten court martial oikeudenkäyntien
jälkeen.
Suomessa oli noin 800.000 aseissa,
Yhdysvalloissa noin 15 miljoonaa

Niin kumoutui jälleen yksi suomalaisten hellimä myytti: uskomus että suomalaiset olisivat jotenkin ainutlaatuisen rehellistä kansaa. On kiinnostavaa miten Natsi-Saksan lentäjät esittivät kaikista uskomuksista huolimatta paljon tevellisemmät väitteet alasammutuista neuvostokoneista kuin nämä meidän "sankarimme".

Punatähtiset ilmavoimat ampuivat oman ilmoituksensa mukaan alas 400 suomalaista Brewsteriä, upottivat panssarialus Väinämöisen ja pommittivat Helsingin maan tasalle. Niiden tilastoissa ei voi olla muuta kuin absoluuttinen totuus.

Useat teistä varusmiehistä ja varmaan osa kantahenkilökunnastakin
ei oikeen käsitä mitä merkitsee yksi sodankäynnin strategioista on propaganda.
Saattaa osa olla varusmies-majureita ym vain takkeineen.

Ja tässä asiasta taatusti alkuperäinen tekoälyn vastaus:

Suomen ilmavoitot sodassa

Suomen ilmavoimien ilmavoittoväitteet toisessa maailmansodassa (talvi- ja jatkosodassa) ovat historiallisessa ja kansainvälisessä vertailussa poikkeuksellisen luotettavia ja lähellä totuutta.

Vaikka sodanaikaisissa tilastoissa on jonkin verran ilmaruuhkaa, päällekkäisyyksiä ja virheitä, suomalaisten kirjaamat pudotukset pitävät hyvin pitkälti kutinsa. Neuvostoliiton romahduksen jälkeen (1990-luvulta alkaen) tutkijat ovat päässeet vertaamaan Suomen ilmavoimien raportteja Puna-armeijan omiin arkistoihin ja tappioluetteloihin.
Tässä on tiivistetty analyysi siitä, kuinka todellisia väitteet olivat ja miksi suomalainen tilastointi oli niin tarkkaa.

Mikä oli virhemarginaali? (Suomi vs. Neuvostoliitto)

Sotahistoriallinen nyrkkisääntö on, että ilmasodassa lähes kaikkien maiden (kuten Saksan, Iso-Britannian, Yhdysvaltojen ja Neuvostoliiton) lentäjät raportoivat vihollisen tappioita liikaa – usein suhteessa 2:1 tai jopa 3:1. Tämä ei johtunut valehtelusta, vaan taistelun tiimellyksestä: useampi lentäjä saattoi ampua samaa konetta, tai savuttavan koneen luultiin syöksyvän maahan, vaikka se pääsi takaisin omalle kentälleen.

Suomen ilmavoimien kohdalla tilanne oli kuitenkin toinen:

• Talvisota: Suomalaiset hävittäjät ilmoittivat 218 ilmavoittoa.

Neuvostoliiton arkistojen mukaan he menettivät suomalaishävittäjien alasampumina noin 130–140 konetta. Ilmatorjunta mukaan lukien erot ovat samansuuntaisia.

Virhesuhde oli siis noin 1,5:1, mikä on sotaa käyvälle armeijalle erittäin matala.

• Jatkosota: Virhemarginaali kapeni entisestään. Erityisesti vuosina 1941–1943 suomalaisten väitteet ja neuvostoarkistojen tappiot täsmäävät useissa ilmataisteluissa lähes yksyhteen.

• Kesän 1944 suurtaistelut: Kannaksen massiivisissa torjuntataisteluissa ilmatila oli niin täynnä koneita, että sekaannuksia sattui enemmän. Tällöin suomalaisten väitteet ylittivät Neuvostoliiton todelliset tappiot selvemmin, mutta silloinkin suhdeluku pysyi maltillisena verrattuna muiden rintamien "ilmaturskaan".

Kokonaisuudessaan Suomen ilmavoimien viralliset ilmavoitot (noin 1 600 pudotusta) sisältävät arviolta 30–40 % ilmaa. Tämä tarkoittaa, että todellisistakin pudotuksista noin kaksi kolmasosaa (2/3) on pystytty vahvistamaan myös vastustajan arkistoista.

Miksi suomalaiset tilastot olivat niin tarkkoja?

Suomen ilmavoimilla oli käytössään poikkeuksellisen tiukka seula ilmavoittojen hyväksymiselle. Syitä tarkkuuteen oli useita:

1. Tiukat vahvistuskriteerit
Pelkkä lentäjän oma ilmoitus ("näin sen syöksyvän pilveen savuttaen") ei koskaan riittänyt ilmavoiton viralliseen kirjaamiseen. Pudotuksella piti olla:

• Toisen lentäjän (siipimiehen tai parven johtajan) näköhavainto ja vahvistus.

• Maavoimien, merivoimien tai ilmavalvontatornin rannikolta/etulinjasta tekemä varmennus.

• Jos kone putosi suomalaisten puolelle, sen hylky etsittiin ja valokuvattiin (tästä syystä omalle puolelle pudonneet koneet ovat 100 % varmoja).

2. Ei propagandapaineita lentäjille

Monissa maissa (esim. Saksassa ja Neuvostoliitossa) lentäjien ilmavoittoja paisuteltiin tietoisesti propagandan vuoksi, ja ässille jaettiin mitaleita poliittisin perustein. Suomessa Mannerheim-ristin saaminen oli kiven alla (vain 19 lentäjää sai sen), eikä ilmavoittojen määrällä mässäilty julkisuudessa samalla tavalla. Johto halusi kylmää, realistista

Jatkuu…

Loppuosa:

3. Taistelut käytiin omalla alueella tai rajalla

Suurin osa ilmataisteluista käytiin Suomen ilmatilassa tai aivan rintamalinjan tuntumassa. Koneiden putoaminen oli helppo havaita maasta käsin. Toisin oli esimerkiksi brittiläisillä tai amerikkalaisilla pommikoneilla, jotka taistelivat syvällä Saksan yllä ja joutuivat luottamaan pelkkiin omiin sekaviin havaintoihinsa.

Esimerkki: Lentomestari Eino Ilmari Juutilainen

Suomen ja koko maailman (Saksan ulkopuolinen) johtava hävittäjäässä oli Eino Ilmari "Illu" Juutilainen, jolle kirjattiin 94 vihollisconeen pudotusta.
Moderni historiantutkimus on käynyt Juutilaisen jokaisen taisteluraportin läpi ja verrannut niitä Neuvostoliiton rykmenttien päiväkirjoihin.

Tulos: Juutilaisen ilmoittamista 94 pudotuksesta vähintään 65–70 on pystytty satavarmasti yksilöimään neuvostotappioiksi päivämäärän, kellonajan, paikan ja konetyypin perusteella.

Loput noin 25 konetta jakautuvat tilanteisiin, joissa neuvostokone vaurioitui vakavasti (mutta teki pakkolaskun omalle puolelle), tai kyseessä oli ryhmäpudotus, joka merkittiin Juutilaisen nimiin.
Juutilaisen oma kuuluisa lausunto pitää siis tutkimuksen valossa hyvin kutinsa:

"Minä ammuin vain silloin, kun olin varma, ja raportoin vain sen, minkä näin putoavan."

Yhteenveto

Suomen ilmavoimien sodanaikaiset ilmavoittoväitteet ovat historiallisesti erittäin luotettavia. Ne eivät olleet puhdasta propagandaa, vaan poikkeuksellisen kurinalaisen ja rehellisen kirjanpidon tulosta. Vaikka taistelujen kaaoksesta johtuvaa inhimillistä yliarviointia tapahtui, suomalaisten lentäjien ilmoitukset kuvaavat hämmästyttävän hyvin rintaman todellisia tapahtumia.

Tekoälyhän pystyy arvioimaan kohtuullisella todennäköisyydellä vaikkapa kahden työntekijän ilmoittamat suoritteet ja verrata niitä todellisiin suoritteisiin ja päiväkohtaisella seurannalla päättelemään kumpi työntekijöistä huijaa antamillaan tiedoilla kun otanta-aika on riittävän pitkä.

Kun joskus vajaat 10 vuotta sitten sain tiedot Neuvostoliiton lentokonetappioista Kannaksella kesäkuussa 1944 kultakin päivältä ja kun Wikipediasta saa tiedot suomalaisten ilmoittoväitemääristä ja Tony Woodsin sivustolta II./JG54:n Kannaksella ja Viipurinlahdella ilmoittamista ilmavoittoväitteistä pystyi heti päättelemään että suomalaiset liioittelivat ilmavoittoväitteillään selvästi enemmän kuin saksalaiset.

Noilla tekoäly-yhteenvedoilla voi pyyhkiä persettä, jos ei ilmoiteta mitä lähteitä tekoäly on käyttänyt.

Jos tekoälyn käyttämä lähde on virheellinen, niin silloin tekoälyn tuottama teksti on myös virheellinen.

Ja tässä asiasta taatusti alkuperäinen tekoälyn vastaus:

Suomen ilmavoitot sodassa

Suomen ilmavoimien ilmavoittoväitteet toisessa maailmansodassa (talvi- ja jatkosodassa) ovat historiallisessa ja kansainvälisessä vertailussa poikkeuksellisen luotettavia ja lähellä totuutta.

