Aatteleppa ite

ELINTARVIKE- JA LÄÄKETEOLLISUUS
Onko mahdollista että elintarvike- ja lääketeollisuus määrittelee meille "terveelliset ja turvalliset" ohjeet elää, eikä niinkään tutkijat tai puolueettomat lääkärit ja tiedemiehet?
Esim. verenpaine ja kolesterolilukemat? Ja entä jos näiden lukemien määrittelyillä edellämainitut tahot hakevatkin enemmänkin omaa taloudellista hyötyä, kuin ihmiskunnan terveyden edistämistä? Miten on mahdollista että ultraprosessoidut ruokatarvikkeet määritellään terveellisimmiksi kuin luontomme meille tuottamat antimet, esimerkiksi liha ja kananmunat?
Onko siis kukaan muu pysähtynyt miettimään sitä, miten erikoiseen maailmaan me olemme pikkuhiljaa ajautuneet terveyden ja ravinnon suhteen? Ihmiselle sanotaan nykyään, että voi, kerma, liha, kananmunat ja moni muu sellainen ruoka mitä ihmiset ovat syöneet vuosisatoja, ovatkin yhtäkkiä vaarallisia. Samaan aikaan markettien hyllyt täyttyvät tuotteista, joiden ainesosaluettelo näyttää enemmän kemian ja äidinkielen oppikirjalta kuin ruoalta.
Ja silti meille vakuutetaan, että juuri nämä pitkälle prosessoidut tuotteet ovat niitä parempia vaihtoehtoja. Voisiko olla niin, että jotain tässä yhtälössä on mennyt nurinpäin?
Voisiko olla mahdollista, että ihminen on ainoa eläin maailmassa, jolle voidaan perustella, että luonnollinen ruoka on ongelma, mutta teollisesti käsitelty tuote taas suositeltava vaihtoehto?

Ja entä kolesteroli? Eikö olekin aika mielenkiintoista, että aine, jota kehomme itse valmistaa jatkuvasti ja jota ilman aivot, hormonitoiminta ja koko elimistö eivät toimisi normaalisti, on nostettu lähes vihollisen asemaan? Voisiko tavallinen ihminen kysyä ihan aiheellisesti, että jos kolesteroli on elimistölle elintärkeä aine, niin onko kaikki keskustelu sen ympärillä varmasti aivan niin yksinkertaista kuin meille annetaan ymmärtää?

Ja miksi verenpaineiden normaalit rajat tuntuvat muuttuvan vuosien varrella jatkuvasti tiukemmiksi? Voisiko joku ihan tavallinen kansalainen pohtia, että jos 70–80-luvun rajoilla moni nykyinen “potilas” olisikin ollut täysin normaali ihminen ilman lääkitystä, niin mistä tämä jatkuva rajojen kiristyminen oikein kertoo?

Voisiko olla mahdollista, että kun raja-arvoja muutetaan, samalla lääkitysten käyttäjämäärät kasvavat automaattisesti valtavasti?
Ja jos näin tapahtuu, niin kuka siitä hyötyy?
Totta kai meille kerrotaan, että kaikki tehdään ihmisten parhaaksi. Ja varmasti moni lääkäri tekeekin työnsä täysin vilpittömästi. Mutta saako tavallinen ihminen enää edes kysyä, kuinka paljon lääke- ja elintarviketeollisuudella on vaikutusvaltaa siihen, millaisia tutkimuksia nostetaan esiin, millaisia suosituksia ihmisille annetaan ja millaisia pelkoja meille rakennetaan?

Voisiko olla niin, että terve ihminen on taloudellisesti huono asiakas? Voisiko olla niin, että järjestelmä hyötyy enemmän ihmisestä, joka syö heikkolaatuista ruokaa, voi huonosti, tarvitsee lääkkeitä ja käy jatkuvasti hoidoissa? Ja ennen kuin joku vetää herneen nenäänsä, niin ei, tämä ei ole väite. Tämä on kysymys. Pohdinta. Ajatusleikki. Koska kriittinen ajattelu ei saisi olla tällaistenkaan asioiden ympärillä kiellettyä.

Sillä eikö ole aika tervettä välillä pysähtyä miettimään, miksi maailmassa missä ihmiset syövät enemmän lääkkeitä kuin koskaan, käytetään enemmän rahaa terveydenhuoltoon kuin koskaan ja jossa asiantuntijoita on enemmän kuin koskaan, ihmiset tuntuvat silti voivan monelta osin huonommin kuin ikinä ennen?

Voisiko ollakin niin, että kaikkea ei ratkaistakaan uusilla pillereillä ja yhä pidemmälle jalostetulla eineshyllyn sisällöllä? Voisiko ratkaisu löytyäkin lähempää sitä elämää, mitä ihmiset elivät ennen, oikeasta ruoasta, liikunnasta, luonnosta, levosta, yhteisöllisyydestä ja siitä ettei jokaista ihmiskehon normaalia vaihtelua nähdä automaattisesti sairautena?

Vai onko tämäkin nykyään vihapuhetta ja Putinin trollausta?