Psykiatrian ja lääkeyhtiöiden kusetukset vaihe vaiheelta

https://perusoikeudet.org/wp-content/uploads/2023/01/RAHARIKAS-LAAKETEOLLISUUS.pdf

RAHARIKAS LÄÄKETEOLLISUUS

Sanna Marin

Uskon että yhä kasvava määrä ihmisiä tulee heräämään tähän. Ja kun harmit alkaa massiivisessa määräyksessä iskeä ihmisten lähipiiriin, niin sitä on hankalampi sivuuttaa enää. Ns harvinaisemmatkin haitat alkaa näkyä - alkaa olla isoja potilaiden foorumeita - esim pssd-foorumin jäsenten määrä on noussut räjähdysmäisesti

Toivon niiden asettamista vastuuseen jotka on pyrkineet peittelemään harmeja sekä myös järjen palaamista ylimedikalisoituneeseen systeemiin. Informoitu suostumus keskiöön ja lääkäreillä (joista suuri osa yleisöääkäreitä) pitäisi olla parempi ymmärrys harmeista ja niiden ehkäisystä

Anonyymi00003 kirjoitti:

Uskon että yhä kasvava määrä ihmisiä tulee heräämään tähän. Ja kun harmit alkaa massiivisessa määräyksessä iskeä ihmisten lähipiiriin, niin sitä on hankalampi sivuuttaa enää. Ns harvinaisemmatkin haitat alkaa näkyä - alkaa olla isoja potilaiden foorumeita - esim pssd-foorumin jäsenten määrä on noussut räjähdysmäisesti

Toivon niiden asettamista vastuuseen jotka on pyrkineet peittelemään harmeja sekä myös järjen palaamista ylimedikalisoituneeseen systeemiin. Informoitu suostumus keskiöön ja lääkäreillä (joista suuri osa yleisöääkäreitä) pitäisi olla parempi ymmärrys harmeista ja niiden ehkäisystä

Lue lisää

Meidän elämämme tai elämänlaatumme ei kiinnosta hittoakaan näitä jotka rikastuu näillä aineilla. Ei se määräävän tahon uniinkaan vaikuta pääsääntöisesti

Anonyymi00004 kirjoitti:

Meidän elämämme tai elämänlaatumme ei kiinnosta hittoakaan näitä jotka rikastuu näillä aineilla. Ei se määräävän tahon uniinkaan vaikuta pääsääntöisesti

Tämä on taas yksi itsepintaisimmista harhaluuloista, mikä hoidonvastustajien keskuudessa kiertää.

Kuvitelma siitä, että Coca Cola pystyisi määräävässä markkina asemassaan päättämään, että juuri sinä juot Coca Colaa, etkä Pepsiä tai Muumi limpparia tai pahimmassa tapauksessa raikasta kraanavettä.

En tiedä miksi hoidonvastaiset ihmiset eivät ymmärrä tätä eroa, mutta voitte uskoa että se joka todellisuudessa maksaa ne viulut, eli veronmaksaja ymmärtää.

Jos lääkkeet on paras tapa hoitaa sellaista ihmistä joka ei ota vastaan mitään muita lääkkeettömiä hoitoja, niin silloin veronmaksaja maksaa ne niille ihmisille.

Anonyymi00349 kirjoitti:

Tämä on taas yksi itsepintaisimmista harhaluuloista, mikä hoidonvastustajien keskuudessa kiertää.

Kuvitelma siitä, että Coca Cola pystyisi määräävässä markkina asemassaan päättämään, että juuri sinä juot Coca Colaa, etkä Pepsiä tai Muumi limpparia tai pahimmassa tapauksessa raikasta kraanavettä.

En tiedä miksi hoidonvastaiset ihmiset eivät ymmärrä tätä eroa, mutta voitte uskoa että se joka todellisuudessa maksaa ne viulut, eli veronmaksaja ymmärtää.

Jos lääkkeet on paras tapa hoitaa sellaista ihmistä joka ei ota vastaan mitään muita lääkkeettömiä hoitoja, niin silloin veronmaksaja maksaa ne niille ihmisille.

Lue lisää

Lääkeyhtiöt rahoittavat suurta osaa psykiatrisista tutkimuksista, mikä johtaa funding biasiin koska teollisuuden tukemat tutkimukset raportoivat selvästi positiivisempia tuloksia ja aliraportoivat haittoja.
Defeat Depression -kampanja (iso britannia 1990-luku) korosti biologista masennusmallia ja edisti SSRI-lääkkeitä. Kampanja oli osittain teollisuuden tukema ja lisäsi diagnooseja sekä lääkkeen käyttöä monissa maissa.
Tautimarkkinointi (disease mongering) laajentaa lievien oireiden ja normaalin surun määrittelyä sairaudeksi, kasvattaen potilasmääriä ja myyntiä (esim. masennus, ADHD, ahdistus).

Olen satavarma että psykiatrini hokemat mantrat lääkkeistä liittyivät lääkeyhtiöiden vaikutusvaltaan.
-ei riippuvuutta
- voi lopettaa milloin vain
- serotoniinivaje/epätasapaino aivoissa vaikuttaa masennukseen ja lääkkeet vaikuttaa siihen(markkinointi). Tämä löytyi myös Taysin sivuilta tämä tieto ennen kuin se vähin äänin poistettiin(miksi? miksi se oli siellä?)
- Escitalopramin suosittelu Citalopramin sijaan silloin kun siinä oli patentti vielä ja oli kuulemma uusi ja tehokas. No niin hitto oli, vieroituksessa pienienkin milligrammojen pudotuksrt sai hermostoa sekaisin ja sähköiskut napsumaan aivoissa.

Anonyymi00350 kirjoitti:

Lääkeyhtiöt rahoittavat suurta osaa psykiatrisista tutkimuksista, mikä johtaa funding biasiin koska teollisuuden tukemat tutkimukset raportoivat selvästi positiivisempia tuloksia ja aliraportoivat haittoja.
Defeat Depression -kampanja (iso britannia 1990-luku) korosti biologista masennusmallia ja edisti SSRI-lääkkeitä. Kampanja oli osittain teollisuuden tukema ja lisäsi diagnooseja sekä lääkkeen käyttöä monissa maissa.
Tautimarkkinointi (disease mongering) laajentaa lievien oireiden ja normaalin surun määrittelyä sairaudeksi, kasvattaen potilasmääriä ja myyntiä (esim. masennus, ADHD, ahdistus).

Olen satavarma että psykiatrini hokemat mantrat lääkkeistä liittyivät lääkeyhtiöiden vaikutusvaltaan.
-ei riippuvuutta
- voi lopettaa milloin vain
- serotoniinivaje/epätasapaino aivoissa vaikuttaa masennukseen ja lääkkeet vaikuttaa siihen(markkinointi). Tämä löytyi myös Taysin sivuilta tämä tieto ennen kuin se vähin äänin poistettiin(miksi? miksi se oli siellä?)
- Escitalopramin suosittelu Citalopramin sijaan silloin kun siinä oli patentti vielä ja oli kuulemma uusi ja tehokas. No niin hitto oli, vieroituksessa pienienkin milligrammojen pudotuksrt sai hermostoa sekaisin ja sähköiskut napsumaan aivoissa.

Lue lisää

Lääkeyhtiöt tukevat aktiivisesti tutkijoita, instituutioita ja hankkeita, jotka edistävät biologista/biomedikaalista paradigmaa psykiatriassa

Suuri osa psykiatrisista lääketutkimuksista on teollisuuden sponsoroimia. Ne korostavat biologisia syitä (esim. aivojen kemiallinen epätasapaino, geenit, hermoverkot) ja lääkehoidon tehokkuutta. Psykososiaaliset tai ympäristötekijät saavat vähemmän huomiota.

Paljonko esim Avoin dialogi on saanut ulkopuolisia rahoituksia näin?

Yhtiöt rahoittavat lääkärien koulutusta, konferensseja ja hoitosuosituksia, joissa biologinen malli on keskiössä. Monilla DSM-työryhmien jäsenillä on ollut sidonnaisuuksia teollisuuteen.
Tämä luo kierteen jossa biologinen malli oikeuttaa lääkkeet, jotka tuottavat voittoa, ja rahoitus ohjaa tutkimusta samaan suuntaan. Kriitikot (esim. Joanna Moncrieff) puhuvat "institutional corruptionista" eli järjestelmällisestä vinoutumasta.

1980–2000-luvuilla biologinen psykiatria vahvistui teollisuuden tuella, mikä näkyi masennuslääkkeiden käytön kasvuna ja Käypä hoito -suosituksissa.

Anonyymi00351 kirjoitti:

Lääkeyhtiöt tukevat aktiivisesti tutkijoita, instituutioita ja hankkeita, jotka edistävät biologista/biomedikaalista paradigmaa psykiatriassa

Suuri osa psykiatrisista lääketutkimuksista on teollisuuden sponsoroimia. Ne korostavat biologisia syitä (esim. aivojen kemiallinen epätasapaino, geenit, hermoverkot) ja lääkehoidon tehokkuutta. Psykososiaaliset tai ympäristötekijät saavat vähemmän huomiota.

Paljonko esim Avoin dialogi on saanut ulkopuolisia rahoituksia näin?

Yhtiöt rahoittavat lääkärien koulutusta, konferensseja ja hoitosuosituksia, joissa biologinen malli on keskiössä. Monilla DSM-työryhmien jäsenillä on ollut sidonnaisuuksia teollisuuteen.
Tämä luo kierteen jossa biologinen malli oikeuttaa lääkkeet, jotka tuottavat voittoa, ja rahoitus ohjaa tutkimusta samaan suuntaan. Kriitikot (esim. Joanna Moncrieff) puhuvat "institutional corruptionista" eli järjestelmällisestä vinoutumasta.

1980–2000-luvuilla biologinen psykiatria vahvistui teollisuuden tuella, mikä näkyi masennuslääkkeiden käytön kasvuna ja Käypä hoito -suosituksissa.

Lue lisää

Kuinka tyhmä pitää olla jos luulee että noilla massiivisilla markkinointikoneistoilla ei ole mitään merkitystä missään? Ja Suomessa olisi muka täysin puolueettomat tahot jotka arvioisi täysin puolueettomasti kaiken?

Anonyymi00352 kirjoitti:

Kuinka tyhmä pitää olla jos luulee että noilla massiivisilla markkinointikoneistoilla ei ole mitään merkitystä missään? Ja Suomessa olisi muka täysin puolueettomat tahot jotka arvioisi täysin puolueettomasti kaiken?

Lue lisää

Totta, veronmaksajat rahoittaa, myös haitat. Kiitos muuten veronmaksajille kun maksoitte työkyvyttömyyteni masennuslääkevieroituksesta alkaen kun hermosto sotkeentui puutteellisilla lääkärien ohjeilla vieroitukdesta ja ajan kun lääkäri piti hermostoani osana ei kontrolloitua lääkekoetta räiskimällä lääkkeitä

Anonyymi00350 kirjoitti:

Lääkeyhtiöt rahoittavat suurta osaa psykiatrisista tutkimuksista, mikä johtaa funding biasiin koska teollisuuden tukemat tutkimukset raportoivat selvästi positiivisempia tuloksia ja aliraportoivat haittoja.
Defeat Depression -kampanja (iso britannia 1990-luku) korosti biologista masennusmallia ja edisti SSRI-lääkkeitä. Kampanja oli osittain teollisuuden tukema ja lisäsi diagnooseja sekä lääkkeen käyttöä monissa maissa.
Tautimarkkinointi (disease mongering) laajentaa lievien oireiden ja normaalin surun määrittelyä sairaudeksi, kasvattaen potilasmääriä ja myyntiä (esim. masennus, ADHD, ahdistus).

Olen satavarma että psykiatrini hokemat mantrat lääkkeistä liittyivät lääkeyhtiöiden vaikutusvaltaan.
-ei riippuvuutta
- voi lopettaa milloin vain
- serotoniinivaje/epätasapaino aivoissa vaikuttaa masennukseen ja lääkkeet vaikuttaa siihen(markkinointi). Tämä löytyi myös Taysin sivuilta tämä tieto ennen kuin se vähin äänin poistettiin(miksi? miksi se oli siellä?)
- Escitalopramin suosittelu Citalopramin sijaan silloin kun siinä oli patentti vielä ja oli kuulemma uusi ja tehokas. No niin hitto oli, vieroituksessa pienienkin milligrammojen pudotuksrt sai hermostoa sekaisin ja sähköiskut napsumaan aivoissa.

Lue lisää

Tähän väliin tulee taas faktoja.

Vaikka mielenterveyden tutkimiseen pitäisi käyttää enemmän rahoitusta, niin selkeästi suurin osa mielenterveyteen ja sen tutkimukseen liittyvästä rahoituksesta tulee julkiselta sektorilta. Eikä se juurikaan sisällä lääkkeisiin liittyvää tutkimusta. Vain murto osa lääkeyhtiöiden tutkimusrahoituksesta kohdentuu mielenterveyteen.

Sinäkin tietäisit tämän jos joskus viitsisit tarkistaa tietosi useammasta riippumattomasta lähteestä.

Anonyymi00353 kirjoitti:

Totta, veronmaksajat rahoittaa, myös haitat. Kiitos muuten veronmaksajille kun maksoitte työkyvyttömyyteni masennuslääkevieroituksesta alkaen kun hermosto sotkeentui puutteellisilla lääkärien ohjeilla vieroitukdesta ja ajan kun lääkäri piti hermostoani osana ei kontrolloitua lääkekoetta räiskimällä lääkkeitä

Lue lisää

Jos nykyään voit paremmin, niin ehkä veronmaksajat voivat olla tyytyväisiä, että sinullekin apu löytyi. Eli eihän heidän rahansa täysin hukkaan menneet.

Itseäni näissä jutuissa harmittaa aina se että miksi tämä asiallinen ja aiheellinen kritiikki pitää aina mennä värittämään niillä oman sairauden värikynillä, minkä jälkeen se aiheellinenkin osa siitä kritiikistä lentää roskakoriin.

1. Esimerkiksi masennus ymmärrettiin spontaanisti ohimenevämpänä vaivana aiemmin, siinä missä nykyään jopa lievempiä masennusoireita on lääkitty. Kyseisessä jutussa esiteltiin selvästi sitä, miten esim yleistä ahdistuneisuushäiriötä pyrittiin nostamaan laajemmaksi ongelmaksi, mitä se oli aiemmin ehkä ymmärryksen ollessa ollut ja siihen vaikutti taloudelliset intessit. Voi olla että myös eri bipolaarityyppien ja muidenkin dg saaneiden määrä on kasvanut kun diagnoosimenetelmiä muutetaan, ja myös medikalisaatiokeskeisen iatrogeenisia ongelmia aiheuttavan hoitotyylin myötä. Tiettyjen diagnoosien paisumisesta on kirjoitettu, en ensimmäinen ole. Esim psykiatri Allen Frances on kuvannut tätä.

Ahdistuneisuus on esim keskittymisongelmien kanssa samantyylinen oire - moni löytää siitä itsensä. Se on käytännössä oirekimppu, kertoo usein yhtä paljon ongelmien syistä kun sinulla olisi päänsärky. Psykiatrisissa diagnooseissa usein käy niin että itse niistä sairauksista kehitellään oireiden laukaisija

Anonyymi00007 kirjoitti:

1. Esimerkiksi masennus ymmärrettiin spontaanisti ohimenevämpänä vaivana aiemmin, siinä missä nykyään jopa lievempiä masennusoireita on lääkitty. Kyseisessä jutussa esiteltiin selvästi sitä, miten esim yleistä ahdistuneisuushäiriötä pyrittiin nostamaan laajemmaksi ongelmaksi, mitä se oli aiemmin ehkä ymmärryksen ollessa ollut ja siihen vaikutti taloudelliset intessit. Voi olla että myös eri bipolaarityyppien ja muidenkin dg saaneiden määrä on kasvanut kun diagnoosimenetelmiä muutetaan, ja myös medikalisaatiokeskeisen iatrogeenisia ongelmia aiheuttavan hoitotyylin myötä. Tiettyjen diagnoosien paisumisesta on kirjoitettu, en ensimmäinen ole. Esim psykiatri Allen Frances on kuvannut tätä.

Ahdistuneisuus on esim keskittymisongelmien kanssa samantyylinen oire - moni löytää siitä itsensä. Se on käytännössä oirekimppu, kertoo usein yhtä paljon ongelmien syistä kun sinulla olisi päänsärky. Psykiatrisissa diagnooseissa usein käy niin että itse niistä sairauksista kehitellään oireiden laukaisija

Lue lisää

Oireet on olemassa joo, ihmiselämässä on paljon kärsimysrä. Vasta viime vuosikymmeninä tämä on paisunut sille asteelle että jopa 1/4 väestöstä on aineissa

Anonyymi00008 kirjoitti:

Oireet on olemassa joo, ihmiselämässä on paljon kärsimysrä. Vasta viime vuosikymmeninä tämä on paisunut sille asteelle että jopa 1/4 väestöstä on aineissa

3. Kyseisessä jutussa on selvästi mainittu että potilasjärjestöjä on yritetty käyttää vaikuttamisen muotona jolla lisätä lääkkeenkäyttäjien määrää ja lisätä tietoisuutta. Toki kaikki potilasjärjestöt ei ole tällaisia.

Jos potilasjärjestöön kelpaa kokemusasiantuntijaksi ja mukana olemaan henkilö joka voi kertoa että on saanut psykiatrisista lääkkeistä harmia ja on valinnut lääkkeettömän tavan elää diagnoosista huolimatta ja voi kertoa haitoistaan, huonoista kokemuksista hoidoista ja esittää kritiikkiäkin ja tuoda vaihtoehtoisia tapoja mitä on lääkityksen sijaan auttaneet niin silloin varmaan kyse ei ole siitä. Jos ei kelpaa, se on varmaan aika kuvaavaa kenen asialla se on.

Anonyymi00009 kirjoitti:

3. Kyseisessä jutussa on selvästi mainittu että potilasjärjestöjä on yritetty käyttää vaikuttamisen muotona jolla lisätä lääkkeenkäyttäjien määrää ja lisätä tietoisuutta. Toki kaikki potilasjärjestöt ei ole tällaisia.

Jos potilasjärjestöön kelpaa kokemusasiantuntijaksi ja mukana olemaan henkilö joka voi kertoa että on saanut psykiatrisista lääkkeistä harmia ja on valinnut lääkkeettömän tavan elää diagnoosista huolimatta ja voi kertoa haitoistaan, huonoista kokemuksista hoidoista ja esittää kritiikkiäkin ja tuoda vaihtoehtoisia tapoja mitä on lääkityksen sijaan auttaneet niin silloin varmaan kyse ei ole siitä. Jos ei kelpaa, se on varmaan aika kuvaavaa kenen asialla se on.

Lue lisää

https://www.nature.com/articles/s41380-022-01661-0

Serotoniiniteoriaa on vahvasti kyseenalaistettu, esim tässä J Moncrieff et al katsauksessa. Toisinsanoen - näyttö puuttuu. On aika kuvaavaa, että suomalainen sairaala TAYS otti pienin äänin uudessa masennuksenhoito-ohjeessa pois viitteet tästä julkaistessaan uuden eli kaikenlaiset viitteet pois tästä. Mielestäni serotoniiniteoria on esimerkki markkinoinnin sotkeentumisesta tieteeseen. Parhaiten tietoja serotoniinivajeista ja kemiallisista epätasapainoista löytyy lääkepaketeista missä sielläkin ne on muodossa usein "arvellaan" - eli ei varmuutta. Ja toki vanhoista kunnon Ameriikan Zoloft-mainoksista. Toki olen nähnyt paljon viitteitä, ja myös J moncrieff kertoo teorian vaikutusvallasta myös lääketieteen puolella. Olen nähnyt netissä jaettavan sivustoja missä tästä oli viitteitä, muutama vuosi sitten näin maininnan tästä Taysin sivuilla jonka arkistoin itselleni

Anonyymi00010 kirjoitti:

https://www.nature.com/articles/s41380-022-01661-0

Serotoniiniteoriaa on vahvasti kyseenalaistettu, esim tässä J Moncrieff et al katsauksessa. Toisinsanoen - näyttö puuttuu. On aika kuvaavaa, että suomalainen sairaala TAYS otti pienin äänin uudessa masennuksenhoito-ohjeessa pois viitteet tästä julkaistessaan uuden eli kaikenlaiset viitteet pois tästä. Mielestäni serotoniiniteoria on esimerkki markkinoinnin sotkeentumisesta tieteeseen. Parhaiten tietoja serotoniinivajeista ja kemiallisista epätasapainoista löytyy lääkepaketeista missä sielläkin ne on muodossa usein "arvellaan" - eli ei varmuutta. Ja toki vanhoista kunnon Ameriikan Zoloft-mainoksista. Toki olen nähnyt paljon viitteitä, ja myös J moncrieff kertoo teorian vaikutusvallasta myös lääketieteen puolella. Olen nähnyt netissä jaettavan sivustoja missä tästä oli viitteitä, muutama vuosi sitten näin maininnan tästä Taysin sivuilla jonka arkistoin itselleni

Lue lisää

Uudet teoriat esittelee neuroplastisuuden ja neurogeneesin edistymistä SSRi-lääkkeissä. Toki näissä usein unohdetaan mainita että myös erilaiset insultit aivoille lisää tätä. Esim aivohalvaus, aivovamma, kemialliset insultit. Nykyään on siirrytty siihen ajatukseen että käytännössä ketamiinin vaikutusmekanismi on samanlainen kuin ssri:t.

On kokeita joissa rotille on syötetty isoja annoksia ketamiinia tai fluoksetiinia, ne on saaneet epilepsiakohtauksia, lopetettu tutkimuseettisistä syistä ja niillä vasta onkin havaittu neuroplastisia muutoksia aivoissa ja lisääntynyttä neurogeneesiä. Rotanpoikasille syötetyissä ssri aineissa nähdään aikuisiälläkin vielä vaikutus aivojen yhteyksissä.

Siis käytännössähän lääkkeitä määrätään ihmisille joilla ei ole mitään todisteita mistään neuroplastisuusvajeesta aivoissa.. Monet on nuoria ja luonnostaan aivot on muovautuvat. Toki voisi perustella sitä että ihminen jämähtää samaan masennuksessa niin lääke lisäisi uusia hermoyhteyksiä. Käytännössä kaikki toimintamme missä opimme uutta lisää uusia hermoyhteyksiä,erityisesti sitä on havaittu esim meditaatiossa, terapiassa. Käytännössä liikkuminen nostaa hermokasvutekijöitä.

Jos jotain masennuksen aiheuttamia muutoksia on aivoissa, käytännössä kysehän voi olla stressikkin aiheuttamista muutoksista. Itse uskon nykyään merkittävästi stressinhallinnan ja levon ja aivoterveyden tukemisen tehoon aivojen toiminnan tehostamisessa. Esim moni masennus voi olla täysin luontainen turra olo esim pitkän stressijakson jälkeen

Itse uskon että ssri lääkkeitä syötetään käytännössä aivan liikaa asioihin jotka voivat ja usein ratkeavatkin itsestään ja muitakin keinoja on, jos ihminen niitä haluaa kokeilla - usein lääkkeet on silti varmuudenvuoksi tungettu jo ensin, usein nuoria ei edes auteta oppimqam uusia selviytymiskeinoja

Miten neuroplastisuutta edistää aivosähköiskut lopettaessa, se että keho säätää serotoniinireseptorien määrää alemmaksi reaktiona serotoniinin takaisinoton estoon ja muutoksia nähdään pitkän ajan päästä lopettaessa vielä,. Entäpä vieroitusoireet? Seksuaalihäiriöt? Entä vuosien käyttö kun aivot vielä kehittyy?

Summa summarum - kakkaa yritetään laittaa kauniiseen käärepaperiin.

Mikä on se syy käyttää lääkkeitä muutakuin oireiden turrutus? Biologinen syy? Se kemiallinen epätasapainohan oli täydellinen markkinointihuttu ja sai lääkkeen tuntumaan biologisesti hyödylliseltä!

Anonyymi00011 kirjoitti:

Uudet teoriat esittelee neuroplastisuuden ja neurogeneesin edistymistä SSRi-lääkkeissä. Toki näissä usein unohdetaan mainita että myös erilaiset insultit aivoille lisää tätä. Esim aivohalvaus, aivovamma, kemialliset insultit. Nykyään on siirrytty siihen ajatukseen että käytännössä ketamiinin vaikutusmekanismi on samanlainen kuin ssri:t.

On kokeita joissa rotille on syötetty isoja annoksia ketamiinia tai fluoksetiinia, ne on saaneet epilepsiakohtauksia, lopetettu tutkimuseettisistä syistä ja niillä vasta onkin havaittu neuroplastisia muutoksia aivoissa ja lisääntynyttä neurogeneesiä. Rotanpoikasille syötetyissä ssri aineissa nähdään aikuisiälläkin vielä vaikutus aivojen yhteyksissä.

Siis käytännössähän lääkkeitä määrätään ihmisille joilla ei ole mitään todisteita mistään neuroplastisuusvajeesta aivoissa.. Monet on nuoria ja luonnostaan aivot on muovautuvat. Toki voisi perustella sitä että ihminen jämähtää samaan masennuksessa niin lääke lisäisi uusia hermoyhteyksiä. Käytännössä kaikki toimintamme missä opimme uutta lisää uusia hermoyhteyksiä,erityisesti sitä on havaittu esim meditaatiossa, terapiassa. Käytännössä liikkuminen nostaa hermokasvutekijöitä.

Jos jotain masennuksen aiheuttamia muutoksia on aivoissa, käytännössä kysehän voi olla stressikkin aiheuttamista muutoksista. Itse uskon nykyään merkittävästi stressinhallinnan ja levon ja aivoterveyden tukemisen tehoon aivojen toiminnan tehostamisessa. Esim moni masennus voi olla täysin luontainen turra olo esim pitkän stressijakson jälkeen

Itse uskon että ssri lääkkeitä syötetään käytännössä aivan liikaa asioihin jotka voivat ja usein ratkeavatkin itsestään ja muitakin keinoja on, jos ihminen niitä haluaa kokeilla - usein lääkkeet on silti varmuudenvuoksi tungettu jo ensin, usein nuoria ei edes auteta oppimqam uusia selviytymiskeinoja

Miten neuroplastisuutta edistää aivosähköiskut lopettaessa, se että keho säätää serotoniinireseptorien määrää alemmaksi reaktiona serotoniinin takaisinoton estoon ja muutoksia nähdään pitkän ajan päästä lopettaessa vielä,. Entäpä vieroitusoireet? Seksuaalihäiriöt? Entä vuosien käyttö kun aivot vielä kehittyy?

Summa summarum - kakkaa yritetään laittaa kauniiseen käärepaperiin.

Mikä on se syy käyttää lääkkeitä muutakuin oireiden turrutus? Biologinen syy? Se kemiallinen epätasapainohan oli täydellinen markkinointihuttu ja sai lääkkeen tuntumaan biologisesti hyödylliseltä!

Lue lisää

4. "SSRI-lääkkeet ovat lyhyissä tutkimuksissa lumehoitoa tehokkaampia, vaikka niide vaikutus yksinään on vaatimaton." Joo jossain vakavemmissa mas.tiloissa. Jos käytännössä mukaan otetaan koko lääkkeenkäytön elinkaari vieroitusoireet, dependence ja haitat mukaanlukien(esim riski kemiallisesta seksuaalisuuden menetysestä) , ja se että lääketutkimukset ei ole oikein osanneet erottaa vieroitusoireita relapsista ja käytännössä kuinka minimaalinen hyöty SSRI-lääkkeissä on ihmettelen suuresti miten niitä määrätään 1/5:lle nuorista naisista. Siis itsekin voisin sanoa että koin alkuvaiheessa muka hyötyä(plaseboa ei suljettu pois) mutta suurimmalta osin käytön kaarta koin enemmän haittaa, turtumusta, vieroitusoireita, fyysistä mukautumista

Anonyymi00012 kirjoitti:

4. "SSRI-lääkkeet ovat lyhyissä tutkimuksissa lumehoitoa tehokkaampia, vaikka niide vaikutus yksinään on vaatimaton." Joo jossain vakavemmissa mas.tiloissa. Jos käytännössä mukaan otetaan koko lääkkeenkäytön elinkaari vieroitusoireet, dependence ja haitat mukaanlukien(esim riski kemiallisesta seksuaalisuuden menetysestä) , ja se että lääketutkimukset ei ole oikein osanneet erottaa vieroitusoireita relapsista ja käytännössä kuinka minimaalinen hyöty SSRI-lääkkeissä on ihmettelen suuresti miten niitä määrätään 1/5:lle nuorista naisista. Siis itsekin voisin sanoa että koin alkuvaiheessa muka hyötyä(plaseboa ei suljettu pois) mutta suurimmalta osin käytön kaarta koin enemmän haittaa, turtumusta, vieroitusoireita, fyysistä mukautumista

Lue lisää

"Että vieroitus olisi täysin “haudattu” – siitä on nykyään virallisia varoituksia."

Nykyään. Lääke on ollut markkinoilla 10-30 vuotta. Käytännössä monia ihmisiä ei ole mitenkään varoitettu vieroitusoireiden haasteista. Päinvastoin, itselleni sanottiin kuinka kyseessä on lääke johon ei tule addiktiota (ups, toinen puoli jäi pois esim dependencestä) ja voi lopettaa milloin vaan.

Monelle on kerrottu täysin puutteellinen selostus lääkkeistä.

Britanniassa käytännössä oli debaattia siitä, että vaikutusvaltaiset psykiatrit julkisesti vähätteli vieroitusoireita masennuslääkkeissä ja niiden kestoa ilman mitään kunnon tutkimusnäyttöä väitteidensä tueksi. Loppuviimein heistä tehtiin varoitus Royal College of Psychiatristiin lausuntojensa jälkeen ja oireet alettiin ottaa vakavemmin. En tiedä saavatko pitkittyneitä oireita lääkkeiden vieroituksen seurauksena potevat edelleenkään riittävää tukea. Omalla kohdalla lääkäri käytännössä vähätteli oireita mitä minulle puhkesi (niistä on muuten kirjoitettu esim Maudsley deprescribing-opaskirjassa nykyään) ja näki ettei mikään oireeni voi 2 kk myöhemmin liittyä vieroitukseen. Itseasiassa, koen että palautumisesta psykiatrian lääkkeistä on mennyt monta vuotta kaikenkaikkiaan. Harmeitta en jäänyt

Anonyymi00013 kirjoitti:

"Että vieroitus olisi täysin “haudattu” – siitä on nykyään virallisia varoituksia."

Nykyään. Lääke on ollut markkinoilla 10-30 vuotta. Käytännössä monia ihmisiä ei ole mitenkään varoitettu vieroitusoireiden haasteista. Päinvastoin, itselleni sanottiin kuinka kyseessä on lääke johon ei tule addiktiota (ups, toinen puoli jäi pois esim dependencestä) ja voi lopettaa milloin vaan.

Monelle on kerrottu täysin puutteellinen selostus lääkkeistä.

Britanniassa käytännössä oli debaattia siitä, että vaikutusvaltaiset psykiatrit julkisesti vähätteli vieroitusoireita masennuslääkkeissä ja niiden kestoa ilman mitään kunnon tutkimusnäyttöä väitteidensä tueksi. Loppuviimein heistä tehtiin varoitus Royal College of Psychiatristiin lausuntojensa jälkeen ja oireet alettiin ottaa vakavemmin. En tiedä saavatko pitkittyneitä oireita lääkkeiden vieroituksen seurauksena potevat edelleenkään riittävää tukea. Omalla kohdalla lääkäri käytännössä vähätteli oireita mitä minulle puhkesi (niistä on muuten kirjoitettu esim Maudsley deprescribing-opaskirjassa nykyään) ja näki ettei mikään oireeni voi 2 kk myöhemmin liittyä vieroitukseen. Itseasiassa, koen että palautumisesta psykiatrian lääkkeistä on mennyt monta vuotta kaikenkaikkiaan. Harmeitta en jäänyt

Lue lisää

"1/5–1/4 kansasta lääkkeillä”
Osin totta: käyttö on kasvanut ja herättää perusteltuja kysymyksiä."

Virheellinen väite: että kaikki lääkkeitä kokeilleet jäisivät niihin koukkuun ja että neljännes koko kansasta olisi kokoajan lääkityksellä.


Lääkepaketissa lukee että vieroitusoireiden riskiä lisää isot annokset ja pitkät käyttöajat. Se on tutkimuksen puutteessa hyvä ohjenuora kuka on riskissä. Lääkkeenkäyttöajat on pitempiä mitä niitä on tutkittu. Yhä useampi käyttää lääkkeitä pitkään. Todellakin herättää perusteltuja kysymyksiä.

Anonyymi00014 kirjoitti:

"1/5–1/4 kansasta lääkkeillä”
Osin totta: käyttö on kasvanut ja herättää perusteltuja kysymyksiä."

Virheellinen väite: että kaikki lääkkeitä kokeilleet jäisivät niihin koukkuun ja että neljännes koko kansasta olisi kokoajan lääkityksellä.


Lääkepaketissa lukee että vieroitusoireiden riskiä lisää isot annokset ja pitkät käyttöajat. Se on tutkimuksen puutteessa hyvä ohjenuora kuka on riskissä. Lääkkeenkäyttöajat on pitempiä mitä niitä on tutkittu. Yhä useampi käyttää lääkkeitä pitkään. Todellakin herättää perusteltuja kysymyksiä.

Lue lisää

“ketään ei kiinnosta” – kiinnostus on lisääntynyt, sitä mukaa kun tietoa marginaaliryhmien ongelmista on tullut."

No siis kiinnostuksesta kertoo se että paljon isompi määrä rahasta laitetaan markkinointiin kuin käytön pitkäaikaistutkimukseen (jota toki voi olla haastava toteuttaa). Se ei ole oikein kenenkään intressi. Nykyisellään esim PSSD- potilaat itse myös rahoittaa tutkimusta. Käytännössä hoitopolku ei etene lääkehaittojen selvittelyssä ja hyödyttää jos lähtee selvittelemään sitä enemmän yksityisen kautta.

En tiedä voidaanko puhua marginaaliryhmien ongelmista jos perehdyt esim määriin joita ihmiset kokee vieroitusoireita vieroituksessa. Siis voihan kaiken kokea marginaalisena jos haluaa. Onko sekin marginaalia että tutkittaisiin ssri lääkkeiden teini-iän käytön vaikutuksia seksuaalisuuden kehitykseen?

Oma kokemus oli että lääkärillä ei juuri haitat kiinnostaneet.

Käytännössä suuri osa käyttäjistä on osa ei kontrolloitua lääketutkimusta ja sitä ei sanota ääneen. Tämä on hyvä tiedostaa, etenkin polyfarmasian ja pidempien käyttöaikojen kohdalla.

Keskimäärin vakavempienkin haittojen ymmärryksessä on mennyt vuosikymmeniä, syystä tai toisesta. Näin kävi tardiivin dyskinesian että bentsojen harmien kohdalla - jopa lääkärin määräämillä perusannoksilla.

No, tällä tavoin määrätessä lääkkeitä uskon että kritiikin määrä tulee kasvamaan. Käytännössä nykyään aika yleistä ja kuvaavaa on että lehdet julkaisee potilaiden kritiikkiä kuinka lääke on tuhonnut elämänlaatua ja siellä on joku psykiatri puolustelemassa lääkkeitä ja heittelemässä jotain psykologisia selityksiä asialle kuinka pssd taitaakin johtua siitä vaan että luulee että on seksuaalisia häiriöitä ja usko todistaa asian.

Tutkimusta lisää! Ei voi liikaa painottaa sitä. Käytännössä genitaalien tutkimusta niiltä ketkä kokee harmeja. Eläintutkimuksestakin voi havaita jotain säännönmukaisuuksia mitä voi tutkia ihmiskonteksissa. Loppuu se haittojen laittaminen psykologiseksi.

Anonyymi00006 kirjoitti:

Itseäni näissä jutuissa harmittaa aina se että miksi tämä asiallinen ja aiheellinen kritiikki pitää aina mennä värittämään niillä oman sairauden värikynillä, minkä jälkeen se aiheellinenkin osa siitä kritiikistä lentää roskakoriin.

Lue lisää

Jokainen ihminen reagoi omalla tavallaan lääkkeisiin, siinä ei ole mitään sääntöä , että mikä olisi oikea. Potilas jolla on oli pienitukiannos SSRI lääkettä on syönyt sitä 40 vuotta , eikä halua lopettaakkaan koska voi hyvin.
Stressi on todella usein väärin käsitetty asia, ihan kun ei lääketiede edes tietäisi että sitä on olemassa.. ja se aiheuttaa kaikenlaista , joltain lähtee hiukset joku saa ihottuman, jollain on pää kipeä koko ajan jollain vatsakivut ainaisesti muistuttamassa että elossa om
Joten jos menee itse sanomaan lääkärille että epäilee stressiä niin sepän ei käykään lääkärille, kunnian himoinen kun on. Potilas ei tule diagnoosi kanssa hänen on kysyttävä lääkäriltä mikä häntä vaivaa..ennen vanhaan lääkärit hoitivat potilaat kuntoon, nykyisin istuvat ja katsovat netistä että mikä saattaisi olla vikana. Potilaalla . Sen kyllä potilas voi itsekkin googlettaa vaan pelkää ettei ehkä saa lääkkeitä kun siihen on oltava lääkäriltä lähete . Ennen vanhaan ei kukaan pelännyt mennä lääkäriin kun tiesi että saa avun. Tänään ei tiedetä sitäkään

Anonyymi00012 kirjoitti:

4. "SSRI-lääkkeet ovat lyhyissä tutkimuksissa lumehoitoa tehokkaampia, vaikka niide vaikutus yksinään on vaatimaton." Joo jossain vakavemmissa mas.tiloissa. Jos käytännössä mukaan otetaan koko lääkkeenkäytön elinkaari vieroitusoireet, dependence ja haitat mukaanlukien(esim riski kemiallisesta seksuaalisuuden menetysestä) , ja se että lääketutkimukset ei ole oikein osanneet erottaa vieroitusoireita relapsista ja käytännössä kuinka minimaalinen hyöty SSRI-lääkkeissä on ihmettelen suuresti miten niitä määrätään 1/5:lle nuorista naisista. Siis itsekin voisin sanoa että koin alkuvaiheessa muka hyötyä(plaseboa ei suljettu pois) mutta suurimmalta osin käytön kaarta koin enemmän haittaa, turtumusta, vieroitusoireita, fyysistä mukautumista

Lue lisää

Mitä tarkoitat ”placeboa ” ei suljettu pois En oikein pysynyt kärryillä

Anonyymi00012 kirjoitti:

4. "SSRI-lääkkeet ovat lyhyissä tutkimuksissa lumehoitoa tehokkaampia, vaikka niide vaikutus yksinään on vaatimaton." Joo jossain vakavemmissa mas.tiloissa. Jos käytännössä mukaan otetaan koko lääkkeenkäytön elinkaari vieroitusoireet, dependence ja haitat mukaanlukien(esim riski kemiallisesta seksuaalisuuden menetysestä) , ja se että lääketutkimukset ei ole oikein osanneet erottaa vieroitusoireita relapsista ja käytännössä kuinka minimaalinen hyöty SSRI-lääkkeissä on ihmettelen suuresti miten niitä määrätään 1/5:lle nuorista naisista. Siis itsekin voisin sanoa että koin alkuvaiheessa muka hyötyä(plaseboa ei suljettu pois) mutta suurimmalta osin käytön kaarta koin enemmän haittaa, turtumusta, vieroitusoireita, fyysistä mukautumista

Lue lisää

Muka ? minä olen ollut paljon tekemisissä masennus potilaiden kanssa Ja masennus lääkkeet ovat auttanee ihan kaikille ja kunnolla
Kun tuleva5 eka kertaa vastaanotolle niin kavhden kuukauden päästä ovat eri ihmisiä
Koska saivat SSRI preparaatteja . Joten ero näkee selvästi , toki otetaan useimmin verikokeet koska maksaa on tutkittava tarkasti silloin kun on pitkä aikais lääkitys terapiana.

