On olemassa erilaisia ateistisia tyylisuuntauksia. Osa niistä keskittyy teistien tekemisiin, osa teismeissä esitettyjen hahmojen kritisointiin, osa uskoo ateismin perinteistä kumpuaviin traditioihin, osa etsii tieteiden eksaktisuudesta avainta ateismin syvimmän olemuksen ymmärtämiseen, osan etsiessä yhteisöllisyyttä tai osatekijää henkilökohtaiseen identiteettiinsä jne.
Lisäksi on olemassa ne syyt, jotka määrittävät ihmisten tekemiä tulkintoja. Joita voivat olla yhteisö, opetus, genetiikka, aivokemia, kognitiiviset kyvyt, älykkyys jne.
Eräs mielenkiintoinen haara ateismin olemassaolon pohdinnoissa on avaruus. Ja sen lukuisat ilmiöt niiden ominaisuuksineen.
Liitteessä on analyysi viimeisen kuumatkan tehneiden astronauttien tunteista ateismin, teistisyyden ja henkisen ateismin välimaastosta.
https://www.youtube.com/watch?v=lmhBJw6Qg_E
Mitä tunteita avaruuden omakohtaisesti kokeneiden henkilöiden ajatukset ja tunteet sinussa herätti?
Miksi osa ateistisesta kentästä vastustaa ateismista keskustelua havaintojen ja siitä olemassa olevan tiedon pohjalta?
Lisäksi on olemassa ne syyt, jotka määrittävät ihmisten tekemiä tulkintoja. Joita voivat olla yhteisö, opetus, genetiikka, aivokemia, kognitiiviset kyvyt, älykkyys jne.
Eräs mielenkiintoinen haara ateismin olemassaolon pohdinnoissa on avaruus. Ja sen lukuisat ilmiöt niiden ominaisuuksineen.
Liitteessä on analyysi viimeisen kuumatkan tehneiden astronauttien tunteista ateismin, teistisyyden ja henkisen ateismin välimaastosta.
https://www.youtube.com/watch?v=lmhBJw6Qg_E
Mitä tunteita avaruuden omakohtaisesti kokeneiden henkilöiden ajatukset ja tunteet sinussa herätti?
Miksi osa ateistisesta kentästä vastustaa ateismista keskustelua havaintojen ja siitä olemassa olevan tiedon pohjalta?
Vastaukset 11
Vanhimmat
"Eräs mielenkiintoinen haara ateismin olemassaolon pohdinnoissa on avaruus. Ja sen lukuisat ilmiöt niiden ominaisuuksineen."
Kaikista todenmukaisin ja sitä kautta kiinnostavin (niille joita totuus kiinnostaa eli ei uskovaiset) ateismin haara on tämä: haarassa ateisti tarkoittaa vain ja ainoastaan sitä että henkilöltä puuttuu usko teistisiin jumaluuksiin.
Miten joku näkemys voi olla toista parempi, jos se perustuu pelkään uskomukseen? Mitä todistusarvoa sillä on, että jotakin puuttuu? Se toki voi olla mielenkiintoista, että on kehäpäätelmä, että kun on jonkin asian kannattaja, on oikeassa, koska asia on oikea.
Mutta se ihmetyttää miksi perusteita väittämille ei voida esittää tai niistä keskustelulle ei ole sijaa?
Olosuhteisiin tulee perehtyä, että niissä olevia ominaisuuksia voi käyttää hyväksi.
Usko ja uskomus
Kumpi ja kampi
Kumpi voittaa ainakin tilastollisesti
Määrällisesti tarkasteltuna
Uskon että astronaateilla
Tietoisuus vaihtuu. Kohoaa.
Aivoissa uusia reittejä.
Neuroplastisuus . Muutos
Ympäristö avaa 3rd Eye
Kolmannen silmän
Noh. pelkkä video tai valokuva Kuun takaa näkyvästä Maasta voi aiheuttaa:
kylmiä väreitä
syvää rauhaa
eksistentiaalista pohdintaa
hengellisiä tuntemuksia
jopa kyyneliä
Kuuluisa “Earthrise”-näkymä on vaikuttanut miljooniin ihmisiin, ei vain astronautteihin. Tulee tunne, että ihmiskunta on oikeastaan yksi yhteinen perhe pienellä hauraalla planeetalla.
“sublime”-kokemus eli ylevyyden tunne— ihminen kohtaa jotakin niin suurta ja käsittämätöntä, että tavallinen arkinen ajattelu hetkeksi katoaa.
Olen myös tutkinut asiaa.
