Vuosien karttuessa aika tuntuu pakenevan sormien välistä ilman että edes huomaa mihin tai miksi se katoaa. päivät, viikot, kuukaudet ja vuodet menevät ohi melkein huomaamatta ja hupsista, taas yksi vuosi lähempänä ikuisuuden portteja.
Mihin ja miten käytämme sitä vähää aikaamme, mitä meillä on vielä jäljellä?
Jokainen tietenkin mieltymyksiensä, taipumuksiensa ja halujensa mukaan, jos vain on mahdollista. Tunteeko kukaan muu kuin minä syyllisyyttä siitä että se kallisarvoinen aika kuluu kaiken maailman turhanpäiväisyyksiin, kuten mattojen hapsujen oikomiseen, telkkarin tuijottamiseen iltaisin puoliunessa (olen huomannut ottavani mikrotorkkuja tv-tuolissa jo ennen kymmenen uutisia)?
Ajankäytöstä ja muista mielekkyyksistä
36
341
Vastaukset
- Anonyymi00001
Tuttua myös minulle tuo kirjoituksesi.
Näin se aika ja eletty elämä soljuu yhä kiihtyvämpää tahtiin.
Se vain tuntuu, vanhana kuluvan, mikä kouluikäisenä mateli. - Anonyymi00002
Eli tästä on sanonta
kun on
tuttu tuomari ja omat kahleet niin aika kuluu linnassakin nopeammin
ja
fysiologisesti tämä johtuu siitä, että ihminen ei tunnista aikaa - ei luolassa ollut
kelloa - vaan tapahtumia, ja uusia tapahtumia on vanhana vähemmän, kouluaikana
oli paljon, joten koulu kesti ikuisuuden
Yritän pidentää aikaa lisäämällä uusia tapahtumia, en katso uutisia aikataulussa, Yle tms, joskus sään, en koskaan urheilua tai jotain euroviisuja (poikkeus: kultturimatka Italian Ranskan ja Espanjan poikki maantiepyöräily, kaksi kuukautta, en jatkuvasati enkä tunne urheilijoita) en tilaa Hesaria tms kauhea aikasyöppö aamuisin kaikki ajattelu menisi sekaisin keskittyminen. en osallistu pieniin talousoperaatioihin (kieltäydyn taloyhtiön hallituksesta ja sellaisista, en johtokuntiin, velvoitetyöhön ... ) ...
Elämäntapabiolologia on pohjaton tapahtumakehttä jota voi selvitellä, talous pörssitasolla ... . Esim. syöpä on ratkaisematon, olen kevyesti lueskellut vuoden sitä
siis kun sitä ei voi suoraan hoitaa aminohapoilla kun on geenivirhe ja autoimmuunisairaudet ... orgaaninen kemia on pohjaton opiskeluala ..."tuttu tuomari ja omat kahleet niin aika kuluu linnassakin nopeammin"
hieno toteamus, uusi minulle.
- Anonyymi00003
Olen luovuttanut, elän päivän kerrallaan kaksiossani, harrastukset jääneet, kesämökki ajat muistoja vain en valita mistään.
- Anonyymi00012
Älä luovuta! Kesä ja kärpäset sekä Timotei heinän tuoksu pian sieraimissa.
Naatitaan!
- Anonyymi00004
En ota paineita. Työni on jo tehty tässä maailmassa. Ei ole mitään niin tärkeää
enää, että alkaisin hötkyillä. Kunhan jotain pientä puuhailen, mistä saa jotain
iloa tai tyydytystä. Loppu voi tulla vaikka nyt. - Anonyymi00005
" Tunteeko kukaan muu kuin minä syyllisyyttä siitä että se kallisarvoinen aika kuluu kaiken maailman turhanpäiväisyyksiin, kuten mattojen hapsujen oikomiseen, telkkarin tuijottamiseen iltaisin puoliunessa (olen huomannut ottavani mikrotorkkuja tv-tuolissa jo ennen kymmenen uutisia)?"
No, jokainenhan määrittelee itse mikä on "kaiken maailman turhanpäiväisyys". Minä kyllä suoritan maton, jos se on kuralla ja siihen menee noin 5 sekunttia. Enkä murehdi tuota; mielestäni juuri tuo murehtiminen on yksi turhanpäiväisyys. Harvoin asiat murehtimalla paranevat.