Anonyymi00155 kirjoitti:

Jokainen ihminen reagoi omalla tavallaan lääkkeisiin, siinä ei ole mitään sääntöä , että mikä olisi oikea. Potilas jolla on oli pienitukiannos SSRI lääkettä on syönyt sitä 40 vuotta , eikä halua lopettaakkaan koska voi hyvin.
Stressi on todella usein väärin käsitetty asia, ihan kun ei lääketiede edes tietäisi että sitä on olemassa.. ja se aiheuttaa kaikenlaista , joltain lähtee hiukset joku saa ihottuman, jollain on pää kipeä koko ajan jollain vatsakivut ainaisesti muistuttamassa että elossa om
Joten jos menee itse sanomaan lääkärille että epäilee stressiä niin sepän ei käykään lääkärille, kunnian himoinen kun on. Potilas ei tule diagnoosi kanssa hänen on kysyttävä lääkäriltä mikä häntä vaivaa..ennen vanhaan lääkärit hoitivat potilaat kuntoon, nykyisin istuvat ja katsovat netistä että mikä saattaisi olla vikana. Potilaalla . Sen kyllä potilas voi itsekkin googlettaa vaan pelkää ettei ehkä saa lääkkeitä kun siihen on oltava lääkäriltä lähete . Ennen vanhaan ei kukaan pelännyt mennä lääkäriin kun tiesi että saa avun. Tänään ei tiedetä sitäkään

Lue lisää

Kuka pelkää mennä lääkäriin? Ei meidän sote menot ole ennätys suuret sen takia että ihmiset ei uskalla käyttää niitä palveluita. Nämä kaikki sepustuksethan on juuri edellä mainittua "luulosairaan" värikynää, millä ei ole mitään todellisuuspohjaa.

Anonyymi00015 kirjoitti:

“ketään ei kiinnosta” – kiinnostus on lisääntynyt, sitä mukaa kun tietoa marginaaliryhmien ongelmista on tullut."

No siis kiinnostuksesta kertoo se että paljon isompi määrä rahasta laitetaan markkinointiin kuin käytön pitkäaikaistutkimukseen (jota toki voi olla haastava toteuttaa). Se ei ole oikein kenenkään intressi. Nykyisellään esim PSSD- potilaat itse myös rahoittaa tutkimusta. Käytännössä hoitopolku ei etene lääkehaittojen selvittelyssä ja hyödyttää jos lähtee selvittelemään sitä enemmän yksityisen kautta.

En tiedä voidaanko puhua marginaaliryhmien ongelmista jos perehdyt esim määriin joita ihmiset kokee vieroitusoireita vieroituksessa. Siis voihan kaiken kokea marginaalisena jos haluaa. Onko sekin marginaalia että tutkittaisiin ssri lääkkeiden teini-iän käytön vaikutuksia seksuaalisuuden kehitykseen?

Oma kokemus oli että lääkärillä ei juuri haitat kiinnostaneet.

Käytännössä suuri osa käyttäjistä on osa ei kontrolloitua lääketutkimusta ja sitä ei sanota ääneen. Tämä on hyvä tiedostaa, etenkin polyfarmasian ja pidempien käyttöaikojen kohdalla.

Keskimäärin vakavempienkin haittojen ymmärryksessä on mennyt vuosikymmeniä, syystä tai toisesta. Näin kävi tardiivin dyskinesian että bentsojen harmien kohdalla - jopa lääkärin määräämillä perusannoksilla.

No, tällä tavoin määrätessä lääkkeitä uskon että kritiikin määrä tulee kasvamaan. Käytännössä nykyään aika yleistä ja kuvaavaa on että lehdet julkaisee potilaiden kritiikkiä kuinka lääke on tuhonnut elämänlaatua ja siellä on joku psykiatri puolustelemassa lääkkeitä ja heittelemässä jotain psykologisia selityksiä asialle kuinka pssd taitaakin johtua siitä vaan että luulee että on seksuaalisia häiriöitä ja usko todistaa asian.

Tutkimusta lisää! Ei voi liikaa painottaa sitä. Käytännössä genitaalien tutkimusta niiltä ketkä kokee harmeja. Eläintutkimuksestakin voi havaita jotain säännönmukaisuuksia mitä voi tutkia ihmiskonteksissa. Loppuu se haittojen laittaminen psykologiseksi.

Lue lisää

"Nykyisellään esim PSSD- potilaat itse myös rahoittaa tutkimusta."

Tässä taitaa päteä aika hyvin sanonta: hyvä antaa vähistäänkin, paha ei paljostakaan.

DSM perustuu suurelta osin konsensusprosessiin, ei tiukkoihin biologisiin biomarkkereihin tai objektiivisiin testeihin kuten muu lääketiede. Monet diagnoosit ovat syndroomia (oirekokoelmia), joiden rajat normaaliuden kanssa ovat epäselviä. Kriitikot (kuten Allen Frances, DSM-IV:n entinen puheenjohtaja) sanovat, että prosessi on altis muotivirtauksille, lääketeollisuuden vaikutukselle, kulttuurisille trendeille ja ammattikunnan sisäiselle politiikalle. Uusia kategorioita on lisätty ja kriteerejä löysätty, mikä on johtanut diagnostiikan laajentumiseen (esim. ADHD, autismikirjo, masennus).
Tämä antaa perusteen puhua "keksityistä" sairauksista tietyissä tapauksissa – etenkin kun diagnoosit palvelevat byrokraattisia, vakuutus- tai lääketeollisuuden tarpeita.

Miksiköhän suomalaiset lääkäritkin ssri-lääkkeiden kulta-aikana toisteli kuin Defeat depression kampanjassa että ssri-lääkkeet ei aiheuta riippuvuutta, ne voi lopettaa milloin vain ja serotoniinivajeista aivoissa ja kemiallisesta epätasapainosta löytyi tietoja isojenkin sairaaloiden masennuksenhoitosivustolta esim Tays?

Kuulemma uuden patentin saanut kalliimpi Escitalopram oli paljon tehokkaampi kuin edeltäjänsä lääkärin puheissa. Mistäköhän lie saanut tämän ajatuksen? Ainakin oli niin tiukkaa tavaraa pienessä annoskoossa että lopetus oli kamalaa ja sähköiskut napsui päässä jo yhden annosunohduksen jälkeen

Suomessa suoramarkkinointia on kieroteitse, esim masennuksesta kertovina sivustoina, lääkäreille saapuvina esitteinä ja voiteluillallisina opiskelijoill. Kerran kuulin radiosta mainoksen adhd:sta joka ohjasi lääkeyhtiön nettisivuille.

Nuo kirjoitukset kertoo historiasta miten lääkkeitä promottiin aikanaan

Lääkeyhtiöillä on siltikin paljon valtaa jota he käyttävät mm kampanjoiden, lääkepromoamisen ja asiantuntijayhteistyövaikuttamisen kautta. Meinaatko että suomessa on tehty kaikesta täysin omat lääketutkimukset vaikuttavuudesta eikä esim jenkkien korruptoituneilla fda:lla ja muilla tutkimuksilla ole mitääb vailutusvaltaa. Jos joku lääkäri on kehdannut ottaa puheeksi käypähoidon tekijöiden yhteydet lääkeyhtiöihin on ropissut valituksia. He on isossa roolissa siinä miksi 1/5 nuorista naisista on masennuslääkkeissä

No ainakin tulisi kieltäytyä käytöstä mikäli Kela vaatii sitä eikä nöyrästi ostella niitä

Anonyymi00022 kirjoitti:

No ainakin tulisi kieltäytyä käytöstä mikäli Kela vaatii sitä eikä nöyrästi ostella niitä

Miten Kela puuttuu kenenkään lääkkeiden käyttöön?

Anonyymi00023 kirjoitti:

Miten Kela puuttuu kenenkään lääkkeiden käyttöön?

Kela ei korvaa lääkkeitä jos niitä hakee liian aikaisin.

Anonyymi00023 kirjoitti:

Miten Kela puuttuu kenenkään lääkkeiden käyttöön?

Jos hyvinvointi ja kuntoutus vaatii psyyken eheyttämistä

Anonyymi00023 kirjoitti:

Miten Kela puuttuu kenenkään lääkkeiden käyttöön?

Kela katkaisee kuntoutustuen jos ei ole lääkkeitä käyty ostamassa.Kait ne seuraa kantatiedoista.
Jotkut ostaa lääkkeet mutta ei käytä niitä.

Anonyymi00026 kirjoitti:

Kela katkaisee kuntoutustuen jos ei ole lääkkeitä käyty ostamassa.Kait ne seuraa kantatiedoista.
Jotkut ostaa lääkkeet mutta ei käytä niitä.

Näinpä - voidaan katsoa, että henkilö ei kuntouta itseään.

Anonyymi00030 kirjoitti:

Näinpä - voidaan katsoa, että henkilö ei kuntouta itseään.

No minä ainakin kuntoutuin ilman lääkkeitä.
Ostin lääkkeet mutta en käyttänyt niitä.
Jos oisin käyttänyt niin tilanne olisi varmaan just toisipäin.

Anonyymi00024 kirjoitti:

Kela ei korvaa lääkkeitä jos niitä hakee liian aikaisin.

Tai liian myöhään.
Sekin tuli nähtyä.

Anonyymi00026 kirjoitti:

Kela katkaisee kuntoutustuen jos ei ole lääkkeitä käyty ostamassa.Kait ne seuraa kantatiedoista.
Jotkut ostaa lääkkeet mutta ei käytä niitä.

Kelan tulisi valvoa että työtön ottaa ne lääkkeet jotka hänelle on määrätty

KELA:n toimipisteissä pitäisi olla huone jossa lääkkeet otetaan valvotusti ja sosiaalityöntekijät tarkistaisivat että pillerit myös niellään

Anonyymi00034 kirjoitti:

Kelan tulisi valvoa että työtön ottaa ne lääkkeet jotka hänelle on määrätty

KELA:n toimipisteissä pitäisi olla huone jossa lääkkeet otetaan valvotusti ja sosiaalityöntekijät tarkistaisivat että pillerit myös niellään

Lue lisää

Ja milläköhän tavalla tuollainenkin käytännössä toteutettaisiin Kelassa ?
Se olisi täysin mahdotonta. Ja myös ihmisoikeuksien ja itsemääräämisoikeuden vastaista.

Anonyymi00026 kirjoitti:

Kela katkaisee kuntoutustuen jos ei ole lääkkeitä käyty ostamassa.Kait ne seuraa kantatiedoista.
Jotkut ostaa lääkkeet mutta ei käytä niitä.

Ei ole vielä kuntoutustuki katkennut vaikka en ole kymmeneen vuoteen syönyt lääkkeitä. Liekkö taas harhaisten ihmisten kuvitelmia.

Anonyymi00039 kirjoitti:

Ei ole vielä kuntoutustuki katkennut vaikka en ole kymmeneen vuoteen syönyt lääkkeitä. Liekkö taas harhaisten ihmisten kuvitelmia.

Vai kymmenen vuotta kuntoutustuella?eikö ne ole sulle sitte myöntänyt toistaiseksi voimassa olevaa eläkettä?
mä olin 7-8vuotta kuntoutustuella kun siirsi minut toistaiseksi voimassa olevalle eläkkeelle.
Ainakin psykiatri mulle sanoi kuntoutustuella ollessa että kelaa vaatii psykoterapian ja lääkityksen kuntoutustuen saamiseksi.

Anonyymi00039 kirjoitti:

Ei ole vielä kuntoutustuki katkennut vaikka en ole kymmeneen vuoteen syönyt lääkkeitä. Liekkö taas harhaisten ihmisten kuvitelmia.

Jos et kokeile käypähoidon hoitokeinoja lainkaan niin sillä voi olla merkitys kuntoutustuen saamisessa

Anonyymi00039 kirjoitti:

Ei ole vielä kuntoutustuki katkennut vaikka en ole kymmeneen vuoteen syönyt lääkkeitä. Liekkö taas harhaisten ihmisten kuvitelmia.

No eihän se kela näe syötkö lääkkeitä.
Olet ne varmaan kuiteski joutunut ostaan,Ellei lääkäri ole kirjoittanut sinun kohalla semmoista lausuntoa että voit saada kuntoutustuen ilman lääkityksiä.Joissakin tapauksissa se on mahdollista kyllä.

Itselleni keskittymistä hyvinvointiini on ollut nimenomaan sen penkominen historiasta miten minua on kusetettu niin ymmärrän paremmin. Hyvin terapeuttista. Se on opettanut muutenkin elämästä ja maailman arvoista, tietääpä varoa kapitalismissa mitä kaikkea paskaa tungetaan pakettiin jossa voitontavoittelu menee jopa ihmishenkien ja ihmisten kokeman elämänlaadun edelle toisinaan. Hankalin antaa anteeksi on se kuinka markkinoinnilla yritetään tehdä paskasta kultakimpale, kaikesta muka parempaa, ja jopa pimittää tietoa jotta vaan saadaan tuote, tässä tapauksessa pilleri myydyksi. Oma identiteettini on olla SSRI-aikakauden lapsi - en ole ainoa kokemuksineni, enkä tule olemaan ainoa.

Itselleni on onneksi jäänyt vielä sen verran ajatuskapasiteettia että laitan kyllä aika ison osan energiavarannoistani paljonkin muuhun.

Anonyymi00031 kirjoitti:

Itselleni keskittymistä hyvinvointiini on ollut nimenomaan sen penkominen historiasta miten minua on kusetettu niin ymmärrän paremmin. Hyvin terapeuttista. Se on opettanut muutenkin elämästä ja maailman arvoista, tietääpä varoa kapitalismissa mitä kaikkea paskaa tungetaan pakettiin jossa voitontavoittelu menee jopa ihmishenkien ja ihmisten kokeman elämänlaadun edelle toisinaan. Hankalin antaa anteeksi on se kuinka markkinoinnilla yritetään tehdä paskasta kultakimpale, kaikesta muka parempaa, ja jopa pimittää tietoa jotta vaan saadaan tuote, tässä tapauksessa pilleri myydyksi. Oma identiteettini on olla SSRI-aikakauden lapsi - en ole ainoa kokemuksineni, enkä tule olemaan ainoa.

Itselleni on onneksi jäänyt vielä sen verran ajatuskapasiteettia että laitan kyllä aika ison osan energiavarannoistani paljonkin muuhun.

Lue lisää

Ehkäpä tärkeintä on ymmärtää, ettei syytä itseään siitä, että joku on onnistunut kusettamaan. Että se olisi oma vika, kun joku pääsikin tekemään niin. Että pitäisi itseään jotenkin huonona tai epäonnistuneena, kun antoi niin tapahtua.
Ei kaikki ole kusetusta. Omalla kohdallani on pakko myöntää, että itse sain psykiatrialta ison avun päästäkseni elämässäni eteenpäin.
Ehkä aikoinaan kusetin eniten itseäni, kun en ymmärtänyt, enkä edes halunnut, ottaa apua ja tukea vastaan.

Käytännössä informaatiota on puuttunut liikaa että pystyy ymmärtämään mihin ryhtyy. No, sen seurauksia näkyy esimerkiksi erilaisilla vieroitusfoorumeilla, kasvavissa haittaryhmissä (PSSD) ja muissa lääkkeiden tukiryhmissä.

Kysymys on pitäisikö jatkossa luottaa psykiatriaan?

Anonyymi00029 kirjoitti:

Käytännössä informaatiota on puuttunut liikaa että pystyy ymmärtämään mihin ryhtyy. No, sen seurauksia näkyy esimerkiksi erilaisilla vieroitusfoorumeilla, kasvavissa haittaryhmissä (PSSD) ja muissa lääkkeiden tukiryhmissä.

Kysymys on pitäisikö jatkossa luottaa psykiatriaan?

Lue lisää

Jos minulle tulisi todella vaikea paikka, hankala elämäntilanne, kääntyisin kyllä psykiatrian puoleen tarpeen vaatiessa. En jäisi yksin mahdollisten ongelmien kanssa.
Se, mitä sitten tapahtuisi, jos psykiatrille asti menisin, riippuisi toki täysin tilanteesta siinä vaiheessa. Pillereitä vai ei pillereitä, se olisi sen ajan "ongelma".

Ei pidä paikkaansa. Erityisesti nämä pullamössö sukupolven naiset ei kykene kuuntelemaan sitä, että pelkillä instafilttereillä ei pysty elättämään itseään, vaan mennään hakemaan mieluummin se pilleri. Sillon kun sitä pilleriä siellä haetaan, niin ei todellakaan kuunnella sitä lääkäriä, että yrittääkö se ehdotella jotain muita keinoja sen ongelman ratkaisuun, kuten vaikka siihen peiliin katsomista.

Sama valitus jatkuu sitten vuosia myöhemmin, kun se pilleri ei ole pystynyt tekemään sitä samaa mitä se insta filtterikään. Mutta kun se pelin eteen meneminen on niin paljon pelottavampaa kuin sen pillerin haukkuminen.

Anonyymi00042 kirjoitti:

Ei pidä paikkaansa. Erityisesti nämä pullamössö sukupolven naiset ei kykene kuuntelemaan sitä, että pelkillä instafilttereillä ei pysty elättämään itseään, vaan mennään hakemaan mieluummin se pilleri. Sillon kun sitä pilleriä siellä haetaan, niin ei todellakaan kuunnella sitä lääkäriä, että yrittääkö se ehdotella jotain muita keinoja sen ongelman ratkaisuun, kuten vaikka siihen peiliin katsomista.

Sama valitus jatkuu sitten vuosia myöhemmin, kun se pilleri ei ole pystynyt tekemään sitä samaa mitä se insta filtterikään. Mutta kun se pelin eteen meneminen on niin paljon pelottavampaa kuin sen pillerin haukkuminen.

Lue lisää

Höpöhöpö.

On ihan luonnollista kärsiä kilpailukeskeisessä yhteiskunnassa, jossa some korvaa ihmiskontakteja, ja joka pitää yllä jatkuvaa hermoston ylivireyttä. Jossa ei saa pysähtyä kun sille olisi tarve monestikaan. Ihmisiä typistetään suorituksiksi.

Monelle ratkaisu olisi hermoston tasapainottaminen ja kriittisen ajattelun aloittaminen ja ymmärtäminen että henkinen terveys lähtee fyysisen terveydrn tukemisesta.

Pahimmillan lääkärikäynti vie hakoteille elämässä. Sitä kuvaan tässä ketjussa kun lääkäri lähtee määräämään lääkityksiä johonkin aivokemioiden häiriöihin. Se vie entistä kauemmas itseymmärryksestä.

Ai luuletko että jokainen hakee pillereitä. Sinä jos joku olet hakoteillä siinä.

Anonyymi00042 kirjoitti:

Ei pidä paikkaansa. Erityisesti nämä pullamössö sukupolven naiset ei kykene kuuntelemaan sitä, että pelkillä instafilttereillä ei pysty elättämään itseään, vaan mennään hakemaan mieluummin se pilleri. Sillon kun sitä pilleriä siellä haetaan, niin ei todellakaan kuunnella sitä lääkäriä, että yrittääkö se ehdotella jotain muita keinoja sen ongelman ratkaisuun, kuten vaikka siihen peiliin katsomista.

Sama valitus jatkuu sitten vuosia myöhemmin, kun se pilleri ei ole pystynyt tekemään sitä samaa mitä se insta filtterikään. Mutta kun se pelin eteen meneminen on niin paljon pelottavampaa kuin sen pillerin haukkuminen.

Lue lisää

Katsovatko alalla olevat, oli sitten kyseessä hoitaja, tai lääkäri koskaan itseään peiliin? Tai kyseenalaistavatko alalle vakiintuneiksi muodostuneita käsityksiä, kuten että potilaalle tehty diagnoosi on ehdottomasti oikea, tai onko se oikein, että potilaalle määräämillä lääkkeillä hoidetaan suurin osa m-diagnosoiduista? Etenkin tietyn psykoosisairauden hoidoksi suurimmalle osalle annetaan kaikeksi ja ylläpitohoidoksi vain ja ainoastaan lääkkeitä? Avopuolellakin se "hoito" saattaa olla lähes pelkästään jutustelua, ja voinnin ja lääkkeiden käytön tarkkailua. Missä ovat terapiavaikutteiset ja terapiasisältöiset hoidot?

Mitä olen vähänkään mediaa ja sen julkaisemia uutisia lukenut, niin kansalle annetaan se kuva, että mt-hoito on Suomessa laadukasta. Missä on näyttö ja todisteet siitä?

Toinen median luoma mielikuva on se, että mt-puolella ei ole kuin muutama asia pielessä. On tuotu esille, että hoitoonpääsyjonot ovat pitkät, hoitoon, tai palveluihin ei pääse, tai nuorilla on paljon mielenterveysongelmia ja että palvelut ovat hajanaisia; ja että resursseja ei juurikaan ole. Nämä asiat ovat totta. Mutta palvelujen laadusta ja sisällöstä ja hoitokeinoista, potilaiden priorisoinnista, traumaterapian tarjoamisesta sitä tarvitseville ei toteudu, nk. pitäisi, koska aiemmat diagnoosit estävät terapiaan pääsemisen tai niiden palvelujen huonosta laadusta ei näy minkäänlaista kritiikkiä. Ja silti nämä ovat olemassa olevia ja todellisia epäkohtia. Kyse on tarkoituksella luodusta ja valheellisesta kuvasta, jota media on myös omalta osaltaan luonut. Koska siellä ei tehdä tarpeeksi tutkivaa journalismia. Totuus jää pimentoon.

Anonyymi00044 kirjoitti:

Katsovatko alalla olevat, oli sitten kyseessä hoitaja, tai lääkäri koskaan itseään peiliin? Tai kyseenalaistavatko alalle vakiintuneiksi muodostuneita käsityksiä, kuten että potilaalle tehty diagnoosi on ehdottomasti oikea, tai onko se oikein, että potilaalle määräämillä lääkkeillä hoidetaan suurin osa m-diagnosoiduista? Etenkin tietyn psykoosisairauden hoidoksi suurimmalle osalle annetaan kaikeksi ja ylläpitohoidoksi vain ja ainoastaan lääkkeitä? Avopuolellakin se "hoito" saattaa olla lähes pelkästään jutustelua, ja voinnin ja lääkkeiden käytön tarkkailua. Missä ovat terapiavaikutteiset ja terapiasisältöiset hoidot?

Mitä olen vähänkään mediaa ja sen julkaisemia uutisia lukenut, niin kansalle annetaan se kuva, että mt-hoito on Suomessa laadukasta. Missä on näyttö ja todisteet siitä?

Toinen median luoma mielikuva on se, että mt-puolella ei ole kuin muutama asia pielessä. On tuotu esille, että hoitoonpääsyjonot ovat pitkät, hoitoon, tai palveluihin ei pääse, tai nuorilla on paljon mielenterveysongelmia ja että palvelut ovat hajanaisia; ja että resursseja ei juurikaan ole. Nämä asiat ovat totta. Mutta palvelujen laadusta ja sisällöstä ja hoitokeinoista, potilaiden priorisoinnista, traumaterapian tarjoamisesta sitä tarvitseville ei toteudu, nk. pitäisi, koska aiemmat diagnoosit estävät terapiaan pääsemisen tai niiden palvelujen huonosta laadusta ei näy minkäänlaista kritiikkiä. Ja silti nämä ovat olemassa olevia ja todellisia epäkohtia. Kyse on tarkoituksella luodusta ja valheellisesta kuvasta, jota media on myös omalta osaltaan luonut. Koska siellä ei tehdä tarpeeksi tutkivaa journalismia. Totuus jää pimentoon.

Lue lisää

Edelliseen tekstiin vielä lisäys liittyen viimeiseen asiakohtaan. Totuus mt-jää pimentoon ja koko kuva mt-puolella olevista epäkohdista ei tule esille. Olisi mielenkiintoista tietää, kuinka paljon raha näyttelee roolia medioissa, tai kuinka paljon lääketeollisuus on mediassa julkaistujen uutisien taustalla?

Anonyymi00043 kirjoitti:

Höpöhöpö.

On ihan luonnollista kärsiä kilpailukeskeisessä yhteiskunnassa, jossa some korvaa ihmiskontakteja, ja joka pitää yllä jatkuvaa hermoston ylivireyttä. Jossa ei saa pysähtyä kun sille olisi tarve monestikaan. Ihmisiä typistetään suorituksiksi.

Monelle ratkaisu olisi hermoston tasapainottaminen ja kriittisen ajattelun aloittaminen ja ymmärtäminen että henkinen terveys lähtee fyysisen terveydrn tukemisesta.

Pahimmillan lääkärikäynti vie hakoteille elämässä. Sitä kuvaan tässä ketjussa kun lääkäri lähtee määräämään lääkityksiä johonkin aivokemioiden häiriöihin. Se vie entistä kauemmas itseymmärryksestä.

Ai luuletko että jokainen hakee pillereitä. Sinä jos joku olet hakoteillä siinä.

Lue lisää

Eihän kukaan käske ketään korvaamaan ihmiskontakteja somella. Ihan on lupa kenellä tahansa mennä tapaamaan ihmisiä kasvokkain.
Kukaan ei käske olemaan laitteilla, somessa koko ajan, on jokaisen oma valinta, kuinka haluaa toimia.
Yleensä ihminen tunnistaa omat olotilansa, mielialansa, ja toimii sen mukaan, mikä parhaalta tuntuu. Jos jokin ahdistaa, sitä yleensä välttelee.

Anonyymi00044 kirjoitti:

Katsovatko alalla olevat, oli sitten kyseessä hoitaja, tai lääkäri koskaan itseään peiliin? Tai kyseenalaistavatko alalle vakiintuneiksi muodostuneita käsityksiä, kuten että potilaalle tehty diagnoosi on ehdottomasti oikea, tai onko se oikein, että potilaalle määräämillä lääkkeillä hoidetaan suurin osa m-diagnosoiduista? Etenkin tietyn psykoosisairauden hoidoksi suurimmalle osalle annetaan kaikeksi ja ylläpitohoidoksi vain ja ainoastaan lääkkeitä? Avopuolellakin se "hoito" saattaa olla lähes pelkästään jutustelua, ja voinnin ja lääkkeiden käytön tarkkailua. Missä ovat terapiavaikutteiset ja terapiasisältöiset hoidot?

Mitä olen vähänkään mediaa ja sen julkaisemia uutisia lukenut, niin kansalle annetaan se kuva, että mt-hoito on Suomessa laadukasta. Missä on näyttö ja todisteet siitä?

Toinen median luoma mielikuva on se, että mt-puolella ei ole kuin muutama asia pielessä. On tuotu esille, että hoitoonpääsyjonot ovat pitkät, hoitoon, tai palveluihin ei pääse, tai nuorilla on paljon mielenterveysongelmia ja että palvelut ovat hajanaisia; ja että resursseja ei juurikaan ole. Nämä asiat ovat totta. Mutta palvelujen laadusta ja sisällöstä ja hoitokeinoista, potilaiden priorisoinnista, traumaterapian tarjoamisesta sitä tarvitseville ei toteudu, nk. pitäisi, koska aiemmat diagnoosit estävät terapiaan pääsemisen tai niiden palvelujen huonosta laadusta ei näy minkäänlaista kritiikkiä. Ja silti nämä ovat olemassa olevia ja todellisia epäkohtia. Kyse on tarkoituksella luodusta ja valheellisesta kuvasta, jota media on myös omalta osaltaan luonut. Koska siellä ei tehdä tarpeeksi tutkivaa journalismia. Totuus jää pimentoon.

Lue lisää

Näyttöä taitaa olla siinä, että suurin osa myös mt-ongelmista kärsivistä ihmisistä pärjää kuitenkin esim. psykiatrian tuella.

Anonyymi00047 kirjoitti:

Näyttöä taitaa olla siinä, että suurin osa myös mt-ongelmista kärsivistä ihmisistä pärjää kuitenkin esim. psykiatrian tuella.

Mitä hittoa tuo edes tarkoittaa? "Pärjää psykiatrian tuella".

Mitä näyttöä, missä?

Anonyymi00047 kirjoitti:

Näyttöä taitaa olla siinä, että suurin osa myös mt-ongelmista kärsivistä ihmisistä pärjää kuitenkin esim. psykiatrian tuella.

Suomalaisissa on monia ihailtavia piirteitä. Mm. itsepäisyys, sisu, kova tahto pärjätä, ollaan kovia tekemään töitä, ja ollaan vaatimattomia. Mutta yksi paha vika meissä on, me ollaan liian kilttejä ja hyväuskoisia. Meillä on tapana uskoa ja luottaa mm. auktoriteetteihin, Kun joku virka-asemassa oleva sanoo, että lääkkeet ovat ratkaisu henkisesti pahoinvoivan ihmisen kaikkiin ongelmiin, me uskomme sitä. Lääkkeet eivät kuitenkaan ratkaise niitä oireita aiheuttaneita, aiheuttavia, tai taustalla olevia juurisyitä. Mainoksissa on joskus käytetty lausetta: "Älä jää yksin:" ja "Ota rohkeasti yhteyttä, jos ahdistaa, masentaa, tai elämässä tulee ongelmia". Silti mt-puolella niistä elämässä olevista juurisyistä ei olla juuri mitenkään kiinnostuneita. Itse asiassa palveluihin hakeutuvat ihmiset juuri nimenomaan jäävät yksin. Koska ne oireita aiheuttavat ja taustalla olevat asiat eivät alalla olevia kiinnosta. Kaikki yksilön oireet nähdään jonakin merkkinä ja todisteena jostkain sairaudesta. Psykososiaalista tukea annetaan vain sairausidentiteetin omaksumiseen ja lääkemyönteisyyden kehittämiseksi. Sairaaloissa hoito on pääasiassa vain diagnosointia ja lääkkeiden saamista. Avopuolella kaikki hoito on pääasiassa vain voinnin ja lääkityksen käytön seurantaa ja tarkkailua. Mitään terapeuttisia vaikutuksia niillä "hoidoilla" ei oikeastaan ole. Mainonta ja joissakin medioissakin annettu kuva mt-puolen hoitojen hyvästä laadusta ja siitä kannattaako niihin palveluihin edes hakeutua on hieman valheellinen. Koko kuva mt-puolen palvelujen ja hoitojen laadusta jää puutteelliseksi. Systeemissä ihmisestä tulee heidän silmissään vain potilas ja jonkin diagnoosin edustaja ja sairauden kantaja. Kategorisointi, arvottaminen ja luokittelu on siellä tyypillistä.

Terapeuttisten keskustelun osuutta, määrää ja roolia on vähennetty merkittävästi viimeisten 20 vuoden aikana. Sen sijaan diagnosoinnin ja lääkityksen rooli on lisätty ja noussut keskiöön. Miksiköhän on näin? Lääkkeillä kun harvoin parannetaan ketään edes terveeksi, saatika ratkaistaan yksilön elämässä oireiden taustalla olevia ongelmia.

Anonyymi00049 kirjoitti:

Suomalaisissa on monia ihailtavia piirteitä. Mm. itsepäisyys, sisu, kova tahto pärjätä, ollaan kovia tekemään töitä, ja ollaan vaatimattomia. Mutta yksi paha vika meissä on, me ollaan liian kilttejä ja hyväuskoisia. Meillä on tapana uskoa ja luottaa mm. auktoriteetteihin, Kun joku virka-asemassa oleva sanoo, että lääkkeet ovat ratkaisu henkisesti pahoinvoivan ihmisen kaikkiin ongelmiin, me uskomme sitä. Lääkkeet eivät kuitenkaan ratkaise niitä oireita aiheuttaneita, aiheuttavia, tai taustalla olevia juurisyitä. Mainoksissa on joskus käytetty lausetta: "Älä jää yksin:" ja "Ota rohkeasti yhteyttä, jos ahdistaa, masentaa, tai elämässä tulee ongelmia". Silti mt-puolella niistä elämässä olevista juurisyistä ei olla juuri mitenkään kiinnostuneita. Itse asiassa palveluihin hakeutuvat ihmiset juuri nimenomaan jäävät yksin. Koska ne oireita aiheuttavat ja taustalla olevat asiat eivät alalla olevia kiinnosta. Kaikki yksilön oireet nähdään jonakin merkkinä ja todisteena jostkain sairaudesta. Psykososiaalista tukea annetaan vain sairausidentiteetin omaksumiseen ja lääkemyönteisyyden kehittämiseksi. Sairaaloissa hoito on pääasiassa vain diagnosointia ja lääkkeiden saamista. Avopuolella kaikki hoito on pääasiassa vain voinnin ja lääkityksen käytön seurantaa ja tarkkailua. Mitään terapeuttisia vaikutuksia niillä "hoidoilla" ei oikeastaan ole. Mainonta ja joissakin medioissakin annettu kuva mt-puolen hoitojen hyvästä laadusta ja siitä kannattaako niihin palveluihin edes hakeutua on hieman valheellinen. Koko kuva mt-puolen palvelujen ja hoitojen laadusta jää puutteelliseksi. Systeemissä ihmisestä tulee heidän silmissään vain potilas ja jonkin diagnoosin edustaja ja sairauden kantaja. Kategorisointi, arvottaminen ja luokittelu on siellä tyypillistä.

Terapeuttisten keskustelun osuutta, määrää ja roolia on vähennetty merkittävästi viimeisten 20 vuoden aikana. Sen sijaan diagnosoinnin ja lääkityksen rooli on lisätty ja noussut keskiöön. Miksiköhän on näin? Lääkkeillä kun harvoin parannetaan ketään edes terveeksi, saatika ratkaistaan yksilön elämässä oireiden taustalla olevia ongelmia.

Lue lisää

Masennus varmasti on invalidisoiva tila ja vaikea oireyhtymä.

Mutta nykyisellään SSRI-lääkkeitä määrätään järkyttävillä volyymeilla ihmisille joiden kärsimys liittyy asioihin kuten yksinäisyys, taloudellinen stressi, henkisen välivallan kohteeksi joutuminen, krooninen kipu tai vaan se että on tyytymätön elämäänsä syistä mitä mikään kemikaali ei ratkaise. Tähän on vaikuttanut psykiatrian hoitokäytännöt joihin vaikuttaa lääkeyhtiöiden valta siinä mitä käytetään

Nuoret on eniten alttiita näiden määräykselle ja määräämisen ongelmille, koska he ei ole ehtineet vielä muodostaa selviytymiskeinoja mitä iän mukana muodostuu, eikä kriittisen ajattelun taitoja ja heidän aivonsa ja henkinen kehityksensä myös tulevat kasvamaan aikuisuuteen kemikaalien alla, mitä ei juuri tutkita

Anonyymi00050 kirjoitti:

Masennus varmasti on invalidisoiva tila ja vaikea oireyhtymä.

Mutta nykyisellään SSRI-lääkkeitä määrätään järkyttävillä volyymeilla ihmisille joiden kärsimys liittyy asioihin kuten yksinäisyys, taloudellinen stressi, henkisen välivallan kohteeksi joutuminen, krooninen kipu tai vaan se että on tyytymätön elämäänsä syistä mitä mikään kemikaali ei ratkaise. Tähän on vaikuttanut psykiatrian hoitokäytännöt joihin vaikuttaa lääkeyhtiöiden valta siinä mitä käytetään

Nuoret on eniten alttiita näiden määräykselle ja määräämisen ongelmille, koska he ei ole ehtineet vielä muodostaa selviytymiskeinoja mitä iän mukana muodostuu, eikä kriittisen ajattelun taitoja ja heidän aivonsa ja henkinen kehityksensä myös tulevat kasvamaan aikuisuuteen kemikaalien alla, mitä ei juuri tutkita

Lue lisää

Paljon ns lääkkeiden tehosta voi olla spontaania asioiden paranemista kun esim stressin lähde väistyy tai ajan myötä.

Anonyymi00051 kirjoitti:

Paljon ns lääkkeiden tehosta voi olla spontaania asioiden paranemista kun esim stressin lähde väistyy tai ajan myötä.

Vaikuttaa myös identiteetin muodostumiseen kun elät käsityksessä että "sairaus" juontuu kemiallisista häiriöistä aivokemioissa ja aivotoiminnan häiriöissä mitä lääke korjaa. Itse kyseenalaistin tämän vieroittautuessani ssri-lääkkeistä. Mitään häiriötä ei ollut mitä lääke korjasi ja minäpystyvyyteni kasvoi sitä mukaa.

Loppuviimeksi tajusin kuulleeni epätieteellistä huttua mihin vaikutti lääkeyhtiöidrn markkinointijargoni

Anonyymi00046 kirjoitti:

Eihän kukaan käske ketään korvaamaan ihmiskontakteja somella. Ihan on lupa kenellä tahansa mennä tapaamaan ihmisiä kasvokkain.
Kukaan ei käske olemaan laitteilla, somessa koko ajan, on jokaisen oma valinta, kuinka haluaa toimia.
Yleensä ihminen tunnistaa omat olotilansa, mielialansa, ja toimii sen mukaan, mikä parhaalta tuntuu. Jos jokin ahdistaa, sitä yleensä välttelee.

Lue lisää

No sori vain mutta sellaiseksi se maailma on mennyt. Some on merkityksellisessä roolissa esim nuorten vuorovaikutuskulttuurissa ja työllistymisessä ja kaikessa. Jopa kumppanin hankinnassa. It is what it is.

Anonyymi00045 kirjoitti:

Edelliseen tekstiin vielä lisäys liittyen viimeiseen asiakohtaan. Totuus mt-jää pimentoon ja koko kuva mt-puolella olevista epäkohdista ei tule esille. Olisi mielenkiintoista tietää, kuinka paljon raha näyttelee roolia medioissa, tai kuinka paljon lääketeollisuus on mediassa julkaistujen uutisien taustalla?