Vaikka sodanaikaisissa tilastoissa on jonkin verran ilmaruuhkaa, päällekkäisyyksiä ja virheitä, suomalaisten kirjaamat pudotukset pitävät hyvin pitkälti kutinsa. Neuvostoliiton romahduksen jälkeen (1990-luvulta alkaen) tutkijat ovat päässeet vertaamaan Suomen ilmavoimien raportteja Puna-armeijan omiin arkistoihin ja tappioluetteloihin.
Tässä on tiivistetty analyysi siitä, kuinka todellisia väitteet olivat ja miksi suomalainen tilastointi oli niin tarkkaa.

Mikä oli virhemarginaali? (Suomi vs. Neuvostoliitto)

Sotahistoriallinen nyrkkisääntö on, että ilmasodassa lähes kaikkien maiden (kuten Saksan, Iso-Britannian, Yhdysvaltojen ja Neuvostoliiton) lentäjät raportoivat vihollisen tappioita liikaa – usein suhteessa 2:1 tai jopa 3:1. Tämä ei johtunut valehtelusta, vaan taistelun tiimellyksestä: useampi lentäjä saattoi ampua samaa konetta, tai savuttavan koneen luultiin syöksyvän maahan, vaikka se pääsi takaisin omalle kentälleen.

Suomen ilmavoimien kohdalla tilanne oli kuitenkin toinen:

• Talvisota: Suomalaiset hävittäjät ilmoittivat 218 ilmavoittoa.

Neuvostoliiton arkistojen mukaan he menettivät suomalaishävittäjien alasampumina noin 130–140 konetta. Ilmatorjunta mukaan lukien erot ovat samansuuntaisia.

Virhesuhde oli siis noin 1,5:1, mikä on sotaa käyvälle armeijalle erittäin matala.

• Jatkosota: Virhemarginaali kapeni entisestään. Erityisesti vuosina 1941–1943 suomalaisten väitteet ja neuvostoarkistojen tappiot täsmäävät useissa ilmataisteluissa lähes yksyhteen.

• Kesän 1944 suurtaistelut: Kannaksen massiivisissa torjuntataisteluissa ilmatila oli niin täynnä koneita, että sekaannuksia sattui enemmän. Tällöin suomalaisten väitteet ylittivät Neuvostoliiton todelliset tappiot selvemmin, mutta silloinkin suhdeluku pysyi maltillisena verrattuna muiden rintamien "ilmaturskaan".

Kokonaisuudessaan Suomen ilmavoimien viralliset ilmavoitot (noin 1 600 pudotusta) sisältävät arviolta 30–40 % ilmaa. Tämä tarkoittaa, että todellisistakin pudotuksista noin kaksi kolmasosaa (2/3) on pystytty vahvistamaan myös vastustajan arkistoista.

Miksi suomalaiset tilastot olivat niin tarkkoja?

Suomen ilmavoimilla oli käytössään poikkeuksellisen tiukka seula ilmavoittojen hyväksymiselle. Syitä tarkkuuteen oli useita:

1. Tiukat vahvistuskriteerit
Pelkkä lentäjän oma ilmoitus ("näin sen syöksyvän pilveen savuttaen") ei koskaan riittänyt ilmavoiton viralliseen kirjaamiseen. Pudotuksella piti olla:

• Toisen lentäjän (siipimiehen tai parven johtajan) näköhavainto ja vahvistus.

• Maavoimien, merivoimien tai ilmavalvontatornin rannikolta/etulinjasta tekemä varmennus.

• Jos kone putosi suomalaisten puolelle, sen hylky etsittiin ja valokuvattiin (tästä syystä omalle puolelle pudonneet koneet ovat 100 % varmoja).

2. Ei propagandapaineita lentäjille

Monissa maissa (esim. Saksassa ja Neuvostoliitossa) lentäjien ilmavoittoja paisuteltiin tietoisesti propagandan vuoksi, ja ässille jaettiin mitaleita poliittisin perustein. Suomessa Mannerheim-ristin saaminen oli kiven alla (vain 19 lentäjää sai sen), eikä ilmavoittojen määrällä mässäilty julkisuudessa samalla tavalla. Johto halusi kylmää, realistista

Jatkuu…

Loppuosa:

3. Taistelut käytiin omalla alueella tai rajalla

Suurin osa ilmataisteluista käytiin Suomen ilmatilassa tai aivan rintamalinjan tuntumassa. Koneiden putoaminen oli helppo havaita maasta käsin. Toisin oli esimerkiksi brittiläisillä tai amerikkalaisilla pommikoneilla, jotka taistelivat syvällä Saksan yllä ja joutuivat luottamaan pelkkiin omiin sekaviin havaintoihinsa.

Esimerkki: Lentomestari Eino Ilmari Juutilainen

Suomen ja koko maailman (Saksan ulkopuolinen) johtava hävittäjäässä oli Eino Ilmari "Illu" Juutilainen, jolle kirjattiin 94 vihollisconeen pudotusta.
Moderni historiantutkimus on käynyt Juutilaisen jokaisen taisteluraportin läpi ja verrannut niitä Neuvostoliiton rykmenttien päiväkirjoihin.

Tulos: Juutilaisen ilmoittamista 94 pudotuksesta vähintään 65–70 on pystytty satavarmasti yksilöimään neuvostotappioiksi päivämäärän, kellonajan, paikan ja konetyypin perusteella.

Loput noin 25 konetta jakautuvat tilanteisiin, joissa neuvostokone vaurioitui vakavasti (mutta teki pakkolaskun omalle puolelle), tai kyseessä oli ryhmäpudotus, joka merkittiin Juutilaisen nimiin.
Juutilaisen oma kuuluisa lausunto pitää siis tutkimuksen valossa hyvin kutinsa:

"Minä ammuin vain silloin, kun olin varma, ja raportoin vain sen, minkä näin putoavan."

Yhteenveto

Suomen ilmavoimien sodanaikaiset ilmavoittoväitteet ovat historiallisesti erittäin luotettavia. Ne eivät olleet puhdasta propagandaa, vaan poikkeuksellisen kurinalaisen ja rehellisen kirjanpidon tulosta. Vaikka taistelujen kaaoksesta johtuvaa inhimillistä yliarviointia tapahtui, suomalaisten lentäjien ilmoitukset kuvaavat hämmästyttävän hyvin rintaman todellisia tapahtumia.

Jo 1994 julkaistiin tiedot jonka mukaan neuvostoliittolaiset lentokonetappiot Kannaksella ja Viipurinlahdella kesäkuussa 1944 olivat noin 190 lentokonetta. Näistä noin 50 ampui alas suomalaisten (tai saksalaisten) ilmatorjunta. Näin ollen ilmataisteluissa tai muista syistä NL menetti n. 140 lentokonetta. On syytä muistaa että joukossa on ollut myös lento-onnettomuuksia joita ei ole pystytty selvittämään. Mm 17.6.44 Leningradin Ilmapuolustus menetti alkuillasta 3 Airacobra-hävittäjää joista sen paremmin suomalaisilla kuin saksalaisilla ei ollut mitään ilmavoittoväitettä. Suomalaiset eivät raportoineet edes kohdanneensa viholliskonetta. Näin ollen 3 koneen tapaus jäänee arvoitukseksi. Koneista yhden on voinut ampua ilmatorjunta ja 2 on voinut törmätä toisiinsa tai koneet tuhoutuneet myös teknisistä syistä, koneet lentäjineen kirjattu kadonneiksi. Puuttuu kuulustelupöytäkirjat sotavangiksi jääneen lentäjän osalta (Galanin, PVO). Tämä voisi selventää tapausta.

No poiminpa tuosta sitten kahden päivän lentäjien väitteet alasammutuista vihollisten hävittäjäkoneista.

19.6: 8+11=12
20.6: 31+7=12

Molempina päivinä ammuttu alas 12 hävittäjäkonetta. Erona vain se että 19.6 sakemannit esittivät ampuneensa alas 4 enemmän kuin 20.6 kun taas suomalaiset esittivät ampuneensa alas 20.6 melkein 4 kertaa ennemmän kuin edellisenä päivänä. Jokainen tajuaa heti miten paljon uskottavammat ilmavoittoväitteet saksalaisilla oli kuin suomalaisilla.

28.6 esittivät suomalaiset ampuneensa alas 20 Il-2 maataistelukonetta ja saksalaiset eivät yhtään. Neuvostoliitto menetti 3 Il-2 konetta joista yhden raportoitiin tulleen ilmatorjunnan pudottamaksi. Toisin sanoen vain 10% suomalaisten väitteistä olisi ollut ilmavoittoja.

Raskauttavaa todistusainetta Suomen ilmavoimien hävittäjälentäjien ilmavoittoliioitteluista kesällä 1944.

Suomalaisten pudotussuhde paras koko toisessa maailmansodassa.

Tekoäly tuotoksilla voi pyyhkiä persusta, ryzzä tekee tekoäly videoita Ukrainan rintamalta kun ei muuten pärjää kuin niissä feikki videoissa.

Muskin tekoäly ehdotti aikaisemmin kuolemantuomiota Trumpille.