Totta, aika on kallisarvoista ja sen takia nautinkin, tai ainakin pyrin nauttimaan, tavallisesta arjesta ja elämästä. Tykkään pussailla ja halailla puolisoani; onneksi hänkin on aikamoinen pusumaakari ja näitä hetkiä hellin. Nautin myös rauhallisista aamuista ja ulkoilusta. Ihmissuhteet ovat tosi tärkeitä ja niihin satsaan; tapaan ystäviäni ja tapaamme ystäväpariskuntia.
Televisiota katson paljon, eikä siinä mielestäni ole mitään pahaa. Katsomme puolisoni kanssa yhdessä urheilua ja tietovisailuja. Minä taas tykkään tietyistä sarjoista, joita katselen "omasta telkustani" ja mies taas tykkää katsella ajankohtaisohjelmia omasta televisiostaan.
Mikä sitten on turhaa? Muu kuin murehtiminen. Tosi vaikea sanoa, koska se mikä minulle on merkityksetöntä, voi toiselle olla tosi tärkeää. TÄrkeintä kai, että itse tietää nämä asiat omalta kohdaltaan.- Anonyymi00006
Kallisarvoinen aikani on tultava toimeen sairaan kehoni kanssa niin hyvin kuin mahdollista, olen hyvilläni ikäiseni ovat hyvässä toiminta kunnossa, kuitenkin minä vielä elän, hengitän.
- Anonyymi00007
Miten olet löytänyt ystävyyspariskuntia, joista vähintään toinen ei ole hullu laajasti
nimettynä?
Ja siis oletko pystynyt pitämään yhteden nuoruudenkavereihin?
Oletko kokeillut matkustamistaa niiden kanssa esim. hitsin nevadaan? Ihan totta, mitä kirjoitat. Siksi tituloinkin aloitukseni ...."muista mielekkyyksistä". Ajankäytön mielekkyys perustuu ilman muuteen omiin prioriteetteihin.
Mitä asioita priorisoit, mihin tärkeysjärjestykseen asetat päivittäiset aktiviteettisi ottaen huomioon että ajan hiekka valuu aina vaoin nopeammin?
Tietyt asiat ovat välttämättä etusijalla; niitä ei voi oikein priosriseerata pois: terveys,, hyvinvointi, läheiset ihmissuhteet. Yksinäisyyden jtiivistyessä ympärillämme on tietenkin tärkeää vaalia niitä ihmissuhteita joita on vielä jäljellä: perheenjäseniä, lapsia, lapsenlapsia, vanhoja ystäviä jne. uusia ystäviä ei juuri tule enää ja vanhojen rivit harvenevat.
Pieniä "omituisuuksia" sa yrittää sietää pitkän ystävyyden säilyttämäsiksi. (Minullakin on koko joukko ystäviä, jopa kansakouluajaoilta, pidän kevyesti yhteyttä. Paras ystävätär jonka kanssa phun joka aamu mesessä.
Mutta siis kun nämä asiat jotka varmaan ottavat omanaikansa jokaisen vanhenevan ihmisen elämästä ja ovat prio numero uno, entä sitten?
Ne mattojen hapsut ja tv:n turha, puoliunessa tuijottelu olivat esimerkkejä siitä mitä itse koen ei-mielekkäänä ajankäyttönä. Omista lähtökohdistani.
Tähän ei ole oikeaa tai väärää vastausta.
Juuri nyt, tällä hetkellä ruksaan kalentereeni kirjoittamisen (liuska pari päivässä, oikolukua tai editointia), ulkoilun (25-45 minuuttia päivisin) ja Italian opiskelun.
Telkkaria katselen iltaruiokailun jälkeen mieheni kanssa, pidämme rikossarjoista, historiallisista draamoista ja katsomme uutisia ja urheilua.
Jollekin saattaa esim. pörssi, pyöräilykilpailut ja politiikka olla asioita joihin käyttää aikaansa ja sekin on mielestäni hyvää ajankäyttöä. Mielekkyys on oma tulkinta, ei kenenkään muun.- Anonyymi00008
Anonyymi00007 kirjoitti:
Miten olet löytänyt ystävyyspariskuntia, joista vähintään toinen ei ole hullu laajasti
nimettynä?