Lue lisää

Media kertoo sitä mitä ihmiset haluaa kuulla.

Sen voi todentaa jo hyvin siitä, että minkälaisia linkkejä tännekkin postataan. On ihan turha odottaa että tänne tulisi tasapuolisesti tai laaja alaisesti sitä tietoa mielenterveydestä tai sen hoidosta.

Miksi siis loppumedia toimisi jotenkin eritavalla?

Anonyymi00044 kirjoitti:

Katsovatko alalla olevat, oli sitten kyseessä hoitaja, tai lääkäri koskaan itseään peiliin? Tai kyseenalaistavatko alalle vakiintuneiksi muodostuneita käsityksiä, kuten että potilaalle tehty diagnoosi on ehdottomasti oikea, tai onko se oikein, että potilaalle määräämillä lääkkeillä hoidetaan suurin osa m-diagnosoiduista? Etenkin tietyn psykoosisairauden hoidoksi suurimmalle osalle annetaan kaikeksi ja ylläpitohoidoksi vain ja ainoastaan lääkkeitä? Avopuolellakin se "hoito" saattaa olla lähes pelkästään jutustelua, ja voinnin ja lääkkeiden käytön tarkkailua. Missä ovat terapiavaikutteiset ja terapiasisältöiset hoidot?

Mitä olen vähänkään mediaa ja sen julkaisemia uutisia lukenut, niin kansalle annetaan se kuva, että mt-hoito on Suomessa laadukasta. Missä on näyttö ja todisteet siitä?

Toinen median luoma mielikuva on se, että mt-puolella ei ole kuin muutama asia pielessä. On tuotu esille, että hoitoonpääsyjonot ovat pitkät, hoitoon, tai palveluihin ei pääse, tai nuorilla on paljon mielenterveysongelmia ja että palvelut ovat hajanaisia; ja että resursseja ei juurikaan ole. Nämä asiat ovat totta. Mutta palvelujen laadusta ja sisällöstä ja hoitokeinoista, potilaiden priorisoinnista, traumaterapian tarjoamisesta sitä tarvitseville ei toteudu, nk. pitäisi, koska aiemmat diagnoosit estävät terapiaan pääsemisen tai niiden palvelujen huonosta laadusta ei näy minkäänlaista kritiikkiä. Ja silti nämä ovat olemassa olevia ja todellisia epäkohtia. Kyse on tarkoituksella luodusta ja valheellisesta kuvasta, jota media on myös omalta osaltaan luonut. Koska siellä ei tehdä tarpeeksi tutkivaa journalismia. Totuus jää pimentoon.

Lue lisää

Siekin jos olisit joskus tehny oikeita töitä, niin tietäisit, että jokaisessa ammatissa on sitä kehittämistä, missä punnitaan työnmenetelmiä ja niiden tulosten hyvät ja huonot puolet, sekä käydään läpi virheet ja riskit.

Anonyymi00057 kirjoitti:

Siekin jos olisit joskus tehny oikeita töitä, niin tietäisit, että jokaisessa ammatissa on sitä kehittämistä, missä punnitaan työnmenetelmiä ja niiden tulosten hyvät ja huonot puolet, sekä käydään läpi virheet ja riskit.

Lue lisää

Aika hidasta se on että se joskus näkyy potilastyössä etenkään näillä resursseilla.

Anonyymi00047 kirjoitti:

Näyttöä taitaa olla siinä, että suurin osa myös mt-ongelmista kärsivistä ihmisistä pärjää kuitenkin esim. psykiatrian tuella.

Pärjäsin kuntoutustuella.
Siitä muusta tuesta ei ollut kyllä mitään hyötyä.

Anonyymi00058 kirjoitti:

Aika hidasta se on että se joskus näkyy potilastyössä etenkään näillä resursseilla.

Onneksi media on hoitanut tehtäväänsä ssri-kritiikistä viimevuosina, vaikka aina jutuissa otetaan joku patriarkaalinen psykiatrihahmo vähättelemään usein ihmisten kokemaa harmia ja kertomaan lääkkeistä muka objektiivista tietoa.

Ehkä entistä useampi nuori tajuaa että pillerit mitä pusketaan ei oikeasti biologisella tasolla hoida mitään kemiallisesti etenkään pitemmän päälle, vaan ennemmin ovat psykoaktiivisia aineita, jotka aika monesti lamaavat seksuaalisen puolen - muiden tunteiden lisäksi. Joskus psykoaktiivisten aineiden vetämisessä on ainakin tilapäisesti myönteisiä seurauksia, mutta ihminen voi silti ajautua aineidensa kanssa ongelmiin myöhemmin esim vieroitusoireiden vuoksi tai ihsn siksi että ongelmat ei tule aineissa käsiteltyä jotka lamaa.

On muuten aika valtaisa ihmiskoe mitä on vedetty näillä määrillä käyttäjiä. Nykyään törmään jatkuvasti somekirjoituksiin jossa joku psykiatri vähättelee että nää on harvinaisia juttuja, jopa prosentin esiintyvyys ( tämä on heitto) miljoonissa käyttäjissä esim länsimaissa tuottaa aikamoisia määriä ihmisiä. Itse osallistuin ei kontrolloituun lääketutkimukseen siltä osin että olin nuori käyttäjä jonka a) aivojen ja b) seksuaalisuuden kehitys oli kesken.

Voipi olla että soraäänten määrä tulee nousemaan kokoajan, sen verran valtaisaa on näiden mömmöjen määräys eikä todellakaan aina mihinkään vakavimpiin oireisiin. Pitääpä seurata popparit kädessä, koska aika hurjia määriä ihmisiä on näissä aineissa ja vuosienkin käyttö yleistyy.

Mikäköhän on seuraava epätieteellinen kusetus - uusi muka jotain biologisesti korjaava psykoaktiivinen aine mitä lääkeyhtiöt kehittelee?

Anonyymi00048 kirjoitti:

Mitä hittoa tuo edes tarkoittaa? "Pärjää psykiatrian tuella".

Mitä näyttöä, missä?

Kyllähän näyttöä riittää, kun tuntee ihmisiä, jotka ovat psykiatrian avopuolen asiakkaana/potilaana, ja kokevat hoitokontaktin hyväksi itselleen. Monet ovat jopa lääkityksiinsä tyytyväisiä, koska kokevat niiden avulla selviytyvänsä paremmin elämässään.
On aika ratkaisevaa, kuinka ihminen itse suhtautuu omaan pärjäämiseensä, sekä itseensä, onko hän elämäänsä tyytyväinen. Myös sosiaaliset kontaktit auttavat, ettei tarvitse jäädä yksin.
Tunnen monia mt-kuntoutujia, jotka eivät valita jatkuvasti, että hoitokontaktissa tai lääkityksissä olisi jokin vialla. Tietenkin, jos on jatkuvasti tyytymätön kaikkeen, myös omaan itseensä, niin onhan eläminen ja oleminen paljon haastavampaa.
Ihan kaikki eivät pärjää, mutta ei silloin tarvitse väittää, etteivät muutkaan pärjäisi. Toki voi harmittaa, kun joku kertoo asioiden olevan ok, mutta minkäs sille voi, tois(t)en puolesta kun ei voi tietää, jos ei tiedä.

Anonyymi00049 kirjoitti:

Suomalaisissa on monia ihailtavia piirteitä. Mm. itsepäisyys, sisu, kova tahto pärjätä, ollaan kovia tekemään töitä, ja ollaan vaatimattomia. Mutta yksi paha vika meissä on, me ollaan liian kilttejä ja hyväuskoisia. Meillä on tapana uskoa ja luottaa mm. auktoriteetteihin, Kun joku virka-asemassa oleva sanoo, että lääkkeet ovat ratkaisu henkisesti pahoinvoivan ihmisen kaikkiin ongelmiin, me uskomme sitä. Lääkkeet eivät kuitenkaan ratkaise niitä oireita aiheuttaneita, aiheuttavia, tai taustalla olevia juurisyitä. Mainoksissa on joskus käytetty lausetta: "Älä jää yksin:" ja "Ota rohkeasti yhteyttä, jos ahdistaa, masentaa, tai elämässä tulee ongelmia". Silti mt-puolella niistä elämässä olevista juurisyistä ei olla juuri mitenkään kiinnostuneita. Itse asiassa palveluihin hakeutuvat ihmiset juuri nimenomaan jäävät yksin. Koska ne oireita aiheuttavat ja taustalla olevat asiat eivät alalla olevia kiinnosta. Kaikki yksilön oireet nähdään jonakin merkkinä ja todisteena jostkain sairaudesta. Psykososiaalista tukea annetaan vain sairausidentiteetin omaksumiseen ja lääkemyönteisyyden kehittämiseksi. Sairaaloissa hoito on pääasiassa vain diagnosointia ja lääkkeiden saamista. Avopuolella kaikki hoito on pääasiassa vain voinnin ja lääkityksen käytön seurantaa ja tarkkailua. Mitään terapeuttisia vaikutuksia niillä "hoidoilla" ei oikeastaan ole. Mainonta ja joissakin medioissakin annettu kuva mt-puolen hoitojen hyvästä laadusta ja siitä kannattaako niihin palveluihin edes hakeutua on hieman valheellinen. Koko kuva mt-puolen palvelujen ja hoitojen laadusta jää puutteelliseksi. Systeemissä ihmisestä tulee heidän silmissään vain potilas ja jonkin diagnoosin edustaja ja sairauden kantaja. Kategorisointi, arvottaminen ja luokittelu on siellä tyypillistä.

Terapeuttisten keskustelun osuutta, määrää ja roolia on vähennetty merkittävästi viimeisten 20 vuoden aikana. Sen sijaan diagnosoinnin ja lääkityksen rooli on lisätty ja noussut keskiöön. Miksiköhän on näin? Lääkkeillä kun harvoin parannetaan ketään edes terveeksi, saatika ratkaistaan yksilön elämässä oireiden taustalla olevia ongelmia.

Lue lisää

Kukaan ei pysty niitä juurisyitä poistamaan, ei ammattilaiset, eivätkä muutkaan. Ne on itse käytävä läpi ja opeteltava käsittelemään. Juurisyyt eivät edes välttämättä poistu olemasta, mutta elämä voi silti alkaa menemään parempaan suuntaan, kun ymmärtää mistä mikäkin johtuu, esim. eri tavoin oireilu.
Olen kyllä saanut aikoinaan puhua juurisyistä avohoidossa, kuten myös osastoillakin. Asia on tosin ollut pitkälti itsestäni kiinni, halustani puhua myös vaikeimmista asioista. Pakko myöntää, että se ei ollut helppoa psykiatrisen historiani alkuvaiheessa. Asioista oli vaikeaa alkaa puhumaan. Ammattilaiset keskustelee yleensä asioista, joista asiakas/potilas haluaa puhua.

Anonyymi00053 kirjoitti:

No sori vain mutta sellaiseksi se maailma on mennyt. Some on merkityksellisessä roolissa esim nuorten vuorovaikutuskulttuurissa ja työllistymisessä ja kaikessa. Jopa kumppanin hankinnassa. It is what it is.

Lue lisää

Ihmisen ei ole pakko antaa oman maailmansa mennä vastentahtoiseksi.
Työllistyminen on varmaan eri asia kuin muut vuorovaikutustilanteet. Vuorovaikutusta saa vaikka kuinka paljon, kun vain lähtee "ihmisten ilmoille". Kyllä ihmisiä vielä liikkuu joka puolella, jos haluaa heitä nähdä.
Kumppaninkin pystyy saamaan ilman somea ja kaikenlaisia deittipalveluita. On itsestä kiinni, lähteekö minnekään liikkeelle, vai pysyykö vain kotona kiinni somessa.
Itse eläneenä jo vuosikausia ennen koko somea ja internetiä, niin onhan sen huomannut, kuina paljon somet ja muut ovat muuttaneet ihmisten käyttäytymistä, sosiaalisuutta, ym.
Ei ole pakko olla kuin muut, voi ihan hyvin lähteä ulkomaailmaan katsomaan ja tapaamaan muitakin ihmisiä. Mutta sehän on täysin oma valinta, kuinka ihminen itse haluaa toimia.

Anonyymi00055 kirjoitti:

Media kertoo sitä mitä ihmiset haluaa kuulla.

Sen voi todentaa jo hyvin siitä, että minkälaisia linkkejä tännekkin postataan. On ihan turha odottaa että tänne tulisi tasapuolisesti tai laaja alaisesti sitä tietoa mielenterveydestä tai sen hoidosta.

Miksi siis loppumedia toimisi jotenkin eritavalla?

Lue lisää

Enemmän täällä kommentoivat ihmiset, jotka ovat jostain syystä aika lailla mt-hoidon vastaisia. Harvoin täällä mitään kehuja näkee, tosin niitäkin ajoittain on ollut.
Tyytyväiset ihmiset eivät ilmeisesti viitsi jatkuvasti pyöriä täällä haukkumassa koko systeemiä.
Vaikka täytyyhän ihmisen jossain päästä purkamaan pahaakin oloaan.
Ja se, mitä media kertoo, ei ole sama, mitä ovat ihmisten omat kokemukset.

Anonyymi00058 kirjoitti:

Aika hidasta se on että se joskus näkyy potilastyössä etenkään näillä resursseilla.

Hitaus voi johtua osittain siitäkin, kun potilaat ovat todella paljon erilaisia keskenään.
Kun jokainen potilas on omanlaisensa, niin on niillä ammattilaisilla aikamoinen "sekametelisoppa" setvittävänään.

Anonyymi00043 kirjoitti:

Höpöhöpö.

On ihan luonnollista kärsiä kilpailukeskeisessä yhteiskunnassa, jossa some korvaa ihmiskontakteja, ja joka pitää yllä jatkuvaa hermoston ylivireyttä. Jossa ei saa pysähtyä kun sille olisi tarve monestikaan. Ihmisiä typistetään suorituksiksi.

Monelle ratkaisu olisi hermoston tasapainottaminen ja kriittisen ajattelun aloittaminen ja ymmärtäminen että henkinen terveys lähtee fyysisen terveydrn tukemisesta.

Pahimmillan lääkärikäynti vie hakoteille elämässä. Sitä kuvaan tässä ketjussa kun lääkäri lähtee määräämään lääkityksiä johonkin aivokemioiden häiriöihin. Se vie entistä kauemmas itseymmärryksestä.

Ai luuletko että jokainen hakee pillereitä. Sinä jos joku olet hakoteillä siinä.

Lue lisää

Naisen ei tarvitse, kuin tehdä lapsia parin vuoden välein ja viettää sitä kotiäidin elämää kymmenen vuotta. Siihen ei hirveästi tarvitse kilpailla, ellei sitten kuvittele, että niillä somefilttereillä ja herutuskuvilla saa niin rikasta miestä, että voi vain tehdä ulkomaan matkoja ja ostaa mikko korson käsilaukkuja. Niistä miehistä voi sitä kisaa olla.

Anonyymi00059 kirjoitti:

Pärjäsin kuntoutustuella.
Siitä muusta tuesta ei ollut kyllä mitään hyötyä.

Miksi egosi taas kuvittelee edustavansa suurinta osaa MT-ongelmaisista?

Anonyymi00048 kirjoitti:

Mitä hittoa tuo edes tarkoittaa? "Pärjää psykiatrian tuella".

Mitä näyttöä, missä?

Pitäisikö joskus ottaa asioista ihan itse selvää, eikä kuvitella, että jonkun toisen ihmisen tehtävä on taas vääntää rautalangasta jotain sellaista asiaa, mitä ei kykene tai halua omaksua?

Anonyymi00062 kirjoitti:

Kukaan ei pysty niitä juurisyitä poistamaan, ei ammattilaiset, eivätkä muutkaan. Ne on itse käytävä läpi ja opeteltava käsittelemään. Juurisyyt eivät edes välttämättä poistu olemasta, mutta elämä voi silti alkaa menemään parempaan suuntaan, kun ymmärtää mistä mikäkin johtuu, esim. eri tavoin oireilu.
Olen kyllä saanut aikoinaan puhua juurisyistä avohoidossa, kuten myös osastoillakin. Asia on tosin ollut pitkälti itsestäni kiinni, halustani puhua myös vaikeimmista asioista. Pakko myöntää, että se ei ollut helppoa psykiatrisen historiani alkuvaiheessa. Asioista oli vaikeaa alkaa puhumaan. Ammattilaiset keskustelee yleensä asioista, joista asiakas/potilas haluaa puhua.

Lue lisää

Tunteet lamautuu lääkkeissä, siksi juurisyyt on hankala ratkaista. Asiat menee sivuraiteelle jos kärsimys onkin muka biologista

Anonyymi00063 kirjoitti:

Ihmisen ei ole pakko antaa oman maailmansa mennä vastentahtoiseksi.
Työllistyminen on varmaan eri asia kuin muut vuorovaikutustilanteet. Vuorovaikutusta saa vaikka kuinka paljon, kun vain lähtee "ihmisten ilmoille". Kyllä ihmisiä vielä liikkuu joka puolella, jos haluaa heitä nähdä.
Kumppaninkin pystyy saamaan ilman somea ja kaikenlaisia deittipalveluita. On itsestä kiinni, lähteekö minnekään liikkeelle, vai pysyykö vain kotona kiinni somessa.
Itse eläneenä jo vuosikausia ennen koko somea ja internetiä, niin onhan sen huomannut, kuina paljon somet ja muut ovat muuttaneet ihmisten käyttäytymistä, sosiaalisuutta, ym.
Ei ole pakko olla kuin muut, voi ihan hyvin lähteä ulkomaailmaan katsomaan ja tapaamaan muitakin ihmisiä. Mutta sehän on täysin oma valinta, kuinka ihminen itse haluaa toimia.

Lue lisää

No siis ymmärrän kyllä että sieltä eläkkeeltä on helppo huudella ja sanoa kuinka kaikki nykyaikaan liittyvät esim stressiongelmat on vaan päänsisäisiä. Nykyään äiditkin käy töissä btw

Anonyymi00071 kirjoitti:

No siis ymmärrän kyllä että sieltä eläkkeeltä on helppo huudella ja sanoa kuinka kaikki nykyaikaan liittyvät esim stressiongelmat on vaan päänsisäisiä. Nykyään äiditkin käy töissä btw

Lue lisää

Kaikkien elämäntehtävä ei olr puskea vuosien välein uutta kersaa

Anonyymi00061 kirjoitti:

Kyllähän näyttöä riittää, kun tuntee ihmisiä, jotka ovat psykiatrian avopuolen asiakkaana/potilaana, ja kokevat hoitokontaktin hyväksi itselleen. Monet ovat jopa lääkityksiinsä tyytyväisiä, koska kokevat niiden avulla selviytyvänsä paremmin elämässään.
On aika ratkaisevaa, kuinka ihminen itse suhtautuu omaan pärjäämiseensä, sekä itseensä, onko hän elämäänsä tyytyväinen. Myös sosiaaliset kontaktit auttavat, ettei tarvitse jäädä yksin.
Tunnen monia mt-kuntoutujia, jotka eivät valita jatkuvasti, että hoitokontaktissa tai lääkityksissä olisi jokin vialla. Tietenkin, jos on jatkuvasti tyytymätön kaikkeen, myös omaan itseensä, niin onhan eläminen ja oleminen paljon haastavampaa.
Ihan kaikki eivät pärjää, mutta ei silloin tarvitse väittää, etteivät muutkaan pärjäisi. Toki voi harmittaa, kun joku kertoo asioiden olevan ok, mutta minkäs sille voi, tois(t)en puolesta kun ei voi tietää, jos ei tiedä.

Lue lisää

No eivät tietenkään valita kun eivät vielä ole saaneet pssd:tä, muita pitkäkestoisia harmeja. Mitä minäkään aineissa vielä valitin, tunsin vain että piti lopettaa kun genitaalialue oli niin turra että se vei seksikyvyt.

Anonyymi00057 kirjoitti:

Siekin jos olisit joskus tehny oikeita töitä, niin tietäisit, että jokaisessa ammatissa on sitä kehittämistä, missä punnitaan työnmenetelmiä ja niiden tulosten hyvät ja huonot puolet, sekä käydään läpi virheet ja riskit.

Lue lisää

Olen tehnyt oikeita töitä.

Käsi sydämelle: onko viimeisten 20 vuoden aikana tapahtunut juuri mitään muutoksia mt-puolella, hoidoissa, käytännöissä, tai valituissa hoitolinjauksissa?

Eiköhän se ole niin, että asenteet, priorisointi, keskustelupohjaisten hoitojen vähentäminen ja diagnoosi/ lääkekeskeinen hoitolinjaus on ollut käytössä, voimassa ja päällä jo sen yli 20 vuoden ajan.

Niin, että tapahtuiko Sinun mielestäsi hoidon ja palvelujen kehittämisessä, ja hoidon laadussa merkittäviä uudistuksia ja muutoksia, tai korjattiinko systeemissä olevia virheitä/ epäkohtia? Viittaan tällä viimeiseen lauseeseesi. Minä tosin tiedän jo vastauksen. Mitään merkittävää muutosta ei ole tapahtunut viimeisten 20 vuoden aikana. Suurimalle osalle ei ollut näiden palvelujen käytöstä juuri mitään hyötyä, ellei siihen sitten lueta lääkkeiden aihettamia haittoja, uusia lisäsairauksia ja diagnoosin jättämää pysyvää leimaa.

Anonyymi00068 kirjoitti:

Miksi egosi taas kuvittelee edustavansa suurinta osaa MT-ongelmaisista?

Eiköhän tuota tullut kymmenenvuoden aikana nähtyä että monien potilaitten vointi ja toimintakyky ei edistynyt siitä siihen vaikka sai mitä hoitoja.
Minä kun en lääkehoitoja käyttänyt juuri minkään vertaa niin vointi ja toimintakyky lähti edistyyn.

Anonyymi00050 kirjoitti:

Masennus varmasti on invalidisoiva tila ja vaikea oireyhtymä.

Mutta nykyisellään SSRI-lääkkeitä määrätään järkyttävillä volyymeilla ihmisille joiden kärsimys liittyy asioihin kuten yksinäisyys, taloudellinen stressi, henkisen välivallan kohteeksi joutuminen, krooninen kipu tai vaan se että on tyytymätön elämäänsä syistä mitä mikään kemikaali ei ratkaise. Tähän on vaikuttanut psykiatrian hoitokäytännöt joihin vaikuttaa lääkeyhtiöiden valta siinä mitä käytetään

Nuoret on eniten alttiita näiden määräykselle ja määräämisen ongelmille, koska he ei ole ehtineet vielä muodostaa selviytymiskeinoja mitä iän mukana muodostuu, eikä kriittisen ajattelun taitoja ja heidän aivonsa ja henkinen kehityksensä myös tulevat kasvamaan aikuisuuteen kemikaalien alla, mitä ei juuri tutkita

Lue lisää

Masennus ei ole invalidisoiva.
Sekotat varmaan masennuksen me/cfs tilaan.Vakava me/cfs on invalidisoiva.

Anonyymi00064 kirjoitti:

Enemmän täällä kommentoivat ihmiset, jotka ovat jostain syystä aika lailla mt-hoidon vastaisia. Harvoin täällä mitään kehuja näkee, tosin niitäkin ajoittain on ollut.
Tyytyväiset ihmiset eivät ilmeisesti viitsi jatkuvasti pyöriä täällä haukkumassa koko systeemiä.
Vaikka täytyyhän ihmisen jossain päästä purkamaan pahaakin oloaan.
Ja se, mitä media kertoo, ei ole sama, mitä ovat ihmisten omat kokemukset.

Lue lisää

"Tyytyväiset ihmiset eivät ilmeisesti viitsi jatkuvasti pyöriä täällä haukkumassa koko systeemiä."

Psykiatriseen hoitoon tyytyväisiä ei täälä pyöri koska niitä ei yksinkertaisesti edes ole.

Anonyymi00061 kirjoitti:

Kyllähän näyttöä riittää, kun tuntee ihmisiä, jotka ovat psykiatrian avopuolen asiakkaana/potilaana, ja kokevat hoitokontaktin hyväksi itselleen. Monet ovat jopa lääkityksiinsä tyytyväisiä, koska kokevat niiden avulla selviytyvänsä paremmin elämässään.
On aika ratkaisevaa, kuinka ihminen itse suhtautuu omaan pärjäämiseensä, sekä itseensä, onko hän elämäänsä tyytyväinen. Myös sosiaaliset kontaktit auttavat, ettei tarvitse jäädä yksin.
Tunnen monia mt-kuntoutujia, jotka eivät valita jatkuvasti, että hoitokontaktissa tai lääkityksissä olisi jokin vialla. Tietenkin, jos on jatkuvasti tyytymätön kaikkeen, myös omaan itseensä, niin onhan eläminen ja oleminen paljon haastavampaa.
Ihan kaikki eivät pärjää, mutta ei silloin tarvitse väittää, etteivät muutkaan pärjäisi. Toki voi harmittaa, kun joku kertoo asioiden olevan ok, mutta minkäs sille voi, tois(t)en puolesta kun ei voi tietää, jos ei tiedä.

Lue lisää

On ollut lääkityksiin tyytyväisiä siihen asti kunnes haittapuoli puhkiaa kunnolla päälle.

Anonyymi00059 kirjoitti:

Pärjäsin kuntoutustuella.
Siitä muusta tuesta ei ollut kyllä mitään hyötyä.

Mitä teet nykyään, kun kerroit, että "pärjäsit kuntoutustuella" ? Eli tuki on jo päättynyt, oletko työelämässä ?
Olethan sinä jostain hyötyä saanut, jos olet päässyt elämässäsi eteenpäin.

Anonyymi00067 kirjoitti:

Naisen ei tarvitse, kuin tehdä lapsia parin vuoden välein ja viettää sitä kotiäidin elämää kymmenen vuotta. Siihen ei hirveästi tarvitse kilpailla, ellei sitten kuvittele, että niillä somefilttereillä ja herutuskuvilla saa niin rikasta miestä, että voi vain tehdä ulkomaan matkoja ja ostaa mikko korson käsilaukkuja. Niistä miehistä voi sitä kisaa olla.

Lue lisää

Naisiakin on erilaisia. Kaikki eivät edes halua lapsia ja rikasta miestä. Kaikki eivät halua olla kotiäitejä, eikä pullantuoksuisia isoäitejä.
Miksi elämässä pitäisi kilpailla muiden kanssa ? Kenties on parempi kun elää omaa elämäänsä, omannäköistä. Ei elämää tarvitse viettää tavalla, miten muut muka haluavat jonkun toisen sitä elävän.
Siihenhän tämä some on vaikuttanut, kun somessa jotkut "leveilee" ihanalla ja täydellisellä elämällään, vaikka se ei todellisuudessa sellaista kenelläkään aina ole, ja sitten jotkut ovat kateellisia, pitävät itseään epäonnistuneina ja huonoina, kun eivät ole itse onnistuneet samaan. Some on saanut paljon ikäviä juttuja aikaan, vaikuttanut moniin ihmisiin ei- suotuisalla tavalla, vaikka toki somessa on hyvätkin puolensa.

Anonyymi00070 kirjoitti:

Tunteet lamautuu lääkkeissä, siksi juurisyyt on hankala ratkaista. Asiat menee sivuraiteelle jos kärsimys onkin muka biologista

Jos tunteitaan osaisi käsitellä ajoissa, ei mitään lääkityksiä edes tarvittaisi välttämättä.
Tunteiden käsittelyn heikko taito johtaa usein mt-ongelmiin, ja joskus myös häiriökäyttäytymiseen. Puretaan omaa pahaa oloa muihin ihmisiin, kun ei osata olla itsensä ja tunteidensa kanssa.

Anonyymi00071 kirjoitti:

No siis ymmärrän kyllä että sieltä eläkkeeltä on helppo huudella ja sanoa kuinka kaikki nykyaikaan liittyvät esim stressiongelmat on vaan päänsisäisiä. Nykyään äiditkin käy töissä btw

Lue lisää

Kerro nyt ihmeessä, kuka on eläkkeellä ??

Anonyymi00073 kirjoitti:

No eivät tietenkään valita kun eivät vielä ole saaneet pssd:tä, muita pitkäkestoisia harmeja. Mitä minäkään aineissa vielä valitin, tunsin vain että piti lopettaa kun genitaalialue oli niin turra että se vei seksikyvyt.

Lue lisää

Mistä tiedät, mitä minun tuttuni ovat saaneet tai mitä eivät ?
Et voi sanoa tuiki tuntemattomista ihmisistä, onko heillä jotain ongelmia vai ei.
Ja sekin vielä, että muut eivät ole kuin sinä, eikä myöskään päinvastoin.

Anonyymi00074 kirjoitti:

Olen tehnyt oikeita töitä.

Käsi sydämelle: onko viimeisten 20 vuoden aikana tapahtunut juuri mitään muutoksia mt-puolella, hoidoissa, käytännöissä, tai valituissa hoitolinjauksissa?

Eiköhän se ole niin, että asenteet, priorisointi, keskustelupohjaisten hoitojen vähentäminen ja diagnoosi/ lääkekeskeinen hoitolinjaus on ollut käytössä, voimassa ja päällä jo sen yli 20 vuoden ajan.

Niin, että tapahtuiko Sinun mielestäsi hoidon ja palvelujen kehittämisessä, ja hoidon laadussa merkittäviä uudistuksia ja muutoksia, tai korjattiinko systeemissä olevia virheitä/ epäkohtia? Viittaan tällä viimeiseen lauseeseesi. Minä tosin tiedän jo vastauksen. Mitään merkittävää muutosta ei ole tapahtunut viimeisten 20 vuoden aikana. Suurimalle osalle ei ollut näiden palvelujen käytöstä juuri mitään hyötyä, ellei siihen sitten lueta lääkkeiden aihettamia haittoja, uusia lisäsairauksia ja diagnoosin jättämää pysyvää leimaa.

Lue lisää

Viimeisten 20 vuoden aikana, oikeastaan lähes 20 vuotta sitten, ja siitä eteenpäin kohti nykyaikaa ei tapahtunut hoidossa muutosta, mutta esim. omalla kohdallani minussa itsessäni tapahtui muutos. Aloin ymmärtämään, mikä oli pielessä ja aloin ottamaan hoitoa vastaan, aloin osallistumaan siihen itsekin. Jälkiviisas on turhaa olla, mutta se oli aika pienestä kiinni, minusta itsestäni.

Anonyymi00077 kirjoitti:

"Tyytyväiset ihmiset eivät ilmeisesti viitsi jatkuvasti pyöriä täällä haukkumassa koko systeemiä."

Psykiatriseen hoitoon tyytyväisiä ei täälä pyöri koska niitä ei yksinkertaisesti edes ole.

Lue lisää

Mistä tiedät ? Heitä on muuten aika paljonkin, tiedoksi vaan.

Anonyymi00061 kirjoitti:

Kyllähän näyttöä riittää, kun tuntee ihmisiä, jotka ovat psykiatrian avopuolen asiakkaana/potilaana, ja kokevat hoitokontaktin hyväksi itselleen. Monet ovat jopa lääkityksiinsä tyytyväisiä, koska kokevat niiden avulla selviytyvänsä paremmin elämässään.
On aika ratkaisevaa, kuinka ihminen itse suhtautuu omaan pärjäämiseensä, sekä itseensä, onko hän elämäänsä tyytyväinen. Myös sosiaaliset kontaktit auttavat, ettei tarvitse jäädä yksin.
Tunnen monia mt-kuntoutujia, jotka eivät valita jatkuvasti, että hoitokontaktissa tai lääkityksissä olisi jokin vialla. Tietenkin, jos on jatkuvasti tyytymätön kaikkeen, myös omaan itseensä, niin onhan eläminen ja oleminen paljon haastavampaa.
Ihan kaikki eivät pärjää, mutta ei silloin tarvitse väittää, etteivät muutkaan pärjäisi. Toki voi harmittaa, kun joku kertoo asioiden olevan ok, mutta minkäs sille voi, tois(t)en puolesta kun ei voi tietää, jos ei tiedä.

Lue lisää

Miten paljon on seassa jotka ei valita psykiatrian hoidon tyytymättömyyttä ääneen?sitä nyt ei kukaan tiedä.
Kaikki ei ole sitä miltä näyttää.

Anonyymi00087 kirjoitti:

Miten paljon on seassa jotka ei valita psykiatrian hoidon tyytymättömyyttä ääneen?sitä nyt ei kukaan tiedä.
Kaikki ei ole sitä miltä näyttää.

Silloin kun ihmisen tuntee paremmin, niin on kyllä helppo huomata, millainen ihmisen mieliala on. Tutun ihmisen alakulon, ahdistuksen ja masennuksen huomaa, usein jo siitä, millä tavalla hän puhuu, miten hän käyttäytyy.
Myös jos toisen on hyvä olla, hyvä mieliala, senkin huomaa. Ihminen on yleensä silloin tyytyväinen itseensä ja elämäänsä, juttelee positiivisempia asioita, ym.
Nämä onnistuvat myös lääkityiltä ihmisiltä, jos ei ole tusinakaupalla pillereitä käytössä, niin että olisi jollain tavalla "sekaisin".
Tuntemattomistahan ei kukaan voi tietää, miten hän mahdollisesti suhtautuu mihinkin. Vaikka negatiivisuutta ei ole vaikeaa huomata edes ventovieraasta ihmisestä, sen kuulee/huomaa keskustelun aikana, tavasta jolla hän mahdollisesti puhuu.

Anonyymi00076 kirjoitti:

Masennus ei ole invalidisoiva.
Sekotat varmaan masennuksen me/cfs tilaan.Vakava me/cfs on invalidisoiva.

Masennus on kuitenkin tappava "tauti" että sen rinnalla on kuitenkin ihan turha ruveta kadehtimaan tai kilpailemaan.

Anonyymi00089 kirjoitti:

Masennus on kuitenkin tappava "tauti" että sen rinnalla on kuitenkin ihan turha ruveta kadehtimaan tai kilpailemaan.

Niin siinä mielessä tappava jos itsarin tekee.
Masennus itessään ei tapa ketään.

Anonyymi00090 kirjoitti:

Niin siinä mielessä tappava jos itsarin tekee.
Masennus itessään ei tapa ketään.

Niin eikä varsinkaan niiden käyttäjistä suurin osa ole itsemurhakandidaatteja

Anonyymi00091 kirjoitti:

Niin eikä varsinkaan niiden käyttäjistä suurin osa ole itsemurhakandidaatteja

Lääkkeitä määrätään normaaliin elämänongelmiin mitä ihmisillä on liittyen stressitekijöihin

Anonyymi00058 kirjoitti:

Aika hidasta se on että se joskus näkyy potilastyössä etenkään näillä resursseilla.

Hitaus on tietysti suhteellista. Jos kuvittelisin, että nyt joutuisin aloittamaan alusta ja joutuisin hoitokoneistoon, niin oma tarinani olisi täysin erilainen, mitä se on aikanaan ollut. Mutta toisaalta itselläni ei ole sitä sairaudentunnottomuutta, mihin ei vielä ole löydetty sopivaa hoitokeinoa. Siksi sairaudentunnottomien ihmisten hoito voi tuntua junnaavan paikallaan.

Anonyymi00074 kirjoitti:

Olen tehnyt oikeita töitä.

Käsi sydämelle: onko viimeisten 20 vuoden aikana tapahtunut juuri mitään muutoksia mt-puolella, hoidoissa, käytännöissä, tai valituissa hoitolinjauksissa?

Eiköhän se ole niin, että asenteet, priorisointi, keskustelupohjaisten hoitojen vähentäminen ja diagnoosi/ lääkekeskeinen hoitolinjaus on ollut käytössä, voimassa ja päällä jo sen yli 20 vuoden ajan.

Niin, että tapahtuiko Sinun mielestäsi hoidon ja palvelujen kehittämisessä, ja hoidon laadussa merkittäviä uudistuksia ja muutoksia, tai korjattiinko systeemissä olevia virheitä/ epäkohtia? Viittaan tällä viimeiseen lauseeseesi. Minä tosin tiedän jo vastauksen. Mitään merkittävää muutosta ei ole tapahtunut viimeisten 20 vuoden aikana. Suurimalle osalle ei ollut näiden palvelujen käytöstä juuri mitään hyötyä, ellei siihen sitten lueta lääkkeiden aihettamia haittoja, uusia lisäsairauksia ja diagnoosin jättämää pysyvää leimaa.

Lue lisää

Sinullekkin on taidettu tällä foorumilla sen kaksikymmentä seikkaperäisesti selittää mitä kaikkia muutoksia hoidossa on tällä vuosituhannella on tapahtunut. Onko sinulla joku pätevä syy, miksi et pysty sisäistämään niitä?

Anonyymi00080 kirjoitti:

Naisiakin on erilaisia. Kaikki eivät edes halua lapsia ja rikasta miestä. Kaikki eivät halua olla kotiäitejä, eikä pullantuoksuisia isoäitejä.
Miksi elämässä pitäisi kilpailla muiden kanssa ? Kenties on parempi kun elää omaa elämäänsä, omannäköistä. Ei elämää tarvitse viettää tavalla, miten muut muka haluavat jonkun toisen sitä elävän.
Siihenhän tämä some on vaikuttanut, kun somessa jotkut "leveilee" ihanalla ja täydellisellä elämällään, vaikka se ei todellisuudessa sellaista kenelläkään aina ole, ja sitten jotkut ovat kateellisia, pitävät itseään epäonnistuneina ja huonoina, kun eivät ole itse onnistuneet samaan. Some on saanut paljon ikäviä juttuja aikaan, vaikuttanut moniin ihmisiin ei- suotuisalla tavalla, vaikka toki somessa on hyvätkin puolensa.

Lue lisää

Myös mielenterveyskuntoutujia on monenlaisia. Silti tällä foorumilla kieltäydytään hyväksymästä muiden kuin sairaudentunnottomien kuntoutujien kokemukset tai näkökulmat. Miksi ei siis olisi naisen oma valinta elää pullantuoksuisena kotiäitinä jos ei uraohjukseksi pysty?

Anonyymi00090 kirjoitti:

Niin siinä mielessä tappava jos itsarin tekee.
Masennus itessään ei tapa ketään.

Masennus aiheuttaa kaikenlaisia ongelmia, jotka itsarin lisäksi koituvat kuolemaksi ennemmin tai myöhemmin, jo pelkästä ruokahaluttomuudesta lähtien.

Valitetttavasti oikea masennus on sellainen asia, ettei psykoosisairas voi sitä ymmärtää, eikä se sairaudentunnottoman narratiivi siksi toimi siihen.

Anonyymi00077 kirjoitti:

"Tyytyväiset ihmiset eivät ilmeisesti viitsi jatkuvasti pyöriä täällä haukkumassa koko systeemiä."