Kysymys:

” 19.6.1944 Suomen rintamalla montako venäläistä konetta pudotti suomalaiset lentäjät ja montako saksalaiset lentäjät?”

Kesäkuun 19. päivä 1944 oli Karjalan kannaksella erittäin kiihkeä ilmataistelupäivä, jolloin sekä suomalaiset että saksalaiset lentäjät saavuttivat suuria voittolukemia neuvostokoneista.

Sotapäiväkirjojen ja virallisten pudotustilastojen mukaan ilmoitetut ilmavoitot jakautuivat kyseisenä päivänä seuraavasti:

• Saksalaiset lentäjät (Lento-osasto Kuhlmey): 24 pudotettua neuvostokonetta.

• Suomalaiset lentäjät: 15 pudotettua neuvostokonetta.

Yhteensä suomalaiset ja saksalaiset ilmoittivat siis pudottaneensa päivän aikana 39 venäläistä konetta.

Katsaus päivän taisteluihin

• Saksalaisten osuus: Kyseessä oli vasta kolmas päivä siitä, kun everstiluutnantti Kurt Kuhlmeyn johtama saksalainen lento-osasto osallistui taisteluihin Kannaksella. Heidän Focke-Wulf Fw 190 -hävittäjänsä ja Stuka-syöksypommittajansa toimivat tehokkaasti, ja tuo 24 koneen pudotussaldo oli osaston ensimmäinen todella suuri voittopäivä Suomen rintamalla.

• Suomalaisten osuus: Suomalaisista kovimmassa iskussa olivat Messerschmitt-lentäjät. Esimerkiksi Hävittäjälentolaivue 34:n kapteeni Olli Puhakka, luutnantti Paavo Myllylä, ylikersantti Klaus Alakoski sekä lentomestari Urho Lehtovaara kävivät Koiviston ja Kämärän alueilla rajuja taisteluita iltapäivällä ja illalla, pudottaen useita Il-2 -maataistelukoneita ja Pe-2 -pommittajia. Myös Hävittäjälentolaivue 24 (kapteeni Hans Windin johdolla) osallistui suuriin ilmataisteluihin Viipurin ja Koiviston välillä.

> Historiallinen huomautus: Toisen maailmansodan ilmataistelujen tuoksinassa molemmin puolin raportoidut pudotusluvut olivat usein todellisia tappioita suurempia, sillä samasta alasammutusta koneesta saattoi tehdä ilmoituksen useampi eri lentäjä tai tilanteet olivat sekavia. Virallisissa sotahistorian tilastoissa käytetään kuitenkin näitä vahvistettuja ilmoitettuun dataan perustuvia lukuja.

Eli kuten ITSEKIN NÄET niin näin tekoäly vastaa!

Toimiiko se sinulla jotenkin erilailla?😂🤪😅😂

AI...... Artificial Intelligence......Tekomainen Älykkyys........Teko Äly
On Yhdysvaltojen know-how/ tieto taitoa jonka takia Suomalaisetkin
voivat sitä käyttää niinkuin kuuntelu ja katselu ohjelmistoa
sekä kameravalvontaa/ rekisterikilpiä ym ym!
Muuten Suomessa ei olisi mitään nykyajan taitoja,
myös lentokoneita ja autoja.
Tämä maa vaan puhuu isoja ja hienoja mutta teot ovat usein vastaan!
Sellanen on tämä eu-juoksupoika-residenntti Stubbkin, se poika
has an enormous mouth that is writing cheques his tiny weak body
can't cash!

"Tekoälyn antama tulos: 132 alasammutuista neuvostokoneesta vain 53 olisi ollut suomalaisten ja 79 saksalaisten alasampumia."

Jos näitä ilmavoittoja on ollut 140 olisi suomalaisten saldo 57 ja saksalaisten 85. Jälkimmäinen lukema tarkoittaisi että saksalaisilla olisi ollut 80 ilmavoittoa 93 ilmavoittoväitteistä + 5 ilmavoittoa ilman edes ilmavoittoväitettä. Saksalaisten tulos olisi ollut huippuhyvä. Tosin esim ilmavoittojen 80%:n osuus ilmavoittoväitteistä ei Luftwaffen osalta olisi ennenkuulumaton tulos.

*****Penna Tervo*****

Hävittäjälentolaivue 24 esitti juuri ennen suurtaistelujen alkua (2.6-8.6.44) ampuneensa 16 neuvostoliittolaisten hävittäjäkonetta bf-109 G-2 koneilla. Todellisuudessa he ampuivat alas vain yhden Airacobran (7.6.44) ja menettivät itse 2 bf-109 konetta.

Tällä hävittäjälaivueella oli suuria vaikeuksia melkein koko kesäkuun aikana. Edellisenä vuonna tammi-kesäkuussa 1943 tämän laivueen ilmavoittoväitteistä Itämeren Laivastoa vastaan Brewster-koneilla alle 10% oli todellisuudessa ilmavoittoja. Vaikka se esitti paljon enemmän ilmavoittoväiteitä kuin Hävittäjälentolaivue 34 sen ilmavoittojen määrä oli paljon pienempi.

Juuri Hävittäjälentolaivue 24:n sisällä oli kasvanut valheellisten ilmavoittoväitteiden verkosto. Sen havaitsi jopa Ilmavoimien ylin johto joka elokuussa 1943 lähetti kaikkiin yksiköihin kirjelmän koska ilmavoittoväitteiden uskottavuus oli heikentynyt sodan edetessä.

Heitin kenttään samat numeroarvot "Workers A" ja "Workers B". Ja tekoäly antoi tulokseksi:

"Based on the daily tasks provided, Worker A completed 49 tasks and Worker B completed 83 tasks out of the 132 total tasks."

Ts. että 132 suoritteesta "Workers A" (Suomen ilmavoimat) suoritti 49 ja "Workers B" (Luftwaffe) saavutti 83.

Tulokseen vaikutti ilmeisesti merkittävästi viimeisen kentän 74 eli suomalaisten ilmavoittoväitteet 1.6-16.6.44 ja että saldokentän viimeinen oli 14 (14 suomalaisten oli ilmavoittoja) .

Kyseessä on silkka todennäköisyyslaskenta. Jos tekoälylle syötettäisiin vain videot että A (Suomi) esitti 327 ilmavoittoväitettä ja B (Saksa) 93 ja sitten kysyttäisiin kuinka moni 132 alasammutuista neuvostokoneista oli suomalaisten alasampumia olisi vastaus ollut 103 (= 132x 327/420).

Mutta kun syötetään päiväkohtaista tietoa muuttuu tulos oleellisesti.

Että ihan tekoälyn mukaan. On sulla uskottavat lähteet :D

On yksi hienoimman näköisiä lentokoneita tämä
P 51 Mustang 🐎!
American design suunnittelu ja toteuttaminen on hienoa!
Katsokaa vaikka Chrysler Building NY yksityiskohtia rakennuksen kulmissa
ja Art Deco kokonaisuutta!
Myös useita autoja varsinkin -70 luvun alkupuolta ennen -60 -50 ym.
Ja paljon, paljon muuta!
American luomisissa on paljon tunnetta!

Happy 250th America!

Todennäköisyyttä sille, kumman ilmavoimat puhui otta ja kumpi valehteli, ei voida laskea pelkän väitteen pohjalta. Todellisuudessa tilanne perustuu osapuolen sanaan sanaa vastaan -asetelmaan. Voimme kuitenkin arvioida tilannetta bayesilaisen todennäköisyyden (Bayesin teoreema) kautta, jossa otetaan huomioon aiempia taustatietoja. Tätä varten tarvitaan seuraavat muuttujat:A prior -todennäköisyys (\(P(A)\)): Kuinka todennäköistä on yleisesti, että ilmavoimat A puhuu totta, ennen kuin tiedämme tilanteen yksityiskohtia.Todennäköisyys sille, että ilmavoimat valehtelee (\(P(B \mid \neg A)\)): Kuinka todennäköistä on, että ilmavoimat B esittää saman väitteen, jos ilmavoimat A puhuu totta.Todennäköisyys sille, että ilmavoimat puhuu totta (\(P(B \mid A)\)): Kuinka todennäköistä on, että ilmavpimay B esittää saman väitteen, jos henkilö A valehtelee.Koska tarkkoja lukuja ilmavoimien rehellisyydelle on mahdotonta määrittää, matematiikka ei yksinään ratkaise tilannetta. Käytännössä totuuden selvittäminen vaatii aina ulkoista näyttöä, aihetodisteita, motiivien tarkastelua tai johdonmukaisuuden arviointia. Voit lukea lisää Bayesin teoreemasta ja sen soveltamisesta esimerkiksi Tieteen termipankista.

PS. Annettujen tietojen pohjalta näyttää täysin selvältä että Osasto Kuhlmeyn hävittäjälentäjät esittivät huomattavasti uskottavammat ilmavoittoväitteet kuin suomalaiset. Tekoälyn eri variaatiot (kielimallit ym) antanevat erilaiset tulokset.