Ja siis oletko pystynyt pitämään yhteden nuoruudenkavereihin?
Oletko kokeillut matkustamistaa niiden kanssa esim. hitsin nevadaan?Miten niin "löytänyt ystäväpariskuntia" Nämä parriskunnat, jotka ovat ystävieämme ovat olleet niitä jo 70-luvun lopusta saakka. Ystävyys on säilynyt siitä lähtien.
Ja kyllä, nuoruuden kavereitakin on kaksi, toisen kanssa aloitettiin kaveraaminen noin 1971 ja toisen kanssa 1975, matkan varrelta on tullut lisää hyvin ystäviä, joiden kanssa haluaa viettää aikaa ja jotka ovat tärkeitä. TUrhiin ihmissuhteisiin tai sellaisiin, jotka vievät energiaa sitä antamatta, en panosta
Oliko viimeinen lauseesi jotain ironiaa vai jotain muuta kenkkua? Ihan sama, vastaan kuitenkin ystävällisesti sinulle, että ei emme ole matkustelleet ulkomaille tmv. porukalla mutta pikkuretkiä esim. teatteriin naapurikuntiin olemme tehneet ja tulemme tekemään - Anonyymi00010
Anonyymi00008 kirjoitti:
Miten niin "löytänyt ystäväpariskuntia" Nämä parriskunnat, jotka ovat ystävieämme ovat olleet niitä jo 70-luvun lopusta saakka. Ystävyys on säilynyt siitä lähtien.
Ja kyllä, nuoruuden kavereitakin on kaksi, toisen kanssa aloitettiin kaveraaminen noin 1971 ja toisen kanssa 1975, matkan varrelta on tullut lisää hyvin ystäviä, joiden kanssa haluaa viettää aikaa ja jotka ovat tärkeitä. TUrhiin ihmissuhteisiin tai sellaisiin, jotka vievät energiaa sitä antamatta, en panosta
Oliko viimeinen lauseesi jotain ironiaa vai jotain muuta kenkkua? Ihan sama, vastaan kuitenkin ystävällisesti sinulle, että ei emme ole matkustelleet ulkomaille tmv. porukalla mutta pikkuretkiä esim. teatteriin naapurikuntiin olemme tehneet ja tulemme tekemäänmeillä on haavellinen taso ja konkreettinen realistinen taso
ja ihmisten sanat merkitsevät eri asiaa toisille
esim. ei ole takeita että lapsuuden ystävä A joka avioituu B.n kanssa muodostaa
enää perheen jonka kanssa voi pitää yhteyttä jne
kontreettinen ystävyys muodostaa riskinoton - Anonyymi00015
Anonyymi00010 kirjoitti:
meillä on haavellinen taso ja konkreettinen realistinen taso
ja ihmisten sanat merkitsevät eri asiaa toisille
esim. ei ole takeita että lapsuuden ystävä A joka avioituu B.n kanssa muodostaa
enää perheen jonka kanssa voi pitää yhteyttä jne
kontreettinen ystävyys muodostaa riskinotonJep, varmasti näin vaikken tajunnut mitään mitä halusit tuoda esille.
Sanat merkitsevät aina eri asioita ihmisille riippuen siitä, miten ne on aikoinaan oppinut tai ymmärtänyt.
Meillä on se onni (kai sen voi näin ajatella), että meidän avioliittomme että ystäviemme avioliitot ovat kestäneet 30 - 40 vuotta ja olemme pysyneet ystäväpariskuntina. Helppoa ei luonnollisesti ole kenelläkään ollut vaan moni asia vaatii kestämistä, ymmärtämistä, spekulointia ja priorisointia. Rakastaminen ja sen saaminen on kuitenkin meille prioriteetii numero yksi. Sen avulla selviää aika monesta ja aika moni asia saauutta perspektiiviä....myös aikakäsitys
- Anonyymi00009
Elämässäni kaikki ajankäyttö on joko mielekästä tai ei. En viitsi enää näillä
numeroilla pohtia ajankäyttöäni.
Olla vapaa ja liihottaa tai löhötä himassa aamutakissa koko päivä tai mitä milloinkin.
