Sapiensin talous ei osaa sovittaa lisääntymisen biologiaa

Kaksi erilaista asiaa


1

12 vuotiaana alkava sukupuolinen lisääntymisen kyky ja aikaisemmin, jonka aikana voi tulla vanhemmaksi biologisesti

2

ihmisen kulttuurin taloudellinen suvaitsemattomuus alaikäisiä synnyttäjää kohtaan



On pohdittu pitkään mikä on oikein.
Ei ole uutta sekään, että nainen ansaitsee rahaa kolmekymppiseksi ja sen jälkeen perustaa perheen. Välissä on 20 vuotta lisääntymisen kykyä tyhjiin.


Nainen on jätetty oman onnensa nojaan lisääntymisessä, koska yhteiskunta ei tue alaikäisen synnytystä mitenkään ja sulkee sen vaihtoehdon.
2000 luvullakin yhteiskunta kannustaa naisia töihin, saman ongelman takia - rahan.

Se tarkoittaa, että synnytys, perhe ovat epäkannattavia.


Nuoren synnyttäjän äly ei ole kypsä kaikkeen ja juuri siitä syystä hän ei ole saanut vanhemmilta mitään suojaa synnytykseen turvaamiseksi.

Euroopan osalta, jos idässä on ollut perheen traditio ja lännessä rahan valta, silloin tästä näkökulmasta katsottuna, perheen traditio voittaisivat lännen rahan, koska idässä panostetaan aikaisempaan perhetuettuun synnytykseen.

Ja onko tapa yleistettävissä Sapiensin a prioriksi, jos biologia alkaa varhain.
Onko lännen kuunneltava biologiaa ja järjestettävä taloutensa nuoria tyttöjä huomioiden?


Lännessä korostuu yksilöllisyys ja sivistys. Yksilö itse hoitaa itse itseään. Siihen se tarvitsee kuitenkin yhteisön kuten synnytyskouluja. Jos vain lapsen hoito epäonnistuu, silloin lapsetkin viedään pois. Hyvä tai paha, mutta harvemmin lapsia Suomessa palautetaan. Ero on lopullinen.

Tuloksena mahdollinen pitkittynyt kyvyttömyys lisääntyä.
Näkyykö yleinen kyvyttömyys lisääntyä
- tahtomattomuutena lisääntyä
- keisarin leikkauksena ja epäonnistuneina synnytyksinä
??

Mitataan miten iso määrä yhteiskunnassa kieltäytyvät synnytyksistä.
Ehkä se kertoo yhteiskunnan jostakin olennaisesta epäkohdasta.

Kysytään rakkauden perään laitosmaisessa yleisyhteiskunnassa.
Ketä me rakastetaan ja miksi, jos kaikki on kommunaalista, yleistä ja vietävissä pois, jolloin yksilöllisyys loppuu.