Psykiatriseen hoitoon tyytyväisiä ei täälä pyöri koska niitä ei yksinkertaisesti edes ole.

Lue lisää

Suomessa on neljännesmiljoona MT-palveluiden käyttäjää ja teitä valittajia on täällä viisi. Mitä luulet sen kertovan MT-palveluista?

Anonyymi00087 kirjoitti:

Miten paljon on seassa jotka ei valita psykiatrian hoidon tyytymättömyyttä ääneen?sitä nyt ei kukaan tiedä.
Kaikki ei ole sitä miltä näyttää.

Oletko koskaan vaivautunut lukemaan asiakastyytyväisyys kyselyitä? Vai väitätkö että ne on väärennettyjä?

Anonyymi00095 kirjoitti:

Myös mielenterveyskuntoutujia on monenlaisia. Silti tällä foorumilla kieltäydytään hyväksymästä muiden kuin sairaudentunnottomien kuntoutujien kokemukset tai näkökulmat. Miksi ei siis olisi naisen oma valinta elää pullantuoksuisena kotiäitinä jos ei uraohjukseksi pysty?

Lue lisää

En ole väittänytkään, että kukaan ei saisi/ei voisi olla kotiäiti tai pullantuoksuinen isoäiti.
Nimenomaan ja totta kai, ne ovat jokaisen omia valintoja.
Sanoin vain, että kaikki eivät halua olla sellaisia.
Luetun ymmärtämisessä voisi vähän parantaa, ettei asiat käänny mielessä väärinpäin.

Anonyymi00098 kirjoitti:

Oletko koskaan vaivautunut lukemaan asiakastyytyväisyys kyselyitä? Vai väitätkö että ne on väärennettyjä?

Eihän potilaat/asiakkaat pääse lukemaan asiakastyytyväisyyskyselyiden tuloksia.
Ja kun ihmisellä on paha olla itsensä kanssa, niin onko se kovin helppoa uskoa, että asiakkaat ovat enimmäkseen tyytyväisiä ? Millä sen pystyy sisäistämään, että joillekin hoidosta voi olla apua, jos ei ole itse siitä mitään hyötyä onnistunut saamaan ?
En tosin käyttäisi sanaa sairaudentunnoton, ehkä vain ymmärtämättömyyttä oman sairauden, oman tilan suhteen.

Anonyymi00097 kirjoitti:

Suomessa on neljännesmiljoona MT-palveluiden käyttäjää ja teitä valittajia on täällä viisi. Mitä luulet sen kertovan MT-palveluista?

Ei ole neljännesmiljoonaa MT-palveluiden käyttäjää.
Suurin osa on lääkityshoidossa eikä käytä muuten MT-palveluja.

Anonyymi00099 kirjoitti:

En ole väittänytkään, että kukaan ei saisi/ei voisi olla kotiäiti tai pullantuoksuinen isoäiti.
Nimenomaan ja totta kai, ne ovat jokaisen omia valintoja.
Sanoin vain, että kaikki eivät halua olla sellaisia.
Luetun ymmärtämisessä voisi vähän parantaa, ettei asiat käänny mielessä väärinpäin.

Lue lisää

Miksi sitten lääkkeen käyttäminen pitäisi olla erilainen valinta, kuin lasten tekeminen?

Anonyymi00100 kirjoitti:

Eihän potilaat/asiakkaat pääse lukemaan asiakastyytyväisyyskyselyiden tuloksia.
Ja kun ihmisellä on paha olla itsensä kanssa, niin onko se kovin helppoa uskoa, että asiakkaat ovat enimmäkseen tyytyväisiä ? Millä sen pystyy sisäistämään, että joillekin hoidosta voi olla apua, jos ei ole itse siitä mitään hyötyä onnistunut saamaan ?
En tosin käyttäisi sanaa sairaudentunnoton, ehkä vain ymmärtämättömyyttä oman sairauden, oman tilan suhteen.

Lue lisää

Se on totta, että ne ei ole valmiiks jossain MAD in XXXX sivustolla, vaan ne pitää itse käydä etsimässä joko oman hyvinvointialueen sivuilta, tai vaikka THL:n Tilastokeskuksen, tai vaikka kelan tutkimuksen kautta. Mutta tietoa MT-palveluiden asiakastyytyväisyydestä on niin paljon, että täällä on turha väittää vastaan.

Anonyymi00102 kirjoitti:

Miksi sitten lääkkeen käyttäminen pitäisi olla erilainen valinta, kuin lasten tekeminen?

Ei hyvää päivää...
Olenko muka nyt jo noinkin väittänyt ? Halooo.....

Anonyymi00097 kirjoitti:

Suomessa on neljännesmiljoona MT-palveluiden käyttäjää ja teitä valittajia on täällä viisi. Mitä luulet sen kertovan MT-palveluista?

On sullaki köyhä elämä jos täälä päivittäin seuraat viiden ihmisen valitus virsiä.

Anonyymi00105 kirjoitti:

On sullaki köyhä elämä jos täälä päivittäin seuraat viiden ihmisen valitus virsiä.

Kysytäänköhän niissä asiakastyytyväisyyskysymyksissä esim sitä että tekikö potilas informoifun suostumuksen lääkekäytöstä, mitä seurauksia oli vuosien aineiden vetämisestä, mikä suhtautuminen oli aineisiin jälkikäteen. Enpä usko. Se näkyy esim mediassa - lisää pssd-juttuja pukkaa. :)

Soraäänet kasvaa. Nimenomaan, moni saa aineita - ei kai siinä sadoissatuhansissa käyttäjissä kaikki käy missään psykiatrilla ja vähän epäilen kyllä että heidän mielipiteitä aineista jälkikäteen kovin kysellään

Anonyymi00106 kirjoitti:

Kysytäänköhän niissä asiakastyytyväisyyskysymyksissä esim sitä että tekikö potilas informoifun suostumuksen lääkekäytöstä, mitä seurauksia oli vuosien aineiden vetämisestä, mikä suhtautuminen oli aineisiin jälkikäteen. Enpä usko. Se näkyy esim mediassa - lisää pssd-juttuja pukkaa. :)

Soraäänet kasvaa. Nimenomaan, moni saa aineita - ei kai siinä sadoissatuhansissa käyttäjissä kaikki käy missään psykiatrilla ja vähän epäilen kyllä että heidän mielipiteitä aineista jälkikäteen kovin kysellään

Lue lisää

En oikein kannata logiikkaa että lapsia hankitaan jos ei uraohjukseksi "pysty".

Anonyymi00094 kirjoitti:

Sinullekkin on taidettu tällä foorumilla sen kaksikymmentä seikkaperäisesti selittää mitä kaikkia muutoksia hoidossa on tällä vuosituhannella on tapahtunut. Onko sinulla joku pätevä syy, miksi et pysty sisäistämään niitä?

Lue lisää

No toivottavasti onkin tapahtunut muutoksia - eikö vain anneta aineita epätieteellisillä teorioilla, puutteellisella informoidulla suostumuksella, aineiden käyttöajat ei vaan pitene (mikä paketin mukaan lisää riskiä vieroitusoireisiin), että terapiaan pääsee helposti. Edelleen esim yleislääkärit saa määrätä näitä aineita aika helposti

Anonyymi00096 kirjoitti:

Masennus aiheuttaa kaikenlaisia ongelmia, jotka itsarin lisäksi koituvat kuolemaksi ennemmin tai myöhemmin, jo pelkästä ruokahaluttomuudesta lähtien.

Valitetttavasti oikea masennus on sellainen asia, ettei psykoosisairas voi sitä ymmärtää, eikä se sairaudentunnottoman narratiivi siksi toimi siihen.

Lue lisää

Tällä "psykoosisairaalla" on kyllä ollut vakavan masennuksen diagnoosi ja olen itseni sieltä nostanut lääkkeettä. Toki vähän epäilen tuota diagnoosia koska samaan aikaan kärsin lääkehaitoista ja vieroitusoireista. Sain itsemurha-ajatuksia lääkkeistä. Onko psykiatri väärässä siinä että on ollut vakava masennus? Koska eihän sieltä pitäisi nostaa itseään käypähoidon mukaan aineetta.

Miten en ole offannut itseäni vaikka en ole kyllästänyt aivojani ssri-lääkkeillä? Sähköttänyt aivojani?

Miten en ole kuollut nälkään? Ryypännyt itseäni hengiltä?

Anonyymi00109 kirjoitti:

Tällä "psykoosisairaalla" on kyllä ollut vakavan masennuksen diagnoosi ja olen itseni sieltä nostanut lääkkeettä. Toki vähän epäilen tuota diagnoosia koska samaan aikaan kärsin lääkehaitoista ja vieroitusoireista. Sain itsemurha-ajatuksia lääkkeistä. Onko psykiatri väärässä siinä että on ollut vakava masennus? Koska eihän sieltä pitäisi nostaa itseään käypähoidon mukaan aineetta.

Miten en ole offannut itseäni vaikka en ole kyllästänyt aivojani ssri-lääkkeillä? Sähköttänyt aivojani?

Miten en ole kuollut nälkään? Ryypännyt itseäni hengiltä?

Lue lisää

Voisko olla vaikka siksi että ihmisillä on resilienssiä, kykyä oppia selviytymiskeinoja, se menee spontaanistikin pois ja koska masennus on oireyhtymä joka ei kuvaa sen kummemmin ihmisen olotilaa kuin se että joku sanoo että hänellä on pää kipeä. Siis pää kipeä ei aiheuta mitään erityisiä oireita vaan se ruokahaluttomuus masennuksessa aiheutuu siis esim siitä että jotain on sattunut elämössä miksi ei huvita syödä.. Masennus on oire monesti, voin luvata että sen kanssa selviytyminen on paljon helpompaa kun lakka identifioitumisesta siihen ja itse sanoittaa tunteitaan jonkun sysipaskan yleisdiagnoosin sijaan. Masennuksen alle voidaan niputtaa kaikenlaista taloudellisesta stressistä, yksinäisyyteen ja siihen kun elämä ei suju niinkuin ei toivoisi.

Anonyymi00097 kirjoitti:

Suomessa on neljännesmiljoona MT-palveluiden käyttäjää ja teitä valittajia on täällä viisi. Mitä luulet sen kertovan MT-palveluista?

Redditissä on tällä hetkellä jo 20000 PSSD-kanavalla ja luku nousee jyrkkää tahtia. Lehtijuttuja puskee pssd:stä. Mistä se kertoo? Siitä että

Lääkkeitä on tutkittu seksuaalisuuden suhteen nuorilla?

Psykiatria tietää mitä tekee?

Hoito on niin hyvää että valittajat voidaan hiljentää marginaalina?

Muutaman narinalla ei ole mitään merkitystä?

Anonyymi00111 kirjoitti:

Redditissä on tällä hetkellä jo 20000 PSSD-kanavalla ja luku nousee jyrkkää tahtia. Lehtijuttuja puskee pssd:stä. Mistä se kertoo? Siitä että

Lääkkeitä on tutkittu seksuaalisuuden suhteen nuorilla?

Psykiatria tietää mitä tekee?

Hoito on niin hyvää että valittajat voidaan hiljentää marginaalina?

Muutaman narinalla ei ole mitään merkitystä?

Lue lisää

Samaan aikaan lääkkeitä on määrätty miljoonille, ja miljoonille. Minä ainakin pidän yhtenä tärkeänä elämäntehtävänäni narista siitä miten ihmisten elämiä tuhotaan tällaisella vastuuttomalla marginaalisen hyödyn massamääräämisellä aineita joihin sisältyy erilaisia ongelmia joihin ei ole paljon psykiatrialla kiinnostanut kunnolla edes reagoida kun kaikki on niin tyytyväisiä hoitoonsa kerta. Ei kiinnosta edes tiedon puutteet esim kehitykseen kun määräys vaan jatkuu, hyvin nuorillekin. Puutteellisella informaatiolla. Puutteellisella tutkimuksellakin. Toki voi lähteä poiskin paikoista missä naristaan. Ei tänne tarvi tulla..

Anonyymi00106 kirjoitti:

Kysytäänköhän niissä asiakastyytyväisyyskysymyksissä esim sitä että tekikö potilas informoifun suostumuksen lääkekäytöstä, mitä seurauksia oli vuosien aineiden vetämisestä, mikä suhtautuminen oli aineisiin jälkikäteen. Enpä usko. Se näkyy esim mediassa - lisää pssd-juttuja pukkaa. :)

Soraäänet kasvaa. Nimenomaan, moni saa aineita - ei kai siinä sadoissatuhansissa käyttäjissä kaikki käy missään psykiatrilla ja vähän epäilen kyllä että heidän mielipiteitä aineista jälkikäteen kovin kysellään

Lue lisää

Ei kukaan potilas tiedä mitä niissä kysytään kun ei potilas ite koskaan vastaa kysymyksiin.

Anonyymi00070 kirjoitti:

Tunteet lamautuu lääkkeissä, siksi juurisyyt on hankala ratkaista. Asiat menee sivuraiteelle jos kärsimys onkin muka biologista

Mutta onko tunteiden lamaantuminen aina automaattisesti huono asia?

Jos kuvitellaan, että täälläkin ihmiset piehtaroi vain itsesäälissä, sen sijaan että menisivät elämässään eteenpäin. Niin onko se automaattisesti hyvä asia, vai olisiko heidän elämä parempaa jos se itsesääli ei ohjaisi heidän elämää niin voimakkaasti?

Anonyymi00077 kirjoitti:

"Tyytyväiset ihmiset eivät ilmeisesti viitsi jatkuvasti pyöriä täällä haukkumassa koko systeemiä."

Psykiatriseen hoitoon tyytyväisiä ei täälä pyöri koska niitä ei yksinkertaisesti edes ole.

Lue lisää

Miksi hyväkuntoisten ihmisten pitäisi tuhlata elämäänsä täällä uhriutujien keskellä, jotka eivät halua ottaa vastaan mitään heitä parantaneita viheitä?

Anonyymi00101 kirjoitti:

Ei ole neljännesmiljoonaa MT-palveluiden käyttäjää.
Suurin osa on lääkityshoidossa eikä käytä muuten MT-palveluja.

Tähän väliin tulee faktoja.
https://thl.fi/data-ja-tilastot/mielenterveys

Anonyymi00111 kirjoitti:

Redditissä on tällä hetkellä jo 20000 PSSD-kanavalla ja luku nousee jyrkkää tahtia. Lehtijuttuja puskee pssd:stä. Mistä se kertoo? Siitä että

Lääkkeitä on tutkittu seksuaalisuuden suhteen nuorilla?

Psykiatria tietää mitä tekee?

Hoito on niin hyvää että valittajat voidaan hiljentää marginaalina?

Muutaman narinalla ei ole mitään merkitystä?

Lue lisää

Kaikki kunnia Redditin PSSD keskusteluille. Sen ihmisten tai tiedon määrä ei kuitenkaan kumoa sitä, että suurin osa ammattimaisista valittajista tuntuu olevan sellaisia henkilöitä, jotka eivät pysty ottamaan sitä omaa vastuuta omasta hoidostaan.

Anonyymi00105 kirjoitti:

On sullaki köyhä elämä jos täälä päivittäin seuraat viiden ihmisen valitus virsiä.

Voihan sen niinkin ottaa, mutta oletko koskaan miettinyt, mitä varten tämä foorumi on täällä, ja miksi siellä on muita aihealueita, kuin hoidonvastustaminen?

Anonyymi00106 kirjoitti:

Kysytäänköhän niissä asiakastyytyväisyyskysymyksissä esim sitä että tekikö potilas informoifun suostumuksen lääkekäytöstä, mitä seurauksia oli vuosien aineiden vetämisestä, mikä suhtautuminen oli aineisiin jälkikäteen. Enpä usko. Se näkyy esim mediassa - lisää pssd-juttuja pukkaa. :)

Soraäänet kasvaa. Nimenomaan, moni saa aineita - ei kai siinä sadoissatuhansissa käyttäjissä kaikki käy missään psykiatrilla ja vähän epäilen kyllä että heidän mielipiteitä aineista jälkikäteen kovin kysellään

Lue lisää

Jokaisessa kyselyssä on myös vapaakentät, vaikka kyselyä ei olisikaan tehty tyydyttämään sinun agendaasi. Jos ihmiset ei sinne kirjoita sinun haluamiasi vastauksia, niin ehkä he ovat silloin eri mieltä sinun kanssasi saamastaan hoidosta.

Anonyymi00114 kirjoitti:

Mutta onko tunteiden lamaantuminen aina automaattisesti huono asia?

Jos kuvitellaan, että täälläkin ihmiset piehtaroi vain itsesäälissä, sen sijaan että menisivät elämässään eteenpäin. Niin onko se automaattisesti hyvä asia, vai olisiko heidän elämä parempaa jos se itsesääli ei ohjaisi heidän elämää niin voimakkaasti?

Lue lisää

Tällä palstalla kirjoittaminen ei estä elämän eteenpäinmenoa ollenkaan ja joka niin luulee, on hyvin mustavalkoinen ajattelussaan.

PSSD:n kanssa sen sijaan ei aina mennä eteenpäin, vaikka haluaisikin.

Ja mitä ihmettä tarkoittaa elämän eteenpäinmeno?

Anonyymi00121 kirjoitti:

Tällä palstalla kirjoittaminen ei estä elämän eteenpäinmenoa ollenkaan ja joka niin luulee, on hyvin mustavalkoinen ajattelussaan.

PSSD:n kanssa sen sijaan ei aina mennä eteenpäin, vaikka haluaisikin.

Ja mitä ihmettä tarkoittaa elämän eteenpäinmeno?

Lue lisää

Ja kiitos kysymästä vastuuta otetaan - otatko sinä? Olen kouluttautunut, käynyt töissä, hankkinut uusia ystäviä, tehnyt vaikka ja mitä. Ottanut vastuuta fyysisestä terveydestä huolehtimalla siitä. Sen sijaan että olisin käynyt jossain mt kuntoutujien taloilla aineissa, identifioitunut diagnoosiini.

Anonyymi00122 kirjoitti:

Ja kiitos kysymästä vastuuta otetaan - otatko sinä? Olen kouluttautunut, käynyt töissä, hankkinut uusia ystäviä, tehnyt vaikka ja mitä. Ottanut vastuuta fyysisestä terveydestä huolehtimalla siitä. Sen sijaan että olisin käynyt jossain mt kuntoutujien taloilla aineissa, identifioitunut diagnoosiini.

Lue lisää

Toki terveyteni oli aikanaan lääkeharmin takia katkolla mutta kun aineista on irroittautunut on saanut elämäänsä takaisin vaikkakin alennetulla elämänlaadulla

Anonyymi00123 kirjoitti:

Toki terveyteni oli aikanaan lääkeharmin takia katkolla mutta kun aineista on irroittautunut on saanut elämäänsä takaisin vaikkakin alennetulla elämänlaadulla

En aineissa pystynyt samanlaisiin suorituksiin koska en ollut kytköksissä sisimpääni ja olin apaattinen. Kyseisestä harmista on tutkimustuloksiakin ssri apathy syndrone. Miksi kukaan haluaisi olla apaattinen eikä tehdä haluamiaan asioita?

Anonyymi00092 kirjoitti:

Lääkkeitä määrätään normaaliin elämänongelmiin mitä ihmisillä on liittyen stressitekijöihin

Kaikki eivät mene normaalien elämänongelmien tai stressin takia lääkärin juttusille.

Anonyymi00103 kirjoitti:

Se on totta, että ne ei ole valmiiks jossain MAD in XXXX sivustolla, vaan ne pitää itse käydä etsimässä joko oman hyvinvointialueen sivuilta, tai vaikka THL:n Tilastokeskuksen, tai vaikka kelan tutkimuksen kautta. Mutta tietoa MT-palveluiden asiakastyytyväisyydestä on niin paljon, että täällä on turha väittää vastaan.

Lue lisää

En ole väittänyt vastaan, en vain ollut tietoinen, että ne pystyy näkemään jostain.
Kiitos tiedosta.

Anonyymi00105 kirjoitti:

On sullaki köyhä elämä jos täälä päivittäin seuraat viiden ihmisen valitus virsiä.

Mitä itse seuraat täällä ? Älä arvostele muita, kun itse toimit samalla tavalla.

Anonyymi00112 kirjoitti:

Samaan aikaan lääkkeitä on määrätty miljoonille, ja miljoonille. Minä ainakin pidän yhtenä tärkeänä elämäntehtävänäni narista siitä miten ihmisten elämiä tuhotaan tällaisella vastuuttomalla marginaalisen hyödyn massamääräämisellä aineita joihin sisältyy erilaisia ongelmia joihin ei ole paljon psykiatrialla kiinnostanut kunnolla edes reagoida kun kaikki on niin tyytyväisiä hoitoonsa kerta. Ei kiinnosta edes tiedon puutteet esim kehitykseen kun määräys vaan jatkuu, hyvin nuorillekin. Puutteellisella informaatiolla. Puutteellisella tutkimuksellakin. Toki voi lähteä poiskin paikoista missä naristaan. Ei tänne tarvi tulla..

Lue lisää

Minä en narise ihan sen takia, että mielialani ja psyykkinen vointini pysyy paljon parempana, kun keskityn nykyiseen elämääni, koska se on nyt parempaa kuin takavuosina.
En jaksa, enkä viitsi kovasti muistella omia ikävimpiä kokemuksiani, positiivisuus on hyväksi.

Anonyymi00113 kirjoitti:

Ei kukaan potilas tiedä mitä niissä kysytään kun ei potilas ite koskaan vastaa kysymyksiin.

Itse potilaana olen vastaillut kyselyihin aikoinaan. Kyllähän niihin potilaat vastaavat, jos ne kyselyt on ohjattu juurikin potilaille.

Anonyymi00114 kirjoitti:

Mutta onko tunteiden lamaantuminen aina automaattisesti huono asia?

Jos kuvitellaan, että täälläkin ihmiset piehtaroi vain itsesäälissä, sen sijaan että menisivät elämässään eteenpäin. Niin onko se automaattisesti hyvä asia, vai olisiko heidän elämä parempaa jos se itsesääli ei ohjaisi heidän elämää niin voimakkaasti?

Lue lisää

Kannattaa miettiä, mistä se mahdollinen itsesääli johtuu, mitä sille voisi tehdä, miten siitä pystyisi pääsemään eroon.
Tunteiden lamaannuttaminen ei poista itsesääliä, ennemminkin se vain lisää sitä.
Kun oppii käsittelemään tunteitaan, samalla oppii tosi paljon omasta itsestään.

Anonyymi00115 kirjoitti:

Miksi hyväkuntoisten ihmisten pitäisi tuhlata elämäänsä täällä uhriutujien keskellä, jotka eivät halua ottaa vastaan mitään heitä parantaneita viheitä?

En ole itse täysin hyväkuntoinen, mutta en myöskään huonokuntoinen. Pärjään ilman lääkkeitä, ilman hoitokontaktia.
Katselen täällä kommentteja siitä syystä, kun olen vuosien varrella käynyt paljon kaikkea läpi psykiatrian puolella, lääkitykset, hoidot sekä avossa, että laitoksissa, ja minusta ihmismieli on hyvin mielenkiintoinen. Täällä näkee miten eri tavoin ihmiset suhtautuvat ja mitä ajattelevat psykiatriasta, miten suhtautuvat omaan tilanteeseensa ym.
Hmmm, mielenkiintoista.

Anonyymi00120 kirjoitti:

Jokaisessa kyselyssä on myös vapaakentät, vaikka kyselyä ei olisikaan tehty tyydyttämään sinun agendaasi. Jos ihmiset ei sinne kirjoita sinun haluamiasi vastauksia, niin ehkä he ovat silloin eri mieltä sinun kanssasi saamastaan hoidosta.

Lue lisää

Vapaakentät on kaikkein parhaita, koska niihin voi omin sanoin kertoa mielipiteitään, antaa sekä risuja että ruusuja. Itse olen joskus "joutunut" antamaan jopa positiivistakin palautetta.

Anonyymi00121 kirjoitti:

Tällä palstalla kirjoittaminen ei estä elämän eteenpäinmenoa ollenkaan ja joka niin luulee, on hyvin mustavalkoinen ajattelussaan.

PSSD:n kanssa sen sijaan ei aina mennä eteenpäin, vaikka haluaisikin.

Ja mitä ihmettä tarkoittaa elämän eteenpäinmeno?

Lue lisää

Siinäpä olisikin monille pohdittavaa, mitä on elämän eteenpäin meno ?
Sitä voi ihan itsekseen pohtia, eikä odottaa, että joku muu sen vääntää rautalangasta. Tosin kukaan muu ei sitä edes pysty tekemään, eikä vääntämään toisen puolesta.

Anonyymi00123 kirjoitti:

Toki terveyteni oli aikanaan lääkeharmin takia katkolla mutta kun aineista on irroittautunut on saanut elämäänsä takaisin vaikkakin alennetulla elämänlaadulla

Minäkin toimin madaltuneella elämänlaadulla, mutta elämää se on tämäkin. Suhtaudun tilanteeseen, sekä itseeni, mahdollisimman positiivisella tavalla, se on oikeastaan ainoa keino, joka auttaa jaksamaan.

Anonyymi00127 kirjoitti:

Mitä itse seuraat täällä ? Älä arvostele muita, kun itse toimit samalla tavalla.

En ole varsinaisesti seuraaja.
Mä kuulun valittajiin.

Anonyymi00130 kirjoitti:

Kannattaa miettiä, mistä se mahdollinen itsesääli johtuu, mitä sille voisi tehdä, miten siitä pystyisi pääsemään eroon.
Tunteiden lamaannuttaminen ei poista itsesääliä, ennemminkin se vain lisää sitä.
Kun oppii käsittelemään tunteitaan, samalla oppii tosi paljon omasta itsestään.

Lue lisää

Itsesäälillä ja uhriutumisella on oma paikkansa ihmismielen couping mekanismeissa, mutta kuten niin monesti itsepetos on se helpoin petos ja niistä tulee liian helposti elämän riippakiviä.

Anonyymi00125 kirjoitti:

Kaikki eivät mene normaalien elämänongelmien tai stressin takia lääkärin juttusille.

Halu tukeen ei myöskään tarkoita kummoisempia sairauksia. Ei myöskään se jos joskus ei ole sataprosenttisessa iskussa kapitalismin pyörteessä jossa joka päivä olet kiinni 8 tuntia samassa asiassa ja tarvit lepoa muutakin kuin 3 viikon kesäloman kerran viikossa ja viikonloput. Tai opiskelijana. Reagointi suruun tai hukassa olo ja selviytymiskeinojen puutteet myös kuuluu elon tielle. Murtuminen ja sortuminenkin. Ihminen reagoi ympäristöönsä.

Anonyymi00128 kirjoitti:

Minä en narise ihan sen takia, että mielialani ja psyykkinen vointini pysyy paljon parempana, kun keskityn nykyiseen elämääni, koska se on nyt parempaa kuin takavuosina.
En jaksa, enkä viitsi kovasti muistella omia ikävimpiä kokemuksiani, positiivisuus on hyväksi.

Lue lisää

Itse sallin itseni myös kärsiä, en pakota uudelleensuuntaamaan ajatuksia väkisin. Ajattelen myös optimistisesti minkä turvin olen opiskellut ja tehnyt töitä, hankkinut ystäviä, pitänyt harrastuksia. Koen että lääkeharmi on osa identiteettiäni ja identifioidun nykyään ossksi ssri-sukupolvea jonka sekoittavia vaikutuksia käsittelen kaikessa kirjoittamassani.

Anonyymi00140 kirjoitti:

Itse sallin itseni myös kärsiä, en pakota uudelleensuuntaamaan ajatuksia väkisin. Ajattelen myös optimistisesti minkä turvin olen opiskellut ja tehnyt töitä, hankkinut ystäviä, pitänyt harrastuksia. Koen että lääkeharmi on osa identiteettiäni ja identifioidun nykyään ossksi ssri-sukupolvea jonka sekoittavia vaikutuksia käsittelen kaikessa kirjoittamassani.

Lue lisää

En oikeastaan koe itsesääliä, koen kärsimystä lääkkeiden aiheuttamien vajeiden vuoksi mihin törmään elämässäni esim pssd:n vuoksi. Olen oppinut paljon käsittelemäänkin esim lääkkeiden puhkaisemia autonomisen hermoston häiriöitä ja diilaamaan kogn vajeiden kanssa mitä jäi.

Anonyymi00133 kirjoitti:

Siinäpä olisikin monille pohdittavaa, mitä on elämän eteenpäin meno ?
Sitä voi ihan itsekseen pohtia, eikä odottaa, että joku muu sen vääntää rautalangasta. Tosin kukaan muu ei sitä edes pysty tekemään, eikä vääntämään toisen puolesta.

Lue lisää

Niin mitä luulette menivätkö esim rasismin, holokaustin, kiusaamisen, esim erilaisen väkivallan uhrit sataprosenttisesti elämässään eteenpäin? Tässä toki on vielä sekin ulottuvuus että on konkreettinen lääkehaitta.

Mitä olen pssd-ihmisiä tai traumaihmisiä seurannut niin yllättävän hyvinkin on tullut mentyä eteenpäin

Anonyymi00142 kirjoitti:

Niin mitä luulette menivätkö esim rasismin, holokaustin, kiusaamisen, esim erilaisen väkivallan uhrit sataprosenttisesti elämässään eteenpäin? Tässä toki on vielä sekin ulottuvuus että on konkreettinen lääkehaitta.

Mitä olen pssd-ihmisiä tai traumaihmisiä seurannut niin yllättävän hyvinkin on tullut mentyä eteenpäin

Lue lisää

Käytännössä olen aika zen ihminen - vihan jälkeen jopa olen hyväksynyt että seksuaalisuuteni vietiin lääkkeillä joita syötettiin epäinformoituna nuorena. Miten kaivata jotain sellaista minkä on menettänyt jo parinkympin puolella. Se on vähän hankalanpi hyväksyä että VUOSIA elin aivan hirveitä oireita kun purin aineita joita psykiatri tunki ssri vieroituksessa joka johti haittaan joka johti uusiin lääkkeisiin. Pahimmillaan sana kidutus ei ole yhtään liian lievä kuvaamaan sitä olotilaa silloin - siitä jäi ptsd. Menen eteenpäin ilman seksuaalisuutta - mutta uskon että pssd on monimuotoisempi ongelma. Samalla tietynlainen draivi katoaa -osa kuvaa anhedoniaa, aivosumua, kognition ongelmia osana pssd:tä, tuntohäiriöitä mitkä voi liittyä esim ohutsäieneuropatiaa. Käytännössä yhteys tunnetasolla kumppaniin katoaa ja kumppanin hankkiminen hankalaa mikä ajaa yksinäisyyteen. Sitä että esim alkoholi ei tuota mitään vaikutusta joka kielii fysiologisesta ongelmasta ja uskon että käytännössä reseptoreita ja välittäjäainetoimintaa, kenties neuroneita ja hermoyhteyksiä on vahingoitettu, kenties autonominenkin hermosto reistaa. Olen kenties onnekkaasta päästä koska aivokapasiteettia jäi jonkin verran esim opiskeluun mutta muisti reistaa - esim en selviydy tenteistä enää kovin hyvin.

Autonomisen hermoston oireiden kanssa pärjää kun lepää enemmän ja tunnistaa vajavuutensa

Anonyymi00143 kirjoitti:

Käytännössä olen aika zen ihminen - vihan jälkeen jopa olen hyväksynyt että seksuaalisuuteni vietiin lääkkeillä joita syötettiin epäinformoituna nuorena. Miten kaivata jotain sellaista minkä on menettänyt jo parinkympin puolella. Se on vähän hankalanpi hyväksyä että VUOSIA elin aivan hirveitä oireita kun purin aineita joita psykiatri tunki ssri vieroituksessa joka johti haittaan joka johti uusiin lääkkeisiin. Pahimmillaan sana kidutus ei ole yhtään liian lievä kuvaamaan sitä olotilaa silloin - siitä jäi ptsd. Menen eteenpäin ilman seksuaalisuutta - mutta uskon että pssd on monimuotoisempi ongelma. Samalla tietynlainen draivi katoaa -osa kuvaa anhedoniaa, aivosumua, kognition ongelmia osana pssd:tä, tuntohäiriöitä mitkä voi liittyä esim ohutsäieneuropatiaa. Käytännössä yhteys tunnetasolla kumppaniin katoaa ja kumppanin hankkiminen hankalaa mikä ajaa yksinäisyyteen. Sitä että esim alkoholi ei tuota mitään vaikutusta joka kielii fysiologisesta ongelmasta ja uskon että käytännössä reseptoreita ja välittäjäainetoimintaa, kenties neuroneita ja hermoyhteyksiä on vahingoitettu, kenties autonominenkin hermosto reistaa. Olen kenties onnekkaasta päästä koska aivokapasiteettia jäi jonkin verran esim opiskeluun mutta muisti reistaa - esim en selviydy tenteistä enää kovin hyvin.

Autonomisen hermoston oireiden kanssa pärjää kun lepää enemmän ja tunnistaa vajavuutensa

Lue lisää

Käytännössähän kyseessä on sen käsittely kirjoittamalla millaista on olla osa ei kontrolloitua lääketutkimusta ja pitää sitä esillä mitä seurauksia sillä voi olla ettei vain psykiatriallakaan pääse unohtumaan. Olen aivan sanaton siitä miten Yhdysvalloissa vihdoin lääkeharmeja saaneiden tarinoita tuodaan esiin ja medikalisaation seurauksia. Tarinamme on olemassa - ei vain haudattuna mutku jotkut saa hyötyä kun kerran sitä epämääräisesti jollain kyselyillä on kyselty.

Anonyymi00122 kirjoitti:

Ja kiitos kysymästä vastuuta otetaan - otatko sinä? Olen kouluttautunut, käynyt töissä, hankkinut uusia ystäviä, tehnyt vaikka ja mitä. Ottanut vastuuta fyysisestä terveydestä huolehtimalla siitä. Sen sijaan että olisin käynyt jossain mt kuntoutujien taloilla aineissa, identifioitunut diagnoosiini.

Lue lisää

Kyllä, olen myös kouluttautunut, ja nykyisin toimin työnantajana, hyviä ystäviäkin on ja fyysistä terveyttäkin ikäisekseni ihan hyvin. Mutta näiden luettelemiesi asioiden lisäksi otan vielä vastuun mielenterveydestäni. Tämä voi nyt tulla pettymyksenä, mutta mielenterveyteni ja sen hoitaminen ei ole missään tekemissä niiden lukuisien diagnoosien kanssa mitä olen vuosien varrella saanut, eikä minun ole tarvinnut identivioitua diagnooseihin. Voisiko tämä olla se suurin ero meidän välillä?

Anonyymi00136 kirjoitti:

En ole varsinaisesti seuraaja.
Mä kuulun valittajiin.

Selevä. Ole sinä valittaja, jos niin haluat.

Anonyymi00140 kirjoitti:

Itse sallin itseni myös kärsiä, en pakota uudelleensuuntaamaan ajatuksia väkisin. Ajattelen myös optimistisesti minkä turvin olen opiskellut ja tehnyt töitä, hankkinut ystäviä, pitänyt harrastuksia. Koen että lääkeharmi on osa identiteettiäni ja identifioidun nykyään ossksi ssri-sukupolvea jonka sekoittavia vaikutuksia käsittelen kaikessa kirjoittamassani.

Lue lisää

Minä en käytä elämisestäni ja olemisestani sanaa kärsiä. En koe kärsiväni, vaikka elämänlaatuni onkin madaltunut.
En pysty sanomaan, että kärsisin, en myöskään sano, että elämästä pitäisi selvitä, että tämä olisi jotain selviytymistä. Tai yksi termi, taistelu, tarvitseeko elämässä jollain tavalla taistella, mielestäni ei. Elämää olisi hyvä elää tavalla, joka tuntuu itsestä mahdollisimman hyvältä.
Ja jos/kun ikävät kokemukset ovat jo takana päin, niin voi olla tyytyväinen, että nyt on paremmin.

Anonyymi00142 kirjoitti:

Niin mitä luulette menivätkö esim rasismin, holokaustin, kiusaamisen, esim erilaisen väkivallan uhrit sataprosenttisesti elämässään eteenpäin? Tässä toki on vielä sekin ulottuvuus että on konkreettinen lääkehaitta.

Mitä olen pssd-ihmisiä tai traumaihmisiä seurannut niin yllättävän hyvinkin on tullut mentyä eteenpäin

Lue lisää

Käskeekö joku menemään sataprosenttisesti eteenpäin, vähemmälläkin voi kyllä pärjätä elämässään, ikävistä kokemuksista huolimatta.
Osa menee eteenpäin paremmin, osa huonommin. Olemme yksilöitä.

Anonyymi00143 kirjoitti:

Käytännössä olen aika zen ihminen - vihan jälkeen jopa olen hyväksynyt että seksuaalisuuteni vietiin lääkkeillä joita syötettiin epäinformoituna nuorena. Miten kaivata jotain sellaista minkä on menettänyt jo parinkympin puolella. Se on vähän hankalanpi hyväksyä että VUOSIA elin aivan hirveitä oireita kun purin aineita joita psykiatri tunki ssri vieroituksessa joka johti haittaan joka johti uusiin lääkkeisiin. Pahimmillaan sana kidutus ei ole yhtään liian lievä kuvaamaan sitä olotilaa silloin - siitä jäi ptsd. Menen eteenpäin ilman seksuaalisuutta - mutta uskon että pssd on monimuotoisempi ongelma. Samalla tietynlainen draivi katoaa -osa kuvaa anhedoniaa, aivosumua, kognition ongelmia osana pssd:tä, tuntohäiriöitä mitkä voi liittyä esim ohutsäieneuropatiaa. Käytännössä yhteys tunnetasolla kumppaniin katoaa ja kumppanin hankkiminen hankalaa mikä ajaa yksinäisyyteen. Sitä että esim alkoholi ei tuota mitään vaikutusta joka kielii fysiologisesta ongelmasta ja uskon että käytännössä reseptoreita ja välittäjäainetoimintaa, kenties neuroneita ja hermoyhteyksiä on vahingoitettu, kenties autonominenkin hermosto reistaa. Olen kenties onnekkaasta päästä koska aivokapasiteettia jäi jonkin verran esim opiskeluun mutta muisti reistaa - esim en selviydy tenteistä enää kovin hyvin.

Autonomisen hermoston oireiden kanssa pärjää kun lepää enemmän ja tunnistaa vajavuutensa

Lue lisää

Vajavuuden tunnistaminen, se on hyvä, mutta, sen vajavuuden hyväksyminen osaksi itseään, on vielä parempi. Helpottaa, kun hyväksyy itsensä sellaisena kuin on, myös vajavuutensa, jos sellaisia on. Itselläni ainakin on, mutta pärjäilen (ei se aina helppoa ole kuitenkaan).