Olla tässä ja nyt. - Anonyymi00011
Kun on riittävän terve vielä ja on kumppani elossa ei haluaisi luopua elämästä.
Ehkä murehtii, että se voi loppua milloin vain ja miettii mitä vielä ehtisi tehdä.
Sitten, kun jää yksin millään ei ole enää merkitystä. Olen valmis lähtemään
tästä elämästä milloin vain. On ihan yhdentekevää miten loppuaikanani
teen. Ihminen saa merkityksensä muitten ihmisten kautta. Kun ei ole enää ketään
ei ole kukaan.
terv. Nobody - Anonyymi00014
On tullut muisteltua elämää yli 50 vuoden ajalta, ja miten maailma on muuttunut.
Onko koko ahertaminen ollut turhaa, henkilötasolla ei, mutta muuten melko turhaa.
Eipähän ole isojaa vahinkoja tullut, jos ei suuria saavutuksiakaan.
Niin , mikä yli seitenkymppisenä olisi niin tärkeää, että siitä pitäisi kantaa huolta.
70 + on niemelle huono ikä, noutaja voi tulla äkkiä., vaikka kuinka yrittää elää terveellisesti..
Että tuntuuko ajan menevän turhaan. Tuntuuhan se, kun ei ole enää tavoiteltavaa. Aika ajan kuluminen päivä kerrallaan, vuoden ajat, vuodenkin kuluvat verkalleen kiireettömästi.
Rutiinin omaisesti, päivät eivät pitkästytä aamukahvin jälkeen parasta kun ei ole kiire mihinkään, päivän ohjelma on selvillä sen pitemmälle ei tarvitse suunnitella.
Kesän säähän ei kaipaa helteitä, ulkoilu muutenkin parasta aamu viileällä jos sittenkään liikuntaa saa sisälläkin.- Anonyymi00016
Nuorena tuntuu, että elämä jatkuu ikuisesti. Yht'äkkiä on vanha.
Kaikki on takanapäin. Tulevaisuus voi olla minuutin mittainen.
Mitä sen minuutin tekisi ? Voi lukea vaikka kirjaa niin pitkälle kuin ehtii.Niinpä, me laulettiin seitsekytluvulla että "time is on our side", aika on puolellame. Nyt olemme väärällä puolella aikaa. Oppineet nöyryyttä.
- Anonyymi00018
Lapsena kun maalla asuessa katsoi n.viiskymppisiä naapuritilojen pariskuntia ajatteli että itse ei halua elää niin vanhaksi. Emännätkin oli olemukseltaan huivit päässä kuin vanhoja mummoja joita ei tänä päivänä enää nää kun korkeintaan jossain peräkylillä. Nyt seittemänkymppisenä ajattelen että seuraavat 10 vuotta maksimissaan riittäisi tätä vaellusta ja sitten krematorioon.
- Anonyymi00020
Paloma.se01 kirjoitti:
Niinpä, me laulettiin seitsekytluvulla että "time is on our side", aika on puolellame. Nyt olemme väärällä puolella aikaa. Oppineet nöyryyttä.
Mitä tämä nöyryyden korostaminen nykuaikana on ?
Miksi pitäis olla niin helvetin nöyrä ?
Ei nykyään pääse nöyryydellä eteenpäin. - Anonyymi00023
Anonyymi00020 kirjoitti:
Mitä tämä nöyryyden korostaminen nykuaikana on ?
Miksi pitäis olla niin helvetin nöyrä ?
Ei nykyään pääse nöyryydellä eteenpäin.Se on aivan yleinen trendi, etteivät nykytyypit - ehkä eivät entisetkään - tajua ja tiedä eli käsitä, mitä nöyryys meinaa eli tarkoittaa. Olla nöyrä ja nöyristellä ovat kaksi eri asiaa:
" Nöyryys on kykyä tunnustaa omat inhimilliset rajoitteensa, ymmärtää oma paikkansa ja arvostaa muita. Se ei tarkoita itsensä vähättelyä tai nöyristelyä, vaan tervettä itsetuntemusta, joka mahdollistaa jatkuvan oppimisen ja kehittymisen. "
- Anonyymi00017
En tunne syyllisyyttä tv:n katselusta. Katson sellaisia ohjelmia jotka pitävät ajankohtaista tietoa yllä. Ja viihdykkeeksi myös joitakin sarjoja. Myös päivälehden luen. Olen kiinnostunut monesta eri aihealueista musiikkiesityksistä wc-pöntön korjaukseen ja hamuan tietoja eri alueilta, niitä on mukava ruotia ryhmissä.