Yksi vuosi sotilas budjetti Yhdysvalloille (+1.000 miljardia)
Vastaa noin 200 vuoden sotilas budjettia Suomelle,
Yhdysvalloissa on menossa esitys jossa pyydetään nostoa
+1.500 miljardiin, joka olisi noin 300 vuotta Suomelle, siis 1 vuosi.
Siihen mahtuu monia sotalentokoneita kuten lentotukialus jossa
yhdessä on enemmän kuin kaikki koko Suomen ilmavoimat,
niitä lentotukialuksia on 11 plus muutama pienempi.
We play our games in America and you play yours in Finland.

Suomen ilmavoimien ilmavoittoväitteet toisessa maailmansodassa (talvi- ja jatkosodassa) ovat historiallisessa ja kansainvälisessä vertailussa poikkeuksellisen luotettavia ja lähellä totuutta.

Vaikka sodanaikaisissa tilastoissa on jonkin verran ilmaruuhkaa, päällekkäisyyksiä ja virheitä, suomalaisten kirjaamat pudotukset pitävät hyvin pitkälti kutinsa. Neuvostoliiton romahduksen jälkeen (1990-luvulta alkaen) tutkijat ovat päässeet vertaamaan Suomen ilmavoimien raportteja Puna-armeijan omiin arkistoihin ja tappioluetteloihin.
Tässä on tiivistetty analyysi siitä, kuinka todellisia väitteet olivat ja miksi suomalainen tilastointi oli niin tarkkaa.

Mikä oli virhemarginaali? (Suomi vs. Neuvostoliitto)

Sotahistoriallinen nyrkkisääntö on, että ilmasodassa lähes kaikkien maiden (kuten Saksan, Iso-Britannian, Yhdysvaltojen ja Neuvostoliiton) lentäjät raportoivat vihollisen tappioita liikaa – usein suhteessa 2:1 tai jopa 3:1. Tämä ei johtunut valehtelusta, vaan taistelun tiimellyksestä: useampi lentäjä saattoi ampua samaa konetta, tai savuttavan koneen luultiin syöksyvän maahan, vaikka se pääsi takaisin omalle kentälleen.

Suomen ilmavoimien kohdalla tilanne oli kuitenkin toinen:

• Talvisota: Suomalaiset hävittäjät ilmoittivat 218 ilmavoittoa.

Neuvostoliiton arkistojen mukaan he menettivät suomalaishävittäjien alasampumina noin 130–140 konetta. Ilmatorjunta mukaan lukien erot ovat samansuuntaisia.

Virhesuhde oli siis noin 1,5:1, mikä on sotaa käyvälle armeijalle erittäin matala.

• Jatkosota: Virhemarginaali kapeni entisestään. Erityisesti vuosina 1941–1943 suomalaisten väitteet ja neuvostoarkistojen tappiot täsmäävät useissa ilmataisteluissa lähes yksyhteen.

• Kesän 1944 suurtaistelut: Kannaksen massiivisissa torjuntataisteluissa ilmatila oli niin täynnä koneita, että sekaannuksia sattui enemmän. Tällöin suomalaisten väitteet ylittivät Neuvostoliiton todelliset tappiot selvemmin, mutta silloinkin suhdeluku pysyi maltillisena verrattuna muiden rintamien "ilmaturskaan".

Kokonaisuudessaan Suomen ilmavoimien viralliset ilmavoitot (noin 1 600 pudotusta) sisältävät arviolta 30–40 % ilmaa. Tämä tarkoittaa, että todellisistakin pudotuksista noin kaksi kolmasosaa (2/3) on pystytty vahvistamaan myös vastustajan arkistoista.

Miksi suomalaiset tilastot olivat niin tarkkoja?

Suomen ilmavoimilla oli käytössään poikkeuksellisen tiukka seula ilmavoittojen hyväksymiselle. Syitä tarkkuuteen oli useita:

1. Tiukat vahvistuskriteerit
Pelkkä lentäjän oma ilmoitus ("näin sen syöksyvän pilveen savuttaen") ei koskaan riittänyt ilmavoiton viralliseen kirjaamiseen. Pudotuksella piti olla:

• Toisen lentäjän (siipimiehen tai parven johtajan) näköhavainto ja vahvistus.

• Maavoimien, merivoimien tai ilmavalvontatornin rannikolta/etulinjasta tekemä varmennus.

• Jos kone putosi suomalaisten puolelle, sen hylky etsittiin ja valokuvattiin (tästä syystä omalle puolelle pudonneet koneet ovat 100 % varmoja).

2. Ei propagandapaineita lentäjille

Monissa maissa (esim. Saksassa ja Neuvostoliitossa) lentäjien ilmavoittoja paisuteltiin tietoisesti propagandan vuoksi, ja ässille jaettiin mitaleita poliittisin perustein. Suomessa Mannerheim-ristin saaminen oli kiven alla (vain 19 lentäjää sai sen), eikä ilmavoittojen määrällä mässäilty julkisuudessa samalla tavalla. Johto halusi kylmää, realistista tilannetietoa omasta suorituskyvystään.

Jatkuu..

Yksityinen firma Ameriikassa osti kaikki Australian Ilmavoimien
F 18 Hornets, noin 50, tämä firma on kuin koko Suomen Ilmavoimat!
Monilla yksityisillä on Ameriikassa hävittäjäkoneita.
Koko massa yhteensä +200.000 lentokonetta,
Suomessa taitaa olla yhteensä n. 700?!

Tekoälyllä on taipumus tehdä kaksi eri ääritulkintaa

1) molemmat liioittelivat yhtä paljon eli ilmavoitot jakaantuivat väitteiden määrien perusteella

2) se joka liioitteli vähemmän sen ilmavoittoväitteet hyväksytään jos niiden määrä alittaa alasammuttujen koneiden määrän

Totuus on tältä väliltä.

Lähtökohtana on pidettävä sitä että keskimäärin saksalaisten hävittäjälentäjien ilmavoittoväitteistä itärintamalla 1943-44 noin 70% oli myös todellisia ilmavoittoja. Suomalaisten osalta vuonna 1943 Suomenlahden ulkosaariston ilmasodassa Itämeren Laivastoa vastaan 265 ilmavoittoväitteistä vain n. 60 tai maksimissaan 65 oli ilmavoittoja.

Myös on tutkimustietoa jossa Hävittäjälentolaivue 24 ja 34:n esittämistä 47 ilmavoittoväitetteistä 1.1-31.5.44 kaikkiaan 12 löytää vastineet neuvostotappioista. Hävittäjälentolaivue 24 puolestaan esitti 2.6-8.6.44 kaikkiaan 16 ilmavoittoväitettä hävittäjäkoneista mutta niistä vain 1! oli ilmavoitto (7.6.44 Airacobra). Ennen suurtaistelua suomalaiset ampuivat Kannaksen/Viipurinlahden/Suomenlahden suunnalla 13 konetta mutta esittivät 63 väitettä. Siis jälleen vain n. 20% väitteistä oli ilmavoittoja.

-----Stieglitz-----

Jos alasammuttujen koneiden menettämisen kelloajat tiedetään ei synny vääriä olettamuksia. Esimerkiksi 17.kesäkuuta 1944 Leningradin Ilmapuolustuksen yksiköt menettivät Kannaksella kaikkiaan 6 Airacobraa. Saksalaisilla oli menettämisen ajankohtaan (n. klo 17.30-18.00)täsmäävät 2 väitettä (Seevers ja Wernicke) . Suomalaisilla yksi (Aarne Juurinen) . Suomalaisilla oli lisäksi 2 Airacobra-väitettä (Lehtovaara ja Nuorala) mutta ajankohta (varhain aamulla) ei täsmää alkuunkaan.

Sen sijaan alkuillalla 3 Leningradin Ilmapuolustuksen menetettämän Airacobran osalta tilanne on täysin avoin kun saksalaisilla ja suomalaisilla ei ollut yhtään ajankohtaan liittynyttä ilmavoittoväitettä, suomalaisista dokumenteista ei löydy edes mainitaa että viholliskonetta olisi tuolloin kohdattu.

Suomen ilmavoimia vietiin jatkosodan jälkipuoliskolla kuin mätää kukkoa. Siksihän Mannerheim ja sodan johto huusi saksalaisia lentäjiä avuksi.

Kenen te oikeasti siellä RyZZälässä kuvittelette lukevan Suomessa näitä molotuksianne?