Anonyymi00094 kirjoitti:

Sinullekkin on taidettu tällä foorumilla sen kaksikymmentä seikkaperäisesti selittää mitä kaikkia muutoksia hoidossa on tällä vuosituhannella on tapahtunut. Onko sinulla joku pätevä syy, miksi et pysty sisäistämään niitä?

Lue lisää

En ole ollut tällä keskustelupalstalla 20 vuotta. Jää alle kymmeneen vuoteen. Älä ryhdy selvänäkijäksi, koska Sinulla ei ole siihen tarvittavia kykyjä. Sitäpaitsi olin kuuliainen, tunnollinen ja sitoutunut hoitooni peräti sen yli 20 vuoden ajan. Kunnes liiallisten lääkkeiden haittavaikutusten ja uusien sairauksien puhkeamisen takia, mm. alkoholismin takia jouduin pakosta miettimään uudestaan sitä, että kannattaako niitä psyykelääkkeitä käyttää koko eliniän ajan. Eli se oli puhtaasti pohdinnan seurauksena tehty järkivalinta.

Lisäksi mm. sellaiset keittiöpsykologiaohjeet, että "Katso itseäsi peiliin", "Noudata annettuja hoito-ohjeita, tai hyödyttömien hoitojen lopettajien väittäminen sairaudentunnottomiksi ovat ylimielisiä ja naurettavia. Noilla ohjeistuksilla, tai muiden opettamisella tyyliin nk. että hoitonsa, tai lääkityksensä lopettaneet olisivat muka jotenkin ymmärtämättömiä ei tee yhtään mitään. Tällä tavalla hoitoalalla on joskus suhtauduttu palveluihin hakeutuviin, etenkin psykoosidiagnoosin saaneisiin, että he eivät muka ymmärtäisi sairautensa takia mitään, eivät kykene ajattelemaan omilla aivoillaan ja tekemään päätelmiä. Toki eihän ne annetut diagnoosit aina oikeaan menekään... Joukossa on paljon jopa väärindiagnosoituja, tai heidän oireitaan on yli ja väärintulkittu ja on siellä paljon niitä, joilla traumataustaa, tai ovat introverttejä.

Kyseenalaistaminen ja kriittisyys on joskus tarpeen. Se on kaiken kehittymisen ja eteenpäin menemisen edellytys. Myös tieteissä.

Anonyymi00074 kirjoitti:

Olen tehnyt oikeita töitä.

Käsi sydämelle: onko viimeisten 20 vuoden aikana tapahtunut juuri mitään muutoksia mt-puolella, hoidoissa, käytännöissä, tai valituissa hoitolinjauksissa?

Eiköhän se ole niin, että asenteet, priorisointi, keskustelupohjaisten hoitojen vähentäminen ja diagnoosi/ lääkekeskeinen hoitolinjaus on ollut käytössä, voimassa ja päällä jo sen yli 20 vuoden ajan.

Niin, että tapahtuiko Sinun mielestäsi hoidon ja palvelujen kehittämisessä, ja hoidon laadussa merkittäviä uudistuksia ja muutoksia, tai korjattiinko systeemissä olevia virheitä/ epäkohtia? Viittaan tällä viimeiseen lauseeseesi. Minä tosin tiedän jo vastauksen. Mitään merkittävää muutosta ei ole tapahtunut viimeisten 20 vuoden aikana. Suurimalle osalle ei ollut näiden palvelujen käytöstä juuri mitään hyötyä, ellei siihen sitten lueta lääkkeiden aihettamia haittoja, uusia lisäsairauksia ja diagnoosin jättämää pysyvää leimaa.

Lue lisää

Lisäys edelliseen tekstiin: stereotypinen ajatettelu ei tee kenestäkään yhtään sen älykkäämpää, eikä ole todiste siitä ( älykkyydestä ).

Anonyymi00113 kirjoitti:

Ei kukaan potilas tiedä mitä niissä kysytään kun ei potilas ite koskaan vastaa kysymyksiin.

En itsekkään jaksanut vastata niihin kaikkiin, kun niitä oli jo niin monta.

Anonyymi00121 kirjoitti:

Tällä palstalla kirjoittaminen ei estä elämän eteenpäinmenoa ollenkaan ja joka niin luulee, on hyvin mustavalkoinen ajattelussaan.

PSSD:n kanssa sen sijaan ei aina mennä eteenpäin, vaikka haluaisikin.

Ja mitä ihmettä tarkoittaa elämän eteenpäinmeno?

Lue lisää

Mä olen kyllä rohkeasti eri mieltä. Vaikka teoriassa hyvässä kunnossa oleva ihminen voikin kirjoitella tänne ja mennä elämässään eteenpäin. Niin samaan aikaan tämä foorumi on muutamassa vuodessa taantunut todella "sairaaksi" missä se ihmisten huonovointisuus on käsin kosketeltavaa, siinä mukana vellominen ei vie ketään elämässään eteenpäin.

Elämässä eteenpäin meneminen on tietysti yksilöllinen prosessi, sitä ei siis voi ulkoa käsin tulla kertomaan, että mitä se tarkalleen ottaen sinun tapauksessa olisi. Mutta jos koko konsepti on hakusessa, niin en myöskään ihmettele, että miksi et pääse elämässäsi eteenpäin.

Anonyymi00105 kirjoitti:

On sullaki köyhä elämä jos täälä päivittäin seuraat viiden ihmisen valitus virsiä.

Onhan tämä mielenkiintoinen kurkistus sairaan ihmisen ajatusmaailmaan, mitä ei voi lukea oppikirjoista.

Anonyymi00136 kirjoitti:

En ole varsinaisesti seuraaja.
Mä kuulun valittajiin.

Narskut ei kuulemma peittele narsismiaan.

Anonyymi00162 kirjoitti:

Narskut ei kuulemma peittele narsismiaan.

Narsismi sisältää paljon muutakin kuin valittamista.
On se aika jännä, kun aina jossain vaiheessa joku näillä mt-palstoilla ottaa tuon narsismin esiin. Ei siinä tietty mitään, narsistejakin on kyllä olemassa, mutta väittääkseen jotain ihmistä narsistiksi olisi kuitenkin tunnettava ja tiedettävä se ihminen, millainen hän on.

Anonyymi00142 kirjoitti:

Niin mitä luulette menivätkö esim rasismin, holokaustin, kiusaamisen, esim erilaisen väkivallan uhrit sataprosenttisesti elämässään eteenpäin? Tässä toki on vielä sekin ulottuvuus että on konkreettinen lääkehaitta.

Mitä olen pssd-ihmisiä tai traumaihmisiä seurannut niin yllättävän hyvinkin on tullut mentyä eteenpäin

Lue lisää

Niin vai ajatteleeko hekin, että ei tarvitse mennä elämässään eteenpäin, koska psykoosisairaat, ei pääse elämässään eteenpäin?

Kysehän ei ole siitä, että eikö kaikille ihmisille tapahtuisi elämässään ikäviä asioita, eikä siitä, etteikö ne ikävät asiat vaikuttaisi elämään joskus hyvinkin dramaattisesti, vaan siitä, että rakenteleeko ihmiset mielessään juuri kuvailemaasi hedelmällistä maastoa omalle uhriutumiselleen.

Se ei siis ole suora kilpailu ketään toista traumatisoitunutta ihmistä vataan, vaan vastustajana on itsepetos.

Anonyymi00144 kirjoitti:

Käytännössähän kyseessä on sen käsittely kirjoittamalla millaista on olla osa ei kontrolloitua lääketutkimusta ja pitää sitä esillä mitä seurauksia sillä voi olla ettei vain psykiatriallakaan pääse unohtumaan. Olen aivan sanaton siitä miten Yhdysvalloissa vihdoin lääkeharmeja saaneiden tarinoita tuodaan esiin ja medikalisaation seurauksia. Tarinamme on olemassa - ei vain haudattuna mutku jotkut saa hyötyä kun kerran sitä epämääräisesti jollain kyselyillä on kyselty.

Lue lisää

Hienoa, että epäkohtia ja ylilyöntejä tulee esiin, mutta en ole ihan varma toimiiko se aina noin. Psykiatriassa pätee kysynnän ja tarjonnan laki. Siinä vaiheessa kun sairaus päästetään valtoimenaan puhumaan, niin kaikki lukijat näkee sen tarpeen ja ilman parempaa tietoa he voi tulkita sen niin, että kaikki ylilyönnit ovat olleet tarpeellisia.

Anonyymi00153 kirjoitti:

En ole ollut tällä keskustelupalstalla 20 vuotta. Jää alle kymmeneen vuoteen. Älä ryhdy selvänäkijäksi, koska Sinulla ei ole siihen tarvittavia kykyjä. Sitäpaitsi olin kuuliainen, tunnollinen ja sitoutunut hoitooni peräti sen yli 20 vuoden ajan. Kunnes liiallisten lääkkeiden haittavaikutusten ja uusien sairauksien puhkeamisen takia, mm. alkoholismin takia jouduin pakosta miettimään uudestaan sitä, että kannattaako niitä psyykelääkkeitä käyttää koko eliniän ajan. Eli se oli puhtaasti pohdinnan seurauksena tehty järkivalinta.

Lisäksi mm. sellaiset keittiöpsykologiaohjeet, että "Katso itseäsi peiliin", "Noudata annettuja hoito-ohjeita, tai hyödyttömien hoitojen lopettajien väittäminen sairaudentunnottomiksi ovat ylimielisiä ja naurettavia. Noilla ohjeistuksilla, tai muiden opettamisella tyyliin nk. että hoitonsa, tai lääkityksensä lopettaneet olisivat muka jotenkin ymmärtämättömiä ei tee yhtään mitään. Tällä tavalla hoitoalalla on joskus suhtauduttu palveluihin hakeutuviin, etenkin psykoosidiagnoosin saaneisiin, että he eivät muka ymmärtäisi sairautensa takia mitään, eivät kykene ajattelemaan omilla aivoillaan ja tekemään päätelmiä. Toki eihän ne annetut diagnoosit aina oikeaan menekään... Joukossa on paljon jopa väärindiagnosoituja, tai heidän oireitaan on yli ja väärintulkittu ja on siellä paljon niitä, joilla traumataustaa, tai ovat introverttejä.

Kyseenalaistaminen ja kriittisyys on joskus tarpeen. Se on kaiken kehittymisen ja eteenpäin menemisen edellytys. Myös tieteissä.

Lue lisää

Olet ollut 20vuotta hoidossa, mutta olet ollut niin huonossa kunnossa, ettet ole kyennyt seuraamaan, että miten hoito on sinä aikana muuttunut?

Jos hoito ei kelpaa, niin sehän on se keittiöpsykologia, millä sinä joudut sitten parantamaan itsesi. Se ei tule tapahtumaan pelkällä "kritiikillä"

Sinä olet se joka joutuu tekemään sen työn, ja sinä olet se joka joutuu ikuisuuden "kritisoimaan" muita, kun et syystä tai toisesta saa tehtyä sitä työtä.

Anonyymi00166 kirjoitti:

Olet ollut 20vuotta hoidossa, mutta olet ollut niin huonossa kunnossa, ettet ole kyennyt seuraamaan, että miten hoito on sinä aikana muuttunut?

Jos hoito ei kelpaa, niin sehän on se keittiöpsykologia, millä sinä joudut sitten parantamaan itsesi. Se ei tule tapahtumaan pelkällä "kritiikillä"

Sinä olet se joka joutuu tekemään sen työn, ja sinä olet se joka joutuu ikuisuuden "kritisoimaan" muita, kun et syystä tai toisesta saa tehtyä sitä työtä.

Lue lisää

Minullakin on yli 20 vuoden psykiatrinen historia.
Monet vuodet oli todella vaikeaa, koska en ottanut hoitoa ja apua vastaan. En ottanut vastuuta itsestäni, en elämästäni.
Taisin jossain vaiheessa olla hankala potilas, en niinkään ihmisenä, vaan siksi, etten itse osallistunut hoitoyrityksiin lainkaan.
Muutosta alkoi tapahtua vasta siinä vaiheessa, kun aloin itsekin osallistumaan, aloin itse muuttua. Kukaan muu ei voi ihmistä muuttaa, kuin ihminen itse.
Jälkeenpäin on ollut mielenkiintoistakin pohtia omia kokemuksia, omaa toipumista, kaikkea mitä matkan varrella oli ja tapahtui. Nykyään näen kaiken lähes täysin eri näkökulmasta kuin silloin aiemmin, ollessani sairaana.

Anonyymi00165 kirjoitti:

Hienoa, että epäkohtia ja ylilyöntejä tulee esiin, mutta en ole ihan varma toimiiko se aina noin. Psykiatriassa pätee kysynnän ja tarjonnan laki. Siinä vaiheessa kun sairaus päästetään valtoimenaan puhumaan, niin kaikki lukijat näkee sen tarpeen ja ilman parempaa tietoa he voi tulkita sen niin, että kaikki ylilyönnit ovat olleet tarpeellisia.

Lue lisää

En tiedä ymmärrätkö itsekään täysin mitä selität

Anonyymi00164 kirjoitti:

Niin vai ajatteleeko hekin, että ei tarvitse mennä elämässään eteenpäin, koska psykoosisairaat, ei pääse elämässään eteenpäin?

Kysehän ei ole siitä, että eikö kaikille ihmisille tapahtuisi elämässään ikäviä asioita, eikä siitä, etteikö ne ikävät asiat vaikuttaisi elämään joskus hyvinkin dramaattisesti, vaan siitä, että rakenteleeko ihmiset mielessään juuri kuvailemaasi hedelmällistä maastoa omalle uhriutumiselleen.

Se ei siis ole suora kilpailu ketään toista traumatisoitunutta ihmistä vataan, vaan vastustajana on itsepetos.

Lue lisää

En tiedä missä näet psykoosisairaita(onko se sairaudenkuvaa sekin) mutta itselläni diagnoosina ei ole psykoosisairaus. Ja ps. Olen ihan käynyt hoitoakin läpi, vielä harminkin jälkeen kävin. Sen myönnän että psykiatrinen hoito ja sen seuraukset, PAWS pitkittyneet vieroitusoireet, akatisia ja muut haitat aiheutti traumatilan.

Anonyymi00171 kirjoitti:

En tiedä missä näet psykoosisairaita(onko se sairaudenkuvaa sekin) mutta itselläni diagnoosina ei ole psykoosisairaus. Ja ps. Olen ihan käynyt hoitoakin läpi, vielä harminkin jälkeen kävin. Sen myönnän että psykiatrinen hoito ja sen seuraukset, PAWS pitkittyneet vieroitusoireet, akatisia ja muut haitat aiheutti traumatilan.

Lue lisää

Käytännössä trauman aiheutti psykiatrisen hoidon tuen puute vieroitusongelmissa, akatisian aiheuttaminen määräystavoilla (sen vähättely KUUKAUSIA ja yrittäminen niputtaa mt ongelmien alle ja kesti kuukausia kidutusta saads diagnoosi). Vieroitusoireiden VÄHÄTTELY, etenkin pitkäaikaisten. Lopulta ongelmia oli uusilla lääkkeillä pahennettu potenssiin sata. Elämäni pelasti tuossa vaiheessa vertaiset jotka oli kirjoittaneet miten selviytyä harmeista step by step, miten vieroittautua. Psykiatriasta oli haitan aikana hyvin vähän apua. Kävin oman elämäni selviytymistaistelun läpi aineista.

Anonyymi00172 kirjoitti:

Käytännössä trauman aiheutti psykiatrisen hoidon tuen puute vieroitusongelmissa, akatisian aiheuttaminen määräystavoilla (sen vähättely KUUKAUSIA ja yrittäminen niputtaa mt ongelmien alle ja kesti kuukausia kidutusta saads diagnoosi). Vieroitusoireiden VÄHÄTTELY, etenkin pitkäaikaisten. Lopulta ongelmia oli uusilla lääkkeillä pahennettu potenssiin sata. Elämäni pelasti tuossa vaiheessa vertaiset jotka oli kirjoittaneet miten selviytyä harmeista step by step, miten vieroittautua. Psykiatriasta oli haitan aikana hyvin vähän apua. Kävin oman elämäni selviytymistaistelun läpi aineista.

Lue lisää

Siis onhan psykiatria toki varmaan ihan hyvää tiettyyn potenssiin asti, menolipun ainakin saa. Paluumatkan voi hankkiakin itse.

Anonyymi00164 kirjoitti:

Niin vai ajatteleeko hekin, että ei tarvitse mennä elämässään eteenpäin, koska psykoosisairaat, ei pääse elämässään eteenpäin?

Kysehän ei ole siitä, että eikö kaikille ihmisille tapahtuisi elämässään ikäviä asioita, eikä siitä, etteikö ne ikävät asiat vaikuttaisi elämään joskus hyvinkin dramaattisesti, vaan siitä, että rakenteleeko ihmiset mielessään juuri kuvailemaasi hedelmällistä maastoa omalle uhriutumiselleen.

Se ei siis ole suora kilpailu ketään toista traumatisoitunutta ihmistä vataan, vaan vastustajana on itsepetos.

Lue lisää

Ei ole mitään kilpailuja - pahaa medikaalista harmia kokeneilla on täysi oikeus kertoa kokemuksistaan siinä missä raiskatuilla ja muilla. Sinä yrität sitä hiljentää leimaamalla ihmisiä. Monenmoisia yritykisä esim uhriutuja, sairaudentunnoton, psykoosisairaus(yrität tehdä ihmisen kokemuksen epäluotettavaksi). Olet oikeastaan aika ikävä ihminen siinä suhteessa. Mitkä motiivit?

Anonyymi00148 kirjoitti:

Minä en käytä elämisestäni ja olemisestani sanaa kärsiä. En koe kärsiväni, vaikka elämänlaatuni onkin madaltunut.
En pysty sanomaan, että kärsisin, en myöskään sano, että elämästä pitäisi selvitä, että tämä olisi jotain selviytymistä. Tai yksi termi, taistelu, tarvitseeko elämässä jollain tavalla taistella, mielestäni ei. Elämää olisi hyvä elää tavalla, joka tuntuu itsestä mahdollisimman hyvältä.
Ja jos/kun ikävät kokemukset ovat jo takana päin, niin voi olla tyytyväinen, että nyt on paremmin.

Lue lisää

Itse sallin itseni kärsiä jos kärsin. Elämässä on kärsimystä ja se on vain fakta. Teen toki muutakin ja psyykkaan itseäni myönteiseen ajatteluun minkä turvin olen a) totruttanut haaveitani b) opiskellut c) jne. Kumman mustavalkoisia on ihmiset täällä.

Anonyymi00175 kirjoitti:

Itse sallin itseni kärsiä jos kärsin. Elämässä on kärsimystä ja se on vain fakta. Teen toki muutakin ja psyykkaan itseäni myönteiseen ajatteluun minkä turvin olen a) totruttanut haaveitani b) opiskellut c) jne. Kumman mustavalkoisia on ihmiset täällä.

Lue lisää

Vaikka kirjoitin aloituksen provokatiiviseen tyyliin seison sen takana. Lääkeyhtiöt ovat tarttuneet asioihin pyrkien erilaisilla kartoituksilla, mielikuvien luonnilla, markkinoinnill, yhteistyöllä lääkärien kanssa, miettimällä markkinoiden laajentamista, kampanjoinnillla tekemään asiasta biologisempaa kuin mitä se on, tarjoamaan yksinkertaistavia biologiseksi asian redusoivia ratkaisuja.

Ensin pitää markkinoida sairaus (joka tässä tapauksessa sisältää paljon ihmiskokemuksia joten paljon voidaa ämpätä sairaudeksi)

Epäeettiseen suuntaan mennään sitten kun aletaan maalaamaan vieroitusoireista lievennettynä mielikuvilla vaan pikku lopetusoireita, pimittelemään dependenceä kutsumalla ettei addiktiota synny unohtaen toinen puoli, löytyy dokumentteja jossa asioita yritetään pimitellä. Silloin aletaan lähestyä epäeettistä kusetusra jossa alkaisin toivoa että rangaistukset heilahtaisi tietyissä pisteissä.

Minä olen sukupolvea jota tämä asia koskettaa ja siksi olen kaivanut asiaan liittyvää historiaa.

Kenelläkäön ei ole samanlaista intressiä kaivaa pitkäaikaislääkinnän seurauksia esille kuin määrätä lääkkeitä ja matkkinoids sitä.

Näen psykiatriassakin syytä ja vikaa. Ja kaikissa niissä jotka on mahdollistaneet tämäntasoisen medikalisaation.

Voin LUVATA että tässä mittakaavassa soraäänet nousee koska satutettuja tulee olemaan. Ehkä tämä ei loppuviimeksi ole sitten sen kummempi keissi kuin lobotomiat, heroiini yskänlääkkeissä. Tai miten esim tupakointiin suhtauduttiin ennen. Tai se miten bentsoissa kesti vuosikymmeniä

Se vain haudataan maton alle ja tuodaan jotain ns kehittyneempää

Ongelma on medikalisaation taso mille on edetty

Ja opitaanko tästä? Tuskin. Historia toistaa itseään. Itse toki opin, en sotke välittäjäaineitani uusilla aineilla

Anonyymi00175 kirjoitti:

Itse sallin itseni kärsiä jos kärsin. Elämässä on kärsimystä ja se on vain fakta. Teen toki muutakin ja psyykkaan itseäni myönteiseen ajatteluun minkä turvin olen a) totruttanut haaveitani b) opiskellut c) jne. Kumman mustavalkoisia on ihmiset täällä.

Lue lisää

Kiitos tämän ajatuksen olen pystynyt nousemaan toimintakyvyssä. Mitä tarkoitan kärsimyksellä niin siitä oppini olen vetänyt esim siitä miten uskonnoissa suhtaudutaan kärsimykseen, esim buddhalaisuus, uskonnonfilosofiat kuvaavat sitä historiaa miten ihmiset on aiemminkin diilanneet kärsimyksen kanssa. Nykyään kärsimystä usein pyritään lamaamaan. Ironista kyllä en pahempaa kärsimystä elämässäni ole kokenut kuin psykiatrian aineissa, kosks se on luonnotonta ihmismielen tuolla puolen olevaa kärsimystä. Esim raskaisiin menetyksiinkin näen olevan mekanismit psyykessä - irtaantuminen onnistuu aina - kun taas psykiatrian harmi oli 24/7 loputonta kamaluutta mihin hermosto ei ole tottinut ja se jättää jäljet terveyteen

Anonyymi00166 kirjoitti:

Olet ollut 20vuotta hoidossa, mutta olet ollut niin huonossa kunnossa, ettet ole kyennyt seuraamaan, että miten hoito on sinä aikana muuttunut?

Jos hoito ei kelpaa, niin sehän on se keittiöpsykologia, millä sinä joudut sitten parantamaan itsesi. Se ei tule tapahtumaan pelkällä "kritiikillä"

Sinä olet se joka joutuu tekemään sen työn, ja sinä olet se joka joutuu ikuisuuden "kritisoimaan" muita, kun et syystä tai toisesta saa tehtyä sitä työtä.

Lue lisää

No itse allekirjoitan sen että työ on tehtävä. Itse olen työtä tehnyt itseni eteen. Keskusteluterapiankin hyötyjä liioitellaan usein, muitakin muotoja on. Usein saadakseen jotain pitää vaatia

Anonyymi00081 kirjoitti:

Jos tunteitaan osaisi käsitellä ajoissa, ei mitään lääkityksiä edes tarvittaisi välttämättä.
Tunteiden käsittelyn heikko taito johtaa usein mt-ongelmiin, ja joskus myös häiriökäyttäytymiseen. Puretaan omaa pahaa oloa muihin ihmisiin, kun ei osata olla itsensä ja tunteidensa kanssa.

Lue lisää

No shit. Siis väität että kaikilla nuorilla joiden etuotsalohko ei ole vielä edes kehittyneet on optimaalinen kyky toimia esim traumaattisten tapahtumien jälkeen jos on vain kehittänyt tunnetaitojansa. Pointti on että nuorten tunnekäsittelyä pitäisi tukea, huomioida tukiverkoston vajeet ja tunteiden käsittelytaidon puutteet ja kaikki hormonimyrskyt pitäisi ottaa paremmin huomioon. Paljon nykyään vaan lääkitään tiettyjen ikäryhmien kehitysvaiheissa vielä korostuneita tunteita asian x seurauksena sen sijaan että tuettaisiin pääsemään eteenpäin. Melkoisen huono palvelus kenellekään on todeta että vika esim on sidoksissa aivokemiahäiriöihin, siitä lähtee todelliset vinoutumat itseymmärryksessä. Been there done that.

Anonyymi00087 kirjoitti:

Miten paljon on seassa jotka ei valita psykiatrian hoidon tyytymättömyyttä ääneen?sitä nyt ei kukaan tiedä.
Kaikki ei ole sitä miltä näyttää.

Ja miksi ei saa sanoa jos ei ole tyytyväinen ja näkee puutteita hoidossa. Kohtalaisen sairas asenne on vain vedota hoidon hyötyihin jollain marginaali kyselytutkimuksilla joita moni ei nähnykään ja jossa tuskin edes kysytään asioista mistä olen maininnut esim onko saanut tehdä informoidun suostumuksen lääkkeistä

Anonyymi00093 kirjoitti:

Hitaus on tietysti suhteellista. Jos kuvittelisin, että nyt joutuisin aloittamaan alusta ja joutuisin hoitokoneistoon, niin oma tarinani olisi täysin erilainen, mitä se on aikanaan ollut. Mutta toisaalta itselläni ei ole sitä sairaudentunnottomuutta, mihin ei vielä ole löydetty sopivaa hoitokeinoa. Siksi sairaudentunnottomien ihmisten hoito voi tuntua junnaavan paikallaan.

Lue lisää

Mitä hiton sairaudentunnottomuutta? Itsehän identifioiduin hyvin vahvasti saamaani diagnoosemiin nuorempana kunnes huomasin että kyseessä on reliabiliteetiltaan heikko roskakoridiagnoosi jota annetaan suunnilleen joka toiselle työuupumuksesta keskivertoa voimakkaampana reaktiona suruun, yksinäisyyteen, merkittksettömyyteen. En myöskään esim mitenkään vastusta esim traumainformoitua hoitoa ja pystyn tulkitsemaan itseäni traumakehinkonkin läpi ja on sellaistakin diagnoosia lätkitty. En mitenkään.

Mitä vastustan on diagnoosi ja lääkekeskeinen hoitomalli jossa itseisarvoon on nousseet sivuseikat, ja yllämainitsemani asiat psykiatriassa kuten informoidun suostumusksen puute, markkinointitiedon kertominen lääkkeistä informaationa sun muu hevonpaska, menoliput paluuliput unohtaen lääkkeiden kanssa jne. Massiivinen medikalisaatio, lasten lääkintä nykyään joka on yleistynyt aineilla joista tuntui että aikuisellakin oli hankala selvitä.

P götzschekö se sanoi joskus että itse lääkkeetkään ei ole lopuksi niin ongelmallisia vaan se miten niitä määrätään ja kuka niitä määrää tms. Itsehän jos saisin taikasauvan estäisin koko yleislääkäreiltä lääkemääräykset tai rajaisin sitä vain yleislääkäreille jotka on käyneet lääkekriittisiä kursseja ja ymmärrys olisi tasoa Maudsley deprescribing. Valitettavasti ei voi aina parempaa sanoa edes psykiatrien ymmärryksestä jos ongelmia tulee lääkkeiden kanssa

Anonyymi00163 kirjoitti:

Narsismi sisältää paljon muutakin kuin valittamista.
On se aika jännä, kun aina jossain vaiheessa joku näillä mt-palstoilla ottaa tuon narsismin esiin. Ei siinä tietty mitään, narsistejakin on kyllä olemassa, mutta väittääkseen jotain ihmistä narsistiksi olisi kuitenkin tunnettava ja tiedettävä se ihminen, millainen hän on.

Lue lisää

Rohkenen olla eri mieltä. Anonyymiteetti tuo ihmisen esille aidoimmillaan. Jos täältäkin vie tukun omia postauksiaan omalle hoitajalle, niin varmasti hoito hyppää nextille levelille, kun niihin todellisiin ongelmiin päästään paremmin kiinni.

Minkä annat selitykseksi ettei täällä kirjoittelevat ihmiset kykene tekemään niin?

Anonyymi00166 kirjoitti:

Olet ollut 20vuotta hoidossa, mutta olet ollut niin huonossa kunnossa, ettet ole kyennyt seuraamaan, että miten hoito on sinä aikana muuttunut?

Jos hoito ei kelpaa, niin sehän on se keittiöpsykologia, millä sinä joudut sitten parantamaan itsesi. Se ei tule tapahtumaan pelkällä "kritiikillä"

Sinä olet se joka joutuu tekemään sen työn, ja sinä olet se joka joutuu ikuisuuden "kritisoimaan" muita, kun et syystä tai toisesta saa tehtyä sitä työtä.

Lue lisää

En ole ollut "hoidossa" 20 vuotta, vaan käytin lääkkeitä sen tuon kyseisen ajanjakson ajan. Se on eri asia. Muutamia satunnaisia kertoja lukuunottamatta, jolloin jouduin osastolle, tai kävin hyödyttömissä avossa tuli silti nähtyä, että siellä ( mt-puolella) ei keskitytä muuhun, kuin käytännössä vain diagnosointiin ja lääkkeiden määräämiseen, ainakin tiettyjen potilasryhmien kohdalla. Mutta mitä olen vähänkään seurannut tätä keskustelupalstaa, ja uutisointia, niin muillakin on ollut samanlaisia kokemuksia. En ole suinkaan ainoa.

Minulla itselläni ei ole sellaista kokemusta, että psykiatrian puolella esim. annettaisiin psykososiaalista tukea sairauksien ulkopuolelle jääviin asioihin ja silti esim. yksinäisyys, tai psykososiaaliset ongelmat, tai perheessä olevat ongelmat aiheuttavat mt-oireilua, myös traumaattiset kokemukset. Nämä ovat vain yksiä esimerkkejä, enkä sano, että ne koskevat minua. Mutta kun siellä kaiken oireilun takana, syynä ja vastauksena täytyy olla jokin psyykkinen sairaus. Alalla pestään tavallaan kädet kaikesta vastuusta. "Ei kuulu minulle"- tyyliin. Jos esim. joku ihminen tarvitsisikin psykososiaalista tukea, tai keskusteluapua, sitä ei anneta. Avopuolella ainoa mielenkiinto, tai huomio on siinä, että käyttääkö potilas hänelle määrättyjä lääkkeitä, ja onko psyykkinen vointi huonontunut.

Mitä tulee heittoosi, että olisin niin huonossa kunnossa, että en ole nähnyt, mitä edistysaskelia on tapahtunut psykiatriassa, niin ei pidä paikkaansa. Olen huomattavasti paremmassa kunnossa lopetettuani lääkkeiden käytön. Tässä kohtaa toki vedät taatusti esille sen kortin, että "siinä se psykoosisairas nyt horisee ja paljastuu". Olen tehnyt hemmetisti töitä siinä, että voisin paremmin. Ja se tarkoitti omalla kohdallani lääkkeiden käytön lopettamista. Niistä ei ollut loppujen lopuksi kaikista hoitotahon vakuutteluista ainakaan minulle mitään hyötyä, vaan enemmänkin haittaa. Niin SSRI, kuin neuroleptilääkkeistä. Ja kun haitat muodostuvat hyötyjä suuremmiksi, niin jokainen älykäs ja itseään ja hyvinvointiaan arvostava tekee oikean päätöksen, eli lopettaa hyödyttömät hoidot. Saat tässä kohtaa väittää minun kokemusta "vain subjektiiviseksi kokemukseksi". Koska niinhän Sinä teet jokatapauksessa. Näinhän alalla ajatellaan, suhtaudutaan ja kohdellaan. Kaikki mitä joskus aiemmin joksikin psyykkisesti sairaaksi diagnosoitu sanoo, on "vain subjektiivista kokemusta", eikä heidän mielestään totta! Jotkut ovat osaavat tuon taidon, eli tietyn ihmisryhmän mielipiteiden teilaamisen millä tahansa perusteella.

Sinun mielestä " en tee riittävästi työtä oman mielenterveyteni eteen, jos "en käytä lääkkeitä", tai hyväksy systeemissä olevien ahdasmielisiä, kapea-alaisia näkemyksiä ja hoitolinjauksia, tai sitä, että pitää syödä jotakin haittaa aiheuttavia lääkkeitä koko elämänikää. Ilmeisesti myös kritisoiminen on mielestäsi jokin merkki ja osoitus jostakin psyykkisestä sairaudesta. Myönnä pois! Ajattelusi on aika ahdasmielistä. Ihan oikeesti.

Esittämäni kritiikki pitää valitettavasti paikkansa. Ja jostakin syystä Sinä et vaan siitä pidä. Mitä he*ettiä Sinä oikein pelkäät? Mitä pahaa siinä on, jos sanoo, että systeemissä arvotetaan, priorisoidaan ja kategorisoidaan ihmisiä, potilas nähdään jonkin sairauden edustajana ja sen kantajana, tai että hoitolinjaukset ovat olleet jo yli 20 vuotta diagnoosi ja lääkekeskeisiä? Tai mitä psykoottista, tai väärää sen totuuden ääneen kertomisessa on? Muuttuuko se totuus siitä miksikään muuksi, kuin mitä se on?

Onko se kenenkään mielestä kenenkään etu, niin elämässään vaikeuksista, palveluihin hakeutuvien, tai edes alalla olevien etu se, että ollaan hiljaa, ei myönnetä tosiasioita, eikä näin ollen tarvitsekaan tehdä mitään muutoksia, tai uudistuksia systeemiin, hoitoihin, hoitolinjauksiin, asenteisiin, tai ylipäätään mihinkään? Minun mielestäni ei ole.

Anonyymi00177 kirjoitti:

Kiitos tämän ajatuksen olen pystynyt nousemaan toimintakyvyssä. Mitä tarkoitan kärsimyksellä niin siitä oppini olen vetänyt esim siitä miten uskonnoissa suhtaudutaan kärsimykseen, esim buddhalaisuus, uskonnonfilosofiat kuvaavat sitä historiaa miten ihmiset on aiemminkin diilanneet kärsimyksen kanssa. Nykyään kärsimystä usein pyritään lamaamaan. Ironista kyllä en pahempaa kärsimystä elämässäni ole kokenut kuin psykiatrian aineissa, kosks se on luonnotonta ihmismielen tuolla puolen olevaa kärsimystä. Esim raskaisiin menetyksiinkin näen olevan mekanismit psyykessä - irtaantuminen onnistuu aina - kun taas psykiatrian harmi oli 24/7 loputonta kamaluutta mihin hermosto ei ole tottinut ja se jättää jäljet terveyteen

Lue lisää

Kyllä kiusaajilla pitäis käydä psykiatrilla,koska terve ihminen ei kiusaa ja vaikka varasta toisen omaisuutta,eikä tule toisten koteihin,ilman lupaa! Ei kyllä tulis edes mieleenkään tuollainen!

Anonyymi00184 kirjoitti:

Kyllä kiusaajilla pitäis käydä psykiatrilla,koska terve ihminen ei kiusaa ja vaikka varasta toisen omaisuutta,eikä tule toisten koteihin,ilman lupaa! Ei kyllä tulis edes mieleenkään tuollainen!

Lue lisää

Eli käytännössä väitteet ovat seuraavat:

Ihmiset jotka kritisoi psykiatriasta hoitoa täällä ketjuissa ja toivovat sen kehittymistä

Trollaavat
Ovat sairaudentunnottomia
Narsisteja
Psykoottisia
Huonovointisia kun kirjoittavat täällä kritiikkuä (paitsi tietysti kirjoittaja)
Eivät voi olla menneet elämässä eteenpäin
Eivät osaa lukea mielenterveysalan kyselytutkimuksia kuten jotkut
Mieleltään sairaita ja pitäisi viestinsä näyttää mt- hoitajalle niin sitten päästäisiin juurisyihin
Eivät tunne psykiatrian kehitystä

Ja mitäs vielä.. Ovat vielä hölmösti identifioituneet diagnoosiinsakin kun hän ei ole vaikka on käynyt hoidossa.

Aikamoista, ei voi muuta sanoa :D

Anonyymi00182 kirjoitti:

Rohkenen olla eri mieltä. Anonyymiteetti tuo ihmisen esille aidoimmillaan. Jos täältäkin vie tukun omia postauksiaan omalle hoitajalle, niin varmasti hoito hyppää nextille levelille, kun niihin todellisiin ongelmiin päästään paremmin kiinni.

Minkä annat selitykseksi ettei täällä kirjoittelevat ihmiset kykene tekemään niin?

Lue lisää

Onko tällä palstalla joku pakko käydä hoidossa että tänne voi kirjoittaa? Omahoitaja kuuluu asiaan?

Anonyymi00114 kirjoitti:

Mutta onko tunteiden lamaantuminen aina automaattisesti huono asia?

Jos kuvitellaan, että täälläkin ihmiset piehtaroi vain itsesäälissä, sen sijaan että menisivät elämässään eteenpäin. Niin onko se automaattisesti hyvä asia, vai olisiko heidän elämä parempaa jos se itsesääli ei ohjaisi heidän elämää niin voimakkaasti?

Lue lisää

Pakko muuten kommentoida tuohon tunteiden lamautumiseen että on kyllä kohtalaisen sairaita ajattelutapoja psykiatriassa että tunnelama on ihan kelpo hoitoa - se on hyvin yleinen haitta lääkkeissä. Käytännössä kognition lamakin ja sedaatio on psykiatrian mielestä ihan hyvää hoitoa. Sitä ei vain sanota ääneen mutta sitä tehdään potilaille silti tietyissä tilanteissa. Kuvasin kognitiivisia vaikeuksia lääkkeissä psykiatrille niin hän sanoi että eikö ole hyvä ettei kelaa asioita. Kyllä, hän sanoi niin.

Se ero vielä lobotomialla on psykiatrian nykyisiin hoitoihin että potilas voi tavallaan hahmottaa että jokin on mennyt huonoon suuntaan ja joku minä tarkkailee eli ei ole vahingoitettu niin pahasti jotain kykyä reflektioon ja itsetarkkailuun mikä ilmoittaa että lääkkeen kanssa asiat on menneet pieleen.

Kiitos tuon itsekäsityksen osasin irtaannuttaa itseäni tunne- ja kognitiivista puolta tuhoavista aineista.

Ei siinä mitään jos haluaa tunteensa tai jopa kognitionsa lamata - go for it - mutta se tulee tehdä informoidulla suostumuksella.

