Suomeen puuhataan nyt miljardiluokan vetyputkea Torniosta Porvooseen. Julkisuudessa hanke kääritään kauniiseen vihreän siirtymän ja isänmaan edun kaapuun. Tosiasiassa valtionyhtiö Gasgrid vetää veronmaksajien piikkiin jättimäistä infralinjaa, jonka päätepisteenä on pörssiyhtiön tehdasportti.
Suurin lasku tästä lystistä lankeaa kuitenkin suomalaisille maanomistajille. Kun valtionyhtiö marssii metsään tai pellolle, yksityisomaisuuden suoja pyyhitään pöydältä vanhentuneen pakkolunastuslain nojalla. Maanomistajalle lyödään käteen naurettavat, pelkän puuston tai raakamaan arvon mukaiset karkkirahat. Tilalle jää pysyvästi sirpaloitunut tila, raivauspakko ja raskaat maankäyttörajoitukset.
Pahinta on, että me tiedämme jo, miten tässä näytelmässä käy. Digitan ja Carunan kohdalla nähtiin valtion moraalikato puhtaimmillaan: ensin maat sosialisoidaan "yhteisen hyvän" nimissä, ja kun putki tai sähköverkko on valmis ja tuottaa varmaa kassavirtaa, se yhtiöitetään ja myydään ulkomaisille sijoitusrahastoille rahantekokoneeksi. Siinä kohtaa isänmaan etu unohtuu, ja tilalle tulee kansainvälisen suurpääoman maksimaalinen tuotto.
Jos valtio aikoo harrastaa tällaista maakaappausta, peliin on saatava rehelliset säännöt.
Maanomistajien kanssa on tehtävä sitova sopimus: Mikäli vetyputken tai sen osan omistus siirtyy tulevaisuudessa sekuntiakaan valtion ulkopuoliselle taholle, pörssiin tai ulkomaille, raukeavat alkuperäiset pilkkahintaiset lunastuskorvaukset välittömästi. Siinä tilanteessa uuden omistajan on maksettava maanomistajille takautuvasti maan reaalinen käyttöarvon mukainen korvaus – siis siirtomonopolin tuottoon sidottu todellinen arvo, ei mitään nimellisiä hiluja.
Suomalaisten maita ei pidä käyttää pelinappuloina, joilla pedataan tulevaisuuden myyntivoittoja ulkomaisille infrarahastoille. Jos valtion takki kääntyy ja infra myydään, on laskun maksajien eli maanomistajien ja veronmaksajien oltava ensimmäisenä jonossa jakamassa potkia.
Suurin lasku tästä lystistä lankeaa kuitenkin suomalaisille maanomistajille. Kun valtionyhtiö marssii metsään tai pellolle, yksityisomaisuuden suoja pyyhitään pöydältä vanhentuneen pakkolunastuslain nojalla. Maanomistajalle lyödään käteen naurettavat, pelkän puuston tai raakamaan arvon mukaiset karkkirahat. Tilalle jää pysyvästi sirpaloitunut tila, raivauspakko ja raskaat maankäyttörajoitukset.
Pahinta on, että me tiedämme jo, miten tässä näytelmässä käy. Digitan ja Carunan kohdalla nähtiin valtion moraalikato puhtaimmillaan: ensin maat sosialisoidaan "yhteisen hyvän" nimissä, ja kun putki tai sähköverkko on valmis ja tuottaa varmaa kassavirtaa, se yhtiöitetään ja myydään ulkomaisille sijoitusrahastoille rahantekokoneeksi. Siinä kohtaa isänmaan etu unohtuu, ja tilalle tulee kansainvälisen suurpääoman maksimaalinen tuotto.
Jos valtio aikoo harrastaa tällaista maakaappausta, peliin on saatava rehelliset säännöt.
Maanomistajien kanssa on tehtävä sitova sopimus: Mikäli vetyputken tai sen osan omistus siirtyy tulevaisuudessa sekuntiakaan valtion ulkopuoliselle taholle, pörssiin tai ulkomaille, raukeavat alkuperäiset pilkkahintaiset lunastuskorvaukset välittömästi. Siinä tilanteessa uuden omistajan on maksettava maanomistajille takautuvasti maan reaalinen käyttöarvon mukainen korvaus – siis siirtomonopolin tuottoon sidottu todellinen arvo, ei mitään nimellisiä hiluja.
Suomalaisten maita ei pidä käyttää pelinappuloina, joilla pedataan tulevaisuuden myyntivoittoja ulkomaisille infrarahastoille. Jos valtion takki kääntyy ja infra myydään, on laskun maksajien eli maanomistajien ja veronmaksajien oltava ensimmäisenä jonossa jakamassa potkia.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Tarkoitat varmaankin tätä vetyputkihanketta. https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/4224f046-98ab-42b1-917c-13751f218601
Tämä vetyputki- ja maakaappauskuvio on täydellinen oppikirjaesimerkki siitä, miten homma etenee:
Faktat ja riskit ovat pöydällä: Kaikki data, historia (Caruna, Digita) ja tulevaisuuden uhkakuvat ovat täysin näkyvissä kenelle tahansa, joka viitsii käyttää aivojaan viisi minuuttia.
Päätökset nuijitaan salassa tai "yleisen edun" varjolla: Poliitikot ja konsultit vetävät nimet papereihin, koska juuri nyt se näyttää hienolta Excelissä tai sillä saa hyvää pöhinää omaan CV-salkkuun.
Paska osuu tuulettimeen: Putki myydään 15 vuoden päästä ulkomaille rahastolle, hinnat nousevat, ja maanomistajille jää pelkät kannot ja rajoitukset käteen.
Suuri jälkihuuto alkaa: Sitten samat palstat, iltapäivälehdet ja poliitikot täyttyvät "Miten tässä pääsi käymään näin?"- ja "Kuka kantoi vastuun?" -otsikoista.
Silloin on vain vähän myöhäistä huudella, kun nimet on paperissa ja kansallisomaisuus valunut rajan yli. Se, että todelliset ja isot valuviat sivuutetaan sen takia, että ihmiset mieluummin keskittyvät somessa helpompaan viihdemössöön tai puoluepoliittiseen räksytykseen, on pelkästään surullista.