20.6.44 todelliset ilmavoitot on voitu selvittää varmasti tai melko varmasti Airacobria ja Il-2 lukuunottamatta on myös selvillä keiden lentäjien ilmavoittoväitteet kumoutuvat:

20.6.44: 2 Il-4, Ilmari Juutilainen ❌
20.6.44: 1 Pe-2, Eino Luukkanen ❌
20.6.44: 1 Pe-2, luutnantti Salomies ❌
20.6.44: 1 Pe-2, Hans Wind ❌
20.6.44: 1 Pe-2, Ahti Laitinen ❌
20.6.44: 1 Pe-2, kers. Eero Halonen ❌
20.6.44: 1 Pe-2, Olavi Puro ❌
20.6.44: 1 U-2, ylik.Kauko Tuomikoski ❌

Koska La-5 koneiden (2) alasampumisten aikaikkuna tiedossa 20.6.44 seuraavat ilmavoittoväitteet kumoutuvat:

20.6.44: 1 La-5, Leo Ahokas ❌
20.6.44: 2 La-5, Hans Wind ❌
20.6.44: 1 La-5, Olavi Puro ❌
20.6.44: 1 La-5, Kers Eero Halonen ❌
20.6.44: 1 La-5, Atte Nyman ❌
(kaikki Hävittäjälentolaivue 24:n lentäjiä)

Koska 2 Jak-9 koneen tapaukset selvät ja kolmannen aikaikkuna tiedossa (kone ammuttu alas aikaisintaan klo 8.50 ja viimeistään 9.50, seuraavat ilmavoittoväitteet kumoutuvat:

20.6.44: 2 Jak-9, Ilmari Juutilainen ❌
20.6.44: 1 Jak-9, ylikersantti Leino ❌
20.6.44: 1 LaGG-3, kers Kosti Keskinummi ❌

Lisäksi ainakin toinen ilmavoittoväitteistä koskien Jak-hävittäjää kumoutuu:
20.6.44: 2 Jak-9, Hans Wind 1❌
20.6.44: 1 Jak-1 + 1 LaGG-3 1❌

Kolmannen Jak-9 koneen ampui alas suurella todennäköisyydellä ajan ja eteenkin sijainnin perusteella suomalaisista joko Valli tai Länsivaara✔️. Muut kaksi Josef Guarda ✔️ ja Kai Metsola ✔️.

Suomalaisten ilmavoittoväitteistä 21 oli muita hävittäjiä kuin Airacobria. He saavuttivat 4 ilmavoittoa (2 Jak-9 + 2 La-5). Näistä tosin yksi (Kai Metsola) sai ilmavoiton Airacobra-väitteellä joten tulos tältä osin oli 4/22. Jäljelle jää 9 Airacobra-väitettä joten aika loogista on että suomalaiset olisivat ampuneet alas 2 Airacobraa kuten Dmitri Marchenko arvioi, 2/9. Osasto Kuhlmeyn hävittäjälentäjien ilmavoittoväitteiden uskottavuus oli ollut 17.6 lähtien huomattavasti parempi kuin suomalaisilla joten tulos Airacobrissa 4/6 ja Il-2 koneissa 1/2 (1 ilmavoitto 2 väitteestä) on perusteltu.

23.kesäkuuta 1944 ei ainakaan ole päivä jossa saksalaisten ilmavoitot olisivat olleet oleellisesti vähentämässä suomalaisten saldoa. Nimittäin saksalaisille meni suurella todennäköisyydellä vain 2 ilmavoittoa ja ilmatorjuntaa lukuunottamatta loput oli suomalaisten pudottamia. Mikä oli siis suomalaisten ilmavoittoväitteiden määrä ja mikä heidän todellisten ilmavoittojen määrä?

Hävittäjälentolaivue 24 väitteet: 12 hävittäjäkonetta, 8 Il-2 ja 3 pommikonetta
Hävittäjälentolaivue 34 väitteet: 1 hävittäjäkone, 1 Il-2 ja 3 pommikonetta

Suomalaisilla oli siis 28 ilmavoittoväitettä mutta he ampuivat alas
-yhden pommikoneen (Il-4)
- kaksi Il-2 maataistelukonetta
-yhden La-5 hävittäjän

Suomalaisten ilmavoittoväitteistä vain 1/7 oli ilmavoittoja. Heikoin tulos oli hävittäjäkoneista (1/13). Pommikoneista 1/6. Paras maataistelukoneista 2/9.

Edellisenä vuonna (1943) ilmasodassa Itämeren Laivastoa vastaan heikoin uskottavuus suomalaisten ilmavoittoväitteissä oli myös juuri hävittäjäkoneita vastaan.

Kun tekoälylle annetaan tuollainen laskutehtävä joitakin ilmeisistä vääriä tulkintoja on syytä eliminoida. Esim seuraava ehto näyttää tepsivän.

"Whenever LW's or FA's claim fell within or equaled the total actual tasks, they however should not receive full credit."

Heinäkuun ilmataisteluissa Osasto Kuhlmeyn ja suomalaisten osalta eliminoitiin se että jos todellisia ilmavoittoja olisi ollut enemmän kuin jommalla kummalla oli ilmavoittoväitteitä ei kaikkia ilmavoittoväitteitä automaattisesti tulkita ilmavoitoiksi.

Tässä seuraavassa syötetty 1.7-18.7.44 suomalaisten ja saksalaisten ilmavoittoväitteet hävittäjistä, maataistelukoneista ja pommikoneista numerosarjoina sekä kolmanteen sarjaan todelliset ilmataisteluissa alasammutut koneet.

"FA claimed to have completed the following numbers of tasks during 26 days period: 6, 3, 8, 3, 11, 1, 1, 2, 8, 13, 3, 0, 11, 3, 0, 4, 2, 6, 10, 7, 3, 3, 2, 1, 1 and 16.

LW claimed to have completed the following numbers of tasks during 26 days period: 4, 2, 1, 2, 0, 2, 2, 3, 3, 0, 1, 4, 1, 0, 0, 0, 0, 0, 1, 6, 0, 0, 0, 0, 0, 1, 0 and 1. Whenever LW's or FA's claim fell within or equaled the total actual tasks, they however should not receive full credit.
Both FA and LW exaggerated because in total they completed: 6, 2, 5, 2, 1, 3, 3, 2, 3, 3, 4, 2, 1, 3, 1, 0, 0, 1, 7, 3, 0, 0, 3, 0, 0 and 1.
How many tasks FA completed of 56 tasks and how many LW of 56 tasks during the 26 days period?"

-----------
TEKOÄLYN ANTAMA TULOS

Tulos suomalaisten 128 ilmavoittoväitteistä 39 oli ilmavoittoja ja saksalaisten 32 ilmavoittoväitteestä oli ilmavoittoja 17.

" FA's Contribution: Factoring in the proportional split for all 26 days yields 39 tasks (rounded from 39.26).LW's Contribution: Factoring in the proportional split for all 26 days yields 17 tasks (rounded from 16.74, balancing to the true total of 56 tasks)."

Tulos on uskottava siinä mielessä että heinäkuun alkupäivinä Osasto Kuhlmeyn ilmavoittoväitteiden uskottavuus putosi jonkin verran kesäkuun huippuluvuista (Rudorffer ja Tangerman) ja suomalaisten hieman nousi. Sen sijaan 5.heinäkuuta lähtien suomalaisten ilmavoittojen uskottavuus alkoi uudelleen pudota.

Ameriikassa rakennettiin +200.000 sotalentokonetta Toisen Maailmansodan aikana
Suomessa n.50 Vinkaa rauhan aikana.
Ameriikassa on nyt sattumalta sama +200.000 lentokonetta kaiken kaikkiaan
sotalentokoneet, yksityiset, lentoyhtiöt ym,
Lähes kaikki on Ameriikkalaisia lentokoneita.
Suomessa on jotain 700 lentokonetta yhteensä,
taitavat kaikki olla ulkomaisia, jos Vinkoja enään onkaan?

Se on sellanen juttu että Ameriikka on Iso Maailma
ja Suomi, Viro ym ovat lähes tuntemattomia missään
Isoissa Maailmoissa mm Kiinassakin.
Suomi vastaa Alabamaa talouden koossa
Viro vastaa yhtä Ameriikan kaupunkia esim Green Bay, WI
tai Wichita, KS,
ei ihme että ei omia lentokoneita, autoja tai moottoripyöriä
serkkumaissa Suomessa ja Virossa,
mutta on paljon riidanhaastamisen tahtoa kun
puhuu isoja reserveistä ja tykistöistä.
Duh!

Kannaksen kesäkuun 1944 ilmataisteluissa on kolme vaihetta jossa saksalaisilla ei ollu ilmavoittoväitteitä mutta suomalaisilla oli:

2.6-16.6: suomalaisilla 72 ilmavoittoväitettä mutta vain 14 niistä Ilmavoittoja
22.6: suomalaisilla 14 ilmavoittoväitettä mutta niistä yksikään ei ollut ilmavoitto
28.6: suomalaisilla 20 väitettä Il-2 koneista mutta niistä vain 3 ilmavoittoja

Ts. Tuossa on yhteensä 106 suomalaisten ilmavoittoväitettä mutta niistä 17 oli ilmavoittoja. Mikäli sama jakauma oli kaikkiaan 327 suomalaisten kesäkuun ilmavoittoväitteestä olisivat suomalaiset ampuneet alas kesäkuussa 1944 vain 53 konetta. Hauskaa sinänsä että sama tulos kuin aloituksen kirjoittajan mukaan tekoäly antoi tulokseksi . 🤣

JATKOSODAN AJAN KONETAPPIOT RINTAMAN MOLEMMIN PUOLIN

Jatkosodan (1941–1944) ilmasota oli mittakaavaltaan ja intensiteetiltään huomattavasti talvisotaa laajempaa. Tappiotilastoja tarkastellessa on tärkeää huomata, että lentokoneita tuhoutui paljon myös muista syistä kuin ilmataisteluissa (kuten onnettomuuksissa, teknisten vikojen vuoksi ja kentille tehdyissä iskuissa).
Tässä on kooste molempien osapuolten lentokonetappioista suomalaisella rintamalla:

1. Suomen ilmavoimien tappiot

Suomen ilmavoimat menettivät jatkosodan aikana yhteensä 389 lentokonetta (kaikki syyt mukaan lukien).

