Onko toisen tietämättömyys este suhteelle

Olen 35v nainen ja seurustellut vuoden samanikäisen miehen kanssa.
Mies on hauska, ekstrovertti, elää hetkessä eikä jaksa stressata huomisesta. Aluksi ihastuin tähän eläväiseen ja huolettomaan, erittäin hauskaan tyyppiin. Nyt oikeastaan jokainen keskustelu vain saa sapen kiehumaan.

Tässä muutama esimerkki

Itsekkyys - kaikki asiat liittyy automaattisesti häneen. Joku haluaa pitää töissä kesälomaa samaan aikaan kuin hän, järjetön itkupotkuraivari siitä, miten hänet on sivuutettu (ei ole, hän on saanut paljon vapaata).

Eri lopputuloksen odottaminen toistamalla samoja kaavoja - tyypin muutama työsuhde tuntuu päättyneen aika samoissa merkeissä joka kerta. Kuulostaa myös vähän siltä, että hän saattaa kohdella töissä ikävästi tyyppejä, joita ei ymmrrä tai jotka ovat erilaisia kuin hän.

Haluttomuus opetella uusia asioita - olen pariin otteeseen kysynyt, josko tyyppi haluaisi syventää tai laajentaa osaamistaan, jotta työkuviot sujuisivat jatkossa paremmin. Ei kuulemma jaksa kun on jo opiskellut aikanaan.

Muilla on aina helponpaa - tämä on kohta, joka on katkaisemassa kamelin selän. On turhauttavaa kuunnella, miten tyyppi vihjaa monin eri tavoin kuinka kaikilla muilla on helppoa ja hänellä pelkkiä vastoinkäymisiä. Mikään ei koskaan johdu hänestä, muilla vaan on helppoa. Oli laji kuin laji, muilla on vain parempi tuuri kuin hänellä, kuulemma.
Huomautan, että ko henkilö on monin tavoin erittäin etuoikeutettu.

Harvoin huomaa minun saavutukset - tämä tyyppi, jonka ehkä pitäisi olla kiinnostunut ja ylpeä naisystävästään, on niitä ainoita, jotka eivät koskaan kehu tai huomaa esim.somessa. Ei niin että sitä nyt kaipaan, mutta kyllä se mukavalta tuntuisi.
Tuntuu, että jokainen huomionosoitus minun suuntaan on tosi vaikeaa. Häntä puolestaan saa olla validoimassa koko ajan.

Alan olemaan todella väsynyt koko henkilöön. Mitä tässä pitäisi tehdä?