Se mistä tunnen syyllisyyttä, on että koen eläväni lähes ilmaiseksi toisten kustannuksella. Aika tarpeettomana yhteiskunnalle jos ei lasketa satunnaisia hyväntekeväisyyskeikkoja. Osallistun melkein mihin tempaukseen vain, en kuitenkaan mielenosoitukseen. Toivoisin että voisin olla yhteiskunnallisesti tarpeellinen kun terveyttä ja voimia vielä on. Lapsenlapsetkin tarvitsevat minua hyvin harvoin enää.- Anonyymi00021
Vain lestojen on tunnettava syyllisyyttä TV:n katselusta. Niillä ei saa olla
sivusta täytettävää peruskonettakaan. Saakohan ne laittaa uuniruokaa.
kun sitäkin voi "katsoa"
- Anonyymi00019
Tällä iällä ei ole halua väkivaltaiseen miekkariin, jossa kyynelkaasu täyttää ilmaa , sussarien haukkuessa pamputuksen seassa.
- Anonyymi00022
Uusna zit järjestävät ja potkivat naisia.
- Anonyymi00024UUSI
Maailma ei valmiimmaksi tule, vaikka kuinka rehkisimme viimeiseen asti.
Ei ole ratkaisevaa paljonko ehtii tehdä kunhan tekee jotain mistä tykkää.- Anonyymi00025UUSI
Kaikkeen tuhrautuu niin kamalasti aikaa. Tiedot täytyy hakea netistä, pankkiin ei enää pääse pankinjohtajan puheille lainoista tai sijoituksista. Kukaan ei halua enää ottaa vastuuta sanomisistaan tai tekemisistään.
Älypuhelimesta tullut elintärkeä kaveri. Siihen kuluu aikaa kun hakee vaikka bussiaikatauluja ja kuinka paljon matka tulee maksamaan. Ei ole enää rahastajia vaan täytyy olla valmiiksi ostettu lippu ja tietää itse tarkasti etukäteen millä pysäkillä poistuu. Meneppäs siinä sitten käymään itsellesi uudessa kaupungissa kun ei ole enää kaupunkikarttojakaan missään.
Turistiinformaatioitakaan ei tahdo löytyä eikä niiden henkilökunta tiedä sen kummemmin kuin itsekään, vahtaavat näyttöpäätettä ja sen mukaisesti selostavat. - Anonyymi00026UUSI
Anonyymi00025 kirjoitti:
Kaikkeen tuhrautuu niin kamalasti aikaa. Tiedot täytyy hakea netistä, pankkiin ei enää pääse pankinjohtajan puheille lainoista tai sijoituksista. Kukaan ei halua enää ottaa vastuuta sanomisistaan tai tekemisistään.
Älypuhelimesta tullut elintärkeä kaveri. Siihen kuluu aikaa kun hakee vaikka bussiaikatauluja ja kuinka paljon matka tulee maksamaan. Ei ole enää rahastajia vaan täytyy olla valmiiksi ostettu lippu ja tietää itse tarkasti etukäteen millä pysäkillä poistuu. Meneppäs siinä sitten käymään itsellesi uudessa kaupungissa kun ei ole enää kaupunkikarttojakaan missään.
Turistiinformaatioitakaan ei tahdo löytyä eikä niiden henkilökunta tiedä sen kummemmin kuin itsekään, vahtaavat näyttöpäätettä ja sen mukaisesti selostavat.Ihminen on ulkoistettu maailmasta.
Mielenkiintoinen aihe, aikamme kuluu.
Mattojen päätylankoja oijoin nuorena kun äitini oli siivonnut. Olin ihan unohtanut tuon joka viikkoisen velvollisuuteni. Mökillä on räsymattoja käytössä, mutta lankoja en ole enää oikonut.
Siivouskin alkaa olla toissijaista, imurointi silloin tällöin. Siivooja kerran kuussa.