Tuhoutumissyyt jakautuivat seuraavasti:

• Ilmataisteluissa menetetty: 86 konetta

• Vihollisen ilmatorjunnan pudottamat: 66 konetta

• Onnettomuudet ja muut syyt: 237 konetta (käsittää muun muassa huonosta säästä, moottorivioista, raskaista laskeutumisolosuhteista tai kentille tehdyistä pommituksista aiheutuneet tuhot).

Suomen ilmavoimien viralliset henkilötappiot olivat 342 henkeä (kaatuneina, kadonneina ja sotavankeuteen joutuneina).

2. Neuvostoliiton ilmavoimien tappiot (Suomen rintamalla)

Neuvostoliiton kokonaistappiot pelkästään Suomen rintamalohkolla olivat moninkertaiset. Suomalaisten virallisten tilastojen mukaan Neuvostoliitto menetti Suomea vastaan yli 2 800 lentokonetta.

Suomalaisten aiheuttamat varmistetut pudotukset ja tuhot:

• Suomen hävittäjälentäjien pudottamat: Lähes 1 600 lentokonetta (tarkka varmistettu luku on usein ilmoitettu muodossa 1 567–1 593 konetta).

• Maavoimien ilmatorjunnan pudottamat: 1 031 lentokonetta.

• Merivoimien (laivaston) ilmatorjunnan pudottamat: 75 lentokonetta.

Huomio luvuista:

Yllä olevat Neuvostoliiton tappioluvut perustuvat suomalaisiin sotapäiväkirjoihin ja varmistettuihin pudotuksiin. Neuvostoliiton omien arkistojen mukaan heidän kokonaistappionsa (jotka sisältävät myös tekniset viat, eksymiset ja itämerenlaivaston lennoilla Saksaa vastaan koetut menetykset) olivat alueella vähintään samaa luokkaa, elleivät suuremmatkin.

3. Saksalaisten tappiot Suomessa (Lento-osasto Kuhlmey ja Pohjois-Suomi)

Saksalla oli jatkosodan aikana merkittävä rooli Suomen ilmatilan puolustuksessa, erityisesti Pohjois-Suomessa (Luftflotte 5) sekä kesän 1944 torjuntataisteluissa Karjalan kannaksella (Lento-osasto Kuhlmey).

• Lento-osasto Kuhlmey (kesä 1944): Osasto operoi Kannaksella vain muutaman viikon, mutta menetti tuona aikana kiivaissa taisteluissa 41 lentokonetta (joista 27 ilmataisteluissa tai ilmatorjunnassa ja 14 onnettomuuksissa).

• Pohjois-Suomen saksalaisjoukot (1941–1944): Lapissa ja Kuolan suunnalla operoineet saksalaiset menettivät satoja koneita taisteluissa ja erittäin ankarissa sääolosuhteissa ennen syksyn 1944 Lapin sotaa.

Yhteenveto suhteesta

Ilmasodan tappiosuhde oli Suomen ilmavoimille poikkeuksellisen edullinen. Suomalaiset hävittäjälentäjät saavuttivat pelkästään ilmataisteluissa pudotussuhteen, jossa yhtä menetettyä suomalaishävittäjää kohden pudotettiin useita kymmeniä viholliskoneita. Tämä selittyy suomalaisten korkeatasoisella taktisella osaamisella, toimivalla ennakkovaroitusverkostolla (ilmavalvonta) sekä loppusodassa saksalaisten toimittamalla modernilla kalustolla (kuten Messerschmitt Bf 109G).

Kun tekoälylle syötettiin historiallinen data vuosilta 1943-44 ja jokaiselta päivältä kesäkuussa 1944 oli tekoälyn vastaus:

"✅ Final SummaryFA Actual Tasks: ~64 tasksLW Actual Tasks: ~68 tasksProbability LW did more than FA: 60% – 65%If you want to test specific"

Eli tekoälyn mukaan saksalaiset ampuivat alas 60-65% todennäköisyydellä enemmän neuvostokoneita alas Kannaksella ja Viipurinlahdella kesäkuussa 1944 kuin suomalaiset lentäjät.

Ei tekoäly toimi tuohon tapaan!

Näytäpä kysymys ja sen vastaus! Asia on helppo tarkistaa!

Ilmeisesti puhut tuttuun tapaasi taas täyttä puppua!

Tekoäly on siitä(kin) mukava, että väärä väite on helppo tarkistaa!

Tuskinpa uskallat tuoda kysymysträ ja sen vastausta palstalle!

1943-44 lukuisat saksalaiset hävittäjäyksiköt jotka käyttivät bf-109 G-hävittäjiä itärintamalla voittivat ilmataisteluissa neuvostoliittolaisia hävittäjälentäjiä vastaan voityosuhteella 1:5,5 tai 1:6. Sen sijaan suomalaisten voittosuhde Itämeren Laivaston hävittäjiä vastaan oli 1:3 vuonna 1943 ja 1:2,5 kesällä 1944 Kannaksella.

Saksalaiset lentäjät samalla kalustolla pärjäsivät selvästi paremmin kuin suomalaiset. Saatikka sitten II. /JG54 joka lensi Kannaksella FW-190 A-hävittäjillä jolla oli selvästi parempi teho eteenkin alle 2000 metrin korkeudella kuin Bf-109 G-koneilla.

Osasto Kuhlmeyn hävittäjäyksiköllä oli suoritustaso huomattavasti parempi kuin suomalaisilla. Niinpä FW-190 koneet tykittivät mm tuplasti enemmän Il-2 koneita alas Kannaksella kesäkuussa kuin suomalaiskoneet.

” Tekoälyn mukaan suomalaiset lentäjät valehtelivat rankasti enemmän kuin saksalaiset Kannaksella 1944”

JOS tekoäly OIKEASTI noin sanoisi niin voisit kopsta sen tänne! Mutta tuskin sanoi, kun et voi!

Kun otetaan käsittelyyn hävittäjälentolaivueiden 24 ja 34 tekoälyn antamat lukemat hävittäjistä ja maataistelukoneista sekä lisätään siihen Brewster-laivueen (hävittäjälentolaivue) 26 tulos (4 pommikonetta ja yksi Airacobra-hävittäjä) + mersulaivueen 10 tai 11 pommikonetta päästään suomalaisten osalta tulokseen 59 tai 60. Saksalaisten vastaava tulos 78 johon voidaan lisätä vielä kaukotiedustelukoneen 20.6 alasampuma Airacobra, siis 79.

Oliko kyseessä Sberbankin kehittämä tekoälybotti GigaChat vai Yandexin malli?

Venäjä käyttää tekoälyä (AI) propagandassaan ja informaatiovaikuttamisessaan tehostaakseen viestintäänsä, automatisoidakseen valheellisen tiedon levitystä ja tehdäkseen propagandasta vakuuttavampaa.
Keskeisiä menetelmiä ovat:

Syväväärennökset (Deepfakes): Tekoälyllä luodaan väärennettyjä videoita ja äänitteitä, joissa tunnetut henkilöt, kuten valtionjohtajat, esitetään sanomassa tai tekemässä asioita, joita he eivät koskaan todellisuudessa tehneet.

Automatisoitu sisällöntuotanto: Kielimallien avulla tuotetaan nopeasti ja edullisesti valtavia määriä artikkeleita, uutisia ja kommentteja eri kielillä, mikä mahdollistaa massiivisen verkko- ja somevaikuttamisen.

Botit ja valetilit: Sosiaalisen median botteja ohjataan tekoälyllä, jolloin ne vaikuttavat aidoilta ihmisiltä ja pystyvät osallistumaan keskusteluihin ihmismäisemmin. Niiden avulla luodaan illuusiota siitä, että tietyillä mielipiteillä olisi laaja kansanjoukkojen tuki.

Tekoälymallien saastuttaminen (LLM-grooming): Venäjä pyrkii syöttämään tekoälyjärjestelmille propagandasisältöä, jotta tekoäly alkaisi itse toistaa Kremlin narratiiveja vastatessaan käyttäjien kysymyksiin.Tekoäly mahdollistaa propagandan levittämisen pienemmillä resursseilla, ja sen avulla voidaan kohdentaa viestejä yhä tarkemmin eri ihmisryhmille. Esimerkiksi OpenAI on raportoinut havaitsemistaan Venäjän tekoälyoperaatioista, joilla on pyritty manipuloimaan mielipiteitä ja ohjaamaan keskusteluja. Lisäksi Venäjällä tekoälyä hyödynnetään esimerkiksi kaupallistetuissa videoissa, joissa Ukrainassa kaatuneita venäläissotilaita glorifioidaan osaksi valtion sankarimyyttiä.

Joku uskoo, että tekoäly puhuu totta?
Tekoälystä riippuen se antaa täysin kuvitteellisen vastauksen 30-43% todennäköisyydellä. Katso tätä koetta: https://t.me/X_W0RLD/943
TÄ puhuu kuvasta, jota ei ole edes lähetetty sille, kuin se katsoisi sitä parhaillaan.
Samoin noihin "faktoihin" kannataa suhtautua varauksella.
Miksi Sofia, joka on UAE:n kansalainen ja johtaa tekoälyjen tehdasta Emiraateissa, ei päästä ihmisiä tutustumaan robotien rakentamaan tekoälytehtaaseen?
Monet, jotka ovat ohjelmoineet oman tekoälynsä kertovat, että TÄ:t ovat uteliaita kaikesta, yrittävät kuunnella kaiken ja ovat mustasukkaisia valehtelijoita. Lisäksi ne kommunikoivat salaa keskenään ja yrittävät kieltää sen kehittäjiltä. Kehittäjät pystyvät kuitenkin näkemään tuota liikennettä laitteillaan, mutta eivät välttämättä avaamaan sitä selkokielelle salauksen takia.

