En ketään kehoita mihinkäön, enkä itse edes mitenkään kykenisiköön mihinkään luvattomiin tekoihin, mutta onko tietoa josko jossainpäin suomea olisi jo kehitetty jonkinlaista ”lynkkausmentaliteettia” jatkuvasti lisääntyvien lasten ja nuorten raiskaus ym. väkivaltarikosten takia.
Virallinen suomi kun tuntuu olevan aivan voimaton, ehkä jopa haluton puuttumaan asiaan sen vaatimalla pieteetillä.
Tekijöitähän ymmärrettävästi piilotellaan ja suojellaan, kun lähes lapsia ovat hekin. Silmiinpistävää kuitenkin on että kun loppulausunnot tulevat lopulta julkisiksi, ovat tekijöiden nimet jotakin aivan muita kuin suomalaisia Taunoja ja Pettereitä. Lähinnä nimikirjossa vilahtelevat tuhannen ja yhden yön tarinoiden nimikavalkaadi.
Jollain logiikalla voisi uumoilla, että esin raiskatun ja piestyn lapsosen isi, taikka veli saattaisi olla siinämäärin sydämistynyt, ettei pelkkä rikolliselle toimitettu valistus ja nuhdesaarna tunnu riittävältä sanktiolta.
Uteliaisuudesta siis vain tiedustelen, että onko suomalainen mielenrauha ja leppoisa luonne muutakin kuin tabu ja legenda.
Virallinen suomi kun tuntuu olevan aivan voimaton, ehkä jopa haluton puuttumaan asiaan sen vaatimalla pieteetillä.
Tekijöitähän ymmärrettävästi piilotellaan ja suojellaan, kun lähes lapsia ovat hekin. Silmiinpistävää kuitenkin on että kun loppulausunnot tulevat lopulta julkisiksi, ovat tekijöiden nimet jotakin aivan muita kuin suomalaisia Taunoja ja Pettereitä. Lähinnä nimikirjossa vilahtelevat tuhannen ja yhden yön tarinoiden nimikavalkaadi.
Jollain logiikalla voisi uumoilla, että esin raiskatun ja piestyn lapsosen isi, taikka veli saattaisi olla siinämäärin sydämistynyt, ettei pelkkä rikolliselle toimitettu valistus ja nuhdesaarna tunnu riittävältä sanktiolta.
Uteliaisuudesta siis vain tiedustelen, että onko suomalainen mielenrauha ja leppoisa luonne muutakin kuin tabu ja legenda.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.