Olen 35v nainen ja seurustellut vuoden samanikäisen miehen kanssa.
Mies on hauska, ekstrovertti, elää hetkessä eikä jaksa stressata huomisesta. Aluksi ihastuin tähän eläväiseen ja huolettomaan, erittäin hauskaan tyyppiin. Nyt oikeastaan jokainen keskustelu vain saa sapen kiehumaan.
Tässä muutama esimerkki
Itsekkyys - kaikki asiat liittyy automaattisesti häneen. Joku haluaa pitää töissä kesälomaa samaan aikaan kuin hän, järjetön itkupotkuraivari siitä, miten hänet on sivuutettu (ei ole, hän on saanut paljon vapaata).
Eri lopputuloksen odottaminen toistamalla samoja kaavoja - tyypin muutama työsuhde tuntuu päättyneen aika samoissa merkeissä joka kerta. Kuulostaa myös vähän siltä, että hän saattaa kohdella töissä ikävästi tyyppejä, joita ei ymmrrä tai jotka ovat erilaisia kuin hän.
Haluttomuus opetella uusia asioita - olen pariin otteeseen kysynyt, josko tyyppi haluaisi syventää tai laajentaa osaamistaan, jotta työkuviot sujuisivat jatkossa paremmin. Ei kuulemma jaksa kun on jo opiskellut aikanaan.
Muilla on aina helponpaa - tämä on kohta, joka on katkaisemassa kamelin selän. On turhauttavaa kuunnella, miten tyyppi vihjaa monin eri tavoin kuinka kaikilla muilla on helppoa ja hänellä pelkkiä vastoinkäymisiä. Mikään ei koskaan johdu hänestä, muilla vaan on helppoa. Oli laji kuin laji, muilla on vain parempi tuuri kuin hänellä, kuulemma.
Huomautan, että ko henkilö on monin tavoin erittäin etuoikeutettu.
Harvoin huomaa minun saavutukset - tämä tyyppi, jonka ehkä pitäisi olla kiinnostunut ja ylpeä naisystävästään, on niitä ainoita, jotka eivät koskaan kehu tai huomaa esim.somessa. Ei niin että sitä nyt kaipaan, mutta kyllä se mukavalta tuntuisi.
Tuntuu, että jokainen huomionosoitus minun suuntaan on tosi vaikeaa. Häntä puolestaan saa olla validoimassa koko ajan.
Alan olemaan todella väsynyt koko henkilöön. Mitä tässä pitäisi tehdä?
Mies on hauska, ekstrovertti, elää hetkessä eikä jaksa stressata huomisesta. Aluksi ihastuin tähän eläväiseen ja huolettomaan, erittäin hauskaan tyyppiin. Nyt oikeastaan jokainen keskustelu vain saa sapen kiehumaan.
Tässä muutama esimerkki
Itsekkyys - kaikki asiat liittyy automaattisesti häneen. Joku haluaa pitää töissä kesälomaa samaan aikaan kuin hän, järjetön itkupotkuraivari siitä, miten hänet on sivuutettu (ei ole, hän on saanut paljon vapaata).
Eri lopputuloksen odottaminen toistamalla samoja kaavoja - tyypin muutama työsuhde tuntuu päättyneen aika samoissa merkeissä joka kerta. Kuulostaa myös vähän siltä, että hän saattaa kohdella töissä ikävästi tyyppejä, joita ei ymmrrä tai jotka ovat erilaisia kuin hän.
Haluttomuus opetella uusia asioita - olen pariin otteeseen kysynyt, josko tyyppi haluaisi syventää tai laajentaa osaamistaan, jotta työkuviot sujuisivat jatkossa paremmin. Ei kuulemma jaksa kun on jo opiskellut aikanaan.
Muilla on aina helponpaa - tämä on kohta, joka on katkaisemassa kamelin selän. On turhauttavaa kuunnella, miten tyyppi vihjaa monin eri tavoin kuinka kaikilla muilla on helppoa ja hänellä pelkkiä vastoinkäymisiä. Mikään ei koskaan johdu hänestä, muilla vaan on helppoa. Oli laji kuin laji, muilla on vain parempi tuuri kuin hänellä, kuulemma.
Huomautan, että ko henkilö on monin tavoin erittäin etuoikeutettu.
Harvoin huomaa minun saavutukset - tämä tyyppi, jonka ehkä pitäisi olla kiinnostunut ja ylpeä naisystävästään, on niitä ainoita, jotka eivät koskaan kehu tai huomaa esim.somessa. Ei niin että sitä nyt kaipaan, mutta kyllä se mukavalta tuntuisi.
Tuntuu, että jokainen huomionosoitus minun suuntaan on tosi vaikeaa. Häntä puolestaan saa olla validoimassa koko ajan.
Alan olemaan todella väsynyt koko henkilöön. Mitä tässä pitäisi tehdä?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Kuulostaa raskaalta ihmiseltä. Minulla on yksi naispuolinen kollega, joka on hyvin samalainen. Hän vetää kierroksia mitä pienemmistä asioista ja uhriutuu joka asiasta. Hän ei jotenkin näe asioita kenenkään muun näkökulmasta kuin omastaan.
Hän itse tekee muille sitä samaa mistä sättii muita eikä huomaa sitä itse. Esim. hän suuttui siitä, että entiset kollegat eivät kysyneet häneltä mitä hänelle kuuluu tai miten hänellä menee uusissa työtehtävissä (hän oli vaihtanut tehtäviä), kun hän saapui paikalle. Kysyin häneltä, että kysyikö hän näiltä ex-kollegoilta, miten heillä menee. Ei ollut kysynyt. Hän ei nähnyt ymmärtänyt mitä hain kysymyksellä takaa.
Sama suhtautuminen koskee tietenkin kaikkea muutakin esim. lomien pitämistä tai työtehtävissä selviytymistä. Jos hän ei pärjää jossain työtehtävässä hän alkaa syyttelemään siitä muita (että ei häneltä pitäisi odottaa sitä ja tätä, tai että hän ei ole saanut kunnon perehdytystä tms.). Hän on aika raskas ihminen. Ja se pelkästään kollegana. Oletan, että hän sentään suodattaa jotain. Olen miettinyt, että hän on kotioloissa varmaan vielä rasittavampi.
En pysty sanomaan, mitä sinun pitäisi tehdä. Voin vain sanoa, että itse en kestäisi tuollaista ihmista. Eikä ihmisillä ole tapana muuttua. Todennäköisesti muuttuu vielä pahemmaksi mitä enemmän aikaa kuluu. Eli minä jättäisin.