Katselin juuri nukkekotimaailmaa se näyttää samalta kuin tämä oma maailmani. Sekava järjestys ja pölyä nurkissa.
Mutta annan itselleni anteeksi pölypallot nurkissa, sillä toukokuu on ollut tapahtumarikas, pakottaen töiden priorisointiin. Nyt kun on kolea sää, ulkohommat ei kiehdo, sisällä voisi jotain touhuta, mutta kun ei kehtaa tai olisiko ei jaksa. Viikonlopulla on näyttelyni purku pitää säästää voimia siihen.
Tv.n katselu on jäänyt vähiin, en tykkää tappeluista enkä murhamysteeriöistä. Katselen ohjelmia, kuten mastercefiä, keramiikkakisaa, huvilaa ja huusia sekä leppoisaa huutokauppakeisaria.
Olen ajautunut sisään taidepiireihin ja osallistunut erilaisiin suunnittelu- ja organisointiryhmiin. No, jatkan niin kauan kuin jaksan ja voihan sitä kieltäytyäkin, onneksi olen oppinut senkin taidon.
Täytyy sanoa, että olen saanut paljon aikaiseksi, vaikka välillä vähättelen itseäni.
Onneksi mieheni korjaa epäluulojani.
Kyllähän se lähtökin (kuolema) ajatteluttaa, ikää on jo ja miehelläni sitä on jo kiitettävästi.
Kuitenkin tuntuu, että vielä on paljon tekemättä ja kokematta.Harrastukset, kuten kirjoittaminen ja kirjojen julkaiseminen, taiteen tekeminen ja näyttelyjen pitäminen avaavat uusia ulottuvaisuuksia elämässä, ponkittävät itseluottamusta ja piristävät sosiaalista elämää uusilla tuttavuuksilla, ystävyyksillä ja taiteenharrastajilla/lukijoilla. Olen vasta sen jälkeen kun aloin julkaisemaan kirjojani ja käymään kirjaston lukupiirissä ja kirjailijavierailulla omassa kunnassa, läänissä, lähialueilla päässyt sisälle, integroitunut ikäisteni ruotsinsuomalisten piireihin ja sitten tietysti laajemmaltikin saanut lukijoita ja tuttuja ympäri Ruotsia ja Suomesta myös.
Kauan poissa asuneena minusta on erityisen ilahduttavaa päästä kosketuksiin entisten naapureiden, kotikylän ja alakoulukavereiden kanssa, joista monet kukevat kirjojani, ovat kavereita Facebookissa ja seuraavat minua läheltä. Olen saanut paljon lämpöä. läheisyyttä ja kiinostavaa palautetta ihmisiltä jotka tunsin lapsina ja joita en enää edes tunnistaisi kylän raitilla kävellessäni.
Juuri tämä kontakti oman kylän, syntymäpaikkani , ihmisiin ja samalla laajentunut sosiaaliverkosto, johon on liittynyt koko joukko minulle tuntemattomia tai vain nimellisesti tuttuja henkilöitä, kirjailijoita, lukijpita, paikallsia ruotsinsuomalaisia kulttuurihenkilöitä ovat sekä syventäneet että avartaneet, ajankäyttöni mielekkyyttä.
Mielekkyyden kokee jokainen eri tavalla. En ole koskaan katsonut olevani mikään kulttuurihenkilö, vaikka ystäväpiirissäni onkin huomattavan iso osa taiteilijoita ja käyn aina silloin tällöin näyttelyissä, mutta olen aivan liian maanläheinen tullakseni miksikään batiikkinoidaksi, kuten kulttuuria harrastaviä vanhenpia rouvia täällä pilkallisesti nimitetään; tiedäthän tyypin.
Maria ja martta, sulassa sovussa, narratiivi ja ihmiset aina sydämessä.
Television katseluksi täällä illat menee: rikossarjoja, draamoja, uutisia, urheilua. En pidä tosi-TV:stä enkä etenkään ruotsalaisista huumoriohjelmista.Viihdyn aivan liian hyvin tv-tuolissani filtin sisälle kääriytyneenä.