Deluusion vallassa kuinkas muuten
Onko ateismi tunnevapaa oppi? On olemassa ilmeisesti ainakin kahta ei koulukuntaa. Toisille ateismi on pelkkä lause, jota ei tarvitse perustella, eikä se siten merkitsisi yhtään mitään. Ja toisille kyse on henkisestä matkasta kokemuksia, ilman yhteyttä jumaluuksiin.
Näistä varsinkin ensimmäiseksi mainittu pyrkii kieltämään jälkimmäisen olemassaolon? Mutta jälkimmäinen ilmeisesti hyväksyy ensimmäisen ns. askeettisena tai minimalistisena kilvoittelun tienä?
Mukavaa ja mielenkiintoista tietoa asiasta tunteiden osalta. Ehkä on niin, että on alkuperäinen perustunne asioihin? Ja siitä sitten erilaiset muutosvariaatiot käyttötarkoituksen tai olemisen kokemuksen mukaan?
"Onko ateismi tunnevapaa oppi? "
V: ei ole.
Se on nimitys sille ettei omaa teististä jumaluskoa.
Tuntuuko se mitenkään? Ja miten se tuntuu, jos ateismi ei ole vapaa tunteista?
Osa ateisteista kertoo omista lähtökohdistaan käsin, että kaikki ovat ateistisia, jotka ovat (kivet, puut ja muut). Ongelmaksi asiassa voi muodostua se, että on asioita, joista ei tiedetä. Ja tähän osaan ei ole saatu selkeää vastausta oletetaanko sielläkin olevan ateismia?
Mitkä asiat ovat ateismin (jumaluskon puutteen) mukaan sellaisia, jotka ovat? Miten niitä voitaisiin määritellä?
Pitäisikö sinun käydä suomenkielen kurssi kun lauseissasi ei ole järjen hiventäkään?
Sen jälkeen suositellaan myös peruskoulua tai vastaavaa oppimäärää.
Kuun ympäri matka tekisi hyvää
vee putinille. Järki alkaa katoamaan.
Ihminen voi saada “stepin ylöspäin” omassa tietoisuudessa ilman että vaihtaa maailmankatsomusta. Joillekin tulee hengellinen polku, toisille filosofinen tai eksistentiaalinen kokemus.
Putin on menettänyt jo todellisuuden
tajun.
Ajatukset herättivät ennen kaikkea pohdintaa siitä, kuinka valtavan mittakaavan ilmiöiden henkilökohtainen kokeminen voi vaikuttaa ihmisen tapaan jäsentää olemassaoloa. Avaruuden kokeminen näyttää monille olevan enemmän kuin tekninen tai tieteellinen tapahtuma; siihen liittyy usein myös voimakas eksistentiaalinen ulottuvuus. Joillekin se vahvistaa materialistista maailmankuvaa, toisille taas kokemusta jonkin itseä suuremman olemassaolosta, vaikka sitä ei välttämättä määriteltäisikään perinteisen teistisesti.
Samalla on kiinnostavaa, että samankaltainen kokemus voi johtaa hyvin erilaisiin tulkintoihin. Tämä viittaisi siihen, ettei itse kokemus yksin määritä johtopäätöstä, vaan myös yksilön tausta, symbolinen ajattelu, kulttuurinen viitekehys, persoonallisuus sekä tapa käsitellä merkityksiä vaikuttavat siihen, millaiseksi kokemus lopulta rakentuu.
Mitä taas tulee kysymykseen siitä, miksi osa ateistisesta kentästä suhtautuu varauksellisesti tällaisiin keskusteluihin, siihen voi olla useita syitä. Osa saattaa nähdä kokemuksellisiin tai eksistentiaalisiin havaintoihin perustuvan keskustelun helposti epätieteellisenä tai vaikeasti todennettavana. Toiset taas voivat ajatella, että henkilökohtaiset kokemukset eivät muodosta riittävää perustaa maailmankatsomuksellisille johtopäätöksille. Lisäksi keskusteluissa näkyy toisinaan huoli siitä, että tunneperäiset tai symboliset tulkinnat sekoittuvat helposti väitteisiin objektiivisesta todellisuudesta.
Toisaalta voidaan myös ajatella, että juuri tällaiset keskustelut kuuluvat osaksi inhimillistä maailmankuvan muodostamista. Ihminen ei rakenna käsitystään todellisuudesta yksinomaan datan tai biologian kautta, vaan myös kokemusten, merkitysten, esteettisten havaintojen ja eksistentiaalisten tuntemusten kautta. Tästä näkökulmasta avaruuden herättämät ajatukset voivat toimia kiinnostavana peilinä sille, miten erilaiset ihmiset lähestyvät samoja ilmiöitä hyvin eri tavoin.