Kärsin aina sataprosenttisesti mielummin kuin olen tuollainen lääkkeen turruttama

Anonyymi00187 kirjoitti:

Pakko muuten kommentoida tuohon tunteiden lamautumiseen että on kyllä kohtalaisen sairaita ajattelutapoja psykiatriassa että tunnelama on ihan kelpo hoitoa - se on hyvin yleinen haitta lääkkeissä. Käytännössä kognition lamakin ja sedaatio on psykiatrian mielestä ihan hyvää hoitoa. Sitä ei vain sanota ääneen mutta sitä tehdään potilaille silti tietyissä tilanteissa. Kuvasin kognitiivisia vaikeuksia lääkkeissä psykiatrille niin hän sanoi että eikö ole hyvä ettei kelaa asioita. Kyllä, hän sanoi niin.

Se ero vielä lobotomialla on psykiatrian nykyisiin hoitoihin että potilas voi tavallaan hahmottaa että jokin on mennyt huonoon suuntaan ja joku minä tarkkailee eli ei ole vahingoitettu niin pahasti jotain kykyä reflektioon ja itsetarkkailuun mikä ilmoittaa että lääkkeen kanssa asiat on menneet pieleen.

Kiitos tuon itsekäsityksen osasin irtaannuttaa itseäni tunne- ja kognitiivista puolta tuhoavista aineista.

Ei siinä mitään jos haluaa tunteensa tai jopa kognitionsa lamata - go for it - mutta se tulee tehdä informoidulla suostumuksella.

Kärsin aina sataprosenttisesti mielummin kuin olen tuollainen lääkkeen turruttama

Lue lisää

Se ei ole kärsimyksen poistoa ettei voi ajatella eikä tuntea kunnolla. Joku sisällä huomaa mitä on menetetty ja että joku on pielessä. Kas kun muistia on vielä olemassa ja tietää että miten asiat oli ennen. Herääminen voi tapahtua toisinaan tosin sitten kun medication spellbinding tila loppuu lopettamalla lääkkeet

Anonyymi00176 kirjoitti:

Vaikka kirjoitin aloituksen provokatiiviseen tyyliin seison sen takana. Lääkeyhtiöt ovat tarttuneet asioihin pyrkien erilaisilla kartoituksilla, mielikuvien luonnilla, markkinoinnill, yhteistyöllä lääkärien kanssa, miettimällä markkinoiden laajentamista, kampanjoinnillla tekemään asiasta biologisempaa kuin mitä se on, tarjoamaan yksinkertaistavia biologiseksi asian redusoivia ratkaisuja.

Ensin pitää markkinoida sairaus (joka tässä tapauksessa sisältää paljon ihmiskokemuksia joten paljon voidaa ämpätä sairaudeksi)

Epäeettiseen suuntaan mennään sitten kun aletaan maalaamaan vieroitusoireista lievennettynä mielikuvilla vaan pikku lopetusoireita, pimittelemään dependenceä kutsumalla ettei addiktiota synny unohtaen toinen puoli, löytyy dokumentteja jossa asioita yritetään pimitellä. Silloin aletaan lähestyä epäeettistä kusetusra jossa alkaisin toivoa että rangaistukset heilahtaisi tietyissä pisteissä.

Minä olen sukupolvea jota tämä asia koskettaa ja siksi olen kaivanut asiaan liittyvää historiaa.

Kenelläkäön ei ole samanlaista intressiä kaivaa pitkäaikaislääkinnän seurauksia esille kuin määrätä lääkkeitä ja matkkinoids sitä.

Näen psykiatriassakin syytä ja vikaa. Ja kaikissa niissä jotka on mahdollistaneet tämäntasoisen medikalisaation.

Voin LUVATA että tässä mittakaavassa soraäänet nousee koska satutettuja tulee olemaan. Ehkä tämä ei loppuviimeksi ole sitten sen kummempi keissi kuin lobotomiat, heroiini yskänlääkkeissä. Tai miten esim tupakointiin suhtauduttiin ennen. Tai se miten bentsoissa kesti vuosikymmeniä

Se vain haudataan maton alle ja tuodaan jotain ns kehittyneempää

Ongelma on medikalisaation taso mille on edetty

Ja opitaanko tästä? Tuskin. Historia toistaa itseään. Itse toki opin, en sotke välittäjäaineitani uusilla aineilla

Lue lisää

Asioiden vääristely tai suoranainen valhettelu ei ole millään muotoa hyödyllistä provokaatiota eikä se auta MT toipujaa millään tapaa.

Anonyymi00189 kirjoitti:

Asioiden vääristely tai suoranainen valhettelu ei ole millään muotoa hyödyllistä provokaatiota eikä se auta MT toipujaa millään tapaa.

Mitä vääristelyä siinä on että lääkeyhtiöt ovat kampanjoineet erilaisia oireyhtymiä sairauksina ja siihen sivussa hoitoa? Esimerkkejä tekstissä ja esim defeat depression kampanja.

Käytännössä psyyken sairaudet ei ole mitään sairauksia siinä kuin fyysiset sairaudet, vaan oireyhtymiä joiden biologinen ymmärrys on hataraa, ylikorostunutta ja niiden kriteerit tekee ihmiset. Niiden määrä on lisääntynyt - mitä muuta se on kuin sairauksien keksimistä? Joitain diagnosoidaan valtavasti nykyään ja sitä on kritisoinut jopa DSM sairausluokituksen tekijä, Allen Frances. Kriteetit muuttuu.

Itse heräsin kun tajusin millainen roskakoridiagnoosi masennus on. Ennen luulin että kyseessä oli sairaus siinä missä muutkin. Nykyään ymmärrän sen reliabiliteetin ongelmat. Käytännössä sen alle ämpätään vaikka ja mitä ihmisen kärsimystä reaktiona olosuhteisiin ja ulipäätään kärsimystä elämässä. Ratkaisu tuntuu olevan aivoihin kajoaminen. Sillä saatiin mielipidettä oikein muokattua aineista kun kerrottiin epätieteellisiä väittämiä kuten että korjaa serotoniiniepätasapainoja tms

Toki ihmisillä tavataan erilaisia oireyhtymiä, sitä en kiellä ja etteikö ne voi aiheuttaa kärsimystä mutta käytännössä kriteeristön, markkinoinnin, psykiatrian vuoksi tämä laajenee valtaviin mittoihin tuo medikalisaatio jossa paljon ihmisyyteen kuuluvia asioita diagnosoidaan ja lääkitään. Ja aika yksiulotteinen on hoitomalli jossa tärkeään asemaan usein nousee aineet.

En ole koskaan väittänyt etteikö nämä oireyhtymät/sairaudet ole todellisia kokijalleen mutta niiden hahmottamiseen on erilaisia perspektiivejä ja psykiatria ja lääkeyhtiöt on tunkenut aggressiivisesti sairaus/medikalisaatioperspektiiviä jossa on yritetty maalata kuva kuinka ratkaistaan jotain aivotason kemiallisia sairauksia vaikka todellisuudessa sotketaan psykoaktiivisella aineella homeostaasi kehossa, luonnottomasti pakotetaan se uusiksi aineella ja vieroitusvaiheessa saadaan tosiaan epätasapaino - selkeä sellainen. Ja sivussa turrutetaan jopa informoimatta. Epäeettiselle tasolle mennään kaikenlaisissa lääkeyhtiöiden peittelyissä joissa on tavattu erilaisia dokumentteja joissa on merkkiä tästä, mielipiteenmuokkauskampanjoissa ja psykiatrian liian hyvässä symbioosissa näiden massiivisten firmojen kanssa monelta osin.

Joo, provokatiivinen kirjoitus muttei tuulesta temmattu.

Anonyymi00190 kirjoitti:

Mitä vääristelyä siinä on että lääkeyhtiöt ovat kampanjoineet erilaisia oireyhtymiä sairauksina ja siihen sivussa hoitoa? Esimerkkejä tekstissä ja esim defeat depression kampanja.

Käytännössä psyyken sairaudet ei ole mitään sairauksia siinä kuin fyysiset sairaudet, vaan oireyhtymiä joiden biologinen ymmärrys on hataraa, ylikorostunutta ja niiden kriteerit tekee ihmiset. Niiden määrä on lisääntynyt - mitä muuta se on kuin sairauksien keksimistä? Joitain diagnosoidaan valtavasti nykyään ja sitä on kritisoinut jopa DSM sairausluokituksen tekijä, Allen Frances. Kriteetit muuttuu.

Itse heräsin kun tajusin millainen roskakoridiagnoosi masennus on. Ennen luulin että kyseessä oli sairaus siinä missä muutkin. Nykyään ymmärrän sen reliabiliteetin ongelmat. Käytännössä sen alle ämpätään vaikka ja mitä ihmisen kärsimystä reaktiona olosuhteisiin ja ulipäätään kärsimystä elämässä. Ratkaisu tuntuu olevan aivoihin kajoaminen. Sillä saatiin mielipidettä oikein muokattua aineista kun kerrottiin epätieteellisiä väittämiä kuten että korjaa serotoniiniepätasapainoja tms

Toki ihmisillä tavataan erilaisia oireyhtymiä, sitä en kiellä ja etteikö ne voi aiheuttaa kärsimystä mutta käytännössä kriteeristön, markkinoinnin, psykiatrian vuoksi tämä laajenee valtaviin mittoihin tuo medikalisaatio jossa paljon ihmisyyteen kuuluvia asioita diagnosoidaan ja lääkitään. Ja aika yksiulotteinen on hoitomalli jossa tärkeään asemaan usein nousee aineet.

En ole koskaan väittänyt etteikö nämä oireyhtymät/sairaudet ole todellisia kokijalleen mutta niiden hahmottamiseen on erilaisia perspektiivejä ja psykiatria ja lääkeyhtiöt on tunkenut aggressiivisesti sairaus/medikalisaatioperspektiiviä jossa on yritetty maalata kuva kuinka ratkaistaan jotain aivotason kemiallisia sairauksia vaikka todellisuudessa sotketaan psykoaktiivisella aineella homeostaasi kehossa, luonnottomasti pakotetaan se uusiksi aineella ja vieroitusvaiheessa saadaan tosiaan epätasapaino - selkeä sellainen. Ja sivussa turrutetaan jopa informoimatta. Epäeettiselle tasolle mennään kaikenlaisissa lääkeyhtiöiden peittelyissä joissa on tavattu erilaisia dokumentteja joissa on merkkiä tästä, mielipiteenmuokkauskampanjoissa ja psykiatrian liian hyvässä symbioosissa näiden massiivisten firmojen kanssa monelta osin.

Joo, provokatiivinen kirjoitus muttei tuulesta temmattu.

Lue lisää

Olen elämässäni kokenut lääkeyhtiöiden kampanjoinnin, markkinoinnin ja mielikuvamuodostamisen seurauksia ja psykiatrian haitalliset puolet. Uskoin että käytin aivotasolla hyödyllistä lääkettä sairauteen - todellisuudessa käytin pitkälti psykoaktiivista ainetta joka myös turrutti minua tunnetasolla joka ei tehnyt sitä tieteellisestikään mitä psykiatri väitti minulle nuorena.

Käytännössöhän psykiatrin kertomat aineesta ja masennuksesta sairautena ylläpiti lääkkeen tarvetta ja identiteettiä. On helppo olla käyttämättä ainetta kun ymmärtää sen käytön perusteen realistisemmin - se ei korjaa biologisesti mitään etenkään pitemmän päälle vaan on psykoaktiivinen aine.

Kertomatta jäi iso rimpsu olennaista asiaa aineesta. Se sai mm hermoston sekaisin vieroituksessa. Silloin oli tehty epätasapaino, oikea sellainen ja oireet oli pahempiq mihin sitä alkoi käyttää

Anonyymi00180 kirjoitti:

Ja miksi ei saa sanoa jos ei ole tyytyväinen ja näkee puutteita hoidossa. Kohtalaisen sairas asenne on vain vedota hoidon hyötyihin jollain marginaali kyselytutkimuksilla joita moni ei nähnykään ja jossa tuskin edes kysytään asioista mistä olen maininnut esim onko saanut tehdä informoidun suostumuksen lääkkeistä

Lue lisää

Kyse ei ole siitä, että mitä saisi tai ei saisi sanoa, vaan siitä, että pitäisi harkita sitä että miten sanoo. MT- toipujat on jo muutenkin niin herkkä ja stigmalla kyllästetty ryhmä, että sen mainetta ei tarvitsisi turhaan mustamaalata.

Anonyymi00185 kirjoitti:

Eli käytännössä väitteet ovat seuraavat:

Ihmiset jotka kritisoi psykiatriasta hoitoa täällä ketjuissa ja toivovat sen kehittymistä

Trollaavat
Ovat sairaudentunnottomia
Narsisteja
Psykoottisia
Huonovointisia kun kirjoittavat täällä kritiikkuä (paitsi tietysti kirjoittaja)
Eivät voi olla menneet elämässä eteenpäin
Eivät osaa lukea mielenterveysalan kyselytutkimuksia kuten jotkut
Mieleltään sairaita ja pitäisi viestinsä näyttää mt- hoitajalle niin sitten päästäisiin juurisyihin
Eivät tunne psykiatrian kehitystä

Ja mitäs vielä.. Ovat vielä hölmösti identifioituneet diagnoosiinsakin kun hän ei ole vaikka on käynyt hoidossa.

Aikamoista, ei voi muuta sanoa :D

Lue lisää

Summaat kyllä tämän foorumin perisynnit helvetin hienosti. Siinä vaiheessa kun kirjoittajat eivät kykene eroittamaan olemista ja tekemistä toisistaan, niin onhan se selvä, että teksti menee sellaiseksi oksennukseksi, että eihän siitä tule herttasta hevon ittteensä.

Vaikka toisin toivon, niin en yhtään ihmettele, että miksi tämäkin hallitus potkii teitä päähän. Ottakaa se pää pois pyllystä, ja tehkää rakentavaa kritiikkiä, niin ehkä asiat voivat tulevaisuudessa parantua.

Anonyymi00174 kirjoitti:

Ei ole mitään kilpailuja - pahaa medikaalista harmia kokeneilla on täysi oikeus kertoa kokemuksistaan siinä missä raiskatuilla ja muilla. Sinä yrität sitä hiljentää leimaamalla ihmisiä. Monenmoisia yritykisä esim uhriutuja, sairaudentunnoton, psykoosisairaus(yrität tehdä ihmisen kokemuksen epäluotettavaksi). Olet oikeastaan aika ikävä ihminen siinä suhteessa. Mitkä motiivit?

Lue lisää

Niin, mitkä voisivatkaan olla Motiivit. Piti ihan miettimäni, kun tuli se tunne, että taidan täällä kävijöistä olla kuitenkin se joka konkreettisesti auttaa MT-ihmisiä. Vaikka en täällä kerää huomiota, niin en mielestäni ole myöskään salannut motiivejani, vaan olen tuonut niitä ilmi sopivissa asiayhteyksissä, mielestäni tässäkin ketjussa. Onko se sitä anonyymifoorumin sekavuutta, miksi motiivini eivät ole kristallin kirkkaat, vai voisiko se liittyä listaamiisi asioihin, miksi kanssa keskustelijat eivät sisäistä sitä. Oma arvaukseni on, että siihen liittyy molemmat asiat.

Mutta puhutaas vähän kritiikistä. Mikä on täällä esitetyn kritiikin tarkoitus? Onko sen tarkoitus hiljentää psykiatria? Vai onko sen tarkoitus kehittää sitä psykiatriaa? Kannatta ihan miettiä ennen kuin vastaa, koska seuraavan kysymyksen vastaus ei sen jälkeen olekaan niin helppo.

Mikä tarkoitus sitten kritiikin kritiikillä on? Onko sen tarkoitus hiljentää kritiikki vai kehittää sitä kritiikkiä?

Siinä on taas sitä moraalista pähkinää purtavaksi tämän foorumin peruskäyttäjälle. Parin vuoden kokemuksella tämän foorumin vakioasiantuntijoista sanoisin, että siellä useampikin joutuu taas harjoittamaan sitä mielen akrobatiaa että saa mieleisensä vastauksen.

Mutta kerrottakoon minun motiiveista. Minulla on hyvin pitkä ja laaja kokemus MT-asoista hyvin monelta kantilta. (Ilmeisesti tuplasti pidempi, mitä täällä keskusteluissa nousee esille) Raskaasta historiastani huolimatta elämäntilanteeni on tietyillä mittareilla erittäin hyvä, siksi käytän paljon aikaa ja rahallisia resursseja auttaakseni MT-ihmisiä monella tapaa. Mutta en ole töissä ”alalla” eikä minun siksi tarvitse mielistellä selkeästi virheellisiä mielipiteitä tai maailmankuvaa. Siksi ihmettelenkin, että millaista raivoa saan aikaiseksi, mielestäni MT-hoidon keskikulkijana vain korjailemalla vääriä väittämiä.

Anonyymi00194 kirjoitti:

Niin, mitkä voisivatkaan olla Motiivit. Piti ihan miettimäni, kun tuli se tunne, että taidan täällä kävijöistä olla kuitenkin se joka konkreettisesti auttaa MT-ihmisiä. Vaikka en täällä kerää huomiota, niin en mielestäni ole myöskään salannut motiivejani, vaan olen tuonut niitä ilmi sopivissa asiayhteyksissä, mielestäni tässäkin ketjussa. Onko se sitä anonyymifoorumin sekavuutta, miksi motiivini eivät ole kristallin kirkkaat, vai voisiko se liittyä listaamiisi asioihin, miksi kanssa keskustelijat eivät sisäistä sitä. Oma arvaukseni on, että siihen liittyy molemmat asiat.

Mutta puhutaas vähän kritiikistä. Mikä on täällä esitetyn kritiikin tarkoitus? Onko sen tarkoitus hiljentää psykiatria? Vai onko sen tarkoitus kehittää sitä psykiatriaa? Kannatta ihan miettiä ennen kuin vastaa, koska seuraavan kysymyksen vastaus ei sen jälkeen olekaan niin helppo.

Mikä tarkoitus sitten kritiikin kritiikillä on? Onko sen tarkoitus hiljentää kritiikki vai kehittää sitä kritiikkiä?

Siinä on taas sitä moraalista pähkinää purtavaksi tämän foorumin peruskäyttäjälle. Parin vuoden kokemuksella tämän foorumin vakioasiantuntijoista sanoisin, että siellä useampikin joutuu taas harjoittamaan sitä mielen akrobatiaa että saa mieleisensä vastauksen.

Mutta kerrottakoon minun motiiveista. Minulla on hyvin pitkä ja laaja kokemus MT-asoista hyvin monelta kantilta. (Ilmeisesti tuplasti pidempi, mitä täällä keskusteluissa nousee esille) Raskaasta historiastani huolimatta elämäntilanteeni on tietyillä mittareilla erittäin hyvä, siksi käytän paljon aikaa ja rahallisia resursseja auttaakseni MT-ihmisiä monella tapaa. Mutta en ole töissä ”alalla” eikä minun siksi tarvitse mielistellä selkeästi virheellisiä mielipiteitä tai maailmankuvaa. Siksi ihmettelenkin, että millaista raivoa saan aikaiseksi, mielestäni MT-hoidon keskikulkijana vain korjailemalla vääriä väittämiä.

Lue lisää

Onko lääkkeiden aiheuttamat haittavaikutukset ja uusien sairauksien puhkeaminen lääkkeiden käyttäjien kohdalla mielestäsi väärä väittämä? Jos on, niin sitten pitää ihmetellä järjenjuoksuasi, tai mt-puolen varauksetonta ihailemista.

Anonyymi00195 kirjoitti:

Onko lääkkeiden aiheuttamat haittavaikutukset ja uusien sairauksien puhkeaminen lääkkeiden käyttäjien kohdalla mielestäsi väärä väittämä? Jos on, niin sitten pitää ihmetellä järjenjuoksuasi, tai mt-puolen varauksetonta ihailemista.

Lue lisää

Miksi kysyt retorisia kysymyksiä? Kuvitteletko että sivuvaikutukset tai liitännäissairaudet on niin pyhä asia, että se okeuttaa vääristelemään about kaiken psykiatriaan liittyvän jopa psykiatrian itsensä tarpeesta lähtien?

Anonyymi00196 kirjoitti:

Miksi kysyt retorisia kysymyksiä? Kuvitteletko että sivuvaikutukset tai liitännäissairaudet on niin pyhä asia, että se okeuttaa vääristelemään about kaiken psykiatriaan liittyvän jopa psykiatrian itsensä tarpeesta lähtien?

Lue lisää

Ajatteletko, että psykiatria on aina ehdottoman oikeassa, eikä siellä tehdä mitään virheitä? Tai että se on niin pyhä alue, etteivät palveluja käyttävät itse saa kritisoida sitä? Vääristeleminen ja epäkohtien kritisoiminen eivät ole todellakaan sama asia, vaikka näin kovasti yrität asian vääntää ja kääntää.

Anonyymi00194 kirjoitti:

Niin, mitkä voisivatkaan olla Motiivit. Piti ihan miettimäni, kun tuli se tunne, että taidan täällä kävijöistä olla kuitenkin se joka konkreettisesti auttaa MT-ihmisiä. Vaikka en täällä kerää huomiota, niin en mielestäni ole myöskään salannut motiivejani, vaan olen tuonut niitä ilmi sopivissa asiayhteyksissä, mielestäni tässäkin ketjussa. Onko se sitä anonyymifoorumin sekavuutta, miksi motiivini eivät ole kristallin kirkkaat, vai voisiko se liittyä listaamiisi asioihin, miksi kanssa keskustelijat eivät sisäistä sitä. Oma arvaukseni on, että siihen liittyy molemmat asiat.

Mutta puhutaas vähän kritiikistä. Mikä on täällä esitetyn kritiikin tarkoitus? Onko sen tarkoitus hiljentää psykiatria? Vai onko sen tarkoitus kehittää sitä psykiatriaa? Kannatta ihan miettiä ennen kuin vastaa, koska seuraavan kysymyksen vastaus ei sen jälkeen olekaan niin helppo.

Mikä tarkoitus sitten kritiikin kritiikillä on? Onko sen tarkoitus hiljentää kritiikki vai kehittää sitä kritiikkiä?

Siinä on taas sitä moraalista pähkinää purtavaksi tämän foorumin peruskäyttäjälle. Parin vuoden kokemuksella tämän foorumin vakioasiantuntijoista sanoisin, että siellä useampikin joutuu taas harjoittamaan sitä mielen akrobatiaa että saa mieleisensä vastauksen.

Mutta kerrottakoon minun motiiveista. Minulla on hyvin pitkä ja laaja kokemus MT-asoista hyvin monelta kantilta. (Ilmeisesti tuplasti pidempi, mitä täällä keskusteluissa nousee esille) Raskaasta historiastani huolimatta elämäntilanteeni on tietyillä mittareilla erittäin hyvä, siksi käytän paljon aikaa ja rahallisia resursseja auttaakseni MT-ihmisiä monella tapaa. Mutta en ole töissä ”alalla” eikä minun siksi tarvitse mielistellä selkeästi virheellisiä mielipiteitä tai maailmankuvaa. Siksi ihmettelenkin, että millaista raivoa saan aikaiseksi, mielestäni MT-hoidon keskikulkijana vain korjailemalla vääriä väittämiä.

Lue lisää

Korjattakoon esille nostamasi epäilys, että näillä keskustelualoituksilla olisi jokin negatiivinen, hämärä, tai kyseenalainen tarkoitus vaientaa, hiljentää, tai mustamaalata psykiatriaa. Ei ole ainakaan minun puoleltani, eikä ole koskaan ollut.

Kritisoiminen tai epäkohtien esille nostaminen eivät ole sama asia, kuin väärien väittämien esittäminen. Etkä tainnut esittää mitään kovin pätevää vasta-argumenttia, joka todistaisi esitetyt kritiikit vääriksi, tai ainakaan mitään kummoisia todisteita. Haukkuminen ja leimaaminen hulluksi tms. ei ole mikään todiste mistään muusta, kuin tietystä otetusta asenteesta. Jota et ilmeisesti edes itsestäsi huomaa.

Ja niin muuten, mitä ihmeen raivoa on muka esitetty tekemistäsi kommenteista? Eiköhän kyse ole vain omasta tulkinnastasi, tai valmiiksi otetusta asenteesta.

Anonyymi00189 kirjoitti:

Asioiden vääristely tai suoranainen valhettelu ei ole millään muotoa hyödyllistä provokaatiota eikä se auta MT toipujaa millään tapaa.

Kritisoiminen ja provokaatio eivät ole sama asia. Googlaa, jos et usko. Kritisoiminen, tai epäkohtien esille tuominen ei ole asioiden vääristelyä, tai valehtelua. Vaikka niin kovasti yrität näin väittää ja esittää. Eikä näillä tällä keskustelupalstalla esitetyillä mielipiteillä ole todellakaan mikään tarkoitus haitata mt-toipujien kuntoutumista, tai paremmin voimista. Käsittääkseni tällä palstalla on tuotu aika ajoin esille myös omia neuvoja ja vinkkejä paremmin voimiseen ja oman henkisen hyvinvoinnin edistämiseen.

Anonyymi00190 kirjoitti:

Mitä vääristelyä siinä on että lääkeyhtiöt ovat kampanjoineet erilaisia oireyhtymiä sairauksina ja siihen sivussa hoitoa? Esimerkkejä tekstissä ja esim defeat depression kampanja.

Käytännössä psyyken sairaudet ei ole mitään sairauksia siinä kuin fyysiset sairaudet, vaan oireyhtymiä joiden biologinen ymmärrys on hataraa, ylikorostunutta ja niiden kriteerit tekee ihmiset. Niiden määrä on lisääntynyt - mitä muuta se on kuin sairauksien keksimistä? Joitain diagnosoidaan valtavasti nykyään ja sitä on kritisoinut jopa DSM sairausluokituksen tekijä, Allen Frances. Kriteetit muuttuu.

Itse heräsin kun tajusin millainen roskakoridiagnoosi masennus on. Ennen luulin että kyseessä oli sairaus siinä missä muutkin. Nykyään ymmärrän sen reliabiliteetin ongelmat. Käytännössä sen alle ämpätään vaikka ja mitä ihmisen kärsimystä reaktiona olosuhteisiin ja ulipäätään kärsimystä elämässä. Ratkaisu tuntuu olevan aivoihin kajoaminen. Sillä saatiin mielipidettä oikein muokattua aineista kun kerrottiin epätieteellisiä väittämiä kuten että korjaa serotoniiniepätasapainoja tms

Toki ihmisillä tavataan erilaisia oireyhtymiä, sitä en kiellä ja etteikö ne voi aiheuttaa kärsimystä mutta käytännössä kriteeristön, markkinoinnin, psykiatrian vuoksi tämä laajenee valtaviin mittoihin tuo medikalisaatio jossa paljon ihmisyyteen kuuluvia asioita diagnosoidaan ja lääkitään. Ja aika yksiulotteinen on hoitomalli jossa tärkeään asemaan usein nousee aineet.

En ole koskaan väittänyt etteikö nämä oireyhtymät/sairaudet ole todellisia kokijalleen mutta niiden hahmottamiseen on erilaisia perspektiivejä ja psykiatria ja lääkeyhtiöt on tunkenut aggressiivisesti sairaus/medikalisaatioperspektiiviä jossa on yritetty maalata kuva kuinka ratkaistaan jotain aivotason kemiallisia sairauksia vaikka todellisuudessa sotketaan psykoaktiivisella aineella homeostaasi kehossa, luonnottomasti pakotetaan se uusiksi aineella ja vieroitusvaiheessa saadaan tosiaan epätasapaino - selkeä sellainen. Ja sivussa turrutetaan jopa informoimatta. Epäeettiselle tasolle mennään kaikenlaisissa lääkeyhtiöiden peittelyissä joissa on tavattu erilaisia dokumentteja joissa on merkkiä tästä, mielipiteenmuokkauskampanjoissa ja psykiatrian liian hyvässä symbioosissa näiden massiivisten firmojen kanssa monelta osin.

Joo, provokatiivinen kirjoitus muttei tuulesta temmattu.

Lue lisää

Sinä voit ihan itse faktatarkistaa sinun omat tai muut täällä esiintyneet väitteet. Eikä sinun tarvitse luulla, että jonkun toisen tehtävä olisi tuhlata elämäänsä siihen että yrittää tehdä sen sinun puolesta, kun olet jo valmiiksi päättänyt ettet tule hyväksymään mitään faktoja. Etkä niitä itse siksi etsi.

Anonyymi00198 kirjoitti:

Ajatteletko, että psykiatria on aina ehdottoman oikeassa, eikä siellä tehdä mitään virheitä? Tai että se on niin pyhä alue, etteivät palveluja käyttävät itse saa kritisoida sitä? Vääristeleminen ja epäkohtien kritisoiminen eivät ole todellakaan sama asia, vaikka näin kovasti yrität asian vääntää ja kääntää.

Lue lisää

Kerta toisensa jälkeen hämmästyn siitä, että miten se esson baarin kitkeminen sieltä teksistä muuttaisi psykiatrian, (tai minkä tahansa muun täällä käsiteltävän asian) ehdottomasti oikeaksi, tai virheettömäksi?

Haluaisitko vähän avata mistä tämä näin nurinkurinen ajatusmalli tulee?

Anonyymi00199 kirjoitti:

Korjattakoon esille nostamasi epäilys, että näillä keskustelualoituksilla olisi jokin negatiivinen, hämärä, tai kyseenalainen tarkoitus vaientaa, hiljentää, tai mustamaalata psykiatriaa. Ei ole ainakaan minun puoleltani, eikä ole koskaan ollut.

Kritisoiminen tai epäkohtien esille nostaminen eivät ole sama asia, kuin väärien väittämien esittäminen. Etkä tainnut esittää mitään kovin pätevää vasta-argumenttia, joka todistaisi esitetyt kritiikit vääriksi, tai ainakaan mitään kummoisia todisteita. Haukkuminen ja leimaaminen hulluksi tms. ei ole mikään todiste mistään muusta, kuin tietystä otetusta asenteesta. Jota et ilmeisesti edes itsestäsi huomaa.

Ja niin muuten, mitä ihmeen raivoa on muka esitetty tekemistäsi kommenteista? Eiköhän kyse ole vain omasta tulkinnastasi, tai valmiiksi otetusta asenteesta.

Lue lisää

Jos sinä itsekkin tiedostat että rakentava kritiikki on eri asia kuin väärien väittämien esittäminen, niin miksi sinä odotat käänteistä todistustaakkaa ja vasta argumentteja, väitteisiin johon on lyöty esson baaria? Ei se ole muiden ihmisten tehtävä selittää sinulle, että miksi 20vuotta vanhat artikkelit eivät ole pystyneet muuttamaan nykyistä MT hoitoa sinulle mieleiseksi.

Asenteestani voin kertoa sen, että joka kerta kun minä kerron, että miten maailma toimii, niin saan vastaani kaikenlaista inttämistä ja väittämistä, sen sijaan että siellä otettaisiin itse selvää miten se maailma toimi. Valitettavasti se yleensä johtuu niistä asioista joita täällä haukkumiseksikin koetaan.

En tietenkään tiedä että onko asia todellakin näin, että ne olisivat ne syyt, mutta siitä olen varma, että foorumin vakiokriitikot eivät kykene keskustelemaan mistään yllä mainitun listan kohdista.

Sairaudentunto. Miksi sillä ei ole mitään tekemistä diagnoosin kanssa?
Narsistiset piirteet. Miten ne nousevat esille? Tai haittaa kanssakäymistä?
Mitä erilaisia psykoosisairauksia on olemassa ja miten ne vaikuttavat persoonallisuuteen?
Minkälaisia eroja on hyvinvoivalla tai huonovointisella MT-ihmisellä. Miten vointi vaikuttaa ihmisen arkeen?
Mitä se elämässä eteenpäin meneminen tarkoittaa mielenterveyden osalta?
Miksi pitäisi lukea monipuolisesti tutkimuksia?
Miksi se ajatus oman ajatusmaailman avaamisesta vaikkapa ammattilaiselle on niin pelottava?

Ja miksi väittää, että hoito ei ole kehittynyt minnekkään, kun esittää kaksikymmentä vuotta vanhoja artikkeleita? Eikä tutustuta nykyiseen MT-hoitoon.

En väitä että maailmassa olisi täydellisiä ihmisiä, yllä mainitun listan mukaan. Kaukana siitä, mutta taas se tosiasia, ettei kyetä pureskelemaan mitään näistä aiheista kertoo karulla tavalla sen, että ei ole olemassa savua ilman tulta.

Anonyymi00101 kirjoitti:

Ei ole neljännesmiljoonaa MT-palveluiden käyttäjää.
Suurin osa on lääkityshoidossa eikä käytä muuten MT-palveluja.

On sanottu, että Suomessa on neljännesmiljoonaa Miepä-palvelujen käyttäjää.
Se tarkoittaa mt- ja päihdeongelmaisia, joita varmaankin on yhteensä noinkin paljon. Ja palvelut voivat toki olla muutakin kuin suoranaista lääkärin tai psykiatrin luona käyntiä.
Eli tuo neljännesmiljoona on aivan mahdollinen määrä. Kaikki eivät ole ainoastaan MT-palvelujen käyttäjiä.

Anonyymi00164 kirjoitti:

Niin vai ajatteleeko hekin, että ei tarvitse mennä elämässään eteenpäin, koska psykoosisairaat, ei pääse elämässään eteenpäin?

Kysehän ei ole siitä, että eikö kaikille ihmisille tapahtuisi elämässään ikäviä asioita, eikä siitä, etteikö ne ikävät asiat vaikuttaisi elämään joskus hyvinkin dramaattisesti, vaan siitä, että rakenteleeko ihmiset mielessään juuri kuvailemaasi hedelmällistä maastoa omalle uhriutumiselleen.

Se ei siis ole suora kilpailu ketään toista traumatisoitunutta ihmistä vataan, vaan vastustajana on itsepetos.

Lue lisää

"Koska psykoosisairaat, ei pääse elämässään eteenpäin"
Kyllä psykoosisairaaksi joskus diagnosoitu ihminenkin voi päästä elämässään eteenpäin.
Paljolti on kiinni siitäkin, mikä/mitkä tekijät ovat olleet vaikuttamassa psykoosi(e)n syntymiseen. Jos psykoosit ovat johtuneet esim. runsaan päihteiden käytön takia, voi psykoosit lakata puhkeamasta, kun/jos pääsee päihteistä eroon.

Anonyymi00175 kirjoitti:

Itse sallin itseni kärsiä jos kärsin. Elämässä on kärsimystä ja se on vain fakta. Teen toki muutakin ja psyykkaan itseäni myönteiseen ajatteluun minkä turvin olen a) totruttanut haaveitani b) opiskellut c) jne. Kumman mustavalkoisia on ihmiset täällä.

Lue lisää

Mikä siinä on mustavalkoista, jos jollain toisella on erilaisia kokemuksia kuin vaikkapa sinulla?
Jos ihminen tuntee elämänsä kärsimykseksi, niin sitten hän tuntee. Eihän siihen kukaan toinen voi sanoa mitään.

Anonyymi00178 kirjoitti:

No itse allekirjoitan sen että työ on tehtävä. Itse olen työtä tehnyt itseni eteen. Keskusteluterapiankin hyötyjä liioitellaan usein, muitakin muotoja on. Usein saadakseen jotain pitää vaatia

Lue lisää

Jos jotkut hyötyvät keskusteluterapiasta, heillä on täysi oikeus kehua sitä, se ei ole silloin mitään liioittelua. Toki kenties huonoja kokemuksia omaava ihminen voi ajatella kehumista liioitteluksi. Onko kamalan vaikeaa hyväksyä, että jotkut voivat hyötyä jostain, vaikka itse ei olisi hyötynyt ?

Anonyymi00179 kirjoitti:

No shit. Siis väität että kaikilla nuorilla joiden etuotsalohko ei ole vielä edes kehittyneet on optimaalinen kyky toimia esim traumaattisten tapahtumien jälkeen jos on vain kehittänyt tunnetaitojansa. Pointti on että nuorten tunnekäsittelyä pitäisi tukea, huomioida tukiverkoston vajeet ja tunteiden käsittelytaidon puutteet ja kaikki hormonimyrskyt pitäisi ottaa paremmin huomioon. Paljon nykyään vaan lääkitään tiettyjen ikäryhmien kehitysvaiheissa vielä korostuneita tunteita asian x seurauksena sen sijaan että tuettaisiin pääsemään eteenpäin. Melkoisen huono palvelus kenellekään on todeta että vika esim on sidoksissa aivokemiahäiriöihin, siitä lähtee todelliset vinoutumat itseymmärryksessä. Been there done that.

Lue lisää

Miksi laitat joka kohdassa sanoja toisen suuhun ?
Kukaan ei ole väittänyt nuorten otsalohkoista yhtään mitään.

Anonyymi00181 kirjoitti:

Mitä hiton sairaudentunnottomuutta? Itsehän identifioiduin hyvin vahvasti saamaani diagnoosemiin nuorempana kunnes huomasin että kyseessä on reliabiliteetiltaan heikko roskakoridiagnoosi jota annetaan suunnilleen joka toiselle työuupumuksesta keskivertoa voimakkaampana reaktiona suruun, yksinäisyyteen, merkittksettömyyteen. En myöskään esim mitenkään vastusta esim traumainformoitua hoitoa ja pystyn tulkitsemaan itseäni traumakehinkonkin läpi ja on sellaistakin diagnoosia lätkitty. En mitenkään.

Mitä vastustan on diagnoosi ja lääkekeskeinen hoitomalli jossa itseisarvoon on nousseet sivuseikat, ja yllämainitsemani asiat psykiatriassa kuten informoidun suostumusksen puute, markkinointitiedon kertominen lääkkeistä informaationa sun muu hevonpaska, menoliput paluuliput unohtaen lääkkeiden kanssa jne. Massiivinen medikalisaatio, lasten lääkintä nykyään joka on yleistynyt aineilla joista tuntui että aikuisellakin oli hankala selvitä.

P götzschekö se sanoi joskus että itse lääkkeetkään ei ole lopuksi niin ongelmallisia vaan se miten niitä määrätään ja kuka niitä määrää tms. Itsehän jos saisin taikasauvan estäisin koko yleislääkäreiltä lääkemääräykset tai rajaisin sitä vain yleislääkäreille jotka on käyneet lääkekriittisiä kursseja ja ymmärrys olisi tasoa Maudsley deprescribing. Valitettavasti ei voi aina parempaa sanoa edes psykiatrien ymmärryksestä jos ongelmia tulee lääkkeiden kanssa

Lue lisää

Täällä ei keskustellakaan vain ja ainoastaan sinusta ja sinun kokemuksistasi.
Jos joku mainitsee sairaudentunnottomuuden, ei hän taida juuri sinua henkilökohtaisesti tarkoittaa.

Anonyymi00182 kirjoitti:

Rohkenen olla eri mieltä. Anonyymiteetti tuo ihmisen esille aidoimmillaan. Jos täältäkin vie tukun omia postauksiaan omalle hoitajalle, niin varmasti hoito hyppää nextille levelille, kun niihin todellisiin ongelmiin päästään paremmin kiinni.