Voisi ajatella, että hedelmäpuiden istutus kun ikää alkaa olemaan lähempänä kahdeksaakymmentä ei ole mielekästä ajankäyttöä. Minulle kuitenkin se itse prosessi on usein tärkeämpää kuin hyöty mikä siitä voi tulla. Sama koskee taloremppaakin. Nyt kun olen päässyt eroon kolumbiantalostani haluan kunnostaa tätä missä asun, joten tämä kesää menee rakennustelineiden ja skyliftin (talossa on korkeutta: kaksi asuttavaa kerrosta, kellari ja vintti) koristaessa pihaa . Kasvimaanhoitoa ja kasvihuoneen kastelua; mielekkyyttä on taaskin itse prosessissa.
Italianmatkaan neljä viikkoa, futiksen maailmanmestaruuskilpailuhuin kolme.
Ruotsalainen äitienpäivä ensi sunnuntaina. Mielekästä!Paloma.se01 kirjoitti:
Harrastukset, kuten kirjoittaminen ja kirjojen julkaiseminen, taiteen tekeminen ja näyttelyjen pitäminen avaavat uusia ulottuvaisuuksia elämässä, ponkittävät itseluottamusta ja piristävät sosiaalista elämää uusilla tuttavuuksilla, ystävyyksillä ja taiteenharrastajilla/lukijoilla. Olen vasta sen jälkeen kun aloin julkaisemaan kirjojani ja käymään kirjaston lukupiirissä ja kirjailijavierailulla omassa kunnassa, läänissä, lähialueilla päässyt sisälle, integroitunut ikäisteni ruotsinsuomalisten piireihin ja sitten tietysti laajemmaltikin saanut lukijoita ja tuttuja ympäri Ruotsia ja Suomesta myös.
Kauan poissa asuneena minusta on erityisen ilahduttavaa päästä kosketuksiin entisten naapureiden, kotikylän ja alakoulukavereiden kanssa, joista monet kukevat kirjojani, ovat kavereita Facebookissa ja seuraavat minua läheltä. Olen saanut paljon lämpöä. läheisyyttä ja kiinostavaa palautetta ihmisiltä jotka tunsin lapsina ja joita en enää edes tunnistaisi kylän raitilla kävellessäni.
Juuri tämä kontakti oman kylän, syntymäpaikkani , ihmisiin ja samalla laajentunut sosiaaliverkosto, johon on liittynyt koko joukko minulle tuntemattomia tai vain nimellisesti tuttuja henkilöitä, kirjailijoita, lukijpita, paikallsia ruotsinsuomalaisia kulttuurihenkilöitä ovat sekä syventäneet että avartaneet, ajankäyttöni mielekkyyttä.
Mielekkyyden kokee jokainen eri tavalla. En ole koskaan katsonut olevani mikään kulttuurihenkilö, vaikka ystäväpiirissäni onkin huomattavan iso osa taiteilijoita ja käyn aina silloin tällöin näyttelyissä, mutta olen aivan liian maanläheinen tullakseni miksikään batiikkinoidaksi, kuten kulttuuria harrastaviä vanhenpia rouvia täällä pilkallisesti nimitetään; tiedäthän tyypin.
Maria ja martta, sulassa sovussa, narratiivi ja ihmiset aina sydämessä.
Television katseluksi täällä illat menee: rikossarjoja, draamoja, uutisia, urheilua. En pidä tosi-TV:stä enkä etenkään ruotsalaisista huumoriohjelmista.Viihdyn aivan liian hyvin tv-tuolissani filtin sisälle kääriytyneenä.
Voisi ajatella, että hedelmäpuiden istutus kun ikää alkaa olemaan lähempänä kahdeksaakymmentä ei ole mielekästä ajankäyttöä. Minulle kuitenkin se itse prosessi on usein tärkeämpää kuin hyöty mikä siitä voi tulla. Sama koskee taloremppaakin. Nyt kun olen päässyt eroon kolumbiantalostani haluan kunnostaa tätä missä asun, joten tämä kesää menee rakennustelineiden ja skyliftin (talossa on korkeutta: kaksi asuttavaa kerrosta, kellari ja vintti) koristaessa pihaa . Kasvimaanhoitoa ja kasvihuoneen kastelua; mielekkyyttä on taaskin itse prosessissa.
