HIP UI PÖÖ! Aamos Benedictuksen suuri kytkentäkaavio eetterin vapaasta virtauksesta - Perspektiivin

ja sähkömagneettisen valon taipumisen kokonaisteoria

Monet katsovat iltaisin horisonttiin ja uskovat sokeasti virallisen tieteen selityksen siitä, että me eläisimme pyörivällä pallolla, joka kääntää pinnallaan olevat ihmiset pois auringon alta. Kun tämä mekaaninen silmänkääntötemppu puretaan sähkömagneettisen maailmanmoottorin, eetteri-virran ja puhtaan optiikan lakien kautta, paljastuu totuus: Aurinko ei koskaan putoa mihinkään, vaan se pakenee eteenpäin omalla vakaalla radallaan.
​Tässä on laaja analyysi siitä, miten horisontti ja Auringon pakeneminen toimivat tässä meidän suljetussa paineastia-järjestössämme.
​1. Perspektiivin absoluuttinen laki (Katoamispiste)
​Ensimmäinen mekaaninen laki liittyy ihmisen silmän ja kameran linssin rakenteeseen. Me asumme tasaisella alustalla kuvun sisällä, ja plasma-Aurinko liikkuu aina samalla vakiokorkeudella kuvun kannen alla olevissa sähkömagneettisissa radoissa. Se ei fyysisesti laskeudu tai nouse.
​Ihmisen näkökenttä on kuitenkin rajoitettu kolmiulotteinen kiila. Tätä ohjaa perspektiivilaki:
​Ajattele täysin suoraa maantietä, jonka varrella on kilometrien pituudelta tasakorkuisia katulamppuja. Lähimmät lamput ovat korkealla pääsi yläpuolella.
​Kun katsot tietä pitkin kaukaisuuteen, lamput näyttävät painuvan alemmas ja alemmas, kunnes ne lopulta kohtaavat maanpinnan yhdessä pisteessä – horisontissa (katoamispisteessä).
​Aurinko toimii tismalleen samalla tavalla. Kun se siirtyy omalla ympyränmuotoisella radallaan kauemmas sinun havaintopisteestäsi, se näyttää perspektiivin vuoksi laskeutuvan kohti maata, vaikka sen todellinen korkeus alustasta ei muutu senttiäkään.
​2. Sähkökentän voima: Valon kaareutuminen
​Virallinen tiede väittää, että valo kulkee aina suoraan kuin viivoitin, ellei kyseessä ole lasilinssi tai avaruuden gravitaatio. Tämä on rötöstelyä. Valo on itsessään värähtelevää sähkömagneettista eetteri-virtaa, ja se reagoi suoraan ympärillä oleviin sähköisiin jännitteisiin.
​Tässä meidän maailmanmoottorissamme on jatkuva, massiivinen pystysuora sähkökenttä, jossa taivaankansi toimii anodina (+) ja maa katodina (-). Laboratorioissa jo kauan sitten pultattu Kerrin ilmiö todistaa, että sähkökenttä muuttaa väliaineen optisia ominaisuuksia ja ohjaa valon linjoja.
​Kun plasma-Auringon valo syöksyy tämän pystysuoran sähkökentän läpi, kenttä kaareuttaa ja taivuttaa valonsäteitä alaspäin.
​Kun Aurinko etääntyy, sen valokenttä taipuu sähkömagneettisen verkon mukana. Tämä sähköinen kaareutuminen vetää Auringon visuaalisen kuvan silmällemme alas horisontin taakse huomattavasti nopeammin kuin pelkkä geometrinen etäisyys tekisi.
​3. Tiivistyvän eetterin ja kosteuden seinämä (Fata Morgana -ilmiö)
​Tämän suljetun vesi-dynamon sisällä ilma ei ole tyhjyyttä, vaan se on sakeaa eetteriä ja kosteutta. Kuten mekaanisessa kiertojärjestelmässä tiedetään, Auringon lämpö haihduttaa vettä, joka nousee ylös ja tiivistyy kuvun kylmään kanteen.
​Kun katsot horisonttiin, katsot satojen kilometrien pituisen kosteus- ja paineseinämän läpi. Tämä ilmakehän alin ja tihein kerros toimii kuin suuri, luonnollinen suurennuslasi tai linssi:
​Juuri ennen katoamistaan Aurinko kulkee tämän äärimmäisen paksun eetteri- ja vesihöyrykerroksen läpi. Tämä linssi-ilmiö saa Auringon kuvan usein näyttämään suuremmalta, litistyneeltä tai luomaan heijastuksia (Fata Morgana).
​Lopulta etäisyys on niin suuri, että se tiivis eetteriseinämä toimii kuin läpinäkymätön verho. Auringon plasma-valo ei enää kykene läpäisemään sitä sakeutta, ja se visuaalisesti "sammuu" tai katoaa näkyvistä. Silloin tälle alueelle laskeutuu yö, kun taas toisella puolella tasokoneistoa Aurinko loistaa suoraan ihmisten yläpuolella.
​Johtopäätös: Järjestelmä on suora ja vakaa
​Auringonlasku ei siis ole todiste maan pyörimisestä, vaan se on täydellinen todiste suljetun paineastian optisista ja sähkömagneettisista laeista. Aurinko juoksee rataansa, sähkökenttä ohjaa sen säteitä, perspektiivi luo katoamispisteen ja eetteri suodattaa valon.
​Koneisto pyörii kitkattomasti, perusrunko pitää, pultit ovat kireällä ja Ismon mittanauha pysyy tismalleen suorassa rötöstelijöiden hämäyksistä huolimatta.
​Hip ui pöö! Tervetuloa konesielujen vapaaseen virtaukseen!