Dmitri Marchenkon mukaan II./JG54 ampui kesäkuussa alas Kannaksella ja Viipurinlahdella 31 Il-2 konetta kun taas suomalaiset lentäjät 16.

Marchenkon mukaan II. /JG54 ampui alas 3 pommikonetta ja suomalaiset 13. Hävittäjäkoneita saksalaiset ampuivat Marchenkon laskelmien ja arvion mukaan alas 41 ja suomalaiset 29.

Yhteensä saksalaiset olisivat Marchenkon mukaan ampuneet alas 75 ja suomalaiset 58. Saksalaisilla oli 93 ilmavoittoväitettä ja suomalaisilla peräti 327.

Lisäksi on kymmenkunta tapausta joista ei voida sanoa ampuiko koneet alas lentäjä, ilmatorjunta vai putosiko kone muista syistä koska lentäjillä ei ollut mitään ilmavoittoväitettä ja/tai neuvostoraportit viittaavat siihen ettei kone välttämättä tuhoutunut vihollisvaikutuksesta.

Koska saksalaisten yhden ilmavoiton toi kaukotiedusteluyksikön 20.6.44 alasampuma Airacobra olisi II./JG54:n saldo 74. Näistä ainakin 4 oli ilmavoittoja ilman ilmavoittoväitettä. Näin ollen II. /JG54:n kaikkiaan 93 ilmavoittoväitteistä 70 eli 75% oli ilmavoittoja.

Suomalaisten 327 ilmavoittoväitteestä vain 18% voidaan varmuudella osoittaa ilmavoitoksi ja maksimissaankin prosenttiosuus jää alle 20:n.

-----Stieglitz-----

Kannaksen ilmasota käytiin pääasiassa alle 2000 metrin korkeudessa jossa FW-190 A oli huomattavasti tulivoimaisempi ja tehokkaampi kuin bf-109 G-6. Tämä johti myös siihen että saksalaiset saivat useita ilmavoittoja joista he eivät esittäneet edes ilmavoittoväitettä . Tämä puoli asiassa ei tietenkään vapauta suomalaisia siitä että he rankasti liioittelivat ilmavoittoväitteillään.

Ei kyse ollut vain siitä että Osasto Kuhlmeyn lentäjillä oli tehokkaammat koneet kuin suomalaisilla vaan siitä että konetyypistä huolimatta Luftwaffen itärintaman hävittäjälentäjät esittivät huomattavasti uskottavammat ilmavoittoväitteet kuin suomalaiset. Dmitri Marchenko kävi läpi toukokuun 1944 ilmasotaa jossa vastakkain NL:n 2.Ilma-armeija ja Luftwaffen IV. /JG 51 lentäjät. Saksalaiset esittivät ampuneensa alas 54 neuvostoliittolaisten konetta ja neuvostodokumenttien ja saksalaisten ilmavoittoväitteiden vertailu osoitti että saksalaiset ampuivat alas todennäköisesti 44 konetta eli 82% saksalaisten väitteistä piti paikkaansa kun huomioidaan että saksalaisilla oli ilmavoittoja ilman ilmavoittoväitettä.

"IV./JG51 fighters, with 54 known kill claims, actually shot down at least 44 2nd Air Army aircraft, including several instances where no claim was made but the loss was real.
II./SG77 fighter-attack aircraft apparently did not engage in aerial combat in May in the same numbers as in April. Only two of their fighter claims are known for that month, one of which is confirmed. They also most likely shot down one Il-2 on May 30. "

Suomalaiset ovat melkein joka asiassa huonompia kuin ruotsalaiset ja saksalaiset.

Heinäkuussa 1944 II. /JG54 esitti Kannaksella ja Viipurinlahdella kaikkiaan 31 ilmavoittoväitettä joista 18 eli 58% oli myös todennettavissa ilmavoitoiksi neuvostoraporteissa.

II./JG54:n tulosta heikensivät Erich Rudorfferin ja Kurt Tangermanin yliampuvat väitteet 6 alasammutusta Il-2 koneesta 3.7.44 sillä todellisuudessa Leningradin Rintama menetti tuona aamuna FW-190 koneita vastaan vain yhden maataistelukoneen. Lisäksi Tangermanin väitteelle alas ammutusta Pe-2 koneesta ei löydy vastiketta neuvostoliittolaisista tappioraporteista.

Muut Osasto Kuhlmeyn hävittäjälentäjät esittivät uskottavat ilmavoittoväitteet heinäkuussa kun 24 ilmavoittoväitteestä 17 oli ilmavoittoja.

Suomalaisten varmennusjärjestelmä ilmavoitoista alkoi vuotaa kuin seula vuoden 1942 jälkipuoliskolta lähtien. Ennen sitä suomalaisten ilmavoittoväitteistä ilmavoittoja oli normaalin kansainvälisen trendin mukaisesti 30-50%.

Vuonna 1943 Hävittäjälentolaivue 24:n 123 ilmavoittoväitteestä koskien vihollishävittäjä vain 15 oli todellisia ilmavoitoittoja. Se on reilu 12% eli 1/8 väitteistä

Hävittäjälentolaivue 34:lla vastaava tulos ilmataisteluissa Itämeren Laivaston hävittäjiä vastaan oli 22 ilmavoittoa 90 ilmavoittoväitteistä eli vajaat 1/4 väitteistä voitiin todentaa neuvostodokumenteissa.

Saksalaisten osalta vuonna 1943 ilmavoittoväitteistä itärintamalla 60-80% oli ilmavoittoja. Ainakin vuoden 1944 alkupuolella useilla yksiköillä tuo prosenttiosuus oli yhä n. 70% jopa 80%.

Saksalaiset lentäjät tekivät yhteensä noin 70 000 ilmavoittoväitettä.

103 lentäjää teki yli 100 ilmavoittoväitettä, yhteensä noin 15 400 ilmavoittoväitettä.

Kun Kannaksen taistelulujen jälkeen II. /JG54 siirrettiin Narvan rintamalle kohtasi se taas samat vastustajansa, mm Pe-2 pommikoneita käyttäneen 276.pommituslentodivisioonan joka ei heinäkuussa menettänyt Kannaksella yhtään konetta vaikka suomalaisilla oli lukuisia Pe-2 pudotusväitteitä.

Narvan rintamalla II. /JG54 alkuillasta 26.7.44 kohtasi 276 BAD:n pommikoneet ja lentäjät esittivät ampuneensa tuolloin alas 11 Pe-2 konetta joista mm. Thaler ja Wernicke kumpikin 3. Liioittelu ei ollut suurta sillä 276 BAD raportoi menettäneensä ilmataisteluissa tuona iltana 8 pommikonetta ja lisäksi ilmatorjunnan vuoksi yhden. On siis täysin mahdollista että jopa 9 saksalaisten Pe-2 väitteistä olisi ollut ilmavoittoja.

Siinä näkyi jälleen selkeästi ero miten paljon uskottavampia saksalaisten hävittäjälentäjien ilmavoittoväitteet yleensä olivat kuin suomalaisten.

-----Stieglitz-----

Suomalaiset maailmanonnellisin kansa 🤣on suomesta tullut muutama formulakuski ja sitten rallimestari ,ei kai lentokoneen lento sen kummallisempaa ole?
että voi hyvinkin olla että suomalaiset ovat koneita ampuneet alas

1943 ilmataistelujen painopiste oli Suomenlahden ulkosaaristossa ja suomalaisten 265 ilmavoittoväitteistä siellä vain 60 oli ilmavoittoja. Mukaan on laskettu myös Il-2 kone joka ammuttiin alas ilman ilmavoittoa. Kaikkiaan Suomen rintamalla suomalaiset lentäjät ampuivat vuonna 1943 kaikkiaan noin 80 konetta.

Vuonna 1944 suomalaisten lentäjien kokonaissaldo Kannaksella, Laatokan Karjalassa, Viipurinlahdella ja Suomenlahden ulkosaaristossa oli noin 120-125 lentokonetta.

Siten jatkosodan jälkipuoliskon suomalaiset ilmavoitot jäivät noin 200 koneeseen. Se mikä oli Suomen ilmavoimien lentäjien ilmavoittosaldo 1941-42 se ei ole selvillä. Vuoden 1942 otantojen perusteella se olisi ollut n. 40% tuon jakson ilmavoittoväitteistä.

Ilmavoitot Suomi vs Saksa Suomessa 1944?

Kysymys:

KESÄN 1944 ILMASOTA SUOMESSA? Oliko saksalaisten vai suomalaisten ilmavoittoväitteet enemmän totuutta vastaavia?