Minkä annat selitykseksi ettei täällä kirjoittelevat ihmiset kykene tekemään niin?

Lue lisää

Siis väitinkö muka niin, missä kohtaa, voisitko kertoa ?
Jos nyt näitä postauksia haluaisi viedä jollekin omalle hoitajalle, niin siitä vaan. Hoitajan luona yleensä pohditaan omia ongelmia, ei keskustelupalstan ihmisten juttuja.
Toki jos haluaisi vältellä omista ongelmista puhumista, niin voisihan sitä keskustella ihan vain yleisesti, mutta ei siitä itselle mitään hyötyä olisi.

Anonyymi00183 kirjoitti:

En ole ollut "hoidossa" 20 vuotta, vaan käytin lääkkeitä sen tuon kyseisen ajanjakson ajan. Se on eri asia. Muutamia satunnaisia kertoja lukuunottamatta, jolloin jouduin osastolle, tai kävin hyödyttömissä avossa tuli silti nähtyä, että siellä ( mt-puolella) ei keskitytä muuhun, kuin käytännössä vain diagnosointiin ja lääkkeiden määräämiseen, ainakin tiettyjen potilasryhmien kohdalla. Mutta mitä olen vähänkään seurannut tätä keskustelupalstaa, ja uutisointia, niin muillakin on ollut samanlaisia kokemuksia. En ole suinkaan ainoa.

Minulla itselläni ei ole sellaista kokemusta, että psykiatrian puolella esim. annettaisiin psykososiaalista tukea sairauksien ulkopuolelle jääviin asioihin ja silti esim. yksinäisyys, tai psykososiaaliset ongelmat, tai perheessä olevat ongelmat aiheuttavat mt-oireilua, myös traumaattiset kokemukset. Nämä ovat vain yksiä esimerkkejä, enkä sano, että ne koskevat minua. Mutta kun siellä kaiken oireilun takana, syynä ja vastauksena täytyy olla jokin psyykkinen sairaus. Alalla pestään tavallaan kädet kaikesta vastuusta. "Ei kuulu minulle"- tyyliin. Jos esim. joku ihminen tarvitsisikin psykososiaalista tukea, tai keskusteluapua, sitä ei anneta. Avopuolella ainoa mielenkiinto, tai huomio on siinä, että käyttääkö potilas hänelle määrättyjä lääkkeitä, ja onko psyykkinen vointi huonontunut.

Mitä tulee heittoosi, että olisin niin huonossa kunnossa, että en ole nähnyt, mitä edistysaskelia on tapahtunut psykiatriassa, niin ei pidä paikkaansa. Olen huomattavasti paremmassa kunnossa lopetettuani lääkkeiden käytön. Tässä kohtaa toki vedät taatusti esille sen kortin, että "siinä se psykoosisairas nyt horisee ja paljastuu". Olen tehnyt hemmetisti töitä siinä, että voisin paremmin. Ja se tarkoitti omalla kohdallani lääkkeiden käytön lopettamista. Niistä ei ollut loppujen lopuksi kaikista hoitotahon vakuutteluista ainakaan minulle mitään hyötyä, vaan enemmänkin haittaa. Niin SSRI, kuin neuroleptilääkkeistä. Ja kun haitat muodostuvat hyötyjä suuremmiksi, niin jokainen älykäs ja itseään ja hyvinvointiaan arvostava tekee oikean päätöksen, eli lopettaa hyödyttömät hoidot. Saat tässä kohtaa väittää minun kokemusta "vain subjektiiviseksi kokemukseksi". Koska niinhän Sinä teet jokatapauksessa. Näinhän alalla ajatellaan, suhtaudutaan ja kohdellaan. Kaikki mitä joskus aiemmin joksikin psyykkisesti sairaaksi diagnosoitu sanoo, on "vain subjektiivista kokemusta", eikä heidän mielestään totta! Jotkut ovat osaavat tuon taidon, eli tietyn ihmisryhmän mielipiteiden teilaamisen millä tahansa perusteella.

Sinun mielestä " en tee riittävästi työtä oman mielenterveyteni eteen, jos "en käytä lääkkeitä", tai hyväksy systeemissä olevien ahdasmielisiä, kapea-alaisia näkemyksiä ja hoitolinjauksia, tai sitä, että pitää syödä jotakin haittaa aiheuttavia lääkkeitä koko elämänikää. Ilmeisesti myös kritisoiminen on mielestäsi jokin merkki ja osoitus jostakin psyykkisestä sairaudesta. Myönnä pois! Ajattelusi on aika ahdasmielistä. Ihan oikeesti.

Esittämäni kritiikki pitää valitettavasti paikkansa. Ja jostakin syystä Sinä et vaan siitä pidä. Mitä he*ettiä Sinä oikein pelkäät? Mitä pahaa siinä on, jos sanoo, että systeemissä arvotetaan, priorisoidaan ja kategorisoidaan ihmisiä, potilas nähdään jonkin sairauden edustajana ja sen kantajana, tai että hoitolinjaukset ovat olleet jo yli 20 vuotta diagnoosi ja lääkekeskeisiä? Tai mitä psykoottista, tai väärää sen totuuden ääneen kertomisessa on? Muuttuuko se totuus siitä miksikään muuksi, kuin mitä se on?

Onko se kenenkään mielestä kenenkään etu, niin elämässään vaikeuksista, palveluihin hakeutuvien, tai edes alalla olevien etu se, että ollaan hiljaa, ei myönnetä tosiasioita, eikä näin ollen tarvitsekaan tehdä mitään muutoksia, tai uudistuksia systeemiin, hoitoihin, hoitolinjauksiin, asenteisiin, tai ylipäätään mihinkään? Minun mielestäni ei ole.

Lue lisää

Mitä tarkoitat "tietyillä potilasryhmillä" ? Millaisia ne ovat, miten ne poikkeavat muista potilaista ?

Anonyymi00187 kirjoitti:

Pakko muuten kommentoida tuohon tunteiden lamautumiseen että on kyllä kohtalaisen sairaita ajattelutapoja psykiatriassa että tunnelama on ihan kelpo hoitoa - se on hyvin yleinen haitta lääkkeissä. Käytännössä kognition lamakin ja sedaatio on psykiatrian mielestä ihan hyvää hoitoa. Sitä ei vain sanota ääneen mutta sitä tehdään potilaille silti tietyissä tilanteissa. Kuvasin kognitiivisia vaikeuksia lääkkeissä psykiatrille niin hän sanoi että eikö ole hyvä ettei kelaa asioita. Kyllä, hän sanoi niin.

Se ero vielä lobotomialla on psykiatrian nykyisiin hoitoihin että potilas voi tavallaan hahmottaa että jokin on mennyt huonoon suuntaan ja joku minä tarkkailee eli ei ole vahingoitettu niin pahasti jotain kykyä reflektioon ja itsetarkkailuun mikä ilmoittaa että lääkkeen kanssa asiat on menneet pieleen.

Kiitos tuon itsekäsityksen osasin irtaannuttaa itseäni tunne- ja kognitiivista puolta tuhoavista aineista.

Ei siinä mitään jos haluaa tunteensa tai jopa kognitionsa lamata - go for it - mutta se tulee tehdä informoidulla suostumuksella.

Kärsin aina sataprosenttisesti mielummin kuin olen tuollainen lääkkeen turruttama

Lue lisää

Yksi ainoa psykiatri on kahdenkymmenen vuoden aikana sanonut minulle keskustelun yhteydessä, että lääkkeet lamaavat tunteita. Eli hän myönsi sen ihan suoraan.

Anonyymi00190 kirjoitti:

Mitä vääristelyä siinä on että lääkeyhtiöt ovat kampanjoineet erilaisia oireyhtymiä sairauksina ja siihen sivussa hoitoa? Esimerkkejä tekstissä ja esim defeat depression kampanja.

Käytännössä psyyken sairaudet ei ole mitään sairauksia siinä kuin fyysiset sairaudet, vaan oireyhtymiä joiden biologinen ymmärrys on hataraa, ylikorostunutta ja niiden kriteerit tekee ihmiset. Niiden määrä on lisääntynyt - mitä muuta se on kuin sairauksien keksimistä? Joitain diagnosoidaan valtavasti nykyään ja sitä on kritisoinut jopa DSM sairausluokituksen tekijä, Allen Frances. Kriteetit muuttuu.

Itse heräsin kun tajusin millainen roskakoridiagnoosi masennus on. Ennen luulin että kyseessä oli sairaus siinä missä muutkin. Nykyään ymmärrän sen reliabiliteetin ongelmat. Käytännössä sen alle ämpätään vaikka ja mitä ihmisen kärsimystä reaktiona olosuhteisiin ja ulipäätään kärsimystä elämässä. Ratkaisu tuntuu olevan aivoihin kajoaminen. Sillä saatiin mielipidettä oikein muokattua aineista kun kerrottiin epätieteellisiä väittämiä kuten että korjaa serotoniiniepätasapainoja tms

Toki ihmisillä tavataan erilaisia oireyhtymiä, sitä en kiellä ja etteikö ne voi aiheuttaa kärsimystä mutta käytännössä kriteeristön, markkinoinnin, psykiatrian vuoksi tämä laajenee valtaviin mittoihin tuo medikalisaatio jossa paljon ihmisyyteen kuuluvia asioita diagnosoidaan ja lääkitään. Ja aika yksiulotteinen on hoitomalli jossa tärkeään asemaan usein nousee aineet.

En ole koskaan väittänyt etteikö nämä oireyhtymät/sairaudet ole todellisia kokijalleen mutta niiden hahmottamiseen on erilaisia perspektiivejä ja psykiatria ja lääkeyhtiöt on tunkenut aggressiivisesti sairaus/medikalisaatioperspektiiviä jossa on yritetty maalata kuva kuinka ratkaistaan jotain aivotason kemiallisia sairauksia vaikka todellisuudessa sotketaan psykoaktiivisella aineella homeostaasi kehossa, luonnottomasti pakotetaan se uusiksi aineella ja vieroitusvaiheessa saadaan tosiaan epätasapaino - selkeä sellainen. Ja sivussa turrutetaan jopa informoimatta. Epäeettiselle tasolle mennään kaikenlaisissa lääkeyhtiöiden peittelyissä joissa on tavattu erilaisia dokumentteja joissa on merkkiä tästä, mielipiteenmuokkauskampanjoissa ja psykiatrian liian hyvässä symbioosissa näiden massiivisten firmojen kanssa monelta osin.

Joo, provokatiivinen kirjoitus muttei tuulesta temmattu.

Lue lisää

Syytetäänkö nyt siis lääkeyhtiöitä vai psykiatreja ?

Anonyymi00199 kirjoitti:

Korjattakoon esille nostamasi epäilys, että näillä keskustelualoituksilla olisi jokin negatiivinen, hämärä, tai kyseenalainen tarkoitus vaientaa, hiljentää, tai mustamaalata psykiatriaa. Ei ole ainakaan minun puoleltani, eikä ole koskaan ollut.

Kritisoiminen tai epäkohtien esille nostaminen eivät ole sama asia, kuin väärien väittämien esittäminen. Etkä tainnut esittää mitään kovin pätevää vasta-argumenttia, joka todistaisi esitetyt kritiikit vääriksi, tai ainakaan mitään kummoisia todisteita. Haukkuminen ja leimaaminen hulluksi tms. ei ole mikään todiste mistään muusta, kuin tietystä otetusta asenteesta. Jota et ilmeisesti edes itsestäsi huomaa.

Ja niin muuten, mitä ihmeen raivoa on muka esitetty tekemistäsi kommenteista? Eiköhän kyse ole vain omasta tulkinnastasi, tai valmiiksi otetusta asenteesta.

Lue lisää

Miksi kukaan ei nosta esiin hyötypuolia ?
Kyllähän psykiatriasta on jotain hyötyä ollut siinä vaiheessa, jos ihminen siitä prässistä leviää kuitenkin lopulta parempaan kuntoon, ja kykenee pääsemään elämässään eteenpäin.
Toki ihminen on itse tehnyt ison työn, mutta saanut kuitenkin apua ja tukea. Psykiatrian puolella on kyllä muutakin kuin lääkitystä, ja psykiatrian ulkopuoleltakin on tukea saatavissa.

Anonyymi00208 kirjoitti:

Jos sinä itsekkin tiedostat että rakentava kritiikki on eri asia kuin väärien väittämien esittäminen, niin miksi sinä odotat käänteistä todistustaakkaa ja vasta argumentteja, väitteisiin johon on lyöty esson baaria? Ei se ole muiden ihmisten tehtävä selittää sinulle, että miksi 20vuotta vanhat artikkelit eivät ole pystyneet muuttamaan nykyistä MT hoitoa sinulle mieleiseksi.

Asenteestani voin kertoa sen, että joka kerta kun minä kerron, että miten maailma toimii, niin saan vastaani kaikenlaista inttämistä ja väittämistä, sen sijaan että siellä otettaisiin itse selvää miten se maailma toimi. Valitettavasti se yleensä johtuu niistä asioista joita täällä haukkumiseksikin koetaan.

En tietenkään tiedä että onko asia todellakin näin, että ne olisivat ne syyt, mutta siitä olen varma, että foorumin vakiokriitikot eivät kykene keskustelemaan mistään yllä mainitun listan kohdista.

Sairaudentunto. Miksi sillä ei ole mitään tekemistä diagnoosin kanssa?
Narsistiset piirteet. Miten ne nousevat esille? Tai haittaa kanssakäymistä?
Mitä erilaisia psykoosisairauksia on olemassa ja miten ne vaikuttavat persoonallisuuteen?
Minkälaisia eroja on hyvinvoivalla tai huonovointisella MT-ihmisellä. Miten vointi vaikuttaa ihmisen arkeen?
Mitä se elämässä eteenpäin meneminen tarkoittaa mielenterveyden osalta?
Miksi pitäisi lukea monipuolisesti tutkimuksia?
Miksi se ajatus oman ajatusmaailman avaamisesta vaikkapa ammattilaiselle on niin pelottava?

Ja miksi väittää, että hoito ei ole kehittynyt minnekkään, kun esittää kaksikymmentä vuotta vanhoja artikkeleita? Eikä tutustuta nykyiseen MT-hoitoon.

En väitä että maailmassa olisi täydellisiä ihmisiä, yllä mainitun listan mukaan. Kaukana siitä, mutta taas se tosiasia, ettei kyetä pureskelemaan mitään näistä aiheista kertoo karulla tavalla sen, että ei ole olemassa savua ilman tulta.

Lue lisää

Väitäthän itsekin vastaan, jos joku näkee asiat eri näkökulmasta kuin sinä.
Maailmassa on hyvin paljon muitakin ihmisiä kuin sinä, ja jokainen kokee asiat omalla tavallaan.

Anonyymi00218 kirjoitti:

Syytetäänkö nyt siis lääkeyhtiöitä vai psykiatreja ?

En ole kyseinen kommentoija. Onko tässä keskusteluosiossa missään kohtaa suoraan, tai erityisesti syytetty ketään mistään? Mielestäni ei.

Ei ole ainakaan mainittu ketään nimeltä, ja jos jossakin kohtaa on mainittu "alalla olevat" sanamuoto, niin se on saatettu kirjoittaa liiallisessa kiireessä. Siis vaikka olisikin tarkoitettu yleismuotoisesti mt-puolta, tai systeemiä. Mutta ilmeisesti aihe on kovin herkkä. Joku ilmeisesti suuttuu, jos vähänkään mainitaan psykiatria, alalla olevat tai terveydenhuoltonimike. Tulee silti eittämättä mieleen, että tällä palstalla kyllä käy alalla olevia. En jaksa uskoa, että palveluita käyttävät suhtautuisivat noin ärhäkästi.

Anonyymi00219 kirjoitti:

Miksi kukaan ei nosta esiin hyötypuolia ?
Kyllähän psykiatriasta on jotain hyötyä ollut siinä vaiheessa, jos ihminen siitä prässistä leviää kuitenkin lopulta parempaan kuntoon, ja kykenee pääsemään elämässään eteenpäin.
Toki ihminen on itse tehnyt ison työn, mutta saanut kuitenkin apua ja tukea. Psykiatrian puolella on kyllä muutakin kuin lääkitystä, ja psykiatrian ulkopuoleltakin on tukea saatavissa.

Lue lisää

Minulle ei ollut mitään olennaista, tai varsinaista hyötyä. Ja olen tehnyt omia päätelmiä siitä, mistä jokin oire on johtunut ja tehnyt itse sen selviämis ja pärjäämistyön. Siihen tosin kuului olennaisena osana lääkityksen lopettaminen.

Mitä tulee viimeiseen lauseeseesi, että psykiatrian puolella on olemassa tarjolla muutakin, kuin lääkitystä, ja psykiatrian ulkopuoleltakin on tukea saatavissa, pitänevät varmaan paikkansa. Siellä (ainakin julkisella puolella) on aika paljon potilaiden priorisointia, eli tavallaan valikoimista, mitä ja minkälaista hoitoa kenellekin annetaan ja tarjotaan.

Anonyymi00219 kirjoitti:

Miksi kukaan ei nosta esiin hyötypuolia ?
Kyllähän psykiatriasta on jotain hyötyä ollut siinä vaiheessa, jos ihminen siitä prässistä leviää kuitenkin lopulta parempaan kuntoon, ja kykenee pääsemään elämässään eteenpäin.
Toki ihminen on itse tehnyt ison työn, mutta saanut kuitenkin apua ja tukea. Psykiatrian puolella on kyllä muutakin kuin lääkitystä, ja psykiatrian ulkopuoleltakin on tukea saatavissa.

Lue lisää

No hyötypuolia oli sairausloma ja kuntoutustuki.

Anonyymi00226 kirjoitti:

No hyötypuolia oli sairausloma ja kuntoutustuki.

No luoja paratkoon, onneks ei mitään olennaista ihmisen henkiinjäännin kannalta. Kuvittele jos mt hoidosta olis jotain olennaista hyötyä.

Anonyymi00211 kirjoitti:

Mikä siinä on mustavalkoista, jos jollain toisella on erilaisia kokemuksia kuin vaikkapa sinulla?
Jos ihminen tuntee elämänsä kärsimykseksi, niin sitten hän tuntee. Eihän siihen kukaan toinen voi sanoa mitään.

Lue lisää

On eri asia todeta että elämäSSÄ on kärsimystä kuin elämä on kärsimystä. Ihminen kärsii toisinaan.

Anonyymi00208 kirjoitti:

Jos sinä itsekkin tiedostat että rakentava kritiikki on eri asia kuin väärien väittämien esittäminen, niin miksi sinä odotat käänteistä todistustaakkaa ja vasta argumentteja, väitteisiin johon on lyöty esson baaria? Ei se ole muiden ihmisten tehtävä selittää sinulle, että miksi 20vuotta vanhat artikkelit eivät ole pystyneet muuttamaan nykyistä MT hoitoa sinulle mieleiseksi.

Asenteestani voin kertoa sen, että joka kerta kun minä kerron, että miten maailma toimii, niin saan vastaani kaikenlaista inttämistä ja väittämistä, sen sijaan että siellä otettaisiin itse selvää miten se maailma toimi. Valitettavasti se yleensä johtuu niistä asioista joita täällä haukkumiseksikin koetaan.

En tietenkään tiedä että onko asia todellakin näin, että ne olisivat ne syyt, mutta siitä olen varma, että foorumin vakiokriitikot eivät kykene keskustelemaan mistään yllä mainitun listan kohdista.

Sairaudentunto. Miksi sillä ei ole mitään tekemistä diagnoosin kanssa?
Narsistiset piirteet. Miten ne nousevat esille? Tai haittaa kanssakäymistä?
Mitä erilaisia psykoosisairauksia on olemassa ja miten ne vaikuttavat persoonallisuuteen?
Minkälaisia eroja on hyvinvoivalla tai huonovointisella MT-ihmisellä. Miten vointi vaikuttaa ihmisen arkeen?
Mitä se elämässä eteenpäin meneminen tarkoittaa mielenterveyden osalta?
Miksi pitäisi lukea monipuolisesti tutkimuksia?
Miksi se ajatus oman ajatusmaailman avaamisesta vaikkapa ammattilaiselle on niin pelottava?

Ja miksi väittää, että hoito ei ole kehittynyt minnekkään, kun esittää kaksikymmentä vuotta vanhoja artikkeleita? Eikä tutustuta nykyiseen MT-hoitoon.

En väitä että maailmassa olisi täydellisiä ihmisiä, yllä mainitun listan mukaan. Kaukana siitä, mutta taas se tosiasia, ettei kyetä pureskelemaan mitään näistä aiheista kertoo karulla tavalla sen, että ei ole olemassa savua ilman tulta.

Lue lisää

20 v vanha artikkeli on psykiatrian historiaa ja monet on rämpineet näitä asioita läpi. Siksi se on jaettu. Siksi samoista teemoista puhuu esim Joanna Moncrieff.

Se kertoo psykiatriasta ja lääkeyhtiöistä paljon olennaista ssri-lääkkeiden kohdalla

- addiktion kieltäminen, dependencen unohtaminen informoidussa suostumuksessa. Meillä pitää olla oikeus tietää mitä laitamme kehoomme!
- vieroitusoireet ovatkin muka pikku lopetusoireita
- masennuksen trivialisointi biologiseksi tilaksi johon kemiallisen epätasapainon hoito - markkinointi tieteen edelle
- erilaiset kampanjat mielipidevaikuttamisen apuna jonka kaiut elää edelleen vahvana kuten defeat depression-kampanja jonka ideana oli muka murtaa huolia lääkkeisiin liittyen ja alettiin massiivisesti myös tuoda masennusta esille siinä sivussa ja siihen tätä simppeliä. Tässä nähdään sitä missä markkinointi hämärtää tiedettä
- informoitu suostumus-niin mikä?

Itse en luota päivääkään psykiatreihin jos jää vähän liian paljon heillä autokauppiaina kertomatta vikoja. Liikaa informaatiota puuttuu,onko se tyhmyyttä,tietämättömyyttä, tutkimuksen puutetta vai halua saada potilas käyttämään aineita - en tiedä. Mutten halua selvitellä enempääkään mistä on kyse psyiiatriassa, kun harmi on niin pahaa kerta riittää viemään luottamuksen ikuisiksi ajoiksi.

Anonyymi00210 kirjoitti:

"Koska psykoosisairaat, ei pääse elämässään eteenpäin"
Kyllä psykoosisairaaksi joskus diagnosoitu ihminenkin voi päästä elämässään eteenpäin.
Paljolti on kiinni siitäkin, mikä/mitkä tekijät ovat olleet vaikuttamassa psykoosi(e)n syntymiseen. Jos psykoosit ovat johtuneet esim. runsaan päihteiden käytön takia, voi psykoosit lakata puhkeamasta, kun/jos pääsee päihteistä eroon.

Lue lisää

Jep tiedän ihmisiä ketkä on psykoosisairausleiman jälkeen menneet elämössä eteenpäin. Ei ole mitään aineitakaan käytössä

Anonyymi00229 kirjoitti:

20 v vanha artikkeli on psykiatrian historiaa ja monet on rämpineet näitä asioita läpi. Siksi se on jaettu. Siksi samoista teemoista puhuu esim Joanna Moncrieff.

Se kertoo psykiatriasta ja lääkeyhtiöistä paljon olennaista ssri-lääkkeiden kohdalla

- addiktion kieltäminen, dependencen unohtaminen informoidussa suostumuksessa. Meillä pitää olla oikeus tietää mitä laitamme kehoomme!
- vieroitusoireet ovatkin muka pikku lopetusoireita
- masennuksen trivialisointi biologiseksi tilaksi johon kemiallisen epätasapainon hoito - markkinointi tieteen edelle
- erilaiset kampanjat mielipidevaikuttamisen apuna jonka kaiut elää edelleen vahvana kuten defeat depression-kampanja jonka ideana oli muka murtaa huolia lääkkeisiin liittyen ja alettiin massiivisesti myös tuoda masennusta esille siinä sivussa ja siihen tätä simppeliä. Tässä nähdään sitä missä markkinointi hämärtää tiedettä
- informoitu suostumus-niin mikä?

Itse en luota päivääkään psykiatreihin jos jää vähän liian paljon heillä autokauppiaina kertomatta vikoja. Liikaa informaatiota puuttuu,onko se tyhmyyttä,tietämättömyyttä, tutkimuksen puutetta vai halua saada potilas käyttämään aineita - en tiedä. Mutten halua selvitellä enempääkään mistä on kyse psyiiatriassa, kun harmi on niin pahaa kerta riittää viemään luottamuksen ikuisiksi ajoiksi.

Lue lisää

En luota enää diagnostiseenkaan malliin psykiatriassa jos harmit lääkkeistä voi olla monia monia monia kertoja pahempia kuin tila mitä hoidetaan, hups heijakkaa varastaa seksuaalisuuden, puhkaista univaikeuksia vietoituksessa, autonomisen hermoston häiriöitä, liikehäiriöitä (lue kiduttavaa sisäistä levottomuutta ja pakkoliikettä). Jos olisi vähän varotettu tai osattu edes ohjata vieroitusongelmissa

Itse en tule koskaan enkä milloinkaan luottamaan psykiatriaan elämässäni. Jos joku on tyytyväinen biologisen psykiatrian malliin, good for you. Toivottavasti olette tyytyväisiä sen tapaan hoitaa asioita myös vieroituksessa, sekä harmin sattuessa. Ja siihen että olette osa ei kontrolloitua lääketutkimusta pitkäaikaiskäytössä ja aivot sitten kehittyy lähemmäs 30:n ikään saakka. Tai jos lääkäri mutulla heittelee kemikaaleja aivoihisi, eri uppereita ja downeria

Terapialässytys on hieno homma ja se että joku ei identifioidu diagnoosiinsa liikaa. Mutta silti, kaikki hoidetaan biologisen psykiatrian oppisisältöjen mukaan - terapiaan pääsykin.

Anonyymi00230 kirjoitti:

Jep tiedän ihmisiä ketkä on psykoosisairausleiman jälkeen menneet elämössä eteenpäin. Ei ole mitään aineitakaan käytössä

Eiköhän se ole itsestään selvyys, että suurin osa psykoosisairaista menee elämässään eteenpäin. Ehkä siksi ne jotka eivät halua mennä elämässään eteenpäin, herättää niin helposti huomiota.

Anonyymi00232 kirjoitti:

Eiköhän se ole itsestään selvyys, että suurin osa psykoosisairaista menee elämässään eteenpäin. Ehkä siksi ne jotka eivät halua mennä elämässään eteenpäin, herättää niin helposti huomiota.

Lue lisää

Niin raiskauksien uhritkin menee eteenpäin, ja yleensä heille harmia tuottanut henkilö oikeasti joutuu vastuuseen. Ei tapahdu psykiatriassa tai lääkeyhtiöiden kohdalla monestikaan niin että mikään taho oikeasti joutuisi vastuuseen mistään mitä tekee harmina ihmisille

Anonyymi00219 kirjoitti:

Miksi kukaan ei nosta esiin hyötypuolia ?
Kyllähän psykiatriasta on jotain hyötyä ollut siinä vaiheessa, jos ihminen siitä prässistä leviää kuitenkin lopulta parempaan kuntoon, ja kykenee pääsemään elämässään eteenpäin.
Toki ihminen on itse tehnyt ison työn, mutta saanut kuitenkin apua ja tukea. Psykiatrian puolella on kyllä muutakin kuin lääkitystä, ja psykiatrian ulkopuoleltakin on tukea saatavissa.

Lue lisää

Niinno rohkenen väittää että paljon lääkityksen ns toimimiseksi niputetaan puhdasta plaseboa ja käytännössä spontaania paremmin voimista ajan kanssa.

Anonyymi00227 kirjoitti:

No luoja paratkoon, onneks ei mitään olennaista ihmisen henkiinjäännin kannalta. Kuvittele jos mt hoidosta olis jotain olennaista hyötyä.

En mä kyllä millään lääkkeillä ja psykoterapialla olisi hengissä säilynyt.
Rahaa piti saada ruokaan kun ei töissä pystynyt käymään.

Anonyymi00231 kirjoitti:

En luota enää diagnostiseenkaan malliin psykiatriassa jos harmit lääkkeistä voi olla monia monia monia kertoja pahempia kuin tila mitä hoidetaan, hups heijakkaa varastaa seksuaalisuuden, puhkaista univaikeuksia vietoituksessa, autonomisen hermoston häiriöitä, liikehäiriöitä (lue kiduttavaa sisäistä levottomuutta ja pakkoliikettä). Jos olisi vähän varotettu tai osattu edes ohjata vieroitusongelmissa

Itse en tule koskaan enkä milloinkaan luottamaan psykiatriaan elämässäni. Jos joku on tyytyväinen biologisen psykiatrian malliin, good for you. Toivottavasti olette tyytyväisiä sen tapaan hoitaa asioita myös vieroituksessa, sekä harmin sattuessa. Ja siihen että olette osa ei kontrolloitua lääketutkimusta pitkäaikaiskäytössä ja aivot sitten kehittyy lähemmäs 30:n ikään saakka. Tai jos lääkäri mutulla heittelee kemikaaleja aivoihisi, eri uppereita ja downeria

Terapialässytys on hieno homma ja se että joku ei identifioidu diagnoosiinsa liikaa. Mutta silti, kaikki hoidetaan biologisen psykiatrian oppisisältöjen mukaan - terapiaan pääsykin.

Lue lisää

Silloin jos ei luota mihinkään, ammattilaiset muka vain lässyttävät, jne., niin silloin kannattaa yrittää pysyä psyykkisesti kunnossa, niin ei tarvitse mennä psykiatrien juttusille.

Anonyymi00234 kirjoitti:

Niinno rohkenen väittää että paljon lääkityksen ns toimimiseksi niputetaan puhdasta plaseboa ja käytännössä spontaania paremmin voimista ajan kanssa.

Jos lääkitys olisi plaseboa, niin silloin siitä ei tulisi ainakaan niitä lääkehaittoja, joita oikeat lääkkeet näköjään joillekin aiheuttavat.
Jos haittavaikutuksia tulee, lääkettä ei voi väittää plaseboksi.

Anonyymi00234 kirjoitti:

Niinno rohkenen väittää että paljon lääkityksen ns toimimiseksi niputetaan puhdasta plaseboa ja käytännössä spontaania paremmin voimista ajan kanssa.

En tiedä paljonko kiitoksia annan systeemille joka tietämättä alkaa turruttaa tunteita, seksuaalisuutta aineilla, koukuttaa aineisiin, kertoo epätieteellistä soopaa kemiallisista häiriöistä, ei kerro hittoakaan infoa vaikutuksista kasvuun ja kehitykseen tai tutkimisvajeista, hankaluuksista lopettaa vaan maalaa kuvan joka on suoraan kuin defeat depression kampanjasta.

Sitten saa jonkun keinotekoisen pienen piristeen aineesta (tai sitten koko homma on muutenkin plaseboa kun itse käytännössä psykososiaalista tukea) melkein heti muka aloin plasebovaikutusta parin päivän sisään kun lääkkeen aloituksen jälkeen viikkoja pitäisi mennä että koko paska alkaa tehota ja olin muutenkin alkanut esim parantaa elintapoja jo ennen aloitusta ja esim kävin jo kävelyillä mikä osoitti halua käytännössä toimia itsensä eteen.

Avainsana oli riittävä tuki miksi aikanaan koin apua.

Mutta valitettavasti nuorena en osannut sanoa ei ja ymmärtää että lenkkireittikin olisi ollut ihan toimiva mahdollisesti. No, sitten olin koukussa tietämättäni, luullen muka jotenkin että lääke oli auttanut minua. Kunnes, heräsin apaattisena yksi päivä aivosähköiskuissa ekassa virroitusyrityksessä ja mietin mitä on tapahtunut ja en ole oma itseni. Ja pitkän aikaa olo oli ollut tosi oudon apaattinen

Terapiasta ei ollut minkään mittapuun hyötyä lääkkeissä itseymmärryksen kasvsmisessa. Ja no, en tiedä miten ihmistä auttaa muutenkaan ajatuksissa ajatella parantuvansa jostain reliabiliteetilta heikosta ns sairaudesta joka vaikuttaa aivokemioihin joka vie jonnekin aivan ihme poluille itseymmärryksessä

Voisin kiittää jos oikeasti lääkemääräys olisi eettistä mitä se ei ole koska eettisyys lähtee informoidusta suostumuksesta. Vedin tietämättäni psykoaktiivisra kemikaalia jonka luulin muka olevan joku hoito

Anonyymi00237 kirjoitti:

Jos lääkitys olisi plaseboa, niin silloin siitä ei tulisi ainakaan niitä lääkehaittoja, joita oikeat lääkkeet näköjään joillekin aiheuttavat.
Jos haittavaikutuksia tulee, lääkettä ei voi väittää plaseboksi.

Lue lisää

Se on just sitä plaseboa kun on jotain haittaa niin sitä kautta uskoo että on jotain hyötyä vaikka sitä ei todellisuudessa ole.

Anonyymi00232 kirjoitti:

Eiköhän se ole itsestään selvyys, että suurin osa psykoosisairaista menee elämässään eteenpäin. Ehkä siksi ne jotka eivät halua mennä elämässään eteenpäin, herättää niin helposti huomiota.

Lue lisää

Eiköhän kaikkien elämä mene eteenpäin ja hautaan.Kenenkään elämä täälä ei jää kesken oli miten terve tai sairas.

Anonyymi00239 kirjoitti:

Se on just sitä plaseboa kun on jotain haittaa niin sitä kautta uskoo että on jotain hyötyä vaikka sitä ei todellisuudessa ole.

Lääkepakettien haittaselosteissa sanotaan että kaikki ei saa kaikkia haittoja.Miksi näin sanotaan?
Tehään sarjassa pillereitä(esim risperidon) mihin tiettyihin pillereihin tyrkitään tuota haittaa ja tuota.
Ja näin saadaan jymäytettyä että haitat olisi potilaissa yksilöllisiä.
Ei voi tietysti saada kaikkia haittoja kukaan kun ne on pilleri/kautta paketti kohtaisia.

Anonyymi00212 kirjoitti:

Jos jotkut hyötyvät keskusteluterapiasta, heillä on täysi oikeus kehua sitä, se ei ole silloin mitään liioittelua. Toki kenties huonoja kokemuksia omaava ihminen voi ajatella kehumista liioitteluksi. Onko kamalan vaikeaa hyväksyä, että jotkut voivat hyötyä jostain, vaikka itse ei olisi hyötynyt ?

Lue lisää

Erittäin hyvä pointti ja asia taitaa olla juuri näin, ettei voida hyväksyä sitä, että suurin osa ihmisistä kuitenkin hyötyy tavalla tai toisella hoidosta.

Anonyymi00214 kirjoitti:

Täällä ei keskustellakaan vain ja ainoastaan sinusta ja sinun kokemuksistasi.
Jos joku mainitsee sairaudentunnottomuuden, ei hän taida juuri sinua henkilökohtaisesti tarkoittaa.

Lue lisää

Kyllä täällä valitettavasti keskustellaan, eikä ilmiötä saa kutsua narsismiksi.

Anonyymi00233 kirjoitti:

Niin raiskauksien uhritkin menee eteenpäin, ja yleensä heille harmia tuottanut henkilö oikeasti joutuu vastuuseen. Ei tapahdu psykiatriassa tai lääkeyhtiöiden kohdalla monestikaan niin että mikään taho oikeasti joutuisi vastuuseen mistään mitä tekee harmina ihmisille

Lue lisää

Niin ikävää kuin se onkin, niin raiskauksen uhrikin joutuu todistamaan sen että raiskaus on todellinen. Ihan samalla tavalla joutuu todistamaan, että on tapahtunut hoitovirheitä, ennen kuin voi verrata itseään oikan raiskauksen uhriksi.

https://www.is.fi/kotimaa/art-2000005952018.html

Anonyymi00234 kirjoitti:

Niinno rohkenen väittää että paljon lääkityksen ns toimimiseksi niputetaan puhdasta plaseboa ja käytännössä spontaania paremmin voimista ajan kanssa.

Eihän plasebolla ole mitään tekemistä sen kanssa, ettei pysty keskustelemaan psykiatrian lääkkeettömien hoitojen hyödyyistä?

Anonyymi00242 kirjoitti:

Erittäin hyvä pointti ja asia taitaa olla juuri näin, ettei voida hyväksyä sitä, että suurin osa ihmisistä kuitenkin hyötyy tavalla tai toisella hoidosta.

Hoitoon kun suostuu niin silloin ainakin varmemmin saa sairauslomaa ja kuntoutustukea.
Siinä mielessä hyötyy hoidosta.
Sairausloma ja kuntoutustuki on paljon parempi pohja toipumiselle kuin hoito.

Anonyymi00244 kirjoitti:

Niin ikävää kuin se onkin, niin raiskauksen uhrikin joutuu todistamaan sen että raiskaus on todellinen. Ihan samalla tavalla joutuu todistamaan, että on tapahtunut hoitovirheitä, ennen kuin voi verrata itseään oikan raiskauksen uhriksi.

https://www.is.fi/kotimaa/art-2000005952018.html

Lue lisää

Psykiatria on yhtä hoitovirhettä ja informoidun suostumuksen puutetta ja harmiin ei usein reagoida. Sekä brutaaleja hoitokeinoja kautta historian aivoihin kajoamisesta alkaen eri tavoin. Se on lähtökohta.

Anonyymi00250 kirjoitti:

Psykiatria on yhtä hoitovirhettä ja informoidun suostumuksen puutetta ja harmiin ei usein reagoida. Sekä brutaaleja hoitokeinoja kautta historian aivoihin kajoamisesta alkaen eri tavoin. Se on lähtökohta.

Lue lisää

Omat hoitovirheet mitä en saa todistettua lähti ihan alkumetreiltä:

Informoidun suostumuksen puute, vääristeltyä tietoa josta jätetty pois olennaisia seikkoja.

Ei mitään psykoedukaatiota muista keinoista miten niitä voi kokeilla ja lääkkeiden tuputtamista.

Itseymmärryksen viemistä sivuraiteille epätieteellisen tiedon tarjoamisessa lääkkeen toimintamekanismista.

Tietämättäni koekaniinina pitämistä vuosia kertomatta kuinka lyhyitä lääketutkimukset on ja nuoresta asti aivojen kyllästämistä aineilla vailla mitään kyseenalaistamista

Tuen ja ymmärryksen puute vieroituksessa syyttäen vain mielenterveyttä.

Kun lääkäri puski lisää aineita ja aiheutti kindling-reaktion, ja lopulta massiivisia harmeja kaikki nekin tulkittiin mt ongelmana.

Kun sain ekstrapyramidaalioireita niihin ei reagoitu. Tai reagoitiin käytyäni lisälääkkeitä läpi joka pahensi tilannetta merkittävästi.