Italianmatkaan neljä viikkoa, futiksen maailmanmestaruuskilpailuhuin kolme.
Ruotsalainen äitienpäivä ensi sunnuntaina. Mielekästä!Tein juuri sellaista jonka työnnän yleensä syrjään ja odotan sopivaa hetkeä. Ompelin käsin kaksi istuintyynyä paksusta tkistä laiturin penkkeihin.
Voittajan olo. No, nyt kauppaan ; ))- Anonyymi00029UUSI
korppis kirjoitti:
Tein juuri sellaista jonka työnnän yleensä syrjään ja odotan sopivaa hetkeä. Ompelin käsin kaksi istuintyynyä paksusta tkistä laiturin penkkeihin.
Voittajan olo. No, nyt kauppaan ; ))Narsistilla on aina "voittajan olo".
- Anonyymi00030UUSI
Kehu vielä lisää itseäsi ! Emme tulleet oikein vakuuttuneeksi erinomaisuudestasi.
Anonyymi00029 kirjoitti:
Narsistilla on aina "voittajan olo".
Todellakin on ja kun voittaa itsensä ja onnistuu pitämään mölyt mahassaan.
next ano ..
Onnistuin ompeluhommissa sekä paistamaan päivällisen lohen jonka tarjosin kerma-tillikastikkeessa, kehuttiin.
- Anonyymi00027UUSI
Älypuhelimesta tullut elintärkeä kaveri. Siihen kuluu aikaa kun hakee vaikka bussiaikatauluja ja kuinka paljon matka tulee maksamaan. Ei ole enää rahastajia vaan täytyy olla valmiiksi ostettu lippu ja tietää itse tarkasti etukäteen millä pysäkillä poistuu. Meneppäs siinä sitten käymään itsellesi uudessa kaupungissa kun ei ole enää kaupunkikarttojakaan missään.
Turistiinformaatioitakaan
kaikki totta mutta tuleeko mieleen että Nokian Nordean Amazonin Metan (Facebookin) Microsoftin IBM:n Salesforcen Ciscon Klarnan ...
on vähennettävä rajusti työvoimaa ja päivänselvää on että kirjanpitäjät, jurisistit,
it-ohjelmakoodarit, isännöitsijät, opettajat, valtiotieteilijä, historioitsijat, ...
eli paperinsiirtäjät on panta mäkeen nopeaan tahtiin niitä ei kukaan palkkaa
enää
Silti vain katsellaan ja toivotaan että voikun alettaisiin edes rakentaa että saataisiin töitä vaikka myy mättämissä asunoissa on vuosien jonot varastoa
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Vesikin maksaa, miksei hengitysilma?
Jatkuvasti itketään ettei ole rahaa mihinkään, mutta tilastojen mukaan rahaa on enemmän kuin koskaan, joten miksei asial281838Satuolennoista tarinointi ei kuulu peruskoulun tehtäviin
Opetustunteja on muutenkin käytössä vain rajallinen määrä. Eli nämä satuhommat koulun ulkopuolelle vapaaehtoisiin harras1571802Suomalainen perheenisä vaatii Suvivirren esittämisestä hyvityksiä
Itse lapsena uskonnonopetuksesta vissiin traumoja saanut ihka suomalainen (!) perheenisä vaatii Espoon kaupungilta korva3521565- 1471181
Mies profiloin sinut
Etsit täysin hallittavaa mutta samalla poikkeuksellista ihmistä. Etsit jotain mitä et koskaan tule saamaan.2131164Lahkokasteen ja kristillisen kasteen erot
Raamatun mukaan Kristillisessä yhdessä kasteessa Jumala pesee ja puhdistaa ihmisen sydämen ja poistaa perisynnin kirouks4221128- 111014
- 285995
Heikki Paasosen Marita-vaimo jätti tunteikkaat jäähyväiset: "Tällä kertaa me..."
Heikki Paasonen on naimisissa Marita Paasosen (os. Alatalo) kanssa ja heillä on kaksi pientä lasta. Nyt koitti aika jätt4989Pirkanlinna yleisötapahtuma
Oli todella hyvä tilaisuus. Ja EERO. L. Aivan mahtava tyyppi. Veti rennosti ja asiallisesti. Ja yleisöltä hyviä kysymyks49938