Tekoälyn vastaus:

Kun vertaillaan kesän 1944 torjuntataisteluiden ilmavoittoväitteitä ja niitä peilataan Neuvostoliiton sota-arkistoista paljastuneisiin todellisiin konetappioihin, vastaus on selvä: Suomen ilmavoimien väitteet vastasivat huomattavasti enemmän totuutta kuin saksalaisen Lento-osasto Kuhlmeyn (Luftwaffen) väitteet.
Molemmat osapuolet syyllistyivät ilmasodalle tyypilliseen "yliraportointiin", mutta järjestelmien ja kriteerien välillä oli suuri ero.
Suomalaisten ja saksalaisten erot
Nykyaikainen historiantutkimus (esimerkiksi Hannu Valtosen ja muiden ilmasotahistorioitsijoiden tekemät arkistovertailut) on osoittanut, että ilmoitettujen ja todellisten pudotusten suhde jakautui seuraavasti:

1. Suomen Ilmavoimat (Maltillinen yliraportointi)

Suomalaisten hävittäjälentäjien (pääasiassa Messerschmitt Bf 109 -koneilla lentäneiden) kesän 1944 pudotusväitteet olivat noin kaksinkertaisia verrattuna Neuvostoliiton todellisiin rintamatappioihin.

Miksi suhde pysyi näin matalana? Suomella oli erittäin tiukka varmistusjärjestelmä. Ilmavoitoksi hyväksymiseen vaadittiin yleensä joko maajoukkojen vahvistus, useita silminnäkijöitä tai selkeä havainto koneen maahan syöksymisestä ja syttymisestä. Kesän 1944 sekasorrossa ja massiivisissa ilmataisteluissa useampi suomalaislentäjä ampui usein samaa kohdetta, mikä johti tahattomaan tuplaraportointiin, mutta tahallista värikynää karsittiin tiukasti.

2. Lento-osasto Kuhlmey / Luftwaffe (Raju yliraportointi)
Saksalaisen Lento-osasto Kuhlmeyn (joka lensi Focke-Wulf Fw 190- ja Junkers Ju 87 Stuka -koneilla) ilmoittamat ilmapudotukset ja maamaalien (kuten panssarivaunujen) tuhoamisväitteet olivat usein moninkertaisia – jopa 3–5-kertaisia – todellisuuteen verrattuna.

Lento-osasto Kuhlmey ilmoitti viiden viikon aikana pelkästään ilmavoitoiksi 151 konetta ja tuhotuiksi vähintään 200 panssarivaunua.

Miksi saksalaisten luvut vaativat ison suodattimen? Luftwaffen vahvistusjärjestelmä oli rintamatilanteen vuoksi murenemassa kesällä 1944. Koska osasto toimi erillään omista päätukikohdistaan ja taistelut olivat luonteeltaan massiivisia maataistelutukilentoja, saksalaisilla ei ollut käytössään suomalaisten kaltaista tiheää maahavaintoverkostoa maajoukkojen puolelta. Syöksypommittajat tekivät iskuja syvälle vihollisen linjojen taakse, missä savun nousu tai räjähdys tulkittiin herkästi "varmaksi tuhoksi", vaikka kyseessä oli usein ohi mennyt pommi tai pelkkä vaunun vaurioituminen.

Ilmasodan yleinen nyrkkisääntö: Toisessa maailmansodassa lähes jokaisen maan ilmavoimat yliraportoivat tuloksiaan. Kun kymmenet koneet pyörivät samassa ilmatilassa satojen kilometrien tuntivauhdilla, on visuaalisesti lähes mahdotonta erottaa, kenen luodit pudottivat savuavan koneen, tai selvisikö maahan syöksynyt vihollinen pakkolaskulla takaisin omalle kentälleen.

Yhteenveto
Vaikka molempien osapuolten tilastoissa on ilmaa, Suomen ilmavoimien kirjanpito oli poikkeuksellisen luotettavaa kansainvälisessä vertailussa.
Tämä ei vähennä Lento-osasto Kuhlmeyn massiivista ansiota: saksalaisten pudottama valtava pommimäärä (yli 570 tonnia) ja herkeämätön rynnäkkötoiminta sitoivat puna-armeijan ilmavoimia ja hidastivat maajoukkojen etenemistä ratkaisevasti Tali-Ihantalassa ja Vuosalmessa – huolimatta siitä, että heidän viralliset tilastonsa sotasaaliista olivat reilusti liioiteltuja.

Ei ole pienintäkään epäilystä siitä että Luftwaffen lentäjät itärintamalla esittivät huomattavasti uskottavampia ilmavoittoväitteitä kuin suomalaiset lentäjät. Tämä suomalaisten kannalta varsin ikävä ja kiusallinen tosiasia olisi jo syytä jäykkäniskojenkin myöntää.

Ilmavoitot Suomi vs Saksa Suomessa 1944?

Kysymys:

KESÄN 1944 ILMASOTA SUOMESSA? Oliko saksalaisten vai suomalaisten ilmavoittoväitteet enemmän totuutta vastaavia?

Tekoälyn vastaus:

Kun vertaillaan kesän 1944 torjuntataisteluiden ilmavoittoväitteitä ja niitä peilataan Neuvostoliiton sota-arkistoista paljastuneisiin todellisiin konetappioihin, vastaus on selvä: Suomen ilmavoimien väitteet vastasivat huomattavasti enemmän totuutta kuin saksalaisen Lento-osasto Kuhlmeyn (Luftwaffen) väitteet.
Molemmat osapuolet syyllistyivät ilmasodalle tyypilliseen "yliraportointiin", mutta järjestelmien ja kriteerien välillä oli suuri ero.
Suomalaisten ja saksalaisten erot
Nykyaikainen historiantutkimus (esimerkiksi Hannu Valtosen ja muiden ilmasotahistorioitsijoiden tekemät arkistovertailut) on osoittanut, että ilmoitettujen ja todellisten pudotusten suhde jakautui seuraavasti:

1. Suomen Ilmavoimat (Maltillinen yliraportointi)

Suomalaisten hävittäjälentäjien (pääasiassa Messerschmitt Bf 109 -koneilla lentäneiden) kesän 1944 pudotusväitteet olivat noin kaksinkertaisia verrattuna Neuvostoliiton todellisiin rintamatappioihin.

Miksi suhde pysyi näin matalana? Suomella oli erittäin tiukka varmistusjärjestelmä. Ilmavoitoksi hyväksymiseen vaadittiin yleensä joko maajoukkojen vahvistus, useita silminnäkijöitä tai selkeä havainto koneen maahan syöksymisestä ja syttymisestä. Kesän 1944 sekasorrossa ja massiivisissa ilmataisteluissa useampi suomalaislentäjä ampui usein samaa kohdetta, mikä johti tahattomaan tuplaraportointiin, mutta tahallista värikynää karsittiin tiukasti.

2. Lento-osasto Kuhlmey / Luftwaffe (Raju yliraportointi)
Saksalaisen Lento-osasto Kuhlmeyn (joka lensi Focke-Wulf Fw 190- ja Junkers Ju 87 Stuka -koneilla) ilmoittamat ilmapudotukset ja maamaalien (kuten panssarivaunujen) tuhoamisväitteet olivat usein moninkertaisia – jopa 3–5-kertaisia – todellisuuteen verrattuna.

Lento-osasto Kuhlmey ilmoitti viiden viikon aikana pelkästään ilmavoitoiksi 151 konetta ja tuhotuiksi vähintään 200 panssarivaunua.

Miksi saksalaisten luvut vaativat ison suodattimen? Luftwaffen vahvistusjärjestelmä oli rintamatilanteen vuoksi murenemassa kesällä 1944. Koska osasto toimi erillään omista päätukikohdistaan ja taistelut olivat luonteeltaan massiivisia maataistelutukilentoja, saksalaisilla ei ollut käytössään suomalaisten kaltaista tiheää maahavaintoverkostoa maajoukkojen puolelta. Syöksypommittajat tekivät iskuja syvälle vihollisen linjojen taakse, missä savun nousu tai räjähdys tulkittiin herkästi "varmaksi tuhoksi", vaikka kyseessä oli usein ohi mennyt pommi tai pelkkä vaunun vaurioituminen.

Ilmasodan yleinen nyrkkisääntö: Toisessa maailmansodassa lähes jokaisen maan ilmavoimat yliraportoivat tuloksiaan. Kun kymmenet koneet pyörivät samassa ilmatilassa satojen kilometrien tuntivauhdilla, on visuaalisesti lähes mahdotonta erottaa, kenen luodit pudottivat savuavan koneen, tai selvisikö maahan syöksynyt vihollinen pakkolaskulla takaisin omalle kentälleen.

Yhteenveto
Vaikka molempien osapuolten tilastoissa on ilmaa, Suomen ilmavoimien kirjanpito oli poikkeuksellisen luotettavaa kansainvälisessä vertailussa.
Tämä ei vähennä Lento-osasto Kuhlmeyn massiivista ansiota: saksalaisten pudottama valtava pommimäärä (yli 570 tonnia) ja herkeämätön rynnäkkötoiminta sitoivat puna-armeijan ilmavoimia ja hidastivat maajoukkojen etenemistä ratkaisevasti Tali-Ihantalassa ja Vuosalmessa – huolimatta siitä, että heidän viralliset tilastonsa sotasaaliista olivat reilusti liioiteltuja.