Kun purin kauheassa olossa aineita, sekin oli mt ongelmaa ja kuulemma ei vieroitukseen liittyviä oireita koe purkaessa. No sovitaanko että ne on vaikka homeostaasin kehossasotkemisoireita

Kun toivuin paremmin lääkkeettä sitä kuitattiin vaan että ahaa ei tolle lääkkeitä enää kuitenkin muistaen tuputtaa niitä viimeiseen asti mutta onneksi minulla on itsesuojeluvaisto eli en ota jos tiedän miltä aineissa pahimmillaan tuntuu, en tietenkään koskaan sitä halua kokea enää jonkun usein lyhyen tähtäimen hyödyn takia.

Semmoista. Ainoa syy miksi en tee hoitovirheilmoitusta että nåen että psykiatria liikkuu kokoajan epäeettisillä vesillä. Aina. Saisi siinä kokoajan raapustaa kaikkea eikä kellään hitto kiinnosta. Aina voi vedota mt ongelmaan vaikka mt ongelma olisi korjautunut kun ajaa alas aineita. En halua triggeröityä tai vaivata mieltäni hoitovirheilmoilla, sitä paitsi niistä on vuosia aikaa

Anonyymi00240 kirjoitti:

Eiköhän kaikkien elämä mene eteenpäin ja hautaan.Kenenkään elämä täälä ei jää kesken oli miten terve tai sairas.

Päinvastoin. Elämä jää aina kesken, jos/kun ihminen kuolee.

Anonyymi00243 kirjoitti:

Kyllä täällä valitettavasti keskustellaan, eikä ilmiötä saa kutsua narsismiksi.

Miksi ajattelet, että täällä keskusteltaisiin juuri, ja vain sinusta ?

Anonyymi00251 kirjoitti:

Omat hoitovirheet mitä en saa todistettua lähti ihan alkumetreiltä:

Informoidun suostumuksen puute, vääristeltyä tietoa josta jätetty pois olennaisia seikkoja.

Ei mitään psykoedukaatiota muista keinoista miten niitä voi kokeilla ja lääkkeiden tuputtamista.

Itseymmärryksen viemistä sivuraiteille epätieteellisen tiedon tarjoamisessa lääkkeen toimintamekanismista.

Tietämättäni koekaniinina pitämistä vuosia kertomatta kuinka lyhyitä lääketutkimukset on ja nuoresta asti aivojen kyllästämistä aineilla vailla mitään kyseenalaistamista

Tuen ja ymmärryksen puute vieroituksessa syyttäen vain mielenterveyttä.

Kun lääkäri puski lisää aineita ja aiheutti kindling-reaktion, ja lopulta massiivisia harmeja kaikki nekin tulkittiin mt ongelmana.

Kun sain ekstrapyramidaalioireita niihin ei reagoitu. Tai reagoitiin käytyäni lisälääkkeitä läpi joka pahensi tilannetta merkittävästi.

Kun purin kauheassa olossa aineita, sekin oli mt ongelmaa ja kuulemma ei vieroitukseen liittyviä oireita koe purkaessa. No sovitaanko että ne on vaikka homeostaasin kehossasotkemisoireita

Kun toivuin paremmin lääkkeettä sitä kuitattiin vaan että ahaa ei tolle lääkkeitä enää kuitenkin muistaen tuputtaa niitä viimeiseen asti mutta onneksi minulla on itsesuojeluvaisto eli en ota jos tiedän miltä aineissa pahimmillaan tuntuu, en tietenkään koskaan sitä halua kokea enää jonkun usein lyhyen tähtäimen hyödyn takia.

Semmoista. Ainoa syy miksi en tee hoitovirheilmoitusta että nåen että psykiatria liikkuu kokoajan epäeettisillä vesillä. Aina. Saisi siinä kokoajan raapustaa kaikkea eikä kellään hitto kiinnosta. Aina voi vedota mt ongelmaan vaikka mt ongelma olisi korjautunut kun ajaa alas aineita. En halua triggeröityä tai vaivata mieltäni hoitovirheilmoilla, sitä paitsi niistä on vuosia aikaa

Lue lisää

Päästä irti menneisyydestä, ja ala elää tätä päivää.
Menneet ovat yleensä menneitä.
Kerrot kaikesta jo menneinä tapahtumina, jos nyt on paremmin, keskity tähän hetkeen.

Anonyymi00254 kirjoitti:

Päinvastoin. Elämä jää aina kesken, jos/kun ihminen kuolee.

Ei jää kesken.
Kaikille täälä on määrätty oma aika elää.Kuoleman yli ei voi kukaan päästä.

Anonyymi00257 kirjoitti:

Ei jää kesken.
Kaikille täälä on määrätty oma aika elää.Kuoleman yli ei voi kukaan päästä.

Et ole ymmärtänyt mitä tarkoitin elämän kesken jäämisellä.
Tietenkin meistä jokainen kuolee joskus, sekin kuuluu elämään.

Anonyymi00259 kirjoitti:

Et ole ymmärtänyt mitä tarkoitin elämän kesken jäämisellä.
Tietenkin meistä jokainen kuolee joskus, sekin kuuluu elämään.

Ymmärsin joo.
Se voi inhimillisesti tuntua että elämä jää kesken.Raamatussa kuiteski sanotaan että kaikkien ihmisten elämän päivät ovat luetut ennen kuin on edes syntynyt.
Elämän pituus on kämmenen leveys tai ei yhtään mitään.Sanoo Raamattu.

Anonyymi00241 kirjoitti:

Lääkepakettien haittaselosteissa sanotaan että kaikki ei saa kaikkia haittoja.Miksi näin sanotaan?
Tehään sarjassa pillereitä(esim risperidon) mihin tiettyihin pillereihin tyrkitään tuota haittaa ja tuota.
Ja näin saadaan jymäytettyä että haitat olisi potilaissa yksilöllisiä.
Ei voi tietysti saada kaikkia haittoja kukaan kun ne on pilleri/kautta paketti kohtaisia.

Lue lisää

Selosteessa sanotaan etteivät kaikki saa kaikkia haittoja juuri siitä syystä, koska kaikki eivät saa kaikkia haittoja.

Anonyymi00193 kirjoitti:

Summaat kyllä tämän foorumin perisynnit helvetin hienosti. Siinä vaiheessa kun kirjoittajat eivät kykene eroittamaan olemista ja tekemistä toisistaan, niin onhan se selvä, että teksti menee sellaiseksi oksennukseksi, että eihän siitä tule herttasta hevon ittteensä.

Vaikka toisin toivon, niin en yhtään ihmettele, että miksi tämäkin hallitus potkii teitä päähän. Ottakaa se pää pois pyllystä, ja tehkää rakentavaa kritiikkiä, niin ehkä asiat voivat tulevaisuudessa parantua.

Lue lisää

Miten tämä hallitus on potkinut minua päähän? En kyllä ole moista kokenut.

Anonyymi00080 kirjoitti:

Naisiakin on erilaisia. Kaikki eivät edes halua lapsia ja rikasta miestä. Kaikki eivät halua olla kotiäitejä, eikä pullantuoksuisia isoäitejä.
Miksi elämässä pitäisi kilpailla muiden kanssa ? Kenties on parempi kun elää omaa elämäänsä, omannäköistä. Ei elämää tarvitse viettää tavalla, miten muut muka haluavat jonkun toisen sitä elävän.
Siihenhän tämä some on vaikuttanut, kun somessa jotkut "leveilee" ihanalla ja täydellisellä elämällään, vaikka se ei todellisuudessa sellaista kenelläkään aina ole, ja sitten jotkut ovat kateellisia, pitävät itseään epäonnistuneina ja huonoina, kun eivät ole itse onnistuneet samaan. Some on saanut paljon ikäviä juttuja aikaan, vaikuttanut moniin ihmisiin ei- suotuisalla tavalla, vaikka toki somessa on hyvätkin puolensa.

Lue lisää

"Miksi elämässä pitäisi kilpailla muiden kanssa ? Kenties on parempi kun elää omaa elämäänsä, omannäköistä. Ei elämää tarvitse viettää tavalla, miten muut muka haluavat jonkun toisen sitä elävän."

Siis tämän kommentin ei voi heittää kuin sosiaalituilla eläjä. Kokeilepa hakea töitä nykypäivänä ja kirjoita tuo uudelleen. Kiitos.

Anonyymi00306 kirjoitti:

"Miksi elämässä pitäisi kilpailla muiden kanssa ? Kenties on parempi kun elää omaa elämäänsä, omannäköistä. Ei elämää tarvitse viettää tavalla, miten muut muka haluavat jonkun toisen sitä elävän."

Siis tämän kommentin ei voi heittää kuin sosiaalituilla eläjä. Kokeilepa hakea töitä nykypäivänä ja kirjoita tuo uudelleen. Kiitos.

Lue lisää

Kiitos kauniista näkemyksistä, mutta en elä minkäänlaisilla tuilla.
En tainnut tarkoittaa kuitenkaan työelämää, tai sen vaativuutta, ennemminkin ihan vain ihmisyyttä.

Kiitos tiedosta, vaikka kyllä varmaan eliniän aikana ehtii kertyä elimistöön jos vaikka mitä.
Elämä on.

Mitä sitten ? Onhan se hyvä, että edes vähän. Eikä tämä täysin monologia ole kuitenkaan.

Anonyymi00135 kirjoitti:

Mitä sitten ? Onhan se hyvä, että edes vähän. Eikä tämä täysin monologia ole kuitenkaan.

Vai että tärähtänyt. No sovitaan sitten niin. Ei minua haittaa adjektiivisi jos noin asian koet.

Anonyymi00145 kirjoitti:

Vai että tärähtänyt. No sovitaan sitten niin. Ei minua haittaa adjektiivisi jos noin asian koet.

Olen tuo, joka kysyi " mitä sitten". En käyttäisi tuollaisia adjektiiveja (tärähtänyt??).

Minua niin kovasti harmittaa, että nämä keskustelut on jo heti aloituksesta lähtien sellaista "sairaan" ihmisen trollausta. Vaikka tälläkin foorumilla voisi teoriassa olla hyvinkin hedelmällistä ja objektiivista keskustelua jopa osittain samoista mielenterveydenhoitoon liittyvistä ongelmakohdista.

Anonyymi00167 kirjoitti:

Minua niin kovasti harmittaa, että nämä keskustelut on jo heti aloituksesta lähtien sellaista "sairaan" ihmisen trollausta. Vaikka tälläkin foorumilla voisi teoriassa olla hyvinkin hedelmällistä ja objektiivista keskustelua jopa osittain samoista mielenterveydenhoitoon liittyvistä ongelmakohdista.

Lue lisää

No kysehän ei ole trollauksesta lainkaan,vaikka käytän voimakasta kieltä ja ilmaisuja. Huomasin videon tänään jossa J. Moncrieff niminen psykiatri puhuu juuri tästä historiasta liittyen masennuslääkkeiden kampanjointiin ja biologisen paradigman tuomisesta esille vahvasti joka on näkynyt lääkkeiden määräyskäytännöissä ja informed consentissa esim minulle eli sillä on ollut monen elämään liittyviä seurauksia https://www.instagram.com/reel/DY7NbPpDaZp/?igsh=NDZyYnBpZ3BvZTBm

Jo on tuokin "rakentavasti esitetty kritiikki". Enemmänkin haukkumista.

Anonyymi00197 kirjoitti:

Jo on tuokin "rakentavasti esitetty kritiikki". Enemmänkin haukkumista.

Mutta sen huonon kritiikin taustalla on vinha perä. Miten kourallinen ihmisiä pystyy generoimaan niin paljon tekstiä tänne ilman että sillä on mitään järkevää lukijakuntaa?

Jos ihmisellä on mahdollisuus tehdä "salonkikelpoista kritiikkiä" tai "hullujen jorinoita" niin onko se tietoinen valinta kumpaa ihminen haluaa tai pystyy tekemään?

Osaatko ajatella, että ihmisillä on erilaisia mielipiteitä, erilaisia kokemuksia, jne. ?
Se ei ole haukkumista, jos on jostain eri mieltä kuin toinen.

Anonyymi00221 kirjoitti:

Osaatko ajatella, että ihmisillä on erilaisia mielipiteitä, erilaisia kokemuksia, jne. ?
Se ei ole haukkumista, jos on jostain eri mieltä kuin toinen.

Silloin, kun jotakin kirjoittajaa, tai ryhmittymää ryhdytään sanallisesti haukkumaan väittämällä hulluksi, tärähtäneeksi, narsistiksi, tyhmäksi, tai sairaudentunnottomaksi, se on haukkumista, eikä mitään muuta. On ihan turha tulla väittämään sitä joksikin muuksi.

Jos ei pidä jonkun esittämistä mielipiteistä, sen pystyy ohittamaan, eikä tarvitse tulla trollaamaan, haukkumaan, eikä syyttelemään aiheettomasti.

Asiallinen keskustelu ja hyvät käytöstavat (jotka ovat sivistynyttö käytöstä) on jokaisen hyvä muistaa ja mielessä. Vaikka meillä olisi jostakin mikä tahansa mielipide, sitä ei ole pakko sanoa ääneen, tai kirjoittaa.

Anonyymi00223 kirjoitti:

Silloin, kun jotakin kirjoittajaa, tai ryhmittymää ryhdytään sanallisesti haukkumaan väittämällä hulluksi, tärähtäneeksi, narsistiksi, tyhmäksi, tai sairaudentunnottomaksi, se on haukkumista, eikä mitään muuta. On ihan turha tulla väittämään sitä joksikin muuksi.

Jos ei pidä jonkun esittämistä mielipiteistä, sen pystyy ohittamaan, eikä tarvitse tulla trollaamaan, haukkumaan, eikä syyttelemään aiheettomasti.

Asiallinen keskustelu ja hyvät käytöstavat (jotka ovat sivistynyttö käytöstä) on jokaisen hyvä muistaa ja mielessä. Vaikka meillä olisi jostakin mikä tahansa mielipide, sitä ei ole pakko sanoa ääneen, tai kirjoittaa.

Lue lisää

Haukkuminen on tietysti aina väärin.

Mutta suurin osa mitä minäkin olen tässä keskusteluja seurannut, niin teksitssä puhutaan enemmän ilmiöistä. Esimerkiksi niin, että narsistit tai sairaudentunnottomat eivät pysty tekemään sitä tai tätä tai ovat sellaisia ja tällaisia. Jonka jälkeen ihmiset ilmoittautuuvat vapaaehtoiseksi.

Ainoa selkeä ero on tämä tyhmäksi haukkuminen, joka on todella suoraa ja henkilöön käytää.

Mutta tämä nyt on vain minun mielipiteeni. Nettikeskustelut tuntuu luonteeltaan olevan sellaisia, että niissä tulee helposti ylilyöntejä.

Anonyymi00247 kirjoitti:

Haukkuminen on tietysti aina väärin.

Mutta suurin osa mitä minäkin olen tässä keskusteluja seurannut, niin teksitssä puhutaan enemmän ilmiöistä. Esimerkiksi niin, että narsistit tai sairaudentunnottomat eivät pysty tekemään sitä tai tätä tai ovat sellaisia ja tällaisia. Jonka jälkeen ihmiset ilmoittautuuvat vapaaehtoiseksi.

Ainoa selkeä ero on tämä tyhmäksi haukkuminen, joka on todella suoraa ja henkilöön käytää.

Mutta tämä nyt on vain minun mielipiteeni. Nettikeskustelut tuntuu luonteeltaan olevan sellaisia, että niissä tulee helposti ylilyöntejä.

Lue lisää

Tuo narsisti-, sairaudentunnottomuushokeminen täyttää trollailun merkit

Anonyymi00249 kirjoitti:

Tuo narsisti-, sairaudentunnottomuushokeminen täyttää trollailun merkit

Itse näkisin, että se jatkuva virheellisen tiedon syöttäminen on trollausta, mutta kuka sen mitenkin ymmärtää.

Anonyymi00252 kirjoitti:

Itse näkisin, että se jatkuva virheellisen tiedon syöttäminen on trollausta, mutta kuka sen mitenkin ymmärtää.

Niin mikä oli virheellistä tietoa. Häh.

Anonyymi00253 kirjoitti:

Niin mikä oli virheellistä tietoa. Häh.

En usko että kukaan kuolevainen pystyy korjaamaan sitä väärän tiedon määrää mitä täällä levitetään, mutta on tullut mieleen, että jos kouluttaisi jonkun tekoäly agentin, joka väsymättä korjaisi kaikki väärät väittämät.

Anonyymi00258 kirjoitti:

En usko että kukaan kuolevainen pystyy korjaamaan sitä väärän tiedon määrää mitä täällä levitetään, mutta on tullut mieleen, että jos kouluttaisi jonkun tekoäly agentin, joka väsymättä korjaisi kaikki väärät väittämät.

Lue lisää

Ei tekoälyagenttikaan pystyisi korjaamaan väärää tietoa levittävän ihmisen "tietoisuutta".
Tekoälyagentti voisi ehkä korjata vääriä väittämiä, mutta se ei korjaa ihmisiä.

Anonyymi00249 kirjoitti:

Tuo narsisti-, sairaudentunnottomuushokeminen täyttää trollailun merkit

Periaatteessa kyllä, mutta tässä tapauksessa uskallan olla myös eri mieltä.

Asioista pitää pystyä puhumaan niiden oikeilla nimillä, ja jo se että narsismista tai sairaudentunnottomuduesta itsestään ei täällä kyetä puhumaan niin kertoo jo jotain niistä ongelmista mitä tähän liittyy.

Geneerisesti sanottuna, tällä foorumilla esitetään hyvin paljon virheellisiä ja valheellisiä väittämiä, jotka on ammuttu alas jo useaan otteeseen. Ja vasta argumentit on yleensä minä, minä, minä, tasoa.

Mikä se saa ihmisen jatkuvasti valhettelemaan? Onko se trollausta, onko se sairautta, vai vaan sitä narsismia, ettei voi hyväksyä sitä että se oma subjektiivinen kokemus ei olekkaan absoluuttinen totuus?

Minun ohje on että valittamista vähemmälle, ja aitoa rakentavaa kritiikkiä tilalle, niin ei tarvitse aina kahden kuukauden välein kinastella siitä, että kuka täällä trollaa ja ketä.

Anonyymi00374 kirjoitti:

Periaatteessa kyllä, mutta tässä tapauksessa uskallan olla myös eri mieltä.

Asioista pitää pystyä puhumaan niiden oikeilla nimillä, ja jo se että narsismista tai sairaudentunnottomuduesta itsestään ei täällä kyetä puhumaan niin kertoo jo jotain niistä ongelmista mitä tähän liittyy.

Geneerisesti sanottuna, tällä foorumilla esitetään hyvin paljon virheellisiä ja valheellisiä väittämiä, jotka on ammuttu alas jo useaan otteeseen. Ja vasta argumentit on yleensä minä, minä, minä, tasoa.

Mikä se saa ihmisen jatkuvasti valhettelemaan? Onko se trollausta, onko se sairautta, vai vaan sitä narsismia, ettei voi hyväksyä sitä että se oma subjektiivinen kokemus ei olekkaan absoluuttinen totuus?

Minun ohje on että valittamista vähemmälle, ja aitoa rakentavaa kritiikkiä tilalle, niin ei tarvitse aina kahden kuukauden välein kinastella siitä, että kuka täällä trollaa ja ketä.

Lue lisää

Vaikuttaa, että jokaisella on vain se oma totuus. Olisi hyvä ajatella vähän laajemmin, olemme kuitenkin yksilöitä.
Sairaudentunnottomuus ei tarkoita aina, että ihminen olisi narsisti. Se onkin aika outoa, että jotkut vetävät heti narsismin esille, kun tulee jotain "vääntöä" psyyken asioista.

Jospa nyt vaikka alottaisit sillä että pyydät ylläpidon luomaan hoidon vastustus tai hoidon kritisointi osion ja katsotaan sitten kuka haukkuu ja ketä.

Onko pakko aina haukkua, tai aina kehua ? Tuohonkin on kultainen keskitie olemassa.
Kolikossa on aina kaksi puolta.

Anonyymi00203 kirjoitti:

Jospa nyt vaikka alottaisit sillä että pyydät ylläpidon luomaan hoidon vastustus tai hoidon kritisointi osion ja katsotaan sitten kuka haukkuu ja ketä.

Ihan hyvä pointti. Koko foorumi on täynnä, enemmän tai vähemmän sairaanloista vihapuhetta tiettyä ammattiryhmää kohtaan, mutta sitä ei sitten saa sanoa ääneen, että miten sairasta se teksti on, kun siitä voi vetää sen johtopäätöksen, että ehkä se kirjoittajakaan ei sitten niin terve ole.

Voisi tosiaan olettaa, että vuosien saatossa olisi ollut jo aikaa pyytää hoidonvastustukselle omaa foorumiosiota, niin, ettei jokainen osio olisi täynnä yhtä ja samaa, mutta ehkä se asiallinen kritiikki, ei tässä sitten olekkaan se olennaisin asia.

Anonyymi00262 kirjoitti:

Ihan hyvä pointti. Koko foorumi on täynnä, enemmän tai vähemmän sairaanloista vihapuhetta tiettyä ammattiryhmää kohtaan, mutta sitä ei sitten saa sanoa ääneen, että miten sairasta se teksti on, kun siitä voi vetää sen johtopäätöksen, että ehkä se kirjoittajakaan ei sitten niin terve ole.

Voisi tosiaan olettaa, että vuosien saatossa olisi ollut jo aikaa pyytää hoidonvastustukselle omaa foorumiosiota, niin, ettei jokainen osio olisi täynnä yhtä ja samaa, mutta ehkä se asiallinen kritiikki, ei tässä sitten olekkaan se olennaisin asia.

Lue lisää

Yleensä en koskaan mene tekemään kenestäkään mitään diagnoosia. Mutta eikö sekin ole tavallaan jonkinlainen osoitus narsismista, tai jostakin sairaudesta, että näkee kaiken esitetyn kritiikin vihapuheena?

Ihan samalla tavalla tälle keskustelupalstalle voisi perustaa hoidonkehumislokeron. Sitten nähtäisiinkin, tulisiko sinne kovinkaan paljon ihmisiä kommentoimaan mitään. Ellei sitten joku, tai jotkut tehtailisi sinne useamman kerran.

Jos esim. joku sanoo, että hänellä ei ole ollut sellaisia kokemuksia, että olisi annettu esim. psykososiaalista tukea vaikeisiin elämäntilanteisiin ja olosuhteisiin ja että näkee, että mt-hoito on keskittynyt liian paljon diagnosointiin ja kaikkia oireita hoidetaan pääasiassa lääkkeillä, niin en nyt kyllä ihan ymmärrä, jos joku näkee sen vihapuheena jotakin ammattiryhmittymää kohtaan. Jos sen sen kirjoittelun näkee vihapuheena, niin sitten on jotakin vikaa lukemisen ymmärtämisessä. Toki asiat voi ymmärtää jopa tahallaan väärin.

Anonyymi00263 kirjoitti:

Yleensä en koskaan mene tekemään kenestäkään mitään diagnoosia. Mutta eikö sekin ole tavallaan jonkinlainen osoitus narsismista, tai jostakin sairaudesta, että näkee kaiken esitetyn kritiikin vihapuheena?

Ihan samalla tavalla tälle keskustelupalstalle voisi perustaa hoidonkehumislokeron. Sitten nähtäisiinkin, tulisiko sinne kovinkaan paljon ihmisiä kommentoimaan mitään. Ellei sitten joku, tai jotkut tehtailisi sinne useamman kerran.

Jos esim. joku sanoo, että hänellä ei ole ollut sellaisia kokemuksia, että olisi annettu esim. psykososiaalista tukea vaikeisiin elämäntilanteisiin ja olosuhteisiin ja että näkee, että mt-hoito on keskittynyt liian paljon diagnosointiin ja kaikkia oireita hoidetaan pääasiassa lääkkeillä, niin en nyt kyllä ihan ymmärrä, jos joku näkee sen vihapuheena jotakin ammattiryhmittymää kohtaan. Jos sen sen kirjoittelun näkee vihapuheena, niin sitten on jotakin vikaa lukemisen ymmärtämisessä. Toki asiat voi ymmärtää jopa tahallaan väärin.

Lue lisää

Edelliseen tekstiin vielä muutama lisäys. Jos jollakin on ihan oikeasti huonoja kokemuksia, tai kokee, että hoito on liian kapea-alaisesti keskittynyttä, tai hoidon laatu on suppeata, niin mitä virheellistä siinä havainnossa on? Esimerkiksi yksilön vaikeat elämäntilanteet ja olosuhteet eivät yleensä kovin paljon alalla olevia kiinnosta. Se fokus on sairauksien hoitamisessa ja kaikki yksilön oireet nähdään jonakin merkkinä ja todisteena jostakin sairaudesta. Eikä tämäkään toteamus mikään virheellinen, tai valehtelua. Kyllä käsittääkseni ne hoitolinjaukset ja hoidon sisällöt olleet kutakuinkin samanlaiset monen vuosikymmenen ajan. Toki sekin on totta, että systeemissä tapahtuu paljon potilaiden priorisoimista. Eli joillekin se annettava hoito on lähinnä vain ne annetut diagnoosit ja lääkemääräykset, ja mikäli potilas käy avopuolella, niin sielläkin lähinnä vain seurataan vointia ja lääkitysten käyttöä. Eikä tämäkään toteamus mitään valehtelua.

SSRI ja SNRI- lääkkeiden vaikutukset sukupuolielämään ovat myöskin totta joidenkin kohdalla. Joten ei sitäkään voi väittää, että jos joku oikeasti kertoo omista kokemuksistaan, että se olisi asioiden vääristelyä, virheellistä, tai valehtelua. Koska näistä asioista on ollut jo muillakin verkkosivustoilla ihmisten omakohtaisesti kertomana. Että sitten pitäisi jo vetää aika makaaberi väite, että he kaikki vain kuvittelevat ja valehtelevat. Ja kyllähän siitä asiasta on myöskin maininta lääkeselosteessa. Se on väärin mennä väittämään, että ihmiset valehtelevat.

Anonyymi00262 kirjoitti:

Ihan hyvä pointti. Koko foorumi on täynnä, enemmän tai vähemmän sairaanloista vihapuhetta tiettyä ammattiryhmää kohtaan, mutta sitä ei sitten saa sanoa ääneen, että miten sairasta se teksti on, kun siitä voi vetää sen johtopäätöksen, että ehkä se kirjoittajakaan ei sitten niin terve ole.

Voisi tosiaan olettaa, että vuosien saatossa olisi ollut jo aikaa pyytää hoidonvastustukselle omaa foorumiosiota, niin, ettei jokainen osio olisi täynnä yhtä ja samaa, mutta ehkä se asiallinen kritiikki, ei tässä sitten olekkaan se olennaisin asia.

Lue lisää

Edellinen mielipide käy hyvästä seuraavasta esimerkistä: Ilman vailla mitään perusteita olevia syytöksiä vain mielipiteidensä ilmaisijoita kohtaan. Eikä minkäänlaisia todisteita mielipiteiden ja kritiikin esittäneitä vastaan. Muuta kuin jo valmiiksi otettua asenteellisuutta, leimaamista ja tyhjänpäiväistä haukkumista milloin miksikin, milloin sairaudentunnottomaksi ja sairaaksi, milloin miksikin. Omat kokemukset ovat empiiristä tietoa, mutta se näyttää joiltakin unohtuvan täysin. Ja kun puuttuu itseltä kaikki kunnolliset perustelut, todisteet, näyttö ja kunnolliset argumentit omille mielipiteille, niin alkaa se haukkuminen, panettelu ja mielipiteidensä ilmaisijoiden väittäminen, että he muka kirjoittavat virheellistä, väärää, tai valheisiin perustuvia kommentteja, ilman siihen kuuluvaa oikeutusta. Sitä voisi hyvällä syyllä kutsua rasismiksi ja ihmisoikeusloukkaukseksi.

Tätä on suomalainen keskustelu!

Anonyymi00263 kirjoitti:

Yleensä en koskaan mene tekemään kenestäkään mitään diagnoosia. Mutta eikö sekin ole tavallaan jonkinlainen osoitus narsismista, tai jostakin sairaudesta, että näkee kaiken esitetyn kritiikin vihapuheena?

Ihan samalla tavalla tälle keskustelupalstalle voisi perustaa hoidonkehumislokeron. Sitten nähtäisiinkin, tulisiko sinne kovinkaan paljon ihmisiä kommentoimaan mitään. Ellei sitten joku, tai jotkut tehtailisi sinne useamman kerran.

Jos esim. joku sanoo, että hänellä ei ole ollut sellaisia kokemuksia, että olisi annettu esim. psykososiaalista tukea vaikeisiin elämäntilanteisiin ja olosuhteisiin ja että näkee, että mt-hoito on keskittynyt liian paljon diagnosointiin ja kaikkia oireita hoidetaan pääasiassa lääkkeillä, niin en nyt kyllä ihan ymmärrä, jos joku näkee sen vihapuheena jotakin ammattiryhmittymää kohtaan. Jos sen sen kirjoittelun näkee vihapuheena, niin sitten on jotakin vikaa lukemisen ymmärtämisessä. Toki asiat voi ymmärtää jopa tahallaan väärin.

Lue lisää

En puhu kenestäkään henkilökohtaisesti, mutta en ihmettele jos joku ei kestä totuutta.

Jos tällä foorumilla ei valehdeltaisi, niin täällä ei olisi jatkuvaa tarvetta korjata virheellisiä väittämiä. Jo pelkästään se, että virheellisten väittämien korjaamista pidetään hoidon kehumisena, kertoo jo siitä kieroutuneesta narratiivista, mitä tänne yritetään syöttää.

Ennen kuin ehdottaa hoidonkehumislokeroa, niin voi käydä katsomassa viiden viimeisen vuoden takaa, montako hoidon kehumis ketjua tänne on aloitettu, ja siitä voi laskea että onko sellaiselle lokerolle tarvetta? Samalla kun siellä on niitä etsimässä, niin voi laskea että montako hoidonvastustus ketjua löytyy, ja pähkäillä että kumpi täällä estää enemmän, sitä foorumin alkuperäistä ajatusta, missä eri MT-ongelmista kärsivät ihmiset antavat vertaistukea toisilleen.

Foorumilla esiintyvistä valheista isoin liittyy siihen, että mistä ja miten mielenterveysongelmat ovat syntyneet. Valhe esiintyy, niin yksilön tasolla kuin yhteiskunnankin tasolla. Mielenterveysongelmat eivät ole syntyneet siitä että ollaan keksitty diagnoosit, tai että joku on keksinyt lääkkeitä, eikä myöskään siitä, että täälläkin liikkuville yksilöille niitä on annettu. Mielenterveysongelmia on aina ollut, ja tulee aina olemaan, eikä ne liity mitenkään lääkkeisiin tai siihen että saako joku diagnoosin vai ei.

Valheen ongelma on se, että kun sille tielle lähtee, niin siinä joutuu valhetta peittämään toisella valheella.

Nyt ei siis puhuta siitä, etteikö voisi puhua omista kokemuksistaan, eikä siitä, etteikö voisi objektiivisesti tuoda esille mielenterveyteen, tai sen hoitoon liittyviä epäkohtia, vaan siitä, että valhettelijalla on tarve käyttää näitä näkökulmia luovasti, niin että se omassa päässä asuva valhe säilyy kokonaisena.

Aina kun täällä joku puhuu hoidosta objektiivisesti, niin kriitikon vastaus on aina, ettei voi pitää paikkaansa, koska heidän subjektiivinen kokemus on erilainen. Ja sama tietysti toisinpäin, kun joku muistuttaa ettei kyse ole vain heistä.

Kuinka monta kertaa, tai monen ihmisen se täytyy huomauttaa ettei kyse ole vain yhdestä ihmisestä? Narsisti on helposti tunnistettavissa, listalla narsismiin liittyvistä paheista. Ei siis sillä lapsellisella ”ite oot” huutelulla.

Millä sanalla sinä kuvailisit näitä ilmiötä ja tai mikä sitä mahtaisi aiheuttaa, jos lukuisista korjauksista huolimatta se vain jatkuu?

Mutta kyllä, maailma on sillä tavalla asenteellinen, että jos et pysty kritisoimaan objektiivisesti, tai erottamaan sitä että mikä on ihmisen oma subjektiivinen kokemus, etkä kykene ottamaan vastaan sitä kritiikkiä, millä voisit korjata sitä omaa kritiikkiä paremmaksi, niin joudut kinastelemaan hamaan loppuun asti, niiden ihmisten kanssa jotka kertovat sinulle, että miten se maailma toimii.

On siis ihan teistä itsestänne kiinni, että pidetäänkö teidän kritiikkiä hullujen jorinoina, vai saisitteko siihen sen verran järkeä, että joku voisi ottaa sen vakavasti.

Anonyymi00273 kirjoitti:

En puhu kenestäkään henkilökohtaisesti, mutta en ihmettele jos joku ei kestä totuutta.

Jos tällä foorumilla ei valehdeltaisi, niin täällä ei olisi jatkuvaa tarvetta korjata virheellisiä väittämiä. Jo pelkästään se, että virheellisten väittämien korjaamista pidetään hoidon kehumisena, kertoo jo siitä kieroutuneesta narratiivista, mitä tänne yritetään syöttää.

Ennen kuin ehdottaa hoidonkehumislokeroa, niin voi käydä katsomassa viiden viimeisen vuoden takaa, montako hoidon kehumis ketjua tänne on aloitettu, ja siitä voi laskea että onko sellaiselle lokerolle tarvetta? Samalla kun siellä on niitä etsimässä, niin voi laskea että montako hoidonvastustus ketjua löytyy, ja pähkäillä että kumpi täällä estää enemmän, sitä foorumin alkuperäistä ajatusta, missä eri MT-ongelmista kärsivät ihmiset antavat vertaistukea toisilleen.

Foorumilla esiintyvistä valheista isoin liittyy siihen, että mistä ja miten mielenterveysongelmat ovat syntyneet. Valhe esiintyy, niin yksilön tasolla kuin yhteiskunnankin tasolla. Mielenterveysongelmat eivät ole syntyneet siitä että ollaan keksitty diagnoosit, tai että joku on keksinyt lääkkeitä, eikä myöskään siitä, että täälläkin liikkuville yksilöille niitä on annettu. Mielenterveysongelmia on aina ollut, ja tulee aina olemaan, eikä ne liity mitenkään lääkkeisiin tai siihen että saako joku diagnoosin vai ei.

Valheen ongelma on se, että kun sille tielle lähtee, niin siinä joutuu valhetta peittämään toisella valheella.

Nyt ei siis puhuta siitä, etteikö voisi puhua omista kokemuksistaan, eikä siitä, etteikö voisi objektiivisesti tuoda esille mielenterveyteen, tai sen hoitoon liittyviä epäkohtia, vaan siitä, että valhettelijalla on tarve käyttää näitä näkökulmia luovasti, niin että se omassa päässä asuva valhe säilyy kokonaisena.

Aina kun täällä joku puhuu hoidosta objektiivisesti, niin kriitikon vastaus on aina, ettei voi pitää paikkaansa, koska heidän subjektiivinen kokemus on erilainen. Ja sama tietysti toisinpäin, kun joku muistuttaa ettei kyse ole vain heistä.

Kuinka monta kertaa, tai monen ihmisen se täytyy huomauttaa ettei kyse ole vain yhdestä ihmisestä? Narsisti on helposti tunnistettavissa, listalla narsismiin liittyvistä paheista. Ei siis sillä lapsellisella ”ite oot” huutelulla.

Millä sanalla sinä kuvailisit näitä ilmiötä ja tai mikä sitä mahtaisi aiheuttaa, jos lukuisista korjauksista huolimatta se vain jatkuu?

Mutta kyllä, maailma on sillä tavalla asenteellinen, että jos et pysty kritisoimaan objektiivisesti, tai erottamaan sitä että mikä on ihmisen oma subjektiivinen kokemus, etkä kykene ottamaan vastaan sitä kritiikkiä, millä voisit korjata sitä omaa kritiikkiä paremmaksi, niin joudut kinastelemaan hamaan loppuun asti, niiden ihmisten kanssa jotka kertovat sinulle, että miten se maailma toimii.

On siis ihan teistä itsestänne kiinni, että pidetäänkö teidän kritiikkiä hullujen jorinoina, vai saisitteko siihen sen verran järkeä, että joku voisi ottaa sen vakavasti.

Lue lisää

Olen huomannut, että jotkut ottavat kaiken henkilökohtaisesti itseensä, vaikka ei tarvitsisi.
Anonyymit kirjoittelijat suoltavat kommenttejaan, ja lukjiat luulevat, että juuri heitä syyllistetään.
Täällä kun tuskin tarkoitetaan ketään henkilökohtaisesti, ja vieläpä kaikki toisilleen tuiki tuntemattomia. Kukaan ei voi sille mitään, mitä joku toinen kirjoittaa, mutta ei kirjoituksista kannata itseensä ottaa.
Tiedän kyllä itse mt-kuntoutujana, kuinka sairaana ollessani itsetuntonikin oli aika heikoissa kantimissa, ja syyttelin itseäni aivan turhista asioista.
Olen samaa mieltä, että psyykkisten sairauksien takia on psykiatria ja lääkkeetkin kehitelty, ei siksi, että niillä saataisiin ihmiset sairaiksi. Toki millä vain lääkkeellä voi olla haittavaikutuksia, muillakin kuin vain psyyken hoitoon tarkoitetuilla. Ja haittavaikutuksia voi tulla niin terveemmällekin kuin sairaammallekin, jos on tullakseen, ei siinä sinänsä eroa ole.

Anonyymi00274 kirjoitti:

Olen huomannut, että jotkut ottavat kaiken henkilökohtaisesti itseensä, vaikka ei tarvitsisi.
Anonyymit kirjoittelijat suoltavat kommenttejaan, ja lukjiat luulevat, että juuri heitä syyllistetään.
Täällä kun tuskin tarkoitetaan ketään henkilökohtaisesti, ja vieläpä kaikki toisilleen tuiki tuntemattomia. Kukaan ei voi sille mitään, mitä joku toinen kirjoittaa, mutta ei kirjoituksista kannata itseensä ottaa.
Tiedän kyllä itse mt-kuntoutujana, kuinka sairaana ollessani itsetuntonikin oli aika heikoissa kantimissa, ja syyttelin itseäni aivan turhista asioista.
Olen samaa mieltä, että psyykkisten sairauksien takia on psykiatria ja lääkkeetkin kehitelty, ei siksi, että niillä saataisiin ihmiset sairaiksi. Toki millä vain lääkkeellä voi olla haittavaikutuksia, muillakin kuin vain psyyken hoitoon tarkoitetuilla. Ja haittavaikutuksia voi tulla niin terveemmällekin kuin sairaammallekin, jos on tullakseen, ei siinä sinänsä eroa ole.

Lue lisää